Takana kuukausi kosmetiikan ostolakkoa – miltä ostolakko on tuntunut ja miten kulutustottumukseni ovat muuttuneet

Kerroin tässä postauksessa aloittaneeni vuodenvaihteessa ostolakon kosmetiikan ja muutaman muun asian suhteen sekä tehneeni muita kuluja varten nykyisiin tuloihini ja elämäntapaani sopivan budjetin. Takana on nyt yksi kokonainen kuukausi kosmetiikan ostolakkoa ja tänään kerron miten lakkoilu on sujunut ja olenko kenties ratkennut ostamaan kosmetiikkaa.

Lakko on sujunut yllättävän helposti ja kivuttomasti. Muutaman kerran mieleeni on päässyt juolahtamaan, että olisipa mukavaa kokeilla jotakin uutta seerumia tai meikkituotetta, mutta olen palauttanut itseni nopeasti maan pinnalle.

Kuvasin hiljattain kaiken kosmetiikkani ja kuvien palauttaminen mieleen toimii tehokkaana muistutuksena siitä, että en ihan oikeasti tarvitse pitkään aikaan mitään uutta. Hyvä jos kerkeän käyttää kaikki nykyisin omistamani tuotteet ennen kuin ne vanhentuvat.

Jännää kyllä olen huomannut jo nyt tiettyjä muutoksia kosmetiikan kulutustottumuksissani. Nyt kun olen alkanut miettiä kosmetiikkaan aiemmin käyttämääni rahasummaa kuukausi -ja vuositasolla, mieleni ei tee enää käyttää tuotteita yhtä tuhlailevasti kuin ennen. Tiedän nyt, että kun jokin tuote loppuu, en aio ostaa uutta tilalle. Se saa minut arvostamaan yksittäistä tuotetta ja nauttimaan myös sen käytöstä enemmän.

Olen alkanut käyttää tuotteitani osittain siinä järjestyksessä, että vältän mahdollisimman tehokkaasti niiden vanhenemisen. Toinen kriteerini tuotteiden valinnassa on ollut se, että tuote sopii mahdollisimman hyvin ihoni tarpeisiin juuri nyt.

Olen esimerkiksi hillonnut kaksi vuotta erästä kallista Clarinsin seerumia, koska en ole raaskinut ottaa sitä käyttöön. Olen nauttinut siitä tiedosta, että minulla on jemmoissani tuota seerumia ja että pääsen käyttämään sitä heti halutessani. Nyt otin sen käyttöön, sillä ei tuo seerumi ainakaan parane maatessaan kolmatta vuotta laatikossa. Se myös sopii erinomaisesti ihoni tarpeisiin juuri nyt, joten nautin tyytyväisenä sen käytöstä.

Käyttäessäni kallista seerumiani mietin samalla, että haluan jatkossa siirtyä käyttämään edullisempaa kosmetiikkaa. Tehokasta ja hyvää kosmetiikkaa saa myös edullisesti, joten en halua enää käyttää rahaa sellaisiin tuotteisiin, jotka eivät oikeasti ole minua varten ja joihin minulla ei olisi varaa. En ole kotiäitinä ollessani hyvätuloinen, joten en voi myöskään valita käyttämääni kosmetiikkaa kuin hyvätuloinen. 

Ennen kuin aloitin ostolakkoni, olin tehnyt useita karsintoja kosmetiikkavarastoihini. Menneen kuukauden aikana olen tullut useampaan kertaan muistelleeksi pois antamiani tuotteita ja tuntenut välillä jopa pientä häpeän sekaista harmitusta ja katumusta. Karsiminen on nykyään äärimmäisen muodikasta, mutta omalla kohdallani tunnistan sen aikaisessa ja jälkeisessä tilassa samanlaisen dopamiiniryöpyn kuin olen saanut uuden kosmetiikan ostamisesta. Tammikuussa aloinkin miettiä, onko tavaran ja erityisesti kosmetiikan karsiminen ollut omalla kohdallani aina aivan järkevää ja tervehenkistä, vai olenko kenties myös karsimisen avulla käsitellyt ikäviä tunteita ja hylännyt joitain tuotteita ihan vain karsimisen itsensä vuoksi. 

