Ninan haastamana – viisi kysymystä

Kosmetiikkatesti-blogin Nina haastoi minut vastaamaan viiteen kysymykseen. Haasteen vastaanottamisesta on jo aikaa, mutta olen aina jälkijunassa vastausteni kanssa. Haastepostaukset jäävät aina roikkumaan luonnoksiin, sillä en voi uskoa, että ketään voisi kiinnostaa mikä on vaikkapa suosikkiruokani. Yritän kuitenkin hylätä liiallisen kyynisyyden ja vastaan näihin. Kukapa ei ainakin salaa tykkäisi kertoilla itsestään asioita? 😉

Lempiväri sisustuksessa?
Pinkki. Näin on ollut teini-iästä asti. Pukeuden lähes aina mustiin vaatteisiin, enkä käytä ikinä pinkkiä vaatteissa, mutta sisustuksessa se iskee. Parin vuoden päästä minulla on 30 vuotta lasissa, mutta pinkki jatkaa voittokulkuaan. Pitäisikö huolestua? Postauksen kuvamateriaali kumpuaa tämän kysymyksen vastauksesta.


Design-esine/huonekalu, joka ei koskaan tule meille?
Matkin Ninaa ja vastaan, että Eero Aarnion Pillerituoli. Ihan kamala! En osaa äkkiseltään nimetä mitään design-tavaraa, sillä en seuraa sisustusmaailman tapahtumia tai trendejä. Itselläni on IKEA-koti.


Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä?
Tämäkin on vaikea kysymys, sillä en omista tai katso tv:tä. Lynkkaatteko minut, jos sanon Kyösti Pöysti?


Suosikki leivonnassa?
En leivo, mutta jos leipoisin, se olisi jotain helppoa, kuten vaikka mokkapaloja.

Kyllä, se on matto.


Viisi suosikkiblogia?
Tämä on vähän hankala kysymys, sillä en haluaisi nimetä vain tiettyjä blogeja, kun seuraan aktiivisesti ainakin kolmeakymmentä blogia. Mainitsen kuitenkin blogit Kahvia ja kosmetiikkaaEyeshadow And Flame ja Viilankantolupa, sillä nämä blogittaret ovat ahkeria meikkikuvien postaajia, ja ihailen sellaista suuresti. Itselleni meikkikuvien ottaminen on niin vaikeaa, että ihastelen toisilla sitä taitoa. En myöskään jaksa läheskään niin aktiivisesti keksiä erilaisia sävy-yhdistelmiä ja tyylejä kuin nämä kolme taituria.

Kiitos Nina haasteesta! Kosmetiikkatesti-blogissa on nyt meneillään herkullinen Artdeco-arvonta. Käykääpä osallistumassa!

Mainokset

Alkuvuoden ostoksia MACilla

Kokoelma-ostosten lisäksi olen tehnyt tämän vuoden puolella, viime kuukausien aikana joitain hankintoja MACilla heidän normaalivalikoimistaan. Kaksi tuotteista on heräteostoksia, yksi tarpeellinen ja yksi ei-niin-tarpeellinen, mutta jonka olen pitkään halunnut hankkia.

MAC Pro Longwear Concealer on paras tietämäni peiteaine näpyille ja punoituksille. Käytän tätä joskus myös silmänalusille, mutta olen todennut sen olevan aavistuksen liian paksua, joten käytän tätä varoen ja hyvin ohuelti. Liian paksu meikkikerros korostaa silmänalusten juonteita, joten tälle alueelle kannattaa käyttää ohutta peiteainetta, ja kiinnittää se varovasti kevyellä puuterilla vaikkapa luomivärille tarkoitettua häivytyssivellintä käyttäen. Ostin uuden pullon Pro Longwear Concealeria vanhan, loppuneen tilalle.


MAC Shroom on useiden rakastama sävy kulmaluulle. Olen pitkään haaveillut tämän omistamisesta, mutta nyt vasta hankin sen. Voisin kuvitella monen pitävän tätä liian hohtavana, mutta minä tykkään.

MAC Girlie on heräteostoksena hankittu Satin-laatuinen luomiväri. Levittyvyys ja käyttömukavuus ovat omistamieni MACin luomivärien parhaimmistoa. Päätin puolisen vuotta sitten, etten enää osta MACilta luomivärejä niiden tyyriin hinnan vuoksi, mutta hupsis, kun tämä pääsi unohtumaan.


