Ristiriitaisia reissutunnelmia

Toinen reissupostaukseni onkin hieman tavallista haikeampaa tajunnanvirtaa. Reissumme on ollut mahtava, mutta siihen on sisältynyt myös hyvin ristiriitaisia tunnelmia. San Francisco sai mielialani hetkellisesti melko matalaksi ja pohdiskelin siellä paljon maailman epäoikeudenmukaisuutta ja podin muutenkin maailmantuskaa. Jos teillä on jo valmiiksi huono päivä, niin kehoitan lukemaan tämän postauksen jonain muuna ajankohtana.

Näimme jo viime vuonna monenlaista vietettyämme lähes kuukauden Amerikan eri osavaltioissa, mutta tällä kertaa lyhyemmällä reissulla olemme nähneet jopa enemmän kurjaa puolta Amerikasta. Kaliforniassa köyhien ja kodittomien tilanne on riistäytynyt länsimaisella mittapuulla käsistä, eikä asiaan ainakaan paikallisten käsityksen mukaan näy helpotusta. Kadulla asuvat ihmiset vaikuttavat olevan melko unohdettu joukko, eikä heidän tilanteensa helpottamiseksi ole tehty pitkäjänteisiä ratkaisuja. Erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt yrittävät auttaa kodittomia ja yhteiskunnan toimesta kodittomille on perustettu väliaikaisia suojia (joihin vain pieni osa mahtuu), mutta pitkäaikaiseen ja edulliseen asumiseen ei ole haluttu panostaa riittävästi. Pienen tutkimustyön perusteella tämä kierre on esim. San Franciscossa saanut sysäyksen 80-luvulla, kun silloinen presidentti vähensi rankalla kädellä varoja mm. julkisen puolen tarjoamista edullisista asunnoista sekä mielenterveyspalveluista.

Kaikki Kalifornian kadulle päätyneet ihmiset eivät ole huumeidenkäyttäjiä, kuten usein ajatellaan, vaan joukossa on myös ihmisiä, jotka työpaikkansa menettämisen jälkeen eivät ole pystyneet enää maksamaan huimia vuokria ja näin ollen saamaan asuntoa. Vaikka Suomessa ihmiselle yleensä kasautuu melkoinen ketju epäonnisia tapahtumia ennen asunnottomaksi päätymistä, muistuttaa tämän elokuvissa satumaisen osavaltion tilanne jokseenkin myös Suomen tilannetta. Sillä erotuksella toki, että täällä ihmisiä asuu moninkertainen määrä Suomeen verrattuna ja myös ongelmat näkyvät räikeämpinä.

Yövyimme San Franciscon jälkeen kolme yötä Fresnossa, joka on tunnettu kodittomista asukkaistaan sekä telttakylistä, jotka kaupunki on vuosien saatossa välillä päättänyt tuhota ilman että ihmisille on tarjottu vaihtoehtoista ratkaisua asumiseen. Kaupunki on myös kuuluisa rikollisuudestaan ja huumeongelmistaan. Tämä ei kuitenkaan näyttäytynyt meille turisteille mitenkään, koska turisteille on tietenkin tehty omat turvalliset ja hyvien palveluiden kanssa varustetut alueensa. Fresno on suhteellisen pieni kaupunki, mutta senkin sisälle mahtuu valtavat ristiriidat ja eriarvoisuus.

Turistina Kalifornian tiettyihin ihmisiin kohdistuvaa köyhyysongelmaa ei välttämättä satunnaisia kodittomia lukuunottamatta näe, ellei satu eksymään tietyille, turisteille epämieluisiksi kuvailluille alueille. San Francisco tekee tosin tässä poikkeuksen, siellä kurjuuden näkemiseltä ei voi välttyä. Kalifornian runsas kodittomien määrä on mielestäni osavaltion häpeäpilkku, jolle soisi tehtävän jotakin pikaisesti. Jonkun pitäisi tehdä jotakin on toki lause, joka minun on helppo todeta, mutta jonka tueksi itselläni ei ole antaa muuta konkreettista lisäneuvoa kuin tuttu virsi rahan suuntaamisesta enemmän tiettyihin palveluihin.

Olimme kerinneet viettää Fresnossa yhden yön ja tokeentua jo hieman San Franciscon meihin jättämästä alakuloisesta vireestä, kunnes aamulla Facebookia selatessa törmäsimme uutisiin oman kotikaupunkimme tragediasta. En edes ymmärtänyt koko asiaa aluksi, mutta iltapäivällä tieto tavoitti tunnetasolla mieleni ja koko loppupäivä meni epätodellisessa sumussa.

En halua ottaa kantaa blogissa politiikkaan tai kommentoida Turun tapahtumia muutenkaan tässä foorumissa sen enempää, mutta yksi toive minulla olisi. Itsekin perheenjäseniä menettäneenä muistan miltä kaikki spekulaatio asiaan liittyen tuntui vielä vuosien jälkeenkin. Toivoisin, että Turun iskussa läheisensä menettäneet saisivat surra omaisiaan rauhassa ilman someraivoa. Tapahtuma kosketti kaikkia suomalaisia ja kukaan ei haluaisi vastaavaa tapahtuvan uudelleen, joten reaktiot ovat toki hyvin ymmärrettäviä. Tällä hetkellä minut kuitenkin tekee hyvin surulliseksi se, että näen omassa Facebook-syötteessäni jopa keskenään läheisten ihmisten laukovan näppäimistönsä kautta toisilleen ilkeyksiä kuin riitely jotenkin muuttaisi asioita paremmaksi.

Hetkellisistä angstisista ajatuksistani huolimatta reissumme on ollut erittäin onnistunut ja koen itseni melko valmiiksi palaamaan taas viikon päästä arkeen, kun lomani loppuu. Reissun paras asia on ollut se, että olen tajunnut lähes kipeää tekevän voimakkaasti olevani ihan käsittämättömän onnekas ihminen. Tämä on yleensäkin pidemmissä matkoissa parasta: omaa elämää tulee usein mietittyä monelta eri kantilta ja arvostus sitä kohtaan kasvaa. Tiedän loman loputtua alkavani taas murehtia pieniä asioita kuin ne olisivat suurikin taakka, mutta toivon mukaan pystyn edes välillä palauttamaan mieleeni tämän matkalla kokemani tunteen.

Valoisaa uutta viikkoa kaikille!

