Kesän viimeiset loppuneet

Elokuun roskamäärä pääsi yllättämään. Loman laiskahkon ihon hoitamisen ja puunaamisen jälkeen palasin taas normaaliin kulutustahtiin, ja päätin myös vihdoin hankkiutua eroon laatikoissa pitkään pyörineistä jo parhaat päivänsä nähneistä tuotteista.

Avonin Senses-sarjan suihkugeeleistä on tullut ihan lemppareita. Niissä ei ole mitään erityisen ylellistä, mutta ne ovat kivan peseviä, ihanan tuoksuisia ja edullisia. Ne kuluvat todella nopeasti käytössäni, mutta se ei varsinaisesti ole huono puoli, jos sattuu omistamaan kaksinumeroisen luvun verran suihkugeelejä. Garden of Eden oli ihanan tuoksuista, ja ostan sitä varmasti lisää jossain vaiheessa.

Herbal Essences-sarjan Bee Strong-sampoon nappasin mukaan blogimiitin vaihtarikasasta. Se tuoksui ihanalta, mutta jätti hiukset hieman klähmäisen tuntuiseksi. En ostaisi lisää, enkä kyllä tiedä saako tätä edes Suomesta. Kuka tunnustaa nakanneensa tämän vaihtarikasaan Sensaistin luona?

Tigin Elasticate-sarjan hoitoaine oli aivan peruskamaa, eikä herättänyt kummempia väreitä. Pullo on mielestäni niin ruma, että iloiten heitän tämän kierrätyspussukkaani. Tuoksu oli erittäin esanssinen, eikä sellainen mukavan tigimäisen makea, kuin monet merkin muut tuotteet.

Avon Naturals-sarjan kasvovoiteen sain Nonnula-blogin Jonnalta. Naturals-sarjan ihonhoitotuotteet ovat erittäin edullisia, ja olen kuullut niistä monilta kehuja. Minä en olisi ehkä itse ostanut tätä, mutta ihoni tykkäsi tästä yllättävän paljon, sillä voide oli erittäin kosteuttava ja sopi hyvin meikin alle. Tuoksu oli ihanan raikas.

Cliniquen Youth Surge-kosteusvoiteen pitäisi ehkäistä ikääntymisen merkkejä, mutta tätä puolta en osannut tästä arvioida, sillä en kuulu aivan vielä kohderyhmään. Voiteen erittäin kosteuttavasta koostumuksesta kuitenkin pidin kovasti, sillä ihoni ollessa kuivimmillaan tämä oli suorastaan pelastus. En yleensä pidä hajusteettomista tuotteista, mutta tämän kohdalla se ei haitannut.

Dr. Hauschkan Kasvovesi Spezialista olen kirjoittanut monesti ennenkin. Tämä oli muistaakseni kolmas pullo kyseistä tuotetta. Kiva tuote, joka alkaa jo kyllästyttää pahasti. Yksi kokonainen pullo, sekä jämät toisesta pullosta odottelevat vielä käyttöä. Huoh.

LivBoxista tulleesta Herbinan hellävaraisesta Luomuruusu-puhdistusvaahdosta pidin paljon. Se oli yllättävän riittoisaa, sillä yleensä puhdistusvaahdot kestävät minulla vain muutaman hassun viikon. Tämä taisi kestää parisen kuukautta lähes päivittäisessä käytössä.

Lumenen vedenkestävälle meikille tarkoitettu silmämeikinpoistoaine on HG-tuotteeni, jolle en ole vielä löytänyt vertaistaan. Edullinen hinta ja erinomainen laatu saavat minut ostamaan tätä varmasti lisää jatkossakin.

Emma S.-merkin käsivoiteen ostin kesällä Kicksin alennusmyynneistä. Tuotteen normaalihinta oli muistaakseni 14 euron kieppeillä, enkä kyllä ymmärrä miksi. En jää kaipaamaan.

