Tammikuun 2017 loppuneet

Blogitauko pääsi taas yllättämään. En ole jaksanut istua tietokoneella näpyttelemässä, vaikka postausta odottavia tuotteita, asioita ja ideoita olisi läjäpäin. Aika on hujahtanut eteenpäin. Tuttu ja turvallinen loppuneet-postaus pelastaa taas blogihiljaisuudelta. 🙂

Tammikuu oli loistava kuukausi loppuneiden osalta. Minulta loppui paljon meikkejä, mikä on aika harvinaista herkkua. Olen muutenkin tammikuun aikana aktivoitunut käyttämään meikkejäni tosi monipuolisesti ja tavoitteena on käyttää kaikkia omistamiani tuotteita ainakin kerran alkuvuoden aikana. Tämä alkaa olla oikeasti mahdollista, sillä olen taas myynyt sekä laittanut paljon kiertoon tavaraa, ja minulla alkaa olla oikeasti aika hyvän ja järkevän kokoinen meikkikokoelma, jossa kaikki tuotteet ovat sellaisia, joista pidän. 🙂 Mennäänpä loppuneisiin.

The Body Shop Blueberry Body Butter on ihanan paksua ja kosteuttavaa. Olen käyttänyt tätä varmaan lähemmäs kymmenen purkkia. Hamstraan tätä aina alennusmyynneistä. 4/5

Rituals Yogi Flow Foaming Shower Gelissä oli täydellinen, pehmeän kermainen koostumus ja ihana tuoksu. Ostan näitä sheivausvaahtoja muistuttavia suihkugeelejä ehdottomasti taas joskus lisää. 5/5

Soap & Glory The Scrub Of Your Life vaikutti ihanalta vartalokuorinnalta, kunnes huomasin INCIstä, että siinä on kuorivina partikkeleina muovihelmiä. Iso miinus. Tuoksu ja kuorintateho ovat kohdallaan ja pakkaus on söpö. 2/5

Clarins Double Serum on HG-tuotteeni. Öljyn ja seerumin yhdistelmä tekee ihosta pehmeän ja ravitun. Tätä on onneksi jemmapullo odottelemassa. Melkein 90 euron normaalihinta kirpaisee, mutta alennusmyynneistä ja laivalta tätä saa onneksi edullisemmin. Miten ihmeessä en ole koskaan kirjoittanut tästä omaa postausta? 5/5

Bernard Cassiere Color Control S.O.S-voide* tuoksui mustikalle ja kosteutti hyvin, joskaan ei loppujen lopuksi ehkä aivan riittävästi. Postaus. 3/5

Supermood Egoboost Pure Micellar Foam Toner oli hutiostos, jonka käytin väkisin loppuun. Tämä tuoksui pahalle, eikä tuntunut puhdistavan ihoani. Vikisin tästä enemmän täällä. 1/5

Signe Seebid Mandarin ja Greip-huulivoide oli järjettömän riittoisaa. Tykkäsin tästä yökäytössä, mutta huokaisin helpotuksesta, kun purkki tyhjeni. Tämä hoiti huulten ihoa hyvin, mutta vau-efekti puuttui. Nyt haluan vaihtelua! 3/5

Burt’s Bees Smoothing Eye Cream oli paksua ja hyvin kosteuttavaa, mutta jäi hieman pyörimään iholle ennen imeytymistä. Hitaanlaisen imeytymisen olisin vielä kestänyt, mutta pakkaus osoittautui loppua kohden niin hankalaksi, etten enää ostaisi tätä lisää. Sain kaivaa viimeisen kolmanneksen ulos pumpulipuikolla, sillä annostelija ei enää tavoittanut tuotetta purkin pohjalta. 3/5

Clinique All About Eyes Rich oli loistava silmänympärysvoide, joka ei kuitenkaan voita lemppariani Louis Widmeriä, jota päädyin taas kerran ostamaan Cliniquen loputtua. All About Eyes Rich kosteutti erinomaisesti ja jätti juuri sopivan liukkaan pinnan iholle, jotta meikki levittyi nätisti sy-alueelle. En voi kuitenkaan antaa täysiä pisteitä, kun tiedän vielä paremman tuotteen. 4/5

En yleensä ota loppuneet-postauksiin mukaan käsisaippuoita, mutta method mulled cider foaming hand wash ansaitsee erityismaininnan. Ostin tämän kausituoksun Stockalta joulusaippuaksi. Ihanan kirpakka omenasiiderin tuoksu ja jämäkkä vaahto saavat kaipaamaan tätä. 5/5

Fudge Clean Blonde Violet Toning Conditioner on paras koskaan kokeilemani hopeahoitoaine. Sarjan shampoo on paras hiusten keltaisuuden neutraloimisessa, eivätkä hoitoaineet mielestäni koskaan yllä samalle tasolle hopeashampoiden kanssa, mutta tämä taittoi pois keltaisuutta kiitettävästi. Tuoksu on mahtava ja tuubi kätevä. Ostan lisää Fudgen pesutuotteita, mutta en toivottavasti joudu enää käyttämään kauaa hopeajuttuja, koska hiuksissa alkaa olla jo kohta kokonaan oma kylmän ruskea väri. 5/5

Mirame Kynsilakanpoistoaine oli lempparini, kunnes kokeilin Extraa. En välitä hellävaraisista putsareista, vaan nopeus on valttia kynsilakkoja poistaessa. 4/5

Lumenen CC-voidetta olen käyttänyt jo ainakin pari tuubia aikaisemminkin. Jos pitäisi valita loppuelämäksi yksi meikkipohjatuote, olisi se varmaankin tämä. Loistava hinta-laatusuhde, kätevä tuubi ja hyvä tuoksu. Tämä toimii joka tilanteessa. 5/5.

bareMinerals Mineral Veil toimi loistavana irtopuuterina ihan tavallisen nestemäisen meikkivoiteen päällä. Tämä näytti iholla luonnolliselta ja toi mukavaa kuultoa. 4/5

MAC Pro Longwear Concealer oli ennen suosikkini, mutta nykyään pidän hiukan ohuemmista koostumuksista ja tämä tuntuu turhan tahmaiselta. Olen myös kyllästynyt siihen, että tuotteen jämiä ei saa ulos pullosta, joten toivottavasti en enää hairahdu ostamaan lisää. 3,5/4.

MAC Cremesheen Glass sävyssä Ceremonial oli mukavan helppo arkisävy, mutta koostumus tässäkin turhan tahmainen . En oikein käytä nykyään enää huulikiiltoja, joten yritän olla hankkimatta niitä lisää. 3/5.

