Väsynyt äiti

Viime sunnuntaina vietetty äitienpäivä sai minut tänä vuonna hieman mietteliääksi. Emme viettäneet sitä varsinaisena äitienpäivänä, sillä mies oli ollut edeltävän yön töissä ja saatuamme lapsen päiväunille halusimme kumpikin miehen kanssa vain mennä itsekin nukkumaan. Meillä on ylipäätään oltu tosi väsyneitä viime aikoina, niin minä kuin mieskin, mutta aivan erityisesti minä. Tästä syystä blogikaan ei ole päivittynyt tavalliseen tahtiin, enkä ole jaksanut olla aktiivinen muuallakaan somessa. Äitienpäivänä totesin, että minä taidan nykyään olla tosi väsynyt äiti.

Olen ollut väsynyt koko raskausajan ja luulin väsymykseni olevan pahimmillaan aivan viimeisen raskauskolmanneksen alussa, eli huhtikuun lopulla. Pakenin tällöin miehen opiskeluviikon ajaksi lapsen kanssa äitini hoiviin maalle. (Me olemme olleet tekemisissä Siljan isovanhempien kanssa koronasta huolimatta, joten tämä vierailu ei ollut mikään ihmeellinen spektaakkeli meille.) Sain nukkua reilun viikon ajan todella pitkiä yöunia ja lisäksi otin päivätorkkuja aina halutessani. Olin nukkumisesta huolimatta koko ajan väsynyt ja saamaton ja nautinkin ihan valtavasti siitä, kun muut ihmiset jaksoivat ulkoilla ja leikkiä Siljan kanssa.

Palatessani kotiin luulin levänneeni niin paljon varastoon, että jaksaisin taas leikiten Siljan uudelleen alkaneita yöheräilyjä ja nykyisin myös aikaisia aamuherätyksiä. Äitini luona kokemani väsymys olikin kuitenkin vasta alkusoittoa tulevasta, sillä kotiin palattuani olin entistä väsyneempi ja olisin voinut nukkua varmaankin 15 tuntia vuorokaudessa, mikäli se olisi ollut mahdollista. Niinä päivinä kun mies oli koko päivän kotona, saatoin kohtuullisten yöunien lisäksi nukahtaa nokosille kolmekin kertaa päivän aikana.

Olen kerinnyt miettiä jo monenlaisia syitä väsymykselleni ja mielelläni selvittäisin asiaa ihan lääkärissä, mutta korona-aika on pidätellyt minua ja saanut minut aina laskemaan puhelimen kädestäni. Olen kuvitellut kuulevani korvissani ylikuormitetun terveydenhuollon ammattilaisen syvän huokauksen, kun raskaana oleva nainen soittaa ja pyytää testejä tällaisena aikana. Eniten minua mietityttää tällä hetkellä lamaannuttava väsymys yhdistettynä huiman nopeaan painonnousuun, jotka molemmat ovat tiettyyn pisteeseen asti normaaleja asioita raskausaikana. En kuitenkaan kokenut aivan tällaista ensimmäisessä raskaudessani, vaikka kaikenlaisia vaivoja oli silloinkin.

Meillä on katsottu aivan luvattoman paljon lastenohjelmia tänä keväänä, koska en ole yksinkertaisesti pystynyt parempaan. Yritän ulkoilla lapsen kanssa joka päivä ihan kummankin hyvinvoinnin vuoksi, mutta usein on myös niitä päiviä, kun en jaksa. Olen todella saanut oppia mitä on huono omatunto vanhempana ja äitinä.

Uskon mielen vaikuttavan vahvasti ihmisen kokemukseen itsestään ja voinnistaan ja siksi lähdin nytkin etsimään syitä väsymykselleni psyykkisistä tekijöistä. Olen sairastanut aiemmin elämässäni masennusta, joten tiedän miltä se tuntuu ja miten se minulla näyttäytyy. Siksi aloinkin epäillä itselläni uudelleen herännyttä depressiivisyyttä ja aloin tarkkailla tuntemuksiani herkemmillä tuntosarvilla. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen depressiosta melko pian, sillä vaikka minulla on toki ollut väsymyksen vuoksi tavallista alakuloisempi olo, keksin helposti syitä hetkelliselle mielialan laskulle. Onhan jo tässä koronan aiheuttamassa poikkeustilassa itse kullekin aivan riittävästi aihetta kokea olonsa tavallista alakuloisemmaksi.

