Kevään 2020 Jolie Box – ”luksusluonnonkosmetiikkaa ja ihon superhoitoa”

*Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Kerkesin odottelemaan Jolie Boxin ilmestymistä jo pitkään ja myönnän viime viikkoina tarkistaneeni *Jolien sivut lähes päivittäin uuden boksin toivossa. Klikkasinkin Jolie Boxin kevään 2020 ensimmäisen teemaboksin ostoskoriin jo ennen kuin kerkesin miettiä asiaa yhtään. Boksi maksoi hurjat 79 euroa, joten oli melkoinen riski tilata se, varsinkin kun omistin jo ennestään kaikkea kosmetiikkaa mitä toivoa voi. Joka tapauksessa menin ja tilasin, ja tänään katsellaan mitä pidin boksin sisällöstä.

Boksin teemana oli tosiaan luksusluonnonkosmetiikka ja ihon superhoitaminen. Talvi-ihon sameuden ja kalpeuden luvataan saavan kyytiä boksin hemmottelevilla tuotteilla. Itse olin jotenkin onnistunut ohittamaan koko teeman ja luulin tilanneeni Premium boxin. En tiedä oliko boksin nimellä juurikaan merkitystä sisältöön nähden, mutta en ehkä olisi tilannut boksia, jos olisin tajunnut sen sisältävän pelkkää ihonhoitoa. Minulla on kaapit täynnä ihonhoitotuotteita, kun taas luonnonkosmetiikan meikit ovat tällä hetkellä minua eniten kiinnostava asia. Lähtökohtaisesti boksi oli siis itselleni huti jo heti alkumetreillä ja lähdin tutkimaan sitä hiukan nihkeällä asenteella.

Fiilikseni kohosi heti, kun näin boksin sisältävän itselleni ennestään vain nimenä tuttuja tuotemerkkejä, kuten URANGia ja Esseä. Joukossa on myös yksi Jolien myydyimmistä tuotteista, joka on noussut luonnonkosmetiikkapiireissä jo kulttisuosikiksi.

URANG Organic Rose Mist on pakattu ylelliseen ja kauniiseen lasipulloon, josta ruusuvettä on ilo suihkia kasvoille. Itse suihke vaikuttaa hyvin tavanomaiselta ruusuvedeltä, jollaisia minulla on ollut käytössä ennenkin. Urang on merkkinä kiinnostava, mutta olisin testannut sarjasta mieluummin jotakin muuta.

Esse on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta koskaan en ole vielä raaskinut tilata merkin kasvojenhoitotuotteita testiin. Minulla on sarjasta sellainen käsitys, että tuotteita olisi hyvä käyttää kerrallaan laajemmin eikä vain yhtä tai kahta tuotetta muiden sarjojen ohella. Nyt pääsin kokeilemaan merkkiä ensimmäistä kertaa, mutta yllättäen vartalotuotetta. Esse Probiotic Skincare Body Butter on superylellisen oloiseen tuubiin pakattua, ihanan paksua voidetta, joka imeytyy ihooni hetkessä. Antioksidanttisen voiteen kerrotaan suojaavan ihoa vapailta radikaaleilta sekä edistävän ihon tervettä mikrobitasapainoa. Kunnon hifistelyä! Tuotteen ainoa miinuspuoli on voiteen tuoksun muuttuminen ihollani tunkkaiseksi.

Patyka Youthful Lift Eye Cream olisi ilahduttanut minua kovasti, ellei kyseessä olisi ollut minulle jo ennestään tuttu tuote. Silmänympärysvoide on vahvasti antiage-vaikutteinen ja sen luvataan häivyttävän silmänalusihon tummuutta ja turvotusta. Muistelisin voiteen jättäneen minut vahvoista ennakko-odotuksista huolimatta aikoinaan hieman kylmäksi, mutta aion antaa tälle uuden mahdollisuuden.

