Mitä kuuluu ryhtiliikkeelle?

Aloitin reilu pari viikkoa sitten pienimuotoisen elämäntaparemontin, joka on myöhemmin paisunut melko laajamittaiseksi projektiksi. Blogi on suureksi osaksi tämän vuoksi jäänyt hieman hunningolle, enkä ole kerinnyt/jaksanut päivitellä. Mitä siis olen viimeiset pari viikkoa puuhannut?

Varoitus: luvassa on ylipirteää vouhkaamista ravinnosta ja liikunnasta!

Jatkoin elämäntaparemonttia ja innostuin siitä enemmän kuin olisin kuvitellutkaan. Olen muokannut ruokavaliotani terveellisemmäksi ja järkevämmäksi, eli jättänyt sokerit, nopeat hiilihydraatit ja ylimmät rasvat pois. Toisin sanoen olen laittanut ruokavalioni ihan kokonaan uusiksi. Olen myös harrastanut liikuntaa lähes joka päivä. Olen siis ennen syönyt epäterveellisesti, liikkunut olemattoman vähän, ollut liikaa sisällä, sekä nukkunut liikaa. Tuloksena näistä jollekin itsestäänselvistä elintavoista, mutta
 minulle hyvinkin suurista muutoksista, olen jo näin lyhyessä ajassa huomannut tulleeni paljon pirteämmäksi, suurin kiitos liikunnan. Liikkumisen aloittamisen jälkeen olen tarvinnut vähemmän unta, eli ns. normaalit 8 tunnin unet riittävät minulle mainiosti. Kerkesin jo riemuitsemaan, että ihokin voi paremmin, mutta blaah, näppyä pukkaa täysin entiseen malliin.

Koska olen hyvin mustavalkoinen äärimmäisyyksien ihminen, on ilmassa ollut jo jonkinlaista ”överiksi menemisen” makua. Olen monina päivinä syönyt liian vähän, koska en jaksa suunnitella aterioita ja olen sitten mieluummin syömättä kuin syön jotain epäterveellistä/jotain, jonka ravintoarvoa en ole selvittänyt. Aloitin myös liikkumisen liian rajusti, sillä välillä olen ollut niin jumissa, että seuraava liikuntakerta on ollut tuskallinen.

Remontti on siis alkanut mukavan vauhdikkaasti, mutta nyt olisi ehkä jopa hidastamisen paikka. Minun pitäisi kehittää säännöllinen rytmi liikunnalle ja ruokailuille, sekä jaksaa oikeasti laittaa itselleni terveellisiä lämpimiä aterioita. Tämä onkin pyhä lupaus ensi viikolle.

Koska hurahtaessani johonkin hurahdan aina kunnolla, olen raahannut kaupasta viitamiineja ja mitä oudompia ruoka-aineita. Yksi rakkauteni on paahdettu ja rouhittu pellava mustikalla. Sitä voi laittaa puuroon, rahkaan, jogurttiin ym. Siitä saa hyviä rasvoja ja kuituja.


En oikein tiedä mitä mieltä olisin proteiinipatukoista. Ovatko ne oikeasti käteviä, vai vain sokeria ja rasvaa hunnutettuna mielikuvalla terveellisestä välipalasta, mitä ajattelette? En ole mikään punttisalirehkijä toistaiseksi, joten olen pitänyt näitä herkkuina, joita saan syödä kerran, pari viikossa. (Ne maistuvat kyllä aika kauheilta..)

Totesin joskus jossain postauksessa, että syksy on minulle uuden vuoden alku. Tämä tosiaan pitää paikkansa – tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun innostun elo-syyskuussa jostakin tämäntapaisesta. Saa nähdä kauanko jaksan tällä kertaa. Olen aiempaa enemmän innoissani ja tahtoa pitkäjänteiseen elämäntapojen muutokseen löytyy kosolti, mutta keskitie on löydyttävä, tai homma kaatuu hyvinkin pian, se on nähty ja koettu monta kertaa. 

Liikuntaan olen jo jäänyt totaalisen koukkuun. Mitä raskaampaa on vaikkapa töissä, sitä pidempi lenkki pitää päästä tekemään. Sitä oloa ei voita mikään, kun on tunnin rehkinyt täysillä ja pääsee viileään suihkuun. Tulen jopa ärtyneeksi, jos en saa päivittäistä liikunta-annosta. Se on samalla ihanaa omaa aikaa, jolloin pää nollaantuu. Olen iloissani siitä, että vuosia sitten aktiivisesti harrastamani liikunta on jättänyt jälkensä kehooni. Kuntoni on parantunut jo nyt kahden viikon treenillä ja liikkuminen tuntuu pitkänkin tauon jälkeen luontevalta. Jaksoin jo viikon jälkeen juosta pidempiä matkoja kerralla ja tehdä muutenkin pidempiä lenkkejä. 

