Pitkä viikko

Pitkä viikko

Omalla mittapuullani mahtavasti alkanut blogivuosi meinasi karahtaa kiville jo helmikuun alussa, kun arki yllätti ja pisti suunnitelmat ja ajankäytön uusiksi. Olen saanut päivitettyä blogia viime aikoina useammin, koska olen kuvannut ja kirjoittanut järjestelmällisesti ja ”varannut” itselleni blogiaikaa perheemme yhteisestä kalenterista. Toki myös inspiraatiolla on ollut osansa asiassa. Tällä viikolla me kaikki kolme tulimme kipeäksi, joten blogi oli viimeisenä mielessä.

Harvemmin olen jakanut kanssanne sairauskertomuksia, mutta tässä kokemuksessa oli jotakin pysäyttävää, sillä olimme ensimmäistä kertaa miehen kanssa molemmat sairaana niin, että meillä oli samaan aikaan tytär huolehdittavana. Varmaan ihan peruskauraa monille lapsiperheille, mutta meille tämä oli ensimmäinen kerta, ja tunsimme itsemme täysin avuttomiksi vauvan kanssa.

Ensin mies sairastui. Maanantain ja tiistain välisenä yönä iski huono olo, joka oli aamuun mennessä vienyt kaikki voimat ja kasvoilta värin. Mies makasi koko päivän sängyssä poistumatta kertaakaan makuuhuoneesta muualle kuin tietenkin vessaan. Rajua vatsatautia kesti kolme kokonaista päivää.

Miehen ollessa karanteenissa yläkerrassa, yritin minä eliminoida bakteerit alakerrassa ja heiluin hullun lailla desinfiointiaineen kanssa hanskat käsissä. Pesin Siljan käsiä ja söin itse maitohappobakteereja kuin leipää. Aika turhia juttuja kaikki näin jälkiviisaana, mutta halusin tehdä kaikkeni ja olla jotenkin tilanteen herrana, että Silja säästyisi taudilta. Silja säästyikin vatsataudilta (hakkaan puuta vasaralla), mutta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tunsin, että viikon puolikuntoisuuden jälkeen olin itsekin lopulta sairastunut kunnolla. Keskiviikkona makasimme molemmat miehen kanssa puolitajuttomina olohuoneen lattialla leikkimaton ääressä ja yritimme viihdyttää Siljaa, joka sinnitteli edelleen terveenä, mutta oli selvästi hämmentynyt vanhempien omituisesta käytöksestä. Laskimme minuutteja äitini saapumiseen, sillä äitini oli lupautunut uhmaamaan tauteja ja tulemaan Siljan hoitajaksi. Pelkästään tieto avun saapumisesta auttoi huimasti ja aloinkin tervehtyä huomattavasti nopeammin kuin mieheni.

Silja sairastui vasta torstaina pahemmin flunssaan. Flunssan lisäksi hänellä on tulollaan hampaita ja hän pitää taukoa kiinteistä ruoista ja suostuu elämään lähes pelkästään maidolla, joten olemme eläneet tämän viikon melkoisessa symbioosissa. (Imettäminen vatsataudissa, ei kiva!) Tulee lähes alkuajat mieleen, kun Silja oli aivan pieni ja lähes asui rinnalla.

Sen lisäksi, että sairastaminen lapsen kanssa on yllättänyt kauheudellaan, on myös nykyinen asumismuotomme tuonut mausteensa arkeen. Kerrostalossa asuessa ei tarvinnut juurikaan välittää lumentulosta. Nykyisessä kodissa olisi pitänyt tajuta, että lumi tulee jossain vaiheessa katolta alas, ja jos aiempia lumia ei ole luotu alta pois, saa lumivallin yli päästäkseen hakea melkeinpä tikkaat avuksi. Pieniä, mutta hämmentäviä asioita 15 vuotta kerrostaloissa asuneelle.

Kaiken tämän valituksen keskellä muistan edelleen olevani erittäin onnekas, koska minulla on mies, joka laittaa karanteeniin, vauva, jonka kanssa hikoilla yöt kylki kyljessä sekä koti, jonka pihalla kiivetä lumivallien yli. Onnekasta on tällä hetkellä myös se, miten pienistä asioista päivä tai koko viikko voi pelastua. Äitini ollessa meillä lapsenvahtina, saimme nukkua miehen kanssa kahtena aamuna todella pitkään. Totesimme lähes yhteen ääneen, miten tavalliselta moinen ylellisyys tuntui vielä vuosi sitten ja miten paljon elämä lopulta onkin muuttunut. Itse jaksan näiden kahden pitkään nukutun aamun turvin vielä pitkälle ensi viikkoon.