Absolution Addiction Night And Day Face Oil on kulttimaineeseen noussut Jolien bestseller-tuote. Minulla on kasvoöljyjä jo ennestään odottelemassa jonoksi asti, mutta Absolutionin öljyn haluan ehdottomasti testata ajan kanssa. Ensivaikutelma öljystä vakuutti minut, sillä öljy tuntui erityisen ravitsevalta, mutta se imeytyi silti kämmenselkääni välittömästi. Tuoksu on erittäin luonnonkosmetiikkamaisen yrttinen ja kukkainen, ja se muistuttaa minua lempisarjani Dr. Hauschkan tuoksuista. Öljyn lähes 70 euron hinta hirvittää siinä määrin, että en luultavasti olisi ilman boksia tullut koskaan kokeilleeksi tätä. Tämä oli suosikkituotteeni boksista!

Boksista tuli neljä arvokasta täysikokoista tuotetta, ja loput olivat matkakokoja ja näytepussukoita.

Whamisa Organic Fruits Hydrogel Mask on minulle tuttu tuote ennestään ja muistelisin sen olleen todella huono. En lämpene muutenkaan nykyisin kangasnaamioille, mutta Whamisan naamiot ovat olleet aivan erityisen huonoja. Hassua sinänsä, koska muilta osin olen rakastanut kaikkea Whamisalta kokeilemaani ihonhoitoa. Boksin tylsin juttu.

Matkakokoiset Whamisan hiustuotteet tulevat kyllä käyttöön, sillä minulla on kaksikin ulkomaanmatkaa tiedossa lähikuukausina. Samoin Essen ja Patykan näytteet nappaan mukaan reissukassiin.

Boksin sisältö oli todella laadukas ja arvokas, ja luultavasti jokainen luonnonkosmetiikan selektiivistä ihonhoitoa arvostava käyttäjä hullaantuisi tuotteiden sisältöihin ja koostumuksiin. Itselleni vain kävi sinänsä huono tuuri, että satuin saamaan boksista tuotteita sellaisista kategorioista, joissa minulla oli jo ennestään valtavasti ylitarjontaa. Luultavasti en olisi tilannut boksia, jos olisin tiennyt sisällön etukäteen, vaikka sisällön arvo olikin moninkertainen hintaansa nähden. Onneksi laatikosta löytyi Absolutionin kasvoöljy, sillä se pelasti yleisfiilikseni koko boksista.

Jolie Boxin kevään teemaboksi myytiin loppuun parissa päivässä, mutta *Jolien sivuilta ja somesta kannattaa seurailla tulevia julkaisuja, jos mielii jatkossa saada jonkin yllärilaatikon käsiinsä. Vinkkaan tässä yhteydessä myös Jolien *outlet-osiosta, sillä tein itse sieltä juuri mahtavia löytöjä. Sain boksin yhteydessä alennuskoodin, jota hyödyntäen tilasin kokeiluun myös minua jo hetken aikaa suorastaan pakkomielteisesti kiinnostanutta *(M)anasi 7-meikkisarjaa.

Mitä mieltä te olette vuoden ensimmäisestä Jolie Boxista?

Luovuin Naked-paleteistani

Kerroin tässä postauksessa miten olen jälleen kerran siivonnut meikkijemmojani ja miten olen tällä kertaa keskittynyt erityisesti siihen, miten vanhoja omistamani meikkituotteet ovat. Tuotteiden ikäperspektiivi on ollut asia, mikä on auttanut minua oikeasti käymään läpi tuotteita rankalla kädellä ja pääsemään yli tavasta säilyttää tuotteita vain tunnesyistä.

Ensimmäinen askel projektissani oli päätös luopua alkuperäisistä Naked-paleteistani. Ne olivat nimittäin ensimmäisiä suuria luomiväripalettejani, joita hankin blogitaipaleeni alussa. Naked-paletit aiheuttivat 2010-luvun alussa paljon kohinaa blogeissa ja YouTubessa ja lähes kaikki metsästivät niitä ulkomaisista verkkokaupoista. Muistan senkin hyvin, miten verkkokauppojen sivuilla Naked-palettien kohdalla luki aina sold out, ja niitä sai kyräillä jopa kuukausia, jos mieli saada ne omakseen.

Ostin ensin Naked 2-paletin, sillä pidin sen viileästä sävymaailmasta. Käytin palettia paljon, sillä omien silmämeikkieni lisäksi käytin sitä harjoitusmeikeissä ja asiakkailla opiskellessani meikkaajaksi vuonna 2013. Vuoden 2013 jälkeen en käyttänyt palettia enää kuin satunnaisesti, mutta ostin silti paletille kaveriksi ensimmäisen Naked-paletin ja myöhemmin vielä useita muita Nakuja. Olen itse asiassa tainnut omistaa kaikki muut normaalikokoiset Naked-paletit, paitsi Reloadedin.