P.S. Mieheni vaikutti hieman hämmentyneeltä luettuaan tämän postauksen. Hän ihmetteli, että koinko San Franciscon todellakin pelkästään negatiivisesti. Koin siksi tarpeelliseksi painottaa vielä teillekin, että ei, en todellakaan kokenut. Halusin vain tuoda tässä tekstissä esiin mieleeni nousseita ristiriitoja ja surullisempia puolia usein hohdokkaana kuvatun paikan todellisuudesta. Palaan San Franciscoon blogin puolella vielä myöhemmin positiivisemmissa merkeissä. 🙂

Hello from California!

Käsittääkseni useampi lukijani tykkäsi viime vuoden road trip-postauksistani, joten ajattelin tälläkin kertaa kirjoitella hiukan reissukuulumisia. 🙂 Kirjoittaessani tätä olen tosiaan seitsemättä päivää Kaliforniassa. Lensimme miehen kanssa 7. elokuuta Suomesta Los Angelesiin ja nyt matkaamme parhaillaan vuokra-autolla länsirannikkoa pitkin kohti San Franciscoa ja Sacramentoa.

Palaamme Suomeen 24.8., eli reissua on jäljellä vielä hyvä tovi. Olen kirjoitellut verkkaisesti matkakertomusta, mutta paljon on myös jäänyt dokumentoimatta, sillä matkustustahtimme on ollut jälleen melko kiivas, enkä ole iltaisin ollut kirjoittamistuulella tai muuten vain ehtinyt orientoitumaan blogiin. Aamupäivisin autossa istuessa minulla on parhaiten aikaa kirjoittaa, mutta varsinkin suurempien kaupunkien alueella minunkin silmäparini tarvitaan tarkkailemaan liikennettä, ennakoimaan kaistanvaihtoja sekä seuraamaan navigaattorin ohjeistusta. Yhtenä iltana minulla olisi ollut mainiosti aikaa, mutta juuri silloin motellimme nettiyhteys pätki.

Lähdimme reissuun tälläkin kertaa melko suunnittelematta. Meillä oli tiedossa vain muutama kaupunki ja nähtävyys, jotka halusimme ehdottomasti nähdä ja kokea. Losissa olimme jo viime vuonna, mutta vain parin päivän ajan. Lähdimme nytkin Losista jo yhden yön jälkeen kohti San Diegoa, mutta aiomme viettää pohjoisesta palattuamme loppuloman Losissa.

Vaikka blogiin ei vielä ihan hetkeen tipahtelisi uusia reissupostauksia, matkantekoamme voi seurata Instagramissa kuvien sekä storiesin puolella. Klik.

Viime vuonna teimme Amerikan coast to coast-reissun, jolloin kirjoittelin jo muutamia postauksia mm. kosmetiikkaostoksista. Postaukset voi lukea alla olevista linkeistä:

Kosmetiikan shoppailu Amerikassa (klik)

Ruokarajoitteisen matkailu Amerikassa (klik)

Albuquerque (klik)

Yleistä reissusta (klik)

Olemme nyt levänneet pari päivää Salinasin pikkukaupungissa Kalifornian keskirannikolla ja keränneet voimia San Franciscoa varten. San Franciscoon lähtö on  saanut meidät jopa hieman suunnittelemaan ja valmistautumaan, koska siellä turistin ei tunnetusti kannata palloilla aivan missä tahansa.

Jos teitä kiinnostaa jokin tietty asia Kalifornian road tripissa ja haluaisitte kuulla jostakin enemmän, niin kertokaa se toki kommenteissa! 🙂

Uusi yritys pakata järkevästi – 16 päivää Kaliforniassa

Olen kehittänyt viimeisen vuoden aikana melko ristiriitaisen suhteen pakkaamiseen. Tavallaan minusta on ihanaa pohtia mitä otan mukaan matkalle ja suunnittelu voikin parhaimmillaan olla iso ja tärkeä osa matkan etukäteisfiilistelyä. Toisaalta inhoan pakkaamista, sillä minua melkeinpä ärsyttää jo valmiiksi tietää, että otan jälleen aivan liikaa tavaraa mukaan. Liiallinen tavaramäärä lisää kaaosta, ylimääräistä etsimistä ja ajanhukkaa määränpäässä, joten siksi sitä olisi tietenkin mukavaa välttää.

Kuten viime vuonna samoihin aikoihin, olemme lähdössä jälleen hieman pidempään reissuun, tällä kertaa road tripille Kaliforniaan. Vaikka matkalaukkutilaa on huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Wienin reissuun pakatessa, välttäisin mielelläni viimeksi tekemäni mokat. Haluaisin tällä kertaa lähteä aivan erityisen kevyin kantamuksin, sillä opin jo viime vuonna, että Amerikan matkasta ei todellakaan selviä ilman ostosten tekoa. Jos olen ihan rehellinen, niin mielelläni jättäisin kaiken kosmetiikan kotiin ja ostaisin paikan päältä mahtavan tekosyyn kera kaiken uutena, mutta tähän olen liian järkevä. 😀

Suurin kompastuskiveni matkatavaroiden kanssa on edelleen kosmetiikkatuotteet, sillä pakkaan niitä lähes poikkeuksetta aivan liikaa mukaan.  Ajattelin tällä kertaa nyt ihan oikeasti ottaa tarvittavat tuotteet muutamaa asiaa lukuunottamatta mukaan näytepusseina ja näytekokoina.  Pyrin siihen, että en joudu raahaamaan ainakaan Suomesta mukaan otettua kosmetiikkaa takaisin kotiin, vaan toivon mukaan olen osannut laskea kahden ihmisen kulutuksen sen verran oikein, että kaikki loppuu matkan aikana. Tällä kertaa hyödynnän myös muita kierrätykseen meneviä pakkauksia. Esim. shampooni pakkasin mukaan Dermosilin vanhaan suihkugeelipulloon. Tässä vinkissä ei varmaan ole mitään uutta kenellekään, mutta yritän nyt kerrankin oikeasti itse sisäistää tämän. 😀

Matkakohteessamme tärkein kosmetiikkatuote on aurinkosuoja, joten panostan siihen. Aurinkovoiteet saisi toki ostettua helposti paikan päältäkin, mutta haluan käyttää loppuun tänä kesänä korkatut tuotteet, kun ne ovat vielä käyttökelpoisia, enkä haluaisi ostaa uusia aurinkotuotteita Suomeen raahattavaksi enää tässä vaiheessa kesää. Muistan viime kesän reissusta, että aurinkovoidetta ja ihon suojaamiseen sekä kosteuttamiseen käytettäviä voiteita kului puolet enemmän kuin olin kuvitellut. Auringon lisäksi merivesi ja pitkät päivät ilmastoidussa autossa tekivät iholle tehtävänsä. Kuvan tuotteet ovat tosiaan olleet jo tänä kesänä käytössä, eivätkä suinkaan ole täysinäisiä.

