Eroon hiusten keltaisuudesta

Päätin vihdoin ryhdistäytyä ja hankkia hiuksiini jotakin muutosta. Ne ovat nyt saaneet kasvaa viime vuoden heinäkuusta asti pituutta, enkä ole tuon viimeisen kampaajakäynnin jälkeen kertaakaan myöskään värjäyttänyt niitä. Monenlaisten pituus -ja värikokeilujen jälkeen tykästyin luonnollisuuteen, joten jätin tukan vähän kuin oman onnensa nojaan. Nyt hiukset alkoivat olla kuitenkin jo niin huonossa kunnossa, että halusin tehdä niille jotakin.

Haluan taas pitkästä aikaa olla pitkillä hiuksilla, joten annoin kampaajan leikata vain muutaman sentin pois huonoja latvoja. Kampaajan tuolissa aloin himoita kuitenkin suurempaa piristystä tukkaani, joten kiusaus värjäyttämiseen oli suuri. Onneksi maltoin kuitenkin mieleni ja päädyin hankkimaan kotikäyttöön hiusten kaltaisuutta taittavan sävytteen. Kampaaja kertoi minulle toki ensin eri vaihtoehdoista, joita olisi voinut toteuttaa ihan paikan päälläkin, mutta hän arveli Wellan Color Fresh-sävytteen tehoavan tukkaani niin hyvin, että voisin saada avun ihan siitäkin.

Tuntuu, että tällaisia keltaisuutta taittavia hiustuotteita näkyy vähän joka puolella nyt, kun esim. granny-tukka on kovasti muodissa. Itselleni tämä on kuitenkin ihan vieras maailma, enkä osannut siis odottaa mitään ihmeitä tältä Wellan tuotteelta. Ihmettelin hiukan, kun kampaajani kehoitti aloittamaan tuotteen käytön pienellä vaikutusajalla. En siis todellakaan osannut odottaa niin hyviä ja näkyviä tuloksia, joita lopulta sain! Alempana kuvat vertailukohdiksi ennen ja jälkeen käsittelyn. Vähän sattuu silmiin, kun katselee tuota ylempää kuvaa, jossa tukka on vielä karussa keltaisuuden tilassaan.

Toimin käyttöohjeiden mukaisesti kaiken muun paitsi vaikutusajan suhteen, eli tein näin: Pesin hiukset ensin sampoolla ja kuivasin ne pyyhekuiviksi. Levitin sitten nokkapullolla sävytteen kaikkialle hiuksiin mahdollisimman huolellisesti ja vaahdotin lopulta sävytettä hiukan sormilla, jotta väriä tosiaan oli kaikkialla. Ensin pelästyin hiukan levitysvaiheessa, koska tuote ei vaikuttanut levittyvän kovin hyvin, joten pelkäsin todella epätasaista lopputulosta. Tuote alkoi kuitenkin vaahtoutua hiukan aikaa hiuksissa oltuaan, joten loppujen lopuksi olikin tosi helppoa nähdä, että kaikki hiusosiot oli tosiaan käsitelty. Tuote ei valunut yhtään, joten saatoin hyvin puuhastella kaikenlaista sotkematta pintoja sävytteen vaikuttaessa hiuksissa.

Annoin tuotteen vaikuttaa reilun puoli tuntia kampaajani ohjeista huolimatta. Eikä se kyllä ollut yhtään liikaa, vaan juuri sopivasti. Olin suorastaan pöyristynyt nähtyäni eron hiuksissani, niistä tuli aivan mahtavat! Kaikki keltaisuus oli tiessään ja tilalla kaunis tuhkainen ruskea, todella paljon omaa väriäni muistuttava sävy itse asiassa. Ihan loistavaa tavaraa! Tuhkaisuus tarttui luonnollisesti enemmän värjättyyn hiusosioon, mutta kyllä myös oma sävyni koki muutoksen viileämpään suuntaan. Käyttöohjeissa ei kehoitettu käyttämään hoitoainetta sävytteen jälkeen, sillä sävytteen itsessään pitäisi olla hoitava, mutta käytin varmuuden vuoksi käsittelyn jälkeen vielä hoitoainetta.

