Kalifornian kosmetiikkaostokset

Tätä postausta tiedän joidenkin jo odottaneenkin! Tänään katsellaan siis Kalifornian kosmetiikkashoppailujani.

Näitähän riittää. Minulla oli alun alkaenkin aikomuksena tehdä ostoksia melko vapaamielisesti ja palkita itseäni kesän raatamisesta. Kosmetiikan ja meikkien lisäksi en ostanut ainoatakaan vaatetta tai mitään muutakaan mikä ei olisi liittynyt jollakin tavalla kosmetiikkaan.

Hamstrasin litran suihkugeeliä ja vartalovoidetta Soap & Glorylta. Nämä tuoksuvat taivaalliselle! Tutustuin tähän tuoksuun viime kesän Amerikan reissulla ja käyttelin silloin ostamani tuotteet säästeliäästi loppuun. Nyt sain vihdoin näitä lisää. ❤ Käsivoidetta piti toki myös ostaa varastoon. Nämä löytyivät Ulta Beautysta.

TJ Maxxin ja Walmartin ostoksia: Blissin ihana vartalokuorinta naurettavaan hintaan, EOS:n lemppari-juttuja ihokarvojen ajeluun sekä Essien pikakuivattaja, joka taisi maksaa puolet Suomen hinnasta.

Forever 21-liikkeestä löysin pakkauksen kangasnaamioita ja maailman söpöimmät suihkumyssyt. Americano Mask-pakkaus taisi löytyä TJ Maxxista.

Laneige oli minulle ennestään täysin tuntematon sarja. Bongasin tämän Los Angelesin lentokentältä ja päätin ostaa muutaman tuotteen kokeiluun, koska hinnoiltaan nämä olivat melko edullisia. Nämä ovat korealaista kosmetiikkaa. Huomatkaa Lip Sleeping Mask! Niin turhaa, mutta mielenkiintoista.

Ostin reissusta matkakokoiset meikinpohjustusvoiteet Too Facedilta ja Beccalta, ja sen lisäksi sain yhden pikkuruisen Beccan primerin kaupanpäällisenä. Ostin muutenkin paljon matkakokoisia meikkituotteita, kun niitä oli kerrankin saatavilla. Primerit, puuterit ja meikkivoiteet kestävät käytössä ikuisuuksia, joten minusta on kätevää ostaa kokeilukokoisia tuotteita. Sephora ja Ulta ovat asetelleet matkakokoiset meikkituotteet viimeisiksi houkutuksiksi ennen kassoja.

It Cosmeticsin tummempi CC-voide on matkakokoinen, vaaleampi sävy normaalikokoinen. It Cosmetics on minulle uusi tuttavuus ja odotankin innolla pääseväni kokeilemaan merkin hehkutettua CC-voidetta.

Pieni Z-paletti löytyi edullisesti Sephoran valikoimista. Olin vielä reissussa varma tarvitsevani tätä, mutta kotiin päästyäni tajusin luopuneeni lähes kaikista yksittäisistä luomivärinapeistani. Ostin Sephorasta myös liikkeen oman sarjan hehkutetun ripsivärin kokeiluun. It Cosmeticsin Superhero-maskaranäyte oli kaupanpäällinen. Beccan Moonstone-highlighter on tuote, jonka olen halunnut ostaa jo pari vuotta ja nyt vihdoin päätin napata sen mukaani. Matkakokoiset irtopuuterit ovat Kat Von D:lta ja Cover FX:lta.

Jätin tarkoituksella loppuun suurimmat ihastukseni, eli luomiväripaletit. Olisin varmasti saanut käsiini Anastasia Beverly Hillsin Modern Renaissancen ja Urban Decayn Naked Heatin jossain vaiheessa myös Suomesta, mutta en jaksanut odottaa niiden hankkimista enää kauempaa. ABH:n paletti on vaivannut minua jo yli vuoden ja Naked Heat oli itsestään selvä hankinta upeiden sävyjen ja jo ihan keräilyaspektinkin vuoksi. Nyt minulla on kaikki normikokoiset Nakut!