Max Factor Velvet Volume False Lash Effect Mascara vaikutti jo korkatessa hiukan kuivuneelta. Luulin pitäväni tästä enemmän, kunnes otin käyttöön uuden ripsivärin Maybellinelta. Vau-efekti jäi uupumaan Max Factorista tällä kertaa ja tämä oli vain ihan ok ripsiväri. 3/5.

Diorin Radiance Booster Pen loppui yllättäen otettuani jo yhteiskuvan loppuneista, joten siksi se lojuu kuvassa orpona. En osaa käyttää valokyniä, joten käytin tämän pois puoliväkisin. Sävy oli itselleni turhan punapohjainen ja koostumus paksu. 2/5.

L’Occitanen joulukalenteriminejä tyhjeni hyvä kasa. Näitä en ala pisteyttämään pienen koon ja sen mukaisesti hyvin lyhyen ”testijakson” vuoksi. Suosikkeina mieleen jäivät Shea Foot Cream ja ihanan tuoksuinen Sherry Blossom Shimmering Lotion. Joskus kauan sitten ostettu Pure Shea Butter toimi monitoimituotteena, mutta en oikein lämmennyt sille, joten senkin kulutin vähän väkisin pois. 2/5. Taustalla lojuvat Kicksin joulukalenterista tullut Miracle Worker Face Mask, josta ihan tykkäsin, sekä Lushin vuoden 2014 joulun kausikylpypommin pussi. Olen ihastunut Lushin kylpypommeihin oikein kunnolla viime aikoina, mutta kovin harvoin niitä pääsee ammeen puuttuessa käyttämään.

Jouduin ottamaan kommenttien hyväksynnän hetkeksi käyttöön, mutta uskallan varmaankin ottaa sen jo pois. Kivaa alkanutta helmikuuta! 🙂

Mainokset

Helmikuun 2016 loppuneet

On taas oman kuukauden suosikkipostaukseni aika. Saanko esitellä: helmikuun loppuun kulutetut kosmetiikkatuotteet. Tunnen tässä kohtaa aina kiusausta valottaa hieman myös ensi kuun todennäköistä saldoa, ja täytyy taas todeta, että maaliskuustakin vaikuttaisi tulevan hyvä kuukausi loppuneiden suhteen. Monta tuubia ja purkkia jäi nimittäin muutaman käyttökerran päähän tyhjenemisestä.

L’Oréal Men Expert Hydra Sensitive Shaving Gel on suosikkituotteeni ihokarvojen ajelussa, sillä se kosteuttaa ihoa ja näin ollen myös suojaa sitä rasittavan höyläämisprosessin aikana. Pakkaus on tainnut uudistua, eikä tämän näköistä pulloa enää luultavasti ole myynnissä. Tämä oli alunperin miehen, mutta omin sen käyttööni. Uusi on jo hankittuna.

Tammikuussa loppui kaksi vuoden 2015 joulunajan suihkugeeliä, mistä olen todella tyytyväinen, vaikka kovasti molemmista tuotteista pidinkin. Jotenkin helmikuussa luopuu jo erittäin mielellään kaikista jouluisista ja talvisista asioista. Lush Rose Jam Shower Gel oli erittäin makealle vaniljalle ja ruusuille tuoksuva suihkugeeli. Tykkäsin paljon niin tuoksusta kuin paksusta koostumuksestakin ja kokonaisuudessaan tämä oli aivan ihana suihkugeeli, jota haluan lisää ensi jouluksi. Tätä jää ikävä, vaikka kuinka jouluista onkin!

The Body Shop Frosted Cranberry Body Polish kuului arvontapalkintoon, jonka voitin ihanan Keyword: Love -blogin Jonnan edellisvuoden jouluarvonnasta. Kävin tämän kuorivan suihkugeelin kanssa melkoista ’tykkään, en tykkää, tykkään’-kisailua ja päädyin lopulta pitämään tästä paljonkin. Tuoksussa on jotakin aavistuksen tunkkaista ja liian hyökkäävää, mutta paksu ja hyvin kuoriva koostumus pelasti paljon.

Claris Roll-On Deodorant on blogimaailmassa paljon hypetetty tuote, josta pidän itsekin paljon. En tiedä onko tässä loppujen lopuksi mitään niin ihmeellistä, että maksaisin tästä selektiivisen kosmetiikan hintaa, mutta ostan näitä mielelläni hyvistä tarjouksista silloin tällöin. Onhan tätä kivempaa käyttää kuin jotain parin euron Rexonaa, vaikka Rexona yhtä hyvin toimisikin. Tämä ei ole pettänyt minua kertaakaan, ja tuoksu tässä on todella miellyttävä. Kuivuminen kestää melko kauan. Näitä on vielä yksi jemmoissa odottelemassa käyttöön ottoa.

Yleensä minulla loppuu joka kuussa vähintään pari-kolme vartalovoidetta, mutta helmikuussa olin laiska ja laiminlöin ihon rasvaamista. Käytin vihdoin loppuun Lushin African Paradise Body Conditionerin*, sillä suihkussa käytettävä vartalovoide oli ehkä parasta, mitä tässä kuussa tiesin kosmetiikkarintamalla. Tämä oli todella kosteuttavan ja ravitsevan tuntuista, paksua voidetta, joka tuoksui ihanalle. Ostaisin lisää, jos raaskisin maksaa tästä pyydetyt yli kolmekymppiä.

Garnier Intensive 7 Days Soothing Gel Body Lotion oli mukavan kevyttä ja nopeasti imeytyvää, mutta sen koostumuksesta erottui iholla hiukan hiekkaa muistuttavaa pientä kidettä. En tiedä johtuiko tämä siitä, että tuote on lojunut Prisman alehyllyllä ties kuinka kauan ennen minulle päätymistä. Tuntuu, että nykyisin todella monet vartalovoiteet käyttäytyvät oudosti ihollani. Lienevätkö vain sitten niin vanhoja?

Sensai Silky Purifying Cleansing Balm on vielä vanhan mallisessa tuubissa, sillä olen ostanut tämän jostain alennusmyynneistä jo melko pitkän aikaa sitten. Tämä oli loistokamaa, jota tulen varmasti ostamaan joskus lisää. Sensain puhdistustuotteet ovat sellaisia, että palaan niiden pariin aina tasaisin väliajoin uudestaan. Kiinteähkö voide suli iholle notkeaksi öljyksi lämmön vaikutuksesta. Tällä lähtivät taatusti kaikki meikit pois, mutta toisaalta iho jäi melko öljyiseksi niin, että Clarisonicin harja oli vielä kakkosvaiheen putsauksen jälkeen melko klähmäinen ja sitä sai pestä paljon tätä Balmia käyttäessä.

