Helmikuun 2016 loppuneet

On taas oman kuukauden suosikkipostaukseni aika. Saanko esitellä: helmikuun loppuun kulutetut kosmetiikkatuotteet. Tunnen tässä kohtaa aina kiusausta valottaa hieman myös ensi kuun todennäköistä saldoa, ja täytyy taas todeta, että maaliskuustakin vaikuttaisi tulevan hyvä kuukausi loppuneiden suhteen. Monta tuubia ja purkkia jäi nimittäin muutaman käyttökerran päähän tyhjenemisestä.

L’Oréal Men Expert Hydra Sensitive Shaving Gel on suosikkituotteeni ihokarvojen ajelussa, sillä se kosteuttaa ihoa ja näin ollen myös suojaa sitä rasittavan höyläämisprosessin aikana. Pakkaus on tainnut uudistua, eikä tämän näköistä pulloa enää luultavasti ole myynnissä. Tämä oli alunperin miehen, mutta omin sen käyttööni. Uusi on jo hankittuna.

Tammikuussa loppui kaksi vuoden 2015 joulunajan suihkugeeliä, mistä olen todella tyytyväinen, vaikka kovasti molemmista tuotteista pidinkin. Jotenkin helmikuussa luopuu jo erittäin mielellään kaikista jouluisista ja talvisista asioista. Lush Rose Jam Shower Gel oli erittäin makealle vaniljalle ja ruusuille tuoksuva suihkugeeli. Tykkäsin paljon niin tuoksusta kuin paksusta koostumuksestakin ja kokonaisuudessaan tämä oli aivan ihana suihkugeeli, jota haluan lisää ensi jouluksi. Tätä jää ikävä, vaikka kuinka jouluista onkin!

The Body Shop Frosted Cranberry Body Polish kuului arvontapalkintoon, jonka voitin ihanan Keyword: Love -blogin Jonnan edellisvuoden jouluarvonnasta. Kävin tämän kuorivan suihkugeelin kanssa melkoista ’tykkään, en tykkää, tykkään’-kisailua ja päädyin lopulta pitämään tästä paljonkin. Tuoksussa on jotakin aavistuksen tunkkaista ja liian hyökkäävää, mutta paksu ja hyvin kuoriva koostumus pelasti paljon.

Claris Roll-On Deodorant on blogimaailmassa paljon hypetetty tuote, josta pidän itsekin paljon. En tiedä onko tässä loppujen lopuksi mitään niin ihmeellistä, että maksaisin tästä selektiivisen kosmetiikan hintaa, mutta ostan näitä mielelläni hyvistä tarjouksista silloin tällöin. Onhan tätä kivempaa käyttää kuin jotain parin euron Rexonaa, vaikka Rexona yhtä hyvin toimisikin. Tämä ei ole pettänyt minua kertaakaan, ja tuoksu tässä on todella miellyttävä. Kuivuminen kestää melko kauan. Näitä on vielä yksi jemmoissa odottelemassa käyttöön ottoa.

Yleensä minulla loppuu joka kuussa vähintään pari-kolme vartalovoidetta, mutta helmikuussa olin laiska ja laiminlöin ihon rasvaamista. Käytin vihdoin loppuun Lushin African Paradise Body Conditionerin*, sillä suihkussa käytettävä vartalovoide oli ehkä parasta, mitä tässä kuussa tiesin kosmetiikkarintamalla. Tämä oli todella kosteuttavan ja ravitsevan tuntuista, paksua voidetta, joka tuoksui ihanalle. Ostaisin lisää, jos raaskisin maksaa tästä pyydetyt yli kolmekymppiä.

Garnier Intensive 7 Days Soothing Gel Body Lotion oli mukavan kevyttä ja nopeasti imeytyvää, mutta sen koostumuksesta erottui iholla hiukan hiekkaa muistuttavaa pientä kidettä. En tiedä johtuiko tämä siitä, että tuote on lojunut Prisman alehyllyllä ties kuinka kauan ennen minulle päätymistä. Tuntuu, että nykyisin todella monet vartalovoiteet käyttäytyvät oudosti ihollani. Lienevätkö vain sitten niin vanhoja?

