Kauneusbloggaajien joulukalenteri 2019

Kauneusbloggaajien joulukalenteri 2019

Minä en ota tänä vuonna osaa Black Friday-tärppien jakamiseen, mutta tulin kertomaan teille jotakin muuta kivaa! Kauneusbloggaajien perinteinen joulukalenteri on taas täällä ja ilokseni voin kertoa, että muutaman vuoden tauon jälkeen minäkin osallistun siihen. Oma luukkuni on vasta 16. päivä, mutta joulukuu tunnetusti hujahtaa ihan hetkessä, joten kaamosaivoni saavatkin olla tarkkana, ettei unohdu koko päivä…

Joulukalenteriin osallistuu itseni lisäksi 22 kauneusbloggaajaa. Jouluaaton luukku on yhteinen yllätys.

Luukku 1

Luukku 2

Luukku 3

Luukku 4

Luukku 5

Luukku 6

Luukku 7

Luukku 8

Luukku 9

Luukku 10

Luukku 11

Luukku 12

Luukku 13

Luukku 14

Luukku 15

Luukku 16
Rouva Kameleontti

Luukku 17

Luukku 18

Luukku 19

Luukku 20

Luukku 21

Luukku 22

Luukku 23

Luukku 24
Yllätys

Huomasitte ehkä, että joulukalenterin banneri sopii tänä vuonna oman blogini banneriin paremmin kuin hyvin, sillä kumpikin banneri on saman lahjakkaan tekijän, eli Laura Loukolan, käsialaa. 🙂
Ihanaa joulunodotusta!

Utrechtin ja Rotterdamin ostokset

Utrechtin ja Rotterdamin ostokset

Tein Utrechtin reissullamme ilahduttavan maltillisesti ostoksia. On pakko myöntää, että petyin hieman tajutessani, ettei Hollannissa ole Sephora-liikkeitä. Douglas-ketju tarjosi kyllä monia meikkimerkkejä, mutta ei missään nimessä pystynyt paikkaamaan Sephoran puutetta. Ehkä ihan hyvä näin, sillä Sephoraan olisin saanut uppoamaan omaisuuden.

Pääsin vihdoin tutustumaan Zoevan siveltimiin. Olen kuullut niistä hirveästi kehuja ja koska ne olivat edullisia, yksittäin ostettuna noin 11 euroa kappale, tartuin tilaisuuteen kolmen siveltimen verran. 221 Luxe Soft Crease, 225 Luxe Eye Blender ja 234 Luxe Smoky Shader ovat kaikki huippuja, lähes kuin käyttäisi edullisempaa MACia.

Too Faced on lukeutunut syksyn aikana suosikkisarjoihini, mutta ostin merkiltä vain kaksi pientä asiaa: matkakokoisen Better Than Sex Mascaran sekä joulukokoelman Melted Matte Gingerbread Girl Liquid Lipstickin. Tumma rusehtava viinin sävy tuoksuu jouluiselle karamellille ja pysyy huulilla uskomattoman hyvin.

Siveltimien lisäksi pääsin vihdoin ihastelemaan Zoevan edullisia luomiväripaletteja. Olisin voinut kotiuttaa paleteista useampiakin, mutta onneksi en antanut itseni sokaistua niiden kauneudesta, vaan tyydyin vain Melody-palettiin. Erityisesti paletin duochrome-sävyt näyttävät sormella kämmenselälle levitettynä aivan upeilta, mutta olen aavistuksen pettynyt niiden pigmenttisyyteen luomilla. Minun pitää tutustua tähän vielä paremmin, sillä ainakin joissain sävyissä on paljonkin potentiaalia. Zoevaa saa tilattua Suomeen esim. Beauty Baysta.

Lushilta ostimme kaksi pientä suihkugeeliä, Snow Fairyn ja American Creamin, sekä söpön kylpypalasen. Hotellihuoneessamme oli amme, joten jääkarhu pääsi heti käyttöön.