Yksikään Naked-paletti ei ole päässyt aktiiviseen käyttöön Naked 2-paletin jälkeen, enkä ole tarkemmin ajatellen koskaan edes pitänyt kovasti niiden laadusta. Naked 3 oli mielestäni laadullisesti pohjanoteeraus, ja vaikka palettien laatu on sen jälkeen mielestäni parantunut, pidän silti pehmeämmästä luomivärien koostumuksesta, enkä tartu Urban Decayn paletteihin Born To Runia lukuunottamatta. Viimeinen niitti Naked-palettien kohdalla on ollut niiden makuuni liian jykevät ja painavat pakkaukset. Pakkaus sinetöi juuri myös Naked Honey-paletin kohtalon, ja päätin myydä sen, viimeisen jäljellä olevan Naku-palettini.

Myönnän, että minun oli todella vaikeaa aluksi edes kuvitella luopuvani Naked-paleteistani. Tunnistin kuitenkin vuonna 2012 ostetussa Naked 2-paletissa tunkkaisen, härskin hajun, joka kertoi minulle sävynappien pilaantuneen. Naked-paletin olen ostanut vasta myöhemmin ja olen käyttänyt sitä todella vähän, joten sen kehtaan vielä lahjoittaa eteenpäin. Vaikka Naked-paletin sävyt viehättävät minua enemmän kuin Naked 2-paletin erittäin viileät neutraalit, on minun turhaa jäädä jemmailemaan sitäkään omissa kätköissä, sillä käyttöaika on käymässä vähiin senkin kohdalla.

En edelleenkään noudata orjallisesti pakkausmerkintöjä kaikkien tuotteiden kohdalla. En esimerkiksi ole luopunut kolmen vuoden jälkeenkään Anastasia Beverly Hillsin Modern Renaissance-paletistani, vaikka sille luvataan käyttöiäksi vain naurettavat puoli vuotta. Tuoksu ja koostumus ovat puuteristen tuotteiden kohdalla edelleen ne tekijät, joiden varaan lasken eniten. En kuitenkaan ottaisi enää esimerkiksi pannuprojekteihin mukaan vuosia vanhoja paletteja, joista oikeasti haluaisin vain päästä eroon.

Karsintaprojektini on edelleen kesken, vaikka olen luopunut jo paljosta ja esimerkiksi myynyt pelkästään tämän kevään aikana puolet (yli 10kpl!) suuremmista luomiväripaleteistani. Taistelen tällä hetkellä vastaan intoa täydentää kokoelmaani uusilla, luonnollisemmilla meikkituotteilla ja yritän pitää mielessä sen, että haluan oikeasti omistaa vain melko kompaktin valikoiman meikkejä.

Vuodenajat määrittelevät paljon ostoskäyttäytymistäni, ja yksi haastava ajanjakso on jälleen käsillä. Valo ja lähestyvä kevät saavat minut helposti innostumaan uutuuksista ja sulkemaan korvani järjen ääneltä. Koska en halua ajautua järjettömään noidankehään jatkuvan karsimisen ja uusien tuotteiden ostamisen kanssa, minun olisikin nyt ehkä aika valita tuotteet esimerkiksi seuraavaan pannuprojektiin ja keskittää hetkeksi intoni siihen.

Säilytättekö te meikkejä tunnesyistä? Meikkaatteko te vielä Naked-paleteilla?

Kuinka vanhoja meikkejä te käytätte?

Tänään ollaan sellaisen aiheen äärellä, joka minua kiinnostaa juuri nyt ihan hirveästi! Alan joka kevät siivota kotiamme ja karsia käyttämättömäksi jäänyttä tavaraa, eli sitä voi meidän kodissamme kutsua melkeinpä varmaksi kevään merkiksi. Kuten aiempinakin vuosina, keskityn erityisen intohimoisesti meikkivarastojeni syynäämiseen. Koska saimme hiljattain tietää odottavamme perheenlisäystä, olen tänä vuonna ollut entistäkin säälimättömämpi kosmetiikkajemmojani kohtaan, sillä en usko minulla olevan yhtä hyvää mahdollisuutta näin paljon aikaa vievään projektiin enää kahden pienen lapsen kanssa kotona ollessa.

