Uusia ja vanhoja suosikkeja Lushilta

Pääsin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa käymään Lushilla ja tähän aikaan vuodesta se tarkoitti tietenkin sitä, että pääsin nuuhkimaan Lushin joulu-uutuuksia. Olin miehen kanssa liikenteessä, joten täydensimme samalla jemmoja vanhojen suosikkien osalta sekä hankimme miehelle oman suihkugeelin. Ynnäsin postaukseen myös pari pr-näytteenä saamaani asiaa. Kosmetiikkablogeja paljon lukevat ovat varmasti jo törmänneet Lushin joulutuotteisiin monissa blogeissa, mutta tämän postauksen tuotteet eivät olekaan kaikki joulukokoelmasta. 😉

Saippuapalat ovat edelleen lemppariasiani Lushilta ja ostin jo ehkäpä kymmenennet palat ikisuosikkejani Sultana Of Soapia ja Sea Vegetablea.

Ro’s Argan-gourmetsaippua jäi kaivelemaan aika pahasti, mutta onpahan ainakin jotakin mitä hankkia seuraavalla kerralla. Lushin saippuoita ei kannata hamstrata suuria määriä kerralla, sillä ne ovat parhaimmillaan tuoreina. Tämä pätee ehdottomasti myös hierontapaloihin. Meillä pääsi viime vuotisen (vai oliko se peräti kaksi vuotta sitten?!) ahnehtimisen jäljiltä kuivumaan pari yksilöä aika pahasti.

Kylmäpuristettu Snow Fairy-saippua on joulun uutuustuote, joka minun oli pakko hankkia kokeiluun. Niin söpö ja ihanan tuoksuinen! Mies näytti tätä minulle heti ekalla Lush-visiitillä, mutta jostain syystä ohitin tämän ja palasin sitten hädissäni seuraavana päivänä hakemaan yhden.

Päärynän muotoisen ja tuoksuisen Golden Pear-gourmetsaippuan sain pr-näytteenä. En ole vielä raaskinut kokeilla sitä, sillä päätin ottaa sen käyttöön vasta joulun alla. Tämä tuoksuu todella makean ja mausteisen päärynäiseltä. Ihana tuoksu leviää asuntoon muovinkin läpi, joten tästä voi nauttia jo ennen varsinaista käyttöönottoakin. Hieman erikoisempi saippua on minusta mahtava lahjaidea jouluksi monille eri ihmisille – myös niille, jotka eivät hamstraa harrastuksekseen kosmetiikkaa.

Snow Fairy-suihkugeelin hankkimista ei varmaankaan tarvitse perustella erikseen, tämä on pakollinen ostos joka vuosi. Mies kuitenkin sai viime vuonna tarpeekseen vaaleanpunaisista suihkuhetkistä ja hän halusikin nyt saada jonkun oman ja hiukan miehekkäämmän pesutuotteen. Mies kiinnostui Dirty Springwashista ilmeisesti värin ja nimen perusteella, mutta hän ihastui myös raikkaaseen tuoksuun. Tuoksu on mielestäni melko unisex ja ihastuin siihen itsekin hetken nuuhkimisen jälkeen. Miesparka ei ole tosin päässyt vielä käyttämään omaa suihkugeeliään, sillä meillä on vielä pari projektisuihkugeeliä loppuun kulutettavana ennen uusiin kajoamista. 😀

Once Upon A Time Body Lotion oli toinen pr-näytteeni. Tämän kerrotaan sisältävän sitruunaa ja limeä, mutta minä haistan tässä vahvimmin omenan. Ihastuin tähän ensinuuhkaisulta ja vaikka tuoksu onkin melko vahva, tiedän jo nyt melko varmasti hankkivani tätä jossain vaiheessa lisää. Viime joulun uutuutena ilmestynyt Sleepy-vartalovoide oli minulle laventelisuudessaan kauhistus, mutta tämä on ihana! Käytän tätä iltaisin säästeliäästi pienelle ihoalueelle ja nautin tuoksusta ennen nukahtamista. Tsekatkaa tämä Lushilla! EDIT. Lukijani vinkkasi, että incissä on omenauute heti ykkösenä, joten ei ihme, jos tuoksukin on omenainen! 🙂

Mitkä ovat teidän Lush-suosikkejanne juuri nyt? 🙂

Mainokset

Vertailussa tahraamattomana mainostetut deodorantit – toimivatko ne oikeasti?

Kävin alkusyksystä läpi vaatekaappiani ja heitin pois ison kasan pilalle menneitä paitoja. Käytän mustia vaatteita ja yläosani ovat useimmiten napakasti istuvia, joten riesanani on ollut kyllästymiseen asti paitojen kainalokohtien värjääntyminen valkeaksi. En tarkoita sitä hetkellistä tahriintumista, kun paitaa päälle laittaessa deodorantti jättää valkoiset viivat kainaloihin tai paidan sivuihin, vaan ajan mittaan lisääntyvästä pysyvästä värjäytymisestä. Uusin syyskuussa kaikki mustat puuvillapaitani ja päätin samalla hylätä kaikki vanhat deodoranttini, koska deodoranttihan on se, joka kainalot värjää, ja käytössäni olleista deodoranteista yksikään ei ollut tarhraamatonta mallia.

Luulin aluksi, että joudun etsimään hyviä tahraamattomia dödöjä jostakin kiven alta, mutta kuulin ilokseni suosituksia ihan lähikaupastani löytyville yksilöille. Oli kätevää aloittaa tahraamattomina mainostettujen dödöjen testailu uusien paitojen kanssa, koska niistä todella näkyisi mikäli deodorantti tahraisi tai värjäisi niitä. Uhrasin siis uudet paitani tätä testiä varten. 😀

Ilokseni sain huomata, että kaikki tahraamattomana mainostetut deodorantit olivat myös sitä mitä lupasivat, eli ne eivät valkaisseet kangasta. Niissä oli kuitenkin muita eroja ja sainkin nämä helposti paremmuusjärjestykseen.

Vähiten mieleeni oli Nivea Anti-Perspirant Invisible For Black And White, vaikka se ei mikään varsinaisesti surkea ollutkaan. Nivea ei tahrannut vaatteitani eikä aiheuttanut kankaan värjäytymistä tai kovettumista kainaloiden kohdalta, mutta se piti huonoiten hikoiluni kurissa. Jo ihan normipäivänäkin tuoksu oli illalla tunkkainen. Kuivuminen kesti pitkään ja kuivuttuaankin se tuntui kainalossa tahmaiselta. Tykkäsin myös vähiten tämän tuoksusta. Pullosta nuuhkittaessa se on raikkaan kukkainen, mutta iholla en tykkää siitä. Olen ehkä joskus saanut Nivea-dödöjen tuoksuista yliannostuksen, sillä käytin näitä vuosia putkeen. Hintaa tällä on ostopaikasta riippuen noin kolme euroa, eli kokeilu ei todennäköisesti saa kenellekään aikaan konkurssia. Antaisin tälle varmaan pisteinä 3/5.