Minulle on siunaantunut edelleen paljon uusia ihonhoitotuotteita, kiitos niin omien tilausten, kuin yllätyksiä täynnä olevan miehenkin. En ole kerinnyt paneutua tuotteisiin sairastamisen vuoksi vielä yhtään, mutta blogimateriaalia ainakin olisi riittämiin, kunhan olisi vielä aikaa. En malta odottaa, että pääsen intoilemaan teille muunmuassa australialaisesta Edible Beautysta ja korealaisesta Whamisasta sekä monesta muusta kivasta merkistä! Blogiin olisi toivon mukaan ensi viikolla luvassa myös vihdoin hiukan lisää uudistuksia. En malta odottaa! Ottaisin myös mielelläni teiltä vastaan postaustoiveita. Mistä haluaisitte lukea lisää?

Miten teidän viikkonne sujui? Älkää saako ainakaan kukaan tätä vatsatautia, joka meillä oli!

EDIT. Todennäköisesti sairastimme noro-viruksen, tiesi joku sanoa.

Katsaus vuoteen 2018

En ole muistellut blogissa viime vuotta mitenkään, mutta törmättyäni näihin hauskoihin kysymyksiin muunmuassa Keyword: Love -ja Zaza’s Petals-blogeissa, halusin itsekin vastailla näihin. 2018 oli itselleni niin erityinen vuosi, että olisi sääli jättää sen muisteleminen kokonaan huomioimatta.

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan tehnyt? Ostin asunnon paritalosta. Muutin vapaaehtoisesti pois kaupungista. Irtisanouduin työpaikasta. Odotin vauvaa ja synnytin!
2. Oletko kyennyt pitämään uuden vuoden lupauksesi? En tehnyt lupauksia, koska en koe uutta vuotta mitenkään erityisen motivoivana. Syksy edustaa minulle uutta alkua enemmän kuin vuodenvaihde.
3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä vuoden aikana? Kyllä, tyttäreni Silja! Siljan myötä tuli myös muita äitejä ja heidän vauvojaan, kovin tärkeitä ihmisiä nykyään. Uusi työpaikka toi alkuvuodesta mukanaan uuden työyhteisön.
4. Menetitkö ketään läheistäsi? En.
5. Missä maissa vierailit? Arabiemiraateissa ja Ruotsissa.
6. Mitä sellaista toivoit itsellesi, mitä et saanut?
Järjestelmällisyyttä elämään, sekä taitoa pystyä pitämään jämäkämmin puoliani ja erityisesti puhumaan suoraan ristiriitatilanteissa. En myöskään päässyt eroon jännittämisestä.
7. Mikä päivämäärä tulee muistuttamaan sinua kuluneesta vuodesta? Tyttäreni syntymäpäivä.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi viime vuonna? Lapsen saaminen ja sen pitäminen hengissä ensimmäiset puoli vuotta. Myös irtisanoutuminen ja uuden työpaikan hankkiminen olivat aika isoja juttuja, jotka vaativat melkoista irtiottoa vanhasta ja tutusta.

9. Sairastuitko tai loukkaannuitko? Sairastin raskausdiabetesta ja hepatogestoosia (raskausajan maksasairaus).

10. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten? TYKSin lääkäreiden. Sain jatkuvasti vaihtelevaa informaatiota ja eriäviä mielipiteitä, koska tieto ei kulkenut eri lääkäreiden välillä. Se stressasi kovasti loppuraskaudessa. Ymmärrän hektisen työn vaativuuden, mutta se ei muuta omaa kokemustani asiasta tunnetasolla.

11. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Asumiseen.

12. Mikä oli paras ostoksesi? Nykyinen asuntomme (puoliksi miehen kanssa).

13. Mistä ihan todella, todella innostuit? Vauvastani, kotiäitiydestä, jälleen kerran ihonhoidosta.

14. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta vuodesta? Amorphiksen Among Stars soi jatkuvasti raskausaikanani, joten se. Opethin Wreath taas psyykkasi minut tarvittavaan raivoon synnytyksessä, kun olin jo luovuttamassa 30 tunnin jälkeen.

15. Viime vuoteen verrattuna oletko onnellisempi vai onnettomampi? Ehdottomasti onnellisempi (ja väsyneempi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy)!

16. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Tavanneeni ystäviäni.

17. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? Hukanneeni aikaa stressaamiseen ja murehtimiseen. Olin myös liikaa somessa ja koneella saamatta kuitenkaan aikaan esim. blogipostauksia.

18. Miten vietit juhannusta ja joulua? Juhannuksena odottelin kovasti synnytyksen alkamista. Taisimme käydä miehen kavereiden luona ja viettää muilta osin ihan tavallista päivää kotona. Jouluaattona olin mieheni ja tyttäreni kanssa kotona ja joulun jälkeen vietin reilun viikon äitini luona, jotta sain alettua taas öisin nukkumaan.

