Meidän imetystarinamme – kokemuksia imetysvaikeuksista

Tämä on ehkäpä henkilökohtaisin postaus, jonka olen koskaan kirjoittanut. Aihe on minulle edelleen arka ja tunteita herättävä, mutta haluan kirjoittaa tämän, jos tästä joku saisi itselleen jotakin hyötyä.

En olisi koskaan uskonut minulle käyvän niin, että en pystyisi imettää lastani. Minulla oli ennen uutta vauvaa takana esikoisen erittäin hyvin onnistunut 17 kuukautta kestänyt imetys, ja pidin ilman muuta selvänä, että imetys onnistuisi uudenkin vauvan kanssa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Armin imetyksessä ilmeni ongelmia jo synnytyssairaalassa. Armi ei tuntunut saavan rinnasta kunnon otetta, vaan päätyi heiluttamaan holtittomasti päätään edestakaisin hirveän raivoitkun säestämänä.

Imetyshetket alkoivat stressata ja tuntua minusta ahdistavilta oikeastaan alusta lähtien, koska niihin liittyi niin paljon hämmennystä, heilumista, hikeä ja vauvan (ja välillä myös minun) itkua. Jouduin pyytämään sairaalassa ollessa jokaisella imetyskerralla kätilöä auttamaan vauvan rinnalle, mikä herätti toki minussa epävarmuutta kotiin lähtöä ajatellen. Koska sairaalan henkilökunnalla ei kuitenkaan tuntunut olevan huolta imetyksestä, uskalsin lähteä kahden yön ja kolmen päivän jälkeen synnytyksestä kotiin.

Kotona imetyspulmien laajuus iski minulle vasten kasvoja toden teolla, enkä voinut enää laittaa vauvan rintaraivareita kuuman huoneilman tai levottoman sairaalaympäristön piikkiin. Vauva ei saanut edelleenkään otetta rinnasta, mutta kotona minulla ei ollut myöskään ketään ohjaamassa minua ja vauvaa. Aloin paniikissa pumpata maitoa ja syöttää sitä vauvalle pullosta, jotta hän saisi ruokaa edes jostain. En tuolloin vielä tajunnut mikä riski pulloruokinnassa piili. Pullosta vauva sai maidon niin helposti, ettei häntä kiinnostanut sen jälkeen enää yhtään yrittää saada maitoa rinnasta imemällä. Rinnasta tuli vauvalle raivostuttava kummajainen, jota ärsyttävästi yritettiin tuputtaa suuhun, vaikka pullo oli niin paljon nopeampi ja helpompi.

Sain ensiapua imetyspulmiin TYKSin imetyspoliklinikalta ja kotiutuneiden perheiden KOPE-poliklinikalta. Myös neuvolasta tehtiin meille kotikäynti. Kaikesta tuntui olevan hiukan hetkellistä apua, mutta jokin perusongelma pysyi koko ajan ja imetys oli stressaavaa ja ahdistavaa meille molemmille. Armin ollessa 6-viikkoinen aloin antaa hänelle maitoa pelkästään rinnasta ja hän ihme kyllä sopeutui tähän. Hän kuitenkin nukahti rinnalle lähes saman tien ja minua alkoi pelottaa, ettei hän saa tarpeeksi ravintoa. Neuvolasta kerrottiinkin kylmää faktaa: Armi ei ole kasvanut riittävästi, joten on aloitettava lisämaitojen antaminen. Aloin siis taas antaa Armille maitoa rinnan lisäksi pullosta, ja Armi alkoi pian taas suosia pulloa. Tämä oli lopun alkua meidän imetykselle.