Rexona Invisible Black+White Anti-Perspirant edustaa Nivean tavoin markettien edullisia antiperspirantteja. Rexona piti kainaloni paremmin kuivana ja raikkaana ja myös puuterinen tuoksu oli mieleeni enemmän kuin vaikkapa Niveassa. Tämä tuntui myös kuivuvan nopeammin, eikä vaatteisiin ilmestynyt värjäymiä tai tahroja. Oikein kelpo yksilö marketista parin euron hintaan! Annan pisteitä 4/5.

Blogiani pidempään lukeneet ehkä muistavat, että kulttimaineessa oleva Clarinsin Roll-On Deodorant on ollut minunkin suosikkini jo vuosia. En aina raaski ostaa tätä tyyriin hinnan vuoksi, mutta tätä käyttäisin aina, jos asia ei olisi kiinni rahasta. Normaalihinta huitelee yli 25 euron tienoilla, mutta hamstraankin tätä aina Hulluilta päiviltä ja Sokoksen 3+1-päiviltä huomattavasti edullisempaan hintaan. Clarins toimii aina ja tässäkin testissä  se selvisi kirkkaasti voittajaksi. Kuivuminen kestää melko pitkään, mutta kuivuttuaan kainalot pysyvät itselläni koko päivän kuivina ja raikkaina. Tuoksu tässä on uskomattoman hyvä, puuterisen pehmeä ja naisellinen. Voisin mielelläni käyttää tämän tuoksuista hajuvettä! Pakkauskin miellyttää klassisuudessaan silmääni enemmän kuin markettimerkkien verrokkien ja tässä on dödön levittämistä nopeuttava suurempi kuula. Hintaa tällä on tosiaan huomattavasti enemmän kuin muilla kokelailla, mutta maksan tästä mielelläni halutessani kokonaisvaltaisesti miellyttävämmän deodorantin. Annan 5/5 pistettä hitaasta kuivumisesta huolimatta.

Tällä hetkellä minulla on Clarinsia mukava määrä hamstrattuna kaappeihin ja haluaisin käyttää vain sitä, mutta tiedän palaavani välillä käyttämään noita edullisempiakin yksilöitä, koska ne kuitenkin toimivat eivätkä mainospuheidensa mukaisesti pilaa vaatteitani.

Toki myös hiki pilaa ajan kuluessa paitoja, mutta omalla kohdallani pidän deodoranttia todennäköisempänä tekijänä, joka pilaa ennenaikaisesti hyvät paidat. Olennaisin paitojen käyttöikää pidentävä asia on varmasti jatkuva tahraamattomien deodoranttien käyttö. Olen aiemmin pitänyt useimpia tahraamattomia dödöjä huijauksena, kun ne kuitenkin ovat saaneet paitojen kainalokohdat rumiksi ajan saatossa. Todellisuudessa kyse on kuitenkin ollut siitä, että olen palannut välillä käyttämään tavallisia dödöjä ja vahinko on tapahtunut siinä niitä käyttäessä. Olen testannut markettien hiki -ja deodoranttitahroille tarkoitettuja pesuaineitakin, mutta nekään eivät ole pelastaneet kunnolla värjäytynyttä ja koppuraiseksi muuttunutta kangasta. Kankaan kovettumisesta en muuten osaa vielä näiden kolmen dödön kanssa sanoa, mutta katsotaan ja toivotaan parasta ettei niin käy!

Mikä teistä on paras tahraamaton deodorantti? Onko tämä riesa tuttu myös värillisten tai valkoisten vaatteiden käyttäjille?

Hullujen päivien saalis

Päätin tehdä minisyyslomani kunniaksi pikaisen ostospostauksen Stockmannin Hullujen päivien saaliistani. Tänä syksynä tein hiukan tavallista vähemmän hankintoja, mutta jotakin (ainakin Clarinsin dödöä!) varmaan tarttuu vielä mukaan.

Lumenen kulmavaha on edullista (n. 6e) ja toimivaa, joten ostin sitä yhden tuubillisen ihan tarpeeseen. Mitenkään superedullinen tämä tarjous ei ole, vaan näitä löytyy esim. Cittarista viidellä eurolla. Lumenen CC-voide taas on yksi parhaita koskaan kokeilemiani meikkipohjatuotteita ja minulla pitää olla tätä aina jemmoissa. Näihin oli tullut uusia sävyjä ja olisin halunnut ostaa tummemman sävyn kokeiluun, mutta Medium oli myyty loppuun. Tämä maksoi kympin, eli ei juuri mitään.

Nivean Invisible-dödön ostin blogia varten, sillä aion tehdä vertailupostauksen muutamasta tahraamattomana mainostetusta deodorantista. Kahden euron uhraus. Kiehl’s Ultra Facial Cream oli turha ostos, koska en olisi tarvinnut sitä, mutta se on toisaalta ostoksistani ainoa tuote, joka herättää minussa suurempaa testausintoa. Tämä purkkiversio on minulle uusi tuote ja olen kuullut siitä huimasti kehuja esim. YouTubessa. Uteliaisuus voitti! 28ml on hyvä kokeilukoko, joka maksoi n. 13e.

Lumenen hyaluronitiiviste eli Valo Glow Boost Essence oli hyvässä tarjouksessa (n. 15e), joten nappasin sitä varastoon yhden pullon. En tunnu kyllästyvän tähän ikinä, ja olenkin käyttänyt tätä jo varmaan kolme pullollista. L’Oréalin Rare Flowers-puhdistusliinat (3e) vaikuttivat yhden testikappaleen perusteella hyvin tavanomaisilta, joskin melko karheilta liinoilta. Olen ollut viime aikoina iltaisin niin laiska ja käyttänyt toisaalta niin paljon meikkiä, että olen turvautunut puhdistusliinoihin. Käytän toki niiden jälkeen vielä kolmea eri puhdistustuotetta, joten se on minulle vain ylimääräinen, kuvitteellista helpotusta tuova vaihe puhdistukseen. Kuulostaapa järkevältä…

Aika tylsät ostokset oikeastaan, mutta tämän vuoden Hullarit jättivät minut aavistuksen kylmäksi. Pistäydyn varmaankin vielä parina päivänä paikan päällä, mutta mielessäni ei ole Clarinsin dödön lisäksi mitään erityisiä tarpeita tai toiveita. Aaverahkaa voisin kyllä ostaa lisää!

Löysittekö te jotain Hulluilta päiviltä? 🙂 Ihanaa viikonloppua! ❤

Syyskuun 2017 loppuneet

Moi! Olen hengissä ja ihan hyvissä voimissa, vaikka blogi ei olekaan päivittynyt hetkeen. Tänään päästään vihdoin katselemaan mitä kosmetiikkaa loppui syyskuussa.

Jätän tällä kertaa tuotteiden pisteytyksen väliin.

Kirjoittelin Optiat-kahvikuorinnasta* kesällä täällä enemmän. Tykkäsin tämän rouheasta kuorintatehosta ja ihoa kosteuttavasta öljyisyydestä paljon, vaikka tämän käyttö olikin sotkuista. Fazerinalla höystetty kahvin tuoksu miellytti kovasti. Voisin mielelläni käyttää näitä lisääkin.