Kosmetiikan ohella toinen murheenkryynini on vaatteiden valitseminen. Minulla ei ole mitään vaikeuksia jättää kotiin esim. erilaisia sähkölaitteita, kuten hiustenkuivaajaa, mutta ilman vaatteita ei kukaan pysty olemaan. Olen oppinut kantapään kautta miten tärkeää on selvittää millainen sää matkakohteessa on. Itse varaudun hieman säätiedoitusten lupauksia kylmempiin olosuhteisiin, koska useissa maissa ilma viilenee iltaa kohden ja on tylsää joutua heti ensimmäisenä ostamaan matkakohteessa uusia vaatteita tai kenkiä vilustumisen pelossa. Road tripilla voi tulla vastaan muutenkin yllättäviä olosuhteita, tai innostus mennä vaikkapa vuorenhuipulle, kuten me viime vuonna Albuquerquessa.

Vaatteet painavat paljon, joten ne kannattaa valita tarkoin. Itse olen huomannut vaihtavani vaatteita matkoilla enemmän kuin kotona ollessa, koska kävelen ja tämän myötä myös tietysti hikoilen huomattavasti enemmän. Erityisesti paitoja kuluu paljon. Mikäli tilaa matkalaukussa on niukasti, suosittelen lämpimästi ottamaan matkalle mukaan sellaisia vaatteita, jotka joutaisivat joka tapauksessa pois lähiaikoina. Tällöin vaatteet voi jättää matkakohteeseen, eikä niitä tarvitse raahata takaisin mukanaan. Jos ajatus kohdemaan ”roskaamisesta” ahdistaa, voi siellä toki etsiä niille sopivan kierrätyspisteen. Kuulin tämän vinkin eräältä paljon reissaavalta ihmiseltä jo vuonna 2006, mutta en käsittänyt sitä silloin, koska vaatteiden pois laittaminen tuntui vieraalta ajatukselta. Nykyinen vaatevarastoni on melko niukka, joten joudun uusimaan usein tiettyjä vaatekappaleita ja olenkin säästänyt monia vaatteita tätä matkaa silmällä pitäen. Ajatusta voi soveltaa myös jalkineisiin. Otin itse viime kesän Amerikan matkalle mukaan jo valmiiksi kuluneita sandaaleja, ja ne olivatkin roskiskunnossa Suomeen palatessa. Kenkiä on toki kivaa myös ostaa matkoilta, mutta ne tuovat matkalaukkuun reilusti lisää painoa. Tällä kertaa päätin selvitä kahden kenkäparin turvin. Sandaalit eivät enää matkaa kanssani takaisin Suomeen.

Voihan olla, että jollakulla ei ole vaatekaapissaan kulahtaneita vaatteita, joista haluaisi hankkiutua eroon. Tällöin mukaan otettavat vaatteet kannattaa valita tietyin perustein. Minulla on tapana käyttää aina hyvin jämäkästi istuvia (lue: tiukkoja) vaatteita, jolloin varsinkaan suoraan ihokosketuksessa olevia yläosia ei voi käyttää kuin yhden päivän. Lainasin Wienissä olosuhteiden pakosta miehen itselleni hyvinkin löysää collegepaitaa, ja huomasin pärjääväni sen kanssa hyvin kolme päivää. Aluspaitoja pitää toki varata edelleen mukaan omansa jokaiselle päivälle, mutta ainakaan turhia päällispaitoja ei kannata raahata mukana. Jos matkakohteessa aikoo viipyä pidempään, kannattaa toki käyttää hyödyksi mahdollisuus vaatteiden pesuun. Amerikassa oli joidenkin motellien yhteydessä automaatteja, joista sai ostettua pieniä määriä pyykinpesuainetta.

Jos saisin valita tulevaan reissuun vain yhden vaatteen, olisi se tämä Vilasta viime vuonna ostettu kahdeksan euroa maksanut mekko. Se sopii Kalifornian helteeseen ja se on helppo pestä vaikka joka ilta motellilla, sillä se  kuivuu noin 20 minuutissa. Yritin etsiä tällaista toista tänä kesänä, mutta en harmikseni enää löytänyt.

Vielä yksi vähäpätöiseltä vaikuttava, mutta tietyllä hetkellä yllättävänkin tärkeä asia: mikäli matkakohteessa on edes jollakin todennäköisyydellä luvassa sadetta, kannattaa ottaa mukaan kunnollinen, taiteltava sateenvarjo. Turisteille kaupatuilla halvoilla sateenvarjoilla ei tee rivakammassa tuulessa mitään, vaan ne hajoavat alta aikayksikön.

Kuulisin nyt mielelläni teidän parhaat vinkkinne pakkaamiseen! Kosmetiikkakasaa saa myös kommentoida ihan vapaasti. 😀 Joitain tuotteita olen jo kuvaamishetken jälkeen poistanutkin mukaan otettavien joukosta. Meikkejä en kuvannut, koska en edelleenkään ole päättänyt mitä otan mukaan, mutta mikäli postaus niistä kiinnostaa, kertokaa se kommenteissa! 🙂

Osa kuvissa näkyvistä tuotteista on saatu blogin kautta.

Optiat-kahvikuorinta hemmottelee kahvin ystäviä

Innostun aina kovasti kosmetiikasta, jonka yhteydessä mainitaan kahvi. En voi kutsua itseäni varsinaiseksi kahvihifistelijäksi, sillä en esimerkiksi jauha itse kahvipapujani tms, mutta parhaat hetkeni päivässä liittyvät usein kahviin ja toki voisin käyttää vähemmän rahaa tuohon addiktiooni. Minua ei siis ollenkaan haittaa, että erilaiset kahvijuomat ja kahvin käyttö erilaisissa tarkoituksissa, kuten kosmetiikassa, ovat nykyisin trendikäs asia, johon tuodaan jatkuvasti lisää vaihtoehtoja kuluttajille.

Optiat-kahvikuorinnan jujuna on ekologinen näkökulma, eli kahvi on kierrätettyä. Purut on kerätty lontoolaisista kahviloista ja hyödynnetty uudelleen kosmetiikan käyttäjien iloksi.