Sensai Silky Purifying Cleansing Balm on vielä vanhan mallisessa tuubissa, sillä olen ostanut tämän jostain alennusmyynneistä jo melko pitkän aikaa sitten. Tämä oli loistokamaa, jota tulen varmasti ostamaan joskus lisää. Sensain puhdistustuotteet ovat sellaisia, että palaan niiden pariin aina tasaisin väliajoin uudestaan. Kiinteähkö voide suli iholle notkeaksi öljyksi lämmön vaikutuksesta. Tällä lähtivät taatusti kaikki meikit pois, mutta toisaalta iho jäi melko öljyiseksi niin, että Clarisonicin harja oli vielä kakkosvaiheen putsauksen jälkeen melko klähmäinen ja sitä sai pestä paljon tätä Balmia käyttäessä.

Ostin Elivon herkälle iholle tarkoitetun Puhdistusvaahdon Siamese Lipstick -blogin Kaisulin postauksen innoittamana. Elivo on minulle tuttu merkki vuosien takaa ja muistin Kaisulin postauksen luettuani miten paljon pidin aikoinaan merkin tuotteista. Puhdistusvaahto ei tuottanut pettymystä. Se tuoksui ihanan raikkaalle, oli makuuni tarpeeksi paksua ja jämäkkää ja puhdisti hyvin. Ostan tätä varmasti joskus lisää. Mies käytti tästä itse asiassa suurimman osan, joten ilmeisesti hänkin tykkäsi…

WYCON Biphasic Makeup Remover Wipes on viimeisiä jäljellä olevia Rooman reissun tuliaisia. Halusin kokeilla jotakin tältä itselleni ennestään täysin tuntemattomalta merkiltä ja päädyin ostamaan nämä pari euroa maksaneet puhdistusliinat. Liinojen materiaali oli turhan kovaa, mistä ihoni ei tykännyt yhtään, mutta positiivisena puolena nämä pysyivät loppuun asti sopivan märkinä.

MAC Fix+ oli ainakin kolmisen vuotta vanhaa, joten oli aika käyttää se vihdoin loppuun. Minulle tulee kausia, jolloin nämä kasvosuihkeet ovat mielestäni aivan turhia ja välillä taas käytän niitä päivittäin todella paljon. Nolona tunnustan, että minulta löytyy MACin kasvosuihkeita vielä kolme lähes täyttä pulloa…

Bory Q-10 Moisture Eye Serum kesti käytössä ikuisuuden, sillä silmänympärysseerumia kuluu todella pieni määrä kerrallaan. Tykkäsin tästä todella paljon, mutta olin silti ihan tyytyväinen sen loputtua, sillä nyt pääsen käyttämään muita sy-seerumejani. Tämä toi mukavasti lisäkosteutta sy-iholle, mutta ihoa tiukentava fiilis oli ehkä hiukan turhankin vahva.

Egoboost The Perfect Day Creamista* olen kirjoittanut oman postauksensa, jonka voi käydä lukemassa täältä. Tykkäsin tästä kovasti, vaikka tämä ei ollutkaan tarpeeksi kosteuttavaa iholleni. Onneksi tykkään kerrostaa tuotteita ja lisäillä niihin sekaan öljyjä.

Siivousinnostuksissani olen ottanut tavoitteeksi käyttää pois kaikki matkakokoiset hoitoaineet ennen täysikokoisen pullon korkkaamista. L’Oréal Elvital Color-Vive Balsam silotti tukkaani yllättävän huonosti, vaikka yleensä tällaiset värjätyille hiuksille tarkoitetut tuotteet tekevät hiuksistani pehmeät ja sileät. Onneksi ei ollut tämän suurempi pakkaus kyseessä. Saman merkin Excellence Creme Balsam toimi loistavasti, kuten nämä hiusvärien mukana tulevat hoitoaineet aina minulla tekevät.