Projektini jatkuu vielä ainakin toisella tällaisella käsittelyllä parin viikon kuluttua sekä aktiivisella hopeasampoon käytöllä. Taisin minäkin nyt hurahtaa kylmän sävyiseen tukkaan ja nälkä kasvaa syödessä… Olen todella tyytyväinen saatuani pienellä vaivannäöllä tukkaan ihan erilaisen fiiliksen. Nyt voin sanoa taas pitäväni pitkästä aikaa hiuksistani. 🙂

Wellan sävyte maksoi Stockalla n. 14 euroa. Tuotteen pitäisi riittää omiin puolipitkiin ja paksuihin hiuksiini kahteen käyttökertaan. Kehoitan annostelemaan maltillisesti, sillä tuote on yllättävän riittoisaa, kunhan malttaa odottaa, että se alkaa muuttua koostumukseltaan paksummaksi ja näin ollen myös helpommin levittyvämmäksi hiuksissa.

Mikä on teidän luottotuotteenne keltaisuuden poistamiseen?

Aurinkoista pääsiäistä! ❤

Kaksi uutta suosikkia kuivalle silmänympärysiholle

Käytin tosi pitkään Louis Widmerin violettiin purkkiin pakattua silmänympärysvoidetta, mutta jälleen yhden purkillisen tyhjennyttyä päätin ostaa kokeiluun jotakin muuta. Ei sillä, etteikö Widmerin paksu ja täyteläinen, oikeastaan ihan täydellinen tuote olisi miellyttänyt enää, mutta vaihtelu virkistää välillä. Satuin törmäämään blogeissa samaan aikaan kahteen tosi kiinnostavaan yksilöön, joten ostin sekä Virven, että Heidin innostamana silmänympärysvoiteita kaksin kappalein. Olen nyt käyttänyt näitä molempia ristiin ja ollut molempiin hurjan tyytyväinen.

Bobbi Brownin Hydrating Eye Cream-silmänympärysvoide on ehkä ylellisin koskaan omistamani sy-tuote niin hinnaltaan kuin ominaisuuksiltaankin. Tai onhan minulla ollut tätä arvokkaampia sy-seerumeita, mutta voiteista tämä on ehkä hintavin. Koostumukseltaan melko paksun voidemainen tuote levittyy iholle pehmeästi ja aivan kuin sulaa iholle. Vaikka tämä on paksua, imeytyy se omalle kuivalle sy-iholleni niin hyvin, että voin surutta käyttää sitä aamuisin meikin allakin. Nyt ei missään nimessä puhuta mistään kalvosta, mutta tämä tuntuu tekevän iholleni sellaisen sileän pinnan, että sy-iho ei ihan heti näytä kuivalta ja ruttuiselta, kuten minulla usein käy voiteiden imeydyttyä ihoon kunnolla. Pakkaus on todella kaunis, kerrassaan upea jokaista yksityiskohtaa myöten. Purkki maksoi Helsingin Stockmannin Bobbi Brown-pisteellä 45e. Kyllä, pyörin hetken ympyrää tiskillä ja mietin että raaskinko nyt oikeasti sijoittaa tähän tuon summan, mutta kyllä kannatti!

Kiehl’sin hauskan vaaleanvihreä Creamy Eye Treatment With Avocado on hyvin eri tyyppinen kuin Bobbi Brownin voide. Tämä levittyy iholle rasvaisen tuntuisena ja vähän kuin jämähtää minulla hetkeksi ihoon niihin kohtiin, joihin sitä levitän. Voide alkaa kuitenkin sulaa lämmön vaikutuksesta ja levittyy sen jälkeen helposti. Tämä jättää ihon selkeästi rasvaisen ja kiiltävän näköiseksi joksikin aikaa. Tätä voi käyttää myös sy-naamiona, ja olen tehnytkin niin aina välillä iltaisin. Kaikki imeytyy kiltisti ihoon. Siinä missä Bobbi Brownin sy-voide on ylellisen oloinen, on tämä Kiehl’s jotenkin sympaattinen. Tämä maksoi muistaakseni n. 25 euroa.

Bobbi Brownin voiteen INCIn saatte kuvana, mutta Kiehls’issä INCI jatkui hankalasti kahdella pikkuruisella sivulla, joten sitä oli hyvin hankalaa kuvata.

