Norvina-paletti ja muita alkusyksyn suosikkeja

Onpa hauskaa tehdä pitkästä aikaa tällainen postaus! Otsikko on hieman harhaanjohtava, sillä useimmat tuotteet ovat olleet suosikkejani paljon pidempään kuin alkusyksyn. Ennemminkin nämä ovat olleet muutamaa tuotetta lukuunottamatta päivittäisessä käytössä jo keväästä lähtien. Mutta kaipa voisi sanoa, että olen taas löytänyt viime aikoina uudelleen näiden mahtavuuden.

Avainsanojani meikin suhteen on ollut viime aikoina nopeus, helppous ja kuulaus. Tuotteiden pitää nykyisessä arjessani olla sellaisia, että niillä saa tehtyä meikin kiireessä ja tarvittaessa vaikkapa autossa. Olen halunnut meikkiin myös kunnolla väriä, painopisteen joko silmiin tai huuliin.

Useimpien katse varmaan porautui ensimmäisenä tuohon violettiin asiaan. Kyllä, haksahdin Anastasia Beverly Hillsin uusimpaan palettiin Norvinaan. Sinänsä hassua, koska olen julistanut blogissa viimeiset kolme vuotta miten kyllästynyt olen violetteihin ja viileisiin luomivärisävyihin. Tässä paletissa on kuitenkin myös lämpimiä sävyjä. Kyseessä on pitkästä aikaa paletti, joka on inspiroinut minua leikkimään väreillä ja uusillä sävy-yhdistelmillä jo kolmatta viikkoa putkeen. Sävyjen koostumuksessa ja laadussa olisi mielestäni parantamisen varaa, ja ne vaativat astetta tarkempaa ja huolellisempaa levitystä ja häivyttelyä. Ylärivin metalliset glittersävyt tarttuvat luomelle parhaiten joko kostealla siveltimellä tai sormella levitettynä. Pigmenttiä on kiitettävästi. Pienistä miinuksista huolimatta olen todella ihastunut palettiin. Jos pitäisi valita yksi suosikkisävy, olisi se ehdottomasti alarivin lämpimän vaalea punainen Love.  Satunnaisista laatuongelmista ja tyyriistä lähes 60 euron hinnasta huolimatta kyseessä on minusta aivan vastustamaton paletti.

Aivan eri hintaluokan tuotteista minua on ihastuttanut Essencen Luminous Matt-aurinkopuuteri. Sävy 01 Sunshine on aivan täydellinen minulle vuoden ympäri. Päivettyneelle iholle voin käyttää tätä reilummalla kädellä varjostuksiin ja tuomaan lämmintä lisähehkua iholleni, mutta tämä sopii täydellisesti myös talvi-iholleni. Olen jopa tehnyt tällä varjostuksia hämärässä liikkuvassa bussissa, enkä ole saanut aikaan övereitä. Sävy on juuri sopivan neutraali kalvakalle iholleni.

Essence Fresh & Fit-pohjustaja on kiireisten päivien suosikkini, sillä se korvaa minulla toisinaan kokonaan muun meikkipohjan. Tuote tuntuu iholla kosteuttavalta ja saa ihon näyttämään todella hehkuvalta ja terveeltä. Minun pitää kohta ostaa tätä uusi tuubi. Hintaa kummallakin Essencen tuotteella on muutama hassu euro.

Laura Mercier Illuminating Tinted Moisturizer tekee ihosta kuulaan ja hehkeän sekä on aivan mahtavan nopea käyttää sormin levitettynä. Puuteroin kasvot myös kevyesti, koska muuten kasvoni kiiltävät liikaa. Tämä ei ole erityisen peittävä, kuten ei ole tarkoituskaan, mutta jännästi tämä saa ihon sävyn epätasaisuudet ja pienet virheet häviämään.

Clarinsilta minua on ihastuttanut erityisen paljon kaksi tuotetta, joista toinen on Joli Rouge-huulipuna sävyssä Tender Nude. Joli Rouge-punissa on ihastuttavan kosteuttava koostumus ja niitä on helppoa levittää kiireessäkin. Sävy Tender Nude on täydellinen joka paikan sävy. Tämäkin loppuu ihan kohta.

Clarinsin jännä Mission Perfection Yeux*-silmänalustuote lojui luvattoman pitkään kylppärin kaapissa kokeilematta, mutta se päätyi nyt vauvan synnyttyä vakituiseen käyttöön. Kyseessä on pigmenttiä sisältävä silmänympärysvoide, joka häivyttää väsymyksen merkkejä kosteuttaen ja hoitaen samalla ihoa. Tällaiset monitoimituotteet miellyttävät kovasti juuri nyt.

Päädyin ostamaan kesällä kolme Buxomin Full-On Lip Polish-huulikiiltoa ja suosikiksi asti niistä on päätynyt sävy Kristen. Tässä on huulia kevyesti pullistava vaikutus ja imelä toffeen tuoksu. En ollut ennen kokeillut mitään Buxomilta, vaikka merkki on ollut Kickseissä tyrkyllä jo vuosia. Mattaisten huulimeikkien jälkeen minä kaipaan kunnon kiiltoa.

Tarvitsin uuden luomivärinpohjustajan ja päädyin ostamaan pitkästä aikaa MAC Paint Potin sävyssä Painterly. Tykkään käyttää tätä tasoittamaan luomen sävyä jonkin vaalean luomivärin kanssa tai kun kaipaan tahmeampaa pohjustusta silmämeikkiin. Kivaa vaihtelua silikonisten pohjustajien jälkeen!

Mistä tuotteista te tykkäätte eniten juuri nyt?

*Tuote saatu blogin kautta.

Mainokset

Alkusyksyn kuulumisia ja pohdintoja

Herään aamulla harsojen keskeltä, aamuyön syöttösessioiden jäljiltä hartiat jumissa ja toinen käsi puutuneena. Toisella puolella nukkuu mies ja toisella puolella tuhisee vauva. Vauva vie suurimman tilan sängystä, vaikka on pienin. Hän tykkää nukkua leveästi. Voisin tuijotella nukkuvaa vauvaamme tuntikausia. Yritän silti nousta sängystä äänettömästi ja hiipiä salakavalasti alakertaan, jos vaikka saisin juotua kahvikupillisen ennen kaksikon heräämistä. Olen parempi vaimo ja äiti, kun olen saanut aamuisen kofeiiniannokseni.

Onnistun  tänä aamuna hyvin yrityksessäni varastaa vartin oma kahvihetki. Keittiössä katseeni osuu läppäriin ja mielessäni vilahtaa nopeasti pari kesken jäänyttä sähköpostia. Niin ja se blogikin.

Vauva nukkuu yllättävän pitkään kahden isänsä kanssa. En kuitenkaan avaa läppäriä, sillä minua ei vain huvita. Kodinhoitohuoneessa odottaa vaatekasa viikkaamista ja astianpesukonekin pitäisi tyhjentää. Tartun mieluummin konkreettisiin asioihin, sillä pää ei tunnu nykyisin toimivan aivan entiseen tapaan. Ehtii niitä sähköposteja ja blogia sitten myöhemminkin.

Olen ollut vauvan kanssa kaksi kuukautta kotona. Kaksi kuukautta, jotka ovat olleet ”entiseen elämääni” verrattuna melko erilaisia, mutta joista olen nauttinut suuresti. Suurin muutos elämässäni vauvasymbioosin lisäksi on tuntunut olevan se, että en käy päivätyössäni, sillä olen tottunut käymään töissä  vähintään osa-aikaisesti 18-vuotiaasta lähtien. Sitä kuuluisaa omaa aikaa on töistä pois jäämisestä huolimatta vähemmän, joskin meidän vauvan kanssa kuitenkin ihan kohtuullisesti. Minulla on ollut aikaa miettiä muunmuassa blogin pitämistä ja sitä mikä minua nykyään oikeasti kiinnostaa. Tällaisia asioita alkaa väkisinkin pohtia, kun vapaa-aikaa on huomattavasti vähemmän kuin ennen ja sen lyhyehkön ajan haluaa käyttää joko oikeasti hyödyllisesti, tai ainakin niin, että tekeminen rentouttaa ja saa hyvälle mielelle.