Ostin Elivon herkälle iholle tarkoitetun Puhdistusvaahdon Siamese Lipstick -blogin Kaisulin postauksen innoittamana. Elivo on minulle tuttu merkki vuosien takaa ja muistin Kaisulin postauksen luettuani miten paljon pidin aikoinaan merkin tuotteista. Puhdistusvaahto ei tuottanut pettymystä. Se tuoksui ihanan raikkaalle, oli makuuni tarpeeksi paksua ja jämäkkää ja puhdisti hyvin. Ostan tätä varmasti joskus lisää. Mies käytti tästä itse asiassa suurimman osan, joten ilmeisesti hänkin tykkäsi…

WYCON Biphasic Makeup Remover Wipes on viimeisiä jäljellä olevia Rooman reissun tuliaisia. Halusin kokeilla jotakin tältä itselleni ennestään täysin tuntemattomalta merkiltä ja päädyin ostamaan nämä pari euroa maksaneet puhdistusliinat. Liinojen materiaali oli turhan kovaa, mistä ihoni ei tykännyt yhtään, mutta positiivisena puolena nämä pysyivät loppuun asti sopivan märkinä.

MAC Fix+ oli ainakin kolmisen vuotta vanhaa, joten oli aika käyttää se vihdoin loppuun. Minulle tulee kausia, jolloin nämä kasvosuihkeet ovat mielestäni aivan turhia ja välillä taas käytän niitä päivittäin todella paljon. Nolona tunnustan, että minulta löytyy MACin kasvosuihkeita vielä kolme lähes täyttä pulloa…

Bory Q-10 Moisture Eye Serum kesti käytössä ikuisuuden, sillä silmänympärysseerumia kuluu todella pieni määrä kerrallaan. Tykkäsin tästä todella paljon, mutta olin silti ihan tyytyväinen sen loputtua, sillä nyt pääsen käyttämään muita sy-seerumejani. Tämä toi mukavasti lisäkosteutta sy-iholle, mutta ihoa tiukentava fiilis oli ehkä hiukan turhankin vahva.

Egoboost The Perfect Day Creamista* olen kirjoittanut oman postauksensa, jonka voi käydä lukemassa täältä. Tykkäsin tästä kovasti, vaikka tämä ei ollutkaan tarpeeksi kosteuttavaa iholleni. Onneksi tykkään kerrostaa tuotteita ja lisäillä niihin sekaan öljyjä.

Siivousinnostuksissani olen ottanut tavoitteeksi käyttää pois kaikki matkakokoiset hoitoaineet ennen täysikokoisen pullon korkkaamista. L’Oréal Elvital Color-Vive Balsam silotti tukkaani yllättävän huonosti, vaikka yleensä tällaiset värjätyille hiuksille tarkoitetut tuotteet tekevät hiuksistani pehmeät ja sileät. Onneksi ei ollut tämän suurempi pakkaus kyseessä. Saman merkin Excellence Creme Balsam toimi loistavasti, kuten nämä hiusvärien mukana tulevat hoitoaineet aina minulla tekevät.

Dior Créme Abricot alkoi olla jo todella vanhaa. Jään kaipaamaan tätä, sillä mikään muu kynsinauhojen kosteuttamiseen tarkoitettu tuote ei ole toiminut näin hyvin. Tuotteesta voi lukea enemmän täältä. Säästän ehkä purkin myöhempää käyttöä varten, tämä on todella suloinen!

Ja taas loppui yksi Crazy Rumorsin huulirasva. Mint Chocolate* on yksi suosikkimauistani, jota ostan varmasti joskus lisää.

Ensimmäinen miehen äidiltä jouluna saaduista Dermosilin minikäsivoiteista loppui. Vitamin E on ikisuosikkini, sillä tässä ovat kohdallaan niin tehot kuin pehmeä tuoksukin.

YSL Volupté Tint-In-Oil marjaisan pinkissä sävyssä loppui ihan yllättäen. Onneksi minulla on vielä toinen sävy jemmassa, sillä tämä on ihan parhaita huulimeikkituotteita, joita tiedän. Tuote antaa huulille sävyä ja kiiltoa yhdellä sipaisulla ja on samalla todella hoitavaa ja ravitsevaa. Melkein neljänkympin hinta on kirpaiseva, mutta tarjouksesta voisin ostaa uuden. Suosittelen näitä lämpimästi! Mainitsinko jo, että nämä tuoksuvat ihan älyttömän hyvälle?

L’Oréal Lumi Magique Pure Light Primer on lojunut meikkalaatikossa luvattoman kauan ilman että olen ottanut sitä aktiiviseen käyttöön. Jokunen kuukausi sitten päätin kokeilla sitä pitkästä aikaa ja ihastuin. Pohjustaja tekee ihosta kuulaan ja raikkaan näköisen, sekä tuntuu kosteuttavan ihoa samalla. Tällainen on varmaankin pakko hankkia joskus uudestaan, sillä useat omistamani silikoniset, tasoittavat primerit eivät vain enää ole ihoni parhaita kavereita. Muovinen, kevyt tuubi oli todella kätevä. Taidan itse asiassa ostaa tällaisen uuden piankin, ellen saa MACin Strobe Creamia toimimaan ihollani vastaavaan tapaan.

Avon Mega Effects Mascara* on ollut auki huomattavasti kauemmin kuin ripsiväreille suositellut kolme kuukautta. Tykkäsin tämän tekemästä jäljestä niin paljon, etten raaskinut laittaa sitä aiemmin pois. Olen kirjoittanut tästä enemmän täällä.

Palataan asiaan taas ensi kuussa!

Ps. Onko siellä joku muu yhtä innoissaan lisääntyneestä valosta ja pidentyneistä päivistä? Kevät tulee! 🙂

*Tuote saatu blogin kautta.

Loppukaa jo!

Kirjoitan blogissa useimmiten uusista hiljattain hankkimistani tuotteista, jotka ovat kuvissa vielä korkkaamattomia ja neitseellisen kauniita. Tänään halusin tehdä poikkeuksen ja vilauttaa teille kaikkein kuluneimpia, vanhimpia ja nuhruisimpia luomivärejäni, joihin liittyy pieni haaste.

Minulla on ollut jo pidempään tavoitteena saada kulutettua loppuun kaksi vanhinta luomiväripalettiani. En ole varma milloin olen hankkinut nämä, mutta useampi vuosi ostohetkestä joka tapauksessa on. Nämä ovat ensimmäiset selektiivisen kosmetiikan luomiväripalettini ja näillä on aivan mieletön tunnearvo. Juuri tällaisia sävyjä käytin yläasteelta parikymppiseksi.