Yritän päivittää blogia taas ahkerammin, kunhan intoni muihin juttuihin hiipuu hieman. Nyt haluan ottaa kaiken irti tästä olotilasta, kun koneella istumisen sijasta mielin
 olla ulkona nauttimassa ihanista ilmoista. En ole silti unohtanut teitä, eikä blogini aihepiiri edelleenkään ole muuttumassa miksikään muutamaa satunnaista intoilupostausta lukuunottamatta.

Olen meikannut menneet viikot supertylsästi, mutta huomenna olisi juhlia tiedossa, joten joudun/pääsen hieman panostamaan. Lupaan ottaa meikistä kuvan! ;) Mukavaa loppuviikkoa!

Poptähteä iholle

Olen suihkinut Britney Spearsin Fantasy-parfyymia joka kerta Kicksissä käydessäni varmaan viimeiset puoli vuotta. Viime kerralla päätin ostaa sen omakseni ja käyttää samalla kanta-asiakkaan -20% etusetelin.

Harkitsin tuoksun ostamista niinkin kauan kuin puoli vuotta ihan sen vuoksi, että se oli Britneyn tuoksu. Minulla ei siis ole häntä mitään vastaan ihmisenä (ihan kuin tuntisin koko tyyppiä), mutta en yleisesti ottaen tykkää käyttää nimikkotuoksuja. Mites teillä, onko väliä onko tuoksu nimetty jonkun henkilön mukaan?

Tämä tuoksu on kuitenkin kaikin puolin täydellinen minun makuuni – makea, vaniljainen ja aavistuksen mausteinen. Fragrantica.com kuvailee tuoksua adjektiiveilla fruity, tropical, fresh ja milky. Minä haistan tässä kyllä voimakkaasti vaniljan, enkä kuvailisi tuoksua trooppiseksi tai kovinkaan raikkaaksi. Juuri nyt olen niin tykästynyt tuoksuun, että suihkuttelen sitä kotonakin jatkuvasti – jopa nukkumaan mennessä.

Tuoksun huono puoli on se, ettei se pysy iholla kovin kauaa, ja se muuttuu muutamassa tunnissa hieman halvan tuoksuiseksi. Ilmeisesti pohjatuoksussa on jokin nenääni häiritsevä tekijä. Tuoksua saa suihkutella paljon ja usein, jotta hyvä alkutuoksu säilyy päällimmäisenä.

Pidän myös muista Fantasy-sarjan tuoksuista, mutta en aio hankkia niitä suurehkon hajuvesivarastoni vuoksi. Ihania tuoksuja jää jo nyt käyttämättä.



Pullo voi jakaa mielipiteet, mutta minusta se on todella suloinen! Ostin 50mm edp:n puntaroituani pitkään 30 ja 50mm:n välillä. Onneksi ostin suuremman pullon. Tuoksu maksoi Kicksissä 39,50e.

Ps. Otsikko oli tarkoituksella mauton, vähän kuin tuo pullokin saattaa jonkun mielestä olla. 😉 

Lancôme Rouge In Love

Haaveilin tässä postauksessa Lancômen Rouge In Love-huulipunasta sävyssä Violette Coquette (381B). Sitä ei kuitenkaan löytynyt laivalta, joten myyjä laittoi miehen mukaan jonkin ”lähellä violettia” olevan sävyn. Lähellä violettia sävy ei minun mittapuullani ole, mutta kaunis se on silti!

Sävy 379N ei ole mielestäni niin tajunnanräjäyttävän upea kuin 381B, mutta punan laatua voi vain hehkuttaa ylisanoin! Tämän tuotteen kanssa ei puhuta levittyvyydestä, vaan ennemminkin sulamisesta ja liukumisesta huulille. Puna on tajuttoman kestävä pysyvyydeltään, ja se vaatii hyvän meikinpoistotuotteen pois pesemiseen. Itse käytän Lumenen vedenkestävälle silmämeikille tarkoitettua putsaria tämän kanssa. 

