Kevään projekteja

Jopas oli mahtavaa saada kirjoittaa otsikkoon sana kevät! Olkoonkin että nyt saattaa olla vielä talvi, mutta kuitenkin. Kevät on monille talvikoomasta heräämisen ja kaikenlaisten projektien aloittamisen aikaa ja minuun tämä pätee ehdottomasti myös. Tänä vuonna olen ollut kevään lähestymisestä ja valon lisääntymisestä aivan erityisen innoissani, sillä ne ovat tarkoittaneet myös kesän ja vauvan saapumisen olevan lähempänä. Muuttuvasta elämäntilanteesta johtuen myös tämän kevään projektit tulevat olemaan astetta suurempia.

Rakastan nykyistä asuinaluettamme, mutta aika ajoin olen silti miettinyt kiivaasti pitäisikö meidän sittenkin muuttaa. Olen viihtynyt pääosin hyvin 50-luvun kerrostaloasunnossamme, varsinkin kun olen viettänyt elämäni onnellisimmat vuodet täällä, mutta on tässä ilmennyt myös huonoja puolia. Ylipäätään oman rauhan puute on sellainen asia, johon mittani alkaa olla viidentoista vuoden kerrostaloasumisen jälkeen täysi.

Vauva-uutinen aktivoi jälleen muuttopohdintani, vaikka olin muutaman melko vahvan epävarmuustekijän vuoksi jo päättänyt haudata ne ainakin tämän vuoden loppuun asti. En kuitenkaan voinut sivuuttaa muutamaa tosiasiaa. Ensinnäkin meillä ei ole tässä talossa hissiä, ja asumme toisessa kerroksessa. Käytännössä minun pitäisi raahata vauvan vaunuja kolmet rappuset suuntaansa vain todetakseni, että eihän meillä ole edes paikkaa, jossa vaunuja voisi säilyttää. Asumme 50 neliön kaksiossa, jossa on hyvä pohjaratkaisu, mutta eihän täällä mitään ylimääräistä tilaa ole. Meillä on nykyisessä asunnossa vaikeuksia saada ylipäätään mitään vauvan tavaroita mahtumaan minnekään.

Jotta asia ei olisi vielä tarpeeksi stressaava, päätettiin taloyhtiössämme aloittaa keväällä useamman kuukauden kestävä parvekeremontti, jonka olisi määrä olla ehkäpä kiivaimmillaan juuri vauvan syntymän aikoihin. Raukka joutuisi elämään ensimmäiset kuukautensa tolkuttoman metelin keskellä ja remontti estäisi myös parvekkeella tai ylipäätään ulkona nukuttamisen. Veikkaan että myös vauvan äiti (ja isä) olisi tässä kohtaa melko stressaantunut…

Löysin muutama viikko sitten erään omaan makuuni sekä juuri meidän tarpeisiimme täydellisen asunnon, jonka hankkimiseen meillä oli periaatteessa ihan realistiset mahdollisuudet. Oikeastaan ihan kaikki asunnossa ja sen ympäristössä tuntui kolahtavan täydellisesti. Tartuimmekin miehen kanssa lyhyehkön pohdinnan jälkeen tilaisuuteen ja kävimme viime perjantaina allekirjoittamassa kauppakirjan. Muutamme reilun kuukauden kuluttua paritalon puolikkaaseen, enkä voisi olla tästä ratkaisusta onnellisempi!

Rakastan muuttamista ja kaikkea sitä edeltävää puuhastelua, vaikka se toisaalta on myös stressaavaa, eikä muuttoa jaksaisi millään odottaa. Muuton ajattelu saa minulle kuitenkin ennen kaikkea positiivisella tavalla kutkuttavan tunteen ja minun tekee mieli alkaa suunnitella erilaisia projekteja. Tietyt rituaalit, kuten tavaran vähennys, ovat aina edeltäneet muuttojani ja kosmetiikkahamsterina onkin luonnollista, että kohdistan projektini ennenkaikkea omistamiini pulloihin ja purkkeihin. Välillä tuntuu, että pannuprojektini ja kosmetiikan kanssa hääräilyni pitävät minut järjissään kaikkien suurempien muuttoon ja asunnon myymiseen sekä ostamiseen liittyvien asioiden keskellä.

Tavoitteeni on saada maaliskuun aikana käytyä läpi kaikki tavaramme, mukaanlukien tietysti kosmetiikkani niin, ettei uuteen kotiin tarvitsisi raahata mitään turhaa.  Lähdemme kuunvaihteessa viettämään miehen syntymäpäivää Dubaihin ja sieltä tarttuu varmasti jotakin mukaan, mutta muuten olen yrittänyt alkuvuoden hillitä kaikenlaisen uuden tavaran hankkimista. Joitain poikkeuksia toki löytyy ja niistä yritän saada aikaan postausta teillekin. 🙂

Muuton ja tavaran karsimisen ohella puuhaa tulee riittämään uuteen asuntoon tehtävien suurempien hankintojen sekä esimerkiksi pankin vaihdon kanssa. Saan aloittaa huhtikuussa vihdoin myös vauvan huoneen sisustamisen.

Tämän postauksen kuvituksena näkyi viime vuonna tähän aikaan ottamiani kuvia. Näistä ”meikkikokoelmani” on monilta osin muuttunut, eli monilta osin pienentynyt ja joiltain osilta myös kasvanut. Vaikka tuossa ei kaikkia meikkejäni näkynytkään, niin yleisesti voin todeta, että omistan kyllä tällä hetkellä järkevämmän arsenaalin kuin viime vuonna. 🙂

Joko saa toivottaa ihanaa kevättä? Nauttikaahan valosta ja auringosta!