Siljasta on tullut aivan ihana höpöttelijä ja koko maailmaa rakastava, täyttä tunnetta oleva tyttö. Hän on luonteeltaan aivan minun vastakohtani – vilkas, puhelias ja ulospäin suuntautunut. Juuri nyt olisi ihanaa jaksaa olla hänen loputtomaan uteliaisuuteensa ja elämäniloonsa vastaava äiti, kun vietämme viimeisiä kuukausia kaksin kotona ennen kuin uusi vauva saapuu.

Vaikka viime viikot ja jopa kuukaudet ovat soljuneet ohi väsymyksen sumussa ja erinäisten liikkumista vaikeuttavien fyysisten vaivojen kanssa tahiessa, on päiviin mahtunut myös ilonaiheita. Olen muunmuassa löytänyt uudelleen lukemisen riemun, ja mieheni on pitänyt huolta siitä, että minulla on riittänyt hyvää luettavaa. Pikkuhiljaa olen jaksanut alkaa suunnitella myös pieniä siivousprojekteja, joita yritän toteuttaa ennen heinäkuuta ja vauvan syntymää.

Viime yön unessa juoksin pakoon karhua Silja sylissäni metsässä. Silja tuntui tosi painavalta ja omat jalkani raskailta. Karhu saavutti meitä, mutta mysteeriksi jäi saiko se meidät lopulta kiinni, sillä juuri silloin mies ja lapsi tulivat herättämään minua ja palasin painajaisesta todellisuuteen. En tiedä oliko tämä ahdistava uni laukaiseva tekijä, mutta tänä aamuna soitin vihdoin terveydenhoitajalle. Vointiani aletaan nyt tutkia.

Onko joku muu ollut tänä keväänä erityisen väsynyt? Miten olette tulleet toimeen asian kanssa?

Ps. Kirjoitin täällä postauksessa Mádaran kampanjasta, jonka oli aiemmin saamani tiedon mukaan määrä olla 12.5. Kampanjapäivä onkin 19.5. Pahoittelen jakamastani väärästä tiedosta!

14 thoughts on “Väsynyt äiti

  1. On tämä kevät väsyttänyt, koronatoimet vähentäneet vapaa-ajan määrää ja laatua. Toivottavasti saat apua väsymykseen. Toisen lapsen syntymän käsittelykin voi sinua väsyttää, siis ihan se psyykkinen työ. Tai raudat tai sokerit heittää? Kahteen lapseen sopeutuminen toi mullekin tossa vaiheessa haikeutta ja huonoa omaatuntoa yms. mutta helpotti sitten kun alkoi huomata, miten kivasti sisaruus kehittyy jne.

    Tykkää

    1. Tunnistan myös tuon, että koronan vuoksi vapaa-aika on ollut erilaista, eikä niin virkistävää kuin aiemmin. Varmasti tuo toisen lapsen tulo ajatuksen tasolla väsyttää minua. Huomaan kyllä, että olen kelannut hirveästi omaa menneisyyttä ja elämää ja yhdistänyt sen juuri tuohon uuteen tulokkaaseen. Rauta-arvoja tutkitaan ensi viikolla, samoin kilpirauhasarvoja. Mulla on raskausdiabetes, joten seuraan verensokereita tällä hetkellä aika tiiviisti.
      Kiva kuulla noita sun fiiliksiä! On tämä kyllä jännää aikaa.

      Tykkää

  2. Mä uskon, et tunnistaisit, jos väsymys johtuu depressiosta. Sen vaan tunnistaa, jos se on se on ollut. Tiedän henk.koht. 🙂 Toivottavasti veriarvoista vaikka vähän selviäisi, olisiko raudan puutosta yms. tai jotain muuta.

    Täällä on kevät sujunut hyvin. Kesäloma on se, mikä vähän pelottaa, että miten sitä osaa reissupettymystä sitten käsitellä, kun ei päästäkään matkaa. Naurettavan pieni asia tässä maailman tilanteessa, mutta minkäs sitä ihminen itselleen tekee. 😀

    Tykkää

    1. Uskon myös, että tunnistaisin, enkä mä masennusta epäillytkään kuin viikon verran, kun olin selkeästi tosi paljon surullisempi ja näköalattomampi kuin tavallisesti.
      Vaikka reissun peruuntuminen on tosiaan pieni asia maailman kokonaisuudessa, niin kyllä se silti harmittaa ja surettaa paljon ja niin on lupa olla. Meidän piti toukokuussa lähteä miehen kanssa viimeistä kertaa pitkään aikaan kahdestaan reissuun Barcelonaan. Kyllä harmitti paljon, kun reissu ei toteutunutkaan. Luultavasti mua olisi harmittanut vielä enemmän, jos olisin tuossa sinun tilanteessa, että olisin ollut kesälomalla ja työelämässä. Mun nykyisessä elämäntilanteessa kun arjella ja lomalla ei ole eroa.