Lustre Drops sävyssä Pink Rebel oli myös alkuvuodesta tehty heräteostos, kun silmäni kiiluivat hohtavien kasvotuotteiden perään. Häpeäkseni täytyy myöntää, etten ole käyttänyt tuotetta kertaakaan kunnolla, sillä en vain ole opetellut käyttämään sitä. Aikomuksena on opetella, ja luulen kyllä alkuun päästyäni pitäväni tästä paljon.


Swatcheissa Girlie, Shroom ja Lustre Drops Pink Rebel.


Löytyykö teiltä näitä tuotteita? Vinkkejä Lustre Dropsien käyttöön?

Avon calling

Blogissani on viime aikoina hyppelehditty tavallistakin enemmän erilaisten, äärilaitojakin edustavien kosmetiikkamerkkien ympärillä. Minulla on ollut vuorotellen innostus halpoihin, ulkomaisiin merkkeihin, kuten e.l.f.:iin, markettimeikkeihin kuten Rimmeliin, välissä tasaisesti puskevaa MAC-kuumetta, sekä viimeisimpänä pikavauhtia köyhdyttävä jälleenrakastuminen selektiiviseen kosmetiikkaan. Kaikkea tätä on tulossa edelleen lisää, mutta tänään perehdytään erääseen sarjaan, johon olen tutustunut vuosia sitten, mutta sitten unohtanut pitkäksi toviksi. Sarja edustaa kauneudenhoitotuotteiden suoramyyntiyrityksiä.

Avon on jäänyt mieleeni edullisena ja jotenkin hauskana merkkinä. Värikkäät pakkaukset ja ihanat tuoksut ovat kovasti mieleeni. Tein todella pitkästä aikaa tilauksen Avonille, ja mukaan tarttui kaikenlaista kivaa. Tilasin jo aiemmin hyväksi havaitsemiani nestesaippuoita ja suihkugeelejä, mutta myös itselleni aivan uusia juttuja, eli Avonin värikosmetiikkaa. Sain Nonnula-blogin Nonnulta ennakkoon Avon-maistiaisia, (kiitos Nonnu!), joihin tutustuin ennen varsinaista tilaustani. Niiden perusteella uskaltauduin tilailemaan lisää esim. yllättävän laadukkaita huulipunia.

Kuvassa ei ole kaikkia tilaukseni tuotteita, sillä unohdin osan tuotteista miehen luo. Kuvasta puuttuu kuitenkin vain saippuaa ja suihkugeeliä, eli ei ehkä yhtä jännittäviä juttuja kuin nämä meikit?

Tykästyin kovasti Nonnulta saamaani huulipunamaistiaiseen, joten päätin tilata samaa laatua kaksi sävyä lisää. Ultra Colour Absolute-huulipunat ovat kermaisia, liukkaita ja hyvin levittyviä. Testaamani sävyt Lovely Cherry ja Fresh Fig ovat pysyvyydeltään todella hyviä. Ne kestivät useita tunteja huulilla syömisestä, juomisesta ja puhumisesta huolimatta. Huulipunat tuntuvat huulilla kosteuttavilta ja pehmeiltä, eikä massa karkaile minulla huulten juonteisiin.

Plush Plum on mielestäni koostumukseltaan hieman kevyempi kuin kaksi ylempää sävyä, eikä tämä ole yhtä pigmenttinen tai peittävä. Hyvien, helposti levitettävien arkimeikkien joukkoon tämä kuitenkin pääsee vaivatta. Ylellisyys on hylsyistä kaukana, mutta minuun pinkki, jämäkkä muovi kuitenkin uppoaa hyvin. Punassa näkyy jo käytön jälkiä, koska se on ollut minulla pisimpään Nonnun annettua sen minulle lahjaksi.

Shine Attract-puna/kiilto sävyssä Rose Shimmer oli hieman pettymys. Punan reunat ovat kirkasta, glitteristä, huulirasvamaista massaa, ja keskellä on punan pigmenttinen osuus. Pigmentti levittyy huulille epätasaisesti, ja huulia on hierottava yhteen jonkun aikaa ennen kuin puna on kauniisti huulilla. Tässä vaiheessa massa leviää helposti yli huulten rajojen. Yllättävä tekijä oli pysyvyys, sillä ihme kyllä tämäkin puna kesti syömisen. Puna kului toki huulten keskeltä hieman, mutta asia oli korjattavissa vain hieman huulia yhteen hieromalla. Puna on kosteuttavan ja hoitavan tuntuinen, joten se sopii hyvin kuivista huulista kärsiville. Tämäkään puna ei karkaillut minulla huulten juonteisiin. Shine Attract-punan kevyt, muovinen hylsy ei ole mielestäni kovin viehättävä, ja se ei ainakaan parane laukussa, vaan muuttuu nopeasti kuluneen näköiseksi ja naarmuiseksi. Tämän ostamista kadun hieman.