En osaa tarkalleen ottaen sanoa miten ja miksi jaksan suhtautua meikkikokoelmani karsimiseen niin suurella intohimolla kuin mitä teen, mutta se on ollut viimeiset kuusi viikkoa suurin yksittäinen materiaan liittyvä kiinnostuksenkohteeni. Tuntuu, että en saa rauhaa ennen kuin omistan vain niitä meikkejä, joita haluan oikeasti käyttää ja jotka ovat minun näköisiäni. Jokaisesta ylimääräisestä tuotteesta luopuminen herättää minussa syvää tyytyväisyyttä, varsinkin jos tuote pääsee uuteen, hyvään kotiin.

Minulle tuntuu olevan erityisen tärkeää juuri nyt, että omistamani meikit soveltuvat nykyiseen elämäntilanteeseeni ja mieltymyksiini. Käytin ennen paljon rohkeita sävyjä ja esimerkiksi violetti huulipuna ja pinkki poskipuna olivat tavaramerkkejäni, mutta nykyisin meikkaan arjessa paljon hillitymmin. Makuni on muuttunut jatkuvasti kevyempää meikkiä suosivampaan suuntaan, enkä koe enää omaksi käyttää lähes ollenkaan tietynlaisia meikkituotteita. Koen, että haluan luopua näistä tuotteista kokonaan, koska ne eivät enää vastaa tarpeisiini ja mieltymyksiini.

Olen käynyt meikkini läpi useasti, mutta en ole koskaan ennen keskittynyt näin paljon siihen yksityiskohtaan, että kuinka vanhoja meikkini oikeasti ovatkaan. Aika kuluu ainakin minun elämässäni niin hurjaa vauhtia, että saatan huomata ihan yht’äkkiä, että jonkun tietyn tuotteen käyttämisestä on hujahtanut kolme-neljäkin vuotta ihan tuosta vain. Koin ihan todella suuria ällötyksen hetkiä tarkastellessani kuinka pöyristyttävän vanhaa tavaraa on päässyt kerta toisensa läpi karsinnoistani.

Tällä kertaa olenkin käynyt lähes kaikki tuotteeni läpi tätä ja tätä internetsivua hyväksi käyttäen. Sivustoilta voi nähdä tuotteen valmistusajankohdan, kunhan löytää tuotteen koodin. Esim. MACin huulipunien kohdalla kolme merkkiä pitkä koodi on painettu hylsyn pohjaan sävyn nimen viereen.

Tällä kertaa jemmoistani lähti oikeasti valtava määrä tavaraa pois, sillä päätin etten anna enää tunnesyiden vaikuttaa meikkien säilyttämiseen, sillä ne ovat kuitenkin vain esineitä. Ja vaikka meikit eivät olisi vielä vanhoja, vanhenevat ne kuitenkin joka päivä lisää. On paljon järkevämpää antaa ne pois tänä vuonna, kun ne ovat vielä hyvässä kunnossa, kuin odottaa taas pari vuotta lisää, minkä jälkeen ne ovat roskiskamaa.

Muutama poikkeus tietenkin löytyy, kuten aina. Huomaan kuitenkin luopumisen olevan koko ajan helpompaa, ja tuote josta olen vielä maanantaina pitänyt hanakasti kiinni, päätyy usein jo keskiviikkona lahjoituskasaan, myytäväksi tai sitten ihan vain kokonaan pois.

Suurimmat hämmästyksen ja ällötyksen hetkeni koin tutkiessani aivan ensimmäisiä MACin luomivärejäni. Vanhimmat olivat vuoden 2011 alusta, eli yli yhdeksän vuotta vanhoja! Kun aloin oikein perehtyä niiden tuoksuihin ja koostumuksiin, havaitsin niissä tunkkaisen hajun ja joidenkin pinnassa erotin ihan paljaalla silmällä ylimääräistä tekstuuria. Yöks! Kyllä kirpaisi laittaa ihkaensimmäiset MACit pois, mutta laitoin muistiin suosikkisävyjeni nimet ja päätin, että voin joskus hankkia uudet niiden tilalle, jos jään ihan oikeasti kaipaamaan niitä.