Olen innostunut vauvan ja uuden elämäntilanteen myötä todella monista uusista asioista. Vietän äitiyslomalla paljon aikaa kotona, joten on aika luontevaa, että olen kiinnostunut kodin laittamisesta, ruoanlaitosta ja leipomisesta. Kaikki eivät viihdy kotona ja äitiyslomalla, mutta minulle tämä on ollut elämäni parasta aikaa. Toki tutustuminen nykyiseen aviomieheeni, yhdessä viettämämme aika ja reissut ovat olleet omalla tavallaan parasta aikaa, mutta en ole edes silloin ollut näin rentoutunut ja kokenut keskittyväni olennaiseen – voinut henkisesti näin hyvin. Tuntuu, että teen juuri nyt sitä mikä on itselleni tärkeää ilman kiirettä minnekään. Koen jopa jo nyt haikeutta siitä, että joudun palaamaan jonain päivänä oravanpyörään ja siihen entiseen arkeen, jossa elin ennen vauvaa. Onneksi tiedostan myös sen, että ajatus tästä voi vielä muuttua.

Blogini pääasialliset aihepiirit kosmetiikka ja meikit kiinnostavat minua edelleen, eivätkä ne ole jääneet mitenkään pois elämästäni vauvan myötä. Niistä kirjoittaminen on kuitenkin tällä hetkellä ihan toinen juttu, ja siitä päästäänkin ajatuksiini bloggaamisesta juuri nyt. Koen blogini nykyisellään melko turhaksi ja ennen kaikkea lukijan kannalta turhauttavaksi paikaksi. Postaan täysin epäsäännöllisesti, kommentteihin vastaaminen kestää, postausten sisällöt ovat lähes pelkästään loppuneiden tuotteiden esittelyjä ja harvoista muista postauksista saattaa välittyä hieman väkisin vääntämisen maku. En ole blogiini enää tyytyväinen, enkä saa sen pitämisestä läheskään samanlaisa iloa kuin ennen. En ole tehnyt päätöstä lopettamisesta, mutta haluaisin kuitenkin saada päätökseen itseni kanssa käymäni kamppailun blogihiljaisuudesta tai yksipuolisista postauksista seuraavan syyllisyyden suhteen.

Koen, että bloggaaminen muuttui monelle ammattimaisemmaksi vuosina 2014-2015. Vaikka liityin tuolloin itsekin portaaliin, tiesin heti, ettei minulla olisi rahkeita tai kiinnostusta alkaa kehittää itseäni esimerkiksi valokuvaamisessa yhtä intohimoisesti kuin monet muut tekivät. Tuolloin mielessäni alkoi myös itää ajatus, että olenko ylipäätään keskinkertaisuuten pyrkivä ja tyytyvä ihminen, vai onko blogin pitäminen harrastuksena vain mennyttä aikaa omalla kohdallani.

Portaalin lakattua olemasta blogini jäi WordPressiin, mutta en koskaan enää saanut aikaiseksi hioa ulkoasua kuntoon, joten tällaiseksi se jäi. Useimmat seuraamani bloggaajat ovat kehittyneet huikeasti. He ovat tehneet hirveästi töitä bloginsa eteen ja myös satsanneet siihen rahallisesti hankkimalla uusia laitteita ja näkemällä vaivaa vaikkapa kuvausympäristön somistamisen eteen. Minulla ei ole riittävästi motivaatiota tähän, joten väkisinkin mietin onko tällaiselle kotikutoiselle, epäsäännöllisesti päivittyvälle blogille enää tarvetta tai kohderyhmää.

Kaipaan sitä, kun saatoin tulla vain hihkumaan jostakin juuri ostamastani tuotteesta tai keksimästäni uudesta sävy-yhdistelmästä. Tuntuu, että niistä ajoista on ikuisuus niin ajallisesti kuin henkisestikin. Vaikka en lue nykyään kuin muutamaa blogia säännöllisesti ja ehkä pariakymmentä epäsäännöllisesti, olen huomaavinani koko blogiskenessä entistä nopeampaa muutosta. Toiset lopettavat kokonaan, ja toiset panostavat blogiinsa entistä enemmän.

Minulla olisi usein paljonkin jaettavaa, mutta jokin tuntuu estävän minua. Bloggaaminen ei tunnu enää yhtä spontaanilta ja innostavalta kuin ennen, vaan kaiken pitäisi olla suunniteltua ja sopia tarkasti harkittuun linjaan. Kukaanhan ei minua tähän pakota, vaan olen luonut ihan itse itselleni paineet muiden kehittymisen seuraamisen myötä. Asia, jossa koen myös olevani bloggaajana kovin vanhanaikainen, on kaupallisten yhteistöiden vieroksuminen sekä nykyisin myös pr-tuotteiden välttely. Kaupalliset yhteistyöt ja pr-tuotteet saavat minut stressaantumaan. En kestä yhtään sitä, että minulle tulee harrastuksesta pakkopullan tuntua. Toki minulle ei näitä enää usein tarjoudukaan, koska en päivitä blogia aktiivisesti.

Olen edelleen varma siitä, että olen poikkeuksellisen kiinnostunut ja innostunut kosmetiikasta. Siksi haluaisin, että minulla olisi edelleen vähintään paikka, jossa kertoa kokemuksistani liittyen käyttämääni kosmetiikkaan, vaikka minulla ei ehkä olisikaan mitään uutta ja ihmeellistä sanottavaa tai upeita kuvia. Haaveilen siitä, että osaisin tehdä lyhyempiä ja napakampia postauksia, jotka olisivat ehkä nopeampia toteuttaa. Näin pystyisin vauva-arjessakin päivittämään hieman useammin. Blogini olisi syytä joka tapauksessa muuttua, jotta kokisin järkeväksi jatkaa tämän pitämistä.

Aloittaessani tätä postausta noin viikko sitten, minulla oli vahvemmin mielessä mahdollinen blogin lopettaminen. Hassua kyllä, heti kun olin kirjoittanut tämän pohdiskelevamman postauksen, valtasi minut jälleen inspiraatio jatkaa. Näin muistan käyneen joskus aiemminkin. 🙂

Millaisia blogeja te tykkäätte lukea? Jaksatteko seurata harvoin päivittyviä blogeja, vai kaipaatteko tasaista ja säännöllistä postaustahtia? Onko kiinnostuksenne blogeihin pysynyt samana vuosien saatossa?

Ihanaa viikonloppua ja syyskuuta!

Dermosil Nature Deo Roll-On

Lupailin edellisessä postauksessani kertoa teille pitkäaikaisista Dermosil-suosikeistani. Postaus on edelleen kesken, sillä kriiseilen julkaisukelvottomien kuvien kanssa ja ilman kuvia en taas saa aikaan tekstiä. Näpyttelin kuvausinspiraatiota odotellessa teille kuitenkin eräästä toisesta Dermosil-tuotteesta, kuten postauksen otsikkokin kertoo.

Ihastuin aikoinaan Dermosilin Nature-sarjan seerumin makean hattaraiseen tuoksuun, joka muistutti minua kovasti SuperMoodin ihanan Beauty Sleep-seerumin tuoksusta. Tästä heräsi kiinnostukseni koko Nature-sarjaa kohtaan. Sarjassa ei ole loppujen lopuksi montaakaan itselleni tarpeellista tuotetta, mutta luettuani jostakin sarjan deodorantin tuoksuvan samalta kuin seerumi, halusin tilata sen testiin.

Dermosilin Nature-sarja on sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Luonnonkosmetiikan deodorantit eivät ole koskaan toimineet, eli pitäneet hikoilua kurissa minulla, joten siksi tämänkin yksilön kokeileminen jännitti. Valitsin testipäiväksi kotipäivän, joita elämässäni on nykyään usein. Kotona deodorantin pettäminen kun ei ole yhtä ikävää kuin vaikkapa töissä tai täydessä bussissa.

Alku deodorantin kanssa vaikutti lupaavalta. Tuote tuoksui tosiaan ihanalta hattaralta ja levittyi kainaloihin hyvin. Hämmästelin jopa tuotteen nopeaa kuivumista, sillä se kuivui huomattavasti nopeammin kuin vaikkapa saman merkin E-vitamiini-sarjan deodorantti. En huomannut myöskään tahraamista poikkeuksellisesti valkoisessa paidassani.

Poikkesin päivän aikana vaunulenkille. Päivä olikin yllättävän helteinen ja tulin rehkineeksi vaunujen kanssa hikoiluun asti. Deodorantti petti auttamattomasti jo iltapäivällä ja huomasin haisevani ihan rehellisesti hieltä. Ei jatkoon, ajattelin harmissani, mutta päätin antaa deolle vielä uuden mahdollisuuden.

Seuraavina päivinä en poistunut kotoa ulos helteeseen kuin vain lyhyille kauppareissuille. Deodorantti pelitti jotenkuten, mutta kainalot tuntuivat rauhallisesta ja stressittömästä tahdista huolimatta iltaan mennessä tahmeilta ja tuoksuivat aavistuksen tunkkaisilta. Deodorantti ei siis vakuuttanut minua, mutta eipä minulla ollut sen toimivuuden suhteen juurikaan odotuksiakaan, vaan ostin sen kokeiluun silkasta mielenkiinnosta. Yritän käyttää dödöä jatkossakin kotona ja testailla sitä vielä imetyksen päätyttyä (imetyshormonit hikoiluttavat!), mutta kokemusteni myötä en voi varsinaisesti suositella sitä.