Myös punan hylsy on mielestäni upea ja arvokkaan näköinen. Syytä on ollakin, sillä puna kustantaa maissa muistaakseni n. 37e! Laivalta sen saa n. 25e hintaan. Kirpaisee, mutta jos haluaa törsätä laadukkaaseen ja kestävään huulipunaan, suosittelen! Kauniita sävyjä on monia, joista ainakin puolet voisin hyvin ottaa luokseni.
Levitin eräänä päivänä huulipunaa testimielessä kämmenselälle. Pigmenttiä oli edelleen nähtävissä ihossa n. 18 saunomista ja toistuvaa käsienpesua sisältävän tunnin jälkeen. Melkoista, sanoisin. Työpaikkamme astianpesukone ei myöskään saa tätä irroitettua kahvikupistani. Meillä vitsaillaankin, että Päivin kupin tunnistaa pinkeistä/violeteista (tai kuka miksikin sävyä haluaa kuvailla) huultenkuvista.

Tukasta sen verran, että joo, edelleen rakastan sitä, mutta voih tätä aamua. Heräsin 5.30 valmiina tarraamaan suoristusrautaan ja fööniin, mutta muotovaahto ja pyöröharja olivat hukassa, joten keinottelin tukan jonkinlaiseen kuosiin mielikuvitusta käyttäen. Tämä malli vaatii tosiaan hieman harjoittelua… Kuvassa tukka on jo lässähtänyt. Joku saisi tulla aina aamuisin laittamaan tämän nätisti 😮

Kivaa viikonloppua kaikille! Minulla on ollut aika kauhea päivä, joten menen hukuttamaan murheeni kylpyammeeseen Lushin kylpypommin ja uusimman Olivian kanssa. ❤

Kun Kameleontti kävi kampaajalla…

Minulla on ollut jo pitkään haaveena toteuttaa jokin ulkonäkööni liittyvä radikaali muutos. Olen ollut pitkään tyytymätön tukkaani, joten muutos tuntui järkevältä aloittaa siitä. Se on ollut huonossa kunnossa, epämääräisesti monen eri parturin leikkaama ja tukkoon värjätty yhdellä samalla värillä vuosien ajan. En ole jaksanut opetella laittamaan sitä, eivätkä edes keväällä opettelemani minimalistiset hiustenlaittotaidot innostaneet minua kuontaloni ulkonäön kohentamiseen kuin hyvin hetkellisesti. Muutaman tutun leikattua lyhyet hiukset sain idean, että mitä jos minäkin…


Muistan eräältä varhaismurrosiän kampaajakäynniltäni, kun eräs siskoni ihannoima miespuolinen parturi sanoi minulle muutamat valitut sanat. Kampaajalle tämän miehen luo lähdettiin kaukaa maalta Turkuun, ja reissussa oli aina juhlan tuntua. Mies sanoi minulle ne sanat, joita en halunnut kuulla. ”Sulla on niin pyöreät kasvot, että älä koskaan anna leikata hiuksia alle leuan.” Pyöreistä kasvoistani minua olivat muistuttaneet aiemmin mm. ala-asteen luokkatoverini ja rippijuhlakuvani ottanut valokuvaaja. Nuo sanat ovat iskostuneet mieleeni, ja kasvojeni muoto on edelleen minulle se vaikein hyväksyttävä yksityiskohta ulkonäössäni.

Päätin kuitenkin asiaa viikon mietittyäni antaa piut paut kaikille muoto-oppeja peräänkuuluttaville partureille ja varasin ajan Turun Stockmannin tiloissa olevaan Hiussalonki Kuplaan. Vinkin kampaamosta sain eräältä upeat hiukset omaavalta bloggaajalta. Kiitokset vaan sinne! 🙂 Parturi sai heti kiinni kuvailemastani ideasta ja toteuttikin minulle juuri sellaisen tukan, jota toivoin. Ja iiiks, mä rakastan mun uutta kampausta!