Mietin pitkään myös Too Facedin persikkapaletin hankkimista, mutta jotenkin vieroksuin lopulta useampaa sen sävyä, joten se jäi kauppaan.

En ole juurikaan kerinnyt vielä kokeilemaan ostoksiani, sillä halusin tuoda varsinkin meikkituotteet koskemattomina Suomeen. Kotiin palattuani olenkin sitten ollut flunssassa, joten ainakin meikkien testailut siirtynevät edelleen. Herättikö jokin tuote teissä erityistä ihastusta tai kiinnostusta niin, että haluaisitte kuulla siitä lisää? 🙂

Ristiriitaisia reissutunnelmia

Toinen reissupostaukseni onkin hieman tavallista haikeampaa tajunnanvirtaa. Reissumme on ollut mahtava, mutta siihen on sisältynyt myös hyvin ristiriitaisia tunnelmia. San Francisco sai mielialani hetkellisesti melko matalaksi ja pohdiskelin siellä paljon maailman epäoikeudenmukaisuutta ja podin muutenkin maailmantuskaa. Jos teillä on jo valmiiksi huono päivä, niin kehoitan lukemaan tämän postauksen jonain muuna ajankohtana.

Näimme jo viime vuonna monenlaista vietettyämme lähes kuukauden Amerikan eri osavaltioissa, mutta tällä kertaa lyhyemmällä reissulla olemme nähneet jopa enemmän kurjaa puolta Amerikasta. Kaliforniassa köyhien ja kodittomien tilanne on riistäytynyt länsimaisella mittapuulla käsistä, eikä asiaan ainakaan paikallisten käsityksen mukaan näy helpotusta. Kadulla asuvat ihmiset vaikuttavat olevan melko unohdettu joukko, eikä heidän tilanteensa helpottamiseksi ole tehty pitkäjänteisiä ratkaisuja. Erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt yrittävät auttaa kodittomia ja yhteiskunnan toimesta kodittomille on perustettu väliaikaisia suojia (joihin vain pieni osa mahtuu), mutta pitkäaikaiseen ja edulliseen asumiseen ei ole haluttu panostaa riittävästi. Pienen tutkimustyön perusteella tämä kierre on esim. San Franciscossa saanut sysäyksen 80-luvulla, kun silloinen presidentti vähensi rankalla kädellä varoja mm. julkisen puolen tarjoamista edullisista asunnoista sekä mielenterveyspalveluista.

Kaikki Kalifornian kadulle päätyneet ihmiset eivät ole huumeidenkäyttäjiä, kuten usein ajatellaan, vaan joukossa on myös ihmisiä, jotka työpaikkansa menettämisen jälkeen eivät ole pystyneet enää maksamaan huimia vuokria ja näin ollen saamaan asuntoa. Vaikka Suomessa ihmiselle yleensä kasautuu melkoinen ketju epäonnisia tapahtumia ennen asunnottomaksi päätymistä, muistuttaa tämän elokuvissa satumaisen osavaltion tilanne jokseenkin myös Suomen tilannetta. Sillä erotuksella toki, että täällä ihmisiä asuu moninkertainen määrä Suomeen verrattuna ja myös ongelmat näkyvät räikeämpinä.

Yövyimme San Franciscon jälkeen kolme yötä Fresnossa, joka on tunnettu kodittomista asukkaistaan sekä telttakylistä, jotka kaupunki on vuosien saatossa välillä päättänyt tuhota ilman että ihmisille on tarjottu vaihtoehtoista ratkaisua asumiseen. Kaupunki on myös kuuluisa rikollisuudestaan ja huumeongelmistaan. Tämä ei kuitenkaan näyttäytynyt meille turisteille mitenkään, koska turisteille on tietenkin tehty omat turvalliset ja hyvien palveluiden kanssa varustetut alueensa. Fresno on suhteellisen pieni kaupunki, mutta senkin sisälle mahtuu valtavat ristiriidat ja eriarvoisuus.