19. Rakastuitko vuoden aikana? Kyllä, tyttäreeni. Siirappista kyllä, mutta rakastuin uudella tavalla myös aviomieheeni nähtyäni hänet uudessa roolissaan Siljan isänä.

20. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Katsoin Siljan syntymän jälkeen vuosien tauon jälkeen televisiota, mutta en kyllä pysty nimeämään yhtään järkevää tv-ohjelmaa. Netflixistä voisin nimetä useita sarjoja, jotka olivat loistavia. Ainakin Homeland (Isänmaan puolesta).

21. Mikä oli paras lukemasi kirja? En oikein muista mitään lukemiani kirjoja, vaikka niitä oli useita. Syytän tästä univajetta.

22. Vihaatko jotain tai ketään, jota et vihannut viime vuonna? En vihaa ketään tuntemaani ihmistä, mutta vihaan ihmisten hirvittäviä tekoja. Erityisesti kaikki lapsiin kohdistuva paha saa minut voimaan pahoin niin viime vuonna, kuin tänä vuonnakin. Ymmärrän joka vuosi entistä huonommin väkivaltaa ja sitä, miten ihmiset pystyvät olemaan niin pahoja toisiaan kohtaan.

23. Mitä halusit ja sait? Vauvan, uuden työpaikan, omaa rauhaa uudessa kodissa.

24. Mitä halusit, mutta et saanut?
Vastasin jo tähän kohdassa 6. Tällaista ei varmaan edes saisi ”sanoa” ääneen, mutta 2018 oli vuosi, jolloin sain kutakuinkin kaikki haluamani merkitykselliset asiat, paitsi nuo muutamat itseni kehittämiseen liittyvät seikat.

24. Mikä oli vuoden paras elokuva? En muista oikein mitään elokuviakaan!

25. Mikä piti sinut järjissäsi? Mieheni, äitini ja isosiskoni.

En voi kuin olla kiitollinen viime vuodesta ja toivoa, että tästä vuodesta tulisi edes lähimain yhtä hyvä. Uskon kyllä että tulee, kunhan uskallan tavoitella niitä asioita, joita oikeasti haluan tehdä. Olen aina ärsyyntynyt tsemppaavista lauseista ja ajatelmista, mutta nyt koen niiden jotenkin puhuvan minulle, sillä mielessäni on alkanut itää monenlaisia unelmia tulevaisuuden suhteen. Toivon myös teille kaikille onnellista vuotta ja rohkeutta toteuttaa unelmia! ❤

Mitä meille kuuluu

Lupailin taannoin postausta Helsinki-päivästämme, mutta koska tajusin etten osaa kirjoittaa pelkästään yhdestä päivästä, ajattelin kertoa  hiukan laajemmin mitä meille kuuluu juuri nyt. Kuvituksena on otoksia Helsinki-päivästämme.

Meille on tosiaan muodostunut miehen kanssa perinteeksi viettää joka vuoden lokakuussa rentoa kulttuurin ja shoppailun täyteistä päivää Helsingissä. Nuo reissut ovat osoittaneet, että aina ei tarvitse lähteä ulkomaille asti rentoutuakseen, kun hotelliyö ja hauska tekeminen voivat onnistua ihan Suomessakin. Vajaan parin vuorokauden irtiotto kotimaassa ei maksa läheskään yhtä paljon kuin ulkomaanmatka, mutta on kuitenkin ehdottomasti odottamisen arvoinen asia, joka piristää arjen ja pimeimmän vuodenajan keskellä. Tänä vuonna reissu oli toki hieman erilainen ja sanottakoon nyt ihan kaunistelematta, että ei myöskään aivan yhtä rentouttava, sillä meillä oli kolmas perheenjäsenemme mukana. 😀

Meillähän oli vauvan kanssa tosi helppoa ensimmäiset kolme ja puoli kuukautta, mutta reilu kuukausi sitten tietyt asiat alkoivat muuttua hiukan haastavammaksi. Samaan aikaan kun vauvasta tuli aktiivisempi ja hän oppi erilaisia taitoja, muuttuivat yöt meillä aika karseiksi. Silja ei malta nykyään keskittyä päivisin syömään, kun ympärillä on niin paljon kaikkea jännää katseltavaa, joten hän tankkaa öisin ja haluaa muutenkin viettää yöllä aikaa rinnalla lähes jatkuvasti. Ja jos hän sattuukin nukkumaan, herää hän kuitenkin ainakin tunnin välein tai vähintäänkin itkee ja huutelee unissaan. Viimeisimpänä levottomuutta öihin aiheuttavana ilmiönä ovat painajaiset, joista Silja ei tunnu pääsevän yli kuin pitkällisen lohduttamisen ja sylissä heijaamisen jälkeen. Meillä nukutaan siis tällä hetkellä erittäin pätkissä ja huonosti.