Deodorantteja loppui aika kasa. Ostin Rexonan deo-sprayn vaihtelunhaluisuudessani, mutta totesin kuitenkin, ettei se pärjää Nivean Stress Protectille, joka on HG-tuotteitani. Nivea Invisible Roll-on ei pitänyt kainaloitani kuivina, enkä ostaisi sitä uudestaan.

Vitaliksen My Body-vartalovoiteen sain blogimiitin goodie bagista. Tykästyin siihen kovasti ja käytin sen hetkessä loppuun. Voide oli kevyttä ja hyvin imeytyvää, ja pakkaus jotenkin hauskan erilainen.

Seuraavat tuotteet olivat joko pilaantuneet tai menneet muuten käyttökelvottomiksi.

NYXin luomiväripaletin loppuun kuluttaminen on ollut ikuisuusprojekti, jonka kanssa väsähdin viime metreillä. Sävyt (Aloha/Mink Brown/Deep Bronze) ovat liian pehmeitä jopa minun makuuni. Minulla on kymmenittäin muita kivoja sävyjä, joten miksi käyttäisin tätä vanhaa, jo lattiallekin pudonnutta rikkinäistä palettia? Roskikseen, mars.

Lumene Natural Coden huulikiilto on vuosia vanha, ja hylsy on rikki. Mitäpä siis tätäkään enää säilömään? Sävy Sheer Nougat oli kyllä nätti, mutta onhan noita jonossa muitakin.

Päätin myös luopua viimein kahdesta kynsilakasta, jotka olivat paksuuntuneet pilalle. Essien aluslakka ja OPIn pikakuivattaja saivat lähteä.

Dermosilin aurinkosuojavoide oli huonoin aurinkovoide kaikista tähän asti kokeilemistani verrokeista. Se tuoksui tunkkaiselle, levittyi todella huonosti jättäen ihon valkoiseksi ja klähmäiseksi, eikä meinannut imeytyä millään. Tämä oli korkattu jo viime kesänä, joten tehotkin olivat jo varmasti heikentyneet.

Maybellinen The Rocket Volum’ Express oli mukava perusmaskara, jollaisen voisin ostaa hyvin uudelleen, jos maailma ei olisi täynnä muita mielenkiintoisia ripsivärejä. Eli tuskin tulen ostamaan tätä lisää, vaikka siinä ei ollutkaan mitään vikaa. Olen kirjoittanut tästä postauksenkin, mutta se on jäänyt roikkumaan luonnoksiin, koska ajattelin tämän olevan jo vanha tuttu monille.

MACin Prep+Prime Skin Base Visage-meikinpohjustajan minikoko on saatu kylkiäisenä jonkin ostoksen yhteydessä. Tämä oli mielestäni ”ihan kiva”, ei huono, mutta ei erityisen ihmeellinenkään. Tyytyväisenä kuitenkin rutistelin tämän loppuun.

Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion on monen kosmetiikkabloggaajan HG-tuote, eikä syyttä. Omistin joskus täysikokoisen UDPP:n, mutta siitä alkaa olla vuosia. Tämä Naku-paletin kylkiäisenä saatu minikoko muistutti minua siitä, että ehkä minunkin on pakko hankkia taas täysikokoinen puteli. Ostopäätös ei ole kuitenkaan vielä sinetöity, sillä luomeni eivät ole rasvoittuvat, ja pidän tahmaisista pohjustajista, kuten useista MACin Paint Poteista. Jään harkitsemaan asiaa.

Luulin käyttäneeni Jennifer Lopezin Miami Glow-tuoksun loppuun jo vuosia sitten, mutta olinkin lainannut sen äidilleni. Käytin viimeiset pisarat kaihoisalla mielellä, sillä tuoksu vie minut suoraan kesiin merellä, jolloin kaikki oli jännittävää ja ihmeellistä. Voisin riipiä kokoon jonkun semi-myötähävettävän nyyhkytarinan tuoksuun liittyen, mutta jätän sen nyt kuitenkin väliin. Tuoksu on ihana, mutta ei minun kannata enää hankkia uutta pulloa, tämän aika on ohitse.