Ultra Colour Absoluten ja Shine Attract-huulipunien laadussa on mielestäni melko suuri ero. Shine Attract, 13e, on selvästi tyyriimpi kuin Ultra Colour Absolute, 9e, vaikka minusta hintojen pitäisi olla toisin päin. Kummastakaan laadusta en tosin maksanut näitä täysiä hintoja, vaan ne olivat alennuksessa n. 7-8e kappale.
Lovely Cherry on suosikkini. Se on herkullisen kaunis, kylmä punainen, joka taittaa valossa jopa hieman siniseen.
Puna oli huulillani tässä meikissä.

Super Shock-ripsiväri oli positiivinen yllätys.
Koostumus on mielestäni harvinainen. Massa on notkeaa siinä missä jonkun muun maskaran massa on märkää tai raskasta, ja se tuntuu ripsissä todella kevyeltä. Tämä on ehkä parhaiten erotteleva koskaan kokeilemani maskara, ja tällä saa myös reilusti pituutta. Nimestään huolimatta tämä ei anna mainittavaa tuuheutta minun ripsilleni, joten käytän tätä yksinään niinä päivinä, kun minulle riittää vähemmän dramaattinen silmämeikki. Keksin tosin tälle loistavan käyttötarkoituksen, minkä jälkeen olen käyttänyt tätä päivittäin – pohjustan tällä ripset ennen varsinaista tuuheuttavaa maskaraa. Super Shock antaa niin pitkät ja hyvin erotellut ripset, että se sopii erinomaisesti pohjustustarkoitukseen.  Niille, jotka eivät kaipaa huimaa volyymia, tämä on varmasti hyvä ripsiväri yksinäänkin käytettynä. Ripsiväri lähtee helposti vedellä pois, mitä arvostan. Ripsiväri on lahja Nonnulta.

Harja on melko suuri, joten alaripsiin sillä on hieman vaikeaa levittää massaa. Ripsiväri maksaa n. 15e, mutta kampanjoista sen saa edullisemmin.

Kolmas saamani lahja oli Nailwear Pro+ -kynsilakka pirteän oranssissa sävyssä. Lakka vaikuttaa laadukkaalta. Se levittyi tasaisesti leveällä sivellinosalla ja kuivui nopeasti. Pientä kulumaa näkyi parin päivän jälkeen kynsien kärjissä, mutta niin minulle käy kaikkien muiden paitsi sokerilakkojen kanssa. Tämän myötä ihastuin oranssiin kynsilakkaan! Lakan normaalihinta on 10e, mutta sen näyttäisi nyt saavan noin puoleen hintaan.

Sain Nonnulta myös pari muuta tuotetta, mutta niitä en ole vielä kerinnyt testailemaan niin paljon, että pystyisin niistä antaa kattavaa arviota.

Jos joku kiinnostui Avonista, suosittelen luonnollisesti Turussa asuville ja toki muillekin tuotteiden tilaamista Nonnun kautta. Nonnu laittaa aina pientä ekstraa mukaan tilaukseen kaupanpäällisiksi, ja häneltä saa kattavasti tietoa eri tuotteista. Hänen yhteystietonsa löytyvät hänen blogistaan.

Otsikko on napattu yhdestä suosikkielokuvani repliikistä. Keksiikö joku mistä?

Rimmel Stay Matte Liquid Mousse Foundation

Sinistä pintaa-blogin hellinin innostamana päädyin kokeilemaan Rimmelin Stay Matte Liquid Mousse Foundationia. En tiedä miten olin ohittanut tämän, sillä yleensä tutkin heti läpi kaikki uudet marketteihin ilmestyneet meikkivoiteet. Hintaa tällä oli Prismassa 8,90e, joten ajattelin, ettei olisi kovin paha menetys, vaikka tuote ei toimisikaan minulla.


Stay Matte Liquid Mousse Foundationin luvataan olevan koostumukseltaan höyhenenkevyt ja silkinpehmeä, ja tuotteen antaman lopputuloksen matta. Tuotteen luvataan hillitsevän kiiltoa koko päivän. Niille, joille on siunaantunut rasvainen iho, kuulostaa tämä aika hyvältä, vai mitä?


