Kesän viimeiset loppuneet

Elokuun roskamäärä pääsi yllättämään. Loman laiskahkon ihon hoitamisen ja puunaamisen jälkeen palasin taas normaaliin kulutustahtiin, ja päätin myös vihdoin hankkiutua eroon laatikoissa pitkään pyörineistä jo parhaat päivänsä nähneistä tuotteista.

Avonin Senses-sarjan suihkugeeleistä on tullut ihan lemppareita. Niissä ei ole mitään erityisen ylellistä, mutta ne ovat kivan peseviä, ihanan tuoksuisia ja edullisia. Ne kuluvat todella nopeasti käytössäni, mutta se ei varsinaisesti ole huono puoli, jos sattuu omistamaan kaksinumeroisen luvun verran suihkugeelejä. Garden of Eden oli ihanan tuoksuista, ja ostan sitä varmasti lisää jossain vaiheessa.

Herbal Essences-sarjan Bee Strong-sampoon nappasin mukaan blogimiitin vaihtarikasasta. Se tuoksui ihanalta, mutta jätti hiukset hieman klähmäisen tuntuiseksi. En ostaisi lisää, enkä kyllä tiedä saako tätä edes Suomesta. Kuka tunnustaa nakanneensa tämän vaihtarikasaan Sensaistin luona?

Tigin Elasticate-sarjan hoitoaine oli aivan peruskamaa, eikä herättänyt kummempia väreitä. Pullo on mielestäni niin ruma, että iloiten heitän tämän kierrätyspussukkaani. Tuoksu oli erittäin esanssinen, eikä sellainen mukavan tigimäisen makea, kuin monet merkin muut tuotteet.

Avon Naturals-sarjan kasvovoiteen sain Nonnula-blogin Jonnalta. Naturals-sarjan ihonhoitotuotteet ovat erittäin edullisia, ja olen kuullut niistä monilta kehuja. Minä en olisi ehkä itse ostanut tätä, mutta ihoni tykkäsi tästä yllättävän paljon, sillä voide oli erittäin kosteuttava ja sopi hyvin meikin alle. Tuoksu oli ihanan raikas.

Cliniquen Youth Surge-kosteusvoiteen pitäisi ehkäistä ikääntymisen merkkejä, mutta tätä puolta en osannut tästä arvioida, sillä en kuulu aivan vielä kohderyhmään. Voiteen erittäin kosteuttavasta koostumuksesta kuitenkin pidin kovasti, sillä ihoni ollessa kuivimmillaan tämä oli suorastaan pelastus. En yleensä pidä hajusteettomista tuotteista, mutta tämän kohdalla se ei haitannut.

Dr. Hauschkan Kasvovesi Spezialista olen kirjoittanut monesti ennenkin. Tämä oli muistaakseni kolmas pullo kyseistä tuotetta. Kiva tuote, joka alkaa jo kyllästyttää pahasti. Yksi kokonainen pullo, sekä jämät toisesta pullosta odottelevat vielä käyttöä. Huoh.

LivBoxista tulleesta Herbinan hellävaraisesta Luomuruusu-puhdistusvaahdosta pidin paljon. Se oli yllättävän riittoisaa, sillä yleensä puhdistusvaahdot kestävät minulla vain muutaman hassun viikon. Tämä taisi kestää parisen kuukautta lähes päivittäisessä käytössä.

Lumenen vedenkestävälle meikille tarkoitettu silmämeikinpoistoaine on HG-tuotteeni, jolle en ole vielä löytänyt vertaistaan. Edullinen hinta ja erinomainen laatu saavat minut ostamaan tätä varmasti lisää jatkossakin.

Emma S.-merkin käsivoiteen ostin kesällä Kicksin alennusmyynneistä. Tuotteen normaalihinta oli muistaakseni 14 euron kieppeillä, enkä kyllä ymmärrä miksi. En jää kaipaamaan.

Deodorantteja loppui aika kasa. Ostin Rexonan deo-sprayn vaihtelunhaluisuudessani, mutta totesin kuitenkin, ettei se pärjää Nivean Stress Protectille, joka on HG-tuotteitani. Nivea Invisible Roll-on ei pitänyt kainaloitani kuivina, enkä ostaisi sitä uudestaan.

Vitaliksen My Body-vartalovoiteen sain blogimiitin goodie bagista. Tykästyin siihen kovasti ja käytin sen hetkessä loppuun. Voide oli kevyttä ja hyvin imeytyvää, ja pakkaus jotenkin hauskan erilainen.