Viimeisenä roskiin lentää kasa näytteitä ja minikokoja, Australian Goldin huulirasva, sekä kammottavan karheat Lontoosta ostetut Baby Wipesit. Biothermin Skin Best-seerumi oli aivan parhautta, ja kiinnostuin koko sarjasta sen CC-voidetta unohtamatta aivan toden teolla. INCIt mietityttävät, ja minun täytyykin paneutua niihin kunnolla ennen hankintoja. Niin ihanan pehmeä ja sileä iho ei voi tulla ilman lukuisia keinotekoisia ainesosia, joita minun pitäisi periaatteessa välttää. Jakakaa kokemuksia, jos olette käyttäneet Skin Best-sarjaa!

Inspiroivaa alkavaa syyskuuta!

Ps. Muistakaahan osallistua arvontaan! Kiitän kaikista tähän asti tulleista kommenteista, olen hihitellyt ja hymistellyt tyytyväisenä niitä lukiessani. Miten joku voi muistaa, ettei mulla ole telkkaria? 😀

MAC Kelly & Sharon Osbourne Collection

Olen hieman myöhässä postaukseni kanssa, pahoittelen. Sain haettua The Osbournes-saaliini MACilta jo viikko sitten, mutta viime päivät ovat meikkirintamalla kuluneet tiiviisti IsaDoran uuden syyskokoelman parissa. Tunnustan, etten ole perehtynyt näihin vielä kunnolla, joten saatte hyvin tuoreita ajatuksia ja tunnelmia kokoelmasta. Jos mielitte nähdä koko kokoelman, tutkikaa sitä vaikkapa Temptalian sivuilla. Itselleni ostin ”vain” kolme tuotetta.

En jaksa seurata MACin uusia kokoelmia yhtä intensiivisesti kuin ennen, joten ne pääsevät nykyään lähes aina yllättämään. Tätä kokoelmaa katselin jo alkukesällä, mutta en muistanut enää elokuussa pitää silmällä sen julkaisuajankohtaa. Kuultuani lopulta kokoelman olevan saatavilla, kipitin vauhdilla MACille ja tein paniikkiratkaisuja tyypillisen limited edition-tuotteiden ympärillä käyvän kuohunnan vallassa. ”Iiks, äkkiä kaikki mulle, ennen kun nää lop-puu-uuu!” Ostin kokoelman molemmat poskipunat, sekä upean Kelly Yum-Yum-huulipunan. Kellyn kokoelma oli enemmän makuuni sekä sävymaailmaltaan, että pakkauksiltaan. Vaalea lila näyttää ihan uskomattoman söpöltä. Sharonin punaiset pakkaukset taas ovat mielestäni siinä rajamailla, että ovatko ne jo hieman halvan ja ruman näköisiä. Punaiset pakkaukset taitavat näyttää vähän paremmilta muiden tuotteiden kohdalla, esim. luomiväripaletin, mutta poskipunassa se jotenkin tökkii.

Jälkiviisaana pohdin, että minun olisi pitänyt valita toisin. Olisin voinut jättää Sharonin poskipunan kauppaan ja ottaa enemmän Kelly-juttuja. Suuntaan ensi viikolla Helsinkiin, joten saatan katsastaa olisiko MAC-pisteellä vielä jotain kiinnostavaa myynnissä…

Molemmat poskipunat ovat Satin-laatua, mistä pidän kovasti. Kellyn poskipuna, jonka sävyn kuvaillaan olevan peach brown, on nimeltään Cheeky Bugger, hih. Sharonin punan kerrotaan olevan sävyä mid-tone rose, mutta sen nimi jostain syystä on silti Peaches & Cream. Molemmat ovat ihania sävyjä, mutta en ole vielä päättänyt otanko nämä käyttöön, vai en.

Kelly Yum-Yum on kokoelman helmiä, ja olen suunnattoman iloinen saatuani tämän käsiini! Tämä pääsee tehokäyttöön viimeistään keväällä, ellen jo talven aikana innostu kylmästä pinkistä.