Dior Créme Abricot alkoi olla jo todella vanhaa. Jään kaipaamaan tätä, sillä mikään muu kynsinauhojen kosteuttamiseen tarkoitettu tuote ei ole toiminut näin hyvin. Tuotteesta voi lukea enemmän täältä. Säästän ehkä purkin myöhempää käyttöä varten, tämä on todella suloinen!

Ja taas loppui yksi Crazy Rumorsin huulirasva. Mint Chocolate* on yksi suosikkimauistani, jota ostan varmasti joskus lisää.

Ensimmäinen miehen äidiltä jouluna saaduista Dermosilin minikäsivoiteista loppui. Vitamin E on ikisuosikkini, sillä tässä ovat kohdallaan niin tehot kuin pehmeä tuoksukin.

YSL Volupté Tint-In-Oil marjaisan pinkissä sävyssä loppui ihan yllättäen. Onneksi minulla on vielä toinen sävy jemmassa, sillä tämä on ihan parhaita huulimeikkituotteita, joita tiedän. Tuote antaa huulille sävyä ja kiiltoa yhdellä sipaisulla ja on samalla todella hoitavaa ja ravitsevaa. Melkein neljänkympin hinta on kirpaiseva, mutta tarjouksesta voisin ostaa uuden. Suosittelen näitä lämpimästi! Mainitsinko jo, että nämä tuoksuvat ihan älyttömän hyvälle?

L’Oréal Lumi Magique Pure Light Primer on lojunut meikkalaatikossa luvattoman kauan ilman että olen ottanut sitä aktiiviseen käyttöön. Jokunen kuukausi sitten päätin kokeilla sitä pitkästä aikaa ja ihastuin. Pohjustaja tekee ihosta kuulaan ja raikkaan näköisen, sekä tuntuu kosteuttavan ihoa samalla. Tällainen on varmaankin pakko hankkia joskus uudestaan, sillä useat omistamani silikoniset, tasoittavat primerit eivät vain enää ole ihoni parhaita kavereita. Muovinen, kevyt tuubi oli todella kätevä. Taidan itse asiassa ostaa tällaisen uuden piankin, ellen saa MACin Strobe Creamia toimimaan ihollani vastaavaan tapaan.

Avon Mega Effects Mascara* on ollut auki huomattavasti kauemmin kuin ripsiväreille suositellut kolme kuukautta. Tykkäsin tämän tekemästä jäljestä niin paljon, etten raaskinut laittaa sitä aiemmin pois. Olen kirjoittanut tästä enemmän täällä.

Palataan asiaan taas ensi kuussa!

Ps. Onko siellä joku muu yhtä innoissaan lisääntyneestä valosta ja pidentyneistä päivistä? Kevät tulee! 🙂

*Tuote saatu blogin kautta.

Pieni, suuri asia

Tänään on luvassa vähän erilainen postaus, sillä haluan jakaa teillekin innostustani eräästä asiasta. Tänään puhutaan alusvaatteista!

Olen etsinyt muutamia viikkoja kuumeisesti hyviä olkaimettomia rintaliivejä. Sain eräältä kaverilta vinkin kokeilla Wonderbra-merkkisiä liivejä, sillä ne ovat kuulemma aivan erityisen hyviä ja suosittuja olkaimettomien liivien joukosta. Aloin tutkia kotikaupunkini liivivalikoimaa aina tavarataloja ja pienimpiä kivijalkaputiikkeja myöden, tuloksetta. Kun näiden tiettyjen liivien hankkimisesta näytti muodostuvan hiukan suurempikin haaste, kehitin liiveistä itselleni kunnon pakkomielteen. Mikä muu ei enää kelvannut kuin tämä yksi merkki ja tarkalleen ottaen sen kaksi liivimallia.