Ostin Siljalle hyvälaatuisesta puuvillasta valmistettuja vaatteita, joita kaikkia ei näy kuvassa. Löysin muutenkin Siljalle kivoja juttuja, sillä Hollannissa oli todella hyvä lasten tavaroiden valikoima. Silja oli innoissaan ”hauhau-vaatteista”, sillä kaikki eläimiin liittyvä on nyt todella kovassa huudossa.

Oletteko te tutustuneet Zoevaan? Onko teillä merkiltä suosikkeja? Saa jakaa myös hyviä shoppailuvinkkejä Hollantiin liittyen!

Syksyn kuulumisia ja Superdieetti Simplen jälkipuinti

Syksyn kuulumisia ja Superdieetti Simplen jälkipuinti

Aloitin elokuun lopussa Fitfarmin Superdieetti Simplen ja kerroin siitä teille tässä postauksessa. Lupasin alkuinnostuksissani raportoida kuuden viikon dieetistä blogissa kahden viikon välein, mutta tämä jäi vain puheeksi. Jälkeenpäin ajateltuna oli hölmöä edes luvata moista, sillä elämäntapojen muutokset ja muut vastaavat asiat saattavat usein sekoittaa ajatuksia siinä määrin, että niistä on hyvä raportoida vasta kun asiat ovat jäsentyneet ensin omassa mielessä ajan kanssa. Päädyinkin kertomaan teille dieetistä vain kerran, eli sen ensimmäisen postauksen verran. Lunastan kuitenkin lupauksestani sen verran, että kerron dieetin jälkifiiliksiä tämän kuulumispostauksen lopussa.

Kuvituksena on otoksia marraskuiselta Utrechtin reissultamme.

Halusin kirjoittaa kuulumisia pitkästä aikaa, sillä elämäntilanteeni on muuttunut vauvavuoden jälkeisistä hattaraisista tunnelmista hiukan. Viimeksi olin vielä tiiviisti vauvakuplassa ja vaahtosin kotona olemisen ihanuudesta. Kotona on edelleen ihanaa, mutta nykyään se edellyttää sitä, että pääsen välillä käymään töissä. Pelkäsin vielä kesällä, että en tule enää koskaan kaipaamaan työelämään, sillä ajatuskin töissä käymisestä ahdisti. Yritin kuvitella itseäni venyttämässä penniä ja opettelemassa leipomista ja ompelukoneen käyttöä, sillä ajatus ansiotyöstä ei todellakaan tuntunut houkuttelevalta. Ajatus töihin paluusta hiipi kuitenkin mieleeni yllättäen ja syyskuussa kuulin itseni ilmoittautuvan keikkalaiseksi useampaan eri paikkaan. Teen siis keikkatyötä, enkä missään nimessä ole edelleenkään palaamassa vakituisesti työelämään. Vakituiseen työpaikkaani olen kertonut näillä näkymin palaavani kesäkuussa 2021.

Töissä käyminen tuntuu ihanalta siksi, että saan siellä kaipaamiani aikuiskontakteja ja voin kokea, että minä osaan vielä tehdä työtäni ja vieläpä aika hyvin. Äitiysloman ja hoitovapaan suoman tauon myötä olen myös ihastunut omaan alaani uudestaan, mikä tuntuu mahtavalta. Äitiysloman alettua minä nimittäin katselin vakavasti uusia opintoja ja harkitsin alanvaihtoa. Nyt kuitenkin tuntuu taas siltä, että olen siellä missä minun pitääkin olla. Toki en myöskään pistä pahakseni palkan ilmestymistä tililleni, sillä hoitovapaan aikana normaali tuloeräni on ollut 230 euroa kuukaudessa, ja sehän ei meillä riitä edes kolmen viikon ruokiin.

Syyskuu ja lokakuu hujahtivat pitkälti töissä, mutta marraskuussa töitä on ollut taas todella paljon vähemmän. Nautin suuresti tällaisesta vaihtelusta ja työn vastapainoksi kotona lapsen kanssa oleminen on taas ollut virkistävää. Silja ei ole edelleenkään päivähoidossa, sillä meillä on onneksi niin hyvä tukiverkosto, että olemme saaneet hoidon järjestymään isovanhempien avulla. Siitä olen kyllä superkiitollinen.