The Body Shopin vartalovoit ovat olleet jo 15 vuotta suosikkejani, mutta nyt paksu koostumus on alkanut ekaa kertaa aavistuksen tökkiä. Tämä mustikka on kuitenkin suosikkituoksujani ja tulen varmasti hankkimaan sitä taas joskus lisää.

TonyMolyn Goat Milk Cream Foam Cleanser oli huipputuote niin minun kuin miehenkin mielestä. Superriittoisa ja pehmeästi vaahtoava tuote puhdisti kasvojen ihon hellävaraisesti, mutta kakkosvaiheen putsarille sopivan tehokkaasti. Tässä oli myös mahtava tuoksu ja erinomainen hinta-laatusuhde. Tätä myy ainakin Bearel.com.

Garnierin silmämeikinpoistoaine oli pettymys ja olen tyytyväinen, kun tämä viimein loppui.

Crabtree & Evelynin Pomegranate-tuoksu on ollut yksi suurimpia kosmetiikan tuoksurakkauksiani, mutta tässä suihkugeelissä tuoksu ei ollut yhtä hyvä kuin vartalovoiteessa. Minulla on tätä vielä jemmapullo kaapissa ja ihan mielelläni kuitenkin käytän sen pois.

Ritualsin vaahtoavat suihkugeelit ovat ihan suosikkejani ja The Ritual Of Sakura ehkä lempparituoksuni. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen tämä tuoksu tuntui ehkä aavistuksen liian vahvalta, mutta voisin silti ostaa tätä lisää joskus.

L’Anzan Shine Fix-kiiltosuihke kesti ikuisuuden käytössä, ainakin neljä vuotta, enkä siltikään saanut sitä ihan tyhjäksi. En huomaa tämän tekevän hiuksilleni oikein mitään, joten luovun tästä nyt joka tapauksessa.

Klippoteketin Silver Balsam oli tehoiltaan positiivinen yllättäjä ja hinta-laatusuhteeltaan hyvä tuote. Voisin melkein sanoa, että tämä korvaa entisen lempparini Fudgen hopeahoitoaineen, sillä harvemmin juuri hoitoaineet ovat niitä vahvoja pigmentin taittajia. Shampoot ovat ennemminkin niitä, jotka vievät pahimman keltaisuuden pois. Minä en kuitenkaan halua enää käyttää hopeashampoota niiden kuivattavuuden vuoksi.

The Body Shopin Vitamin E-sarjan seerumi oli ollut pitkään toivelistallani, joten nappasin sen Jenkeistä mukaan alle seitsemän dollarin hintaan. Unohdin tämän ja sarjan hoitoveden tuliaispostauksesta.. Tykkäsin tästä kosteuttavasta tuotteesta muuten, mutta tuoksu oli mielestäni hiukan liian vahva seerumiin.

Sensai Ultimate on sarja, jonka valitsisin silmää räpäyttämättä, mikäli pitäisi valita vain yksi kosmetiikkasarja loppuelämäksi. Toki sillä edellytyksellä, että  olisin rikas. Käytin tämän näytekokoisen The Concentrate*-putelin loppuun suurella hartaudella. Iho oli tämän jäljiltä kimmoisa ja täydellisen kosteutettu.

Clinique Anti-Blemish Solutions Spot Treatment Gel oli luottotuotteeni, kun minulla oli vielä näppyjä. Tämä superriittoisa tuote oli jo niin vanhaa, että oli aika heittää se pois.

Käärmeenmyrkkyä sisältävä Arsychll Inverse Time Moisturizing Eye Cream on miehen AliExpress-shoppailun satoa. Suhtauduin tähän aluksi suurella skeptisyydellä, koska sarja on itselleni ennestään täysin tuntematon ja kyseessä on kuitenkin silmänympärysihon tuote, mutta tämä osoittautui onneksi kelpo tuotteeksi. Täyteläisen silikoninen koostumus kosteutti ja ennenkaikkea silotti sy-ihoa mukavasti.

Vuohelman ja Lushin huulivoiteet* pääsivät vanhenemaan, kuten minulla käy lähes kaikkien purkissa olevien huulituotteiden kanssa.

Kangasnaamioita kuluu tasaiseen tahtiin. Turkoosissa pakkauksessa tullut miehen AliExpressiltä tilaama kangasnaamio oli ehkä hetkeen huonoin kokeilemani tuttavuus. Se ei istunut kasvoille ja oli niin huonosti leikattu, että meidän piti leikellä sitä itse saadaksemme muunmuassa hengitettyä kunnolla. Nämä sokkona tilatut naamiot ovat aina vähän riski. BioAquan naamiot taas olivat tasaisen hyviä.

Jaoin meikkituotteet kahteen kasaan: loppuneisiin sekä vanhentuneisiin ja sen vuoksi pois lähteviin.

Estee Lauder Double Wear Zero-Smudge Lenghtening Mascara oli perushyvä ripsiväri, josta ei jäänyt näytekoon perusteella mitään erityistä mieleen.

NYX Tinted Brow Mascara on edullinen tuote kulmien nopeaan viimeistelyyn. Itse käytän tätä puuterisen kulmatuotteen jälkeen tekemään kurittomille kulmakarvoilleni viimeisen silauksen. Voisin ostaa tätä uudelleenkin.

MAC Prep+Prime Skin Base Visage on yksi parhaita koskaan kokeilemiani meikinpohjustajia ja voisin ostaa tätä joskus uudelleenkin. Tämä tasoitti ihon pinnan ilman liiallista silikonista tunnetta sekä piti meikin hyvin paikoillaan koko päivän. Ihana tuote!

Viva La Divan ja Rimmelin huulipunat olivat pitkään pannuprojektissani, mutta en jaksa enää yrittää käyttää niitä loppuun. Heitin pois vanhentuneina myös Bare Mineralsin mineraalipohjat, joista tunsin saavani näppyjä Amerikan reissulla. Nämä taitavat olla vuodelta 2013… MAC Paint Pot sävyssä Soft Ochre on luottotuotteeni, jota en kuitenkaan kerinnyt käyttää ajoissa loppuun. Nyt siinä on tunkkainen haju, joten se joutaa Back2MAC-kasaan.

*-merkityt tuotteet saatu blogin kautta.

Missä viipyvät matkapostaukset?

Olen ollut Amerikan matkamme jälkeen jo melkein kuukauden Suomessa, mutta reissupostauksia ei vain ole kuulunut blogiin, vaikka niin lupasin ja kovasti suunnittelin. En ole itsekään varma mistä on kyse, mutta kotiin palattuani en ole saanut kirjoitettua matkasta enkä ole oikein edes pystynyt muistelemaan sitä. Matka oli ihana ja onnistunut, mutta tällä kertaa en elellyt reissutunnelmissa viikkokausia paluun jälkeen tai haikaillut takaisin, kuten tein viime vuonna.

Samaan aikaan kun olen elänyt arkeani kotona ja töissä, olen manannut itseäni lähes päivittäin siitä, että en saa kirjoitettua matkasta. Asia on suorastaan riivannut minua välillä, sillä minä lupasin kirjoittaa siitä. Lupasin sekä teille, että itselleni. Olen ihmetellyt mikä minua oikein vaivaa, kun en vain saa aikaan yksinkertaista asiaa, vaikka olen ainakin 15 kertaa ajan kanssa yrittänyt. Tajusin asian kunnolla oikeastaan vasta tätä postausta kirjoittaessani – miten pystyisinkään kirjoittamaan jostakin, mitä en halua juuri nyt edes ajatella.