Turistina Kalifornian tiettyihin ihmisiin kohdistuvaa köyhyysongelmaa ei välttämättä satunnaisia kodittomia lukuunottamatta näe, ellei satu eksymään tietyille, turisteille epämieluisiksi kuvailluille alueille. San Francisco tekee tosin tässä poikkeuksen, siellä kurjuuden näkemiseltä ei voi välttyä. Kalifornian runsas kodittomien määrä on mielestäni osavaltion häpeäpilkku, jolle soisi tehtävän jotakin pikaisesti. Jonkun pitäisi tehdä jotakin on toki lause, joka minun on helppo todeta, mutta jonka tueksi itselläni ei ole antaa muuta konkreettista lisäneuvoa kuin tuttu virsi rahan suuntaamisesta enemmän tiettyihin palveluihin.

Olimme kerinneet viettää Fresnossa yhden yön ja tokeentua jo hieman San Franciscon meihin jättämästä alakuloisesta vireestä, kunnes aamulla Facebookia selatessa törmäsimme uutisiin oman kotikaupunkimme tragediasta. En edes ymmärtänyt koko asiaa aluksi, mutta iltapäivällä tieto tavoitti tunnetasolla mieleni ja koko loppupäivä meni epätodellisessa sumussa.

En halua ottaa kantaa blogissa politiikkaan tai kommentoida Turun tapahtumia muutenkaan tässä foorumissa sen enempää, mutta yksi toive minulla olisi. Itsekin perheenjäseniä menettäneenä muistan miltä kaikki spekulaatio asiaan liittyen tuntui vielä vuosien jälkeenkin. Toivoisin, että Turun iskussa läheisensä menettäneet saisivat surra omaisiaan rauhassa ilman someraivoa. Tapahtuma kosketti kaikkia suomalaisia ja kukaan ei haluaisi vastaavaa tapahtuvan uudelleen, joten reaktiot ovat toki hyvin ymmärrettäviä. Tällä hetkellä minut kuitenkin tekee hyvin surulliseksi se, että näen omassa Facebook-syötteessäni jopa keskenään läheisten ihmisten laukovan näppäimistönsä kautta toisilleen ilkeyksiä kuin riitely jotenkin muuttaisi asioita paremmaksi.

Hetkellisistä angstisista ajatuksistani huolimatta reissumme on ollut erittäin onnistunut ja koen itseni melko valmiiksi palaamaan taas viikon päästä arkeen, kun lomani loppuu. Reissun paras asia on ollut se, että olen tajunnut lähes kipeää tekevän voimakkaasti olevani ihan käsittämättömän onnekas ihminen. Tämä on yleensäkin pidemmissä matkoissa parasta: omaa elämää tulee usein mietittyä monelta eri kantilta ja arvostus sitä kohtaan kasvaa. Tiedän loman loputtua alkavani taas murehtia pieniä asioita kuin ne olisivat suurikin taakka, mutta toivon mukaan pystyn edes välillä palauttamaan mieleeni tämän matkalla kokemani tunteen.

Valoisaa uutta viikkoa kaikille!

P.S. Mieheni vaikutti hieman hämmentyneeltä luettuaan tämän postauksen. Hän ihmetteli, että koinko San Franciscon todellakin pelkästään negatiivisesti. Koin siksi tarpeelliseksi painottaa vielä teillekin, että ei, en todellakaan kokenut. Halusin vain tuoda tässä tekstissä esiin mieleeni nousseita ristiriitoja ja surullisempia puolia usein hohdokkaana kuvatun paikan todellisuudesta. Palaan San Franciscoon blogin puolella vielä myöhemmin positiivisemmissa merkeissä. 🙂

Hello from California!