Oltuani kuukauden kosmetiikan ostolakossa päätin, etten enää karsi kosmetiikkajemmojani, vaan ne saavat pysyä sellaisina kuin ovat kaikessa laajuudessaan. Koska en saa ostaa uutta kosmetiikkaa, voin tutustua rauhassa kaikkiin jo ennestään omistamiini tuotteisiin. Yksi tärkeä pointti kosmetiikan ostolakossa onkin omalla kohdallani se, että pidän jatkuvassa käytössä olevan ihonhoito -ja meikkausrutiinini mielenkiintoisena ja tarpeeksi vaihtelevana. Minullahan on jo tavallaan oma kosmetiikan valintamyymälä kotona, joten minun pitää vain osata hyödyntää sitä ajatuksella.

Luulen, että vanhojen, karsittujen tuotteiden kaipaaminen on osa prosessia, jossa opettelen olemaan saamatta jatkuvasti uusia kosmetiikkatuotteita hyppysiini. Olen kuitenkin niin monia vuosia tottunut jatkuvasti saamaan uutta kosmetiikkaa, että menee hetki myös totutella tähän uuteen tilaan. Todennäköisesti en olisi edes käyttänyt karsimiani tuotteita, mutta jokin nostalgia niitä kohtaan saa minut kaipaamaan niitä. 

Kosmetiikan ostolakkoni ohella olen pitänyt tammikuussa yllä tiukempaa budjettia kaiken muunkin suhteen. Tammikuun alkupuolella minulla oli ylipäätään levoton olo ja budjetti tuntui kauhean sitovalta ja kurjalta. Siirryttäessä tammikuun toiselle puoliskolle huomasin stressini alkavan vähentyä ja tajusin saaneeni tilalle rauhallisemman olon. 

Omia keinojani rauhoittumiseen ja ikävien tunteiden käsittelyyn shoppailun tilalla ovat tammikuussa olleet kävely, muistiinpanojen tekeminen ja Raamatun lukeminen. Käyn useita kertoja päivässä vaunukävelyllä ja kuuntelen samalla kuulokkeista jotakuta YouTuben monista sisällöntuottajista, jotka tekevät videoita ostolakko/low buy-teemasta. Tammikuussa suosikkini oli Hannah Louise Poston. Raamattua taas luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja palaan seuraavan päivän aikana lähes huomaamattani useita kertoja miettimään lukemaani.

Ostolakko jatkuu helmikuussa hyvillä mielin ja tähän mennessä täysin ilman retkahduksia kosmetiikkaostoksiin. Olen itse asiassa hieman hämmästynyt siitä, miten helpolta ostolakko on tuntunut ja miten hirveän nopeasti tammikuu on mennyt. Ennustan helmikuusta tulevan hieman vaikeamman kuukauden, sillä kevään kosmetiikkalanseeraukset alkavat putkahdella joka puolelta ja alkuhuuma ostolakosta alkaa haihtua. Nyt onkin hyvä aika alkaa valmistautua sitä hetkeä varten.

Aiheeseen liittyvää:

Toiveissa järkevämpää ja vastuullisempaa kuluttamista vuodelle 2021

Kaikki kosmetiikkatuotteeni

Kaikki kosmetiikkatuotteeni

Olen jo vihjannut ainakin parissa postauksessa, että aion kuvata ja näyttää lukijoilleni aivan kaiken kosmetiikkani ja tänään vihdoin saan tämän melko työlään postauksen julkaistua! Projekti vei minulta paljon aikaa, sillä jouduin ensin haalimaan esiin kaiken kosmetiikan eri puolilta taloa ja kantamaan sen sitten yläkertaan makuuhuoneemme sängylle. Kosmetiikka leviää laajalle erityisesti silloin, kun talossa asuu innokas 2-vuotias, joka kantaa purkkejani ympäri taloa. Laukut ja takkien taskut tuntuvat myös olevan ehtymätön hukkuneiden huulirasvojen ja unohtuneiden huulipunien lähde.

Kuvaamiseen tarvittiin myös kirkasta päivänvaloa, sopivasti samaan aikaan väsähtäneet lapset ja kuvaajan tarpeeksi tyyni mielentila. Mutta tässä se nyt vihdoin on: kaikki kosmetiikkani ostolakkoni alussa tammikuussa 2021.