Tavoitteenani on tosiaan saada käytettyä sekä Diorin tuunattu Earth Reflections-viisikko että Chanelin Vanités-nelikko loppuun tämän vuoden puolella ja mieluiten vielä kevään aikana. Vaahtomuoviapplikaattorit ovat jääneet paletteihin pyörimään, mutta niitä en sentään enää käytä. Olen aikoinaan pessyt (!) niitä niin paljon, että ne ovat kuluneet puhki. Juu, ne joutavat roskikseen.

Homma voi kuulostaa monen korvaan aivan hullulta. Miksi ihminen, joka omistaa satoja luomivärejä, haluaa käyttää juuri näitä? Miksi joku paletti täytyy sutia loppuun? Kysymyksiä, joihin vain toinen samalla tapaa hurahtanut voi tietää vastauksen.

Paleteista on ikänsä puolesta pakko hankkiutua eroon, mutta en pysty heittämään niitä pois ennen kuin viimeinenkin murunen on käytetty. Nämä kuvat on otettu kolmisen viikkoa sitten, joten totuus on tällä hetkellä vieläkin kuluneempi ja rähjäisempi. Haasteeni eteneminen näyttää hyvältä.

Wet’n Wildin mattaluomiväri Brulee ei ole vielä kovinkaan vanha, mutta se saa avustaa minua haasteessani, sillä matta kulmaluusävy on pakollinen Diorin ja Chanelin hohtavien sävyjen ohelle. Hohtavuus onkin se, joka tuo projektiini haastetta – harvemmin vaikkapa hohtavaa vaaleaa tulee käytettyä meikissä, ja sitä tuossa Diorissa riittää. Täytyy sanoa, että en malta odottaa näiden loppuvan, sillä aika moni muukin ihana paletti odottelisi käyttöä. Tämä saakin olla ensimmäinen ja viimeinen meikkihaasteeni tänä vuonna.

Muistan monen aloittaneen vuodenvaihteessa vastaavanlaisia projekteja. Mitä niille nyt kuuluu?

Kuulumisia

Heippa! Julkaisen tänään varsin poikkeuksellisen postauksen ja kerron hieman viimeisen viikon kuulumisistani. Jotta tämä ei mene aivan oman navan kaivelemiseksi (yyh, inhoan tuota vertausta, mutta sitä tämä kuulemma on!), saatte ihailla samalla alkusyksystä Kicksin alennusmyynneistä löytämääni upeaa aarretta, jota en vieläkään saata uskoa omakseni.

Olin lauantaina Indiedaysin Blog Awards-gaalassa. Päivä oli varsin pitkä, ja olinkin 16 tuntia liikenteessä. En kokenut oloani kodikkaaksi juhlissa, sillä viihdyn paremmin kotikutoisissa kauneusbloggaajien tapaamisissa. Iltani pelastivat viitisen muuta kauneusbloggaajaa, joten vältyin seisoskelemasta koko iltaa seinäkukkasena kuplavesi kädessäni. Lähetin miehelle kotimatkalta viestin, että on kivaa olla arkinen kameleontti.

Illan meikistä en ottanut kuvaa, mutta pienenä triviatietona mainittakoon, että löysin meikkiä suunnitellessani kätköistäni MACin vanhan Paint Potin sävyssä Artefact. Sävy lienee jo lopetettu, mutta viininpunainen karpaloon kallellaan oleva pohjustaja on juuri nyt varsin ajankohtainen. Kannatti tonkia laatikoita!

Kun kerran Helsinkiin asti olin saanut itseni raahattua, hyödynsin tilanteen Blog Awards-avecini Pirjon kanssa keskustassa pyörien. Sain pidättäydyttyä tuhlaamasta rahaa muualla kuin Lushilla. Minullakin on nyt Snow Fairya, jee! Nettishoppailun aiheuttamassa krapulassani jätinkin kaiken muun kiltisti kauppaan. Aika ihania joulukokoelmia oli kyllä jo siunaantunut esille…

Sain Lushilta ihanan pikkujoululahjan, josta kuulette varmasti myöhemmin. Voiko ihminen olla addiktoitunut palasaippuoihin? Ilmeisesti.

idkuva

Liian pitkäksi venähtäneen postaustauon jälkeen yritän taas ryhdistäytyä ja päivittää useammin. On aika purkaa viime aikaisten ostosteni sumaa, mutta myös tutkia joitain jo pidempään käyttämiäni tuotteita.

Ja niin tuo poskipuna.. Diorin kevään 2014 kokoelman kausiposkipuna maksoi 15 euroa ja risat normaalihinnan ollessa yli 50 euroa. Olin suorastaan järkyttynyt nähtyäni sen alepöydällä muiden sottaisten ja rasvaisin sormin klähmittyjen alennustuotteiden keskellä. En harkinnut ostosta sekuntiakaan, vaan nappasin sen turvaan. Eikös olekin upea? Vaikka sävy näyttää ärhäkältä pannussa, on se iholla kevyesti käytettynä hillitty ja moneen tilanteeseen sopiva. Tätä minä kutsun täydelliseksi löydöksi!

Mitä teille kuuluu?

Dior Crème Abricot

Mitkä teillä ovat niitä asioita kauneudenhoidossa, joita olette laiskoja tekemään, tai jotka ovat jostain syystä haastavia ja sen vuoksi ehkä ikäviä rutiineja?

Minulle laiskuuden piiriin kuuluvat kynsienhoito ja kulmakarvojen meikkaaminen. Kosmetiikkahöperön logiikalla yritin keksiä asioita, jotka voisivat motivoida minua panostamaan enemmän näihin kahteen asiaan. Välillä lievästä ja välillä vähemmän lievästä uusien tuotteiden kokeilumaniastani johtuen päädyin tuhlaamaan kahteen tuotteeseen, joiden kuvittelin auttavan asiaan – ökyhintaiseen kulmapalettiin ja hämmentävän tyyriiseen kynsinauhavoiteeseen. Diorin kynsien -ja kynsinauhojenpehmittäjään minut sai lankeamaan mikäpä muukaan kuin yltiösuloinen pakkaus.


Pakkaus henkii mielestäni jotain vanhaa ja lähes vintagemaista kauneutta. Siinä on juuri sopivassa suhteessa ylellisyyttä ja söpöyttä.


Voide itsessään näyttää aika ällöttävältä, vaikka se yrittääkin pistää parastaan sävysävyyn asetellun ruusun rinnalla.