En edes muista enää missä kohtaa Armilla alkoivat jäätävät kipuitkukohtaukset, mutta niitä on tämän postauksen julkaisemisen aikoihin kestänyt nyt ehkä pari kuukautta. Olen etsinyt Armin itkuisuuteen ja vatsavaivoihin apua allergialääkäriltä, vyöhyketerapeutilta, osteopaatilta ja kiropraktikolta. Armin kielijänne on leikattu ja olen hakenut uudelleen apua imetysohjauksesta. Olen toki ollut myös imetysdieetillä. Vauvalle apua etsiessä on jotenkin tosi hankalaa erottaa eri pulmia toisistaan, kun kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen

Siirsin rotavirusrokotteen ottamista Armille viimeiseen mahdolliseen ajankohtaan ja hän saikin sen vasta päivää vaille kolmikuisena. Olen rokotemyönteinen ihminen, enkä jättäisi ilman hyvää syytä rokotteita ottamatta lapselleni. Armin kohdalla rotavirusrokote tuntui kuitenkin olevan virhe, sillä se pahensi Armin vatsaoireita merkittävästi. Armi oksensi kaaressa ja itki enemmän kuin koskaan. Armi myös lakkasi kokonaan imemästä rintaa. (Jos joku miettii rotavirusrokotteen ottamista tai ottamatta jättämistä, niin lue tämä postaus loppuun!)

Armin rintalakkoiltua vajaan viikon, alkoi maitoni ehtyä merkittävästi ja menin täyteen paniikkiin. Vein Armin kiropraktikolle ja tilasin kotiin imetysohjaajan. Kiropraktikko löysi Armin niskasta erittäin pahasti jumittuneen nikaman, jota hän alkoi käsitellä. Jumittunut niskanikama oli todennäköisesti säteillyt kipua korvaan ja muuallekin Armin vartaloon, joten ensimmäistä kertaa sain paljon ymmärrystä Armin rimpuiluihin ja itkuihin rinnalla ja muutenkin. Ensimmäisen käynnin jälkeisenä iltana Armi olikin 10 päivän rintalakon jälkeen kaksi tuntia rinnalla. Olin aivan onnessani tästä ja otin paljon kuvia hetkestä. Vaikka kaikki tuntui olevan paremmin ja Armi tuntui hyötyneen valtavasti kiropraktikon käsittelystä, aavistin ettei meidän imetys hetkellisestä onnistumisesta huolimatta enää ottaisi tuulta alleen.

Lopulliset vastaukset imetysvaikeuksiimme liittyviin kysymyksiin sain imetysohjaajalta. Olimme sopineet ennen tapaamista, että hän puhuisi minulle suoraan, koska olin jo taistellut kolme kuukautta imetyksen kanssa ja käyttänyt asiaan satoja tunteja ja euroja. Olin myös päättänyt, että imetysohjaajan käynti olisi viimeinen oljenkorteni, minkä jälkeen en enää etsisi apua muualta. Ihana imetysohjaaja tarkasteli tilannettamme todella kokonaisvaltaisesti ja totesi, että jos olisin elämäntilanteessa, jossa minulla olisi mahdollisuus keskittyä vain imetykseen ja ehtyneen maidontuotantoni elvyttämiseen, voisi imetys meidän kohdallamme onnistua. Armilla oli kuitenkin niin paljon imetystä vaikeuttavia hankaluuksia kehossaan, että imetyksen onnistuminen tosiaan kävisi kokopäivätyöstä. Tässä kohtaa jouduin nielemään katkeran pettymyksen ja toteamaan, että olin tehnyt kaikkeni, enkä enää pystyisi enempään, olihan minulla toinenkin lapsi huomioitavana.

Armin kohdalla imetyksen epäonnistumiseen vaikuttivat monet seikat. Armilla on kehossaan toispuoleisuutta ja kireyttä, mikä tekee rinnalla olon hänelle epämukavaksi. Armilla on myös vatsavaivoja, jotka jostain syystä aktivoituvat siinä ainoassa imetysasennossa, jonka hän on hyväksynyt. Armi on siis todennäköisesti liittänyt rinnalla olon mielessään kipuun ja muihin epämiellyttäviin tuntemuksiin, mikä saa hänet itkemään jo pelkän rinnan näkemisestä. Armin suussa on poikkeuksellista kireyttä, eikä hän pysty kielijänteen operoinnista huolimatta käyttämään kieltään normaalisti. Imeminen on hänelle niin hankalaa, että hän nukahtaa uupumuksesta rinnalle tai kuten tällä hetkellä, kieltäytyy kokonaan.