Kiinnitin heti huomiota tuotteen kevyeeseen ja todella mattaan tuntuun. Tämän meikkivoiteen kanssa minun ei tarvinnut käyttää erikseen puuteria, mikä on aivan uskomatonta. Kiinnitin meikin maltillista hohtoa (!) antavalla tuotteella, Guerlainin Crazy Terracotta Healthy Glow Powderilla, joka osoittautui loistavaksi kaveriksi tälle meikkivoiteelle. En käyttänyt tuotteen kanssa myöskään erillistä peiteainetta.

Vasemmalla naku naama, oikealla Lumenen mattapohjustajaa ja Rimmel Stay Matte Liquid Mousse Foundationia ilman puuteria. Pohjustajan voi ehkä jättää pois, ellei kärsi todella rasvoittuvasta ihosta, sillä lopputulos on todella matta ilman sitäkin.

Kokeilin levittää tuotteen ensin Beauty Blenderillä, mutta se ei ollut hyvä idea. Liquid Mousse Foundation on jo itsessään niin peittävää ja paksua, ettei minun tarvitse töpöttää sitä ihoon sienellä. Sormin levittäminen osoittautui paremmaksi vaihtoehdoksi, sillä näin lopputuloksesta tuli tasaisempi ja luonnollisemman näköinen. Myös BB-voidesivellin tai skunkkisivellin ovat varmasti hyviä vaihtoehtoja, mutta niitä en ole vielä kokeillut.


Vaikka tämä edullinen, mattaava meikkivoide miellytti minua kovasti, oli siinä huonokin puolensa. Kuiva, mattainen koostumus tarttui ihon epätasaisuuksiin korostaen niitä hieman. Liquid Mousse Foundation peitti hyvin punoitusta ja tasoitti ihon sävyä, mutta näpyt näyttivät varsinkin juuri levittämisen jälkeen röpelöisiltä ja hilseileviltä. Meikkivoiteen asetuttua kasvoille tämä ikävä efekti ei tosin ollut enää yhtä hyvin havaittavissa. Tämän meikkivoiteen kanssa on joka tapauksessa syytä varmistaa, että iho on kuorittu ja hyvin kosteutettu. Kuivaihoisille en suosittele tätä ollenkaan.


Meikkivoide oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Iltaa kohden kasvoni eivät kiiltäneet juuri ollenkaan, mikä on harvinaista, sillä usein saan olla korjailemassa meikkiä jo iltapäivällä. Rimmel teki taas hyvän, edullisen meikkipohjatuotteen.


Huulilla Avon Absolute Colour sävyssä Lovely Cherry (postaus tulossa).

Poskilla Guerlain Terracotta Blush Sun Shimmer Highlighter sävyssä 02 Sunny Pink (postaus tulossa).

Myös Gently Out Of Time-blogin Tiahaar näytti juuri kirjoittaneen Liquid Mousse Foundationista. 🙂 Käykää lukemassa hänenkin arvostelunsa!

Löytyykö muita Stay Matte Liquid Mousse Foundationiin tykästyneitä?

MAC Petal Power

Olen hieman myöhässä MACin A Fantasy Of Flowers-kokoelman saaliini esittelyiden kanssa, mutta jospa nämä voisivat toimia jollekin inspiraationa, vaikka juuri nämä tuotteet olisikin jo myyty loppuun?

Minulla on pakkomielle ostaa jokaisesta MACin vähänkin kutkuttelevasta kokoelmasta poskipuna. Tämän kevään Mineralize-kokoelmassa oli kaksikin kaunista punaa, mutta päädyin ostamaan tummemman Mineralize Blush Petal Powerin.


Petal Powerin sävy on korallinen pinkki, jossa on reilusti kultaista hohdetta. Punassa on lämpimiä vivahteita, joista pidän nyt vaihteluna kylmien pinkkien sijaan. Tätä on verrattu NARSin Orgasmiin, mutta en osaa sanoa onko niissä paljon yhtäläisyyttä, kun en omista kyseistä punaa.

Poskipuna on todella hohtava, joten tämän kanssa ei tarvitse käyttää erikseen korostustuotetta. Kasvokuvassa hohde ei tule hyvin esiin, mutta hohtoa poskipunassa kuitenkin on reilusti. Kestävyys ei ole parhaimmasta päästä, kuten Temptaliassakin todettiin.


A Fantasy Of Flowers-kokoelman ostoksistani on vielä yksi tuote vailla tarkempaa tutkimista, nimittäin Perfect Topping Mineralize Skinfinish. Saatte kuulla jälkijunassa vielä siitäkin, koska se ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa!

Mitä poskipunasävyjä te käytätte nyt mieluiten?