Mutta viis voiteen ulkomuodosta, se nimittäin toimii! Olen äärimmäisen skeptinen kaikkiin kynsienhoitojuttuihin liittyen, joten levittelin tätäkin kynsinauhoilleni yöksi lähinnä mukavan tuoksun vuoksi. Aamulla minua kuitenkin odotti iloinen yllätys, kun kuivat röpelöt olivat talttuneet mukavan pehmeiksi. Seuraavaksi aion kokeilla levittää tätä kauttaaltaan kynsilleni ja kokeilla voisiko se säännöllisesti käytettynä auttaa liuskoittuvia ja hauraita kynsiäni vahvistumaan. Voide on todella paksua ja hitaasti imeytyvää, joten päiväkäyttöön en tätä niinkään suosittele.


Tämäkin tuote on ostettu laivalta, mutta normaalihinta maissa lähentelee kolmeakymppiä. Kynsihifistelijälle se lienee normaali summa kynsinauhavoiteesta, minulle ei niinkään tavanomainen. Mutta elän toivossa, että jaksan suoriutua söpön pakkauksen ja D:llä alkavan merkkinsä vuoksi rasvailemaan tällä jankilla tavanomaista useammin rohtuneita kynsinauhojani.

Onko tämä teille tuttu tuote?

Loppuneet lokakuussa

Lokakuussa olin kuun alun MAC-ostoksia ja muutamien Sokoksen 3+1-päivien ostoksia lukuunottamatta ostolakossa. Tämä innosti kaivelemaan kätköistä vanhoja aarteita sekä käyttämään vanhoja tuotteita loppuun oikein urakalla. Yritin tehokäyttää sellaisia tuotteita, jotka olin unohtanut kaappeihin, sekä käyttää pois näytteitä ja minikokoisia tuotteita. Onnistuin mielestäni aika hyvin. Mitään suurempia erävoittoja en saavuttanut, kuten joidenkin hiustuotteiden loppuun käyttämistä. Hiustuotteet ovatkin murheenkryynini – olen laiska käyttämään niitä, ja kesän työprojektin jälkeen niitä pyörii nurkissa tolkuttomat määrät. Annoin myös eteenpäin jättimäisen kasan meikkejä ja riemuitsin niiden löytämistä uusista kodeista.

Lokakuun loppuneiden saldo oli huomattavasti parempi kuin syyskuun.


Eniten loppuun kului vartalotuotteita, mutta myös muutama meikkituote. Nämä ovat harvinaisia hetkiä.


Speickin suihkugeeli on luonnonkosmetiikkaa. Merkin suihkugeelit ovat suosikkejani, sillä niissä on kaikki kohdallaan. Pesuteho on miellyttävä – ei liian pesevä, mutta kuitenkin riittävä. Purkki on eleettömällä tavalla kaunis ja kaikinpuolin kätevä. Viimeisetkin geelitipat saa hyvin puserrettua ulos tuubimallisesta purkista. Tuoksu on raikas ja rauhoittava. Suosittelen tutustumaan näihin, sillä näiden tuoksussa on mielestäni jotain ainutlaatuista. Omani olen ostanut Ruohonjuuresta.

Dermosilin E-vitamiini-sarjan suihkuvoide oli mukava tuote. Se pesi hellävaraisesti ja tuoksui hyvälle. Pidän todella paljon E-vitamiini-sarjan tuoksusta. Purkki on söpö. Suosittelen!

Nivean deodoranteista olen kirjoittanut enemmän täällä. Stress Protect on uusi HG-tuotteeni, jota aion ehdottomasti ostaa kolmannenkin kappaleen. Mikään muu deodorantti ei ole toiminut näin hyvin sitten Clarinsin kulttidödön. Hellävaraisempi Calm & Care-deodorantti ei vakuuttanut minua yhtä hyvin, eikä tuoksu ollut yhtä paljon mieleeni.

Säästelin Thann-sarjan matkakokoista shampoota aikansa, mutta käytin sen vihdoin pois, koska en liiemmin pitänyt siitä. Se oli makuuni aivan liian pesevä ja takutti tukkani inhottavaksi linnunpesäksi. Edes hurmaava tuoksu ei pelastanut tätä murskatuomiolta. Pettymys.


Oriflamen lahjaksi saatu käsivoide oli miellyttävä peruskosteuttaja. Tuotteessa on todella hyvä, mieto kukkaistuoksu. Onneksi minulla on vielä sarjan suihkugeeliä jäljellä.

Rento-sarjan Mintun ja eykalyptuksen tuoksuinen, viilentävä jalkavoide oli pettymys. Se oli kosteutustehoiltaan heikko, ja hyvin lirumainen koostumus sai sen valumaan pitkin jalkoja ennen kuin kerkesin hieromaan sen ihoon. Tämä kului onneksi loppuun nopeasti, sillä tuotetta sai laittaa todella paljon kerralla, että huomasin minkäälaista kosteutusta. Tämä olisi ehkä toiminut paremmin kesällä.

Dermosilin Primo-sarjan käsi -ja jalkavoide oli kosteutusteholtaan erinomainen, mutta silti hieman tylsä tuote. Tässä mainittiin olevan hento vaniljainen tuoksu, mutta minä en haistanut sellaista. Tuoksuttomuudesta tulee aina minulta pitkä miinus. Imeytyvyys oli hidasta, mutta tämä olikin tarkoitettu yökäyttöön.


Kolmas loppunut tuote Dermosililta oli E-vitamiini-sarjan Ihonhoitovoide E. Tämä oli toinen käyttämäni jättipurnukka. Voide oli liian kevyttä makuuni, sillä sitä sai läträtä ihoon tolkuttomia määriä, ennen kuin se sai esim. korppusääreni pehmeiksi. Tämä kuluikin suuresta määrästään huolimatta nopeasti loppuun. En ostaisi lisää, vaikka tuoksu onkin hurmaava ja pumppupullo kätevä.

The Body Shopin Mustikka-vartalovoista olen kirjoittanut aiemmin täällä. Kaikinpuolin mahtava tuote, jota en ikävä kyllä korkean hintansa vuoksi malta ostaa lisää. Kosteutusteho, purkki, tuoksu – kaikista täydet pisteet. Uusiokäytän kaikki TBS:n vartalovoipurkit erilaisten pienten esineiden säilytyksessä. Säilytän niissä esim. hiuspinnejä ja marseillesaippuan paloja.

Doven Purely Pampering-vartalovoide oli todella hyvää tavaraa. Tuote kosteutti hyvin, imeytyi melko nopeasti, tuoksui ihanalta ja oli edullista. Suosittelen.