Kävimme miehen kanssa marraskuun alussa kahdestaan Utrechtissa, Hollannissa. Paikka valikoitui aika sattumalta, mutta ajankohta määräytyi suosikkiyhtyeemme keikan perusteella. Opethin keikka oli loistava kuten odottaa saattoi, mutta koko matka jäi mieleeni pitkäksi ajaksi todella hyvänä ja onnistuneena kokemuksena. Utrecht oli pienen oloinen kaupunki, enkä yleensä hakeudu sellaisiin lomalla, mutta jokin paikassa teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Rennon elämästä nautiskeleva tunnelma, rehdin oloiset ihmiset ja kaunis arkkitehtuuri säväyttivät minua niin, että olen kaivannut Utrechtiin kovasti takaisin.

Matkasta teki poikkeuksellisen odotetun ja myös raastavan jännittävän se, että lähdimme matkaan ensimmäistä kertaa ilman Siljaa. Silja oli hyvässä hoidossa, mutta minulle oli silti todella kova pala jättää hänet kahdeksi yöksi ja kolmeksi päiväksi. Teki kyllä hyvää päästä olemaan kahdestaan miehen kanssa, sillä kesä ja alkusyksy olivat ajoittain melko koettelevia meille.

Reissussa käyminen sytytti minussa valtavan matkakuumeen ja nyt haaveilen jo seuraavasta matkasta. Haluaisin keväällä päästä vihdoin käymään Barcelonassa.

Tällä hetkellä olen aivan superväsynyt. Se johtuu siitä samasta syystä, miksi suuri osa suomalaisista tällä hetkellä nuokkuu työpöytiensä äärellä, eli marraskuusta. Voisin mielelläni maata sängyssä kaiken vapaa-aikani, sillä valon puutteen takia en yksinkertaisesti jaksa mitään. Tätä postausta kirjoitin varmaan viikon ja aiempina viikkoina julkaisemani postaukset olen tehnyt pitkälti jo viime kuussa. Kommentteihinnekin vastaan ärsyttävän pitkällä viiveellä. Ehkä tammikuussa helpottaa.

Ulkona vallitsevan pimeyden ja ankeuden vastapainoksi olen innostunut meikeissä ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässäni oikein kirkkaista sävyistä. Väsymyksestä huolimatta olen meikannut joka päivä, sillä se on minun tapani taistella kaamosta vastaan. Olen onnistunut joinain päivinä tekemään tosi nättejä sävy-yhdistelmiä, mutta en ole saanut niistä edes lähellä kelvollista olevia kuvia. Kirkkaiden sävyjen lisäksi olen totaalisen hurahtanut luomiväripaletteihin, ja niistä olenkin ripotellen julkaissut postauksia täällä. Monia on silti vielä näyttämättä teille.

Väsymyksestä huolimatta minusta tuntuu siltä, että olen elämässäni juuri nyt siinä pisteessä, jossa haluaisinkin olla. En kaipaa dieettejä tai muita uusia projekteja, sillä arjessani on juuri nyt tarpeeksi sisältöä ja tekemistä sellaisenaan. Koska loin tähän loppuun hapuilevan aasinsillan dieettiin, käydään sen jälkipuinti nyt vielä läpi, vaikka en totta puhuen jaksaisi enää miettiä koko asiaa. Ai miten niin olen joskus tuuliviiri?

Dieetin ensimmäisistä kahdesta viikosta voi tosiaan lukea aiemmasta postauksestani. Kolmannen ja neljännen viikon muistan sujuneen vaihtelevasti. Toisinaan olin täynnä intoa ja virtaa, toisinaan taas hyvin kärsimätön ja närkästynyt. Painoni alkoi pudota ripeämmin muistaakseni neljännellä viikolla, mikä oli ilahduttavaa ja antoi lisää motivaatiota. Toisaalta huomasin samaan aikaan myös ikävämpiä asioita, kuten että aloimme myöskin dieetille ryhtyneen mieheni kanssa riitelemään huomattavasti enemmän kuin tavallisesti ja olimme myös usein todella huonolla tuulella ja väsyneitä. Tällöin ajattelin, että tämä ei voi olla meille hyväksi.