Tavallaan tämä vaihe on se, jota olen koko ajan jollakin tasolla odottanut alkavaksi, sillä olin vielä itse lapsettomana ajatellutkin vauva-arjen olevan juuri tällaista valvomista ja väsynyttä koomailua. Silloin kun Silja vielä nukkui melkein kellon ympäri heräten siinä välissä vain pari kertaa syömään, ajattelin aina ettei näin mahtava meininki voi jatkua ja muistutin itseäni nauttimaan joka hetkestä. Vaikka nämä ”nelikuisen hulinat” ovat rankkaa aikaa, yritän kuitenkin olla kiitollinen siitä, että sain nukkua ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa, eikä minulla ole taakkana kuukausien aiempia univelkoja. Tavallaan olen myös tyytyväinen siitä, että tiedän nyt mitä elämä vauvan kanssa voi olla vaaleanpunaisen kuplan ulkopuolella. Ja olenhan minä myös toki ylpeä itsestäni ja miehestäni ja siitä, että olemme jaksaneet näinkin hyvin ja pysyneet kasassa muutamien tuntien yöunilla.

Yleisesti voisin todeta Siljasta, että hän on kaikin puolin loistava tyyppi. Jännä sekoitus minun harkitsevan oloista tarkkaavaisuutta sekä miehen vilkkaampaa ja vaihtelunhaluisempaa olemusta. Vaikka väsymys painaa usein, on mahtavaa seurata hänen kehittymistään ja tehdä hänen kanssaan uusia asioita yhdessä. Helsingin reissumme oli ensimmäinen yhteinen minilomamme ja se meni hänen kanssaan muuten aivan moitteettomasti, mutta yö toki pyörittiin hotellin lakanoissa unettomina ja turhautuneina. Kiasmassa käynnin aikana hän nukkui tyytyväisenä ja soi näin vanhemmilleen rauhan taiteen tuijotteluun.

Päivät sujuvat katkonaisista öistä huolimatta nykyään helpommin kuin Siljan ollessa vastasyntynyt, sillä olemme miehen kanssa oppinet uudenlaisen tehokkaamman elämäntyylin, emmekä enää kuluta aikaamme pelkkään haahuilemiseen tai vaikkapa ylenmääräiseen somettamiseen. Silja nukkuu hyvin päiväunia, joten silloin saan nukuttua hiukan itsekin, sekä tehtyä kotitöitä tai vaikka kirjoitettua blogia.

Kaikki makea maistuu minulle tällä hetkellä aivan liian hyvin, sillä herkut ovat helppo ja nopea tapa nostaa hetkeksi energiatasoja ja piristää pitkältä tuntuvaa päivää. Ennen yksi rivi suklaata oli minulle riittävä määrä, mutta nyt riittää hyvällä tuurilla puoli levyä. Makeaa pitää myös saada monta kertaa päivässä ja sitä useammin mitä väsyneempi olen. Olen miettinyt varovasti itsekseni, että kunhan nämä Siljan hulinat ovat ohitse tai edes hiukan helpottuneet, voisin alkaa kiinnittää huomiota syömisiini ja alkaa vähentää päivittäin syömääni herkkujen määrää.

Herkkujen ohella olen piristänyt itseäni pimeänä aikana virtuaalisella shoppailulla. En ole vielä päätynyt ostamaan mitään, mutta kaikki överihintainen ihonhoito kiehtoo juuri nyt kovasti, kun ihmettelen aamuisin peilistä näkyviä tummia silmänalusia ja kelmeää ihonsävyä. En kirjoita toivelistallani olevista tuotteista nyt enempää, sillä tarkoituksenani on tehdä aiheesta ihan oma postauksensa. Helsingistä ostin yhden asian, joka ei ihme kyllä ollut kosmetiikkaa.