Muutamista MACin limited edition-tuotteista minun oli todella vaikeaa luopua, mutta kun sain annettua ne esimerkiksi niitä paljon arvostavalle ystävälle, ei luopuminen äkkiä tuntunutkaan enää yhtään pahalta. Samoin minulle tuotti hankaluuksia irroittautua joistakin aarteina vaalimistani luomiväripaleteista, joita olin ostanut esimerkiksi häämatkalta, mutta sitten palautin taas mieleeni sen faktan, että meikit eivät säily ikuisesti. Motivaatiotani on lisännyt myös se, että viime aikoina ostamani meikit ovat luonnollisemmasta päästä ja siksi niillä on myös lyhyempi säilymisaika. Haluan keskittyä niiden käyttämiseen ilman tunnetta siitä, että uusien meikkieni sijasta minun olisi pitänyt olla käyttämässä loppuun jotakin vanhaa palettia, josta en enää edes erityisemmin pidä.

En tiedä miten paljon teitä kiinnostaa tietää mistä kaikista yksittäisistä meikeistä olen luopunut, mutta ainakin yksi postaus aiheesta on tekeillä. Lisäksi voin paljastaa sen verran, että minulla on tämän postauksen kuvissa näkyvistä tuotteista jäljellä enää jokunen hassu yksilö. Kuvien ottamisesta on jo aikaa, ja olen kerinnyt ostamaan ja myös myymään paljon uutta kuvien ottamisen jälkeen, mutta meikkieni kokonaismäärä on kaiken kaikkiaan pienentynyt huimasti ja alan pikkuhiljaa olla kokonaisuuteen tyytyväinen – en tosin aivan vielä.

Minua kiinnostaisi ihan hirveästi tietää, että miten vanhoja meikkejä te olette valmiita käyttämään, jos meikit eivät suoranaisesti vaikuta pilaantuneilta? Laittakaa halutessanne ihan lukuja peliin – kuinka vanhoja ovat vanhimmat omistamanne meikit! Kuinka moni muu puuhaa kevätsiivousta meikkijemmoilleen?

Kun ihastuin mä öljykakkuun – Luonkos Oil Cleansing Cake

Tuote saatu pr-näytteenä.

*Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Sain jo viime kesänä hyppysiini tämän luonnonkosmetiikkapiireissä jopa jossain määrin kulttimaineeseen nousseen öljykakun. Vaikka olin ollut jo kauan kiinnostunut kokeilemaan tuotetta, siirsin pitkään sen käyttöön ottamista, sillä mielikuvani öljykakusta oli sellainen, että sitä olisi jotenkin hankalaa käyttää. Onneksi satuin törmäämään netin syövereissä keskusteluun, jossa ihmiset kertoivat miten monin väärin tavoin olivat öljykakkua käyttäneet. Tätä voi tosiaan helposti käyttää aivan väärin, ellei lue ensin käyttöohjeita, jotka ovat siis todellakin hyvin simppelit.

Öljykakkua ei pidä koskaan kastella, vaan sitä käsitellään aina kuivin käsin. Palasta lämmitetään ja hierotaan hetki käsien välissä, jolloin käsiin tarttuu sulaa öljyä. Kakku on riittoisa, kunhan sitä muistaa käyttää kerrallaan tarpeeksi vähän, eli todella pieni määrä öljyä riittää koko kasvojen puhdistamiseen. Minulla meni muutama kerta oppia käyttämään tätä tarpeeksi vähän. Toki hyvin raskas meikki varmasti vaatii enemmän öljyä, mutta minun nykyisin melko kevyt meikkini lähtee helposti pienelläkin määrällä, myös silmämeikki.

Siinä vaiheessa kun öljyiset kämmeneni koskettavat kasvojen ihoa, minun tekee aina mieli huokaista syvään. Öljy tuntuu iholla taivaallisen hyvältä, ja pehmeän rauhoittava tuoksu saa ajatukset aina hetkeksi pois arjen huolista. Minulle on muodostunut tavaksi tehdä puhdistuksen yhteydessä pieni kasvohieronta, sillä öljyä ei missään nimessä tee heti mieli pyyhkiä pois.