Löysin lopulta netistä haluamani liivit, mutta tästä tulinkin uuden pulman eteen: rintaliivien ostaminen netistä – onko siinä jotain järkeä, mietin. Aloin monen vuoden jälkeen myös miettiä liivikokoani, sillä lähes kaikki ennestään omistamani liivit tuntuivat väärän kokoisilta. Päätin uusien hankintojen edessä selvittää siis myös oikean kokoni. Otinkin itsestäni saman tien mitat ja koin ihmetystä. Saamieni tulosten mukaan olin käyttänyt täysin väärän kokoisia liivejä. Tämä oli jotenkin hämmentävä hetki ja myönnän hiukan (tai aika paljon) ärsyyntyneenikin. Kaikki omistamani liivit muka väärän kokoisia? Ottamani mitat osoittautuivat lopulta täysin vääriksi, kun vihdoin menin Stockmannille ja pyysin myyjää mittaamaan itseni. Tämän pitkän johdannon myötä tulen vihdoin itse postauksen aiheeseen, nimittäin oikeanlaisten ja oikean kokoisten liivien löytämiseen. Oikean ja väärän kokoisten liivien ero osoittautui itselleni hyvinkin merkittäväksi asiaksi, joten haluan muistuttaa teitäkin parista asiasta.

Pientä tutkimusta tehtyäni huomasin, etten ole ainoa joka käyttää väärän kokoisia liivejä, vaan että se on itse asiassa hyvinkin yleistä. Useat naiset vaikuttaisivat käyttävän ympärysmitaltaan liian suuria liivejä, kun vastaavasti kuppikoko saattaa olla liian pieni. Oma ympärysmittani on 70, ja olen käyttänyt aiemmin kokoa 75-80. Löysin jopa parit ympärysmittaa 85 olevat liivit itseltäni. En ole löytänyt vielä koskaan itselleni sopivia olkaimettomia rintaliivejä, sillä olen aina tosiaan valinnut aivan liian suuren ympärysmitan ja sitten todennut liivit täysin istumattomiksi. Opin myös sen, että liivien mallista riippuen koko saattaa vaihdella, ja varsinkin jos liiveissä on enemmän täytettä, saa niistä ottaa luultavasti suuremman kuppikoon. Kaikki liivimallit myöskään eivät sovi kaikille. Itselleni esimerkiksi eräät kalliimmat liivit eivät sopineet yhtään, mutta puolet halvemmat vastaavat sopivat täydellisesti, vain koska mallissa oli inasen eroa. (Mainitsin hinnan, koska itselleni kalliimpi on aina tarkoittanut parempaa alusvaateasioissa.) Jännää, miten tämä asia aukeni minulle vasta myyjän opastuksella! Suosittelenkin kaikille, jotka vähänkin miettivät onko itsellä käytössä oikea koko, menemään rohkeasti jonkun asiaan perehtyneen myyjän mitattavaksi ja neuvomaksi. Mittojen ottamista en ala tässä neuvomaan, koska en osannut mitata edes itseäni. 😀

Päädyin tilaamaan netistä ne täydelliset liivit, kun sain vihdoin selville oikean kokoni. Ostin kuitenkin jo tilauksen saapumista odotellessa Stockalta yhdet täydellisesti istuvat olkaimettomat yksilöt, ja olen ihastellut joka päivä miten erilaista on olla oikean kokoisten liivien kanssa. Vaikka ne ovat olkaimettomat, en mieti yhtään että pysyvätkö ne nyt varmasti päällä tai vastaavasti että kylläpä ne kiristävät. Kovin pieni asia, mutta josta ainakin itselleni tuli todella hyvä mieli!