Seuraavat tuotteet olivat joko pilaantuneet tai menneet muuten käyttökelvottomiksi.

NYXin luomiväripaletin loppuun kuluttaminen on ollut ikuisuusprojekti, jonka kanssa väsähdin viime metreillä. Sävyt (Aloha/Mink Brown/Deep Bronze) ovat liian pehmeitä jopa minun makuuni. Minulla on kymmenittäin muita kivoja sävyjä, joten miksi käyttäisin tätä vanhaa, jo lattiallekin pudonnutta rikkinäistä palettia? Roskikseen, mars.

Lumene Natural Coden huulikiilto on vuosia vanha, ja hylsy on rikki. Mitäpä siis tätäkään enää säilömään? Sävy Sheer Nougat oli kyllä nätti, mutta onhan noita jonossa muitakin.

Päätin myös luopua viimein kahdesta kynsilakasta, jotka olivat paksuuntuneet pilalle. Essien aluslakka ja OPIn pikakuivattaja saivat lähteä.

Dermosilin aurinkosuojavoide oli huonoin aurinkovoide kaikista tähän asti kokeilemistani verrokeista. Se tuoksui tunkkaiselle, levittyi todella huonosti jättäen ihon valkoiseksi ja klähmäiseksi, eikä meinannut imeytyä millään. Tämä oli korkattu jo viime kesänä, joten tehotkin olivat jo varmasti heikentyneet.

Maybellinen The Rocket Volum’ Express oli mukava perusmaskara, jollaisen voisin ostaa hyvin uudelleen, jos maailma ei olisi täynnä muita mielenkiintoisia ripsivärejä. Eli tuskin tulen ostamaan tätä lisää, vaikka siinä ei ollutkaan mitään vikaa. Olen kirjoittanut tästä postauksenkin, mutta se on jäänyt roikkumaan luonnoksiin, koska ajattelin tämän olevan jo vanha tuttu monille.

MACin Prep+Prime Skin Base Visage-meikinpohjustajan minikoko on saatu kylkiäisenä jonkin ostoksen yhteydessä. Tämä oli mielestäni ”ihan kiva”, ei huono, mutta ei erityisen ihmeellinenkään. Tyytyväisenä kuitenkin rutistelin tämän loppuun.

Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion on monen kosmetiikkabloggaajan HG-tuote, eikä syyttä. Omistin joskus täysikokoisen UDPP:n, mutta siitä alkaa olla vuosia. Tämä Naku-paletin kylkiäisenä saatu minikoko muistutti minua siitä, että ehkä minunkin on pakko hankkia taas täysikokoinen puteli. Ostopäätös ei ole kuitenkaan vielä sinetöity, sillä luomeni eivät ole rasvoittuvat, ja pidän tahmaisista pohjustajista, kuten useista MACin Paint Poteista. Jään harkitsemaan asiaa.

Luulin käyttäneeni Jennifer Lopezin Miami Glow-tuoksun loppuun jo vuosia sitten, mutta olinkin lainannut sen äidilleni. Käytin viimeiset pisarat kaihoisalla mielellä, sillä tuoksu vie minut suoraan kesiin merellä, jolloin kaikki oli jännittävää ja ihmeellistä. Voisin riipiä kokoon jonkun semi-myötähävettävän nyyhkytarinan tuoksuun liittyen, mutta jätän sen nyt kuitenkin väliin. Tuoksu on ihana, mutta ei minun kannata enää hankkia uutta pulloa, tämän aika on ohitse.

Viimeisenä roskiin lentää kasa näytteitä ja minikokoja, Australian Goldin huulirasva, sekä kammottavan karheat Lontoosta ostetut Baby Wipesit. Biothermin Skin Best-seerumi oli aivan parhautta, ja kiinnostuin koko sarjasta sen CC-voidetta unohtamatta aivan toden teolla. INCIt mietityttävät, ja minun täytyykin paneutua niihin kunnolla ennen hankintoja. Niin ihanan pehmeä ja sileä iho ei voi tulla ilman lukuisia keinotekoisia ainesosia, joita minun pitäisi periaatteessa välttää. Jakakaa kokemuksia, jos olette käyttäneet Skin Best-sarjaa!

Inspiroivaa alkavaa syyskuuta!