Tukkaani laitettiin samalla 15 minuutin vaikutusajalla vaaleita raitoja, mutta niistä tuli punertavat. Kampaaja varoitti, että vuosikausia kaupan väreillä mustaksi värjätty tukka saattaa reagoida epätoivotusti vaalennusaineen (tai siis sen jolla raidat tehdään) kanssa. Olin valmis ottamaan riskin. Tavoitteena on pikku hiljaa vaalentaa tukkaani ruskeaksi ja luopua lopulta kokonaan mustasta. Tästä tulee pitkä prosessi.
Hiustanleikkuuta ja kampaamon lattialla lepäävää peruukkia muistuttavaa läjää kävi ihmettelemässä jokunen muu asiakas sekä Stockmannin henkilökuntaa. Sain kuulla olevani erityisen rohkea, mistä röyhistin rintaani.
Jännää on se, että tästä kerran vuodessa hiustenleikkuussa käyvästä tylsimyksestä tuli nyt kertaheitolla kuuden viikon välein kampaajalla käyvä intoilija. Lompakkoni ei tykkää, mutta olen valmis panostamaan tästä edes hiuksiini ja pihistämään summan jostain muusta. 
Tukka on niskasta lyhimmillään siilipituinen, sormilla voi siis tuntea hauskan sängen, jota tekee koko ajan mieli hiplata. Niskasta hiukset pitenevät asteittain ylös, mutta ovat kuitenkin takaosasta selkeästi lyhyet. Tukkaan saa volyymia vain hieman pöyhimällä. Etuosaan ja varsinkin kasvojen reunoille jätettiin pidempiä hiuksia kehystämään kasvojen linjaa. Hiusten päällimmäistä kerrosta pitää minun taipuisan tukkani huomioon ottaen jaksaa silottaa ja muotoilla suotistusraudalla.

Raidat näkyvät joten kuten vain viimeisessä kuvassa. Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen hiuksiini ja ylipäätään Kuplassa saamaani palveluun. Hiustenleikkuu oli minulle kokonaisvaltainen rentoutumishetki.
Sen lisäksi, että sain mielestäni naisellisen ja tyylikkään kampauksen, sain kaipaamani radikaalin muutoksen. Tuntui kuin kampaamon lattialle olisi hapsuisen tukkani lisäksi jäänyt iso kasa muutakin – vanhoja asioita ja muistoja, jotka halusin kuopata. Uskon, ettei tämä tukka ole vain kolmenkympin kriisiä, vaan hyvä ja minulle kauan iloa arkeen antava asia. Voin myös rohkaista toisia pyöreäkasvoisia menemään rohkeasti kampaajan juttusille – kasvot eivät kapene tai välttämättä edes näytä kapeammilta, vaikka niitä yrittäisi piilotella hiusten takana. Malli on kuitenkin tärkeää suunnitella tarkasti, eikä ketä tahansa kannata päästää saksimaan tukkaansa. Itsestäänselvyyksiä? Kyllä varmasti monelle, mutta ei minulle hiusamatöörinä.

Mitä olette mieltä, onko lyhyt malli hyvä vai huono idea? Haaveiletteko te jostakin suuremmasta muutoksesta hiustenne suhteen, tai muuten vain ulkonäköönne liittyen?

Herkuttelua ulkoisesti

Minulla olisi iso kasa esittelemättä jääneitä alennusmyynneistä tai ihan normihintaankin ostettuja meikkejä, mutta jatketaan tänään silti edullisista kosmetiikkalöydöistä. Toivotaan, että ensi viikon puolessa välissä olevien parin päivän vapaiden aikana kerkeäisin paneutua meikkijuttuihin enemmän. 

Koska tosiaan yritän nyt jättää herkkujen syömisen vähemmälle, ilahdutti minua tämä Doven syötävän makean tuoksuinen Purely Pampering kosteusvoide. Voiteessa on kosteuttavaa sheavoita sekä herkullinen vaniljainen tuoksu.

Vaikka pidän makeista tuoksuista, en kuitenkaan yleensä pidä suklaisista tai muuten todella makean tuoksuisista vartalovoiteista. Tässä Dove tekee kuitenkin poikkeuksen.


Voide kosteuttaa hyvin imeytyen silti nopeasti. Tuoksu jää leijailemaan hetkeksi ympäristöön ja iholle melko pitkäksi ajaksi. Jokin ilta aloin oikein ihmetellä, että mistä tulee ihanan vaniljainen tuoksu, vaikka en tietääkseni omista aivan niin voimakkaasti vaniljalta tuoksuvaa parfyymia. Vartalovoiteen esanssinen, mutta suloinen aromihan se oli.  Tuotteen pakkauskin on minusta ihan nätti, yksinkertaisen ja raikkaan näköinen. Voide maksaa alle 5e ja sitä myydään päivittäistavarakaupoissa.

Tässä vielä suttuinen INCI-kuva kiinnostuneille.


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! 🙂