Mihin käytin rahaa helmikuussa

Helmikuu oli kokonaisuudessaan minulle hyvin erikoinen ja raskas kuukausi, mistä johtuen esimerkiksi kommentteihinne vastaaminen on kestänyt poikkeuksellisen pitkään. En jaksanut tehdä arjen pakollisten perusasioiden lisäksi mitään ylimääräistä, mutta odottelen toiveikkaasti, että saisin ehkä jo tässä kuussa otettua jouluvalot pois piha-aidasta.

Pitkä ja pimeä ajanjakso vaihtui paukkupakkasiin ja unesta herättävään, keväiseen auringonpaisteeseen. Otin pakkasista alkukuusta ilon irti ja ulkoilin innolla. Olin täynnä inspiraatiota ja tarmoa. Lisääntyyvä auringonvalo toi kuitenkin tullessaan myös joka keväisen hetkellisen taantuman nukkumiseen ja univaikeuteni alkoivat kasautua ikävästi univelaksi. Puolessa välissä kuuta alkoi tiedostusvälineissä pyöriä niin karmeat uutiset, että menetin muutamaksi päiväksi kykyni nukkua, eikä ruokakaan maistunut tavalliseen tapaan. Pari viikkoa viime kuusta oli tosiaan todellista rämpimistä, mutta nyt elämä alkaa jälleen voittaa ja alan olla keväästä todella innoissani.

Puidaan jälleen kuukauden menoni, eli paljonko ja mihin käytin rahaa helmikuussa.

ruokakauppaan (ruoka ja taloustarvikkeet, kuten pesuaineet, vaipat jne) 423,54e

apteekkiin 96,36e

sijoituksiin 200e

parkkimaksu 1,7e

”omat menot” 51e (muumiastiat ja ravintolisä)

tankkaaminen 54,65e

lahjoitukset (Unicef ja seurakunta) 52e

yhteisiin lainanhoitomenoihin ja laskuihin 430e

puhelinliittymään 17,90e

lääkärimaksu 20,60

yhteensä 1347,75e

Helmikuun jälkipuinti:

Helmikuusta jäi päällimmäisenä mieleen väsymys ja maailman ahdistavat tapahtumat. Tämä näkyy rahankäytössäni siten, että jätin käyttämättä suurimman osan ”omasta budjetistani”, sillä kuun ikävimpinä päivinä en uhrannut ajatustakaan tavaroille tai ostamiselle, vaikka asioiden ostaminen on yleisesti ollut minulle aiemmin keino käsitellä ikäviä tunteita. Helmikuussa kaikki materia tuntui niin turhalta, että en kokenut pakottavaa tarvetta edes tuhlata rahojani. Ostin omasta budjetistani uudet muumimukit, muumikulhon ja purkillisen magnesiumia. Näihin kului yhteensä 51 euroa. Vaatteisiin, kosmetiikkaan, ulkona syömiseen tai harrastuksiin minulla ei kulunut senttiäkään.

Helmikuussa tunsin ensimmäistä kertaa, että mielenterveyteni oli oikeasti koetuksella koronan vuoksi. Tajusin kotimme kaappeihin katsellessani, että olen alkanut hamstrata asioita. Minulle tuo selvästi turvaa, kun tiedän kodistamme löytyvän ruokaa ja muita tarvikkeita pitkäksi ajaksi. Varsinkin lapsille pitää olla hirveästi hamstrattuna kaikkea. Tämä on todellakin aivan uusi, pandemian luoma piirre itsessäni, sillä aiemmin pyrin ennemminkin luopumaan ja kierrättämään kaiken ylimääräisen tavaran talostamme.

Toisin kuin viime kuussa haaveilin, en saanut ruokakauppaan kuluvaa summaa juurikaan pienemmäksi, vaikka ainakin alkukuusta ihan tosissani yritin. Tällä hetkellä lähes ainoa oma aikani ja tapani vaihtaa maisemaa kodin seinien ulkopuolelle on käydä kaksi kertaa viikossa ruokakaupassa, joten minun on tosi vaikeaa saada vähennettyä kauppareissuja. Toisaalta minä olin myös helmikuussa se, joka meillä kävi kaupassa, sillä mies oli lähes koko ajan joko töissä tai opiskelemassa ja päivittäiset ostokset maksettiin siis pääasiassa minun lompakostani. Luultavasti meillä kului kuitenkin kokonaisuudessaan ruokakauppaan vähemmän rahaa kuin tammikuussa, sillä suunnittelin melko tarkkaan etukäteen mitä milloinkin söisimme ja hyödynsin tavallista enemmän sesonkituotteita.