Mainokset

Kuulumisia ja uutisia

Eräs lukijani havahdutti minut kommentillaan toissapäivänä. Hän toivoi vienosti, että voisiko blogissani näkyä taas joskus meikkejä ja meikkikuvia. Hän huomautti, että kyseisiä juttuja ei ole ollut pitkään aikaan ja kertoi kaipaavansa niitä. Täytyy myöntää, että kommentti herätti. Tuntui ihmeelliseltä ja tosi hyvältä, että joku on ajatellut blogiani ja jopa kaivannut jotakin tiettyä sisältöä. Tajusin myös, että en ole kertonut teille pitkään aikaan kuulumisiani. Nyt minulla nimittäin olisi oikeasti jotakin kerrottavaakin. Elämässäni on ollut meneillään vähän samantapainen jakso kuin vuoden 2015 kesällä alkaessani seurustella nykyisen aviomieheni kanssa. Suuria asioita on tapahtunut nopealla aikataululla ja siksi blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Olen ollut erittäin tyytyväinen elämääni kaksin mieheni kanssa. Viime kesän Amerikan reissulla aloin kuitenkin huomata itselläni olevan uudenlaisia ajatuksia ja tajusin alkaneeni haaveilla siitä, että mitä jos meitä olisikin kolme. Syyskuussa tulinkin jo raskaaksi. Me olimme onnekkaita ja onnistuimme yrityksissämme heti, mikä tuntuu edelleen aivan käsittämättömältä.

Postauksen kuvituksena ensimmäinen lapsellemme hankkimani vaate sekä muikea ”sain juuri tietää olevani raskaana”-hymy.

Tällä hetkellä olen viidennellä kuulla raskaana ja raskaus on alkanut jo näkyä. Voin sanoa olevani juuri nyt alkuraskauden hormonimyllerrysten jälkeen onnellisempi kuin ehkä ikinä. Raskaus käynnisti minulla onnekkaiden tapahtumien sarjan ja päädyin vaihtamaan lennosta myös työpaikkaa. Tällä hetkellä hymyilen aamuisin mennessäni töihin.

Raskaus ja kaiken siihen liittyvän ihmettely, sopeutuminen raskauden tuomaan väsymykseen, uusi työpaikka ja asiakaskunta,  uudet tuttavuudet ja itselleni ennestään täysin vieraat asiat ja sen myötä päivittäinen uuden oppiminen ovat saaneet mielenkiintoni toisaalle, eikä blogi ole ollut päällimmäisenä mielessä. Olen miettinyt vakavasti myös bloggaamisen lopettamista, mutta päätynyt kuitenkin säilyttämään harrastukseni. Kaikkien uusien asioiden edessä en voi tietää tuleeko innostukseni tänne kirjoittamiseen vielä palaamaan, vai hiipuuko se lopulta kokonaan pois. Se jää nähtäväksi.

Minulla oli alkuraskaudessa kausi, jolloin innostuin odotusajan kosmetiikasta, mutta innostus on jo kerinnyt hiipua ja nyt minua kiinnostaa kosmetiikan osalta jälleen värikosmetiikka ja kaikki ei niinkään raskaana olemiseen liittyvä. Kiinnostaako teitä lukea odottaville äideille suunnatuista tuotteista, jos sellaisista innostuisin jossain vaiheessa kirjoittelemaan? Mitään vauvablogia tästä ei tule, ja olen huomannut jo nyt miten tärkeää on miettiä välillä muitakin asioita kuin raskautta.

Tällaisia uutisia minulla oli tällä kertaa! Tähän sellainen hikipisara otsalla naurava emoji.

Onko tämä vuosi tuonut teille muutoksia? Mitä teille kuuluu? Onko lukijoissani kenties muita odottajia?

Missä viipyvät matkapostaukset?

Olen ollut Amerikan matkamme jälkeen jo melkein kuukauden Suomessa, mutta reissupostauksia ei vain ole kuulunut blogiin, vaikka niin lupasin ja kovasti suunnittelin. En ole itsekään varma mistä on kyse, mutta kotiin palattuani en ole saanut kirjoitettua matkasta enkä ole oikein edes pystynyt muistelemaan sitä. Matka oli ihana ja onnistunut, mutta tällä kertaa en elellyt reissutunnelmissa viikkokausia paluun jälkeen tai haikaillut takaisin, kuten tein viime vuonna.

Samaan aikaan kun olen elänyt arkeani kotona ja töissä, olen manannut itseäni lähes päivittäin siitä, että en saa kirjoitettua matkasta. Asia on suorastaan riivannut minua välillä, sillä minä lupasin kirjoittaa siitä. Lupasin sekä teille, että itselleni. Olen ihmetellyt mikä minua oikein vaivaa, kun en vain saa aikaan yksinkertaista asiaa, vaikka olen ainakin 15 kertaa ajan kanssa yrittänyt. Tajusin asian kunnolla oikeastaan vasta tätä postausta kirjoittaessani – miten pystyisinkään kirjoittamaan jostakin, mitä en halua juuri nyt edes ajatella.

Miksi en muka halua ajatella matkaamme? Haluaminen on ehkä turhan vahvasti ilmaistu, mutta mielessäni on liuta muita asioita tällä hetkellä. Tottakai matka nostattaa lämpimiä ajatuksia ja haluaisin myös matkustaa pian uudelleen, mutta vastaavanlaista matkaa ei todennäköisesti ole tulossa pitkään aikaan, joten on turvallisempaa pitää ajatukset kurissa kuin alkaa haaveilla uudesta kaukomatkasta.