Ps. Muistakaahan osallistua arvontaan! Kiitän kaikista tähän asti tulleista kommenteista, olen hihitellyt ja hymistellyt tyytyväisenä niitä lukiessani. Miten joku voi muistaa, ettei mulla ole telkkaria? 😀

Mainokset

MAC Kelly & Sharon Osbourne Collection

Olen hieman myöhässä postaukseni kanssa, pahoittelen. Sain haettua The Osbournes-saaliini MACilta jo viikko sitten, mutta viime päivät ovat meikkirintamalla kuluneet tiiviisti IsaDoran uuden syyskokoelman parissa. Tunnustan, etten ole perehtynyt näihin vielä kunnolla, joten saatte hyvin tuoreita ajatuksia ja tunnelmia kokoelmasta. Jos mielitte nähdä koko kokoelman, tutkikaa sitä vaikkapa Temptalian sivuilla. Itselleni ostin ”vain” kolme tuotetta.

En jaksa seurata MACin uusia kokoelmia yhtä intensiivisesti kuin ennen, joten ne pääsevät nykyään lähes aina yllättämään. Tätä kokoelmaa katselin jo alkukesällä, mutta en muistanut enää elokuussa pitää silmällä sen julkaisuajankohtaa. Kuultuani lopulta kokoelman olevan saatavilla, kipitin vauhdilla MACille ja tein paniikkiratkaisuja tyypillisen limited edition-tuotteiden ympärillä käyvän kuohunnan vallassa. ”Iiks, äkkiä kaikki mulle, ennen kun nää lop-puu-uuu!” Ostin kokoelman molemmat poskipunat, sekä upean Kelly Yum-Yum-huulipunan. Kellyn kokoelma oli enemmän makuuni sekä sävymaailmaltaan, että pakkauksiltaan. Vaalea lila näyttää ihan uskomattoman söpöltä. Sharonin punaiset pakkaukset taas ovat mielestäni siinä rajamailla, että ovatko ne jo hieman halvan ja ruman näköisiä. Punaiset pakkaukset taitavat näyttää vähän paremmilta muiden tuotteiden kohdalla, esim. luomiväripaletin, mutta poskipunassa se jotenkin tökkii.

idkuva

Jälkiviisaana pohdin, että minun olisi pitänyt valita toisin. Olisin voinut jättää Sharonin poskipunan kauppaan ja ottaa enemmän Kelly-juttuja. Suuntaan ensi viikolla Helsinkiin, joten saatan katsastaa olisiko MAC-pisteellä vielä jotain kiinnostavaa myynnissä…

Molemmat poskipunat ovat Satin-laatua, mistä pidän kovasti. Kellyn poskipuna, jonka sävyn kuvaillaan olevan peach brown, on nimeltään Cheeky Bugger, hih. Sharonin punan kerrotaan olevan sävyä mid-tone rose, mutta sen nimi jostain syystä on silti Peaches & Cream. Molemmat ovat ihania sävyjä, mutta en ole vielä päättänyt otanko nämä käyttöön, vai en.

Kelly Yum-Yum on kokoelman helmiä, ja olen suunnattoman iloinen saatuani tämän käsiini! Tämä pääsee tehokäyttöön viimeistään keväällä, ellen jo talven aikana innostu kylmästä pinkistä.

Kertakaikkisen upea kokoelma minusta, varsinkin tuo Kellyn osuus. Ja sanoinko tarpeeksi monta kertaa, että on muuten aika ihanat pakkaukset?
Vai mitä tuumitte?

IsaDora Coffee & Poetry

Uskaltaisinko sanoa, että IsaDora osui tänä syksynä kultasuoneen uuden kokoelmansa kanssa? Joo, uskallan!

IsaDora julkaisi syksyn 2014 meikkikokoelmansa kovasti minuun vetoavalla teemalla Coffee & Poetry. Kävin tutkailemassa kokoelman antia kaupassa jo hyvissä ajoin sen ilmestyttyä Turkuun, mutta jätin vielä ensimmäisellä ja toisellakin kerralla kaiken kauppaan. Altistuttuani aikani toisten bloggaajien ihastuneille huokailuille, kävin vielä ihan vain varmuuden vuoksi katsomassa mistä tässä vouhkaamisessa on kyse. Ja olin myyty.

idkuva

Nappasin mukaan kokoelman luomivärinelikon, huulikynän, huulipunan ja voidemaisen poskipunan. Suurinta ihastusta tähän asti ovat aiheuttaneet ansaitusti luomiväripaletti ja poskipuna. Kaikki tuotteet tosin toimivat erinomaisesti, ja pakko todeta, että ne ovat todella laadukkaita.