Kuorinnat on mielestäni brändätty hauskasti ja jokaiseen neljään eri kuorintaan on suunniteltu oma teemansa. Valitsin itse vaniljaisen Hit The Sheets-kuorinnan, jonka luvataan rauhoittavan illalla ennen nukkumaanmenoa ja antavan suloiset yöunet. Muiden kuorintojen teemana on krapulaisen olon parantelu, raikastautuminen treenin jälkeen sekä valmistautuminen tärkeille treffeille. Kukin voi sitten näistä valita mikä on itselle eniten tarpeen. 😉

Kuorinnan kerrotaan sisältävän antioksidantteja, jotka suojaavat ihoa vapaita radikaaleja vastaan. Kofeiinin luvataan kiihdyttävän verenkiertoa ja auttavan erilaisiin iho-ongelmiin, kuten selluliittiin ja raskausarpiin. Suhtaudun aina hiukan skeptisesti tällaisiin lupauksiin, joten en voi sanoa kiinnittäneeni testijakson aikana huomiota kuorinnan elämyksellisen puolen lisäksi muuhun kuin tuotteen selviytymiseen perustehtävästään, eli tehoon kuolleen ihosolukon poistamisessa.

Hit The Sheets-kuorinta tuoksuu minusta Fazerina-suklaan ja kahvin yhdistelmältä, ei niinkään vaniljaiselta. Tuoksu on joka tapauksessa todella herkullinen. Kahvin voi haistaa parhaiten kuorintaa iholle työstäessä, mutta alkutuoksuna voimakkaimpana on Fazerina. Tuoksu on vahva, mutta se ei jää ainakaan omalle iholleni kovin pitkäksi aikaa.

Päätin ottaa kuorinnan testiin erityisesti säärilleni, sillä niitä piinaavat aiemmin harrastamani epiloinnin vuoksi sisään päin kasvavat ihokarvat sekä muutenkin helposti tukkeutuva iho. Tähän ongelmaan aktiivinen kuoriminen todella auttoi. Kuorinta ei ole liian tujua tiheälläkään käyttövälillä, ja se jättää ihon mukavan kosteutetuksi, sileäksi ja pehmeäksi. Toki saman asian olisi ajanut moni muukin kuorinta, mutta ehkäpä kahvi oli se syy, miksi jaksoin oikeasti tarttua tähän tuotteeseen niin usein. Voin välillä olla ihan uskomattoman laiska ihon kuorija.

Kuorinnasta huomaa, että kahvi tosiaan on jo kertaalleen nautittu, sillä sormituntuma on kuin levittäisi iholle kahvinpuruja suodatinpussista – toki höystettynä hajusteilla ja öljyillä.

Koin Optiat-kuorinnan hellävaraisemmaksi ja aavistuksen kosteuttavammaksi kuin aiemman suosikkini Lushin Cup O’ Joen. Lushin versiossa yksittäiset purut ovat karkeampia.

Useampi bloggaaja on jo kerinnyt testata uudet Optiat-kuorinnat ja olen törmännyt postausten kommenteissa pohdintaan siitä, tukkiiko viemäriin päätynyt kahvinpuru lattiakaivon. Meidän viemärimme ei ole tukkeutunut mitenkään nopeammin kuin tavallisesti. Kahden pitkätukkaisen suihkussakävijän myötä olen tottunut puhdistamaan viemärin joka tapauksessa joka toinen kuukausi, mutta en tosiaan ole huomannut kahvin pesiytyneen viemäriin mitenkään mainittavasti. Sotkuista kuorinnan käyttäminen on, mutta purut saa suihkuteltua helposti pois seinistä ja lattialta.

Optiat-kuorintoja myydään Ruohonjuuressa, Sokoksessa ja Kärkkäisellä. Yhden 200ml kuorinnan suositushinta on 24,90e.

Oletteko te tutustuneet Optiat-kuorintoihin? Entä oletteko koskaan valmistaneet itse kahvista kuorintoja? 🙂

Tuote on saatu blogin kautta.

ColourPopin tuotteiden säilyvyydestä

Eräs lukija vinkkasi edellisessä loppuneet-postauksessani, että postaus ColourPopin tuotteiden säilyvyydestä kiinnostaisi, joten pistin hieman vauhtia itseeni ja viimeistelin jo pitkään luonnoksissa roikkuneen tekeleeni valmiiksi.

Ajoittain erittäin villiksikin roihahtanut ColourPop-huuma on ollut valloillaan  netissä meikkifriikkien keskuudessa jo joidenkin vuosien ajan. Itse hurahdin merkkiin vasta viime vuoden lopulla, mutta olen kerinnyt hamstraamaan merkin tuotteita tämän vuoden puolella jo niiden kahden vuoden epätietoisuudessa elämisen edestäkin. ColourPop on niin edullinen ja monipuolinen merkki, että edes hankalahko saatavuus ei ole estänyt vaihtelunhaluisia meikkaajia tilaamasta tuotteita merkin sivuilta.

Halusin tuoda tänään esiin muutamia huomioitani liittyen ColourPopin tuotteiden yli-innokkaaseen hamstraamiseen, johon jännä kyllä itsekin lankesin, vaikka muuten nykyisin melko järkevä shoppailija olenkin.

Minulla on kokemusta lähinnä ColourPopin Super Shock Shadow-luomiväreistä, voidemaisista kasvotuotteista, silmänrajauskynistä ja huulituotteista.

Moussemaisten Super Shock Shadow-luomivärien koostumus huoletti minua jo heti aluksi hieman, sillä niiden pakkaus ei vaikuttanut kovin tiiviiltä. Koostumuksesta riippuen huomasinkin joidenkin luomivärien alkavan kuivua jo vajaan kymmenen käyttökerran jälkeen. Ensimmäisenä pelistä putosi reilusti alle puolen vuoden käytön jälkeen satin-laatuinen Truth-sävy, joka menetti kimmoisan koostumuksensa jo muutamassa kuukaudessa. Käytin tätä toki melko usein aluksi, mutta silti tuotteelle toivoisi pidempää käyttöikää kuin ne 15 kertaa. Viitseliäs meikkaaja voisi vielä saada käytettyä sävyä jotenkin, mutta itse en jaksa alkaa leikkiä tämän kanssa, sillä kuivuminen on kuitenkin ennen pitkää edessä muidenkin sävyjeni kohdalla.

Joku saattaa ihmetellä miten sävy voi olla noin kuopalla 15 käyttökerran jälkeen. ColourPopin voidemaiset tuotteet kuluvat niin, että pannu tulee helposti näkyviin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tuote olisi vielä ihan hetkeen loppumassa, tuote vain liikkuu pakkauksessaan pehmeän koostumuksensa vuoksi. Kuivumisen alettua tuote ei enää vain siirtyile sormen edeltä, vaan alkaa selkeästi rapista ja hajoilla.