Laitoin pitkästä aikaa rahaa sijoituksiin, ja se kyllä kirpaisi, kun raha tuntui ikään kuin vain häviävän tililtä jonnekin. Tämä on kuitenkin järkevää, sillä tällä hetkellä en kerrytä itselleni lähes yhtään eläkettä tai saa muutenkaan yhtään rahaa säästöön. Tai kyllä rahaa jää tällä hetkellä säästöön, mutta ne tulevat kulumaan hoitovapaani aikana perheen yhteisiin menoihin.

Koko kuukauden aikana kulunut summa näyttää edelleen liian suurelta, vaikka en näe realistisena saada sitä paljoakaan pienemmäksi. Mies maksaa meillä tällä hetkellä enemmän lainakuluja ja yhteisiä laskuja ja minä maksan enemmän päivittäisiä menoja. Systeemi on osoittautunut yllättävän käteväksi, sillä pysyn näin paremmin perillä esimerkiksi siitä paljonko taloudestamme oikeasti valuu rahaa vaikkapa ruokakauppoihin.

Maaliskuun suhteen minulla on melko samankaltaiset toiveet kuin helmikuulle, eli päivittäisten menojen pienentäminen. En kuitenkaan pidä kovinkaan realistisena sitä, että onnistuisin siinä, koska nykyisissä menoissa ei tosiaan ole hirveästi sellaista, josta voisi karsia. Ja vaikka olisin vakaasti päättänyt olla jonakin viikkona käyttämättä lähes yhtään rahaa, ilmestyy aina jostakin jokin rahareikä, kuten helmikuussa lähes sadan euron kustannukset lasten ja omiin lääkkeisiin. Tammikuussa tuntui sentään onneksi helpolta olla ostamatta turhaa tavaraa, kuten kosmetiikkaa tai vaatteita.

Koska tämän postauksen julkaiseminen meni melko pitkälle maaliskuuhun, voin paljastaa sen verran tulevasta, että olen repeillyt budjettini kanssa maaliskuun puolella oikein kunnolla. En osaa harmitella asiaa yhtään, joten se ei ehkä tiedä kovin hyvää loppukuun kannalta, ellen saa nyt itseäni ruotuun. Kosmetiikkaa en edelleenkään ole ostanut yhtään, mutta muita juttuja sitten senkin edestä.

Syy budjettini ylittämiseen oli jälleen suosikkivaatemerkkini Alpa, jonka alennuksiin taas haksahdin. Minulta on toivottu juttuja vaatteista ja olenkin jo kuvannut lähes kaikki suosikkivaatteeni. Aivan toinen asia sitten onkin milloin saan kyhättyä kuvista kokonaisen postauksen.

Miten helmikuu sujui teillä talouden kannalta ja ihan ylipäätään elämässä? Oli tosi hienoa, kun useampi teistä intoutui viime kerralla jakamaan omia kuukausittaisia menojaan kommenttiboksissa!

Mihin käytin rahaa tammikuussa

Tämä on aivan uudenlainen postaussarja blogissani, enkä tiedä kiinnostaako se ketään muuta kuin itseäni, mutta päätin silti aloittaa listaamaan kuunvaihteessa kuukausittaiset menoni. Tämä karu listaus on jälleen yksi motivaatiokeino pysyä ruodussa ja saada pidettyä talous paremmin hallinnassa.

Koko kuukauden kuittien säästäminen ja verkkopankin syynääminen oli itselleni todella avartava kokemus. Suosittelen tätä jokaiselle, joka haluaa ymmärtää paremmin omaa ostoskäyttäytymistään ja saada rahaa säästöön.