Lumin klassikkolaukku Eco Supermarket Bag X-Large maksoi maltaita, mutta ostin sen itselleni palkinnoksi muutamasta suuremmasta saavutuksesta. Tämä on tähän mennessä ensimmäinen ja ainoa design-laukkuni. Kerkesin jo hiukan harmitella miksi menin hankkimaan näin suuren laukun, mutta tila onkin osoittautunut erittäin käteväksi, koska tänne mahtuu myös Siljan tavaroita, joten pystyn tarvittaessa korvaamaan tällä erillisen hoitolaukun raahaamisen. Kerkesin haaveilemaan tästä laukusta ainakin kuusi vuotta, ja nyt se on minun. ❤

Olemme käyneet Siljan kanssa jo ihan alusta asti kerhoissa, joten olen tutustunut uudella kotiseudullani toisiin esikoisten äiteihin. Meille on muodostunut kuuden äidin porukka, joiden kanssa tapaamme kerran viikossa myös ohjattujen kerhojen ulkopuolella. En olisi osannut vuosi sitten kuvitella, että hakeudun joskus vapaaehtoisesti tällaisen uuden harrastuksen pariin tai että etsisin aikuisiällä uusia ystäviä, mutta kyllä vain näistä torstaikahvitteluista on tullut minulle tärkeä osa elämää. Kotiäitiys ylipäätään on tällä hetkellä väsyttävää, mutta edelleen kuitenkin parasta mitä tiedän.

Mitä teille kuuluu? Joko syksy väsyttää, vai onko teillä jakaa hyviä vinkkejä pirteänä pysymiseen?

Alkusyksyn kuulumisia ja pohdintoja

Herään aamulla harsojen keskeltä, aamuyön syöttösessioiden jäljiltä hartiat jumissa ja toinen käsi puutuneena. Toisella puolella nukkuu mies ja toisella puolella tuhisee vauva. Vauva vie suurimman tilan sängystä, vaikka on pienin. Hän tykkää nukkua leveästi. Voisin tuijotella nukkuvaa vauvaamme tuntikausia. Yritän silti nousta sängystä äänettömästi ja hiipiä salakavalasti alakertaan, jos vaikka saisin juotua kahvikupillisen ennen kaksikon heräämistä. Olen parempi vaimo ja äiti, kun olen saanut aamuisen kofeiiniannokseni.

Onnistun  tänä aamuna hyvin yrityksessäni varastaa vartin oma kahvihetki. Keittiössä katseeni osuu läppäriin ja mielessäni vilahtaa nopeasti pari kesken jäänyttä sähköpostia. Niin ja se blogikin.

Vauva nukkuu yllättävän pitkään kahden isänsä kanssa. En kuitenkaan avaa läppäriä, sillä minua ei vain huvita. Kodinhoitohuoneessa odottaa vaatekasa viikkaamista ja astianpesukonekin pitäisi tyhjentää. Tartun mieluummin konkreettisiin asioihin, sillä pää ei tunnu nykyisin toimivan aivan entiseen tapaan. Ehtii niitä sähköposteja ja blogia sitten myöhemminkin.

Olen ollut vauvan kanssa kaksi kuukautta kotona. Kaksi kuukautta, jotka ovat olleet ”entiseen elämääni” verrattuna melko erilaisia, mutta joista olen nauttinut suuresti. Suurin muutos elämässäni vauvasymbioosin lisäksi on tuntunut olevan se, että en käy päivätyössäni, sillä olen tottunut käymään töissä  vähintään osa-aikaisesti 18-vuotiaasta lähtien. Sitä kuuluisaa omaa aikaa on töistä pois jäämisestä huolimatta vähemmän, joskin meidän vauvan kanssa kuitenkin ihan kohtuullisesti. Minulla on ollut aikaa miettiä muunmuassa blogin pitämistä ja sitä mikä minua nykyään oikeasti kiinnostaa. Tällaisia asioita alkaa väkisinkin pohtia, kun vapaa-aikaa on huomattavasti vähemmän kuin ennen ja sen lyhyehkön ajan haluaa käyttää joko oikeasti hyödyllisesti, tai ainakin niin, että tekeminen rentouttaa ja saa hyvälle mielelle.

Olen innostunut vauvan ja uuden elämäntilanteen myötä todella monista uusista asioista. Vietän äitiyslomalla paljon aikaa kotona, joten on aika luontevaa, että olen kiinnostunut kodin laittamisesta, ruoanlaitosta ja leipomisesta. Kaikki eivät viihdy kotona ja äitiyslomalla, mutta minulle tämä on ollut elämäni parasta aikaa. Toki tutustuminen nykyiseen aviomieheeni, yhdessä viettämämme aika ja reissut ovat olleet omalla tavallaan parasta aikaa, mutta en ole edes silloin ollut näin rentoutunut ja kokenut keskittyväni olennaiseen – voinut henkisesti näin hyvin. Tuntuu, että teen juuri nyt sitä mikä on itselleni tärkeää ilman kiirettä minnekään. Koen jopa jo nyt haikeutta siitä, että joudun palaamaan jonain päivänä oravanpyörään ja siihen entiseen arkeen, jossa elin ennen vauvaa. Onneksi tiedostan myös sen, että ajatus tästä voi vielä muuttua.