Dödöllä oli hintaa reilu viisi euroa.

Käytättekö te luonnonkosmetiikan deodorantteja? Tiedättekö niiden joukosta jonkun erityisen toimivan yksilön?

Kesäkuun 2018 loppuneet

Saatte nyt luettavaksi jo toisen loppuneet-postauksen peräkkäin, koska yritän päästä näiden kanssa vihdoin ajan tasalle.

Kesäkuu oli hieman niukempi kuukausi tyhjentyneiden rintamalla, joten nämä saadaan tällä kertaa käytyä läpi nopeasti.

Palmer’s Cocoa Butter Formula Stretch Marks Massage Cream toimi raskausajan vartalovoiteena ja tulen aina muistamaan tuon ajan Palmer’sin kaakaon tuoksusta. Raskausarpia en saanut yhtäkään, mutta kiitän asiasta geenejäni, en niinkään kosmetiikkatuotteita. Tämä voide oli kyllä oikein mainiota ja voisin hyvinkin ostaa sitä lisää, jos tarvetta sattuisi vielä joskus tulemaan.

Dermosil Lime Shower Gel on yksi Dermosilin myydyimpiä tuotteita, mitä minä en aivan ymmärrä. Tässä oli Dermosilin pesutuotteille tyypillisesti todella kiva koostumus, mutta tuoksu oli makuuni tylsä ja mitäänsanomaton. Tuskin ostan lisää.

Batiste XXL Volume Dry Shampoo oli pitkään suosikkini, mutta nykyään en pidä siitä enää yhtään, sillä se tekee hiukseni harmaiksi. Käytän loppuun parit hamstraamani pullot, mutta jatkossa ostan saman merkin tummahiuksisille tarkoitettua tuotetta.

Oliivi Hoitoaine sai suositteluja joltain bloggaajalta, kun haussani oli erittäin hoitava ja silottava hoitoaine, joten ostin tämän kokeiluun. Hoitoaine todella toimi kehutulla tavalla, mutta tuskin ostan tätä enää lisää, koska en tarvitse enää superhoitavaa tuotetta hiuksilleni. Tuotteen pakkaus ja tuoksu eivät myöskään miellyttäneet niin paljon kuin turhamaisuudessani toivoisin.

Kiehlsin näytekokoiset kasvovoiteet ovat viime vuoden joulukalenterista. Ylempi Super Multi-Corrective Cream oli ihanan tuhtia ja kosteuttavaa ja sitä voisin käyttää lisääkin. Alempi voide, Ultra Facial Oil-Free Gel Cream oli tarkoitettu rasvaisemmalle iholle, eikä se tuntunutkaan kosteuttavan omaa ihoani riittävästi. Mies ihan tykkäsi siitä, vaikka ei hänenkään ihonsa ole enää nykyisin ollenkaan rasvainen.

Lavera Firming Night Cream oli tuoksultaan ja koostumukseltaan ihana tuttavuus, mutta se jätti iholleni aavistuksen kiristävän tunteen, kuten monet luonnonkosmetiikan voiteet. Minulla on vielä saman sarjan päivävoide korkkaamattomana kaapissa.

Mama Mio Gorgeous Glow Balancing Facial Wash tuli osana kokeilukokoisten tuotteiden settiä. En ihan käsittänyt miksi raskaana ollessa tarvitsisi olla erillinen raskausajan kasvojenpuhdistustuotteensa, mutta käytin tämän yllättävän luonnonkosmetiikkamaiselle tuoksuvan putsarin tyytyväisenä matkoilla.

Dermosil Age Defense Elixir kuuluu hintaluokaltaan Dermosilin hieman tyyriimpiin seerumeihin, mutta minä en pitänyt tästä yhtä paljon kuin vaikkapa Skin Comfort -ja Nature -sarjojen edullisemmista seerumeista. Minulla on tätäkin toinen pullo odottamassa käyttöä ja ihan mielelläni annan tälle toisen mahdollisuuden, mutta ensimmäisen pullon jälkeen tästä ainakin jäi uupumaan se jokin, ja mieleen jäi kokemus vain ihan mukavasta kosteuttavasta seerumista. Pahksuhkoa seerumia oli loppumetreillä hieman hankalaa saada pipettipullosta, sillä pipetti oli aavistuksen liian lyhyt.

Dr. Hauschka Facial Toneria löytyy minulta useissa eri kokoisissa pulloissa ja nyt loppui tämä pieni näytekokoinen. Tämä on ikisuosikkini, jota tulen luultavasti käyttämään aina. Käytän tätä kasvoveden tapaan puhtaalle iholle, mutta toisinaan myös pitkin päivää raikastamaan meikattujakin kasvoja.

Mary Kay Satin Hands oli mukavan täyteläinen käsivoide, jota voisin mielelläni käyttää lisääkin. Näytekoko oli lahja ystävältä.

Too Faced Hangover Replenishing Face Primer oli miellyttävä tuote käyttää, mutta en tiedä pidensikö se meikkini kestoa sen suuremmin. Pidin tämän tuomasta kosteutetusta tunteesta iholla, mutta en ehkä osta tätä kuitenkaan lisää.

Look Fantasticin joulukalenterista tullut näytekokoinen Doucce Maxlash Volumizer Mascara oli aivan loistava ripsiväri, minun makuuni suorastaan täydellinen maskara. Tällä sai pituutta sekä tuuheutta ja se oli helppoa pestä pois. Voisin ehdottomasti ostaa joskus täysikokoisen yksilön!

Käytin loppuraskauden aikana paljon kangasnaamioita, koska ajattelin niiden käytön jäävän pitkäksi ajaksi vauvan synnyttyä, koska en kuitenkaan enää kerkeäisi käyttää niitä. Ihan hyvin kerkeäisin edelleen käyttää, joten tuo ajatus tuntuu nyt vähän hassulta. No, tulipahan käytettyä varastot lähes tyhjiksi. Muistan pitäneeni näistä kaikista paljon. Silmän alla käytettävistä silikonisista naamiolapuista en tykännyt yhtään, enkä kokenut niiden tekevän iholleni mitään paitsi inhottavan klähmäisen tunteen.

Dermosilin Vitamin E-nestesaippuan täyttöpussi on vähän orpona tuolla seassa. Suosikkituote, jota ostan aina uudelleen, vaikka edullisemminkin saisi käsisaippuaa.

Heinäkuun loppuneet-postaus onkin jo työn alla, joten se päästään todennäköisesti katsastamaan vielä tämän kuun puolella, kuten lupailinkin. Lisäksi kirjoittelen parhaillaan juttua pitkäaikaisista Dermosil-suosikeistani. Toivottavasti se kiinnostaisi monia. 🙂

Toukokuun 2018 loppuneet

Joo-o,  olen aika pahasti jäljessä näiden raporttieni kanssa. Toiveissa on, että saisin elokuussa kurottua kiinni loppuneet-postaukseni ainakin heinäkuuhun asti.

Pieni välikommentti tähän alkuun. Olen huomannut ilokseni, että kosmetiikkajemmani ovat kutistuneet ihonhoitotuotteiden osalta aivan huimasti, kun en ole kerinnyt hamstraamaan lisää tavaraa samoin kuin ennen ja myöskin kiinnostukseni on ollut enimmäkseen vauvan tavaroissa ja vaatteissa. Meikkejä ei ole päässyt nyt kesän aikana kulumaan yhtä paljon kuin ennen, vaikka edelleen meikkaankin noin kahtena-kolmena päivänä viikossa.

Claris Roll-On Deodorant on edelleen ykkössuosikkini, sillä se ei tahraa vaatteita, se tuoksuu miedon puuteriselta ja pitää hikoiluni hyvin kurissa. Ostan tätä lisää hyvistä tarjouksista vuodesta toiseen ja voin lämpimästi suositella kaikkia kokeilemaan, mikäli tämä antiperspirantti ei ole vielä tuttu.

Garnier Ambre Solaire SPF30-aurinkosuojavoide oli lahja ystävältäni Pirjolta. Muistaakseni tämä oli melko perinteinen aurinkovoide, josta jäi kuitenkin päällimmäiseksi mieleen positiivinen käyttökokemus. Voide imeytyi hyvin ja tuoksui hyvältä. Tästä suurin osa kului Dubain reissulla ja loput Suomessa.