Palaan vielä rotavirusrokotteeseen, koska en halua vaikuttaa negatiivisesti kenenkään mielipiteeseen siitä. Kysyin asiasta Armia hoitavalta allergialääkäriltä parin viikon päästä rokotteen saamisesta. Allergologian erikoislääkärin mukaan rokotteen ottaminen Armille oli ikävistä sivuvaikutuksista huolimatta kuitenkin loppujen lopuksi hyvä asia, sillä Armin kaltaiselle herkkävatsaiselle lapselle rotaviruksen saaminen saattaisi johtaa tehohoidon tarpeeseen. Lääkäri puolsi rokotteen antamista myös muiden esimerkkien avulla, mutta ne menivät minulta väsymyssumussa ohitse. Asiassa oli joka tapauksessa useampi puoli, jotka jokaisen kannattaa arvioida oman lääkärin kanssa.

Pumppaan edelleen maitoa Armille, mutta sen loputtua me jatkamme korvikkeella. Olen valtavan pettynyt ja surullinen. En edes osaa sanoa mistä kaikesta tämä suru kumpuaa, mutta annan itselleni siihen luvan. Imetysohjaajan käynnin jälkeen en ole enää herännyt öisin itkemään asiaa, mutta pelkään sitä päivää, kun maito loppuu kokonaan.

Haluan mainita lopuksi Turun seudulta muutaman loistavan ammattilaisen, jota suosittelen lämpimästi imetysongelmissa ja vatsa/koliikki/kehonkireysvaivoissa: imetysohjaaja Leena Kaunisto – Mammae/TYKS Imetyspoliklinikka, vyöhyketerapeutti Mari Sipilä, osteopaatti Eva Sewón, kiropraktikko Terhi Pinomäki, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Sirkku Saura (suun jänteet), allergologian erikoislääkäri Erkka Valovirta.

Vastaan mielelläni kysymyksiin ja kommentteihin, jos joku painii vähänkin samankaltaisten ongelmien kanssa.

2 thoughts on “Meidän imetystarinamme – kokemuksia imetysvaikeuksista

  1. Minulla ei ole kysymyksiä tai kommenttia sinänsä. Haluan vain ilmaista kannustukseni ja hyväksyvän tsemppini sinulle! Miten mahtavaa, kuinka paljon panostit imetykseen. Ja sekin on arvokasta, miten huomioit kuitenkin toisenkin lapsen tarpeet. Itselläni oli ongelmia ensimmäisen lapsen imetyksen kanssa, mutta en tajunnut tai kehdannut etsiä juurikaan apua. Halusin pärjätä hammasta purren itse. Lopputuloksena lapsen painoseuranta ja valtaisat epäonnistumisen tunteet, joihin en hakenut apua ja joiden takia meni vuosia, ennenkuin pystyin edes papereistani selvittämään faktat, miten alkutaipaleemme vauvan kanssa oli tosiasiassa mennyt. Saati että olisin voinut edes harkita vielä toisen lapsen hankintaa! Nostan hattua sinulle, miten olet uskaltanut heti kohdata haasteet ja käydä tunteet läpi aikuismaisesti ja ottaa apua vastaan.

    Tykkää

    1. Kiitos kauniista kommentista! ❤ En kyllä kadu suurta panostustani imetykseen, vaikka se ei tuottanut lopultakaan tulosta. Olisi jäänyt vaivaamaan, jos olisin jättänyt kysymyksiä avoimeksi.
      Sinunkin aiempi tilanteesi kuulostaa tosi hankalalta ja on surullista, että sulla meni vuosia siitä aiheutuneiden tunteiden kanssa painimiseen. Toivottavasti olet nyt saanut rauhan asian kanssa. ❤ Aika tuntuu auttavan asiaan, mutta kyllä mulle edelleen tulee sellaisia surun puistatuksia, kun mietin miten ihanaa olisi voinut olla imettää Armia.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s