Blogini pääasialliset aihepiirit kosmetiikka ja meikit kiinnostavat minua edelleen, eivätkä ne ole jääneet mitenkään pois elämästäni vauvan myötä. Niistä kirjoittaminen on kuitenkin tällä hetkellä ihan toinen juttu, ja siitä päästäänkin ajatuksiini bloggaamisesta juuri nyt. Koen blogini nykyisellään melko turhaksi ja ennen kaikkea lukijan kannalta turhauttavaksi paikaksi. Postaan täysin epäsäännöllisesti, kommentteihin vastaaminen kestää, postausten sisällöt ovat lähes pelkästään loppuneiden tuotteiden esittelyjä ja harvoista muista postauksista saattaa välittyä hieman väkisin vääntämisen maku. En ole blogiini enää tyytyväinen, enkä saa sen pitämisestä läheskään samanlaisa iloa kuin ennen. En ole tehnyt päätöstä lopettamisesta, mutta haluaisin kuitenkin saada päätökseen itseni kanssa käymäni kamppailun blogihiljaisuudesta tai yksipuolisista postauksista seuraavan syyllisyyden suhteen.

Koen, että bloggaaminen muuttui monelle ammattimaisemmaksi vuosina 2014-2015. Vaikka liityin tuolloin itsekin portaaliin, tiesin heti, ettei minulla olisi rahkeita tai kiinnostusta alkaa kehittää itseäni esimerkiksi valokuvaamisessa yhtä intohimoisesti kuin monet muut tekivät. Tuolloin mielessäni alkoi myös itää ajatus, että olenko ylipäätään keskinkertaisuuten pyrkivä ja tyytyvä ihminen, vai onko blogin pitäminen harrastuksena vain mennyttä aikaa omalla kohdallani.

Portaalin lakattua olemasta blogini jäi WordPressiin, mutta en koskaan enää saanut aikaiseksi hioa ulkoasua kuntoon, joten tällaiseksi se jäi. Useimmat seuraamani bloggaajat ovat kehittyneet huikeasti. He ovat tehneet hirveästi töitä bloginsa eteen ja myös satsanneet siihen rahallisesti hankkimalla uusia laitteita ja näkemällä vaivaa vaikkapa kuvausympäristön somistamisen eteen. Minulla ei ole riittävästi motivaatiota tähän, joten väkisinkin mietin onko tällaiselle kotikutoiselle, epäsäännöllisesti päivittyvälle blogille enää tarvetta tai kohderyhmää.

Kaipaan sitä, kun saatoin tulla vain hihkumaan jostakin juuri ostamastani tuotteesta tai keksimästäni uudesta sävy-yhdistelmästä. Tuntuu, että niistä ajoista on ikuisuus niin ajallisesti kuin henkisestikin. Vaikka en lue nykyään kuin muutamaa blogia säännöllisesti ja ehkä pariakymmentä epäsäännöllisesti, olen huomaavinani koko blogiskenessä entistä nopeampaa muutosta. Toiset lopettavat kokonaan, ja toiset panostavat blogiinsa entistä enemmän.

Minulla olisi usein paljonkin jaettavaa, mutta jokin tuntuu estävän minua. Bloggaaminen ei tunnu enää yhtä spontaanilta ja innostavalta kuin ennen, vaan kaiken pitäisi olla suunniteltua ja sopia tarkasti harkittuun linjaan. Kukaanhan ei minua tähän pakota, vaan olen luonut ihan itse itselleni paineet muiden kehittymisen seuraamisen myötä. Asia, jossa koen myös olevani bloggaajana kovin vanhanaikainen, on kaupallisten yhteistöiden vieroksuminen sekä nykyisin myös pr-tuotteiden välttely. Kaupalliset yhteistyöt ja pr-tuotteet saavat minut stressaantumaan. En kestä yhtään sitä, että minulle tulee harrastuksesta pakkopullan tuntua. Toki minulle ei näitä enää usein tarjoudukaan, koska en päivitä blogia aktiivisesti.

Olen edelleen varma siitä, että olen poikkeuksellisen kiinnostunut ja innostunut kosmetiikasta. Siksi haluaisin, että minulla olisi edelleen vähintään paikka, jossa kertoa kokemuksistani liittyen käyttämääni kosmetiikkaan, vaikka minulla ei ehkä olisikaan mitään uutta ja ihmeellistä sanottavaa tai upeita kuvia. Haaveilen siitä, että osaisin tehdä lyhyempiä ja napakampia postauksia, jotka olisivat ehkä nopeampia toteuttaa. Näin pystyisin vauva-arjessakin päivittämään hieman useammin. Blogini olisi syytä joka tapauksessa muuttua, jotta kokisin järkeväksi jatkaa tämän pitämistä.