Kertakaikkisen upea kokoelma minusta, varsinkin tuo Kellyn osuus. Ja sanoinko tarpeeksi monta kertaa, että on muuten aika ihanat pakkaukset?
Vai mitä tuumitte?

IsaDora Coffee & Poetry

Uskaltaisinko sanoa, että IsaDora osui tänä syksynä kultasuoneen uuden kokoelmansa kanssa? Joo, uskallan!

IsaDora julkaisi syksyn 2014 meikkikokoelmansa kovasti minuun vetoavalla teemalla Coffee & Poetry. Kävin tutkailemassa kokoelman antia kaupassa jo hyvissä ajoin sen ilmestyttyä Turkuun, mutta jätin vielä ensimmäisellä ja toisellakin kerralla kaiken kauppaan. Altistuttuani aikani toisten bloggaajien ihastuneille huokailuille, kävin vielä ihan vain varmuuden vuoksi katsomassa mistä tässä vouhkaamisessa on kyse. Ja olin myyty.

Nappasin mukaan kokoelman luomivärinelikon, huulikynän, huulipunan ja voidemaisen poskipunan. Suurinta ihastusta tähän asti ovat aiheuttaneet ansaitusti luomiväripaletti ja poskipuna. Kaikki tuotteet tosin toimivat erinomaisesti, ja pakko todeta, että ne ovat todella laadukkaita.

Luomiväripaletti on nimetty kokoelman mukaan, joten sen nimi on syksyisen romanttinen Coffee & Poetry. Kaikkia sävyjä on ilo käyttää. Ne ovat superpigmenttisiä ja pehmeästi levittyjä, aivan täysin minun makuuni siis. Eniten olen mieltynyt paletin alarivin vasemmanpuoleiseen, punertavaan sävyyn, sillä sellaista minulta ei ennestään löydy (tai ainakaan en muista, köh), ja muutenkin tuollainen punertava sävymaailma miellyttää nyt kovasti silmää. Sävyistä heikoimpana pidän alarivin oikeanpuolimmaisinta sävyä, sillä se ei levittynyt aivan yhtä hyvin kuin muut.

Voidemaista poskipunaa 86 N.Y Coffee Shop olen käyttänyt sekä poskipunana, että varjostuksissa, ja se toimii kuin unelma. Tämä peittoaa mielestäni mennen tullen niin Lumenen kuin Guerlaininkin vastaavat tuotteet.

Huulipunaan tartuin, koska se tuntui todella kosteuttavalta. Roaccutanin vuoksi en ole voinut käyttää pitkään aikaan huulipunia, ja olenkin tuntenut oloni usein alastomaksi. Perfect Moisture Lipstick 132 Pink Pashmina antaa kivasti luonnollista, vaaleanpunaista sävyä, ja se sopii hyvin luomivärinelikolla toteutetun tumman smokey eyen pariksi. Olen kuitenkin vielä enemmän mieltynyt Twist-Up Gloss Stickiin sävyssä 28 Wine Red. Kynä ei anna kovin peittävää jälkeä, mutta olen käyttänyt sen alla tummaa huultenrajauskynää, jolloin huulimeikistä on tullut todella nätti ja kestävä, mutta kuitenkin kiiltävä ja tarpeeksi kostea huulilleni, jotka edelleen rohtuvat helposti. Saatte nähdä Coffee & Poetry-lookin tuotteet käytännössä omassa postauksessaan.

Koska ostokseni ylittivät 20e summan, sain kaupanpäällisiksi meikkilaukun ja primerin. Kokeilin primeria ja ihastuin siihenkin ensikäyttämältä. Se tasoitti ihon pinnan ja häivytti, tai paremminkin täytti, ihohuokoset lähes näkymättömiksi. Lopputulos näytti mahtavalta, mutta tuo ihohuokosten täyttäminen silikonilla karmii minua taas hetkellisesti, koska pelkään ihoni räjähtävän suunnilleen heti Roaccutanin lopetettuani, hrr.