Kuten viime kertaisen road tripimme lopussakin, aloin tänä vuonnakin suunnitella matkan viimeisinä päivinä itselleni projekteja, jotka aloittaisin Suomeen palattuani – syksyhän on minulle aina elämänmuutosten ja haasteiden aikaa. Viime vuonna projektit koskivat lähinnä asunnon suursiivousta ja konmaritusta, ja sainkin ainakin vaatekaappini hyvälle mallille. 😉 Tänä vuonna innostuin hahmottelemaan mielessäni hieman suurempia haasteita ja rysäytinkin ne käyntiin saman tien jet lagista toivuttuani. Lopetin tupakoinnin ja nikotiinikorvaustuotteiden käytön reilu 15 vuoden savullisen ja noin 16,5 vuoden nikotiiniriippuvaisen elämän jälkeen, noin yhden asian mainitakseni.

Tupakoinnin lopettamisesta sen verran, että ei ollut ihan helppoa mainita asiasta blogissa. Olen tainnut aiempina vuosina kertoa blogissa pariin otteeseen tupakoineeni joskus, mutta ne kerrat ovat olleet jonkin tupakkalakkoni aikana. Pääasiassa kauneuteen ja kosmetiikkaan liittyvän blogin pitäjänä on ollut jotenkin noloa myöntää typerää tapaansa, enkä ole siksi tullut kertoneeksi vuosien kamppailuistani lakkojen ja erilaisten korvaustuotteiden kanssa. (Edes kaikki perheenjäseneni eivät todennäköisesti ole tienneet, että olen tupakoinut edelleen aikuisiällä!) Tällä kertaa lopetin sinänsä aivan eri tavalla, että hankkiuduin tupakan lisäksi eroon myös nikotiinista, enkä jatkanut senkään riippuvuuden ylläpitämistä. Tämä  on itselleni ainoa tapa pysyä pysyvästi erossa tupakasta, kaikki tai ei mitään-ihminen kun olen. Tuntuu, että olen lopettanut nyt lopullisesti ja se saa minut ihan uskomattoman tyytyväiseksi, vaikka viime viikot eivät olekaan olleet helppoja.

Palatakseni postauksen varsinaiseen aiheeseen… Aion vielä kirjoittaa matkastamme, mutta en tiedä milloin. Tällä hetkellä minun on turha edes yrittää, koska mitään ei vain tule ulos.

Mitä teille kuuluu? Onko syksy tuonut mukanaan jotakin uutta tai yllättävää?

Kesäkuulumisia

Kesäkuu on ollut blogin puolella hiljainen. Olen tehnyt ensimmäistä kertaa elämässäni töitä kasista neljään, eli pitänyt taukoa tavallisesta vuorotyöstäni ja ahertanut vain virka-aikana. Tämä on vaatinut vuorotyöhön tottuneelle päälleni yllättävän paljon muutoksia ajankäytön suhteen. Olen käytännössä katsoen lopettanut päiväunien nukkumisen ja pakottanut itseni ulkoilemaan lähes päivittäin. Ajan viettäminen ulkona on ollut ehdotonta, sillä houkutus nukkumiseen työpäivän jälkeen on säännöllisestä työrytmistä huolimatta ollut suuri. On yllättävän hankalaa luopua edes määräajaksi jostakin tavasta, joka on ollut osa arkea useita vuosia. Itselleni päiväunet ovat enimmäkseen tapa nollata pääni työpäivän jälkeen, mutta aktiivisella yrittämisellä olen löytänyt onneksi muitakin keinoja.

Säännöllisestä päivärytmistä huolimatta en harmi kyllä ole kirjoittanut blogia yhtään sen enempää kuin ennenkään, päinvastoin. Olen vuosia tottunut kirjoittamaan blogia joko ennen iltavuoroja tai aamuvuorojen jälkeen, mutta nyt hitaita iltavuoroja edeltäviä aamuja ei ole ollut ja työpäivien jälkeen olen ollut ulkoilun, useimmiten uimisen, tarpeessa. Yritän löytää blogille aikaa, mutta ennustan kesä-heinäkuulle verkkaista postaustahtia.

Olen miettinyt välillä jopa koko tämän blogin olemassaolon järkevyyttä, koska en pysty takaamaan lukijoilleni minkäänlaista säännöllisyyttä. Olen kuitenkin päätynyt pohdinnoissani siihen, että vaikka en ole jaksanut kehittyä kuvaamisessa ja sisällön tuottamisessa samaa tahtia kuin moni muu nykyään, haluan pitää tämän pienen pakopaikkani olemassa. Ja on tietysti kovin mahtavaa, jos juttujani lukee joku muukin. En ole totuuden nimessä seurannut lukijamääriäni Purkkimafia-portaalista muuton jälkeen, enkä edes avannut Google Analyticsia kuukausiin. Bloglovinin uuden toiminnon perusteella teitä lukijoita on kuitenkin ihan mukava määrä, mikä ilahduttaa kovasti. 🙂

Vietän Mr. Kameleontin kanssa kesälomaa vasta elokuussa, ja silloin onkin tiedossa taas reissu Amerikkaan. Tällä kertaa reissaamme länsirannikolla ja ajokilometrejä kertyy todennäköisesti noin 6000 vähemmän kuin viimeksi. En malta odottaa reissuamme, mutta sitä odotellessa yritän toki nauttia myös kesästä arjessa. Tulen varmasti kirjoittelemaan reissustamme samoin kuin viime kerrallakin.