Luomiväripaletti on nimetty kokoelman mukaan, joten sen nimi on syksyisen romanttinen Coffee & Poetry. Kaikkia sävyjä on ilo käyttää. Ne ovat superpigmenttisiä ja pehmeästi levittyjä, aivan täysin minun makuuni siis. Eniten olen mieltynyt paletin alarivin vasemmanpuoleiseen, punertavaan sävyyn, sillä sellaista minulta ei ennestään löydy (tai ainakaan en muista, köh), ja muutenkin tuollainen punertava sävymaailma miellyttää nyt kovasti silmää. Sävyistä heikoimpana pidän alarivin oikeanpuolimmaisinta sävyä, sillä se ei levittynyt aivan yhtä hyvin kuin muut.

Voidemaista poskipunaa 86 N.Y Coffee Shop olen käyttänyt sekä poskipunana, että varjostuksissa, ja se toimii kuin unelma. Tämä peittoaa mielestäni mennen tullen niin Lumenen kuin Guerlaininkin vastaavat tuotteet.

Huulipunaan tartuin, koska se tuntui todella kosteuttavalta. Roaccutanin vuoksi en ole voinut käyttää pitkään aikaan huulipunia, ja olenkin tuntenut oloni usein alastomaksi. Perfect Moisture Lipstick 132 Pink Pashmina antaa kivasti luonnollista, vaaleanpunaista sävyä, ja se sopii hyvin luomivärinelikolla toteutetun tumman smokey eyen pariksi. Olen kuitenkin vielä enemmän mieltynyt Twist-Up Gloss Stickiin sävyssä 28 Wine Red. Kynä ei anna kovin peittävää jälkeä, mutta olen käyttänyt sen alla tummaa huultenrajauskynää, jolloin huulimeikistä on tullut todella nätti ja kestävä, mutta kuitenkin kiiltävä ja tarpeeksi kostea huulilleni, jotka edelleen rohtuvat helposti. Saatte nähdä Coffee & Poetry-lookin tuotteet käytännössä omassa postauksessaan.

Koska ostokseni ylittivät 20e summan, sain kaupanpäällisiksi meikkilaukun ja primerin. Kokeilin primeria ja ihastuin siihenkin ensikäyttämältä. Se tasoitti ihon pinnan ja häivytti, tai paremminkin täytti, ihohuokoset lähes näkymättömiksi. Lopputulos näytti mahtavalta, mutta tuo ihohuokosten täyttäminen silikonilla karmii minua taas hetkellisesti, koska pelkään ihoni räjähtävän suunnilleen heti Roaccutanin lopetettuani, hrr.

Toisista bloggaajista ainakin Tiahaar ja Ilona ovat ihastuneet Coffee & Poetry-kokoelmaan. Entä te muut? Oletteko hankkineet jotain kokoelmasta, tai haaveiletteko jostain tietystä tuotteesta?

Kameleontti kiittää

Olen ollut viime aikoina aika väsynyt, ja se on näkynyt myös täällä blogissa. En ole jaksanut intoilla kosmetiikasta ja meikkaamisesta entiseen tapaan. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, kuin olisin herännyt jonkinlaisesta horroksesta, ja entinen kiinnostus ja ihastus kosmetiikkaan olisi palailemassa. Sen kunniaksi tahdon ilahduttaa myös teitä, ja tietenkin kiittää siitä, että viikko toisensa jälkeen käytte piristämässä minua vierailuillanne ja kommenteillanne. Jos siis epämääräisestä otsikosta huolimatta klikkasit itsesi tänne, saatat olla seuraavan setin uusi omistaja.

Teistä ihanaisista yksi onnekas voittaa itselleen Chanelin luomivärinelikon 214 Tissé Mademoiselle sekä Lancômen Grandiôse-uutuusripsivärin. 

idkuva
Mietin pääni puhki vaihtoehtoja arvottavien tuotteiden välillä. Ajattelin ensin arpoa tuoksun, mutta totesin sen olevan liian sidoksissa erilaisiin tuoksumieltymyksiin. Pohdin jonkin oikein räväkän ja syksyisen uutuustuotteen arpomista, mutta valinnanvaraa oli liikaa, enkä ole itse vielä kerinnyt hirveästi perehtyä syksyisiin juttuihin. Lopulta päädyin klassisiin tuotteisiin, joiden uskoisin miellyttävän hyvin monia lukijoitani.