En vähentänyt missään vaiheessa ruokamäärää, kuten dieetissä olisi pitänyt, vaan päinvastoin lisäsin sitä hieman. Minulla putosi silti painoa tavoitteiden mukaisesti ja peilistä näkyi hetkellisesti aika erinäköinen kroppa. Virallisen dieetin päätyttyä aloin tuntea jatkuvaa nälkää, joka ei meinannut lähteä edes syömällä, eli ilmeisesti olin päätynyt säästöliekille lisäämistäni ruoista huolimatta.

Dieetin päätyttyä meni ehkä viikko siihen, että olin palannut lähes täysin vanhoihin ruokailutottumuksiini. Minulle ei tuntunut jäävän mitään käteen oppimistani asioista, vaan tunteet määrittelevät jälleen syömistäni. Kokonaisuutena dieetti oli siis minulle aika plus miinus nolla, mutta liikuntaan hurahtaminen oli silti ehdottomasti dieetin positiiviseksi laskettava lieve-ilmiö. En jaksa tässä kuussa enkä välttämättä ensi kuussakaan raahautua liikkumaan, mutta uskoisin innostuvani jälleen tammikuussa. Nyt haluan vain vajota talvihorrokseen jokaisena vapaana hetkenäni. Ja jos suklaapala antaa minulle tarvittavan porkkanan lähteä viemään lasta pilkkopimeälle pihalle keinumaan, nakkaan sen suuhuni silmää räpäyttämättä.

Miten te kestätte marraskuuta? Mitä teille kuuluu?

MAC-suosikkeja osa 3 – huulimeikit

MAC-suosikkeja osa 3 – huulimeikit

*Postaus sisältää mainoslinkin.

MAC-postaussarjan kolmas osa on vihdoin täällä, olkaa hyvät! Kirjoittelin aiemmin syksyllä MACin parhaista meikkipohjatuotteista ja silmämeikeistä ja tänään on vihdoin vuorossa MACin huulimeikkisuosikkini. Aiemmat postaukseni MAC-suosikeistani voi lukea täältä ja täältä.

Kaikki päivittäisessä käytössä olevat suosikkisävyni ovat nykyisin melko neutraaleja, niin huultenrajauskynissä kuin muissakin huulimeikeissä. Välillä innostun käyttämään punaista, pinkkiä tai luumuakin, mutta ne päivät ovat nykyään harvassa. Mikään ei tosin voittanut pari viikkoa sitten vanhaa kunnon Violettaa, mutta silloin olinkin keikalla ja kaukana nykyisestä arjestani.

Minulla oli neutraaleista rajauskynistä vuosia käytössä ainoastaan Subculture, mutta viimeisen vuoden sisällä olen korjannut tämän virheen ja tutustunut muihinkin sävyihin. MACilla on ainakin muutamia erilaisia huultenrajauskyniä valikoimassaan, mutta minä pidän eniten näistä teroitettavista kynistä, sillä esimerkiksi Pro Longwear-kynät kuivuvat liian nopeasti ja olen joutunut heittämään useampia sellaisia roskikseen. Teroitettavissa Lip Pencil-kynissä on mielestäni pieniä laadullisia eroja keskenään, mutta parhaimmillaan ne ovat sopivan pehmeitä ja kestäviä. Jos joku sattuu pitämään oikein kermaisista rajauskynistä, eivät MACin Lip Pencilit luultavasti miellytä, vaan silloin Pro Longwear on parempi vaihtoehto.

Kynät vasemmalta oikealle: Boldly Bare, Subculture, Dervish, Soar.