Aloittaessani tätä postausta noin viikko sitten, minulla oli vahvemmin mielessä mahdollinen blogin lopettaminen. Hassua kyllä, heti kun olin kirjoittanut tämän pohdiskelevamman postauksen, valtasi minut jälleen inspiraatio jatkaa. Näin muistan käyneen joskus aiemminkin. 🙂

Millaisia blogeja te tykkäätte lukea? Jaksatteko seurata harvoin päivittyviä blogeja, vai kaipaatteko tasaista ja säännöllistä postaustahtia? Onko kiinnostuksenne blogeihin pysynyt samana vuosien saatossa?

Ihanaa viikonloppua ja syyskuuta!

Raskausajan jälkeistä ihonhoitoa Urtekramin luonnonkosmetiikkatuotteilla (..ja hiukan vauvasta)

Hei pitkästä aikaa! Joku on saattanut Instagramista huomata, että meille saapui vihdoin reilu pari viikkoa sitten pieni tyttönen. Raskausaika oli ja meni, synnytin ihanan vauvan ja nyt on aika katsahtaa kropan tilanteeseen muuttuneiden olosuhteiden jäljiltä. Olen siinä mielessä onnekas, että en saanut raskausaikana ainoatakaan raskausarpea, vaikka painoni nousi 66 kilosta 84 kiloon, eli painoa kertyi raskausaikana yhteensä 18 kiloa. Tästä suuri osa oli luullakseni turvotusta, joka kertyi varteeni helteisinä päivinä touko -ja kesäkuun aikana.

Minulta jäi synnärille 12 kiloa (vauva painoi syntyessään 3980 grammaa) ja ensimmäisinä päivinä kotiutumisen jälkeen putosi vielä reilu viisi kiloa. Kiitos geenieni pääsin siis raskauskiloista eroon todella nopeasti. Voitte kuitenkin kuvitella, että tällainen yli 15 kilon painonpudotus reilussa viikossa jättää jälkensä kroppaan siinä missä se painonnousukin. En ole vielä siinä kunnossa, että voisin alkaa tehdä vatsalihasliikkeitä tai lähteä juoksemaan, mutta kävelylenkit olen jo aloittanut, sekä tietenkin ihon säännöllisen hoitamisen. Raskausaikana öljysin tunnollisesti vatsan ja lantionseudun ihoa, mutta loppuaikoina ei ollut enää ihan helppoa ylettyä hoitamaan esim. jalkoja. Tätä kömpelyyttä en kyllä raskausajasta kaipaa!

Meidän vauva nukkuu ainakin toistaiseksi hyvin, ja mieskin vietti melkein kaksi viikkoa kotona vauvan kanssa ennen töihin menoa. Olen siis päässyt ennakko-odotuksistani huolimatta käymään suihkussa ja tekemään muitakin arkisia asioita melko vapaasti. Vauvan kanssa arki on ajankäytön suhteen valintojen tekemistä, ja minä olen kyllä valinnut kropan kuorimisen suihkussa ennemmin kuin vaikkapa vettä huutavan viljelypalstamme kastelun ulkona. Ihan kaikki täällä ei siis vauvan myötä ole muuttunut. 😀

Siirryin jo raskausaikana vartalotuotteissa pitkälti luonnonkosmetiikkaan ja vauvan syntymän jälkeen luonnollisemman kosmetiikan käyttäminen tuntuu ehkä jopa vielä tärkeämmältä. Vietämme päivittäin vauvan kanssa aikaa ihokontaktissa, enkä tällöin halua, että vauva saa iholtani turhia kemikaaleja.

Raskausajan ja synnytyksen jälkeinen ihonhoitorutiinini ei sisällä minkäänlaisia poppakonsteja, vaan yksinkertaisesti säännöllistä kuolleen ihosolukon poistamista kuorimalla sekä ihon ravitsemista erilaisilla voiteilla. Sain Urtekramilta jo kesäkuun puolella testiin joitain heidän uutuustuotteitaan. Kerron tänään hiukan niistä, sekä parista jo pidempään vakiokäytössäni olleesta Urtekram-suosikista. Urtekramista on tullut minulle suosikkisarja pidemmän ajan kuluessa, mutta nyt äitinä ennustan sen käytölle aivan uudenlaista intoa, sillä

a) sitä saa Prismasta, joka on ollut ekojen vauvaviikkojen aikana ykköspaikkani tuulettumiseen imetyksen ja vaipparallin keskellä 😀

b) se on edullinen ja hinta-laatusuhteeltaan loistava sarja

c) se on luonnonkosmetiikkaa, jota haluan pienen vauvan äitinä suosia

Yritän muistaa kuoria kropan ihoa tällä hetkellä erityisen ahkerasti. Urtekramin kuorinnat ovat sen verran hellävaraisia, etten usko koituvan haittaa, vaikka niitä käyttäisi vaikka useammankin kerran viikossa.