Miksi en muka halua ajatella matkaamme? Haluaminen on ehkä turhan vahvasti ilmaistu, mutta mielessäni on liuta muita asioita tällä hetkellä. Tottakai matka nostattaa lämpimiä ajatuksia ja haluaisin myös matkustaa pian uudelleen, mutta vastaavanlaista matkaa ei todennäköisesti ole tulossa pitkään aikaan, joten on turvallisempaa pitää ajatukset kurissa kuin alkaa haaveilla uudesta kaukomatkasta.

Kuten viime kertaisen road tripimme lopussakin, aloin tänä vuonnakin suunnitella matkan viimeisinä päivinä itselleni projekteja, jotka aloittaisin Suomeen palattuani – syksyhän on minulle aina elämänmuutosten ja haasteiden aikaa. Viime vuonna projektit koskivat lähinnä asunnon suursiivousta ja konmaritusta, ja sainkin ainakin vaatekaappini hyvälle mallille. 😉 Tänä vuonna innostuin hahmottelemaan mielessäni hieman suurempia haasteita ja rysäytinkin ne käyntiin saman tien jet lagista toivuttuani. Lopetin tupakoinnin ja nikotiinikorvaustuotteiden käytön reilu 15 vuoden savullisen ja noin 16,5 vuoden nikotiiniriippuvaisen elämän jälkeen, noin yhden asian mainitakseni.

Tupakoinnin lopettamisesta sen verran, että ei ollut ihan helppoa mainita asiasta blogissa. Olen tainnut aiempina vuosina kertoa blogissa pariin otteeseen tupakoineeni joskus, mutta ne kerrat ovat olleet jonkin tupakkalakkoni aikana. Pääasiassa kauneuteen ja kosmetiikkaan liittyvän blogin pitäjänä on ollut jotenkin noloa myöntää typerää tapaansa, enkä ole siksi tullut kertoneeksi vuosien kamppailuistani lakkojen ja erilaisten korvaustuotteiden kanssa. (Edes kaikki perheenjäseneni eivät todennäköisesti ole tienneet, että olen tupakoinut edelleen aikuisiällä!) Tällä kertaa lopetin sinänsä aivan eri tavalla, että hankkiuduin tupakan lisäksi eroon myös nikotiinista, enkä jatkanut senkään riippuvuuden ylläpitämistä. Tämä  on itselleni ainoa tapa pysyä pysyvästi erossa tupakasta, kaikki tai ei mitään-ihminen kun olen. Tuntuu, että olen lopettanut nyt lopullisesti ja se saa minut ihan uskomattoman tyytyväiseksi, vaikka viime viikot eivät olekaan olleet helppoja.

Palatakseni postauksen varsinaiseen aiheeseen… Aion vielä kirjoittaa matkastamme, mutta en tiedä milloin. Tällä hetkellä minun on turha edes yrittää, koska mitään ei vain tule ulos.

Mitä teille kuuluu? Onko syksy tuonut mukanaan jotakin uutta tai yllättävää?

Elokuun 2017 loppuneet

Tällä kertaa loppuneet-postaus onkin hieman tavallista sekavampi setti, koska osa tuotteista on kuvattu kotona ja osa reissussa. Paljon muutakin loppui, mutta en jaksanut kuvata kaikkea matkalla ollessa. Lähinnä kuvaamatta jääneet loppuneet olivat näytekokoisia kasvojuttuja, kuten voiteita ja meikkivoiteita.

Hiukan aiheen vierestä, mutta huomasin reissussa miten vähällä meikkivoidemäärällä ihminen oikeastaan pärjääkään! Minulle riitti 16 päiväksi neljä näytepussillista meikkivoiteita ja sävyttävää päivävoidetta. Ehkä jopa hieman lannistavaa, jos miettii omia meikkivoidevarastoja…

Lavera Exotic Body Lotion oli mahtavaa niin tuoksultaan kuin käyttöominaisuuksiltaankin. Olen kirjoittanut siitä jo aiemmin enemmän täällä. Annan täydet 5/5 pistettä.

Odotukseni Lavera Exotic Body Washin suhteen olivat korkealla saman sarjan vartalovoiteen vuoksi, mutta tästä en yllättäen pitänytkään yhtä paljon. Odotin kermaista tuoksua ja koostumusta, mutta tämä olikin kirkasta ja tuoksukaan ei ollut yhtä ihana kuin voiteessa. Tämä jäi kategoriaan ihan kiva. 3/5

Kiehl’s Nourishing Olive Fruit Oil Conditioner on tarkoitettu kuivalle tukalle ja voin kyllä allekirjoittaa tämän todella toimivan juuri kohderyhmässään. Hiukset jäivät tämän jälijiltä todella ravitun ja hoidetun tuntuisiksi, mutta ei sellaisella silikonisen sileällä tavalla, vaan ennemminkin fiilis oli kuin olisi käyttänyt hyvää hiusnaamiota. Tiesittekö muuten, että Kiehl’sillekin voi palauttaa tyhjät purnukat ja muistaakseni viidestä tyhjästä saa uuden matkakokoisen tuotteen vastineeksi? Itselleni tämä oli uusi asia vielä kesään asti. 4/5

Sante Hand Cream tuoksui perinteiseltä luonnonkosmetiikan karitevoipitoiselta tuotteelta ja kosteutti kädet kelvollisesti. Muistikuvani on, että tämä olisi saanut olla jopa hiukan ravitsevampaa makuuni. Hyvä tuote päiväkäyttöön. 3/5

Hurraw Green Tea Lip Balm oli kooostumukseltaan huulille hyvin liukuvan öljyinen ja se piti huuleni mukavan pehmeinä. Tuoksu oli kummallinen ja tylsä. En ostaisi tätä yksilöä uudelleen. 3/5

Guerlain Météorites Oxygen Care Moisturizer & Radiance Booster on jännä (meteoriiteille tuoksuva!) tuote, jota ostin uuden pullollisen saatuani ensimmäisen pr-näytteenä. Tämä on jotakin seerumin ja meikinalustuotteen väliltä. Silikonisen tuntuinen koostumus kosteuttaa, heleyttää ja napakoittaa ihoa silminnähden ja ihastuinkin aluksi tähän palavasti. En aio kuitenkaan ostaa tätä enää lisää pullon annostelumekanismin vuoksi. Pulloon jäi reilusti tuotetta, mutta sitä on mahdoton saada sieltä enää ulos. Mies avasi kaulan papukaijapihdeillä, mutta se ei auttanut minua saamaan viimeistä senttiä pohjalta. Tämän hintaluokan tuotteelle ei hyvä juttu. Olen kirjoitellut tästä enemmän täällä. Tuote: 5/5, pakkaus 2/5 = 3/5

BioAqua Pomegranate Nourish Mask ei herättänyt suurempia tunteita suuntaan tai toiseen. Kangas taisi olla hieman karkea ja asettui huonosti kasvoille. 80 senttiä maksaneelle tuotteelle annan tämän anteeksi. 2,5/5

Jäljellä olisi vielä reissussa tyhjentyneet tuotteet. Sain kuin sainkin käytettyä loppuun lähes kaikki mukana raahamani purnukat. Ainoastaan pari puolityhjää aurinkovoidepulloa matkusti takaisin Suomeen.