Ykkössuosikkini on upea Dervish, sillä se sopii todella monenlaisten punien alle ja näyttää myös yksinään mahtavalta. Se on varmaankin itselleni se täydellinen nudesävy. Soar tulee hyvänä kakkosena, sillä sekin on jo itsessään todella kaunis sävy, mutta kruunaa tummemmat nudehuulet ja rusehtavammat huulimeikit. Boldly Bare ja Subculture ovat minulla myös viikoittain käytössä. Helppoja ja kauniita sävyjä molemmat.

Huulipunat ovat aina olleet mielestäni yksi MACin valttikorteista meikkimarkkinoilla. Valtava sävyjen ja erilaisten koostumusten kirjo on taannut sen, että MACilta on ihan aina löytänyt kaipaamansa huulimeikin. MAC paransi tänä vuonna vielä entisestään täydellisyyttä hipovaa valikoimaansa tuomalla myyntiin ihanat Love Me Lipstick-huulipunat. Näissä on mielestäni Cremesheen-koostumuksen hoitavuus ja pehmeys, mutta ilman ärsyttävää murenemisefektiä, joka liian pehmeiden huulipunien kanssa on harmillisen tuttua. Love Me Lipstickejä voi lisäillä tarvittaessa huulille ilman peiliä, sillä nämä ovat huolettomia ja helposti levittyviä. Pysyvyys näissä ei ole paras mahdollinen, mutta niin hoitavien ja koostumukseltaan pehmeämpien punien kanssa harvoin on. Punat sisältävät arganöljyä ja litsiuutetta. Sävyjä on 24.

Punat vasemmalta oikealle: French Silk, Under The Covers, Laissez-Faire.

Omistan kolme sävyä, joista jokainen kuuluu nykyisin suosikkipuniini. French Silk on myyjän ehdottama sävy, jonka valitsen arjessa aina silloin, kun haluan pehmentää tai piristää huulipunalla meikkini yleisilmettä. Under The Covers on täydellinen nudepinkki ja Laissez-Faire hieman viileämpi ja rusehtavampi joka paikan nude. Ihania ja helppoja arkisävyjä jokainen!

Pidempään MACin valikoimaan kuuluneista huulipunista voisin mainita varmaan parikymmentä suosikkia, mutta valitsin tähän ne sävyt, joita olen palannut käyttämään suurella intohimolla kerta toisensa jälkeen ja jota saatan helposti unohtua käyttämään viikoksi kerrallaan. Omistan MACilta eniten Cremesheen -ja Satin-laatuja, joita nämäkin neljä punaa edustavat.

Punat vasemmalta oikealle: Brave (satin), Rebel (satin), Modesty (cremesheen), Shanghai Spice (cremesheen).

Brave, Modesty ja Shanghai Spice ovat ihania arkipunia, joita vaihtelen sen mukaan haluanko käyttää viileämpää vai lämpimämpää neutraalia. Brave ja Modesty ovat saaneet vuosien saatossa paljon rummutusta osakseen, mutta Shanghai Spicesta en ollut kuullut koskaan ennen viime kesää. Rebel on upea MAC-klassikko, jonka pariin palaan joka syksy. Se sopii täydellisesti ihoni sävyyn ja saa aina muun meikin näyttämään raikkaalta ja kauniilta.

Unohdin tietenkin ottaa huulikiillosta erikseen kuvan, joten kurkatkaa se artikkelikuvasta! Lipglass sävyssä Lust on rusehtava nude, joka sopii useimpien omistamieni huulipunien ja rajauskynien päälle. Käytänkin äärimmäisen harvoin huulikiiltoja yksinään. Lipglassit eivät ole yhtään tahmaisia ja ne tuntuvat huulilla liukkailta ja kosteuttavilta.