Kiehl’sin INCI:

Water, Butyrospermum Parkii (Shea Butter), Butylene Glycol, Tridecyl Stearate, Isodecyl Salicylate, PEG-30 Dipolyhydroxystearate, Tridecyl Trimellitate, Persea Gratissima (Avocado) Oil, Isocetyl Stearoyl Stearate, Propylene Glycol, Dipentaerythrityl Hexacaprylate/Hexacaprate, Sorbitan Sesquioleate, Magnesium Sulfate, Phenoxyethanol, Hydrogenated Castor Oil, Sodium PCA, Sodium Dehydroacetate, Methylparaben, Ozokerite, Tocopheryl Acetate, Disodium EDTA, Retinyl Palmitate, Copper PCA, Zea Mays (Corn) Oil, Beta-Carotene

Mitään turvotuksia tai tummia silmänalusia en ole huomannut kummankaan häivyttävän, mutta nämä eivät ole myöskään tehneet ihooni tukkeutumia tai muuta epätoivottua, mitä paksummat sy-voiteet voivat joskus tehdä. On kyllä huippua löytää samaan aikaan näin loistavia tuotteita ja vielä kaksin kappalein!

Ovatko nämä teille tuttuja? 🙂 Mikä on suosikkisilmänympärysvoiteenne tällä hetkellä?

Uusia tukkatuttavuuksia

Pääsi tapahtumaan jotakin niin ihmeellistä, että hiustenpesutuotevarastoni pääsivät ehtymään ja pääsin ostamaan ihan tarpeeseen uuden sampoon ja hoitoaineen. Okei, muistin kotona, että yhdet Tigin pönikät odottelivat edelleen käyttöönottoa, mutta ei se mitään, en olisi pystynytkään pelkkiä niitä käyttää niiden superimelän ja esanssisen tuoksun vuoksi. Ihastuin Kicksissä näihin turkooseihin purtiloihin ja kiinnostuin kovasti, kun näin niitä mainostettavan aloe veran ja erityisen tehokkaan korjaavuuden ja kosteuttavuuden nimissä. Myös tuotteen hieman makea, mutta kuitenkin raikas tuoksu miellytti, ja sehän on minulle tärkeää hiustuotteissa. Koska nämä olivat sopivasti tarjouksessa, päätin kiikuttaa parivaljakon kassalle.

Huomasin vasta näitä käyttäessä, että kyseessä on sulfaatittomat tuotteet, eli nämä vaahtoavat vain hyvin hillitysti. Ennen en niinkään pitänyt tällaisista sampoista, mutta nyt olen jotenkin tottunut niihin, eikä vähäisempi vaahtomäärä enää haittaa. Vaahdotan muutenkin hiukset aina kahteen kertaan sampoolla, joten saan kyllä tukan puhtaan tuntuiseksi joka tapauksessa.

Sampoo tuntuu hiuksissa aluksi epäilyttävän liukkaalta ja jopa hiukan limaiselta. Se kuitenkin muuttuu veden kanssa kosketuksiin päästyään ihanan pehmeäksi ja paksuksi vaahdoksi, jota on helppoa työstää hiuksiin. Limaisesta alkufiiliksestä huolimatta minulla ei jäänyt sellaista oloa, että hiukset eivät tulisi puhtaaksi, vaikka olisinkin jättänyt vaahdottamisen vain yhteen kertaan. Sampoo jätti hiukset todella hoidetun tuntuiseksi, ja tuntui melkein kuin olisin käsitellyt ne hoitoaineella enkä sampoolla! Tuntuma oli siisi varsin mukava. Juuri sellainen, jota kaipaan kuiville ja huonokuntoisille hiuksilleni.

Sampoon INCI.

Hoitoaine ei yltänyt itsessään aivan näin hyvään lopputulokseen, vaikka sekin oli ihan miellyttävä. Koostumukseltaan hoitoaine on mukavan paksua ja voidemaista. Sain annostella sitä omiin hiuksiini todella runsaan määrän, sillä se tuntui häviävän jonnekin levitettäessä. Hiukset tuntuivat kosteutetummilta hoitoainekäsittelyn jälkeen, mutta ei tämäkään säkkäräisiä latvojani taltuttanut. Olen vältellyt piheyksissäni kampaajakäyntiä ja sen kyllä huomaa. Tukka on päässyt ihan suunnitellusti venähtämään pituutta melkoisesti, mutta latvat on pakko käydä ensi viikolla tasoittamassa.

Hoitoaineen INCI.

Nautin joka kerta suihkussa käydessä näiden pullojen kovasti silmääni miellyttävästä ulkomuodosta ja väristä. Pieniä, arkisia iloja. 🙂 Tykkään myös näiden pakkausmuodosta todella paljon, sillä tuubimallissa tuote on aina pullon pohjalla valmiina annosteltavaksi. Kaikenkaikkiaan olen tosi tyytyväinen siitä, että ostin nämä kokeiluun!