Kertauksen vuoksi kerron vielä, että minun kanssani samassa taloudessa asuu aviomieheni ja kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Lapset eivät ole päiväkodissa, vaan hoidan heitä kotona. Suurena menoeränä mainittakoon, että ostamme ruokakaupasta tavanomaisten ruokien ja taloustarvikkeiden lisäksi toistaiseksi vielä kummallekin lapselle vaippoja ja pienempi lapsi syö kaupan soseita. Vertailemme melko tarkkaan hintoja kaupassa, mutta ostamme silti heräteostona herkkuja ja asioita, joita vain tekee mieli kokeilla.

Tässä minun menoni tammikuun aikana:

375,40e ruokakauppaan (yhteisiä ostoksia)

40,79e apteekkiin (omia ja lasten ostoksia)

60e terapiakäyntiin

15e lapsen kerhomaksuja

17,90e puhelinliittymään

67,88e blogin ylläpitoon liittyviä vuosittaisia kuluja

14,95e kirjakauppaan

47e lahjoitukset (Unicef ja seurakunta)

79,20e joulukuun kosmetiikkaostoksista

400e yhteisiin laskuihin ja lainakuluihin

4,5e parkkimaksu

179,00 Alpan neuletakki

71e auton tankkaamiseen

30e lastenhoitajan matkakorvauksia

yhteensä 1224,05 euroa

Tammikuun jälkipuinti:

Tammikuun kuitteja tutkiessani huomasin, että tammikuu oli selkeästi vielä harjoittelua ja opettelua säästämisessä. Minulla oli esimerkiksi kulunut ruokakaupassa aivan liikaa rahaa turhiin herkkuihin. Olin myös ostanut paljon sellaisia ruoka-aineita, joita meiltä olisi jo löytynyt paljon ennestään kaapeista. Helmikuussa onkin syytä hyödyntää pakastimesta ja kuiva-ainekaapista jo löytyviä ruokia.

Meidän piti tammikuussa saada ruokakauppaan kuluva summa pienemmäksi, mutta epäonnistuimme tässä täysin. Meillä meni varmasti ruokakauppaan jopa huomattavasti enemmän rahaa kuin mitä tavallisesti, yhteensä miehen kanssa lähes 700 euroa. Toki ostimme varalle monia sellaisia asioita, joita ei joka kuussa tule ostettua yhtä paljon, mutta ei tätä silti voi muuta kuin hämmästellä. Yritän lohduttautua sillä, että ostimme vaippoja tarjouksesta niin paljon, että niitä riittää pitkälle maalis-huhtikuuhun. Ostimme myös maskeja sekä monia hyvin säilyviä ruoka-aineita, joista kokkailemme pitkään.

Jouduin maksamaan tammikuussa viime vuoden puolella tekemäni kosmetiikkatilauksen maksumuistutuksen kera, sillä jostain syystä olin unohtanut maksaa sen ajallaan. Minulle käy näin ehkä kerran tai kaksi vuodessa, ja aina se harmittaa yhtä paljon. Tammikuussa tuollainen melkein 80 euron ylimääräinen menoerä tuntui erityisen rasittavalta, kun yritin nimenomaan saada säästettyä rahaa ja varsinkin kun olin aloittanut vuodenvaihteessa kosmetiikan ostolakon, eli kosmetiikkaan ei pitänyt mennä yhtään rahaa.

Suuri menoerä oli Alpan neuletakki, jonka ostin alennusmyynneistä. Se oli pitkään harkittu ostos, jonka ostin ns. omiin menoihini tarkoitetusta budjetista, joka tulee huhtikuun loppuun asti olemaan 200 euroa kuussa. Tästä summasta maksan kaikki omat hankinnat, harrastusmenot, ulkona syömisen jne. Huhtikuun jälkeen budjetti tulee pienenemään huomattavasti.

Tammikuussa en suunnitellusti käyttänyt yhtään rahaa harrastuksiin, ulkona syömiseen, elämyksiin tai niihin asioihin, jotka sisältyvät ostolakkooni. Korona tekee monesta asiasta luopumisen huomattavasti helpommaksi.

Helmikuussa yritän saada oikeasti pienennettyä ruokakauppalaskua, vaikka se korona-aikana tuntuukin olevan tosi vaikeaa. Huomaan saavani paljon lohtua ruoanlaitosta ja ylipäätään hyvästä ruoasta, kun elämä on muuten hyvin rajattua ja päivästä toiseen samanlaisena toistuvaa. Jostain on kuitenkin pystyttävä vähentämään.