Kuvassa näkyvät kaikki ihonhoitotuotteeni, hiustuotteeni, meikkini, hajuveteni ja kynsilakkani. Olen nakannut kuvaan jopa parhaillaan käytössä olevat palasaippuani. Osa kuvan tuotteista on saatu blogin kautta, mutta loppujen lopuksi kyseessä on hyvin pieni määrä, pitkälti alle 10% tuotteista.

Mitäs sanotte? Omasta mielestäni tässä on kyllä paljon kosmetiikkaa, mutta ei mikään järisyttävä määrä ottaen huomioon sen, että kiinnostukseni kosmetiikkaa kohtaan ei ole ollut viimeiseen 20 vuoteen kovinkaan neutraalia, vaan hyvinkin kokonaisvaltaista ja intohimoista.

Samaan aikaan, kun kosmetiikkaa rakastava hamsteri sisälläni hihkuu iloisena kuvia katsoessaan, muistuttaa järkevämpi puoleni siitä, millaista rahanmenoa kasan luominen on vaatinut. Tuon kasan valmistukseen kertynyttä hiilijalanjälkeä ei myöskään pyyhkäistä pois pelkällä kierrättämisellä. Ristiriitaisten tuntemusten vyyhdistä jää kuitenkin lopulta melko tasainen lopputulema: olen ehkä hieman häpeissäni, mutta toisaalta en. Kaikilla ihmisillä on paljon tavaraa, kun sen kantaa näin yhteen samaan paikkaan. Testatkaapa vaikka itse! Tästä on kuitenkin hyvä lähteä vähentämään.

Liitän jatkossa kuukausittaisiin loppuneiden tuotteiden listauksiini kuvan tästä kasasta ja otan muutaman kuukauden välein uudet kuvat kaikesta, sillä minusta on riemastuttavaa päästä seuraamaan miten paljon kosmetiikkakasa on huvennut loppuvuoteen mennessä.

Joulukuun 2020 loppuneet

Olen miettinyt viime aikoina onko näille jo vuodesta 2013 jatkuneille loppuneiden postausten raportoinneille enää lukijakuntaa, kun päivitän blogia ylipäätään niin harvakseltaan. Teillä lukijoilla kun ei ole ollut enää pitkään aikaan käsitystä siitä, kuinka paljon uutta kosmetiikkaa minulle virtaa. Olen kuitenkin erityisen iloinen päästessäni kirjoittamaan teille tänään vuoden 2020 viimeisistä loppuneista, sillä kuten kerroin täällä postauksessa, aloitin tämän vuoden alusta tiukan kosmetiikan ostolakon. Jatkossa tulette siis kuulemaan loppuneiden tuotteiden lisäksi myös siitä, jos minun tarvitsee ostaa jotakin uutta loppuneiden tilalle.

Pääsette toivon mukaan myös seuraamaan hyvin konkreettisella tavalla kosmetiikkajemmojeni vähenemistä, sillä aion tällä viikolla kuvata joka ainoan kosmetiikkatuotteeni tämän Virven klassikkopostauksen tapaan. Mikäli ostolakkoni pitää ja onnistun tavoitteessani, olisi hauskaa kasata kaikki omistamani kosmetiikka vertailun vuoksi samaan paikkaan vaikkapa aina kolmen kuukauden tai puolen vuoden välein.

CeraVe Micellar Cleansing Water oli tuoksuton ja simppeli misellivesi, joka toimi loistavasti aamuputsarina ja tuntui aavistuksen kosteuttavalta iholla. Voisin käyttää lisääkin.

Senja Cotton Cloud Cleansing Foam oli koostumukseltaan tosi miellyttävä puhdistusvaahto, mutta voimakas tuoksu alkoi tökkiä loppua kohden. Tuoksun vuoksi en ostaisi tätä lisää.

Mádara Melting Cleansing Oil on tällä hetkellä ehkäpä tehokkain tietämäni luonnonkosmetiikan putsari. Tällä lähtee voimakkainkin meikki iholta ja iho jää ihanan kosteutetun tuntuiseksi. Yllättävän paksuna ja tahmaisena iholle levittyvä tuote emulgoituu hienosti veden kanssa ja lähtee iholta lämpimällä vedellä hyvin pois. Ehdottomasti lempparituote!