The Body Shop Blueberry Body Scrub oli yllättävän huonoa, tai siis muistin sen olevan paljon parempaa! Kuorivat partikkelit sotkivat kylpyhuoneen violetiksi, mutta eivät juurikaan tehneet iholleni mitään. 1,5/5

L’Occitane Amande Shower Oil on lempparini niin tuoksun kuin koostumuksensakin puolesta. Tämä joulukalenterista tullut minikoko oli yllättävän riittoisa. 5/5

Rexona Stress Control Anti-Perspirant on hinta-laatusuhteeltaan loistava luottodeodoranttini, jota ostan aina uudelleen. 4/5.

Lavera Hand & Nail Creme tuoksui hyvältä ja sopi kosteutustehojensa puolesta hyvin päiväkäyttöön. 4/5.

Lavera After Sun Lotion piti ihoni matkalla kosteutettuna ja pehmeänä. Tuoksu oli melko vahva ja makea. Oikein muuta tästä ei jäänyt mieleen. 3/5

Jahas olen näköjään kuvannut kahteen kertaan Kiehl’sin hoitoaineen. Hypätkäämme sen yli.

Clarins Multi-Active Nuit oli yllättävän miellyttävä ja ravitseva yövoide. Tuoksu oli hyvä, mutta melko vahva. 4/5

Louis Widmerin päivävoide oli aavistuksen kevyttä makuuni, mutta käytin tämän pikkupurkin ihan mielelläni tyhjäksi. Widmerin tuotteissa on aivan ihanat tuoksut! 3,5/5

L’Occitane Gentle Toner oli hieman pettymys. Suihkuttelin tätä pullosta suoraan kasvoille ja sain joka kerta melko tymäkän maun suuhuni, vaikka kuinka yritin pitää huulia supussa. 2/5

Sante Moisturising Eye Creme* oli suunnattu kuivalle iholle, mutta minä kaipaan silmänympärysvoiteeltani jo hiukan enemmän runsautta ja mielellään anti-agevaikutuksiakin. Tämä oli kuitenkin kelvollinen, perushyvä luonnonkosmetiikan sy-voide. 3/5

Clarins Hydra Quench Intensive Serum Bi-Phase oli pitkästä aikaa todella mukava tuote. Edellisellä käyttökerralla joitain vuosia sitten en pitänyt tästä. Silikoninen tuntu huoletti minua tälläkin kertaa hieman ja sainkin matkalla näppyjä, mutta syyllinen taisi kuitenkin olla BareMineralsin mineraalipohja, eikä tämä seerumi. Erittäin nopeasti imeytyvä, hyvin kosteuttava ja mahtavan tuoksuinen tuote. 4,5/5

Biotherm Blue Therapy Repairing Serum oli supersilikonisen tuntuinen tuote, joka tuoksui omaan nenääni heinälle ja hevoselle. En tykännyt. Mies käytti tämän tyytyväisenä loppuun. Omat pisteeni 2/5, miehen 4/5.

Tonymoly Floria Nutra Energy Toner oli riittoisa ja aivan ihanan kosteuttava hoitovesi, jota voisin näytteen perusteella ostaa joskus täysikokoisen pullon. 5/5

Claris Eye Contour Gel oli erittäin kevyt ja geelimäinen silmänympärystuote, jota oli ihan mukavaa käyttää, mutta jonka en huomannut tekevän sy-iholleni mitään erityistä. En voisi käyttää näin kevyttä tuotetta yksinään. 2/5

ColourPop Glossy Lips minikoko sävyssä Sugar Lips kesti käytössä vajaa 20 käyttökertaa. Tykkäsin tästä kesällä todella paljon, mutta syksyllä ja talvella en käytä huulikiiltoja. Sävy oli todella kaunis. 4/5

ColourPop Creme Gel Eye Liner Pencil sävyssä Mr. Bing oli hinta-laatusuhteeltaan eriomainen rajauskynä. Sävy oli hyvin arkeen sopiva tummanruskea. Miinusta annan massan helposta katkeavuudesta ja kuivahtamisesta, mutta tälläisen yhden käyttää melko nopeasti loppuun. Voisin ostaa uuden, jos alan kaivata ruskeaa rajauskynää. 4/5

Essence I Love Extreme Crazy Volume Mascara taisi maksaa kolme euroa Cittarissa. Tämä ripsiväri pääsi yllättämään positiivisesti, sillä sai ripsiin reilusti tuuheutta ja pituutta, eli juuri sitä mitä haluankin. Toisella kerroksella sain jo aikaan hämähäkinkoivet, varsinkin maskaran massan kerittyä jo olla tovin käytössä ja kuivahtaa. Voisin ostaa uudestaankin. 4/5

Tässä kuussa aion käydä taas tuotteet läpi vanhentuneiden varalta, joten ne saattavat löytyä ensi kuun loppuneiden joukosta, jos jaksan hillota niitä siihen asti.

Valoisaa syyskuuta!

*Tähdellä merkityt tuotteet saatu blogiin. (niitä oli jopa yksi tässä postauksessa :))

Ristiriitaisia reissutunnelmia

Toinen reissupostaukseni onkin hieman tavallista haikeampaa tajunnanvirtaa. Reissumme on ollut mahtava, mutta siihen on sisältynyt myös hyvin ristiriitaisia tunnelmia. San Francisco sai mielialani hetkellisesti melko matalaksi ja pohdiskelin siellä paljon maailman epäoikeudenmukaisuutta ja podin muutenkin maailmantuskaa. Jos teillä on jo valmiiksi huono päivä, niin kehoitan lukemaan tämän postauksen jonain muuna ajankohtana.

Näimme jo viime vuonna monenlaista vietettyämme lähes kuukauden Amerikan eri osavaltioissa, mutta tällä kertaa lyhyemmällä reissulla olemme nähneet jopa enemmän kurjaa puolta Amerikasta. Kaliforniassa köyhien ja kodittomien tilanne on riistäytynyt länsimaisella mittapuulla käsistä, eikä asiaan ainakaan paikallisten käsityksen mukaan näy helpotusta. Kadulla asuvat ihmiset vaikuttavat olevan melko unohdettu joukko, eikä heidän tilanteensa helpottamiseksi ole tehty pitkäjänteisiä ratkaisuja. Erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt yrittävät auttaa kodittomia ja yhteiskunnan toimesta kodittomille on perustettu väliaikaisia suojia (joihin vain pieni osa mahtuu), mutta pitkäaikaiseen ja edulliseen asumiseen ei ole haluttu panostaa riittävästi. Pienen tutkimustyön perusteella tämä kierre on esim. San Franciscossa saanut sysäyksen 80-luvulla, kun silloinen presidentti vähensi rankalla kädellä varoja mm. julkisen puolen tarjoamista edullisista asunnoista sekä mielenterveyspalveluista.