Dr. Hauschkan Puhdistusvoiteen olen maininnut blogissa useasti, mutta en ole tehnyt siitä koskaan omaa postausta. Tämä oli ainakin viides loppuun käyttämäni puteli. Puhdistuvoide on koostumukseltaan paksua, rouheaa tahnaa, joka puhdistaa ja kuorii hellävaraisesti. Käytän tätä kakkosvaiheen putsarina, sillä meikkejä tämä ei missään nimessä puhdista. Käytän tätä myös kosteuttavana naamiona, sillä tästä tosiaan löytyy myös kosteuttavia ainesosia. Tuoksu on luonnonkosmetiikkamaisen yrttinen, ja minulle tulee tästä etäisesti mieleen myös oluen tuoksu/haju. 😀 Miinusta tulee epäkäytännöllisestä pakkausmateriaalista, todella nopeasta kulumisesta ja hinnasta. Tuote loppuu säännöllisesti aamuin illoin käytettynä parissa viikossa, ja hintaa on yli 15e. Suosittelen silti kokeilemaan.

Soap & Gloryn ihanan kuorinnan loppuminen oli surullista. Olen kirjoittanut tuotteesta enemmän täällä. Halkaisin purkin vielä kuvaamisen jälkeen kahtia ja sain kaavittua viikon kuorinnat talteen. Nyt saankin ostaa uuden kasvokuorinnan tämän loputtua!

Moroccanoilin hiusöljyn sain Livboxin mukana joskus alkuvuodesta, kun vielä olin tilaaja. Tämä oli aivan ihana tuote sekä tuoksultaan, että vaikutuksiltaan tukkaani. En kuitenkaan malta ostaa lisää korkean hinnan vuoksi, vaan tyydyn markettiöljyihin.
Rainbown puhdistusliinoista ei ole erityisempää mainittavaa, peruskamaa.

H&M:n kasvonaamio aiheutti iholleni todella ikävän reaktion. Iho tuli punaiseksi ja kipristeleväksi, joten pesin tämän pois lähes saman tien. Tämä on ollut jokin typerä hetken mielijohde-ostos. 

Diorin Hydra Life-Sorbet Creme oli aivan ihanaa, ja voisin kuvitella ostavani sitä joskus täysikokoisen pakkauksen. Se kosteutti todella hyvin, mutta imeytyi lähes hetkessä. Iho jäi hoidetun ja raikkaan tuntuiseksi. Pienestä näytteestä riitti kahteen käyttökertaan. 

Elizabeth Ardenin näytteen sisällä ei itse asiassa ollut mitään 😀 Joten ei siitä sen enempää. 

Yves Rocherin yövoide tuntui aivan ihanalta, ja sitä tekisi mieli joskus ostaa täysikokoinen tuote.



Ja sitten loppuneisiin meikkituotteisiin!

MSCHICin persikkaisen nude huulipuna Beach Beige kuului niihin puniin, jotka pyörivät laukun pohjalla ikuisuuden. Tämä oli tarkoitus tehokäyttää loppuun jo edelliskesänä, mutta minulle vastenmieliset sävy, tuoksu ja koostumus pitivät minut tästä erossa. Pakkomielle tämän kuluttamisesta sai minut kuitenkin nyt hoitelemaan sen loppuun, ja tadaa, roskikseen lensi vihdoin. Viimeisiä jämiä en alkanut kaivaa hylsystä.

Thaimaasta suunnilleen kuusi vuotta sitten ostettu kynsilakkakin kului jostain käsittämättömästä syystä loppuun. Käytin tätä vain ja ainoastaan varpaankynsillä. Merkistä ei mitään hajua.

Lumenen luomivärinpohjustajan oli myös aika loppua, sillä se oli jo arveluttavan vanhaa ja kuivunutta. Hommansa tämä hoiti hyvin, joten edullisemmaksi pohjustajaksi tämä oli ihan kelpo tuote. Uskomattoman riittoisa tuote.

Pirkan huulirasva on mitäänsanomaton, mutta hyvä tuote. Oli kivaa saada edes yksi huulirasva loppumaan, sillä niitä on tolkuton määrä jemmoissa.

Tällaiset loppuneet tässä kuussa. Ostolakko saa jatkua kasvokuorintaa ja paria mahdollista MAC-ostosta lukuunottamatta, joten myös vanhojen tuotteiden tehokäyttäminen jatkukoon. Tietysti saan ostaa tilalle jotain, jos jokin tuote loppuu kokonaan jemmoista. Mutta eipä tällaisesta ole havaintoa aivan hetkeen…

Syksyn ihanin luomiväripaletti

Postiluukusta kolahti parisen viikkoa sitten Kicksin alekuponki. Se tarkoitti minulle luonnollisesti reissua henkilökohtaiseen karkkikauppaani. Ostin -20% alennuksella Diorin upean ja pitkään himoitsemani Bonne Étoilen syksyn 2013 kokoelmasta. Ostin myös uuden BB-voidesiveltimen, sillä pilasin vanhan kappaleen pesemällä sitä liian aggressiivisesti. Tänään ei kuitenkaan keskitytä siveltimeen, mutta siitä voi lukea postauksen täältä

Syksyn ihanin luomiväripaletti on minun mielestäni Diorin Bonne Étoile-viisikko. Voin julistaa, etten ole ollut näin innostunut mistään meikkituotteesta sitten MACin Archie’s Girls-kokoelman.

Se on pakattu Diorin tapaan ylellisen tuntuiseen samettipussukkaan. Ai että, miten kivaa on avata tällainen aarre ensimmäistä kertaa!

Sametin alta paljastuva pakkauskin on kaunis.

Mutta ennen kaikkea itse sisältö… ah, kertakaikkisen u-p-e-a! Mielettömän kauniit sävyt tähtikuvioiden kera.

Sävyt itsessään eivät ole tyypillisintä Päiviä. Rakastuin silti silmittömästi tähän palettiin, vaikka vihreät sävyt eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini. Bonne Étoilessa sävyt ovat kuitenkin enimmäkseen silmääni miellyttävän viileitä ja syksyisen savuisia. Vasemman ylänurkan ruskeanvihreä ja keskimmäinen vaaleanruskea ovat kaksi lämpimämpää sävyä. ”Yllättäen” suosikkisävyjäni ovatkin paletin viileät sävyt, mutta kahdesta lämpimämmästäkin pidän. Jos meikkaan paletilla kiireessä, päädyn helposti kahteen alimmaiseen sävyyn. 