Toisista bloggaajista ainakin Tiahaar ja Ilona ovat ihastuneet Coffee & Poetry-kokoelmaan. Entä te muut? Oletteko hankkineet jotain kokoelmasta, tai haaveiletteko jostain tietystä tuotteesta?

Kameleontti kiittää

Olen ollut viime aikoina aika väsynyt, ja se on näkynyt myös täällä blogissa. En ole jaksanut intoilla kosmetiikasta ja meikkaamisesta entiseen tapaan. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, kuin olisin herännyt jonkinlaisesta horroksesta, ja entinen kiinnostus ja ihastus kosmetiikkaan olisi palailemassa. Sen kunniaksi tahdon ilahduttaa myös teitä, ja tietenkin kiittää siitä, että viikko toisensa jälkeen käytte piristämässä minua vierailuillanne ja kommenteillanne. Jos siis epämääräisestä otsikosta huolimatta klikkasit itsesi tänne, saatat olla seuraavan setin uusi omistaja.

Teistä ihanaisista yksi onnekas voittaa itselleen Chanelin luomivärinelikon 214 Tissé Mademoiselle sekä Lancômen Grandiôse-uutuusripsivärin. 

Mietin pääni puhki vaihtoehtoja arvottavien tuotteiden välillä. Ajattelin ensin arpoa tuoksun, mutta totesin sen olevan liian sidoksissa erilaisiin tuoksumieltymyksiin. Pohdin jonkin oikein räväkän ja syksyisen uutuustuotteen arpomista, mutta valinnanvaraa oli liikaa, enkä ole itse vielä kerinnyt hirveästi perehtyä syksyisiin juttuihin. Lopulta päädyin klassisiin tuotteisiin, joiden uskoisin miellyttävän hyvin monia lukijoitani.

Chanelin luomivärinelikko 214 Tissé Mademoiselle vaikutti todella hyvältä, kun tutkin sitä kaupassa. Sormituntumalla laadukkaan oloisista sävyistä irtoaa mainiosti pigmenttiä, ja sävyt ovat neutraaliudessaan useimmille sopivia. Älkää pelästykö, en ole käpälöinyt kuvan palettia, otin sen vain kuvaamisen ajaksi varovasti ulos pakkauksestaan. Se on nyt kiltisti palautettu samettipussukkansa uumeniin. Selkeästi tumman ja vaalean sävyn puuttuminen paletista mietitytti, mutta arvelin, että moni kauneusblogiin eksynyt saattaa omistaa sopivan varjostus -ja korostussävyn jo ennestään ainakin jossain muodossa. Lancômen jännä kaarevavartinen Grandiôse-ripsiväri on kiinnostanut minua itseäni kovasti, mutta en ole kokeillut sitä koskaan. Ajattelinkin niin, että sen voittaja saa raportoida minulle käyttökokemuksia siitä. 🙂 Ripsiväri on sävyltään musta, ja se ei ole vedenkestävä.

Arvonta ei ole mitenkään sponsoroitu, eli olen ostanut tuotteet omalla rahallani.

Miten arvontaan voi osallistua?

– Olet blogini lukija Bloggerin, eli Google-käyttäjäraadin (jäsenpalkki oikealla), bloglovin’in tai Blogilistan kautta. Kerro kumpaa kautta seuraat minua. En pane pahakseni, jos tykkäät myös Facebook-sivuistani.

– Osaat kertoa minusta tai blogistani kolme (3) asiaa.

– Kerrot kommenttisi yhteydessä toimivan sähköpostiosoitteesi sekä nimimerkkisi, jolla seuraat blogiani.

Aikaa osallistua on sunnuntaihin 7.9. klo 24 asti.

Onnea kaikille osallistujille! ❤

Guerlain Place Vendôme

Koin suurta palettirakastumista tämän viimeisen, esittelemättä jääneen Guerlainin kuuden sävyn vakiovalikoiman paletin kanssa. Aiempia palettiesittelyjä voi käydä kurkkimassa täällä ja täällä.