Käsittääkseni useampi lukijani tykkäsi viime vuoden road trip-postauksistani, joten ajattelin tälläkin kertaa kirjoitella hiukan reissukuulumisia. 🙂 Kirjoittaessani tätä olen tosiaan seitsemättä päivää Kaliforniassa. Lensimme miehen kanssa 7. elokuuta Suomesta Los Angelesiin ja nyt matkaamme parhaillaan vuokra-autolla länsirannikkoa pitkin kohti San Franciscoa ja Sacramentoa.

Palaamme Suomeen 24.8., eli reissua on jäljellä vielä hyvä tovi. Olen kirjoitellut verkkaisesti matkakertomusta, mutta paljon on myös jäänyt dokumentoimatta, sillä matkustustahtimme on ollut jälleen melko kiivas, enkä ole iltaisin ollut kirjoittamistuulella tai muuten vain ehtinyt orientoitumaan blogiin. Aamupäivisin autossa istuessa minulla on parhaiten aikaa kirjoittaa, mutta varsinkin suurempien kaupunkien alueella minunkin silmäparini tarvitaan tarkkailemaan liikennettä, ennakoimaan kaistanvaihtoja sekä seuraamaan navigaattorin ohjeistusta. Yhtenä iltana minulla olisi ollut mainiosti aikaa, mutta juuri silloin motellimme nettiyhteys pätki.

Lähdimme reissuun tälläkin kertaa melko suunnittelematta. Meillä oli tiedossa vain muutama kaupunki ja nähtävyys, jotka halusimme ehdottomasti nähdä ja kokea. Losissa olimme jo viime vuonna, mutta vain parin päivän ajan. Lähdimme nytkin Losista jo yhden yön jälkeen kohti San Diegoa, mutta aiomme viettää pohjoisesta palattuamme loppuloman Losissa.

Vaikka blogiin ei vielä ihan hetkeen tipahtelisi uusia reissupostauksia, matkantekoamme voi seurata Instagramissa kuvien sekä storiesin puolella. Klik.

Viime vuonna teimme Amerikan coast to coast-reissun, jolloin kirjoittelin jo muutamia postauksia mm. kosmetiikkaostoksista. Postaukset voi lukea alla olevista linkeistä:

Kosmetiikan shoppailu Amerikassa (klik)

Ruokarajoitteisen matkailu Amerikassa (klik)

Albuquerque (klik)

Yleistä reissusta (klik)

Olemme nyt levänneet pari päivää Salinasin pikkukaupungissa Kalifornian keskirannikolla ja keränneet voimia San Franciscoa varten. San Franciscoon lähtö on  saanut meidät jopa hieman suunnittelemaan ja valmistautumaan, koska siellä turistin ei tunnetusti kannata palloilla aivan missä tahansa.

Jos teitä kiinnostaa jokin tietty asia Kalifornian road tripissa ja haluaisitte kuulla jostakin enemmän, niin kertokaa se toki kommenteissa! 🙂

Uusi yritys pakata järkevästi – 16 päivää Kaliforniassa

Olen kehittänyt viimeisen vuoden aikana melko ristiriitaisen suhteen pakkaamiseen. Tavallaan minusta on ihanaa pohtia mitä otan mukaan matkalle ja suunnittelu voikin parhaimmillaan olla iso ja tärkeä osa matkan etukäteisfiilistelyä. Toisaalta inhoan pakkaamista, sillä minua melkeinpä ärsyttää jo valmiiksi tietää, että otan jälleen aivan liikaa tavaraa mukaan. Liiallinen tavaramäärä lisää kaaosta, ylimääräistä etsimistä ja ajanhukkaa määränpäässä, joten siksi sitä olisi tietenkin mukavaa välttää.