Chanelin luomivärinelikko 214 Tissé Mademoiselle vaikutti todella hyvältä, kun tutkin sitä kaupassa. Sormituntumalla laadukkaan oloisista sävyistä irtoaa mainiosti pigmenttiä, ja sävyt ovat neutraaliudessaan useimmille sopivia. Älkää pelästykö, en ole käpälöinyt kuvan palettia, otin sen vain kuvaamisen ajaksi varovasti ulos pakkauksestaan. Se on nyt kiltisti palautettu samettipussukkansa uumeniin. Selkeästi tumman ja vaalean sävyn puuttuminen paletista mietitytti, mutta arvelin, että moni kauneusblogiin eksynyt saattaa omistaa sopivan varjostus -ja korostussävyn jo ennestään ainakin jossain muodossa. Lancômen jännä kaarevavartinen Grandiôse-ripsiväri on kiinnostanut minua itseäni kovasti, mutta en ole kokeillut sitä koskaan. Ajattelinkin niin, että sen voittaja saa raportoida minulle käyttökokemuksia siitä. 🙂 Ripsiväri on sävyltään musta, ja se ei ole vedenkestävä.

Arvonta ei ole mitenkään sponsoroitu, eli olen ostanut tuotteet omalla rahallani.

Miten arvontaan voi osallistua?

– Olet blogini lukija Bloggerin, eli Google-käyttäjäraadin (jäsenpalkki oikealla), bloglovin’in tai Blogilistan kautta. Kerro kumpaa kautta seuraat minua. En pane pahakseni, jos tykkäät myös Facebook-sivuistani.

– Osaat kertoa minusta tai blogistani kolme (3) asiaa.

– Kerrot kommenttisi yhteydessä toimivan sähköpostiosoitteesi sekä nimimerkkisi, jolla seuraat blogiani.

Aikaa osallistua on sunnuntaihin 7.9. klo 24 asti.

Onnea kaikille osallistujille! ❤

Guerlain Place Vendôme

Koin suurta palettirakastumista tämän viimeisen, esittelemättä jääneen Guerlainin kuuden sävyn vakiovalikoiman paletin kanssa. Aiempia palettiesittelyjä voi käydä kurkkimassa täällä ja täällä.

Ranskalaisen, Pariisissa sijaitsevan aukion mukaan nimetty Place Vendôme lähti mukaan täysin hetken mielijohteesta. Kuten kaksi muutakin kuuden sävyn palettiani, irtosi tämäkin puoleen hintaan, joten kauaa en ostosta harkinnut.

Ennen kuin kerron enemmän itse paletista, pitää minun sanoa muutama sananen yleisesti luomiväreistä. En ole ylistänyt maasta taivaisiin kahta aiemmin nähtyä Guerlainin palettiani, vaikka ne ovat todella hyviä. Niissä ei varmastikaan useimpien mielestä ole mitään vikaa, mutta minun kanssani niiden koostumuksesta ei tullut parhaita kavereita. Tajusin eräänä päivänä ystäväni kanssa luomiväreistä puhuessani, että luomiväritkin ovat hyvin makukysymys. Minä pidän esim. Diorin Iridescent-laatuisia luomivärejä hyvin hankalina käyttää. En saa niitä erottumaan toisistaan, vaan niistä kehkeytyy epämääräinen mössö luomelle. Yllättävää kyllä, pidänkin sitten kovasti Sleekin merkin ensimmäisten joukossa ilmestyneiden palettien sävyistä, jotka monien mielestä ovat aivan liian pehmeitä ja murenevia. Jokin pieni eroavaisuus Diorin ja Sleekin sävyjen välillä kuitenkin on, ja se jokin saa minut pitämään toisesta ja hylkäämään toisen. Keskustelin ystäväni kanssa myös Too Facedin Joy To The Girlsista. Minä koin paletin sävyt vaihtelevan laatuisina, mutta ystäväni piti kaikista sävyistä kovasti. Tajusin, ettei jonkun toisen suosituksesta siis kannata aivan varauksetta sännätä ostamaan palettia, samoin kuin ei kannata jättää jotakin kokeilematta ainoastaan toisen arvostelun vuoksi. Jotkut paletit toki ovat  oikeasti onnistuneempia kuin toiset, mutta mieltymykset voivat kuitenkin vaihdella suuresti. Minä henkilökohtaisesti pidän eniten, kuten monesti kuultu, kermaisen pehmeistä ja superpigmenttisistä luomiväreistä.