Hiukan jotakin blogin varsinaisesta aihepiiristäkin: Olen siirtynyt tämän vuoden aikana pitkälti luonnonkosmetiikan käyttäjäksi ihonhoitotuotteiden osalta, joten luonnonkosmetiikka tulee olemaan vahvassa osassa postauksia jatkossakin.

Mitä teille kuuluu? Oikein ihanaa juhannusta kaikille!

Päivän ihastus: unimaski

Heippa ja hyvää huhtikuuta!

Tänään haluan antaa teille vinkin täysin kosmetiikkaan liittymättömästä asiasta. Olen maininnut blogissa usein väsymyksestä, sillä minä olen todella usein väsynyt. Asiaa on tutkittu, mutta siihen ei ole löytynyt mitään terveydellistä syytä. En jaksa edes murehtia asiaa sen suuremmin nykyään, ja olenkin hyväksynyt sen yhdeksi ominaisuudekseni. Väsymykseen voisi toki vaikuttaa monin elämäntapamuutoksin, kuten ulkoilemalla enemmän, välttämällä kofeiinia jne. Kausittain innostunkin kokeilemaan erilaisia keinoja, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Keväisin univaikeuteni kasvavat aivan uusiin mittasuhteisiin, joten siksi mietin nukkumista ja väsymystä tavallista enemmän. Kärsin keväisin jatkuvasta univajeesta, sillä valo saa aivokemiani sen verran sekaisin, että en saa nukuttua kunnolla öisin, enkä myöskään pysty nukkumaan pitkään aamuisin. Tämä on ollut ongelmani joka ikinen kevät viimeiset kymmenen vuotta, ja vaikka odotan aina kevättä ja kesää innolla, alkaa unenpuute aiheuttaa pientä ahdistusta jo helmikuussa heti valon alettua lisääntyä.

Vuorotyö ja vuorotyötä tekevä asuinkumppani eivät helpota asiaa, sillä en malta pitää kiinni järkevästä ja säännöllisestä unirytmistä, eikä se työaikataulujeni vuoksi olisi edes mahdollista. Olen ajautunut kierteeseen, jossa nukun jokaisen aamuvuoron jälkeen päiväunet, valvon taas illalla myöhäiseen ja herään aamulla aikaisin. Yöunet jäävät usein 5-7 tuntiin, mikä on minulle aivan liian vähän. Keskimäärin nukun ehkä  kuusi tuntia yössä, vaikka tarvitsisin kahdeksan tai jopa yhdeksän tunnin unet.

Päivän ihastusta aiheuttanut asia liittyy unimaskeihin, sillä olen nyt nukkunut viimeiset kaksi yötä aivan älyttömän hyvin käytettyäni sellaista. Olen ennenkin käyttänyt unimaskeja, mutta jostain syystä unohtanut ne taas pitkäksi ajaksi. Edellisiltana kaivoin ”unikissani” ( juu se on oikeasti koira, mutta ajattelen sen mieluummin kissaksi) yöpöydän laatikosta ja päätin jälleen kerran aamuyön valon kanssa tuskailtuani kokeilla sitä.

Nukuin tämän unikaverin kanssa aivan käsittämättömän hyvin, sillä tämä ei läpäise yhtään valoa. Tämä silmillä ja korvatulpat päässä olen aivan omassa tyhjiössäni, jonne ei kuulu eikä näy mitään. Parasta. Olen ostanut tämän ehkä pari vuotta sitten H&M-myymälästä, mutta mikä tahansa tarpeeksi jämäkkä ja hyvin paikoillaan pysyvä maski ajaa asiansa. Liukkaat ja väljemmät maskit ovat mukavampia, mutta ne eivät kokemukseni mukaan pysy paikoillaan kovinkaan pitkään, mikä ei auta yhtään aamulla lisääntyvän valon suhteen.

Ihanteellisinta olisi tietenkin nukkua tilassa, jonka saa täysin pimeäksi, mutta itselleni se ei ole tässä asunnossa ja tämänhetkisillä järjestelyillä mahdollista. Ostin viime vuonna makuuhuoneeseen pimennysverhojen lisäksi paksut samettiverhot, mutta edes ne yhdessä eivät pidä valoa täysin poissa.

Jos kärsitte samankaltaisesta valosekoamisesta keväisin tai olette muuten herkkäunisia, kokeilkaa unimaskia! Tämä kissayksilö on minulle hiukan liian tiukka, mutta se pitää samalla nyöriensä avulla korvatulpat päässäni koko yön. Aion ehdottomasti kiskaista maskin silmilleni myös tulevina öinä.

Onko lukijoissani ketään uniherkkiksiä tai unettomuutta potevia? Vaikuttaako kevät ja valo teidän nukkumiseenne?

Breaking Bad in Albuquerque

Yksi American road tripimme kohokohtia oli vierailu Albuquerquen kaupungissa New Mexicon osavaltiossa. Kumpikaan meistä ei ollut kuullutkaan paikasta ennen viime kevättalvea, jolloin aloimme katsella ahkerasti Netflixissä näytettyä Breaking Bad-tv-sarjaa, mutta reissuun lähtiessä molemmille oli itsestään selvää, että sarjan maisemissa on pakko käydä pyörähtämässä.

13924880_10153804203193519_3878502849984258863_n

Idea Albuquerqueen lähdöstä syntyi eräänä koti-iltana sohvalla maatessa, kun mies heitti vitsillä, että tuonne tv-sarjan maisemiin me menemme joku päivä. Kun päätös road tripin teosta oli lyöty lukkoon, näytti myös vitsillä heitetty idea käyvän sittenkin toteen.