Meikkipohja kiireiselle kaunistautujalle

Tein suunnilleen kuukausi sitten löytöretken meikkipöytäni uumeniin ja kaivoin sieltä esiin pari unohtunutta aarretta – MACin ja Cliniquen meikkipuuterit. Vuorotyötä tekevälle meikkailijalle nämä ovat olleet aivan pelastus! Meikkipuuterin käyttäminen säästää aikaa, sillä meikkivoidetta ja puuteria ei tarvitse käyttää erikseen, vaan meikkivoiteen peittävyys ja puuterin mattapintaisuus saadaan aikaan samalla tuotteella.

Otin ensin käyttöön Cliniquen Almost Powder Makeupin (sävy 01 Fair), joka on meikkipuutereista kevyempi. Tartuin tähän alunperin varmaan vuoden tauon jälkeen lähtiessäni vapaapäivänä pikaisesti käymään ulkona, kun en ajatellut tarvitsevani meikkipohjalta hyvää peittoa tai muutenkaan ihmeellistä lopputulosta. Yllätyin todella positiivisesti tuotteen antamasta peittävyydestä ja kestävyydestä – meikkipohja näytti rasvoittuvalla ihollani yksinäänkin vielä muutaman tunnin päästä hyvältä.

MACin Studio Fix-meikkipuuterin ostin joskus innoissani, mutta sen käyttäminen jäi suunnilleen pariin kertaan. Jostain syystä en pitänyt silloin tuotteesta, ja lopulta sen käyttö jäi kokonaan. Kaivoin tämän monta kertaa esiin, mutta ihmettelin ostamaani liian vaalean näköistä sävyä ja sormituntumalla paksua koostumusta. Muistin ominaisuudet kovin väärin. Onhan sävy NW15 minulle tämän tuotteen kohdalla vaalea, mutta ei kuitenkaan liian vaalea. Koostumus on paksuhko puuterivipalla levitettäessä, mutta erilaisia levitystapoja, esim. sivellintä, käyttämällä lopputuloksesta saa halutessa kevyemmän.

MACin meikkipuuterilla saa peittävämpää jälkeä, mutta Cliniquekin toimii minulla hyvin. Minullahan on kasvoissani yleensä aina jonkin verran peitettävää, joten tahdon nimenomaan peittävää jälkeä. On kuitenkin tärkeää, ettei iho näytä liian mattaiselta tai puuteriselta. Tämän ehkäisemiseksi suihkautan valmiin meikkipohjan päälle MACin Fix+:aa tai jotain muuta vastaavaa kasvosuihketta. Meikkipuuteri sulaa ihoon, ja iho näyttää heti luonnollisemmalta.

Käytän molempien meikkipuutereiden alla mattapintaistavaa meikinpohjustajaa, joka on minulle rasvoittuvan ihoni vuoksi tarpeellinen. Meikkipuuterin alla käytän myös erikseen peiteainetta lisäpeittoa tarvitseville kohdille ihossa, mutta silti meikkipuuteri säästää minulta aamuisin aikaa monta minuuttia. Luovun myös mielelläni jokapäiväisestä meikkivoidesiveltimen pesusta. Puuterivippa on helpompi pestä, enkä edes tee sitä jokaisen käyttökerran jälkeen.

Meikkipuutereiden huono puoli on se, että nämä kuluvat käytössä loppuun todella paljon nopeammin kuin vaikkapa nestemäiset tai voidemaiset meikkivoiteet. En muista tuotteiden tarkkoja hintoja, mutta kuvittelisin Cliniquen meikkipuuterin maksavan noin 40 euroa, kun taas MAC on hieman edullisempi noin 30 euron hinnallaan. Oman Cliniquen puuterini ostin laivalta, jolloin se maksoi huomattavasti vähemmän. MACia myydään Turun ja Helsingin Stockmannien MAC-pisteillä.

Alla olevassa kuvassa pohja on tehty käyttäen Lumenen mattapohjustajaa, MACin Pro Longwear Concealeria ja MACin meikkipuuteria. Päälle on suihkautettu Fix+:aa. Ihoni oli kuvaa otettaessa erittäin huonossa kunnossa, kirjava ja näppyinen. Älkää antako tukkani hämätä! Kuva on otettu ennen punapäisyyttäni.


Käytättekö te meikkipuuteria?

Hairahduksia 3+1-päivillä

Käväisin Sokoksella muutama päivä sitten ja havaitsin jättimäisen kasan selektiivistä kosmetiikkaa alennuspöydällä. Jäin pohtimaan muutaman tuotteen hankkimista, mutta jätin ne kuitenkin kauppaan. 3+1-päivät antoivat minulle tänään tekosyyn palata paikalle, ja nyt sieltä tarttuikin pari juttua mukaan.