Yritän myös saada siirrettyä enemmän rahaa säästöön, sillä tammikuussa menot olivat kaikkiaan tuloihini nähden hyvin suuret. Todellisuudessa minun on kuitenkin mahdotonta karsia esimerkiksi yhteisistä ruoka -ja lainakuluista tai tankkaamisesta, ja hyväntekeväisyyteen lahjoittamisesta en halua luopua. Minulla ei toisaalta tule helmikuussa menemään rahaa esimerkiksi terapiaan, blogin kuvapankkien vuosimaksuihin tai vanhoihin kosmetiikkatilauksiin, joten siinä säästyy jo pari sataa.

En tosiaan tiedä kiinnostaako teitä tämän tyyppinen blogisisältö, mutta itse olen parhaillaan aivan hurahtanut seuraamaan tuloja ja menoja. En voi sanoa tekeväni koko vuotta näitä laskelmia blogiin, mutta ainakin niin kauan kuin intoa riittää.

Vertailetteko te hintoja ruokakaupassa? Pidättekö kirjaa eri menoista?

Valoisaa helmikuuta! ❤

Takana kuukausi kosmetiikan ostolakkoa – miltä ostolakko on tuntunut ja miten kulutustottumukseni ovat muuttuneet

Kerroin tässä postauksessa aloittaneeni vuodenvaihteessa ostolakon kosmetiikan ja muutaman muun asian suhteen sekä tehneeni muita kuluja varten nykyisiin tuloihini ja elämäntapaani sopivan budjetin. Takana on nyt yksi kokonainen kuukausi kosmetiikan ostolakkoa ja tänään kerron miten lakkoilu on sujunut ja olenko kenties ratkennut ostamaan kosmetiikkaa.

Lakko on sujunut yllättävän helposti ja kivuttomasti. Muutaman kerran mieleeni on päässyt juolahtamaan, että olisipa mukavaa kokeilla jotakin uutta seerumia tai meikkituotetta, mutta olen palauttanut itseni nopeasti maan pinnalle.

Kuvasin hiljattain kaiken kosmetiikkani ja kuvien palauttaminen mieleen toimii tehokkaana muistutuksena siitä, että en ihan oikeasti tarvitse pitkään aikaan mitään uutta. Hyvä jos kerkeän käyttää kaikki nykyisin omistamani tuotteet ennen kuin ne vanhentuvat.

Jännää kyllä olen huomannut jo nyt tiettyjä muutoksia kosmetiikan kulutustottumuksissani. Nyt kun olen alkanut miettiä kosmetiikkaan aiemmin käyttämääni rahasummaa kuukausi -ja vuositasolla, mieleni ei tee enää käyttää tuotteita yhtä tuhlailevasti kuin ennen. Tiedän nyt, että kun jokin tuote loppuu, en aio ostaa uutta tilalle. Se saa minut arvostamaan yksittäistä tuotetta ja nauttimaan myös sen käytöstä enemmän.

Olen alkanut käyttää tuotteitani osittain siinä järjestyksessä, että vältän mahdollisimman tehokkaasti niiden vanhenemisen. Toinen kriteerini tuotteiden valinnassa on ollut se, että tuote sopii mahdollisimman hyvin ihoni tarpeisiin juuri nyt.

Olen esimerkiksi hillonnut kaksi vuotta erästä kallista Clarinsin seerumia, koska en ole raaskinut ottaa sitä käyttöön. Olen nauttinut siitä tiedosta, että minulla on jemmoissani tuota seerumia ja että pääsen käyttämään sitä heti halutessani. Nyt otin sen käyttöön, sillä ei tuo seerumi ainakaan parane maatessaan kolmatta vuotta laatikossa. Se myös sopii erinomaisesti ihoni tarpeisiin juuri nyt, joten nautin tyytyväisenä sen käytöstä.

Käyttäessäni kallista seerumiani mietin samalla, että haluan jatkossa siirtyä käyttämään edullisempaa kosmetiikkaa. Tehokasta ja hyvää kosmetiikkaa saa myös edullisesti, joten en halua enää käyttää rahaa sellaisiin tuotteisiin, jotka eivät oikeasti ole minua varten ja joihin minulla ei olisi varaa. En ole kotiäitinä ollessani hyvätuloinen, joten en voi myöskään valita käyttämääni kosmetiikkaa kuin hyvätuloinen. 