Näille jäi 20% alennuksen jälkeen hintaa reilu 9e kappaleelta ja normaalihinta oli muistaakseni noin 12e. Kyllä, minulla on huono matikkapää, enkä jaksa laskea.

Ovatko Marc Anthonyn hiustuotteet teille tuttuja? Kuinka paljon pakkaus vaikuttaa ostopäätökseenne hiustuotteiden kohdalla?

Aurinkoista sunnuntaita! 🙂

Ajatuksia FODMAP-ruokavaliosta – mitä kuuluu nyt?

Aloitin pari kuukautta sitten FODMAP-ruokavalion noudattamisen. Aiemman postaukseni voi käydä lukemassa täältä. Kuten aina kaiken uuden kanssa, olin ruokavaliomuutoksestakin aluksi todella innoissani. Ahmin aiheesta tietoa ja hankin rivakkaan tahtiin uusia tarvikkeita tukemaan uuden ruokavalioni noudattamista. Tässä kohtaa paloi muuten rahaa aivan järjettömästi! Jaksoin kokeilla hyvinkin ennakkoluulottomasti kaikkea uutta ja aloin valmistaa ruokani lähes poikkeuksetta itse. Kuitenkin aika pian alkuinnostuksen haihduttua noin kuukauden kuluttua törmäsin ensimmäisiin ongelmiin. Tämän postauksen myötä valotan teille missä ruokavalioni kanssa mennään nyt.

Huomasin FODMAP-ruokavalion positiiviset vaikutukset jo muutamassa päivässä. Oli ihan uskomaton tunne, kun olo ei ollut koko ajan turvonnut ja kivulias. Nukuin ja jaksoin paremmin. Koska jaksoin suunnitella syömiseni tarkkaan ja raahata töihin tunnollisesti omat eväät, söin todella terveellisesti. Arjen tullessa vastaan ja kuherruskuukauteni päätyttyä FODMAPin kanssa, aloin kokea pientä ärtymystä. Minua alkoi tympiä käyttää joka päivä aikaa seuraavan päivän syömisten suunnitteluun ja iänikuisten eväsrasioiden kantamiseen. Aloin tulla huolettomammaksi ateriasuunnittelun kanssa ja huomasin pian syöväni todella yksipuolisesti. Ilmeisesti söin myös liian vähän, sillä painoa putosi reilun puolen kilon viikkotahtia. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut alunperin pudottaa painoa, joten oli aika tarkistaa syömisiä.

Mitä minä nyt sitten oikein syön? Ruokavalioni kulmakivet ovat tällä hetkellä maustamaton ja turkkilainen jogurtti laktoosittomana, kala ja liha, kananmunat, gluteeniton leipä (kaupan tai itse tehty) banaani, marjat ja vihannekset. Miehen kanssa valmistamme usein jonkin liharuoan, jonka kanssa syön salaattia tai höyrytettyjä vihanneksia. Voisin lisätä tähän myös raakasuklaan, sillä entisenä karkkihiirenä kaipaan edelleen päivittäistä herkutteluhetkeä. Muutama itse tehty raakasuklaan pala auttaa makeanhimoon ainakin useimmiten. Koska painoni alkoi pudota nopeasti, päätin lisätä energiansaantia ja otin ruoanlaittoon mukaan enemmän joitakin paljon energiaa antavia asioita, kuten juustoa ja öljyjä.

Syön joka aamu saman aamiaisen, eli smoothien, joka sisältää noin neljä desiä maustamatonta laktoositonta jogurttia, pellavansiemenrouhetta ja chia-siemeniä, vajaan desin marjoja (yleensä puolukoita), tilkan kauramaitoa sekä yhden banaanin. Tällä jaksan muutaman tunnin. Lounaani on ollut luvattoman usein kasa vihreää salaattia tonnikalapurkillisen kera, minkä lisäksi olen fiiliksen mukaan syönyt pari gluteenitonta näkkäriä päällisillä. Välipalaksi olen syönyt mandariineja, näkkäriä tai rahkaa. Päivälliseni on ollut usein munakas vihanneksilla ja kinkulla, tai jokin ruokaisampi salaatti. Iltapalani on aina reilu, sillä tykkään edelleen syödä paljon iltaisin. Tämä ei ole mikään hyvä juttu, mutta rajansa siinäkin, miten paljon ihminen pystyy kerralla muuttamaan tapojaan. 😉 Iltapalani on lähes poikkeuksetta pari gluteenitonta näkkäriä tai riisikakkua päällisillä sekä pari desiä turkkilaista jogurttia vaahteransiirapilla. Sekaan voi lisätä silloin tällöin popsimani raakasuklaat sekä tietenkin satunnaiset hairahdukset milloin mihinkin. 🙂