Clarins Foot Beauty Treatment Cream oli hieman tavanomaista tyyriimpi jalkavoide, jonka nappasin mukaani Sokoksen alesta. Voide hoiti jalkojen ihoa erinomaisesti, mutta yllättävää kyllä taisin kyllästyä tämän tuoksuun melko nopeasti.

Dermosil Vitamin E-käsivoide on vanha tuttu vuosien takaa. Raikas tuoksu ja hyvä hinta-laatusuhde saavat minut tilaamaan tätä aika ajoin lisää.

Dr. Hauschka Hydrating Hand Cream tuli muistaakseni Dr. Hauschka-joulukalenterin jouluaaton luukusta. Tykkäsin tästä, mutta en ehkä ostaisi itse kuitenkaan. Tuoksu oli vahvan sitruksinen ja ihotuntuma levityksen jälkeen aavistuksen tahmainen.

Weleda Citrus Hydrating Body Lotion oli helmi luonnonkosmetiikan vartalovoiteiden joukossa. Voiteen koostumus oli erittäin kosteuttava ja hyvin imeytyvä, tuoksu raikkaan sitruksinen. Olen ostanut näitä usein Kicksin alennusyynneistä, mutta tänä kesänä en nähnyt niitä alepöydillä.

Benecos Apricot & Elderflower Body Lotion tuoksui vielä paremmalta kuin Weledan vartalovoide, mutta imeytyminen ei ollut yhtä mutkatonta. Kyseessä onkin kaksi luonnonkosmetiikan tuotetta melko eri hintaluokista. Benecosin tuotteet ovat ilahduttavan edullisia, siksi niiden kokeiluun on ainakin itselläni matala kynnys.

Burt’s Bees Mama Bee Belly Butter oli paras raskausaikana testaamani vartalovoide. Minulle jäi tämän mahtavia kosteutustehoja ja pehmeän miellyttävää tuoksua niin ikävä, että tekisi mieli ostaa tätä lisää, vaikka en enää raskaana olekaan. Tämä ei siis tuoksu vahvan sitruksiselta, kuten Mama Bee-sarjan muut tuotteet.

Mádara Fine Line Minimising Fluid* oli tuote, josta olisin halunnut pitää enemmän, mutta joka jäi minulle lähinnä vain ihan mukavan tuotteen asteelle. Kevyt voide (tai siis fluid – mikä sen suomen kielinen vastine nyt onkaan?) levittyi ja imeytyi vaivattomasti, vaikka luonnonkosmetiikan tuote kyseessä onkin. Tämä ei ollut omalle iholleni riittävän kosteuttavaa ja iholleni jäi tuotteen jäljiltä aavistuksen kiristävä tunne. Tuotteen anti-ageing-vaikutuksiin en osaa ottaa kantaa, sillä en käyttänyt tuotetta riittävän yhtäjaksoisesti. Tuotteen pakkausdesign on upea! Tämä tuote jäi ehkä hiukan mietityttämään, ja voisin ehkä antaa tälle joskus uuden mahdollisuuden.

MAC Fix+ tuoksussa Yuzu oli limited edition-ostos vuodelta 2015. MACin Fix+-vedet ovat mukavia varsinkin näin helteillä, mutta en näe syytä ostaa näitä enää jatkossa. Nämä eivät ole mielestäni riittävän hoitavia kasvovedeksi, mutta eivät myöskään erityisen hyviä meikin kiinnitykseen. Joskus menneinä vuosina olin näihin ihan hulluna.

Dermosil Skin Comfort Kasvoseerumi on uusi vanha suosikkini, josta en halua enää luopua. Käytin tätä kymmenisen vuotta sitten muutaman pullon, sitten satunnaisesti silloin tällöin vuosien varrella ja nyt olen tilaamassa kolmatta uutta pulloa vuoden sisällä. Seerumi kosteuttaa ihoa ja tekee sen kimmoisan ja raikkaan oloiseksi. Tykkään tuotteen miedosta tuoksusta ja vähäeleisestä pakkauksesta. Hinta-laatusuhde tällä on ihan loistava, pullo nimittäin irtoaa alle kympillä!

Meikkien loppuun kuluminen on aina yhtä siistiä! 😀

YSL:n huulipunan kaikki tiedot ovat kuluneet pois hylsyn pohjasta, mutta tämä oli kaunis nudesävy kiiltävällä ja kosteuttavan kevyellä koostumuksella. Ostin tämän itselleni syntymäpäivälahjaksi vuonna 2014, joten tämän oli todellakin jo aikakin loppua. YSL:n huulipunat ovat yksiä suosikkejani selektiivisten punien joukosta.

Guerlain Baby Glow Light-Revealing Sheer Make-Up oli myös ihan luvattoman pitkään käytössä ollut tuote, joten olin erittäin tyytyväinen saatuani kulutettua sen vihdoin loppuun. Sävy oli itselleni suurimman osan vuodesta aavistuksen tumma ja tunkkainen, joten Dubaista saadun rusketuksen turvin saatoin vihdoin ottaa sen tehokäyttöön. Tuotetta mainostetaan kevyenä, mutta minun mittapuullani tämä on ennemminkin raskas meikkipohja. En ostaisi tätä uudelleen, vaikka tämä tuoksuukin meteoriiteilta ja pakkaus on syötävän suloinen.

Lush Hair Doctor Kuumaöljyhoito hiuksille* päätyi testiin miehelle, joka innostuu aina hiusasioista. Miehellä oli tämän suhteen melko suuret odotukset, mutta valitettavasti hänen päänahkansa ärtyi tästä melko pahasti. Itse en ole saanut aikaiseksi vielä kokeilla tätä.

Lush Blackberry Bath Bomb* oli muuten oikein mukava tuttavuus, mutta se värjäsi kylpyammeen reunat violeteiksi. Raskausmahani kanssa en päässyt heti pesemään ammetta, joten se on edelleen violetti…

Kivaa elokuuta! ❤

*Tuote saatu blogi kautta.

Mietteitä raskaudesta

Raskauteni alkaa olla jo viime metreillä  – tänään tätä postausta viimeistellessä olen raskausviikolla 36+2 – ja laskettu aika alkaa häämöttää. Vajaan kuukauden päästä vasta tosin, mutta aika menee niin kauheaa vauhtia, että ihan kohta tuo aika on jo käsillä. En ole julkaissut aiemmin blogissa raskaudestani juuri mitään, mutta olen kirjoitellut aivan alusta asti muistiin joitain asioita ja ajatuksia, joista ajattelin nyt jakaa joitain teidän kanssanne.

Olen tehnyt raskauden viimeisen kolmanneksen aikana mielessäni läpileikkausta raskausajastani ja muistellut tämän merkillisen ja ihmeellisen ajan eri vaiheita. Päällimmäisenä mielessä koko ajasta on se, että olen ollut onnellisempi kuin ehkä ikinä, mutta kokenut toisaalta myös kaikki negatiiviset tunteet todella syvästi, eli kaikenkaikkiaan hyvin tunnepitoinen ajanjakso on ollut kyseessä. Alkuraskaus meni vaaleanpunaisissa hattaratunnelmissa, mutta viikot 7-10 olivat suorastaan kamalia. Noiden kolmen viikon aikana nukuin huonosti, itkin lähes kaikesta ja kaikkialla, olin kiukkuinen, tunsin jatkuvaa kuvotusta ja kerkesin jo ajatella, että koko raskaaksi tuleminen oli kauhea virhe.

Päätin onneksi jo raskauden alussa, että minulla ei tule olemaan asioita, joista en uskalla puhua miehelle ja tarvittaessa muillekin, joten puhuin tuntemuksistani avoimesti ja pelkästään tuon hetkellisen katumisen ääneen sanominen auttoi huomattavasti. Jatkossa osasinkin jo varautua tuohon olotilaan ja tiesin, että hormonimyrskyissä kaikki tunteet ja olot ovat mahdollisia. Viikon 10 jälkeen en ole onneksi joutunut enää kokemaan tuollaisia ajatuksia, vaan olen saanut olla enimmäkseen innostunut odottamisesta. Synnytyksen jälkeisiä hormonityrskyjä odotellessa…

Suosittelen ehdottomasti kaikille varhaisultraan menemistä! Kävimme itse katsastamassa mini-ihmisen jo kuuden viikon ikäisenä alkiona, eikä olisi tullut mieleenkään odottaa viikon 12+ kunnalliseen ultraan asti. Minulle oli ihan ratkaisevan tärkeää nähdä ja kuulla, että siellä se tyyppi oikeasti on, ei asia muuten olisi konkretisoitunut niin hyvin. Toki tämä saattaa olla rahakysymys, mutta 100 euroa on melko pieni hinta mielenrauhasta, jos summan vain pystyy jostain rutistamaan.