12746132_10153428118548519_1108555172_n

Minuun iskee tasaisin väliajoin suuri innostus asunnon ja kaappien siivoamiseen ja järjestelyyn. Ennen tein tätä vain kosmetiikan kanssa, mutta viimeisen vuoden aikana inspiraatio on levinnyt kaikkiin materian osa-alueisiin. Yksi mukavimpia asioita joita tiedän, on tavaroiden järjestely kotona omissa oloissani, ja saankin siihen kulumaan helposti tuntikausia. Olen käynyt aktiivisesti yli vuoden läpi kaikkia omistamiani esineitä ja siitä on tullut jo jonkinnäköinen elämäntapa – en kestä mitään ylimääräistä tavaraa nurkissa pyörimässä. Kävin kesällä läpi kaikki alusvaatteeni, mutta nyt oli aika iskeä niihin uudestaan. Löysinkin melkoisen kasan täysin epäsopivia liiviparkoja, jotka saivat lähteä.

Joidenkin tuttujen mielestä siivousmaniani lähentelee hulluutta, jossa hyvää tavaraa laitetaan pois. Minä kuitenkin näen tässä paljon järkeä. Pidän nykyisin mielessä sen, että ostan uusia vaatteita, kenkiä, tekstiilejä, astioita ja muita kodin juttuja vain jos ihan oikeasti koen tarvitsevani ja tiedän käyttäväni tuotetta/asiaa paljon ja jos pidän siitä paljon. En osta ihan kivoja juttuja, vaan vain sellaisia, joista todella innostun. Alusvaaterintamalla tämä tarkoittaa sitä, että jätän tästä lähtien jotenkuten sopivat H&M:n liivit kauppaan ja ostan uusia, kestävämpiä ja laadukkaampia liivejä vain myyjän opastuksella.

Tiedättekö te käyttävänne oikean kokoisia liivejä? Tilaatteko te alusvaatteita netistä? Mitkä ovat teidän suosikkinne olkaimettomista rintaliiveistä, vai tykkäättekö niistä ylipäätään? 🙂

Vouhotuksen uhri

Eilen se iski. Olin juuri kirjoittanut edellisessä postauksessani siitä, miten harmittelin taipumustani kosmetiikan hamstraamiseen ja miten en ainakaan tarvitsisi yhtään uusia poskipunia. Onhan minulla jo ennestään vajaa viisikymmentä poskipunaa, joista käytän aktiivisesti vain alle kymmentä. Sitten altistuin hypetykseen Urban Decayn Gwen-kokoelmasta ja aloin tuntea, miten kiinnostukseni Gwenin poskipunapalettia alkoi kasvaa kasvamistaan. Huomasin ajattelevani sitä joka käänteessä ja lopulta hyppiväni lähes tasajalkaa – mulle se nyt heti! Ei, en ihan oikeasti tarvitse sitä, mutta kun haluan! Poskipunat ovat vain niin ihania ja nehän ovat aina olleet se minun juttuni (hah!). Lääh, katsokaa nyt!

3605971105470_gwenstefani

3605971105470_gwenstefani_alt2

Kuvat Urban Decay.com.

Olen ankaran pohdinnan edessä. Nämä tulivat siis tänään myyntiin Helsingin ja Tampereen Sokoksille ja verkkokauppaan. Verkkokaupasta näyttivät olevan loppu jo heti aamusta, joten huokaisin hieman helpotuksesta ja hiukan myös mutristin huultani kiukkuisena. Nytkö ne jo meni? Minulla on vielä huomenna mahdollisuus päästä hipelöimään palettia livenä, jos se ei ole molemmista tavarataloistakin loppuunmyyty. Tämä ei ole maksettu mainos, ehei, vaan kaipaan teiltä nyt vertaistukea! Hankkiako tuo vai ei?