Kuten viime vuonna samoihin aikoihin, olemme lähdössä jälleen hieman pidempään reissuun, tällä kertaa road tripille Kaliforniaan. Vaikka matkalaukkutilaa on huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Wienin reissuun pakatessa, välttäisin mielelläni viimeksi tekemäni mokat. Haluaisin tällä kertaa lähteä aivan erityisen kevyin kantamuksin, sillä opin jo viime vuonna, että Amerikan matkasta ei todellakaan selviä ilman ostosten tekoa. Jos olen ihan rehellinen, niin mielelläni jättäisin kaiken kosmetiikan kotiin ja ostaisin paikan päältä mahtavan tekosyyn kera kaiken uutena, mutta tähän olen liian järkevä. 😀

Suurin kompastuskiveni matkatavaroiden kanssa on edelleen kosmetiikkatuotteet, sillä pakkaan niitä lähes poikkeuksetta aivan liikaa mukaan.  Ajattelin tällä kertaa nyt ihan oikeasti ottaa tarvittavat tuotteet muutamaa asiaa lukuunottamatta mukaan näytepusseina ja näytekokoina.  Pyrin siihen, että en joudu raahaamaan ainakaan Suomesta mukaan otettua kosmetiikkaa takaisin kotiin, vaan toivon mukaan olen osannut laskea kahden ihmisen kulutuksen sen verran oikein, että kaikki loppuu matkan aikana. Tällä kertaa hyödynnän myös muita kierrätykseen meneviä pakkauksia. Esim. shampooni pakkasin mukaan Dermosilin vanhaan suihkugeelipulloon. Tässä vinkissä ei varmaan ole mitään uutta kenellekään, mutta yritän nyt kerrankin oikeasti itse sisäistää tämän. 😀

Matkakohteessamme tärkein kosmetiikkatuote on aurinkosuoja, joten panostan siihen. Aurinkovoiteet saisi toki ostettua helposti paikan päältäkin, mutta haluan käyttää loppuun tänä kesänä korkatut tuotteet, kun ne ovat vielä käyttökelpoisia, enkä haluaisi ostaa uusia aurinkotuotteita Suomeen raahattavaksi enää tässä vaiheessa kesää. Muistan viime kesän reissusta, että aurinkovoidetta ja ihon suojaamiseen sekä kosteuttamiseen käytettäviä voiteita kului puolet enemmän kuin olin kuvitellut. Auringon lisäksi merivesi ja pitkät päivät ilmastoidussa autossa tekivät iholle tehtävänsä. Kuvan tuotteet ovat tosiaan olleet jo tänä kesänä käytössä, eivätkä suinkaan ole täysinäisiä.

Kosmetiikan ohella toinen murheenkryynini on vaatteiden valitseminen. Minulla ei ole mitään vaikeuksia jättää kotiin esim. erilaisia sähkölaitteita, kuten hiustenkuivaajaa, mutta ilman vaatteita ei kukaan pysty olemaan. Olen oppinut kantapään kautta miten tärkeää on selvittää millainen sää matkakohteessa on. Itse varaudun hieman säätiedoitusten lupauksia kylmempiin olosuhteisiin, koska useissa maissa ilma viilenee iltaa kohden ja on tylsää joutua heti ensimmäisenä ostamaan matkakohteessa uusia vaatteita tai kenkiä vilustumisen pelossa. Road tripilla voi tulla vastaan muutenkin yllättäviä olosuhteita, tai innostus mennä vaikkapa vuorenhuipulle, kuten me viime vuonna Albuquerquessa.