Raskausaika on monille kovaa aikaa vatsavaivojen ja heikentyneen unenlaadun vuoksi, mutta itse kuulun niihin onnekkaisiin, joiden IBS-oireet helpottuivat merkittävästi ja jolla myös nukkuminen on sujunut alun valvomisten jälkeen hyvin. Tällä hetkellä esimerkiksi aiemmin kiellettyjen ruokien listalla olleet omena ja ruis ovat ruokavalioni peruspilareita. En ole enää kuukausiin käyttänyt gluteenittomia tai laktoosittomia tuotteita. Pystyn myös nukahtamaan täysin luomuna lähes missä ja milloin vain (tosin öisin vain Lidlin ”makkaratyynyn” kanssa!). Toissapäivänä heräsin terassilta, jonne olin mennyt ihastelemaan uutta ulkosohvaamme. 😀 Tämähän ei välttämättä kuulosta kaikkien korvaan mitenkään erikoiselta, mutta ihmeellisen asiasta tekee se, että olen tosiaan kärsinyt univaikeuksista yli kymmenen vuotta elämästäni ja joutunut turvautumaan vuosien saatossa mitä erilaisempiin keinoihin pystyäkseni nukkumaan. Kuulemma myös kuorsaan nykyään kamalasti, mikä johtunee ylimääräisen matkustajan painosta ja tietysti myös raskausaikana limakalvoille tapahtuvista muutoksista.

Minulla ei ollut edes alkuraskaudessa omituisia mielitekoja ruoan suhteen, mutta yllättävät asiat saivat minut voimaan pahoin. Sain lähes traumoja Lushin joulukokoelman päärynäsaippuasta ja Once Upon A Time-vartalovoiteesta, sillä niiden tuoksu tuntui olevan kaikkialla, vaikka olin kelmuttanut ne ja kiikuttanut asuntomme perimmäiseen nurkkaan vaatehuoneeseen. Muutenkin kosmetiikan tuoksut olivat minulle aluksi ehkä kaikkien vaikein asia kestää, vaikka toki kaikki yleisesti ottaen pahat hajutkin olivat kamalampia kuin tavallisesti. Hajuaistiin liittyvät asiat olivat ihan hulluja ja olen ollut erittäin onnellinen, kun supernenäni siirtyi taka-alalle viikosta 11 eteenpäin.

Alkuraskauteni sujui mainiosti ja pääsin varmasti todella helpolla, mutta raskauden puolivälin jälkeen minulla todettiin raskausajan diabetes. Se on ollut todella rasittava asia, sillä minun on vaikeaa kestää sitä kun ulkopuoliset ihmiset kommentoivat ja tarkkailevat syömisiäni. Minun on myös ollut tosi vaikeaa kieltäytyä ja edes vähentää herkkujen syömistä, koska olen tottunut ennen raskautta ylikierroksilla käyvään aineenvaihduntaan, jonka ansiosta en ole saanut itseäni lihomaan lähes millään ja olen voinut surutta syödä kaikkea haluamaani. Tottakai olen vauvan vuoksi parantanut ruokavaliotani, mutta helppoa se ei ole ollut. Ennen äitiyslomaa diabeteksen hoito oli myös hyvin stressaavaa sen vuoksi, että minun piti jatkuvasti muistuttaa itseäni työkiireiden ja hektisen arjen keskellä hoitamaan mittaukset sekä suunnittelemaan ja toteuttamaan terveellisiä aterioita. Äitiyslomalla diabeteksen hoito on onneksi helpottunut huomattavasti. Luulenpa silti päässeeni diabeteksen ja sen mahdollisten vauvaan kohdistuvien vaikutusten kanssa jo kokemaan sitä kuuluisaa äitien kokemaa syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta.

Raskausviikkojen 33-34 taitteessa minulla epäiltiin raskausmyrkytystä, minkä vuoksi pääsin makaamaan sairaalaan pariksi yöksi. Minulta löytyi lopulta hepatogestoosi, eli raskausajan maksasairaus, mutta raskausmyrkytyksen oireita ilmenee minulla edelleen viikoittain. Bonusvaivoina voisin mainita ainakin selkävaivat ja useampia navan alle kohdistuvia pulmia, mutta ei niistä täällä blogissa sen enempää. Saan viettää loppuraskauden tiiviissä seurannassa erikoissairaanhoidossa ja vauva voidaan periaatteessa pakottaa syntymään paljon aiemmin kuin laskettuna aikana, mutta ainakin tiedän meidän olevan hyvissä käsissä, joten en jaksa stressata asiasta sen kummemmin. Minulla ei kaikenkaikkiaan ole ollut koskaan niin paljon terveysongelmia kuin raskaana ollessa, mutta silti kävisin tämän kaiken läpi silmää räpäyttämättä, jos päättäisimme miehen kanssa haluta joskus lisää lapsia. Henkisesti tämä on edelleen ollut elämäni parasta aikaa, vaikka syviä epätoivonkin hetkiä on ollut ajoittain.

Raskausaika on varmasti ihanaa aikaa niille, jotka nauttivat huomiosta ja huomion keskipisteenä olemisesta. Itselleni oli aluksi melkoinen järkytys tajuta miten paljon pyöristyvä vatsa saa osakseen ihastelua, kysymyksiä ja päivittelyä. Sen jälkeen kun terveysongelmani puhkesivat, aloin saada huomiota tuplasti. Olen pystynyt hetkittäin jopa nauttimaan ihmisten osoittamasta huomiosta, mutta kyllä olen todella tyytyväinen, kun saan palata takaisin omaan tilaani ja huomaamattomampaan osaani ei-raskaana olevana. Introvertti minussa kestää juuri ja juuri tämän ajan, mutta ei kyllä yhtään enempää. Toisaalta olen myös kokenut raskausajan lähentäneen minua monien sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa suhde on ollut aiemmin pinnallisempi.

Odotan jännityksellä tyttäremme tapaamista. Tiedän, että hänen temperamenttinsa ja tarvitsevuutensa tulee määrittämään paljon lähitulevaisuuttamme ja osoittamaan esimerkiksi sen, että voimmeko alkaa suunnitella pientä reissua kolmistaan seuraavan puolen vuoden sisällä. Minulla on jo jonkinlainen mielikuva hänen persoonastaan, mutta toki se voi osoittautua joksikin aivan muuksi. On ehdottomasti erittäin kutkuttavaa pohtia tätä!

Voisin jatkaa tästä aiheesta loputtomiin, sillä raskaus herättää niin paljon ajatuksia ja osoittaa elämästä sellaisia asioita, joita ei ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi. Lopetan nyt kuitenkin tähän ja jatkan 3-kiloisen tyttäreni vatsassa myllerryksen ihmettelyä.

Kuulisin mielelläni, jos jollekulle heräsi tästä jotakin ajatuksia. Ja raskaana olleilta ja olevilta haluaisin kysyä, että mitä teille on jäänyt päällimmäisenä mieleen omasta raskausajasta?

Kevään ja alkukesän suosikkipalettini

Blogiani sen alkuajoista asti seuranneet saattavat muistaa, että poskipunat olivat eri tuotekategorioista vuosien ajan suurin intohimoni kohde. Niistä ajoista on tultu melko kauas, ja nykyään voisin hyvin pärjätä muutamalla poskipunasävyllä. Hamstraamisintoni onkin vaihtunut poskipunista luomiväreihin ja nimenomaan luomiväripaletteihin. Tänä keväänä olen ollut paleteista aivan erityisen innoissani ja saanutkin kartutettua kokoelmaani useilla uusilla tulokkailla. Vastaavasti olen myös myynyt joitain suurempia luomiväripalettejani (muunmuassa Urban Decay Naked Smoky, Urban Decay Vice 3, The Balm NudeTude), joten yhteislukumäärä on pysynyt jokseenkin aisoissa.

Paleteista kolme olen hankkinut ulkomailta ja yhden sain ihanan blogikollega Elisan diilaamana Tukholman Sephorasta.

Minun on todella vaikeaa laittaa näitä paremmuusjärjestykseen eikä se suinkaan ole tarpeenkaan. Jos kuitenkin pitäisi mainita näistä kaksi ehdotonta alkuvuoden suosikkia, olisivat ne Tarten Tartelette Toasted sekä Too Faced Sweet Peach. Viime viikkoina taas olen alkanut lämmetä erityisen paljon Tarten Tartelette-paletille. Too Facedin Just Peachy Mattesin kanssa olen ehkä edelleen hieman tutustumisvaiheessa.