Omistan lähemmäs parikymmentä Super Shock Shadow-sävyä, joten näiden hamstraamiseen olen asettanut itselleni kiellon ainakin hetkeksi. En aio hamstrata myöskään voidemaisia kasvotuotteita, sillä pelkään niidenkin nopeaa kuivumista, vaikka omat kolme ennestään omistamaani tuotetta ovatkin pysyneet puolen vuoden ajan käyttökelpoisina.

ColourPopin silmänrajauskynät osoittautuivat huulimeikkien ohella suosikkituotteikseni ColourPopilta, mutta huomasin harmikseni niidenkin alkavan kuivua melko nopeasti. Massa ei kuivu niin, että sillä ei pystyisi enää rajaamaan silmää, mutta se katkeaa helposti pienestäkin kolauksesta kuivumisen alettua ja sen jälkeen käyttäminen on haastavaa. Alla olevassa kuvassa näkyy kynä, jonka massa putosi kokonaan ulos hylsystä kuivumisen myötä. Kerkesin saada onneksi suosikkisävyni loppuun lähes kokonaan ennen kuin se alkoi katkeilla enemmän. Aion edelleen ostaa ColourPopin rajauskyniä, mutta yritän muistaa käyttää ne loppuun muutaman kuukauden sisällä. Kynien koostumus on sen verran pehmeä, että itselläni kynä on realistista käyttää loppuun noin kuukaudessa, mikäli jaksan käyttää samaa sävyä päivittäin.

Huultenrajauskyniäni en ole käyttänyt niin aktiivisesti, että osaisin vielä sanoa niiden säilymisestä varsinaisia kokemuksia, mutta voisin kuvitella niiden säilyvän hieman pidempään, sillä ne muistuttavat enemmän perinteisiä meikkikyniä ja massa on tiiviimmin muovia vasten hylsyssä. Tuotteiden kuivumiseen vaikuttaa toki myös se, miten usein pakkausta avataan.

Huulipunien en ole onneksi huomannut kuivuvan hylsyihinsä, ja siitä olen todella tyytyväinen, sillä rakastan ColourPopin punia. Nestemäisten mattapunien kohdalla taas olen huomannut pientä koostumuksen muuttumista, mikä on sääli. Mattapunien koostumuksen kuivumisen olen huomannut siitä, että puna alkaa tarttua hylsyn reunoihin ja tuntua vielä tavallistakin kuivemmalta huulille levitettäessä.

Annoin aika huonon kuvan tuotteiden käyttöominaisuuksista, joten minun on ehkä syytä painottaa, että olen edelleen erittäin innoissani ColourPopista ja aion ostaa sen tuotteita jatkossakin. Toivon ainoastaan, että olisin malttanut mieleni ja tilannut erityisesti luomivärejä hieman harkitummin, sillä tällä menolla en tule millään kerkeämään käyttää kaikkia sävyjäni loppuun ennen kuin ne on laitettava roskikseen kuivumisen takia. Myös osa huulituotteista tulee menemään huonoksi ennen kuin kerkeän sutimaan niitä huulilleni. Onneksi kyse ei ole suuresta taloudellisesta tappiosta, mutta onhan se silti tylsää. Varsinkin kun nykyisin hyvin yleinen kertakäyttöluonteinen meikkien kulutus nostaa niskakarvani pystyyn.

Onko teillä vastaavia kokemuksia ColourPopin tuotteiden kanssa?

Vertailussa neljää kiinnostavaa luonnonkosmetiikan vartalovoidetta

Tykkään yleisesti enemmän paksuista ja rasvaisista vartalovoiteista, mutta kesällä käytän mieluummin kevyempiä vartalon kosteuttajia. Olen tehnyt kevään ja alkukesän aikana tuttavuutta mielenkiintoisten luonnonkosmetiikkatuotteiden kanssa ja tänään katselemme niistä neljää. Tajusin blogini olevan nykyään melko luonnonkosmetiikkapainoitteinen, mutta en ainakaan hetkeen voi luvata muutosta asiaan. 🙂

Vertailuun pääsivät vartalovoiteet Weledalta, Laveralta, Urtekramilta ja Mossalta. Vartalovoiteiden hintahaarukka on 8-22 euroa, mutta vertailuni osoitti, ettei tyyriimpi hinta välttämättä merkitse parempaa tuotetta. Kaikki voiteet olivat mieluisia, mutta pari suosikkia erottui ylitse muiden.

Weledan voide on näistä kaikkein tyyriin. Pullo Almond Sensitive Skin Body Lotionia maksaa lähes 22 euroa. Oman pulloni ostin Kicksin alennuksesta, jolloin se maksoi puoleen hintaan reilun kympin. Tartun Weledaan usein ihon kuorimisen ja ihokarvojen poistamisen jälkeen, tai jos olen sattunut polttamaan ihoni auringossa, sillä voide tuntuu selkeästi rauhoittavan ihoa. Iho tulee silkinpehmeäksi ja sileän tuntuiseksi. Totuuden nimessä en kuitenkaan pystyisi maksaa tästä tuotteen normaalihintaa. Voide on koostumukseltaan nopeasti imeytyvää ja melko ohutta. Ei nyt mitään täysin lirua, mutta kuitenkin juoksevaa. Pakkaus on mielestäni epäkäytännöllinen, sillä siitä on mahdotonta saada kaikkea voidetta ulos. Pakkaus on myös jotenkin turhan jämäkkä. Tuoksussa erottuu levittämisvaiheessa selkeästi manteli, mutta se laimenee iholla hieman apteekkimaiseksi ja miedoksi. Tykkään tämän tuoksusta! Annan Weledan voiteelle neljä tähteä viidestä. ****