Lumenen CC-voide, eli Color Correcting Cream on tuote, jota varmaankin useimmat kosmetiikka-uutuuksista kiinnostuneet ovat testanneet jo aikoja sitten. Olen epäillyt tuotteen olevan minulle liian kevyt, mutta kokeiltuani tuotetta kämmenelle, totesin sen vaikuttavan yllättävän peittävältä. Odotan innolla tämän kokeilemista! Voide maksoi tarjouksessa 10,90 euroa.


Pystyin ohittamaan Diorit, Clarinsit, Lancômet ja monet muut selektiiviset merkit, mutta Guerlainin kohdalla minun oli pakko pysähtyä. Puntaroin pitkään useamman eri loppuvuoden 2013 Crazy Paris-kokoelman tuotteen välillä, mutta päädyin valitsemaan Crazy Terracotta-hohtopuuterin. Ellei lompakossa ole paljon ylimääräistä rahaa, ovat alennusmyynnit hyvä aika bongailla Guerlainin tuotteita, nämä kun ovat yleensä melko tyyriitä. Puoleen hintaan tämä oli jo aika hyvä kauppa.


En muista, että 3+1-päivillä olisi ennen ollut näin paljon selektiivistä kosmetiikkaa ja nimenomaan meikkejä alennusmyynnissä. Ainakin Turussa valikoimat olivat massiiviset.

Oletteko te tehneet löytöjä 3+1-päivillä?

Pitkästä aikaa – LivBox!

Tilasin itselleni vuoden tauon jälkeen LivBoxin. Otsikon ilmaisu pitkästä aikaa ei siis tarkoita sitä, etteikö LivBox-postauksia olisi näkynyt blogeissa ja sosiaalisessa mediassa viime aikoina. Tässä vaiheessa kuuta blogeissa kohistaan kovastikin aiheesta. Minulle kuukausittaisessa kosmetiikkayllärissä on kuitenkin taas uutuudenviehätystä pidettyäni pitkän tauon. 

Lopetin tilauksen aikoinaan sen vuoksi, että ajattelin omistavani jo niin paljon kosmetiikkaa, etten haluaisi sitä enempää. Boksit myös tuntuivat aavistuksen tylsiltä, ja ostin mieluummin itse haluamani tuotteet. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin – jos Suomeen on saatu näin kiva konsepti, eikö ainakin jokaiselle kosmetiikkahöperölle kuulu tulla tällainen? 😉

Maaliskuun teemana on kevät. Mukana tulleessa lappusessa kerrotaan, että boksiin on valittu sekä klassikoita, että uutuuksia. Jäin vähän miettimään, että mitkä näistä ovat klassikoita… Itse en koe, että näistä mitään voisi kutsua klassikoksi.

En käy tuotteita mitenkään syvällisesti läpi, sillä en ole näistä testannut kuin vasta kahta. Kerron lähinnä fiiliksiäni sisällöstä.

L´Oréal Paris Elvital Fibralogy Thickness Boosterin kerrotaan antavan hiuksille enemmän rakennetta ja paksuutta. Koen tämän melko turhaksi, koska tukkani on luonnostaan paksu ja tuuhea. Ajatus myös epäilyttää minua hieman, joskin en osaa sanoa miksi. Pakkaus on söpö ja tuotteen tuoksu hyvä. Aion testata tätä, mutta annan jollekin ohuttukkaiselle eteenpäin todennäköisesti.

Lumene Lab Age Preventing Suojaava Yövoide tulee kätevän kokoisessa pienessä purkissa. Kiva kokeilukoko, jonka aion ottaa mukaan seuraavaksi, kun minun täytyy pakata kosmetiikkaa mukaan reissuun. En ole vielä kokeillut voidetta, mutta kuvittelisin sen olevan makuuni. En kuitenkaan voi hylätä pitkäksi ajaksi tavanomaista iltaista ihonhoitorutiiniani, ettei ihoni ärähdä.

Beyoncé Rise edp-tuoksunäyte on minulle boksin turhin tuote. En tykkää tällaisista näytteistä, joissa ei ole suihkutettavaa annostelumekanismia, vaan tuoksupisarat joutuu levittämään sormen kautta iholle. Tuoksu ei miellytä minua yhtään, vaan se tuoksuu nenääni makealta ja mitäänsanomattomalta.