EDIT. EDIT. EDIT! Näitä kuulemma on vielä verkkokaupassa (klo 12 maissa), olivat tulleet myyntiin vasta hiukan viiveellä! 😀

Kuusi ihanaa, järjettömän nättiin palettiin sujautettua naamaan sudittavaa tuotetta alle kolmellakympillä Urban Decaylta kuulostaa täydelliseltä! Asian kääntöpuolena minulta tosiaan löytyy jo tolkuton kasa vastaavia tuotteita jo ennestään. Käyttääkö nyt järkeä vai mennäkö tunteella? Auttakaa! 😀

Salaa hiukan toivon, että kaikki hypetys olisi jo huomenna tehnyt tehtävänsä myös muiden poskipunahullujen kohdalla ja jäisin ilman palettia…

Kivaa viikonloppua! ❤

Ärsyttävää tuhlausta

Postauksen otsikoksi päätyi lausahdus, joka pääsi huuliltani spontaanisti käydessäni jälleen kerran läpi meikkijemmojani. Vaikka olen mukamas tehnyt vuoden sisällä inventaarion meikkikokoelmaani jo useamman kerran, löytyy sieltä aina vain pilaantunutta tai vähintäänkin aveluttavaa kamaa. En ole kokenut enää vuoteen tarvetta ostaa uusia meikkejä samalla tavalla kuin vaikkapa blogin alkuaikoina, joten uusia tuotteita ei ole kerääntynyt muutamia blogin kautta saatuja tai itse ostamiani asioita lukuunottamatta. Yksittäinen ihminen kuitenkin tarvitsee loppujen lopuksi hyvin vähän meikkejä, mikäli ei halua usein vaihtelua tai nimenomaan harrasta meikkaamista, joten myönnettävä se on: minulla on edelleen ihan liikaa kaikkea.

Meikkaan nykyään lähes aina samoilla tuotteilla. Minulla on muutama suosikkiluomiväripaletti, johon tartun joka päivä. Käytän myös pitkälti samoja meikkipohjia, niitä hyväksi havaittuja ja luotettavia, jotka eivät aiheuta yllätyksiä päivän kuluessa. Lähes viidestäkymmenestä poskipunastani aktiivikäytössä on alle kymmenen, puhumattakaan huulituotteista. En voi enää sanoa harrastavani meikkaamista samoissa mittasuhteissa kuin aiemmin, enkä siis todellakaan tarvitse kokonaista Ikean Alex-lipastollista ehostustarvikkeita.

Tuosta Alexista puheenollen, taidan haluta sen ulos makuuhuoneestamme, sillä se riitelee valkoisessa värityksessään toisten tummanruskeaa puuta olevien huonekalujemme kanssa. Tämä tarkoittaa siis tulevaisuuteen vielä suurempaa tavarantyhjennysprojektia…

Olen huomannut siivousta tehdessäni pyöritteleväni samoja tuotteita käsissäni kuukaudesta toiseen. Jaottelin tuotteet tällä kertaa omiin kategorioihinsa, sillä näin pystyn lähestymään niitä jotenkin realistisemmin.

Huulimeikeistä on usein melko helppoa arvioida milloin ne ovat nähneet parhaat päivänsä, sillä koostumuksen tai tuoksun muuttuminen kertovat vanhentumisesta. Jos tuotetta kuitenkin on käyttänyt hyvin harvoin, jos koskaan, eikä bakteereja ole päätynyt kosketuksiin tuotteen kanssa samoissa määrin kuin tuotetta aktiivisesti käyttäessä, on arvioiminen hankalampaa. Olen huomannut, että ottaessani tehokäyttöön jonkin huulikiillon, alkaa se jo kuukauden sisällä vaikuttaa siltä, että se olisi parempi laittaa pois. Vaikka kuvissa esiintyvä L’Oréalin punainen huulipuna ei vaikuta vanhentuneelta, on se kuitenkin jo ainakin viisi vuotta vanha, enkä muista käyttäneeni sitä kuin pari kertaa. Siitä on siis aika luopua.

Säästän rikkinäisiä meikkipakkauksia välillä vuosiakin, vaikka en olisi käyttänyt itse tuotteita pitkään aikaan. En tule koskaan liimailemaan rikkoutuneita muovipakkauksia, joten nekin raasut saavat nyt kyytiä.