Vaatteet painavat paljon, joten ne kannattaa valita tarkoin. Itse olen huomannut vaihtavani vaatteita matkoilla enemmän kuin kotona ollessa, koska kävelen ja tämän myötä myös tietysti hikoilen huomattavasti enemmän. Erityisesti paitoja kuluu paljon. Mikäli tilaa matkalaukussa on niukasti, suosittelen lämpimästi ottamaan matkalle mukaan sellaisia vaatteita, jotka joutaisivat joka tapauksessa pois lähiaikoina. Tällöin vaatteet voi jättää matkakohteeseen, eikä niitä tarvitse raahata takaisin mukanaan. Jos ajatus kohdemaan ”roskaamisesta” ahdistaa, voi siellä toki etsiä niille sopivan kierrätyspisteen. Kuulin tämän vinkin eräältä paljon reissaavalta ihmiseltä jo vuonna 2006, mutta en käsittänyt sitä silloin, koska vaatteiden pois laittaminen tuntui vieraalta ajatukselta. Nykyinen vaatevarastoni on melko niukka, joten joudun uusimaan usein tiettyjä vaatekappaleita ja olenkin säästänyt monia vaatteita tätä matkaa silmällä pitäen. Ajatusta voi soveltaa myös jalkineisiin. Otin itse viime kesän Amerikan matkalle mukaan jo valmiiksi kuluneita sandaaleja, ja ne olivatkin roskiskunnossa Suomeen palatessa. Kenkiä on toki kivaa myös ostaa matkoilta, mutta ne tuovat matkalaukkuun reilusti lisää painoa. Tällä kertaa päätin selvitä kahden kenkäparin turvin. Sandaalit eivät enää matkaa kanssani takaisin Suomeen.

Voihan olla, että jollakulla ei ole vaatekaapissaan kulahtaneita vaatteita, joista haluaisi hankkiutua eroon. Tällöin mukaan otettavat vaatteet kannattaa valita tietyin perustein. Minulla on tapana käyttää aina hyvin jämäkästi istuvia (lue: tiukkoja) vaatteita, jolloin varsinkaan suoraan ihokosketuksessa olevia yläosia ei voi käyttää kuin yhden päivän. Lainasin Wienissä olosuhteiden pakosta miehen itselleni hyvinkin löysää collegepaitaa, ja huomasin pärjääväni sen kanssa hyvin kolme päivää. Aluspaitoja pitää toki varata edelleen mukaan omansa jokaiselle päivälle, mutta ainakaan turhia päällispaitoja ei kannata raahata mukana. Jos matkakohteessa aikoo viipyä pidempään, kannattaa toki käyttää hyödyksi mahdollisuus vaatteiden pesuun. Amerikassa oli joidenkin motellien yhteydessä automaatteja, joista sai ostettua pieniä määriä pyykinpesuainetta.

Jos saisin valita tulevaan reissuun vain yhden vaatteen, olisi se tämä Vilasta viime vuonna ostettu kahdeksan euroa maksanut mekko. Se sopii Kalifornian helteeseen ja se on helppo pestä vaikka joka ilta motellilla, sillä se  kuivuu noin 20 minuutissa. Yritin etsiä tällaista toista tänä kesänä, mutta en harmikseni enää löytänyt.

Vielä yksi vähäpätöiseltä vaikuttava, mutta tietyllä hetkellä yllättävänkin tärkeä asia: mikäli matkakohteessa on edes jollakin todennäköisyydellä luvassa sadetta, kannattaa ottaa mukaan kunnollinen, taiteltava sateenvarjo. Turisteille kaupatuilla halvoilla sateenvarjoilla ei tee rivakammassa tuulessa mitään, vaan ne hajoavat alta aikayksikön.

Kuulisin nyt mielelläni teidän parhaat vinkkinne pakkaamiseen! Kosmetiikkakasaa saa myös kommentoida ihan vapaasti. 😀 Joitain tuotteita olen jo kuvaamishetken jälkeen poistanutkin mukaan otettavien joukosta. Meikkejä en kuvannut, koska en edelleenkään ole päättänyt mitä otan mukaan, mutta mikäli postaus niistä kiinnostaa, kertokaa se kommenteissa! 🙂

Osa kuvissa näkyvistä tuotteista on saatu blogin kautta.