Ennen kuin aloitin ostolakkoni, olin tehnyt useita karsintoja kosmetiikkavarastoihini. Menneen kuukauden aikana olen tullut useampaan kertaan muistelleeksi pois antamiani tuotteita ja tuntenut välillä jopa pientä häpeän sekaista harmitusta ja katumusta. Karsiminen on nykyään äärimmäisen muodikasta, mutta omalla kohdallani tunnistan sen aikaisessa ja jälkeisessä tilassa samanlaisen dopamiiniryöpyn kuin olen saanut uuden kosmetiikan ostamisesta. Tammikuussa aloinkin miettiä, onko tavaran ja erityisesti kosmetiikan karsiminen ollut omalla kohdallani aina aivan järkevää ja tervehenkistä, vai olenko kenties myös karsimisen avulla käsitellyt ikäviä tunteita ja hylännyt joitain tuotteita ihan vain karsimisen itsensä vuoksi. 

Oltuani kuukauden kosmetiikan ostolakossa päätin, etten enää karsi kosmetiikkajemmojani, vaan ne saavat pysyä sellaisina kuin ovat kaikessa laajuudessaan. Koska en saa ostaa uutta kosmetiikkaa, voin tutustua rauhassa kaikkiin jo ennestään omistamiini tuotteisiin. Yksi tärkeä pointti kosmetiikan ostolakossa onkin omalla kohdallani se, että pidän jatkuvassa käytössä olevan ihonhoito -ja meikkausrutiinini mielenkiintoisena ja tarpeeksi vaihtelevana. Minullahan on jo tavallaan oma kosmetiikan valintamyymälä kotona, joten minun pitää vain osata hyödyntää sitä ajatuksella.

Luulen, että vanhojen, karsittujen tuotteiden kaipaaminen on osa prosessia, jossa opettelen olemaan saamatta jatkuvasti uusia kosmetiikkatuotteita hyppysiini. Olen kuitenkin niin monia vuosia tottunut jatkuvasti saamaan uutta kosmetiikkaa, että menee hetki myös totutella tähän uuteen tilaan. Todennäköisesti en olisi edes käyttänyt karsimiani tuotteita, mutta jokin nostalgia niitä kohtaan saa minut kaipaamaan niitä. 

Kosmetiikan ostolakkoni ohella olen pitänyt tammikuussa yllä tiukempaa budjettia kaiken muunkin suhteen. Tammikuun alkupuolella minulla oli ylipäätään levoton olo ja budjetti tuntui kauhean sitovalta ja kurjalta. Siirryttäessä tammikuun toiselle puoliskolle huomasin stressini alkavan vähentyä ja tajusin saaneeni tilalle rauhallisemman olon. 

Omia keinojani rauhoittumiseen ja ikävien tunteiden käsittelyyn shoppailun tilalla ovat tammikuussa olleet kävely, muistiinpanojen tekeminen ja Raamatun lukeminen. Käyn useita kertoja päivässä vaunukävelyllä ja kuuntelen samalla kuulokkeista jotakuta YouTuben monista sisällöntuottajista, jotka tekevät videoita ostolakko/low buy-teemasta. Tammikuussa suosikkini oli Hannah Louise Poston. Raamattua taas luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja palaan seuraavan päivän aikana lähes huomaamattani useita kertoja miettimään lukemaani.

Ostolakko jatkuu helmikuussa hyvillä mielin ja tähän mennessä täysin ilman retkahduksia kosmetiikkaostoksiin. Olen itse asiassa hieman hämmästynyt siitä, miten helpolta ostolakko on tuntunut ja miten hirveän nopeasti tammikuu on mennyt. Ennustan helmikuusta tulevan hieman vaikeamman kuukauden, sillä kevään kosmetiikkalanseeraukset alkavat putkahdella joka puolelta ja alkuhuuma ostolakosta alkaa haihtua. Nyt onkin hyvä aika alkaa valmistautua sitä hetkeä varten.

Aiheeseen liittyvää:

Toiveissa järkevämpää ja vastuullisempaa kuluttamista vuodelle 2021

Kaikki kosmetiikkatuotteeni