Tartelette Toastedin hankinnan järkevyyttä mietin melko paljon, koska minulla oli jo ennestään useita neutraaleja ja lämpimän sävyisiä paletteja. Lopulta perustelin hankinnan itselleni niin, että muut omistamani paletit eivät yllä laadullisesti Tarten tasolle, joten mieluummin luopuisin vaikka niistä entisistä hankkiakseni tämän. En ole katunut päivääkään tämän hankkimista. Sävyt ovat luonnossa juuri niin upeita kuin kuvissakin ja meikkaaminen sävyjen kanssa on silkka nautinto. Paletissa on useita sellaisia sävyjä, jotka voi levittää kiireessä yksinään koko liikkuvalle luomelle  ja meikki näyttää hyvältä. Tällaisia ovat paletin useat shimmeriset sävyt. Myös paletin mattasävyt ovat upeita ja helppoja levittää. Tätä kirjoittaessakin tekisi mieli juosta heti meikkaamaan tällä. 😀

Tarten luomivärit tuoksuvat, mikä saattaa jakaa hieman mielipiteitä. Toasted tuoksuu mielestäni kukkaiselle, eikä niin selkeän suklaiselle kuin vaikkapa Tartelette ja Tartelette In Bloom.

Olen ostanut oman palettini Dubain Sephorasta, mutta näitä ja myöskin alempana esiintyvää Tartelette-palettia saa tilattua Suomeen ainakin Tarten omilta sivuilta.

Harkitsin Too Faced Sweet Peachin hankkimista todella pitkään, varmaan yhteensä vuoden tai pari. Se ei vaikuttanut minusta aluksi ollenkaan kiinnostavalta, mutta pikku hiljaa aloin lämmetä sen monipuoliselle sävyvalikoimalle ja jopa aluksi uhkana pitämäni sammalenvihreä ja violetit alkoivat tuntua enemmän mahdollisuuksilta. Nykyään myös söpö ja lapsellisella tavalla hauska pakkaus sekä persikalle tuoksuvat sävynapit kutkuttelevat kovasti. Tässä on potentiaalia autiolle saarelle mukaan otettavaksi paletiksi, sillä tässä on loistava kattaus neutraaleja sekä kirkkaampia sävyjä. Paletti on todella monipuolinen ja tällä saa tehtyä ihan loputtomasti erilaisia meikkejä ja sävy-yhdistelmiä. Hankkiessani palettia pohdin hieman sitä, että persikkapaletiksi tässä on aika vähän oikeasti persikkaisia sävyjä ja olisin kaivannut niitä lisää. Nykyisin saman merkin persikkainen mattapaletti täyttää hyvin tämän kaipuuni, joten asia ei enää haittaa minua.

Sweet Peachin myötä kiinnostuin kovasti Too Facedin Chocolate Bar-paleteista, mutta olen saanut toistaiseksi pidettyä itseni niistä erossa. Luulen kuitenkin, että on vain ajan kysymys milloin hankin ensimmäiseni.

Sweet Peach-palettia saa tilattua ainakin Cult Beautysta.

Tarten alkuperäinen Tartelette oli heräteostos Dubaissa ollessani. En ollut ennestään koskaan vakavissani harkinnut hankkivani sitä, mutta äkkiä se ei jättänytkään minua rauhaan. En ole käyttänyt palettia ihan hirveän paljon sen hankkimisen jälkeen, koska lämpimät sävyt ovat houkutelleet alkuvuodesta enemmän, mutta pidän palettia ehdottomasti omistamisen arvoisena, sillä se on hyvin klassinen, takuuvarma paletti. Jos minun pitäisi valita yksi neutraali paletti omistukseeni, luopuisin silmää räpäyttämättä esim. Naked-paleteistani ja pitäisin tämän. Sävyjen kanssa on hankalaa tehdä ylilyöntejä tai epäonnistua, ja niiden huikea laatu takaa sen, että paletilla on joka kerta mahtavaa meikata. Tarten luomivärien laatu on vakuuttanut minut sataprosenttisesti ja voinkin nykyään nimetä ne suosikeikseni. Vaikka käyttäisin silmämeikissä jotakin muuta palettia, nappaan usein varjostussävyksi jonkin Tarteletten tummemmista sävyistä. Tästä on myös muodostunut turvapalettini, jota käytin esim. työhaastattelussa toukokuun alussa. Tätä palettia voin suositella ihan jokaiselle viileämpien ja neutraalien sävyjen ystäville, erityisesti jos mattasävyt ovat mieleisiä.

Just Peachy Mattes sisältää nimensä mukaisesti mattasävyjä, joskin Peach Sangriassa on ennemminkin satiininen koostumus. Tämä on ehkä uniikein paletti näistä neljästä, vaikkakin voisin kuvitella monien pudistelevan päätään tämän ja vaikkapa Naked Heatin tai Tartelette Toastedin yhtäaikaiselle omistamiselle. Just Peachy Mattes on mielestäni ennen kaikkea hauska paletti, joka vaatii tietynlaisen fiiliksen käyttäjältään. Siitä on helppoa napsia käyttöön yksittäisiä sävyjä, mutta koko meikin tekeminen vaatii hieman rohkeamman meikkipäivän. Koska sävyt tosiaan ovat mattaisia, tulee minulla tämän kanssa aina hieman tummempi meikki mitä olin alunperin suunnitellut tekeväni. Sävyt myös tummuvat aavistuksen luomillani. Paletissa on omaan makuuni turhankin vahva, esanssinen persikan ja viikunan tuoksu, mutta tuoksu ei onneksi päädy mainittavasti luomille asti.

Tämän paletin hankkiminen Suomeen on hankalaa, sillä Sephora Exclusive-tuotteen saadakseen on matkustettava johonkin Sephoraan. Tukholmassa nämä ovat olleet myynnissä jo pidempään, mutta maaliskuussa nämä eivät olleet vielä päätyneet ainakaan Dubaihin. Luultavasti näitä saa myös tilattua joistakin Sephoroista, mutta postikulut ovat käsittääkseni kymmenissä euroissa. Korjatkaa minua, jos olen väärässä!

Vaikka olen tällä hetkellä kovin hullaantunut tähänkin palettiin, näen tämän joukon potentiaalisimpana laatikon pohjalle unohtujana. Lämpimät sävyt ovat olleet kovin muodikkaita jo pitkään, mutta ennustan viileämpien sävyjen tekevän taas tuloaan, jolloin persikat todennäköisesti unohtuvat taas hetkeksi. En siis jäisi itkemään pitkäksi ajaksi tämän paletin perään, jos sen hankkiminen osoittautuu ylivoimaisen hankalaksi. Toki jos paletin saa hankittua hyppysiinsä, on siitä varmasti paljon iloa mattasävyjen ystävälle.

Mikä on teidän viime aikojen suosikkipalettinne? Löytyykö teiltä jokin postauksen paleteista? 🙂

Ihanaa alkavaa kesäkuuta! ❤

Edullinen ja yllättävän ihana luonnonkosmetiikan seerumi Dermosililta

Näpyttelin reilu kuukausi sitten pitkästä aikaa tilauksen Dermosilille ja tilaukseen nappasin mukaan kaksi seerumia, koska kaikki seerumini olivat päässeet loppumaan. Toinen seerumi oli minulle ennestään tuttu, mutta Dermosilin ekosertifioidun luonnonkosmetiikkalinjan Kanerva-seerumi oli uusi tuttavuus. Seerumin luvataan suojaavan ihoa ulkoisilta rasituksilta sekä ennenaikaiselta vanhenemiselta. Anti-age-tuotteita tänne, kyllä kiitos! Odotukseni eivät hyvän kuuloisista lupauksista huolimatta olleet järin korkealla, koska tunnustan olevani seerumien suhteen hieman snobi, enkä odota kymmenen euron seerumin täyttävän tuotelupauksiaan samaan tapaan kuin selektiivisten sarjojen tai muuten tyyriimpien tuotteiden. Sain kuitenkin tällä kertaa yllättyä iloisesti. 🙂

Ihastuin muunmuassa kanervauutetta ja kasviöljyjä sisältävään edulliseen Kanerva-seerumiin ensituntumalta. Tuote on maitomaisen juoksevaa ja se levittyy iholle helposti. Pipettipullo on kätevä, vaikkakin olen lukenut sen tuottavan päänvaivaa tuotteen viimeisiä pisaroita tavoitellessa, sillä pipetti ei ilmeisesti ylety aivan pullon pohjalle asti. Pidän joka tapauksessa kovasti tuotteen minimalistisesta pakkauksesta. Parasta seerumissa on tuoksu. Se on aivan uskomattoman ihana, pehmeän makean hattarainen. Tuoksu muistuttaa kovasti Anne Kukkohovin Supermood-sarjan seerumin tuoksua. Seerumi muistuttaa tarkemmin ajatellen myös koostumukseltaan kovasti Supermoodin seerumia! Ainoastaan hinta on aivan eri tasoa.