Kokeilemani Laveran tuotteet ovat olleet lähes poikkeuksetta ihania ja niiden tuoksut mahtavia. Lavera Exotic Body Lotion With Organic Coconut & Organic Vanilla ei tehnyt tässä poikkeusta, vaan tuote oli kaikin puolin aivan ihana. Voide on koostumukseltaan juuri sopivan täyteläistä, mutta silti nopeasti imeytyvää. Voide tekee ihosta erittäin pehmeän ja kosteutetun ja ah, mikä tuoksu tässä on! Kookos on minulle yleensä hieman hankala tuoksu kosmetiikassa, mutta mielestäni se peittyy tässä juuri sopivasti pehmeän vaniljan ja Laveralle tyypillisen makeahkon tuoksun alle. Tätä tekee mieli nuuhkia iholta koko ajan, ja käytänkin tätä erityisesti silloin, kun tarvitsen erityistä piristystä. Lavera on hinta-laatusuhteeltaan miellyttävä sarja, ja tulen ostamaan merkin vartalovoiteita jatkossakin, vaikka Suomen hinnat ovatkin hieman tyyriimpiä kuin vaikkapa Wienin, josta ostin postauksen purtilon. Laveran vartalovoiteet maksavat esim. Sokosella n. 13,5e. Annan voiteelle täydet viisi pistettä. *****

Rakastan Mossan kasvotuotteita, joten odotukseni olivat korkealla myös merkin vartalonhoitotuotteiden kohdalla. Mossa Gooseberry Silky Yoghurt Moisturising Body Lotion* oli kuitenkin omalla kohdallani hieman pettymys. Koostumus oli makuuni hiukan turhankin kevyt, mutta silti sen imeytymisessä oli ongelmaa. Voide jäi toisinaan pyörimään iholle valkoisena ja sitä sai hieroa kunnolla ihoon, kunnes kaikki voide oli imeytynyt. Poikkeuksena se, jos voiteen levitti heti suihkun jälkeen vielä hiukan nahkealle iholle. Iholle ei jäänyt rasvaista tunnetta, vaan ennemminkin lähes mattainen tuntu. Tuoksu oli omaan nenääni ihan ok, ja karviaismarjan saattoi tunnistaa tuoksusta, kun oikein nuuhki. Mossan pakkaus on kätevä ja pidän sen yksinkertaisen kauniista ulkonäöstä. Reilu 13 euron hinta on kohtuullinen. Annan kuitenkin Mossan vartalovoiteelle tähtiä vain kolme. ***

Urtekram Morning Haze Body Lotion* kului näistä ensimmäisenä loppuun, mikä ehkä kertoo jotakin. Lämpimämmillä ilmoilla kaipaan suht nopeasti imeytyvää vartalovoidetta, joka kuitenkin kosteuttaa ihoa riittävästi. Urtekramin voide on noin kahdeksan euron hinnallaan hinta-laatusuhteeltaan loistava vaihtoehto. Pidin tuotteen kevyestä, mutta silti kosteuttavasta koostumuksesta ja tuoksukin oli oikein miellyttävä. Olen kirjoittanut voiteesta jo aiemmin täällä. Urtekramin vartalovoiteet ovat olleet järjestään makuuni, ja tulen varmasti ostamaan niitä lisää jatkossakin. Annan voiteelle neljä tähteä, sillä vaikka se oli erinomaista, puuttui siitä kuitenkin se vau-efekti, jonka Lavera ansaitsi ihanalla tuoksullaan, täydellisellä koostumuksellaan ja pirteällä pakkauksellaan. ****

Mikä on teidän vartalovoidesuosikkinne kesäaikaan? 🙂

*Tuote saatu testiin maahantuojalta.

Naurettavan halpa vaahtoputsari

Olen joskus paasannut blogissa kosmetiikka-aiheiden vierestä siitä, miten hyviä ja sopivia ruokauutuuksia olen löytänyt oikuttelevalle vatsalleni kauppaketju Lidlistä. Ruoan suhteen pihinä ostan edelleen lähes kaiken ruokani Lidlistä, mutta viime aikoina sieltä on tarttunut mukaan myös kosmetiikkaa. Havaitsin nimittäin kiinnostavan herkälle iholle suunnatun Sensitive-uutuussarjan. Kiinnostuin useammastakin tuotteesta, mutta päädyin ostamaan ensihätään sen kaikkein mielenkiintoisimman tuotteen, nimittäin vaahtoputsarin.

Minulla kuluu paljon vaahtoavia puhdistustuotteita, sillä pesen niillä kiireisinä aamuina kasvojeni lisäksi kainalot. Varsinkin viime viikkoina, kun bussien kesäaikatauluihin siirtyminen on riistänyt aamuistani ratkaisevat 10 minuuttia valmistautumisaikaa, on vaahtoputsari ollut jälleen joka aamun ykköstuote. Vaikka hajustamaton, vaahtoava puhdistustuote on tärkeä arjessani, en kuitenkaan haluaisi maksaa siitä paljon, sillä ne kuluvat tunnetusti nopeasti. Lidlin versiossa minua ilahduttikin kovasti sen edullinen hinta, sillä pullollinen maksaa alle kolme euroa!

Lidlin puhdistusvaahdon koostumus ei ole niin pehmeän kermaista ja paksua kuin vaikkapa yhden suosikkini Dermosilin, mutta se ajaa täysin asiansa. Vaahto on tarpeeksi jämäkkää ja se tuntuu hellävaraiselta, mutta kuitenkin sopivan puhdistavalta. Tuote jättää ihon pehmoisen ja kosteutetun tuntuiseksi. INICIssä onkin glyseriini heti toisena.

Tällaiset löydöt saavat minut todella ilahtumaan, sillä välillä on mukavaa päästä säästämään jonkin jatkuvassa käytössä kuluvan tuotteen kohdalla. Ajattelin seuraavaksi testata pari euroa maksavaa vartalovoidetta.

Kiinnostuiko joku Cien Sensitive-sarjasta,  vai onko Lidl teille edelleen ainoastaan ruokaostoksia varten tarkoitettu paikka? 🙂

Lempeää loppuviikkoa!

Uusi luonnonkosmetiikan tuttavuus: EkoPharma

Pääsin tutustumaan huhtikuussa ensimmäistä kertaa elämässäni EkoPharma-nimiseen  sarjaan Pro Luonnonkosmetiikka Ry:n järjestämillä Luonnonkaunis-messuilla. Messuista sen verran, että ne olivat ihana kokemus ja toivon pääseväni osallistumaan tapahtumaan ensi vuonnakin. Luonnonkosmetiikan ystävälle messusali oli kuin karkkikauppa! Tänään katsellaan hieman tarkemmin kahta testiin saamaani tuotetta.

Täytyy sanoa heti alkuun, että en tiedä osaanko varmuudella kirjoittaa sarjan nimeä oikein, olen nimittäin törmännyt useaan erilaiseen kirjoitusasuun: EKOPHARMA, Ekopharma, EkoPharma, EKOPHARMA Helsinki… EkoPharma on joka tapauksessa suomalaista sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, jossa on käytetty lähituotettuja raaka-aineita. Sarjan aktiiviaineina on kotimaisia marjoja ja marjauutteita. Sarjaa myydään hoitoloissa,  mutta hoitolasarjaksi hintataso on kuitenkin kohtuullinen. Tuotteet maksavat 12-45 euroa. Jälleenmyyjät löytyvät täältä.