Olen erittäin nirso tv-sarjojen suhteen, enkä innostu edes joka vuosi mistään sarjasta niin paljon, että jaksaisin uhrata aikaa sen katseluun. Minulle on ylipäätään hankalaa istuutua tv:n ääreen ja rauhoittua tuijottamaan ruutua, sillä keksin koko ajan jotakin parempaa tekemistä. Minulla ei moneen vuoteen edes ollut tv:tä, mutta miehen myötä sellainen hankittiin kotiimme.

atwalterwhiteshouse
Turistit sarjan päähenkilöiden kodin edustalla. The White Residence.

Breaking Bad on yksi niitä harvoja tv-sarjoja, joka koukutti aivan ensi minuuteista lähtien ja jonka katselua odotin joka päivä ja joka vaikutti minuun todella voimakkaasti. Sarjan päähenkilönä on keski-ikäinen mies Walter, joka saa tietää sairastavansa parantumatonta syöpää. Turvatakseen toimeentulon perheelleen myös oman mahdollisen menehtymisensä jälkeen, hän alkaa hyödyntää kemian opettajan taitojaan myös vapaa-ajalla ja valmistaa metamfetamiinia entisen oppilaansa kanssa. Tämän enempää en juonesta kerro, mutta sarja etenee nukahtaneen oloisesta alkuasetelmasta aivan järjettömään toimintaan ja päähenkilöiden äärirajoille vietyihin käsittämättömän loistaviin roolisuorituksiin. Kaikki tapahtuu enimmäkseen pienessä Albuquerquen kaupungissa.

Sarjassa kerrotaan myös Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla pahamaineisen Juarézin vieressä sijaitsevasta El Pasosta, jonne lähdimme Albuquerquesta myöskin Breaking Badin hengessä. El Pasossa tapahtuu sarjassa aina kauheita ja myöskään todellisuus ei ollut matkailijan silmin katsottuna kovin mukava. Hengästyttävän hektinen ja jotenkin aggressiivisen oloinen kaupunki ei ollut meidän mieleemme, vaan luikimme sieltä nopeasti muistaakseni San Antonioon.

13912457_10153804202933519_1332369484667504874_n
Twisters, eli sarjassa Los Pollos Hermanos.

Sarjassa on loistavat ja loppuun asti mietityt henkilöhahmot, joihin useisiin kehittyy ainakin jonkinnäköinen suhde. Tämä on minulle sarjoissa ja elokuvissa tärkeää, sillä en jaksa katsella ohjelmaa, jossa kukaan hahmo ei herätä syvempiä tuntemuksia. Breaking Badin kohdalla minua lähes riivasi se tunne, että pidin aivan hirveästi päähenkilöstä, mutta samalla en voinut hyväksyä hänen tekojaan. Walter Whitea kohtaan aluksi kokemani syvä empatia muuttui pikku hiljaa ristiriitaiseksi tunteeksi, joka alkoi olla loppua kohden jo hyvin epämiellyttävä. Mutta sellaisella kutkuttavalla tavalla, joka haastoi omaa ajattelua ja sai jopa pohtimaan omaa arvomaailmaa melko perinpohjaisesti. Erityismaininnan ansaitsee myös Walterin vaimo Skyler White.

13934737_10153804202903519_2456100570674663434_n

Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun kirjoitan tv-sarjasta blogiin. Kyseessä on siis todellakin hyvin ainutlaatuinen sarja, jota suosittelen lämpimästi. Herkimmille katsojille sarja ei ole ehkä sopiva, sillä sarjan kaikissa kohtauksissa ihmisen pahuutta ei ole kuvattu kovinkaan kaunistellen.

13892392_10153804203273519_3687943376882202780_n

Saavuttuamme miehen kanssa Albuquerqueen lähdimme lähes saman tien tutkimaan Breaking Badin maisemia ja teimme oman turistikierroksen autolla. Meillä oli niin hauskaa näitä kuvia ottaessa! 😀 Albuquerquessa käynti sijoittui melko alkupuolelle reissuamme, joten heitimme kunnon turistivaihteen päälle ja tervehdimme tyytyväisenä muita sarjan faneja, joita pyöri autopesulalla, Jesse Pinkmanin suosikkigrillillä ja ”Los Pollos Hermanosilla”.

13934702_10153804202943519_9041613254523990482_n

Onko joku teistä mahdollisesti hurahtanut tähän sarjaan?

Albuquerque oli minusta mahtava paikka muutenkin kuin Breaking Bad-fanin näkökulmasta. Vaikka pienehkö kaupunki on tullut räjähdysmäisen nopeasti kuuluisaksi päädyttyään kulttisarjan kuvaus -ja tapahtumapaikaksi, oli siellä aistittavissa omaleimainen ja tavallinen ”oikeiden ihmisten” elämä ja arki. Paikalliset suhtautuivat erittäin humoristisesti sarjan perässä parveileviin turisteihin ja vaikuttivat olevan ylpeitä kotipaikastaan. Albuquerquesta löytyi periamerikkalaista ystävällisyyttä parhaimmillaan. Harvemmin minä Suomessa alan suu vaahdossa keskustella tuntemattomien ihmisten kanssa kauppajonossa.

Kaipaan edelleen aivan kamalasti takaisin Amerikkaan. Taisi joku pieni murunen minusta jäädä sinne lopullisesti.

Seuraavaksi katsellaan taas kosmetiikkajuttuja, sillä minulla on vielä ainakin parin postauksen verran pelkkiä ostoksia esittelemättä. 🙂 Voimia uuteen alkavaan viikkoon!