Paletti sopii mielestäni sekä lämpimämmille, että viileämmille ihonsävyille. Tein paletilla silmämeikin kolmelle sävymaailmaltaan hyvin erilaiselle naiselle, ja sävyt näyttivät kaikilla mahtavalta. Meikkikuvia ei tässä postauksessa vielä nähdä, mutta tulen varmasti meikkaamaan paletilla paljon tänä syksynä, joten joitain kuvia päätyy varmasti tännekin asti.

Swatch-kuvat eivät tee oikeutta paletin kauniille sävyille, mutta antavat kuitenkin osviittaa. 

Dior on mielestäni onnistunut erinomaisesti syksyn kokoelman kanssa. Ajatukseni harhailevat luvattoman usein myös kokoelman toiseen viisikkoon, Constellationiin. Ihastuin alunperin näistä kahdesta viisikosta palavasti enemmän siihen, sillä siinä on minua yleensä kiinnostava sävymaailma. Vihertävä sisarensa vei kuitenkin voiton ei-niin-tyypillisine sävyineen, kunhan tajusin katsoa miten kaunis se oikein on. En kuitenkaan pääse yli siitä, että Constellationkin on järjettömän kaunis viisikko. Olenkin nyt kahden vaiheilla. Syyskuun kosmetiikkakiintiö täyttyi jo ensimmäisen viikon sisällä, enkä saisi enää ostaa tässä kuussa mitään. Toisaalta minulla on loppukuussa merkkipäivä, jolloin olen ansainnut palkinnon…

Haaveileeko joku Bonne Étoilesta, vai löytyykö se jo meikkipussista? Mikä teistä on paletin kaunein sävy?

Dioria ja ryhtiliikkeitä

Blogini varsinaiseen aihepiiriin liittyvää postausta on ollut viime päivinä jotenkin vaikeaa aloittaa, joten päätin kirjoittaa tänään vähän aiheen vierestä. Toki aluksi hieman aihepiiriin istuvaa Dior-intoilua.

Kävin tänään ostamassa kummitytölle nimipäivälahjan ja eksyin samalla Stockmann Beautyyn. En ostanut sieltä mitään, mutta kävin tarkistamassa Diorin ständin uuden kokoelman ilmestymisen toivossa. Uusi syyskokoelma oli saapunut! Tässä postauksessa unelmoin viisikko-paleteista, mutta totesin tänään haluavani niistä ehkä vain toisen. Ja vain ehkä, sillä kumpikaan ei loppujen lopuksi sykähdyttänytkään niin paljon kuin kuvittelin.


Molemmat ovat todella nättejä paletteja, mutta Constellation on hieman valju, ei mitenkään ainutlaatuinen paletti. Bonne Etoile on ehdottomasti minun mielestäni kauniimpi sävyiltään, ja sen ostamista harkitsen edelleen. Yleensä olen kaula pitkänä kaiken violetin perään, mutta tällä kertaa savuinen vihreä vie voiton. Minusta Diorin viisikot ovat usein aika tylsiä, varsinkin vakiovalikoimaan kuuluvat, joten siinä mielessä nämä ovat kyllä molemmat mukavia poikkeuksia. Ja tähtikuvioituine pintoineen syötävän hyvännäköisiä korkkaamattomina.

Sitten yleisluontoisempaa asiaa:
Olen viime aikoina lukenut monista kauneusblogeista ja toki muistakin blogeista ihmisten aloittamista kuntoiluharrastuksista ja elämäntaparemonteista. Mm. Keyword: Love-blogin Jonna kirjoitti aiheesta inspiroivan postauksen. Itselläni on kypsynyt hiljalleen haave samantapaisesta ryhtiliikkeestä. Minulla on huonoja aiempia kokemuksia liikunnasta ja dieeteistä, mutta nyt olen harkinnut järkevän ja todella hitain askelin etenevän muutosprosessin aloittamista. En edes kutsu ruokavaliomuutoksiani dieetiksi, koska sanalla on minulle ikävä kaiku. Puhunkin ruokavalion järkeistämisestä. 

Syömiseni on keskittynyt aiemmin iltoihin, ja olen usein skipannut aamupalan kokonaan – tämän olen huomannut olevan monen ihmisen ongelma. Olen hyvin saattanut töihin iltavuoroon kello kahdeksi mennessä juoda koko aamupäivän aikana vain kahvia, ja syödä päivän ensimmäisen aterian kello 15. Liikuntaa en ole harrastanut nimeksikään, vaan olen ollut (ja olen edelleen) hyvin passiivinen sisällä viihtyvä nörtti. 

Olen kehitellyt mielessäni ajatusta, että söisin kunnon aamupalan (ei kuitenkaan leipää), töissä lämpimän aterian sitä ruokaa, jota on tarjolla, ja kotona loppupäivän kevyesti salaatteja, hedelmiä ja proteiinipitoisia ruokia. Saisin siis syödä reilun aamupalan ja kerran päivässä ”normaalisti” ilman kalorien vatvomista, ja loppupäivän kevyemmin. Pyrkisin jättämään leivän ja ylimmät viljat ja hiilarit pois, sillä ne ovat suuri paheeni. Samoin luopuisin karkeista ja herkuista, paitsi yhdeksi päiväksi viikossa. Jos en pysty pysymään yhdessä herkkupäivässä, kitken senkin pois. Liikuntaa harrastaisin aina kun jaksan, mutta ainakin kolme kertaa viikossa. Kävin tänään juoksemassa kunnon lenkin, ja olo oli kyllä mahtava sen jälkeen. 

Koska minua tsemppaa aina jokin keppi ja porkkana-juju, voisin vielä kehittää itselleni palkitsemissysteemin. Eli käytännössä ehkä sellaisen, että jos en pysy ruodussa, en saa esim. ostaa kosmetiikkaa. Se olisi aika paha rangaistus minulle 😀

Kirjoitin futuurissa, mutta olen jo muuttanut ruokavaliotani hieman vajaan viikon ajan ja tänään löin päätöksen ryhtiliikkeestä lukkoon. Olen tietoisesti vältellyt vaakoja usean vuoden ajan, mutta tänään astuin kyseisen punnitsemisvälineen päälle työpaikan pukuhuoneessa ja meinasin lentää selälleni. Olen kerännyt 15 kiloa painoa viime kerrasta, kun olen käynyt vaa’alla. Tilanteeni ei ole mitenkään hälyyttävä, olin muutama vuosi sitten lähes alipainoinen, enkä ole edelleenkään ylipainoinen tms, mutta nykyisellä menolla kiloja on kohta varmasti lisää. Lisäksi olen väsynyt ja ihoni on jälleen pöyristyttävässä kunnossa. Eniten toivon, että saisin elintapojen muutoksesta apua iho-ongelmiini.