      Tykkää

  3. Mulla diagnosoitiin raskauden jälkeen kilpparin vajaatoiminta. Se selitti paljonkin raskauden aikaista alakuloa ja väsyneisyyttä. Oli varmaan ollut lievänä jo pitkään, mutta raskaus heilautti arvoja. Kannattaa tsekkailla, jos joskus menet testeihin. Jaksamista!

    Tykkää

  4. Hei ja paljon tsemppiä sinne! Olen aivan samassa tilanteessa kuin sinä. Esikoisemme on 1-vuotias ja meillekin odotetaan vauvaa syntyväksi heinäkuussa. Olen myös tosi väsynyt! Väsymys johtuu monesta syystä (taaperon hoitaminen, yöheräilyt myös täällä, sosiaalinen eristäytyminen) ja onhan tämä toinen raskaus siinäkin mielessä väsyttävämpi, että ei pysty samalla tavalla lepäämään tai keskittymään itseensä kun hoitaa pientä samalla. Saan kyllä itsekin välillä piiskata itseäni, että jaksan ulkoilla lapsen kanssa, kun jotenkin tämä jatkuva kotona oleminen myös passivoi, eikä samalla tavalla huvita lähteä ulos, kun ei ole mitään ”määränpäätä” minne lähteä, niin kuin ennen kun käytiin ihmisten ilmoilla. Lasten YouTube-videoita on katsottu täälläkin joka päivä. Yritetään olla itsellemme armollisia! 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos tästä. ❤ Meillä molemmilla on kyllä monia aiheita ja syitä väsymykseen ja tämä poikkeustila osui sinänsä aika harmilliseen aikaan, että juuri kun olisi hyvä pysyä liikkeessä terveydellisistä syistä, on elämänpiiri pienentynyt ja keskittynyt kotiin neljän seinän sisälle. Toisaalta olemme onnekkaita siinä, että saatamme hyvinkin saada heinäkuussa puolison/tukihenkilön synnytykseen mukaan normaalimmin käytännöin kuin vaikka nyt huhtikuussa synnyttäneet. Mä olen nyt ensiapuna pakottanut itseäni ulkoilemaan enemmän ja jättänyt myös nopeat hiilihydraatit lähes kokonaan pois. Se on auttanut jo hiukan väsymykseen! Joo, ollaan armollisia itsellemme. Syksyllä saa taas venyä aivan uusiin ulottuvuuksiin ja valvomista on takuulla tiedossa. 😀 Kovasti tsemppiä sinullekin!

      Tykkää

  5. Hei !
    Kuullostaa kilpirauhasen vajaatoiminnalta. Labrassa pitää mittauttaa molemmat arvot tsh ja t4v, muuten ei saada luotettavaa tulosta. Yksi arvo ei riitä kielteisen diagnoosin tekemiseen. Lähteekö hiuksia? Onko iho kuiva ? jne…Tsemppiä

    Tykkää

    1. Kilpirauhasen vajaatoimintaa arvelen itsekin eniten! Minulta otettiin juuri labrassa ferritiini ja joku kilpirauhasarvo, mutta en tiedä ovatko ne juuri nuo mainitsemasi. Tuloksiakaan en ole vielä saanut. Hiuksia ei lähde, mutta iho on kyllä ollut kuivempi. Olen laittanut sen aiemmin vain raskauden piikkiin.. Kiitos paljon!

      Tykkää

      1. Tulos tulee yleensä seuraavana päivänä ja sen voi katsoa kannasta. Minusta tulos ei ole luotettava ellei molempia arvoja ole mitattu.Raskauden aikana ihon pitäisi olla parhaimillaan 🙂 hehkeimillään.

        Tykkää

      2. En ymmärrä Kannasta luettuna noista arvoista, kun en jostain syystä löydä koko tutkimusta, mutta terveydenhoitajan mukaan kilpirauhasarvoissa ei ollut poikkeavaa. Ferritiini taas oli erittäin matala, ja siihen aloitin nyt rautakuurin 200mg päivässä. Jäi kyllä mietityttämään, että onko minulta otettu nuo kummatkin mainitsemasi kilpirauhasarvot. Taidan kysyä niistä seuraavalla neuvolakäynnillä.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s