Meikkipohjat harmittavat minus ehkä eniten, sillä nämä olisi hyvin voinut antaa jollekulle niistä enemmän pitävälle vielä jokin aika sitten. Nyt on kuitenkin myöhäistä, sillä en itsekään uskaltaisi käyttää niitä. MACin BB-voide menee toki Back to MAC-kasaan.

Meikkikynät säilyvät vuosia ja ne saa teroitettua helposti uuteen uskoon, mutta ehkä niitäkään ei kannata enää säilyttää, jos ne ovat kahdeksan vuotta vanhoja, eikä niitä ole käyttänyt viimeiseen kuuteen vuoteen. Artdecon automaattikynä on tosin aivan rehellisesti homeessa!

Vanhat tuoksut ovat myös tuoteryhmä, jota pyörittelen ympäriinsä helposti useita vuosia. Niitä ei raaski heittää pois jonkin muiston vuoksi, mutta käyttäminen tai eteenpäin antaminenkaan eivät tule kysymykseen vahvana puskevan alkoholin hajun vuoksi. Paitsi nyt nämäkin saavat ihan oikeasti lähteä.

Tunnustan, että postauksen kuvissa nähtiin vain osa vanhentuneista tuotteista. Todellisuus on paljon karumpi. Luultavasti tämä projetki jatkuu vielä vuosia, kunnes meikkivarastoni ovat kooltaan hieman enemmän normaalikuluttajan kätköjä vastaavia.

Yritän jälleen oppia tästäkin roskiskeikasta jotain, nimittäin sen, ettei minun oikeasti kannata ainakaan ostaa mitään uutta laatikoihin pyörimään. Olen aika hienosti viimeisen vuoden sivuuttanutkin jo tietyt tuotekategoriat, kuten huulimeikit ja poskipunat.

Onko joku muu jo aloittanut kevätsiivouksen? Onko teillä joitakin tiettyjä tuotekategorioita, joiden karsiminen on erityisen hankalaa?

Rentoutusta ja hemmottelua ystävänpäivään Lushin hierontapaloilla

Noukin pari kuukautta sitten Helsingin reissulla hyppysiini elämäni ensimmäisen Lushin hierontapalan. Ihastuin imelän suklaantuoksuiseen sydämeen palavasti ja koin välittömästi sielunkumppanuutta sen kanssa. Viime kuussa poikkesin uudelleen Lushilla ja ostin muutaman lisää. Ei auta kuin myöntää, että olen näihin ihan koukussa.

Hierontapalat ovat kiinteää, mutta käsien lämmössä helposti sulavaa massaa. Ne tuoksuvat Lushille tyypillisesti erittäin voimakkailta, joskin niissä on tuoksujen intesiivisyyden suhteen hieman eroavaisuuksia. Mr. Kameleontin hyppysissään pitelemä Soft Coeur on tuoksultaan todella voimakas ja imelä – aivan ihana. Palasen keskellä oleva suklaasydän vaatii hierontahetkeen hiukan seikkailumieltä, sillä se tosiaan on ihan oikeaa suklaata.

Kauhistelin ensin hieman hierontapalojen hintoja, jotka vaihtelevat noin 8-17 euron välillä, mutta opittuani käyttämään niitä oikein oivalsin, että ne ovat jokaisen senttinsä arvoisia. Yhdestä palasesta riittää useampaan käyttökertaan. Arvelisin, että viimeksi ostamamme Hottie riittää jopa kymmeneen käyttökertaan. Pihin kannattaa jättää menemättä suihkuun ja säästää öljyt ja voit ihollaan yön yli, ja aamulla iho on samettisen pehmeä.

Olen ollut viime aikoina monestakin syystä melko stressaantunut. Eilisillan pelastus oli hierontapalan kera tehty hartiahieronta. Kaikki väsymys ja turhautuminen haihtuivat samaan aikaan, kun hierontapala suli iholle. Tässä on mahtava idea sunnuntaille, mikäli joku aikoo lahjoa jotakuta rakasta ihmistä!

Miten teidän viikkonne on sujunut?

Ihanaa ystävänpäivää! ❤ 🙂