Blogistani ei todellakaan jatkossa tule laihdutus/liikunta/ruoka-blogia, mutta ehkä ihon kannalta voisin joskus raportoida tilanteesta tännekin. Miltäs kuulostaa?

Dior Rouge Mauve Mystère

Eikon kanssa shoppaillessa mukaani tarttui muiden ostosten ohella tämä upea huulipuna. En syöksynyt suin päin puna käsissäni kassalle, vaan harkitsin ostopäätöstä jokusen tovin. Puoltavia asioita olivat ne, että sävy on kertakaikkisen minua ja eihän puoleen hintaan alennettua Dioria voi vastustaa. Minulla kuitenkin oli tilauksessa juuri vastaavansävyinen puna, ja löytyipä ehkä hieman vastaavia tuotteita jo pari kappaletta vanhoistakin kätköistä. Toisen kosmetiikkabloggaajan säestämänä punan kassalle kiikuttaminen oli kuitenkin (hyvin hiljaisesta) järjen äänestä huolimatta väistämätöntä. Ja ah, nyt tämä on minun: Dior Rouge Mauve Mystère.

Puna näyttää hylsyssä tummemmalta kuin mitä se on huulilla. Kerrostamalla punasta saa kuitenkin esiin todella tumman ja dramaattisen, jopa hieman synkän sävyn. Kuvassa punaa on kevyesti yksi kerros.


Puna on erinomainen laadultaan. Se levittyy pehmeästi ja pysyvyys on huippuluokkaa. Testasin tämän heti kassalta päästyäni ostoskeskuksen wc:ssä, mutta tarkemman arvioinnin kohteeksi tämä pääsi työpäivänä. Töissä puhun paljon, juon kahvia ja syön kaksi kertaa. Pohjustin punan MACin Heroine-huultenrajauskynällä (match made in heaven) ja levitin punaa päälle. Suukotin ylimmät punat paperiin ja lisäsin toisen kerroksen. Huulimeikki kesti näin koko työvuoron kauniina, tosin lisäsin punaa ehkä neljä kertaa huulten keskiosaan.


Olen lievästi sanottuna kalpea nyt taas, kun olen jättänyt itseruskettavat hyllylle. 

Silmämeikissä on käytetty uutta MACin palettiani, josta luvassa juttua myöhemmin. Jätin silmämeikin tarkoituksella yksinkertaiseksi. Luomiväripalettia ostaessani MACin meikkitaiteilija muisti minun häivyttävän luomivärin usein viistosti ja tekikin silmämeikkiini pyöreämmän muodon. Silmäni näyttivät paljon suuremmilta! Tätä silmämeikkiä tehdessä tein kuitenkin kaavoihin kangistuneesti samanlaisen häivytyksen kuin aina. 


Saatan jopa jättää väliin aiemmin mainitsemani Lancômen punan, kun nyt sain tämän yksilön. Toisaalta minua riivaa ajatus, että tämänsävyisiä punia ei ehkä saa enää jonkun ajan kuluttua yhtä helposti. Kosmetiikkanarkkarin koottuja selityksiä?

Huulipunan normaalihinta oli huikeat 39 euroa, ja tästä hinnasta maksoin puolet.

Kosmetiikantäyteinen päivä Eikon kanssa

Sain pariksi päiväksi seurakseni Maitokahvi sokerilla-blogin Eikon, ja täytyy sanoa, että nämä olivat eräät kesän mukavimmista päivistä. 🙂   

Oli hauskaa tavata toinen samalla tavalla höpsähtänyt ihminen, jonka kanssa saattoi aivan missä asiayhteydessä tahansa alkaa puhua vaikkapa jostakin tietystä huultenrajauskynästä tai Diorin paletista ilman, että tunsi itsensä oudoksi. 😀 Heti päästyämme asunnolleni tutkimmekin toistemme meikkiarsenaalit ja ihastelimme Eikon aiempia ostoksia.

Kuvituksena kännykällä Jakke Jokilautalta käsin napattuja otoksia.


Lähdimme torstai-aamupäivällä ajoissa liikenteeseen kiertäen mm. Inglotin, Emotionin, Sokoksen ja Stockmannin meikkivalikoimat. Luonnollisesti pakollinen käynti MAC-pisteelläkin sisällytettiin ohjelmaan. Kävimme myös Ikeassa.


Pohdiskelin viimeaikojen meikkiostoksiani Eikon kanssa kierrellessäni. Olen ostanut menneinä kuukausina pitkälti semiselektiivistä kosmetiikkaa, markettikosmetiikkaa ja MACia. Selektiivistä kosmetiikkaa en ole ostanut aikoihin. Työskennellessäni laivalla vuosia sitten hamstrasin isot kasat Dioria, Clarinsia, Chanelia ja monien muiden arvokkaampien merkkien tuotteita, mutta lopetettuani laivatyöt innostukseni niihin lopahti. En pysty maksamaan selektiivisten meikkituotteiden normaaleja hintoja, kun olen joskus saanut ostettua niitä niin paljon edullisemmin. Nyt kuitenkin tein oivallisia löytöjä selektiivisen kosmetiikan puolelta. Ostoksia luvassa postauksen lopussa, jos sinne asti malttaa odottaa.

Oli mukava kokemus kierrellä Turkua ulkopaikkakuntalaisen kanssa, sillä näin jotenkin itsekin uusin silmin joitain asioita. Olin tosin melko huono opas, sillä osoittauduin hyvin tietämättömäksi kotikaupunkini kulttuurin suhteen – asia täytyy korjata pikimmiten.

Kävimme syömässä hintatasoltaan edullisessa lempiravintolassani Tintåssa, jossa söin saman annoksen kuin aina: savulohi-fetapitsan. Suosittelen lämpimästi maistamaan!

Sain Eikolta lahjaksi todella kauniit Pentikin Geo-sarjan mukin ja kulhon. Ne sopivatkin hyvin hänen bloginsa teemaan, mutta miellyttävät kovasti myös minun silmääni. 🙂


Ja entäs ne ostokset? Hieman tuli törsättyä juu…


Ostin Clarinsin sinisen ripsivärin -70% alennuksella, samoin YSL:n hennon lilan poskipunan, joka onkin ensimmäinen YSL:n poskipunani. Diorin ihanan violetin huulipunan ja  L’Oréalin luomiväripaletin ostin -50% alennuksella. MACilta ostin meikkivoiteen ja pumpun siihen, sekä luomiväripaletin, josta Petra kirjoitteli täällä. Ostoksista luvassa erikseen postauksia myöhemmin.

Huomenna paluu arkeen ja töihin. Kiitos Eiko mukavista päivistä! 🙂