Seerumi jättää ihon mattapintaiseksi, mutta kuitenkin kosteutetun ja hoidetun tuntuiseksi. Seerumia riittää pieni määrä kerrallaan, ja tätä minun on muistutettava itselleni päivittäin, sillä mielelläni läträisin tämän kanssa turhankin paljon. Käytän seerumia yleensä aamuin illoin, mutta erityisen paljon pidän tästä aamukäytössä, sillä tämä sopii hyvin meikin alle ja yöksi kaipaan välillä näillä pakkasilla jotakin hieman tuhdimpaa.

Olen käyttänyt seerumia kuukauden verran, mutta en osaa sanoa mitään varsinaisten anti-age-tuotelupausten täyttymisestä. Ihoni voi erinomaisesti, mutta luulen sen johtuvan käyttämieni ihonhoitotuotteiden lisäksi pitkälti raskaudesta. Kuulun niihin onnekkaisiin, joille on raskauden myötä kasvanut vahvat kynnet ja hiukset, ja joiden iho ei ole ollut moksiskaan kehon hormonimyllerryksestä. Täytyy nauttia tästä vielä niin kauan kuin tätä kestää! 😀

Oletteko te kokeilleet Dermosilin seerumeja? Oletteko tehneet lähiaikoina edullisia seerumilöytöjä?

Tammikuun 2018 loppuneet

Jes, pääsin vihdoin tämän vuoden puolelle loppuneiden osalta! Tammikuussa loppuikin melkoinen kasa tuotteita. Selkeästi huomaa, että vuodenvaihde ja muuttoaikeet antoivat intoa ostolakkoiluun ja entisten jemmojen kuluttamiseen.

Olen aina kirjoittanut mielelläni loppuneista,  mutta nyt täytyy tunnustaa, että toivon jo saavani aikaan pikku hiljaa jotakin muutakin sisältöä blogiin. Ideoita ja inspiraatiota olisi ollut viime viikkoina vaikka kuinka, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Kun nyt saan kirjoitettua vielä helmikuun loppuneista, saan palattua täysin rytmiin ja blogissa ehkä näkyy muutakin kuin näitä postauksia. 😀

Sebamedin Hair Repair Conditioner-hoitoaine ja Everyday Shampoo olivat pelastus alkuraskaudessa, kun kaikki vahvan hajuiset kosmetiikkatuotteet ällöttivät. Shampoo pesi hellävaraisesti, mutta teki kuitenkin hiuksista ja hiuspohjasta puhtaat. Hoitoaine oli karhealle tukalleni turhan kevyttä ja se tuntui lähes häviävän tukkaani levitettäessä. Shampoota voisin käyttää lisääkin, hoitoainetta en. Kaksikko oli lahja perheenjäseneltä.

The Body Shopin Banana Shampoo ja Banana Conditioner olivat minusta ennen ihania tuotteita, mutta raskaana ollessa ne alkoivat suorastaan kuvottaa minua, enkä usko enää koskaan pystyväni käyttämään niitä. Jostain syystä kaikki banaanin ja omenan tuoksuiset asiat olivat ja ovat edelleen kauhistus. Täältä löytyy tuotteista postaus ajalta, jolloin vielä pidin näistä.

Crabtree & Evelyn Pomegranate Bath & Shower Gelin kanssa kävi sama juttu kuin niin monen tuoteen kanssa alkuraskaudessa, eli tuoksu meni pilalle. Entinen suosikkituoksuni oli yht’äkkiä niin kammottava, että käytin tämän käsisaippuana, koska vartalolle en sitä pystynyt enää käyttää.

Minulle on muodostunut jo perinteeksi ostaa jouluksi Methodin Mulled Cider-käsisaippuaa. Tässä on jouluinen tuoksu ja pullon pumppausmekanismi vaahdottaa tuotteen mukavasti annosteluvaiheessa.

Urtekram Morning Haze Hand Soap* oli todellinen yllättäjä. Ihanan tuoksuinen nestesaippua pesi ihon hellävaraisesti kuivattamatta käsiä yhtään. Pullokin miellytti silmää. Aion ostaa tätä itse lisää.

Claris Roll-On Deodorant on ikisuosikkini. Rakastan tämän puuterisen pehmeää tuoksua, luotettavaa tahraamattomuutta, hyvää tehoa ja yksinkertaisen kaunis pakkaus miellyttää silmää.

Mies oli näköjään sujauttanut oman tyhjentyneen deodoranttinsa mukaan loppuneisiin. 😀 ❤ Siitä lähtien kun menin ostamaan hänelle ensimmäisen Guerlain L’Homme Ideal Deodorant Stickin, ei oikein muu ole enää kelvannut. Tämä on kyllä  minunkin mielestäni paras miesten tuoksu.

Kiehl’s Ultimate Brushless Shave Cream on yksi parhaita koskaan kokeilemiani tuotteita omassa kategoriassaan. Tätä täytyy ostaa joskus isommassa koossa, jos sitä vain on saatavilla.

L’Occitane Ultra Rich Shower Cream tuoksui kotoisan mummomaiselta ja pesin ihon hellävaraisesti. Tykkäsin!

Cien Sensitive Body Lotion oli uskomattoman riittoisaa ja kesti käytössä ikuisuuden. Hajusteeton vartalovoide maksoi Lidlissä alle kaksi euroa, joten odotukset eivät olleet tuotteen suhteen korkealla, enkä ihmeellistä laatua saanutkaan. Talveksi tämä oli liian kevyt voide omalle iholleni.

Dr. Hauschka Rose Nurturing Body Oil oli ihanaa ja jäin todella kaipaamaan tätä. Läträsin ihanan tuoksuisen vartaloöljyn iholleni alkuraskaudessa. Tämä ravitsi ihoa superhyvin, mutta imeytyi ilahduttavan nopeasti. Lasinen pullo tuntui ylelliseltä käytössä. Nappaan ehkä uuden pullon hyppysiini Luonnonkosmetiikkamessuilta…

First Aid Beauty Ultra Repair Cream tuli Look Fantasticin joulukalenterista. Tuote lupaili hajusteettomuutta, mutta itse haistoin tässä kyllä tunkkaisen, lammasmaisen hajun. Tykkäsin kyllä tämän kosteutustehoista, mutta mitään erityisempää muistikuvaa tästä ei jäänyt mieleen.

Mama Mio Pregnancy Boob Tube Bust Cream oli hyvin imeytyvä ja superkosteuttava voide. Käytin tämän hölmösti jo alkuraskaudessa, vaikka etumus on alkanut tosissaan kaivata rasvaamista vasta pari kuukautta sitten. Yleisesti ottaen Mama Mio on sarja, jota pidän hieman ylihinnoiteltuna, enkä aio enää ostaa sitä.

Soap & Glory Hand Food on jo lukuisia kertoja blogissani esiintynyt käsivoide, jota hamstraan ihanan tuoksun ja hyvien kosteutustehojen vuoksi aina lisää ulkomaanreissuilta.

Dr. Hauschkan joulukalenterista tulleet näytteet ovat niin pieniä, ettei niistä saa kuvassa oikein edes selvää. En ole helmikuussa enää edes säästänyt näitä. Totean yleisesti, että olen jälleen erittäin ihastunut sarjan tuotteisiin ja kaikki kalenterista tulleet tuotteet ovat olleet ihania.

Mádara Cellular Nutrients Toning Mist oli hyvän tuoksuinen ja kosteuttavan tuntuinen kasvosuihke, joka meinasi unohtua kaapin perukoille, koska se oli liian märkää päivisin meikin päällä käytettäväksi ja iltaisin se vain jotenkin jäi. Sain kuitenkin käytettyä tämän loppuun kohtuullisessa ajassa, joten se kertonee, että tuote oli ihan mieleinen aina kun muistin sen olemassaolon. Musta pakkaus on aivan ihana!

Kiehl’s Ultra Facial Moisturizer on klassikkotuote, jota minä ihme kyllä kokeilin vasta näin yli kolmekymppisenä. Täytyy sanoa, että en enää ihmettele miksi tämä on niin suosittu tuote. Tästä on riisuttu kaikki turha, ja itse voide on yksinkertaisen toimivaa ja hyvin kosteuttavaa.

Mossa Vitamin Cocktail Facial Oil on yksi parhaita kokeilemiani kasvoöljyjä. Hinnaltaan edullinen luonnonkosmetiikan vaihtoehto ravitsee ihoa tehokkaan tuntuisesti, imeytyy nopeasti ja tuoksuu kirpakan hyvältä.