Paino siis putosi edellä mainittuja ruokia syömällä aluksi nopeaan tahtiin. Kehitys kuitenkin pysähtyi ainakin hetkellisesti heti, kun lipsuin FODMAP-ruokavaliosta ja aloin maistella silloin tällöin myös vältettävien listalla olevia ruokia. Eli toisin sanoen liian vähäinen syöminen pisti minut syömään harkitsemattomasti. Kävin läpi myös vaiheen, jossa ajattelin, että olen varmaan ylireagoinut entisiin vatsakipuihini ja ollut viime aikoina liian hysteerinen syömisteni kanssa. Tämä oli harmittava virhe, sillä sain väärin valituista syömisistä viikoksi itselleni todella tukkoisen ja turvonneen olon – sellaisen, joka minulla oli aina ennen vanhaan. Tuntui kuin aineenvaihduntani olisi pysähtynyt lähes kokonaan ja olisin vain kerännyt itseeni kaiken syömäni ja juomani. Tämä on itse asiassa tilanne juuri nyt. Tiedostan tässä selkeästi sudenkuoppani ja olenkin nyt tehnyt suunnitelmia aiempien virheideni korjaamiseksi. Minun on ensinnäkin alettava syömään monipuolisemmin ja myös enemmän. Minun on palattava tarkkaan aterioiden suunnitteluun, sillä saman tonnikalan ja näkkärin syöminen joka päivä ei vain voi johtaa mihinkään pysyvästi hyvään lopputulokseen. Teinkin jo pienen kauppareissun innostuttuani tästä Sannin postauksesta. Salaattien monipuolistamisesta osana jokapäiväistä ruokavaliota on hyvä lähteä. 🙂 Tuo on tietenkin vain yksi esimerkki, mutta olen tosiaan alkanut etsiä inspiraatiota ruoan valmistukseen eri blogeista ja lähteistä.

Asiat, joiden kanssa kamppailen edelleen päivittäin, ovat kahvi ja makea. Himoitsen irtokarkkeja, ja tähän himoon olen syönyt usein itse tekemääni raakasuklaata, mutta nyt alan olla kyllästynyt siihenkin. Monina työpäivinä myös tuhoan hyvän vatsa-päivän juomalla tavallista suodatinkahvia. Kahvin vähentäminen sujui aluksi paremmin, mutta nyt olen alkanut lipsua! Juon siis kapselikoneella keitettyä kahvia kotona,  mikä on osoittautunut olevan minulle ihan ok (tietenkin rajansa tässäkin), mutta suodatinkahvia vatsani ei kestä enää yhtään.

Vielä yksi asia, josta haluan mainita, on syöminen ulkona tai kylässä. Ravintolassa ruoan valitseminen on vielä melko yksinkertaista, koska monista annoksista saa pyytämällä pois vaikkapa sipulit ja avokadot, mutta toisten ihmisten kotona syöminen onkin sitten ihan toinen juttu. Monet ovat kovin pahoillaan, kun heillä ei ole minulle mitään tarjottavaa. Tilanteissa vaihtelee usein kahdenlainen asetelma. Joko asia on täysin ok, eikä siitä tehdä numeroa, tai sitten minulle tulee kiusallinen olo siitä, että olen nyt näin hankala vieras, joka kieltäytyy kaikesta. Koska ärtyneen suolen oireyhtymä on monille edelleen vieras, joutuu sitä selittelemään ja kertomaan, että kyse ei ole vain laihduttamisesta tai hetken mielijohteesta hurahtaa johonkin dieettiin. Mieluummin tietenkin ohittaisin asian ilman turhaa vouhkaamista, koska aina ei tunnu luontevalta keskustella omasta suolen toiminnasta ruokapöydässä. ;D