Oral-B 3D White Luxe Glamour Shine-hammastahna oli mieluisa yllätys! Olin suunnitellut ostavani tätä joka tapauksessa. Olen käyttänyt hammastahnaa nyt kolmena päivänä aamuin illoin, enkä luonnollisesti ole vielä huomannut mitään valkaisevaa vaikutusta. En totta puhuen usko tämän tehoavan minulla, mutta kokeilen silti mielelläni.

Clinique Chubby Stick Intense Moisturizing Lip Colour Balm on ehdoton suosikkini maaliskuun LivBoxin sisällöstä! Sain sävyn 03 Mightiest Maraschino, josta pidän kovasti. Koostumus on kevyt ja hyvin levittyvä, ja sävy mukava niihin päiviin, kun haluaa huulille punaista, mutta ei liian ärtsyä ja huomiota herättävää. Lisäksi se sopii loistavasti uuteen hiusväriini 😉 Olen käyttänyt tätä lähes päivittäin.


Louis Widmer Selftan Cream oli vähän blaah tuote minulle. En oikein uskalla käyttää itseruskettavia kasvoilla viime kesäisen episodin jälkeen, jolloin kasvoni tulivat täyteen kipeitä paiseita ja näppyjä. En tiedä onko tässä edes samoja ainesosia kuin taannoin käyttämässäni Dermosilin itseruskettavassa, mutta en vaan uskalla silti kokeilla. Muualle kuin kasvoille en näe järkeä tätä levitellä, koska kyseessä on 15ml tuubi.

Boksin sisältö oli mielestäni ”ihan kiva”, mutta ei mitenkään erityinen. Hammastahna ja Cliniquen huulikynä miellyttivät eniten, varsinkin huulikynästä olen todella iloinen. Pitkäksi aikaa kynästä ei riitä iloa pienen tuotemäärän vuoksi, mutta sainpahan tutustua sen loistavaan koostumukseen! Aion ehdottomasti pitää silmällä muitakin sävyjä.

Mitäs te tykkäsitte tämän kuun boksista? Suosikkeja tai pettymyksiä?

Kameleontti goes red

Kävin alkuviikolla luvattoman pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen kampaajalla ja aloitin saman virren kuin joka kerta siitä lähtien, kun leikkautin lyhyen tukan. Mä haluan jotain erilaista.

Vaihtelua ja erilaisuutta olen pyytänyt saada joka kampaajakerralla, mutta toisaalta olen torjunut kaikki kampaajan ehdotukset, koska vaalea väri ei nyt vaan sovi, punainen on poissuljettu, pyöreät kasvot vaativat hiuskiehkuroita kehystämään poskia jnejne. Kampaaja kuitenkin sai minut innostumaan muutoksesta, jonka lopulta annoin hänen toteuttaa. Nyt iskettiin punaista väriä päähän ja leikattiin OTSATUKKA.

Whii, minulla on otsatukka, eli jotain itselleni aivan ennenkuulumatonta.

Uudessa kuontalossa on totuttelemista, sillä olen ollut punapää viimeksi 16-vuotiaana, eikä minulla ole ollut lähellekään näin graafista leikkausta ennen. Tuttavien ilmeet ovat olleet hämmentyneitä, ja onpa minua verrattu ties keihin menneiden aikojen näyttelijättäriinkin. Mutta olen kyllä iloinen ja taas ihmettelen sitä, miten vaihtelu peilikuvaan voi antaa niin paljon energiaa. Suosittelen!


Silmämeikki on tehty Diorin Bonne Étoile-viisikolla. Vihreät sävyt meikissä alkoivat kiinnostaa punaisen tukan myötä aivan uudella tavalla. Silmäni myös näyttävät vihreämmiltä, mikä on hyvä juttu.

Omat haasteensa tämä otsalla hengaava hiuskasa aiheuttaa. Tuntuu, että tukka on jatkuvasti tiellä kasvoja pestessä ja meikatessa. Kun kiinnitän otsiksen klipseillä ohimolle puunaamisen ajaksi, on sileäksi suoristettu hius lopulta aivan vinossa ja pörröllä. Miten te otsahiuksiset olette ratkaisseet tämän ongelman?

Hyviä puolia otsatukassa on se, etteivät kulmakarvojen tarvitse olla niin viimeisen päälle laitetut, eivätkä otsan näpyt näy. Pelkään tosin, että tukan alle kehkeytyy nyt enemmän näppyjä, kun hiukset ovat jatkuvasti kosketuksissa ihoon. Toisaalta jätän otsalta esim. primerin ja muunkin ylimääräisen peiton väliin.