Viimeiset Bio Miracle Americano Maskit loppuivat viimein ja hyvä niin. Nämä näyttivät ihanalta pakkauksessa, mutta kasvoilla nämä Jenkeistä ostetut kangasnaamiot olivat aivan liian märkiä ja tuoksuivat ällömakealta.

L´Oréal Rare Flowers Cleansing Wipesit olivat melko tavanomaisia puhdistusliinoja, eikö niistä jäänyt erityisempiä mielikuvia. En koe tarvetta ostaa näitä lisää.

Joulukalenterista tulleet Kiehl’sin minikokoiset putsarit olivat älyttömän käteviä reissussa. Huomaan usein, että minulta löytyy kyllä kaikkea muuta matkakokoisena, mutta kakkosvaiheen kasvoputsarit uupuvat. Cucumber Herbal Conditioning Cleanser lupaili erityistä hellävaraisuutta, mutta minä koin tämän silti melko peseväksi tuotteeksi. Tykkäsin kyllä tästä enemmän kuin Calendula Deep Cleansing Foaming Face Washista, joka oli normaalin ja rasvaisen ihon syväpuhdistavampi tuote, eli vielä hiukkasen ihoa kuivattavampi.

En ole enää aikoihin jaksanut pysytellä uusien ripsivärilanseerauksien kelkassa ja kokeilla säännöllisesti uusia. L’Oréal Paradise Extatic Mascaran pakkaus oli kuitenkin niin kaunis ja sen markkinointi upposi minuun niin hyvin, että päädyin ostamaan tämän kokeiluun. Ja hyvä niin, koska tästä tuli heittämällä yksi suosikeistani! Maskara tuo ripsiini reilusti pituutta ja volyymia ja harja on juuri sopiva omille silmilleni. Tämän kohdalla hintakin on pysynyt jokseenkin aisoissa, eikä tästä tarvitse maksaa nykyisille markettimaskaroille tyypillistä kahtakymppiä. Ostan varmasti uuden!

Rimmel ScandalEyes Retro Glam Mascara* on jo vuosia vanha lanseeraus, jota päädyin kokeilemaan ensi kertaa vasta nyt. Tykkäsin joskus ihan hirveästi Rimmelin ripsiväreistä ja olen edelleen samaa mieltä tietyistä ripsiväreistä, mutta kyllä nämä toistavat myös tiettyä samaa kaavaa. Tässäkin maskarassa oli suuri harja ja melko märkä massa. Massa teki ripsistä ihan kauniin tuuheat ja pitkät, mutta imelä tuoksu häiritsee jo nykyisin hieman. Rimmelin ripsivärit on lähes poikkeuksetta helppoa pestä pois lämpimällä vedellä.

Carmexin ja Crazy Rumoursin huulivoiteet ovat jo vanhoja suosikkeja, joita ostan aina lisää. Mint Chocolate on yksi suosikkimakujani CR:lta. Crazy Rumours on luonnonkosmetiikkaa, joten plussaa siitä.

*Tuote saatu blogin kautta.

Kevään projekteja

Jopas oli mahtavaa saada kirjoittaa otsikkoon sana kevät! Olkoonkin että nyt saattaa olla vielä talvi, mutta kuitenkin. Kevät on monille talvikoomasta heräämisen ja kaikenlaisten projektien aloittamisen aikaa ja minuun tämä pätee ehdottomasti myös. Tänä vuonna olen ollut kevään lähestymisestä ja valon lisääntymisestä aivan erityisen innoissani, sillä ne ovat tarkoittaneet myös kesän ja vauvan saapumisen olevan lähempänä. Muuttuvasta elämäntilanteesta johtuen myös tämän kevään projektit tulevat olemaan astetta suurempia.

Rakastan nykyistä asuinaluettamme, mutta aika ajoin olen silti miettinyt kiivaasti pitäisikö meidän sittenkin muuttaa. Olen viihtynyt pääosin hyvin 50-luvun kerrostaloasunnossamme, varsinkin kun olen viettänyt elämäni onnellisimmat vuodet täällä, mutta on tässä ilmennyt myös huonoja puolia. Ylipäätään oman rauhan puute on sellainen asia, johon mittani alkaa olla viidentoista vuoden kerrostaloasumisen jälkeen täysi.

Vauva-uutinen aktivoi jälleen muuttopohdintani, vaikka olin muutaman melko vahvan epävarmuustekijän vuoksi jo päättänyt haudata ne ainakin tämän vuoden loppuun asti. En kuitenkaan voinut sivuuttaa muutamaa tosiasiaa. Ensinnäkin meillä ei ole tässä talossa hissiä, ja asumme toisessa kerroksessa. Käytännössä minun pitäisi raahata vauvan vaunuja kolmet rappuset suuntaansa vain todetakseni, että eihän meillä ole edes paikkaa, jossa vaunuja voisi säilyttää. Asumme 50 neliön kaksiossa, jossa on hyvä pohjaratkaisu, mutta eihän täällä mitään ylimääräistä tilaa ole. Meillä on nykyisessä asunnossa vaikeuksia saada ylipäätään mitään vauvan tavaroita mahtumaan minnekään.

Jotta asia ei olisi vielä tarpeeksi stressaava, päätettiin taloyhtiössämme aloittaa keväällä useamman kuukauden kestävä parvekeremontti, jonka olisi määrä olla ehkäpä kiivaimmillaan juuri vauvan syntymän aikoihin. Raukka joutuisi elämään ensimmäiset kuukautensa tolkuttoman metelin keskellä ja remontti estäisi myös parvekkeella tai ylipäätään ulkona nukuttamisen. Veikkaan että myös vauvan äiti (ja isä) olisi tässä kohtaa melko stressaantunut…

Löysin muutama viikko sitten erään omaan makuuni sekä juuri meidän tarpeisiimme täydellisen asunnon, jonka hankkimiseen meillä oli periaatteessa ihan realistiset mahdollisuudet. Oikeastaan ihan kaikki asunnossa ja sen ympäristössä tuntui kolahtavan täydellisesti. Tartuimmekin miehen kanssa lyhyehkön pohdinnan jälkeen tilaisuuteen ja kävimme viime perjantaina allekirjoittamassa kauppakirjan. Muutamme reilun kuukauden kuluttua paritalon puolikkaaseen, enkä voisi olla tästä ratkaisusta onnellisempi!

Rakastan muuttamista ja kaikkea sitä edeltävää puuhastelua, vaikka se toisaalta on myös stressaavaa, eikä muuttoa jaksaisi millään odottaa. Muuton ajattelu saa minulle kuitenkin ennen kaikkea positiivisella tavalla kutkuttavan tunteen ja minun tekee mieli alkaa suunnitella erilaisia projekteja. Tietyt rituaalit, kuten tavaran vähennys, ovat aina edeltäneet muuttojani ja kosmetiikkahamsterina onkin luonnollista, että kohdistan projektini ennenkaikkea omistamiini pulloihin ja purkkeihin. Välillä tuntuu, että pannuprojektini ja kosmetiikan kanssa hääräilyni pitävät minut järjissään kaikkien suurempien muuttoon ja asunnon myymiseen sekä ostamiseen liittyvien asioiden keskellä.

Tavoitteeni on saada maaliskuun aikana käytyä läpi kaikki tavaramme, mukaanlukien tietysti kosmetiikkani niin, ettei uuteen kotiin tarvitsisi raahata mitään turhaa.  Lähdemme kuunvaihteessa viettämään miehen syntymäpäivää Dubaihin ja sieltä tarttuu varmasti jotakin mukaan, mutta muuten olen yrittänyt alkuvuoden hillitä kaikenlaisen uuden tavaran hankkimista. Joitain poikkeuksia toki löytyy ja niistä yritän saada aikaan postausta teillekin. 🙂

Muuton ja tavaran karsimisen ohella puuhaa tulee riittämään uuteen asuntoon tehtävien suurempien hankintojen sekä esimerkiksi pankin vaihdon kanssa. Saan aloittaa huhtikuussa vihdoin myös vauvan huoneen sisustamisen.

Tämän postauksen kuvituksena näkyi viime vuonna tähän aikaan ottamiani kuvia. Näistä ”meikkikokoelmani” on monilta osin muuttunut, eli monilta osin pienentynyt ja joiltain osilta myös kasvanut. Vaikka tuossa ei kaikkia meikkejäni näkynytkään, niin yleisesti voin todeta, että omistan kyllä tällä hetkellä järkevämmän arsenaalin kuin viime vuonna. 🙂

Joko saa toivottaa ihanaa kevättä? Nauttikaahan valosta ja auringosta!