Kaikki Kalifornian kadulle päätyneet ihmiset eivät ole huumeidenkäyttäjiä, kuten usein ajatellaan, vaan joukossa on myös ihmisiä, jotka työpaikkansa menettämisen jälkeen eivät ole pystyneet enää maksamaan huimia vuokria ja näin ollen saamaan asuntoa. Vaikka Suomessa ihmiselle yleensä kasautuu melkoinen ketju epäonnisia tapahtumia ennen asunnottomaksi päätymistä, muistuttaa tämän elokuvissa satumaisen osavaltion tilanne jokseenkin myös Suomen tilannetta. Sillä erotuksella toki, että täällä ihmisiä asuu moninkertainen määrä Suomeen verrattuna ja myös ongelmat näkyvät räikeämpinä.

Yövyimme San Franciscon jälkeen kolme yötä Fresnossa, joka on tunnettu kodittomista asukkaistaan sekä telttakylistä, jotka kaupunki on vuosien saatossa välillä päättänyt tuhota ilman että ihmisille on tarjottu vaihtoehtoista ratkaisua asumiseen. Kaupunki on myös kuuluisa rikollisuudestaan ja huumeongelmistaan. Tämä ei kuitenkaan näyttäytynyt meille turisteille mitenkään, koska turisteille on tietenkin tehty omat turvalliset ja hyvien palveluiden kanssa varustetut alueensa. Fresno on suhteellisen pieni kaupunki, mutta senkin sisälle mahtuu valtavat ristiriidat ja eriarvoisuus.

Turistina Kalifornian tiettyihin ihmisiin kohdistuvaa köyhyysongelmaa ei välttämättä satunnaisia kodittomia lukuunottamatta näe, ellei satu eksymään tietyille, turisteille epämieluisiksi kuvailluille alueille. San Francisco tekee tosin tässä poikkeuksen, siellä kurjuuden näkemiseltä ei voi välttyä. Kalifornian runsas kodittomien määrä on mielestäni osavaltion häpeäpilkku, jolle soisi tehtävän jotakin pikaisesti. Jonkun pitäisi tehdä jotakin on toki lause, joka minun on helppo todeta, mutta jonka tueksi itselläni ei ole antaa muuta konkreettista lisäneuvoa kuin tuttu virsi rahan suuntaamisesta enemmän tiettyihin palveluihin.

Olimme kerinneet viettää Fresnossa yhden yön ja tokeentua jo hieman San Franciscon meihin jättämästä alakuloisesta vireestä, kunnes aamulla Facebookia selatessa törmäsimme uutisiin oman kotikaupunkimme tragediasta. En edes ymmärtänyt koko asiaa aluksi, mutta iltapäivällä tieto tavoitti tunnetasolla mieleni ja koko loppupäivä meni epätodellisessa sumussa.

En halua ottaa kantaa blogissa politiikkaan tai kommentoida Turun tapahtumia muutenkaan tässä foorumissa sen enempää, mutta yksi toive minulla olisi. Itsekin perheenjäseniä menettäneenä muistan miltä kaikki spekulaatio asiaan liittyen tuntui vielä vuosien jälkeenkin. Toivoisin, että Turun iskussa läheisensä menettäneet saisivat surra omaisiaan rauhassa ilman someraivoa. Tapahtuma kosketti kaikkia suomalaisia ja kukaan ei haluaisi vastaavaa tapahtuvan uudelleen, joten reaktiot ovat toki hyvin ymmärrettäviä. Tällä hetkellä minut kuitenkin tekee hyvin surulliseksi se, että näen omassa Facebook-syötteessäni jopa keskenään läheisten ihmisten laukovan näppäimistönsä kautta toisilleen ilkeyksiä kuin riitely jotenkin muuttaisi asioita paremmaksi.

Hetkellisistä angstisista ajatuksistani huolimatta reissumme on ollut erittäin onnistunut ja koen itseni melko valmiiksi palaamaan taas viikon päästä arkeen, kun lomani loppuu. Reissun paras asia on ollut se, että olen tajunnut lähes kipeää tekevän voimakkaasti olevani ihan käsittämättömän onnekas ihminen. Tämä on yleensäkin pidemmissä matkoissa parasta: omaa elämää tulee usein mietittyä monelta eri kantilta ja arvostus sitä kohtaan kasvaa. Tiedän loman loputtua alkavani taas murehtia pieniä asioita kuin ne olisivat suurikin taakka, mutta toivon mukaan pystyn edes välillä palauttamaan mieleeni tämän matkalla kokemani tunteen.

Valoisaa uutta viikkoa kaikille!

P.S. Mieheni vaikutti hieman hämmentyneeltä luettuaan tämän postauksen. Hän ihmetteli, että koinko San Franciscon todellakin pelkästään negatiivisesti. Koin siksi tarpeelliseksi painottaa vielä teillekin, että ei, en todellakaan kokenut. Halusin vain tuoda tässä tekstissä esiin mieleeni nousseita ristiriitoja ja surullisempia puolia usein hohdokkaana kuvatun paikan todellisuudesta. Palaan San Franciscoon blogin puolella vielä myöhemmin positiivisemmissa merkeissä. 🙂

Hello from California!

Käsittääkseni useampi lukijani tykkäsi viime vuoden road trip-postauksistani, joten ajattelin tälläkin kertaa kirjoitella hiukan reissukuulumisia. 🙂 Kirjoittaessani tätä olen tosiaan seitsemättä päivää Kaliforniassa. Lensimme miehen kanssa 7. elokuuta Suomesta Los Angelesiin ja nyt matkaamme parhaillaan vuokra-autolla länsirannikkoa pitkin kohti San Franciscoa ja Sacramentoa.

Palaamme Suomeen 24.8., eli reissua on jäljellä vielä hyvä tovi. Olen kirjoitellut verkkaisesti matkakertomusta, mutta paljon on myös jäänyt dokumentoimatta, sillä matkustustahtimme on ollut jälleen melko kiivas, enkä ole iltaisin ollut kirjoittamistuulella tai muuten vain ehtinyt orientoitumaan blogiin. Aamupäivisin autossa istuessa minulla on parhaiten aikaa kirjoittaa, mutta varsinkin suurempien kaupunkien alueella minunkin silmäparini tarvitaan tarkkailemaan liikennettä, ennakoimaan kaistanvaihtoja sekä seuraamaan navigaattorin ohjeistusta. Yhtenä iltana minulla olisi ollut mainiosti aikaa, mutta juuri silloin motellimme nettiyhteys pätki.

Lähdimme reissuun tälläkin kertaa melko suunnittelematta. Meillä oli tiedossa vain muutama kaupunki ja nähtävyys, jotka halusimme ehdottomasti nähdä ja kokea. Losissa olimme jo viime vuonna, mutta vain parin päivän ajan. Lähdimme nytkin Losista jo yhden yön jälkeen kohti San Diegoa, mutta aiomme viettää pohjoisesta palattuamme loppuloman Losissa.

Vaikka blogiin ei vielä ihan hetkeen tipahtelisi uusia reissupostauksia, matkantekoamme voi seurata Instagramissa kuvien sekä storiesin puolella. Klik.