Myöskin artikkelikuvassa vilahtava Prep+Prime Lip-huultenpohjustaja ansaitsee oman erityisen mainintansa. Pohjustaja tekee huulille liukkaan ja tasaisen pinnan, jolle huulimeikki levittyy täydellisesti ja pysyy pitkään. Olen kokeillut useita pohjustajia, mutta MAC pitää paikkansa ykkösenä, sillä tässä on yksinkertaisesti kaikki ominaisuudet kohdallaan. Luulin joskus Colourpopin pohjustajan uhkaavan MACin ykkössijaa, mutta pidempiaikainen käyttö osoitti, että Colourpop kuivui hylsyynsä jo reilussa puolessa vuodessa. En halua koskaan olla ilman tätä pohjustajaa.

Kuten olen aiemmissakin postauksissa maininnut, ostan palvelua halutessani MACia mieluiten Stockalta, mutta tilaan paljon tuotteita myös esimerkiksi *Kicksiltä.

Haluaisin kovasti kuulla mitkä ovat teidän suosikkejanne MACin huulimeikeistä!

Ihanaa viikonloppua! ❤

Nämä meikit olen käyttänyt loppuun viimeksi

Nämä meikit olen käyttänyt loppuun viimeksi

On aavistuksen tylsää kirjoittaa tätä postausta, sillä päivän ainoana edes hiukan vähemmän hämäränä hetkenä napatuista kuvista huokuu oikea marraskuun ankeus ja valottomuus. Halusin kuitenkin kirjoittaa näistä muutaman sanasen blogiin, sillä en ole tainnut kirjoittaa näistä kuin yhdestä tuotteesta aiemmin.

Luomivärieni ja huulimeikkieni kokoelma on kasvanut syksyn mittaan melkoisesti, joten on mukavaa, että jotakin vastapainoksi loppuukin. Minulta on itse asiassa loppumassa lähiaikoina monia muitakin meikkituotteita, ainakin meikkivoiteita. On aina melkoinen saavutus kuluttaa loppuun meikkipohjatuotteita, vaikka niitä toisaalta saakin kulutettua paljon todennäköisemmin kuin vaikkapa luomivärejä. Olen tainnut saada kokonaan loppuun vain yhden neljän sävyn luomiväripaletin (Chanel Vanités!) koko elämäni aikana.

Sensai Glowing Base oli ihoa heleyttävä ja ihoa silottava pohjustaja, josta pidin paljon. Pohjustaja oli koostumukseltaan hyvin nestemäistä ja siinä oli nähtävissä selkeää kultaista hohdetta. Iholla pohjustaja oli vähäeleinen ja melko huomaamaton. Tämän päälle ei kuitenkaan kannattanut enää levittää hohtavaa meikkivoidetta tai valtavasti hohdepuuteria, sillä silloin kasvot hohtivat helposti liikaa. Tätä oli mukavaa käyttää pullollinen, mutta en ihastunut tähän niin paljon, että olisin ainakaan lähivuosina hankkimassa uutta.

Clarins True Radiance Perfect Skin Foundation oli erinomainen meikkivoide silloin, kun halusin oikein peittävän meikkipohjan. Meikkivoide peitti kokonaan ihoni pienet punoitukset ja satunnaiset näpyt, mutta onnistui samalla näyttämään melko luonnolliselta. Itselläni oli sävy 105 Nude, joka oli minulle aavistuksen liian vaalea. Voisin hyvin käyttää tätä meikkivoidetta joskus lisääkin, vaikka se arkikäyttöön olikin makuuni aavistuksen liian peittävä.

Cover FX:n irtopuuteri oli kaikin puolin hyvä irtopuuteri, jonka käytin mielelläni loppuun. Tämän aikaansaamaa suurta kohua en aivan ymmärrä, sillä ei tämä ollut minusta mitenkään ihmeellinen.