Tata Harper Regenerating Cleanser tuli Skincityn joulukalenterista ja oli ensimmäinen koskaan kokeilemani ihonhoitotuote Tatalta. Yllättävän voimakkaasti kuoriva putsari oli mieluinen, mutta en ostaisi tätä lisää.

Cattier Soothing Micellar Gel oli erittäin miellyttävä luonnonkosmetiikan putsari, josta kirjoitin aikoinaan enemmän täällä. Tuote oli hellävarainen ja riittoisa, joten voisin suositella sitä monenlaisille ihotyypeille ja budjeteille.

Mádara Comforting Toner oli perushyvä kasvovesi, josta pidin paljon ja jota voisin hyvin ostaa lisääkin. Tuote kosteutti ihoa hyaluronihapon voimin ja tuoksui miellyttävän miedolta.

Mádara Time Miracle Hydra Firm Hyaluron Concentrate Jelly on ihon superkosteuttaja ja itselläni kaikkiin ihon olotiloihin sopiva tehotiiviste/seerumi, jota olen käyttänyt jo useita pulloja ja tuubeja. Olen kirjoittanut tuotteesta enemmän täällä.

BYBI Beauty Night Nutrition Protein Night Cream oli hämmästyttävä tuote, sillä koin sen itse aivan erilaisena kuin millaisia arvioita olen lukenut siitä muilta. Minusta tuote oli öljyisen ravitseva ja melko raskas iholla. Tämä olisi sopinut omalle normaalille iholleni parhaiten talviaikaan. Tuoksu oli omaan nenääni häiritsevän voimakas. Tykkäsin itse voiteesta, mutta tuoksusta annan miinuspisteitä.

Lavera Detox Effect Mask on suosikkinaamioni, jota olen käyttänyt tätä ennen varmaankin nelisen tuubia ja uusi on tälläkin hetkellä jo korkattu. Tuote tuntuu ihollani hellävaraisen puhdistavalta ja kosteuttavalta. Naamiossa on ihastuttavan raikas tuoksu.

100% Pure Coffee Bean Caffeine Eye Cream oli todella hyvä silmänympärysvoide, joka tuoksui outoa kyllä karamelliselle. Vaikka sy-voide kosteutti ja toimi kaikin puolin hyvin, kerkesin hieman kyllästyä tähän, sillä 30ml on silmänympärysvoiteelle valtava koko.

Dr. Barbara Sturm Balancing Toner (Skincityn joulukalenterista) oli yksi parhaita ja kosteuttavimpia koskaan kokeilemiani kasvovesiä, mutta merkin ökyhinnoilla tuote saa jäädä jatkossa minun ulottumattomiini.

Kuvasin postaukseen joulukalentereista ja kaupanpäällisinä tulleet pienet näytekootkin, vaikka minulla ei ole niistä kaikista oikein mitään sanottavaa.

SVR Topialyse Baume Intensif oli tuoksuton apteekkivoide, josta ei jäänyt erityisiä mielikuvia.

Kiehl’s Glow Formula Skin Hydrator oli omituisen paksua, ihon lähes ruskettuneen näköiseksi ja kuultavaksi tekevää voidetta. Tämä rullasi ihollani helposti, minkä vuoksi inhosin sitä, mutta toisaalta se sai ihoni näyttämään aivan älyttömän hyvältä. Ristiriitainen tuote, jota tuskin tulen koskaan ostamaan.

Origins Ginzing Gel Moisturizer tuoksui ihanan appelsiiniselle, mutta oli koostumukseltaan iholleni liian kevyttä.

Sensai Extra Intensive Mask on aktiiviaineita pursuava, paksu ja ylellinen naamio, joka saa ihoni näyttämään kimmoisalta ja kosteutetulta. Pidän jopa tuotteen voimakkaasta tuoksusta, sillä siinä on jotakin hyvin nostalgista. Sain onneksi juuri Skincityn joulukalenterista uuden vastaavan tilalle.

Bio Effect EGF Serum oli mahtava, ellei jopa täydellinen seerumi, jota käytin tämän pikkuruisen pullon verran todella mielelläni. Seerumi kosteutti ja silotti ihon ja sai sen näyttämään hehkuvalta. Täysikokoinen pullo maksaa muistaakseni pitkälti yli sata euroa, joten tämä ostolakkoilija ei nyt aivan heti ole sitä hankkimassa.