Minäkin muutan

Havahduin pari päivää sitten siihen, että blogimuuttoni on edessä reilun viikon päästä. No, nyt siihen on aikaa enää alle viikko, enkä ole vieläkään ilmoittanut teille uutta osoitettani.

28526292723_f0ec6ae937_c

Minua voi siis jatkossa seurata osoitteessa https://rouvakameleontti.wordpress.com. Blogia ei pääse lukemaan ennen kuin olen klikannut sen auki vierailijoille, ja tämä tapahtuu viimeistään maanantaina 29.8. Muistuttelen vielä asiasta ja päivitän myös Bloglovinin ajan tasalle, että pääsette jatkossakin sitä kautta seuraamaan minua. Ja kyllä, tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat, että blogini nimi muuttuu vihdoin. 😉

29039496002_3c022823a9_c

Reissumme alkaa olla lopuillaan ja fiilikset ovat hiukan haikeat. Kivaa on palata kotiinkin, mutta minut valtaa aina hetkellinen tyhjyyden tunne kaikkien muutosten edessä. Lennämme torstaina Suomeen ja yritämme palailla arkeen viikonlopun ajan, jotta jaksamme mennä taas maanantaina töihin. Viikonloppuna teen sitten todennäköisesti melko silmät ristissä viilauksia uuteen blogipohjaan, mutta missään nimessä en tule saamaan kaikkea valmiiksi. Saatte siis katsella ensi viikolla vielä melko keskeneräistä sivustoa.

29067129951_d080028ee5_c

Syyskuussa on luvassa juttua reissusta ja tietenkin myös kosmetiikkatuliaisista, niistähän te eniten haluatte kuulla, vai mitä? Niitä onkin päässyt hieman kertymään…

Terveiset Miamista ja kivaa uutta viikkoa kaikille! ❤

Muuttoilmoitus ja Amerikan terveisiä

Tervehdys!

Terveisiä Amerikasta! Lähdimme reilu viikko sitten mieheni kanssa häämatkalle tarkoituksena ajaa autolla Los Angelesista Miamiin. Näpyttelen tätä postausta El Pasosta Texasista. Ajomaileja on kertynyt tähän mennessä yli 2000 ja taakse ovat jo jääneet Kalifornia, Nevada, Arizona ja New Mexico. En ole kerinnyt kirjoittelemaan matkastamme vielä lähes ollenkaan, koska etenemistahtimme on ollut melko hurja, mutta onneksi olemme ottaneet paljon kuvia muistojen tueksi. Aion ehdottomasti jakaa joitain kokemuksia ja reissussa mieleen juolahtaneita asioita myös teidän kanssanne.

28660045774_8e6d81ceea_c

Suomessa blogosfäärissä ja sosiaalisessa mediassa on kohistu viime päivinä jonkin verran Purkkimafia-portaalin toiminnan päättymisestä. Portaali tosiaan lakkautetaan tämän kuun loppuun mennessä. Virallisen tiedotteen asiasta voi lukea Purkkimafian Facebook-sivuilta. Olen ollut tietoinen asiasta jo jonkin aikaa, joten olen valmistautunut tulevaan alustamalla itselleni uuden blogipohjan. Avaan siis uuden blogin, josta tulee kuitenkin löytymään myös vanhat postaukset. Kaikki on erittäin kesken ja toivonkin teiltä kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä, kun piakkoin avaan uuden sivustoni. Heinäkuun häätohinoiden keskellä blogille ei jäänyt juurikaan aikaa, eikä häämatkakaan ole se otollisin aika säätää WordPress-asetuksia. Erittäin moni asia tulee siis olemaan rempallaan uudella sivustollani vielä syyskuussakin. Olen iloinen, jos pysytte kaikesta huolimatta mukana! ❤ Ilmoitan uuden osoitteeni hiukan lähempänä muuttopäivää.

29248822516_1cce0fc982_c

Reissusta vielä hiukkasen.. Tämä on ollut kyllä uskomattoman hieno kokemus ja olen joka hetki kiitollinen siitä, että olen saanut rinnalleni ihmisen, jonka kanssa voin toteuttaa tällaisen reissun. Road trip Amerikan halki kun ei ole se kevyin ja helpoin tapa viettää lomaa. Olen haaveillut tämän tyyppisestä matkasta lähes kymmenen vuotta, mutta olin oikeastaan jo haudannut unelmani, koska sen toteutuminen ei näyttänyt aiemmin missään kohtaa kovin realistiselta. Miehellä oli onneksi ollut samankaltainen unelma jo vielä pidempään kuin minulla, joten tuntui hyvältä idealta toteuttaa tämä nyt yhdessä.

28660045524_fb24e422dc_c

Reissua on jäljellä vielä pari viikkoa. Hektisin ajo ja jatkuva eteenpäin siirtyminen on tosiaan ohi, joten nyt voimme myös hetken hengähtää ja rentoutua. Siinä sivussa pystyn toivottavasti keskittymään hiukan muuttoasioihinkin…

Kuulin, että Suomessa alkaa olla jo syksyiset ilmat. Pitääkö tämä paikkansa? Me paahdumme tällä hetkellä 40 asteessa.

Kuulemisiin toivottavasti pian! ❤

Pakolliset alennusmyyntiostokset ja hiukan heinäkuusta

Kesäkuu hujahti ostolakkoillessa, enkä heinäkuussakaan aio riehaantua kosmetiikkapuolella erityisemmin. Tämän ei pitäisi olla hankalaa, koska kosmetiikka ei ole minulla tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä. Pääsen tänään kuitenkin pitkästä aikaa esittelemään teille pari pientä ostosta. Näiden tuotteiden kohdalla voisi jo puhua traditiosta, sillä jokin mustikka-sarjan tuote tarttuu matkaani joka ikinen vuosi The Body Shopin kesä-alennusmyynneistä.