Boho Terra Cotta-puuteri sävyssä 03 Terre De Gascogne oli ihastuttava viimeistelypuuteri, joka valitettavasti pilaantui alle vuodessa ja alkoi haista ummehtuneen homeiselta. Edullisella luonnonkosmetiikan puuterilla sai aikaan iholle todella upean hienostunutta hohtoa ja tervettä kuultoa, mutta en usko ostavani näin nopeasti pilaantuvaa tuotetta lisää. Ellei minulle sitten mahdollisesti myyty jo ostohetkellä vanhaa yksilöä…

Artdeco Angel Eyes Mascara oli löytö Purkkisnaisten vaihtarikasasta. Ripsiväri oli todellinen yllättäjä, sillä sen kanssa ripsiin sai todella reilusti tuuheutta ja pituutta ja siinä oli todella hyvä harja, jolla maskaran sai levitettyä ripsiin tasaisesti ja suttaamatta. Oma ripsivärini kerkesi olla käytössä melko vähän aikaa, sillä arvelen tämän olleen jo sen verran iäkäs, että se oli osittain kuivunut putkiloonsa, vaikka ennestään käyttämätön olikin.

Sephora Outrageous Volume Mascarassa oli minua kovasti miellyttävä suurehko kuminen harja, jolla ikävä kyllä onnistuin suttaamaan paljon. Maskaran massa oli aluksi todella märkää, joten tämän kanssa sai odotella melko pitkään ennen kuin massa muuttui sopivan notkeaksi. Vaikka tällä nimensä mukaisesti sai todella hyvin tuuheutta ripsiin, en usko ostavani tätä uudelleen suttaamisongelman vuoksi.

Tämän postauksen loppuneista suosikkimaskarakseni yli Lily Lolo Big Lash Mascara. Tämäkin on löytö Purkkisnaisten vaihtotorilta. Tämänkin kanssa minulla oli hiukan suttaamispulmaa, mutta maskaran tiimalasin muotoinen harja oli loistava ja massa makuuni juuri sopivaa. Sain tällä ripsiini todella dramaattista tuuheutta ja pituutta, mikä oli täydellinen yllätys luonnonkosmetiikan ripsiväriltä. Hiukan off topic, mutta menin haistamaan ripsiväriä kirjoitushetkellä, kun putkilo oli ollut jo hylättynä muutaman kuukauden. Haju oli todella tympeä, vaikka käytin tätä ehkä juuri sen suositellut kolme kuukautta! Ripsivärejä ei suotta kehoiteta vaihtamaan tiheällä aikavälillä.

Jane Iredale Pure Brow Browgel sävyssä Brunette ei päässyt suosikkieni joukkoon. Sen harja oli liian suuri ja se keräsi itseensä aivan liikaa massaa. Sain tällä useammin kuin kymmenen kertaa aikaan kamalat pötkökulmat. Sävy oli itselleni liian lämmin. Hinta tässä on myös todella kova, kun vertaa vaikkapa moniin paljon paremmin tehtävästään suoriutuviin markettituotteisiin. Tämäkin alkoi haista kammottavalta, kun tuubi oli ollut auki noin viitisen kuukautta.

Model Co Instant Brows-kulmakynä sävyssä Light/Medium tuli edellisvuonna Look Fantasticin joulukalenterista. Tämä on ehkäpä paras koskaan käyttämäni kulmakynä, joten aion metsästää tätä vielä uuden kappaleen itselleni. Kynä oli juuri sopivan pehmeä mutta skarppi, ja sävy oli itselleni täydellinen.

MAC Pro Longwear Lip Pencil sävyssä Dynamo päätyy valitettavasti roskikseen, vaikka sitä olisi vielä paljon jäljellä. Pääsin pari vuotta sitten jälleen unohtamaan, että minun ei kannata ostaa MACin Pro Longwear-kyniä, sillä ne kuivuvat joka ikinen kerta ennen kuin kerkeän käyttää niitä edes muutamaa senttiä. Teroittaminen ei auta, sillä kynä on auttamattomasti kuivunut koko matkalta.

Dr. Hauschka Lip Gloss sävyssä 05 oli miellyttävän tuntuinen ja tuoksuinen huulikiilto, jonka nakkasin pois päiväyksen vuoksi. En uskalla riskeerata luonnonkosmetiikan meikkien kanssa kovin paljon yli säilyvyysmerkintöjen.

Siinäpä niitä. Oliko joukossa teille tuttuja meikkejä?