Öljykakkua käytetään kuivalla iholla. Meikki ja lika irtoavat öljyä iholle hierottaessa, minkä jälkeen kasvot pyyhitään lämpimään veteen kastetulla liinalla tai vanulapulla. Suosittelen liinaa! Käytän öljykakun jälkeen aina vielä toista puhdistustuotetta, kuten kaksoispuhdistukseen kuuluu.

Kiinnitin jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen huomiota siihen, että ihoni tuntui samettisen pehmeältä ja sileältä, ja tuntuma on vain voimistunut kahden viikon säännöllisen käytön jälkeen. Öljykakun käyttöohjeissa kerrotaan, että käyttö saattaa aluksi nostaa ihon pintaan epäpuhtauksia. Minulle alkoi tulla viikko sitten satunnaisia näppyjä kasvoille, mutta en uskalla vielä laittaa sitä öljykakun piikkiin, sillä myös raskaushormonit ovat tehneet minulle aiemmin vastaavaa.

Ilona Luonkos Rebirth Oil Cleansing Cake-öljykakku on vegaanista ja säilöntäaineetonta luonnonkosmetiikkaa, ja sen pääraaka-aineina on käytetty luomulaatuista kookosöljyä ja kaakaovoita. Kakku sisältää ihoa helliviä vitamiineja, antioksidantteja ja rasvahappoja, ja timanttisen sisällön kyllä huomaa käytössä nopeasti. En muista käyttäneeni koskaan ennen näin hyvältä tuntuvaa ja selkeästi ihoa hoitavaa puhdistustuotetta. Lisäpisteitä jo ennestään loistavalle tuotteelle ropisee siitä, että öljykakut ovat kotimaisia, Naantalissa käsin valmistettuja ja ne ovat zero waste, eli pakkaukset ovat täysin kierrätettäviä. Nerokasta!

Luonkosin öljykakkuja myydään ainakin *Hyvinvoinnin tavaratalossa, *TwistBe-verkkokaupassa ja *House Of Organicilla. Valittavana on useita eri vaihtoehtoja, joista minulla käytössä oleva Rebirth on tarkoitettu kuivalle ja ikääntyvälle iholle.

Onko Luonkosin öljykakku tuttu teille?

Tammikuun 2020 loppuneet – osa 2

*Postaus sisältää pr-näytteenä saatuja tuotteita.

Tammikuussa tyhjeni niin suuri läjä kosmetiikkaa, että jaoin loppuneiden postauksen kahteen osaan. Ensimmäisen osan voi lukea täältä. Tänään katsellaan loput tyhjät, eli vartalo -ja hiustuotteet.

Dermosil Vitamin E Body Lotion on vanha tuttu tuote, jota olen käyttänyt jo useita pullollisia aiemminkin. Tässä on hurmaavan raikas tuoksu ja kevyt kosteutusteho. Imeytyvyys on super nopeaa, eikä tämä jätä ihoa yhtään klähmäiseksi. Plussaa kätevästä pumppupullosta.

Mádara Intense Antioxidant Body Cream oli astetta tuhdimpi kosteuttaja luonnonkosmetiikan puolelta. Tässä tökki hiukan tuoksu, joka muuttui ihollani helposti tunkkaiseksi. Kosteutustehot olivat hyvät.

The Body Shop Papaya Body Butter on jo lopetettu tuote, jota säästelin ainakin pari vuotta jemmoissa ennen kuin raaskin ottaa sen käyttöön. Nyt oli pakko, kun pelkäsin sen kohta jo pilaantuvan. TBS:n vartalovoit ovat ikisuosikkejani, mutta ärsyttää ihan suunnattomasti, kun kaikki lempituoksuni on lopetettu. Mustikka, papaija ja se joku ihana purppuraisen violettiin pakkaukseen pakattu vartalovoi, tulkaa takaisin!

Lush Whoosh Shower Jelly* tuoksui piristävän sitruksiselle ja oli oikein hauska suihkukaveri, kunnes hapertui rikki ja tuli mahdottomaksi käyttää.