Heinäkuun 2017 loppuneet

Kukaan lähipiiristäni ei nykyisin enää ihmettele tapojani raahata mukanani tyhjiä purkkeja tai vaikka sitä, jos kyykistelen kuvaamassa jotakin tuubia parvekkeella tai pihan reunassa. Tällä kertaa tunsin kuitenkin itse itseni hiukan hassuksi kuvatessani näitä purkkeja äitini pihalla tihkusateessa. Kuukauden loppuneet oli toki kuvattava ulkona, kun siihen oli tilaisuus. 🙂

Minulla alkoi vihdoin kesäloma ja jätin saman tien kaupungin taakseni. Siksi purnukatkin seisovat tällä kertaa hiukan vehreämmässä ympäristössä.

L’Erboristica-merkin Acido Jaluronico Vegetale oli yllättävän mukava tuttavuus. Käytin hyaluronihappotiivisteen seerumin tapaan ennen kosteusvoidetta tuomaan lisäkosteutusta iholle. Tätä edullista sarjaa saa ainakin Prismoista. 3/5

Sante Moisturising Night Cream* ei ollut omalle iholleni tarpeeksi ravitsevaa ilman lisäboostausta öljyllä, ja ilman öljyn lisäämistä tuotteessa oleva alkoholi jätti iholle aavistuksen kiristävän tuotetunnun. Yksinään käytettynä annan pisteitä 2,5/5. Postaus.

Lavera Hydro Effect Serum* on ollut esillä useissa blogeissa ja saanut paljon hehkutusta osakseen. Minunkin piti tehdä siitä oma postauksensa, mutta saamattomuuteni vuoksi se jäi tekemättä. Tykkäsin tästä todella paljon ja aion ostaa uuden pullon ensi tilassa! Ehkä saan vielä sen postauksenkin joskus tehtyä.. Kevyt ja nopeasti imeytyvä seerumi on erityisen hyvä kesäaikaan. Tuoksu on hyvä ja pumppupullo kätevä. 4,5/5

Dr. Hauschka Rose Day Cream Light ei yltänyt lähimainkaan suosikkini Rose Day Creamin tasolle, eli tykkään rasvaisemmasta versiosta enemmän. Tämä jätti Santen tapaan alkoholisen tuotetunnun iholleni. Kosteutustehot olivat kelvolliset kesäaikaan. 3/5 Postaus.

Benton Honest TT Mist tuli Bearelin kevään kauneusboksissa (postaus). Tämä oli todella positiivinen yllättäjä ja kipusi suoraan kokeilemieni kasvosuihkeiden kärkeen. Hauskan erilaiseen ja kätevään tuubiin pakattu suihke kosteutti ihoa mm. hyaluronihapon voimin ja jätti iholle siloisen pinnan. Aion ostaa tätä lisää, kunhan saan käyteltyä ensin vanhoja suihkeita pois. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! 5/5

Kasa kangasnaamioita kului minun ja miehen yhteiskäytössä. Eniten näistä miellytti Misshan Shea Butter-naamio. Misshan naamiot ovat mukavan pehmeitä ja hellävaraisia iholle. BioAquan hunajanaamiot olivat perushyviä, mutta saman merkin etananaamiot jäivät muistoihin raapivina ja liian märkinä. Misshan naamion olen ostanut Kaubamajasta ja BioAquat on tilattu AliExpressiltä.

Cien Sensitive Cleansing Mousse toimii hyvin aamuputsarina kasvoille ja kainaloille, sekä iltaisin kakkosvaiheen putsarina kasvoille. Vau-efekti tuotteesta puuttuu, mutta alle kolmen euron hintaan tulen varmasti ostamaan tätä lisää. Postaus. 4/5

Missha Blueberry Tea Cleansing Foam oli superriittoisa ja edullinen kakkosvaiheen putsari, joka oli kuitenkin itselleni liian pesevää. En ostaisi tätä uudelleen. 3/5