Kookos-kuorinta* on koostumukseltaan lähes voidemaista ja sen kuorivina ainesosina toimivat risiinihelmet tuntuvat hellävaraisilta, mutta kuitenkin melko tehokkailta. Tuoksu on todella mieto, ja minun pitää laittaa nenä kiinni ihoon haistaakseni kookoksen tuoksun. Iho on kuorinnan jäljiltä hoidetun ja pehmeän tuntuinen, mutta vaatii omalla ihollani kosteusvoiteen käyttöä, sillä mikään kosteuttavan öljyinen tämä kuorinta ei ole.

Aloe Vera-kuorinta* on kädelle annosteltaessa huomattavasti jämäkämmän oloista ja se muistuttaa ulkonäöltään hieman hunajaa. Kostealle iholle levitettynä kuorivat rakeet kuitenkin erottuvat tuotteen muusta massasta ja iholle jää aiemmin jämäkästä koostumuksesta maitomainen tuntu. Tämän kuorinnan rakeet ovat aavistuksen rouheampia kuin Kookos-kuorinnassa ja tuoksu on pirteän sitruksinen, joten ennakko-odotuksistani huolimatta tämä nousi sekä miehen, että minun suosikiksi. Tykkään kosteuttavista kuorinnoista erityisen paljon juuri nyt, joten en pane ollenkaan pahakseni sitä, että Aloe Vera-kuorinnasta löytyy muunmuassa oliivista, mantelista ja jojobasta saatua siemenöljy-yhdistettä ja että kuorinnan luvataan kiinteyttävän ihoa.

150ml tuubi kuorintavoidetta maksaa vajaa kuusi euroa.

Kurkataan vielä pikaisesti kolmea tämän hetken suosikkiani.

Urtekramin vartalovoiteet ovat olleet minulla käytössä jo pidempään, erityisesti aloe vera ja ruusun tuoksuinen. Nämä sopivat omalle iholleni parhaiten kesäaikaan, sillä näissä on kevyt ja hyvin imeytyvä koostumus. Olisin voinut valita tähän postaukseen useammankin suosikkituoksun merkin vartalovoiteista, sillä ainoa josta en pidä, on uudehko laventelin tuoksuinen yksilö. Aloe vera-vartalovoiteessa on miedon raikas, sitruksinen tuoksu samoin kuin kuorintavoiteessakin. Plussaa annan kätevästä pumppupullosta, josta tuotetta on helppoa annostella. Tätä lähti juuri uusi pullo mukaan viimeisimmältä Prisman reissultani. 😉 Hintasuositus 7,90€/245ml.

Kookos-hiusöljy* ei ole varsinaista vartalonhoitoa, mutta kuitenkin maininnan arvoinen tuote. Parasta tässä on herkullinen, veden kielelle nostava karamellimainen tuoksu, johon koukutuin jo raskausaikana. Olen levittänyt tätä huolettomasti kämmenten kautta hiusten pituuksiin ja latvoihin kosteuttamaan hiuksia. Hiukseni ovat itse asiassa hyvässä kunnossa juuri nyt, koska ne ovat värjäämättömät ja muutenkin täysin käsittelemättömät, mutta huomaan öljyn tekevän silti niille hyvää. Ja todellakin haluan hiusteni tuoksuvan näin hyvältä. Olen saanut kerran aikaan klähmäiset hiukset tällä, kun intouduin levittelemään öljyä tukkaan vähän liiallisesti. Tätä riittää todella pieni määrä kerralla! Hiusöljyn suositushinta on 7,90€/100ml.

Postauksen tuotteet ovat näköjään aika kookos-painoitteisia, mutta minkäs teet, kun olen kerrankin löytänyt omaan makuuni sopivan miedosti kookokselle tuoksuvan sarjan. Nopeasti imeytyvä ja päiväkäyttöön mainiosti sopiva kookos-käsivoide on ollut ahkerassa käytössä kesäajan. Mieluusti jatkan sen käyttöä vast’edeskin, sillä olen joutunut siirtämään syrjään useimmat muut käsivoiteeni liian vahvan tuoksun vuoksi ja käsivoidettahan kuluu nyt, kun pesen jatkuvasti käsiä vauvaa hoitaessa. Suositushinta tälle on 4,90€/75ml.

Ihanaa viikonloppua kaikille! ❤

*Tuote saatu pr-näytteenä.