Ihme kyllä otsatukkani pysyy ojennuksessa helposti, jos ei sitä klipsikiinnitystä tee välissä, vaikka muuten hiukseni ovatkin luonnonkiharat. Muun tukan laittamiseen meneekin sitten helposti parikymmentä minuuttia pesun jälkeen, ja muotoilutuotteita kuluu tolkuttomasti. Kampaaja tosin antoi minulle vinkin, että punaisen tukan kanssa kiilto on se juttu, joten liiallinen lakkaaminen ja vahaaminen ei näytä hyvältä. Yritetään!

Mitäs te tykkäätte? 🙂

e.l.f. Blush x 6

Tänään tutkitaan toista osaa jättimäisen e.l.f.-tilaukseni poskipunasaaliista. Ensimmäisen osan voitte lukea täältä, ja koko tilausta vilautin täällä. Vielä yksi osa on tulossa, ja siinä nähdään baked-tyyppiset poskipunat.

Candid Coral

Mellow Mauve

Tickled Pink

Candid Coral on todella lämpimän sävyinen poskipuna, mutta pidän siitä silti. Olisin toki voinut jättää sen ostamatta, sillä jo ennestään omistamani Peachy Keen (kuva postauksen lopussa) on hyvin samankaltainen. Pigmenttisyys on kelvollinen ja koostumus keskinkertainen. Haluan tässä välissä muistuttaa, että poskipunien hinnaksi jäi alle kaksi puntaa kappaleelta.

Mellow Mauve näyttää swatch-kuvassa oudon oranssilta, ja luonnossakin se on yllättävän lämpimän sävyinen. Poskipuna siis näyttää pannussa melko erilaiselta kuin iholla. Tämä olisi sävyltään hyvä arkipuna, mutta valitettavasti koostumus on kova, ja pintaa saa oikein raapia siveltimellä, että siitä irtoaa pigmenttiä. Laadultaan tämä on joukon huonoin.

Tickled Pink on korallinen puna, jonka koostumus on pehmeä ja pigmentti hyvä. Pinkkiä en punassa oikein hahmota, vaikka se nimessä mainitaankin. Tämä kuuluu e.l.f.-tilaukseni kolmen suosikkipunan joukkoon.

Twinkle Pink

Berry Merry

Twinkle Pink on toinen harhaanjohtavasti nimetty puna, sillä sävy on ennemminkin persikkainen. Sävy on oikein kaunis, ja pidän punan antamasta hehkusta kasvoille. Koostumus on kuitenkin erittäin jauhoinen ja pöllyävä. 

Myös Berry Merry on kaunis sävy, ehkä suosikkini näistä kaikista. Koostumus on parempi kuin Twinkle Pinkissä, vaikka siinäkin on aimo annos glitteriä.


Peachy Keen-punasta e.l.f.-hulluuteni sai alkunsa. Kuten kerroin jo aiemmassa postauksessani, sain tämän toiselta bloggaajalta punan jäätyä hänelle turhaksi. Kiitos Myy!

e.l.f.:in poskipunat on pakattu jämäköihin mustiin muovipakkauksiin, joiden mukana tulee pieni peili. Pakkauksista minulla ei ole muuta pahaa sanottavaa kuin se, että pakkauksiin ei ole kirjoitettu ollenkaan mikä sävy on kyseessä. Sävyn nimi löytyy pahvipakkauksesta, mutta tuskin kovin moni säilyttää poskipuniaan alkuperäispakkauksissaan. No joo, minä teen niin melko usein, mutta en usko kovinkaan kovinkaan suuren prosentin ihmisistä yleensä hautovan pahveja laatikoissaan. Kiinnitin asiaan huomiota postausta tehdessä – nimettömyys hankaloitti yllättävän paljon poskipunista kirjoittamista.

Jos joku miettii mitä järkeä oli ostaa näin monta samantyyppistä ja sävyiltään samankaltaista poskipunaa, niin en voi antaa tähän muuta vastausta, kuin että ei minkäänlaista järkeä. Kuten aiemminkin todettua, poskipunat ja järki eivät kohdallani mahdu samoille leveyspiireille. Kyllä, olen parantumaton poskipuna-addikti.

e.l.f.:in poskipunat olivat pitkälti sitä mitä odotinkin – vaihtelevan laatuisia ja yllätyksiä täynnä. Jokainen poskipuna tuntuu olevan erilainen koostumukseltaan. En voi varsinaisesti suositella näitä kenellekään, paitsi Berry Merryä ja Tickled Pinkiä. Niissä laatu oli kohdallaan.

Löytyykö joku näistä poskipunista teidän kätköistänne? Mitä meikkejä tai kosmetiikkaa teille kertyy eniten varastoihin?