Patyka Porto Velho Shower & Bath oli ylellisen oloinen suihkugeeli, joka vaahtosi reilusti ja tuoksui voimakkaan yrttiselle. Voisin käyttää tätä lisääkin, mutta 25 euroa suihkugeelistä ylittää kipurajani. Tämä on viimeisiä Hehkun loppuunmyynnistä ostettuja tuotteita.

Korres Bergamot Pear Shower Gel on yksi suosikeistani Korresin suihkugeeleistä. Tämä vaahtoaa runsaasti ja tuntuu iholla erittäin pesevältä ja hiukan kuivattavalta.

UpCircle Coffee & Lemongrass Body Scrub* on huumaavan ihanan tuoksuinen ja erittäin tehokas vartalokuorinta. Mies valittaa hiukan näistä kahvikuorinnoista, sillä teetimme juuri kylpyhuoneeseemme kalliin pinnoitteen ja hän pelkää sen värjäytymistä. Ovathan nämä melko sottaavia kyllä, mutta ah niin ihania.

Löwengrip Count On Me Deodorant oli hyvä perusdeodorantti, joka tuoksui naisellisen kukkaiselle ja minusta myös aavistuksen tylsälle. En usko ostavani tätä lisää, vaikka tämä kelvollista olikin. Plussaa kätevästä pakkauksesta.

The Body Shop Shea Hand Cream oli todella tehokkaan ravitsevaa, mutta huomasin tämän tuubin myötä, että en siedä enää Shea-tuoksua. Sääli, sillä se oli joskus suosikkini TBS:n sarjoista, mutta tuoksua on muutettu huomattavasti vuosien saatossa.

Palmer’s Foot Magic tuoksui mentholiselle ja oli jalkojen ihoa hyvin ravitsevaa ja virkistävää. Miinusta annan superhitaasta imeytymisestä, mikä oli varsinkin alkuraskaudessa ongelma, kun nousin iltaisin jalkojen rasvaamisen jälkeen vielä noin kuusi kertaa käymään vessassa.

Caudalíe Hand And Nail Cream oli raikkaan tuoksuinen, nopeasti imeytyvä käsivoide, joka olisi tehojensa puolesta sopinut paremmin kesäaikaan.

Ziaja Goat’s Milk Hand & Nail Cream on tehojensa puolesta yksi suosikkejani, mutta tämäkin tuoksu on alkanut tökkiä niin paljon, että en usko pystyväni enää käyttämään tätä. Pistin äskettäin jakoon kaikki jemmoista löytyvät Ziajan tuotteeni, koska en vain enää siedä vahvaa, saippuaista hajua.

Davines Nounou Shampoo oli ennakko-odotusteni mukaisesti loistavaa tavaraa. Mikään shampoo ei ole koskaan tuntunut näin ravitsevalta ja hiusta pehmittävältä. Ostan uudelleen, vaikka Nounou-sarjan tuoksu ei ole mikään lempparini Davinesin eri tuoksuista.

Davines Nounou Conditioner ei miellyttänyt minua yhtä paljon kuin shampoo, mutta pidin kyllä tästäkin paljon. Tukka tuli todella ravitun ja hoidetun tuntuiseksi, mutta purkkiin pakattu tuote oli jo korkkaamisvaiheessa hiukan kuivuneen oloista, mistä annan kyllä pitkän miinuksen.

Organic Shop Lavish Avocado & Honey Shampoo tuntui muistaakseni jotenkin limaiselta hiuksissa, joten tämä ei pääse jatkoon.

Palmer’s Cocoa Butter Restoring Conditioner oli erittäin hyvin silottava hoitoaine, jonka kuitenkin tuuppasin miehen käyttöön, sillä tässäkin oli ongelmana tuoksu. Raskaus on varmasti herkistänyt hajuaistiani, mutta minusta tuntuu, että olen muutenkin muuttumassa jotenkin tuoksuherkäksi. Hajuvesiäkin käytän enää todella harvoin. Rakastin ennen Palmer’sin makeaa kaakaon tuoksua, mutta nyt en oikein enää kestä sitäkään.

Olipa mukavaa saada nämä purkit pois päiväjärjestyksestä. Palataan loppuneisiin taas ensi kuussa!

Leppoisaa sunnuntaita! ❤