Garnier After Sun Lotion alkoi olla niin vanhaa, että päätin käyttää sen pois vartalovoiteena. Eihän tässä kuitenkaan aurinkorannoille olla pääsemässä vielä pitkään aikaan. Tykkään voiteen raikkaasta tuoksusta ja nopeasta imeytyvyydestä.

La Roche-Posay Lipid-Replenishing Cream Wash oli hajusteeton ja ihoa kevyesti kosteuttava pesuvoide, jota käyttäisin mielelläni lisää varsinkin näin pakkasilla.

Lush Snow Fairy Showergel oli vuosia sitten lähes pientä hypähtelyä ja kiljahtelua aiheuttanut himoittu kausisuihkugeeli, mutta nyt se on itselleni lähinnä liian voimakkaan tuoksuinen ja hassun värinen pesutuote. Snow Fairy on menettänyt taikansa kohdallani.

Clarins Roll-On Deodorant on paras antiperspirantti ikinä. Paras teho, paras tuoksu, paras tahraamattomuus. Uusi on jo korkattu.

Redken All Soft Heavy Cream oli erittäin silottava hiusnaamio, joka teki hiukseni turhankin raskaiksi. Entinen suosikkini, joka ei enää nykyisin ole paras käsittelemättömien, pitkien hiusteni tarpeisiin.

Davines Oi Oil oli heittämällä paras koskaan käyttämäni hiusöljy. Tämä ei tehnyt hiuksista lähmäisiä, mutta piti ne kiiltävinä ja auttoi hiuksia kuivumaan nopeammin pesun jälkeen. Tuoksu oli hyvä ja melko maltillinen.

Sensai Smoothing Water Make-Up Base oli todella vanha tuote, enkä ihmettelisi yhtään, vaikka vähintäänkin tuotteen pakkaus olisi muuttunut vuosien varrella. Käytin tämän karvain mielin loppuun, sillä kyseessä on ehdottomasti ihanin meikinpohjustaja, jota olen koskaan käyttänyt. Tuote oli äärimmäisen kosteuttava ja se teki ihosta kimmoisan ja raikkaan näköisen. Tämä pelasti aikoinaan myös muutaman meikkauskeikan, kun meikkasin asiakkaan äärimmäisen kuivaa korppuihoa. Ostan varmasti joskus lisää. Niin, sitten kun kaikki vanhat primerini ovat loppuneet.

Boho Terra Cotta sävyssä 07 oli todella hyvän sävyinen, mattainen aurinkopuuteri ja käytinkin tämän lähes viimeistä murua myöden loppuun.

MAC Technakohl Liner sävyssä Brownborder oli erittäin mieluisa silmänrajauskynä, joka loppui hämmästyttävän nopeasti. Ei mikään taloudellisin vaihtoehto tiukan budjetin meikkaajalle.

Dr. Hauschka Volume Mascara oli yllättävän loistava ripsiväri, joka tuntui vain paranevan loppua kohden. Tällä luonnonkosmetiikan ripsivärillä sai todella pitkät ja tuuheat ripset. Tämä lähti myös ilahduttavan helposti lämpimällä vedellä pois. Jatkoon ehdottomasti.

Postaus ei sisältänyt tällä kertaa ainoatakaan pr-näytteenä saatua tuotetta.

Tammikuussa on odotettavissa melko jättimäinen loppuneiden saalis. Odotan innolla (ja kauhulla) pääseväni myös pian julkaisemaan kuvat ihan kaikesta kosmetiikastani!

Toiveissa järkevämpää ja vastuullisempaa kuluttamista vuodelle 2021

Olen maininnut blogissa aiemminkin, että uusi vuosi ei yleensä merkitse minulle uuden alkua läheskään samalla tavalla kuin alkusyksy. Aloitan usein syksyllä projekteja ja elämäntaparemotteja ja puhkun intoa uusille asioille. En tiedä johtuiko tämän vuoden syksyn täydellinen inspiraation puute pandemiasta vai hektisestä vauva-arjesta, mutta en innostunut mistään uudesta ja tuntuu, että vuoden lähestyessä loppuaan olen vajonnut yhä syvemmälle passiivisuuteen ja huonoihin elämäntapoihin.