Viime vuonna teimme Amerikan coast to coast-reissun, jolloin kirjoittelin jo muutamia postauksia mm. kosmetiikkaostoksista. Postaukset voi lukea alla olevista linkeistä:

Kosmetiikan shoppailu Amerikassa (klik)

Ruokarajoitteisen matkailu Amerikassa (klik)

Albuquerque (klik)

Yleistä reissusta (klik)

Olemme nyt levänneet pari päivää Salinasin pikkukaupungissa Kalifornian keskirannikolla ja keränneet voimia San Franciscoa varten. San Franciscoon lähtö on  saanut meidät jopa hieman suunnittelemaan ja valmistautumaan, koska siellä turistin ei tunnetusti kannata palloilla aivan missä tahansa.

Jos teitä kiinnostaa jokin tietty asia Kalifornian road tripissa ja haluaisitte kuulla jostakin enemmän, niin kertokaa se toki kommenteissa! 🙂

Uusi yritys pakata järkevästi – 16 päivää Kaliforniassa

Olen kehittänyt viimeisen vuoden aikana melko ristiriitaisen suhteen pakkaamiseen. Tavallaan minusta on ihanaa pohtia mitä otan mukaan matkalle ja suunnittelu voikin parhaimmillaan olla iso ja tärkeä osa matkan etukäteisfiilistelyä. Toisaalta inhoan pakkaamista, sillä minua melkeinpä ärsyttää jo valmiiksi tietää, että otan jälleen aivan liikaa tavaraa mukaan. Liiallinen tavaramäärä lisää kaaosta, ylimääräistä etsimistä ja ajanhukkaa määränpäässä, joten siksi sitä olisi tietenkin mukavaa välttää.

Kuten viime vuonna samoihin aikoihin, olemme lähdössä jälleen hieman pidempään reissuun, tällä kertaa road tripille Kaliforniaan. Vaikka matkalaukkutilaa on huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Wienin reissuun pakatessa, välttäisin mielelläni viimeksi tekemäni mokat. Haluaisin tällä kertaa lähteä aivan erityisen kevyin kantamuksin, sillä opin jo viime vuonna, että Amerikan matkasta ei todellakaan selviä ilman ostosten tekoa. Jos olen ihan rehellinen, niin mielelläni jättäisin kaiken kosmetiikan kotiin ja ostaisin paikan päältä mahtavan tekosyyn kera kaiken uutena, mutta tähän olen liian järkevä. 😀

Suurin kompastuskiveni matkatavaroiden kanssa on edelleen kosmetiikkatuotteet, sillä pakkaan niitä lähes poikkeuksetta aivan liikaa mukaan.  Ajattelin tällä kertaa nyt ihan oikeasti ottaa tarvittavat tuotteet muutamaa asiaa lukuunottamatta mukaan näytepusseina ja näytekokoina.  Pyrin siihen, että en joudu raahaamaan ainakaan Suomesta mukaan otettua kosmetiikkaa takaisin kotiin, vaan toivon mukaan olen osannut laskea kahden ihmisen kulutuksen sen verran oikein, että kaikki loppuu matkan aikana. Tällä kertaa hyödynnän myös muita kierrätykseen meneviä pakkauksia. Esim. shampooni pakkasin mukaan Dermosilin vanhaan suihkugeelipulloon. Tässä vinkissä ei varmaan ole mitään uutta kenellekään, mutta yritän nyt kerrankin oikeasti itse sisäistää tämän. 😀

Matkakohteessamme tärkein kosmetiikkatuote on aurinkosuoja, joten panostan siihen. Aurinkovoiteet saisi toki ostettua helposti paikan päältäkin, mutta haluan käyttää loppuun tänä kesänä korkatut tuotteet, kun ne ovat vielä käyttökelpoisia, enkä haluaisi ostaa uusia aurinkotuotteita Suomeen raahattavaksi enää tässä vaiheessa kesää. Muistan viime kesän reissusta, että aurinkovoidetta ja ihon suojaamiseen sekä kosteuttamiseen käytettäviä voiteita kului puolet enemmän kuin olin kuvitellut. Auringon lisäksi merivesi ja pitkät päivät ilmastoidussa autossa tekivät iholle tehtävänsä. Kuvan tuotteet ovat tosiaan olleet jo tänä kesänä käytössä, eivätkä suinkaan ole täysinäisiä.

Kosmetiikan ohella toinen murheenkryynini on vaatteiden valitseminen. Minulla ei ole mitään vaikeuksia jättää kotiin esim. erilaisia sähkölaitteita, kuten hiustenkuivaajaa, mutta ilman vaatteita ei kukaan pysty olemaan. Olen oppinut kantapään kautta miten tärkeää on selvittää millainen sää matkakohteessa on. Itse varaudun hieman säätiedoitusten lupauksia kylmempiin olosuhteisiin, koska useissa maissa ilma viilenee iltaa kohden ja on tylsää joutua heti ensimmäisenä ostamaan matkakohteessa uusia vaatteita tai kenkiä vilustumisen pelossa. Road tripilla voi tulla vastaan muutenkin yllättäviä olosuhteita, tai innostus mennä vaikkapa vuorenhuipulle, kuten me viime vuonna Albuquerquessa.

Vaatteet painavat paljon, joten ne kannattaa valita tarkoin. Itse olen huomannut vaihtavani vaatteita matkoilla enemmän kuin kotona ollessa, koska kävelen ja tämän myötä myös tietysti hikoilen huomattavasti enemmän. Erityisesti paitoja kuluu paljon. Mikäli tilaa matkalaukussa on niukasti, suosittelen lämpimästi ottamaan matkalle mukaan sellaisia vaatteita, jotka joutaisivat joka tapauksessa pois lähiaikoina. Tällöin vaatteet voi jättää matkakohteeseen, eikä niitä tarvitse raahata takaisin mukanaan. Jos ajatus kohdemaan ”roskaamisesta” ahdistaa, voi siellä toki etsiä niille sopivan kierrätyspisteen. Kuulin tämän vinkin eräältä paljon reissaavalta ihmiseltä jo vuonna 2006, mutta en käsittänyt sitä silloin, koska vaatteiden pois laittaminen tuntui vieraalta ajatukselta. Nykyinen vaatevarastoni on melko niukka, joten joudun uusimaan usein tiettyjä vaatekappaleita ja olenkin säästänyt monia vaatteita tätä matkaa silmällä pitäen. Ajatusta voi soveltaa myös jalkineisiin. Otin itse viime kesän Amerikan matkalle mukaan jo valmiiksi kuluneita sandaaleja, ja ne olivatkin roskiskunnossa Suomeen palatessa. Kenkiä on toki kivaa myös ostaa matkoilta, mutta ne tuovat matkalaukkuun reilusti lisää painoa. Tällä kertaa päätin selvitä kahden kenkäparin turvin. Sandaalit eivät enää matkaa kanssani takaisin Suomeen.