En ole vuosiin pohtinut näin tarkkaan syömisasioita. Olen mennyt vuosia sieltä mistä aita on matalin, joten tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen ja avartava kokemus, jonka aikana olen saanut huomata syöneeni ennen todella epäterveellisesti. Tasapaino nykytilanteeseenkaan ei ole vielä löytynyt, ja on ollut ärsyttävää huomata, että minulle ominaista on edelleen olla syömättä vaikka sitten lähes ollenkaan kuin nähdä liikaa vaivaa ravintoni eteen. Tämä johtaa säästöliekin myötä hetkelliseen tankkaamiseen ja aineenvaihdunnan temppuilemiseen, josta taas alkaa helposti ikävä kierre ja jojoilu. Puuh, on tässä päänvaivaa. 🙂

Heräsikö teille jotakin ajatuksia tästä? Minua totta puhuen hieman jännitti julkaista tätä postausta, sillä syömisasiat nostattavat yllättävän paljon tunteita ihmisissä ja olemme usein kovin kärkkäitä kommentoimaan toisten syömisiä tai syömättä jättämisiä. Ainakin ajatuksen tasolla, ellei joka kerta ääneen sanottuna. Kehotan muistamaan, että minä en ole neuvomassa ketään syömään tällä tavalla tai sanomassa, että minun tapani olisi mitenkään erityisen hyvä tai paras. 🙂

Lush Cup O’ Coffee – Ihanin kuorinta ikinä?

Huomasin ihmetyksekseni, että en ole vielä kirjoittanut tänne blogiin eräästä viime aikoina erittäin usein käytössä olleesta suosikkituotteestani. Se virhe on korjattava nyt!

Luin jo viime syksynä Keyword: Love -blogin Jonnan postauksen Lushin ihanasta kahvin tuoksuisesta Cup O’ Coffee-naamiosta. Pelkkä sanan kahvi näkeminen kosmetiikkatuotteen yhteydessä riitti siihen, että päätin saman tien kyseisen tuotteen lähtevän mukaani seuraavalta Lushin reissulta. Yritin jopa tilata tuotteen verkkokaupasta, sillä en olisi millään malttanut odottaa liikkeeseen pääsyä. Tuote oli kuitenkin aina loppuunmyyty. Tämähän tietysti jollakin kierolla tapaa lisäsi innostustani ja voi sitä riemua, kun vihdoin sain käsiini oman purnukkani!

Lushin Cup O’ Coffee on nimensä mukaisesti vahvalta kahvilta tuoksuva kuorinta-aine, jonka kuorivina partikkeleina on kahvinporoja. Kuorintaa voi käyttää sekä kasvoille, että vartalolle, mutta itse en ole raaskinut käyttää sitä kropan iholle muuten kuin huuhteluvaiheessa, kun porot päätyvät veden mukana muutenkin kropan iholle. Tämän kuorinnan kanssa ei ole sitä ongelmaa, että kuorivat partikkelit sulaisivat kuorinnan teon ollessa vielä kesken. Tämä pysyy rouheana ja tehokkaasti kuorivana loppuun asti.

Olen ottanut tavaksi käyttää kuorintaa saunassa. Levitän tuotetta puhdistetuille kasvoille reilun kerroksen ja annan muhia kymmenisen minuuttia. En tiedä vaikuttaako tuotteen muhittelu ihoon erityisemmin, mutta ainakin saan nauttia huumaavasta tuoksusta saunan lämmössä. Saunasta tultua hieron kasvoja hellästi. Jos ihoa hieroo vähänkin voimakkaammin, lähtee siitä kyllä varmasti muutakin kuin kuollut ihosolukko, joten suosittelen todellakin kuorinnan työstämistä ihoon todella kevyellä kädellä!

Olen saanut myös mieheni ihastumaan tähän. Cup O’ Coffee on niin yksinkertaisen toimiva ja juuri oikealla tavalla rouhea, että voisin kuvitella sen ilahduttavan myös muita maskuliinisemman sukupuolen edustajia.

Cup O’ Coffee jättää ihon aivan uskomattoman pehmeäksi. Yleensä kyllästyn kuorintatuotteisiin niin, että ne jäävät muutaman käyttökerran jälkeen kaappiin lojumaan ja unohtuvat pikku hiljaa. Tämän jättämään ihotuntumaan olen kuitenkin aivan koukussa. Ja vahva, tuoreen kahvin tuoksu tosiaan on aivan omaa luokkaansa. Ehkä paras kuorinta ikinä!

Pienempi purkki 125g maksaa 12,95e ja suurempi purkki 325g maksaa 18,95e.

Oletteko te kokeilleet Cup O’ Coffee-kuorintaa? 🙂 Mikä on suosikkikuorintanne kasvoille?