Kymmenen päivän minilomani päättyi maanantaina ja päätin piristää itseäni arkeen palaamisen johdosta The Body Shopin Blueberry-tuotteilla. Vartalovoita olen käyttänyt tässä nimenomaisessa tuoksussa jo varmaankin kymmenen purkkia. Vartalokuorinta oli uusi tuttavuus, joten nappasin sen mukaan ja jätin suihkugeelin suosiolla hyllyyn. Vartalokuorintojakin minulle on päässyt nyt kertymään, eli mistään tarveostoksesta ei ollut kyse, mutta aion vielä ennen häitä kuoria ihoani ahkerasti, joten pari kuorintaa pääsee tässä kuussa loppumaankin.

Vartalovoi on superkosteuttavaa ja ihan rehellisen rasvaista ja paksua tavaraa. Pidän sekä tuhdista koostumuksesta, että ihanasta mustikan tuoksusta, joten tästä ei ole mitään huonoa sanottavaa. Ihan suoraan lakanoiden väliin ei kannata puhahtaa tätä levitettyä, mutta hetken malttamisen jälkeen aamulla on taatusti pehmeä ja kosteutettu iho. Tämä tuoksu jää lakanoihin.

Kuorinnassa on sekä suurempia, että pienempiä kuorivia rakeita. Jaottelen kuorinnat tavallisesti kahdenlaisiin tuotteisiin, eli rouheisiin ja voimakkaasti kuoriviin tai iholle lempeämpiin kevyisiin kuorintoihin, jotka tuntuvat iholla lähinnä hiukan kuorivilta suihkugeeleiltä. Tämä kuuluu jälkimmäisiin, eli tuote tuntuu hyvin hellävaraiselta. Tykkään enemmän rouheista kuorinnoista, mutta mustikkakuorinnan juttu ainakin minulle itselleni onkin tuoksuelämys. Tuotteessa on myös aivan ihastuttava violetti väri. Tämä näyttää ihan mustikkahillolta, jota tekisi melkein mieli maistaa.

Otsikko lupaili joitain ajatuksia myös kuluvasta kuukaudesta. Voi olla, että blogi hiljenee jossain vaiheessa määrittelemättömän pitkäksi ajaksi, tai sitten ei. Blogin suhteen kaikki on tällä hetkellä avoinna.

Heinäkuu on minulle ihana ja kiireinen kuukausi. Järjestelen häitäni, joiden on määrä olla heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Olemme käsittääkseni pysyneet aikataulussa kaiken suhteen ja tärkeimmät asiat ovat hoidossa, mutta todella paljon on vielä kaikkea tekemistä ja muistamista. On niin paljon asioita, joita ei voi hoitaa ennen tiettyä ajankohtaa. Liian moni asia kasautuu häitä edeltävälle päivälle, ja siitäkin saa olla tyytyväinen, ettei sentään hääpäivän aamuna tarvitse revetä joka suuntaan. Olen tosi huono delegoimaan asioita toisille, varsinkin kun itsellä on ikäviä kokemuksia toisten häissä ”töissä” olemisesta. Pelkään äkillistä bridezillaksi muuttumista. 😀 Siispä olen kahminut lähes kaikki järjestelyt itselleni.

Hirviömorsiameksi heittäytymistä ei ole ollut ainakaan vielä nähtävissä, mutta veikkaan että juhlapäivän lähestyessä kaikki on mahdollista. Olin kovin iloinen, kun sain vielä toistaiseksi esimerkiksi kukkakaupasta ja pukuvuokraamosta kommentteja, että oletpas harvinaisen helppo morsianasiakas. Ilmeisesti morsiamet saattavat toisinaan olla aika pelottavia ilmestyksiä ja hankalia asiakkaita palveltaviksi. 😀 Pystyn onneksi tekemään päätöksiä ja valintoja hyvinkin nopeasti ja kivuttomasti, jos olen liikkeellä tarpeeksi inspiroituneessa mielentilassa. Valitsin esim. kukat häihimme kymmenessä minuutissa.

Heinäkuun jälkeen, kun häähumu on ohitse, alkaa tämän vuoden toinen suuri projekti, nimittäin häämatka. Lähdemme Amerikkaan coast to coast-tyyppiselle häämatkalle kolmeksi ja puoleksi viikoksi. En ole kerinnyt paneutumaan reissujärjestelyihin ja suunnittelemiseen lähes ollenkaan, koska en pysty orientoitumaan täysipainoisesti kahteen suureen asiaan samaan aikaan. Sekä häät, että häämatka ovat vallan ihania asioita, jotka saavat toki vatsan pohjaan mukavan kipristelevän onnen tunteen, mutta väkisinkin ne aiheuttavat myös jännitystä ja unettomia öitä. Voipi olla, etten tässä kohtaa pysty repeämään enää blogijuttuihin, joten blogissa saattaa olla loppukesästä hyvinkin hiljaista. Olen saanut Mr. Kameleontin siunauksen matkapäiväkirjan pitämiseen elokuussa, mutta en tiedä miten realistinen ajatus blogin päivittäminen on kiivastahtisella road tripilla. Se jää nähtäväksi. Heinäkuu tulee joka tapauksessa olemaan epäsäännöllisen postaustahdin ja sekalaisten juttujen kuukausi Neiti Kameleontissa, pahoittelut siitä!