Ranskalaisen, Pariisissa sijaitsevan aukion mukaan nimetty Place Vendôme lähti mukaan täysin hetken mielijohteesta. Kuten kaksi muutakin kuuden sävyn palettiani, irtosi tämäkin puoleen hintaan, joten kauaa en ostosta harkinnut.

Ennen kuin kerron enemmän itse paletista, pitää minun sanoa muutama sananen yleisesti luomiväreistä. En ole ylistänyt maasta taivaisiin kahta aiemmin nähtyä Guerlainin palettiani, vaikka ne ovat todella hyviä. Niissä ei varmastikaan useimpien mielestä ole mitään vikaa, mutta minun kanssani niiden koostumuksesta ei tullut parhaita kavereita. Tajusin eräänä päivänä ystäväni kanssa luomiväreistä puhuessani, että luomiväritkin ovat hyvin makukysymys. Minä pidän esim. Diorin Iridescent-laatuisia luomivärejä hyvin hankalina käyttää. En saa niitä erottumaan toisistaan, vaan niistä kehkeytyy epämääräinen mössö luomelle. Yllättävää kyllä, pidänkin sitten kovasti Sleekin merkin ensimmäisten joukossa ilmestyneiden palettien sävyistä, jotka monien mielestä ovat aivan liian pehmeitä ja murenevia. Jokin pieni eroavaisuus Diorin ja Sleekin sävyjen välillä kuitenkin on, ja se jokin saa minut pitämään toisesta ja hylkäämään toisen. Keskustelin ystäväni kanssa myös Too Facedin Joy To The Girlsista. Minä koin paletin sävyt vaihtelevan laatuisina, mutta ystäväni piti kaikista sävyistä kovasti. Tajusin, ettei jonkun toisen suosituksesta siis kannata aivan varauksetta sännätä ostamaan palettia, samoin kuin ei kannata jättää jotakin kokeilematta ainoastaan toisen arvostelun vuoksi. Jotkut paletit toki ovat  oikeasti onnistuneempia kuin toiset, mutta mieltymykset voivat kuitenkin vaihdella suuresti. Minä henkilökohtaisesti pidän eniten, kuten monesti kuultu, kermaisen pehmeistä ja superpigmenttisistä luomiväreistä.

Place Vendôme yltää kolmesta paletistani lähimmäksi mieltymyksiäni. Sävyt ovat ajattomia, mutta eivät mitäänsanomattomia. Jokaisessa on tarpeeksi sitä jotain, jotta olen jaksanut tarttua tähän jopa meikkiapatiani jälkimainingeissa.

Huomioni sai alunperin kiinnittymään tähän palettiin keskiosan pieni sininen ruutu. Pidän sävyä hyvin klassisena sinisenä, joka toimii aina. Jos mustaa ei lasketa väriksi, taitaa tuo sininen olla lempivärini vaatteissa.

Swatcheista näkyy hyvin sävyjen loistava pigmenttisyys ja pehmeä levittyvyys. Luomivärien alla on ainoastaan hetki sitten levitettyä käsivoidetta, ei pohjustajaa.

Kuvasin yhden paletilla tekemistäni meikeistä, mutta voi nyyh, että se näyttää kuvassa erilaiselta. Meikki oli luonnossa mielestäni kaunis ja näyttävä, mutta kuvassa se näyttää kelmeältä. Meikissä on joka tapauksessa käytetty paletin kaikkia sävyjä. Rajauksena on käytetty paletin rajaussävyksi tarkoitettua tummaa petroolinsinistä, joka kosteana käytettynä hoitaa hommansa hyvin. Kokonaisuudessaan paletti on mainio, ja tykkään siitä kovasti!

Miltä Place Vendôme vaikuttaa? Mikä kolmesta paletistani on suosikkinne?

Ps. Jaksakaa vielä hetki odottaa arvontaa!