V10 Plus Water Based Peeling Facial Mask* alkoi olla jo sen verran vanhaa, että sen käyttöominaisuudet olivat muuttuneet. Muistan kuitenkin pitäneeni tästä todella paljon silloin, kun tämä oli vielä tuoreempaa. Suosittelen tätä hellävaraista kasvokuorintaa kaipaaville, herkkäihoisille tyypeille. Ainoa miinus tulee siitä, että koin ihosolukkoa itseensä keräävien ”ryynien” puhdistamisen kasvoilta hieman työläänä. 4/5

Dermosil Blossom Shower Gel on ihanan tuoksuinen ja koostumukseltaan poikkeuksellisen hyvin vaahtoava suihkugeeli, jota olen käyttänyt jo useampia pulloja. 4/5

Gillette Satin Care Shave Gel on tuote, jota kuluu kesäaikana pullo kuukaudessa. Tämä hoiti hommansa hyvin, mutta ei saanut aikaan suurempia värinöitä. Tykkään edelleen enemmän voidemaisista tuotteista höyläämisessä, mutta tämä on toimiva budjettiratkaisu. 4/5

Nuxe Hand And Nail Cream on tehokkaasti kosteuttava, hyvin imeytyvä ja ihanan tuoksuinen käsivoide, jota hamstrailen alennusmyynneistä. Suosittelen kokeilemaan! 5/5

Lush Snow Fairy Body Conditioner* oli mahtava apu kiireessä, jos aikaa esim. koipien rasvaamiseen suihkun jälkeen ei ollut. Lush tekee mielestäni parhaat, oikeasti kosteuttavat vartalonhoitoaineet. 5/5

Fudge Clean Blonde Violet Toning Conditioner oli pitkään suosikkini keltaisuutta hiuksista taittavien hoitoaineiden joukosta, mutta nyt löysin sen tilalle Klippoteketin huomattavasti edullisemman vastineen. Tässä on erityisen ihana tuoksu, mutta en tule ostamaan tätä enää uudelleen. En ylipäätään koe hopeahoitoaineita kovin tehokkaiksi keltaisuuden poistajiksi, vaan hopeashampoot ovat ne oikeasti tehokkaat kaverit. Minulla keltaisuutta on vain latvoissa, joten pysyn kuitenkin kuivattavista hopeashampoista erossa. Tällä viikolla keltaiset latvani toivottavasti saavat lopullisesti kyytiä, joten hopeatuotteille ei ole enää ylipäätään sitten tarvetta. 🙂 3,5/5

Redken Clear Moisture Shampoo ei tuntunut nimestään huolimatta varsinaisesti kosteuttavalta, vaan ennemminkin melko pesevältä tuotteelta. Tämä oli mielestäni kaikin puolin melko tavanomainen shampoo. Tuoksu ei ollut kauheasti mieleeni. 3/5

MAC Studio Waterweight SPF 30 Foundation on loistava meikkivoide kevyestä meikkipohjasta pitäville. Tämä on mielestäni jäänyt MACin muiden meikkivoiteiden varjoon, eikä ole saanut ansaitsemaansa hehkutusta osakseen. Minunkin postaukseni tästä roikkuu edelleen luonnoksissa. Studio Waterweight on seerumimainen ja kosteuttava meikkivoide, joka sopii erinomaisesti kuivaihoisille. Suosittelen! 5/5

ColourPop Créme Gel Liner sävyssä Over Board oli ahkerassa käytössä alkukesän. Pehmeä ja pysyvä koostumus sekä upea pronssinen sävy tekivät tästä suosikkini. Aion ostaa uuden kappaleen tätä lähitulevaisuudessa. 5/5

Näkyikö joukossa kiinnostavia tuotteita? Onko kenties joku muukin vasta aloittanut kesälomansa?

Elokuun loppuneet-postaus tulee olemaan todennäköisesti hieman tavallisesta poikkeava, sillä vietän yli puolet kuusta matkoilla. Tarkoituksenani on yrittää kuvata loppuneet myös reissussa, mutta te saatte niistä raportin ainakin osittain kollaasityyppisesti.

Ihanaa elokuuta! 🙂

*Tuote saatu pr-näytteenä.