Postauksen otsikossa seisoo kaksi hyvin muodikasta sanaa, järkevämpi ja vastuullisempi, joten joku jo varmaan arvasikin, että täältä löytyy tänään ajankohdalle tyypillistä uuden vuoden pohdintaa ja kehittämishaaveita.

Kuvituksena käytin talvella 2018 ottamiani kuvia, sillä tuollainen valkoinen hankimaisema on asia, jota kaipaan juuri nyt.

Viime vuoden puolella aloin poikkeuksellisesti pohtia, että mitäpä jos ryhtyisin toteuttamaan haasteita ja pieniä projekteja vuodenvaihteessa, vaikka vastustankin lähtökohtaisesti uudenvuoden lupauksia ja pidän niitä varsinkin omalla kohdallani turhina. Elämässäni on kuitenkin tällä hetkellä muutama niin kipeästi muutosta kaipaava asia, että tartun hanakasti pienimpäänkin motivaation kipinään.

Olen todennut monta kertaa, että totaalinen lakko esimerkiksi herkuttelussa ei todellakaan sovi minulle. Keskitien löytäminen on itselleni se kaikkein vaikein haaste, mutta jos päätän kieltää itseltäni herkut kokonaan, päädyn taatusti pienen tauon jälkeen ahmimaan niitä kaksin verroin.

Vaikka osa vuodenvaihteen muutostavoitteistani liittyy oikeasti herkuttelun rajoittamiseen, on varsinainen projektini kiinnittää huomiota kuluttamiseen ja rahankäyttööni, sillä olen pian jäämässä vanhempainvapaalta hoitovapaalle. Hoitovapaalla tulot ovat ilman keikkatyötä niin pienet, ettei sillä summalla osteta meille edes kuukauden ruokia. Kirjoitin tähän aluksi, että ei edes kolmen viikon ruokia, mutta tämäkin asia tarvinnee järkeistämistä. Koska viime vuoden loppupuoli veti talouteni kaikkine poikkeuksellisine menoineen ja pandemiashoppailuineen aika huonoon suuntaan, olisi korjausliike tehtävä nyt pikaisesti.

Pohdin asiaa syksyn ajan ja päätin ottaa vuoden alusta käyttöön tiukan budjetin kaikille ns. omille ostoksille, jotka eivät sisälly elämis -ja asumiskuluihin. Summaan sisältyy esimerkiksi ulkona syöminen ja kahvittelu, harrastukset ja vaatteet, mutta tietyin rajoittein nekin. En toivottavasti osta tänä vuonna esimerkiksi yhtään uutta meikkituotetta, sillä haluan käyttää nykyiset meikkini ensin pois. Siihen tulee tosin nykyisellä meikkaustahdilla menemään useita vuosia.

En haluaisi käyttää sanaa ostolakko, koska sillä on itselleni jotenkin todella negatiivinen kaiku. Käytän sitä nyt kuitenkin joidenkin asioiden kanssa, koska se on helpointa, tavoitteeni kun on mennä aivan nollalinjalla tiettyjen asioiden suhteen. Ostolakkoon sisältyviin kategorioihin olen valinnut sellaisia asioita, joille minulla ei ole tarvetta, mutta joita hankin mielelläni. Eli koska en ole erityisen kiinnostunut ostamaan esimerkiksi uutta elektroniikkaa tai sisustusesineitä, on minun turhaa mainita erikseen niitä, koska en todennäköisesti hankkisi niitä ilman lakkoakaan. Totaalinen ostolakkoni tuleekin koskemaan seuraavia asioita: meikit ja ihonhoitotuotteet, lasten vaatteet, lisäravinteet, laukut, kengät ja kodin tekstiilit, kuten pyyhkeet ja vuodevaatteet.

Voisin hiukan avata sitä, miksi juuri nämä kategoriat valikoituivat ”kiellettyjen” asioiden listalle. En kerkeä nykyisin käyttää meikkejä kovin usein, eivätkä ne innosta minua läheskään samassa mittakaavassa kuin aiemmin. Koska en myöskään tarvitse varmaakaan loppuelämäni aikana uusia meikkituotteita, olivat ne itsestään selvä valinta. Ihonhoitotuotteita minulla on useiden vuosien tarpeiksi, joten sitäkään tuskin tarvitsee perustella sen enempää.