Kosmetologi valitsi minulle testattavaksi kaksi tuotetta sarjasta. Herkän ihon Herukka-sarja sopii useimmille ihotyypeille, kun taas Tyrni on suunnattu ikääntyvälle iholle. Minut katsottiin armeliaasti vielä lähinnä Herukka-sarjan käyttäjäkuntaan, mutta olin itse ehdottomasti sitä mieltä, että Tyrni alkaa olla minun juttuni.

Molemmissa tuotteissa on kätevät ja yksinkertaiset pakkaukset. Seerumi on pakattu kevyeeseen muoviseen pumppupulloon ja seerumi lasiseen pipettipulloon. Tykkään tosi paljon tuotteiden riisutusta pakkausdesignista. Se viestii käyttäjälle mielestäni hyvin sen, että EkoPharman tuotteet soveltuvat hyvin myös herkälle iholle.

Herukka C-Max Hoitoseerumin luvataan hoitavan, suojaavan, kosteuttavan ja vahvistavan ihoa mm. mustaherukan vitamiinien ja siemenöljyn, prebioottien ja allantoiinin avulla. Tuote on suunnattu erityisesti herkälle, ärtyneelle ja atooppiselle iholle.

Seerumi on koostumukseltaan jotain vesimäisen ja geelimäisen väliltä. Se tuntuu levitettäessä iholla hieman liukkaalta, mutta imeytyy omaan kuivahkoon, normaaliin ihooni hujauksessa. Seerumi jättää iholleni hieman kiristävän tunteen. Iho on seerumin jäljiltä mattapintainen, sileä ja pehmoinen. Seerumi tuntuu ihollani ennen kaikkea hoitavalta ja ravitsevalta, ei niinkään kosteuttavalta.

Seerumin suositushinta on 35e/30ml.

Tyrni Anti-Age Q10 Kasvoöljy on oikea vitamiini -ja antioksidanttipommi. Sen luvataan ravitsevan, kirkastavan ja uudistavan ihoa mm.  vitamiinien, omegarasvahappojen ja prebioottien voimalla. Tyrnin sisältämä A-vitamiini suojaa ihoa ikääntymisen merkeiltä, ja peptidit tehostavat kollageenin muodostusta, sekä kiinteyttävät ja silottavat ihoa. Hyaluronihappo puolestaan kosteuttaa ja ubikinoni suojaa ihoa ympäristön rasitteilta.

Ihoni jää kaipaamaan kosteutta Herukka-seerumin jäljiltä, mutta kun seerumin päälle on levittänyt Kasvoöljyn, on iho aivan ihanan pehmoisen ja ravitun tuntuinen. En välttämättä kaipaisi seerumi-öljykombon päälle enää edes voidetta, mutta käytän sitä silti lukitsemaan seerumin ja öljyn tehoaineet ihoon. Kasvoöljyä voi toki sekoittaa pari tippaa myös kasvovoiteen sekaan, mutta itse olen tykännyt helliä ihoani levittämällä öljyn suoraan iholle seerumin päälle.

Jos joku etsiskelee hinta-laatusuhteeltaan erinomaista ja superriittoisaa luonnonkosmetiikan kasvoöljyä, lähtee EkoPharmalle minulta vahva suositus!

Kasvoöljyn suositushinta on 29,90e/30ml.

Levitättekö muuten aina kasvoöljyn seerumin päälle? Minä en ole aina tehnyt niin, mutta EkoPharman kosmetologi kertoi järjestyksen olevan erittäin tärkeä, sillä seerumin kaikki tehoaineet eivät välttämättä läpäise öljyä. En tiedä miten minulle on voinutkin joskus tulla mieleen tehdä tämä vastakkaisessa järjestyksessä.

Kummankaan tuotteen tuoksu ei ole suosikkini, ja varsinkin öljyssä on melko pistävän hapan tyrnin tuoksu. En kuitenkaan anna tuoksujen häiritä, sillä pidän molemmista tuotteista todella paljon ja samoin ihoni on tykännyt ja voinut erittäin hyvin näitä sännöllisesti käyttäessäni.

Tuotteet vaikuttavat laadukkailta ja niissä on erinomainen hinta-laatusuhde. Annan plussaa tietenkin myös kotimaisuudesta ja siitä, että nämä ovat tosiaan luonnonkosmetiikkaa. 🙂

Onko EkoPharma teille tuttu sarja? Heräsikö kiinnostus jompaankumpaan tuotteeseen? 🙂

*Tuotteet saatu pr-näytteinä.

Wienin reissun matkakosmetiikka

Itselleni pakkaamisen mukavin vaihe on ehdottomasti matkakosmetiikan valinta. Minulta jäi postaus tekemättä vajaan kuukauden mittaisen häämatkamme reissukosmetiikasta viime vuonna, mutta nyt lähtiessämme viettämään ensimmäistä hääpäiväämme Wieniin, sain ryhdistäydyttyä ja kuvattua matkalle mukaan valitsemani tuotteet. Olemme tällä kertaa matkalla neljä yötä ja viisi päivää.

Kovin montaa sanaa en kerkeä valinnoistani teille näpytellä, sillä pakkaaminen on edelleen muilta osin kesken, ja herätyskello soi huomenna aikaisin lähtevän lennon vuoksi kello 3.20. Nukkumaankin pitäisi vielä keritä jossain vaiheessa… Juuri nyt aikainen lähtö ei tunnu olevan kummallakaan riittävästi mielessä, sillä mies heräsi juuri päikkäreiltä ja minä juon kahvia.

Selvisin mielestäni tällä kertaa melko pienin kantamuksin, sillä yllä olevassa kuvassa on aivan kaikki ihonhoitoon, meikkaamiseen ja hiuksiin liittyvät asiat. Oli hyvä idea pakata esim. misellivesi ja kakkosvaiheen kasvoputsari pieniin purkkeihin, sillä näin säästyi todella paljon tilaa. Pyrin muutenkin ottamaan mukaan lähes pelkästään matkakokoja, joten vain muutama tuote lähtee mukaan täysikokoisina.