Oletteko te tehneet alelöytöjä? 🙂 Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?

Kuulumisia

Tänään haluan kertoa teille hiukan viime viikkojen kuulumisia. Kuvituksena on sekalaisia Instagram-otoksia viime viikoilta. Yhdistetty blogin ja henkilökohtaisen elämäni Insta-tili löytyy muuten blogin sivupalkista. En ole tainnut siitä ennen mainitakaan, vaikka se tuossa on ollut jo kohta varmaan vuoden verran.

13535711_10153701040473519_1661102603_n

Tänään minulla ja miehellä alkoi kymmenen päivän miniloma. Suunnitelmissa on kiertää Suomea moottoripyörällä ja vierailla eri ihmisten luona. Tämä sopii minulle mainiosti, sillä en keksi mitään terapeuttisempaa kuin istua moottoripyörän kyydissä maisemien vaihtuessa ja päässä erilaisia ajatuksia pyöritellessä. Stressitasoni on alkanut taas kohota pilviin heinäkuisten hääjuhliemme ansiosta ja tuon tuosta huomaan miettiväni mitä kummallisimpina ajankohtina hääkakun koristetta, lautausliinoja tai keskeneräistä hääohjelmaa. Moottoripyöräillessä osaan jo hiukan ohjelmoida ajatuksiani kevyempiin ja vähemmän stressaaviin asioihin ja nollata päätäni vain olemalla. (Ei sillä, että lautasliinojen pohdinta olisi kovin raskasta, mutta tajuatte varmaan pointin.) Koska juhannuksen sää näyttää aika ankealta, ostin jopa sadepuvun. Sellaisen mahdollisimman vähän sadepuvulta näyttävän ja mahdollisimman nätin.

13522389_10153701040678519_412983971_n

Hääjärjestelyistä sen verran vielä, että suuri kivi putosi harteilta, kun keksin vihdoin teemavärit häihimme. Nyt on huomattavasti helpompaa suunnitella koristeita ja juhlapaikan laittamista. Värit ovat musta ja valkoinen, eli tosi värikästä. 😀

Olen ollut huomaamattani ostolakossa lähes koko kesäkuun (tämä piti toki tarkistaa blogista, etten siellä ole esitellyt mitään unohdettuja ostoksia). Olen ostanut vain deodoranttia ja muuta pientä tarpeellista, enkä ole edes kaivannut mitään uutta purkkipuolelta. Toukokuista laivarepsahdusta lukuunottamatta olen siis ostolakkoillut kohta pari kuukautta. Aion ehdottomasti jatkaa tätä, siellä suuntaamme elokuussa häämatkalle, josta varmasti tulee osteltua vaikka mitä.

13510587_10153701041273519_976657227_n

Olen ideoinut asuntomme sisustusta hiukan uusiksi ja saanut aikaan jopa sen verran, että raahasin Ikean Alex-laatikoston täyteen ahdetusta makuuhuoneesta olohuoneeseen. Kahdeksalla laatikolla varustettu Alex oli aikoinaan täynnä kosmetiikkaa, ihan joka ikinen laatikko. Nyt kaikki Alexissa majaileva käyttöön ottoa odottava kosmetiikka mahtuu kahteen laatikkoon, mistä olen todella ylpeä! Saan ihan oikeasti ehkä jopa käytettyä kaiken tällä hetkellä omistamani kosmetiikan, jos meikkejä ei lasketa…

13522428_10153701041698519_2044771548_n

Haaveilen tällä hetkellä minimalistisesta meikkiarsenaalista, eli haluaisin tehdä meikkieni suhteen samanlaisen suursiivouksen kuin tein vaatteilleni keväällä. Olen jo aloittanutkin projektin, sillä olen vihdoin päässyt yli niistä pohdinnoista, joita olen meikkien radikaaliin vähentämiseen liittyen vatvonut. Mietin pitkään monenlaisia mitä jos-ajatuksia. Mitä jos kadun meikkieni myymistä tai eteen päin antamista, mitä jos haluankin jonain päivänä käyttää pois antamaani huulipunaa, mitä jos haluankin ostaa uutta tilalle, jolloin vähennysprojektin lopputulos on yhtä tyhjän kanssa. Tiedän nyt, että en tule katumaan tätä, koska liian suuri meikkimäärä on aiheuttanut lähinnä päänvaivaa ja säilytysongelmia jo yli vuoden ajan. En vain ole enää ihminen, joka käyttäisi violettia luomiväriä ja näin ollen tarvitsisi kahtakymmentä eri sävyä violettia.

13536022_10153701061133519_369740110_n

On ihanaa päästä juhannukseksi pois kotoa ja mökkeilemään. En olisi koskaan uskonut sanovani, että on ihanaa päästä pois kotoa, mutta viime aikoina taloyhtiömme on alkanut muuttua huomattavasti levottomammaksi. Tämä huolettaa ja harmittaa yllättävän paljon, kun asunnon on mennyt ostamaan omaksi. Aiemmin vuokralla asuessa tällainen ei olisi varmaankaan vaikuttanut niin suurelta asialta, koska olisi ollut helpompaa vain muuttaa pois. 50-luvun kerrostalot ovat ihania, mutta äänieristyksen puute meinaa kyllä välillä tehdä hulluksi.

Mitä teille kuuluu? Millaisissa merkeissä te vietätte juhannusta? 

Kaikille lomalaisille haluan toivottaa ihanaa kesälomaa ja töissä vielä puurtaville jaksamista! Palailen blogin pariin luultavasti taas ensi viikolla loppuneiden tuotteiden postauksella.