Voihan olla, että jollakulla ei ole vaatekaapissaan kulahtaneita vaatteita, joista haluaisi hankkiutua eroon. Tällöin mukaan otettavat vaatteet kannattaa valita tietyin perustein. Minulla on tapana käyttää aina hyvin jämäkästi istuvia (lue: tiukkoja) vaatteita, jolloin varsinkaan suoraan ihokosketuksessa olevia yläosia ei voi käyttää kuin yhden päivän. Lainasin Wienissä olosuhteiden pakosta miehen itselleni hyvinkin löysää collegepaitaa, ja huomasin pärjääväni sen kanssa hyvin kolme päivää. Aluspaitoja pitää toki varata edelleen mukaan omansa jokaiselle päivälle, mutta ainakaan turhia päällispaitoja ei kannata raahata mukana. Jos matkakohteessa aikoo viipyä pidempään, kannattaa toki käyttää hyödyksi mahdollisuus vaatteiden pesuun. Amerikassa oli joidenkin motellien yhteydessä automaatteja, joista sai ostettua pieniä määriä pyykinpesuainetta.

Jos saisin valita tulevaan reissuun vain yhden vaatteen, olisi se tämä Vilasta viime vuonna ostettu kahdeksan euroa maksanut mekko. Se sopii Kalifornian helteeseen ja se on helppo pestä vaikka joka ilta motellilla, sillä se  kuivuu noin 20 minuutissa. Yritin etsiä tällaista toista tänä kesänä, mutta en harmikseni enää löytänyt.

Vielä yksi vähäpätöiseltä vaikuttava, mutta tietyllä hetkellä yllättävänkin tärkeä asia: mikäli matkakohteessa on edes jollakin todennäköisyydellä luvassa sadetta, kannattaa ottaa mukaan kunnollinen, taiteltava sateenvarjo. Turisteille kaupatuilla halvoilla sateenvarjoilla ei tee rivakammassa tuulessa mitään, vaan ne hajoavat alta aikayksikön.

Kuulisin nyt mielelläni teidän parhaat vinkkinne pakkaamiseen! Kosmetiikkakasaa saa myös kommentoida ihan vapaasti. 😀 Joitain tuotteita olen jo kuvaamishetken jälkeen poistanutkin mukaan otettavien joukosta. Meikkejä en kuvannut, koska en edelleenkään ole päättänyt mitä otan mukaan, mutta mikäli postaus niistä kiinnostaa, kertokaa se kommenteissa! 🙂

Osa kuvissa näkyvistä tuotteista on saatu blogin kautta.

Optiat-kahvikuorinta hemmottelee kahvin ystäviä

Innostun aina kovasti kosmetiikasta, jonka yhteydessä mainitaan kahvi. En voi kutsua itseäni varsinaiseksi kahvihifistelijäksi, sillä en esimerkiksi jauha itse kahvipapujani tms, mutta parhaat hetkeni päivässä liittyvät usein kahviin ja toki voisin käyttää vähemmän rahaa tuohon addiktiooni. Minua ei siis ollenkaan haittaa, että erilaiset kahvijuomat ja kahvin käyttö erilaisissa tarkoituksissa, kuten kosmetiikassa, ovat nykyisin trendikäs asia, johon tuodaan jatkuvasti lisää vaihtoehtoja kuluttajille.

Optiat-kahvikuorinnan jujuna on ekologinen näkökulma, eli kahvi on kierrätettyä. Purut on kerätty lontoolaisista kahviloista ja hyödynnetty uudelleen kosmetiikan käyttäjien iloksi.

Kuorinnat on mielestäni brändätty hauskasti ja jokaiseen neljään eri kuorintaan on suunniteltu oma teemansa. Valitsin itse vaniljaisen Hit The Sheets-kuorinnan, jonka luvataan rauhoittavan illalla ennen nukkumaanmenoa ja antavan suloiset yöunet. Muiden kuorintojen teemana on krapulaisen olon parantelu, raikastautuminen treenin jälkeen sekä valmistautuminen tärkeille treffeille. Kukin voi sitten näistä valita mikä on itselle eniten tarpeen. 😉

Kuorinnan kerrotaan sisältävän antioksidantteja, jotka suojaavat ihoa vapaita radikaaleja vastaan. Kofeiinin luvataan kiihdyttävän verenkiertoa ja auttavan erilaisiin iho-ongelmiin, kuten selluliittiin ja raskausarpiin. Suhtaudun aina hiukan skeptisesti tällaisiin lupauksiin, joten en voi sanoa kiinnittäneeni testijakson aikana huomiota kuorinnan elämyksellisen puolen lisäksi muuhun kuin tuotteen selviytymiseen perustehtävästään, eli tehoon kuolleen ihosolukon poistamisessa.

Hit The Sheets-kuorinta tuoksuu minusta Fazerina-suklaan ja kahvin yhdistelmältä, ei niinkään vaniljaiselta. Tuoksu on joka tapauksessa todella herkullinen. Kahvin voi haistaa parhaiten kuorintaa iholle työstäessä, mutta alkutuoksuna voimakkaimpana on Fazerina. Tuoksu on vahva, mutta se ei jää ainakaan omalle iholleni kovin pitkäksi aikaa.

Päätin ottaa kuorinnan testiin erityisesti säärilleni, sillä niitä piinaavat aiemmin harrastamani epiloinnin vuoksi sisään päin kasvavat ihokarvat sekä muutenkin helposti tukkeutuva iho. Tähän ongelmaan aktiivinen kuoriminen todella auttoi. Kuorinta ei ole liian tujua tiheälläkään käyttövälillä, ja se jättää ihon mukavan kosteutetuksi, sileäksi ja pehmeäksi. Toki saman asian olisi ajanut moni muukin kuorinta, mutta ehkäpä kahvi oli se syy, miksi jaksoin oikeasti tarttua tähän tuotteeseen niin usein. Voin välillä olla ihan uskomattoman laiska ihon kuorija.

Kuorinnasta huomaa, että kahvi tosiaan on jo kertaalleen nautittu, sillä sormituntuma on kuin levittäisi iholle kahvinpuruja suodatinpussista – toki höystettynä hajusteilla ja öljyillä.

Koin Optiat-kuorinnan hellävaraisemmaksi ja aavistuksen kosteuttavammaksi kuin aiemman suosikkini Lushin Cup O’ Joen. Lushin versiossa yksittäiset purut ovat karkeampia.

Useampi bloggaaja on jo kerinnyt testata uudet Optiat-kuorinnat ja olen törmännyt postausten kommenteissa pohdintaan siitä, tukkiiko viemäriin päätynyt kahvinpuru lattiakaivon. Meidän viemärimme ei ole tukkeutunut mitenkään nopeammin kuin tavallisesti. Kahden pitkätukkaisen suihkussakävijän myötä olen tottunut puhdistamaan viemärin joka tapauksessa joka toinen kuukausi, mutta en tosiaan ole huomannut kahvin pesiytyneen viemäriin mitenkään mainittavasti. Sotkuista kuorinnan käyttäminen on, mutta purut saa suihkuteltua helposti pois seinistä ja lattialta.

Optiat-kuorintoja myydään Ruohonjuuressa, Sokoksessa ja Kärkkäisellä. Yhden 200ml kuorinnan suositushinta on 24,90e.

Oletteko te tutustuneet Optiat-kuorintoihin? Entä oletteko koskaan valmistaneet itse kahvista kuorintoja? 🙂

Tuote on saatu blogin kautta.