Kasvotuotteita näyttää ehkä olevan paljon, mutta ne mahtuvat todella pieneen tilaan. Ainoat täysikokoiset tuotteet näistä ovat Dr. Hauschkan Ruusuvoiteeni, sillä en halua olla juuri nyt ilman niitä edes matkalla. Tavallista versiota käytän yöllä ja lightia päivällä. Tuo Dr. Hauschkan miniseerumi on ehkä maailman söpöin kosmetiikkatuote! Silmänympärysvoiteet tulevat mukaan näytepusseina.

Bomb Cosmeticsin Strawberries and Cream Body Butter* on melko tahmaista ja sotkee hieman lakanoita, mutta hotellissa tämä ei haittaa, kun nukumme samoissa lakanoissa vain neljä yötä. Tykkään tästä superravitsevasta vartalovoista, mutta kotona käytän sitä harvoin hitaan imeytymisen vuoksi. Vartalovoi tuoksuu voimakkaan ja esanssisen mansikkaiselta, joten ainakin Wienistä jää vahva tuoksumuisto. 😀

Raahaan mukaan myös Lushin hierontapalan, sekä kolme Bomb Cosmeticsin kylpypommia*. Hotellihuoneessamme pitäisi olla amme, ja olen säästellyt näitä reissuja varten talvesta asti.

Chloé Love Story edp oli häätuoksuni, ja käytin sitä myös molemmilla häämatkoillamme viime vuonna. Se oli itsestään selvä valinta tälle matkalle.

Hiusasioita en ota mukaan kovinkaan paljon. Luultavasti unohdan käyttää lakkaa, joten sen voisin vielä nakata pois matkalaukusta…

Meikkien valinta tuotti hiukan enemmän päänvaivaa, mutta lopulta sain valittua mukaan järkevän setin. Menemme torstaina keikalle, jonne teen varmasti hiukan näyttävämmän meikin, mutta muuten meikkaan todennäköisesti tälläkin reissulla laiskasti.

Luomiväripaleteista mukaan pääsivät ikisuosikkini Sleekin Oh So Special, sekä MACin Burgundy x 9. Koska päädyn luultavasti meikkaamaan silmiä lähes olemattomasti useimpina päivinä, otin mukaan useamman huulipunan. ColourPopin kerrostettuna lähes mustalta näyttävä Nevermind-huulipuna pääsee Ghostin keikan kunniaksi ensimmäistä kertaa huulille. 🙂 Poskipuna on luottopunani NARSin Deep Throat, ja kätevä korostus-varjostuspaletti on Sleekilta.

Sekalaisia tarvikkeita. Omituisen näköinen palanen kuvan keskellä on pieni marseillesaippua Beauty Blenderiä varten. Poistin tästä joukosta myöhemmin meikkivoidesiveltimen, sillä en oikeasti tarvitse sitä mukaan.

Lopuksi vielä käsimatkatavaroihin tulevat pakolliset asiat: käsivoide, kasvosuihke, kynsinauhavoide ja huulirasva. Ajattelin käyttää vihdoin pois myös L’Occitanen joulukalenterin mukana tulleen liinan.

Kysykää ihmeessä, jos haluatte kuulla jostakin tuotteesta enemmän! Minulle saa antaa myös viime hetken vinkkejä Wienistä! Tällä hetkellä jännittää hiukan, että miten löydän leipien ja vehnätaikinoiden luvatusta maasta FODMAP-ruokavalioon sopivaa syötävää, mutta olen varautunut siihenkin. Vaikka tämä reissu oli ja on edelleen minulle joiltain osin yllätys ja salaa järjestetty syntymäpäivä -ja hääpäivälahja, on minulla ollut hyvin aikaa suunnitella, koska mies ei lopulta pystynyt enää pitämään salaisuutta sisällään maaliskuun puolivälin jälkeen. 😀

 

*Tuote saatu blogin kautta.

Hauschka jälleenkohtaaminen

Kulutin alkuvuodesta tarkoituksella pois ison kasan sekalaisia kylpyhuoneen kaappiin kertyneitä ihonhoitotuotteita. Tiesin hoitavani ihoani liikaa, mutta en välittänyt, koska halusin kiihkeästi vajaat purkit ja tuubit tyhjiksi. Tämän muutaman kuukauden kestäneen vaiheen myötä minulle iski totaalikyllästyminen monimutkaiseen ihonhoitoon. Kaipasin niiden suunnilleen viidentoista eri purkin tyhjennyttyä tilalle jotakin selkeää, hellävaraista ja takuulla toimivaa.

En muista tarkalleen mistä sain päähäni lähteä etsimään kuorintojen ja naamioiden kuivattamalle iholleni ravitsevaa kosteusvoidetta juuri Dr. Hauschkalta, mutta niin tein. Sarjahan on minulle tuttu useamman vuoden takaa, sillä hoidin sillä aikoinaan akneihoani. Nyt tein tuttavuutta sarjan herkkyyteen ja kuivuuteen taipuvaiselle iholle suunnattujen tuotteiden kanssa  ja ostin kokeiluun jo klassikoksi muodostuneen Ruusuvoiteen.

Koin jo tavaratalon Dr. Hauschka-hyllyn äärellä suurta jälleenkohtaamisen riemua. Nuuhkiessani pitkästä aikaa Hauschkalle ominaista yrttistä ja mummomaista tuoksua, valtasi minut suunnaton nostalgia ja tuntui lähes kuin olisin tavannut pitkästä aikaa vanhan ystävän. Minun oli tosissaan ollut ikävä tuotteiden tuoksua ja tuntua iholla.

Ihastuin Ruusuvoiteeseen palavasti ja päädyin jo melko pian tekemään lisää hankintoja Dr. Hauschkalta. Nyt tuotteita onkin kertynyt minulle jo melko mukavasti. Tällä hetkellä ollessani äärimmäisen sarja-ihastumisen pauloissa, olen bongannut kaikki mahdolliset tarjoukset ja edut ja hyödyntänyt niitä. Luonnonkosmetiikkamessuilta hankin vielä 1-vuotishääpäiväreissuamme ajatellen matkakoot suosikeistani. 🙂

Tämä oli lähinnä tällainen fiilistelypostaus, ja palaan suosikkituotteisiini tarkemmin omissa/omassa postauksessaan. Mistä haluaisitte kuulla ensimmäisenä? Olen muuten postaillut Hauschkan tuotteista muistaakseni vuosina 2013-2014, ja postaukset löytyvät Dr. Hauschka-tunnisteen alta. Kuvat ovat tosin hävinneet valitettavan monista vanhoista postauksistani blogimuuton myötä.

Mitkä ovat teidän suosikkituotteenne Hauschkalta? 🙂