Olen hamstrannut lasten vaatteita kaapit täyteen koko viime vuoden ajan, eikä kumpikaan lapsi tule todennäköisesti tarvitsemaan uusia vaatteita ennen 3-vuotissyntymäpäiväänsä. Lisäravinteita, teetä ja luontaistuotteita olen myös hamstrannut niin paljon, ettei uusien hankintaa pysty perustelemaan mitenkään. Pyrin myös jatkossa vähentämään kaikenlaisten lisäravinteiden ja maksaa kuormittavien tuotteiden käyttöä.

Laukut ja kengät ovat asioita, joita tykkään ostaa kausittain. Tällä hetkellä olen täydellisen tyytyväinen kaikkiin omistamiini laukkuihin ja jalkineisiin, enkä siis siksi osta uusia. Lisäsin ”kiellettyjen” asioiden listalle vielä kodin tekstiilit, sillä pärjäisimme kahden aikuisen taloudessa hyvin kahdella vuodevaatesetillä, mutta meiltä löytyy niitä lähemmäs 20 settiä. Pyyhkeitä ei ole mitenkään erityisen paljon, mutta eihän niitä tarvitakaan kuin muutama.

Vaatteet ovat yllättävää kyllä nykyisin ehkä suurin intohimoni ja ne kuluvat käytössä, joten niitä saan ostaa rajatusti ja harkitusti. Budjettini tulee olemaan sellainen, että pystyn ostamaan kuussa suunnilleen yhden vaatekappaleen ja jos haluan ostaa (tai siis tarvitsen!) vaikkapa uuden takin, saan säästää siihen useamman kuukauden.

Karsin viime syksyn aikana luultavasti 80% vaatteistani, sillä ne olivat käyneet minulle auttamattomasti liian pieniksi, eivätkä olleet enää muutenkaan nykyiseen mukavuuteen ja yksinkertaisuuteen perustuvaan tyyliini sopivia. Tilalle kokosin joistakin uusista, mutta pääasiassa jo ennestään omistamistani vaatteista 40 vaatekappaleen kapselivaatekaapin, jota työstän edelleen, mutta joka on aivan ihana ja minulle kaikin puolin sopiva.

En kirjoita nyt tässä postauksessa enempää kapselivaatekaapista, sillä siinä on aihetta aivan omaan postaukseensa, mutta se oli tärkeää mainita kokonaisuuden kannalta. Kapselivaatekaappi on nimittäin auttanut minua ymmärtämään millaisia vaatteita oikeasti käytän päivittäin ja millaisia vaatteita haluan jatkossa ostaa. Koska vaatebudjettini on rajallinen ja tulen oikeasti pienellä vaatemäärällä toimeen, pystyn kiinnittämään jatkossa paremmin huomiota vaatteiden laatuun. Jatkossa haluankin ostaa vain sellaisia vaatteita, joiden koko tuotantoketju paljastetaan asiakkaalle ja jotka kestävät käyttöä useita vuosia.

Haaveissani on, että voisin tänä vuonna oppia tunnistamaan itsestäni vielä paremmin niitä käyttäytymismalleja ja syitä, jotka saavat minut kuluttamaan ja käyttämään rahaa enemmän kuin olisi järkevää. Tällä hetkellä saavutus tuntuu kaukaiselta ja minulla on totta puhuen melko hämmentynyt olo. Ehkä tämä tästä helpottuu, sillä onhan muutos aina aluksi pelottava.

Voisin jatkaa näistä aihepiireistä varmaan loputtomiin, mutta yritän palata jo melko pian päivittämään kuulumisia projekteihini liittyen. Yksi tavoitteeni uudelle vuodelle on se, että roikkuisin ylipäätään vähemmän sosiaalisessa mediassa, mutta päivittäisin useammin blogia.

Kiinnostaako tällainen aihepiiri teitä? Inspiroiko uusi vuosi teitä elämäntapamuutoksiin?

Ps. Rouva Kameleontista ei ole tulossa seuraavaa uutta minimalismi-blogia, vaikka haluankin jatkossa tuoda esille enemmän säästämistä kuin uusien meikkien shoppailua.