Place Vendôme yltää kolmesta paletistani lähimmäksi mieltymyksiäni. Sävyt ovat ajattomia, mutta eivät mitäänsanomattomia. Jokaisessa on tarpeeksi sitä jotain, jotta olen jaksanut tarttua tähän jopa meikkiapatiani jälkimainingeissa.

idkuva

Huomioni sai alunperin kiinnittymään tähän palettiin keskiosan pieni sininen ruutu. Pidän sävyä hyvin klassisena sinisenä, joka toimii aina. Jos mustaa ei lasketa väriksi, taitaa tuo sininen olla lempivärini vaatteissa.

Swatcheista näkyy hyvin sävyjen loistava pigmenttisyys ja pehmeä levittyvyys. Luomivärien alla on ainoastaan hetki sitten levitettyä käsivoidetta, ei pohjustajaa.

Kuvasin yhden paletilla tekemistäni meikeistä, mutta voi nyyh, että se näyttää kuvassa erilaiselta. Meikki oli luonnossa mielestäni kaunis ja näyttävä, mutta kuvassa se näyttää kelmeältä. Meikissä on joka tapauksessa käytetty paletin kaikkia sävyjä. Rajauksena on käytetty paletin rajaussävyksi tarkoitettua tummaa petroolinsinistä, joka kosteana käytettynä hoitaa hommansa hyvin. Kokonaisuudessaan paletti on mainio, ja tykkään siitä kovasti!

Miltä Place Vendôme vaikuttaa? Mikä kolmesta paletistani on suosikkinne?

Ps. Jaksakaa vielä hetki odottaa arvontaa!

Jättimäinen Avon-tilaus, jaarittelua & ilmoitusluontoinen asia

Minulle tapahtui jotain jännää heinäkuussa. Huomasin, ettei minun tehnyt mieli ostaa mitään. Muutamien alennuslöytöjen jälkeen en muista ostaneeni koko heinäkuussa mitään muuta kuin tarvekosmetiikkaa, kuten uuden deodorantin. Kuulostaa ehkä ihan normaalilta, mutta tietäväthän sen kaikki blogiani lukevat, että olen yleensä, noin 90% vuodesta, ihan holtiton shoppailija. Siksi tämä hetkellinen järkevä minä jaksaa edelleen ihmetyttää.

Lueskelin kuitenkin lomalla ollessani useaan otteeseen Avonin kuvastoa, jolloin keksin itselleni vaikka mitä tarpeita. Retkahdinkin sitten elokuun alussa hetkellisen järkevyyden jälkeen oikein kunnolla. Tässä ovat tilaamani kovasti tarvitsemani, tuikitarpeelliset purnukat. Minultahan ei löytynyt ennestään vartalovoiteita, sampoota, saippuaa tai vartalosuihkeita… Myönnän, että värikkäät pakkaukset ja hyvät tuoksut sekoittivat pääni. Kuten huomaatte, postauksen otsikkona olisi voinut olla myös ”Väsyneet aasinsillat”. Kyllä, kirjoittaminen tökkii monen muun asian ohella jostain syystä pahasti juuri nyt.

idkuva

Seassa on tuotteita, joihin olen jo kovasti tykästynyt. Kertokaa, jos jokin näyttää erityisen kiinnostavalta, ja josta haluaisitte kuulla lisää. Omia suosikkejani ovat tällä hetkellä Planet Span kasvonaamiot, joista kirjoittelen varmasti jossain vaiheessa. Ultra Colour-huulipunan ja sävyttävän kosteusvoiteen sain kaupan päälle tilauksen Nonnula-blogin Jonnalle tehtyäni. Kiitos niistä! 🙂

Avon-tilausta lukuunottamatta en ole ostanut heinäkuun alun jälkeen edelleenkään mitään – paitsi teille. Pitkällisen pohdinnan jälkeen valitsemani arvontapalkinto kirjaimellisesti rantautui luokseni eilen. En malta odottaa, että pääsen näyttämään sen teille! Luvassa on siis pian arvonta, joten nyt kannattaa liittyä lukijaksi, jos ei ole sitä vielä tehnyt. Sen verran minun on pakko vihjaista, että hyvin selektiivispainotteista värikosmetiikkaa olisi tarjolla…

Mites teillä? Oletteko olleet viime aikoina maltillisia shoppailijoita, vai päinvastoin tehneet intopiukeana syksyisiä hankintoja?

Pompeii Purple

Ihana, kosmetiikkahulluuteni jakava ystäväni kävi luonani viikonloppuvierailulla. Koska jaamme saman intohimon, oli tietenkin luontevaa tutkailla toistemme meikkiaarteita. Ystävättäreni bongasi kynsilakkakokoelmastani kiinnostavan sävyn, joka päätyi lopulta meidän molempien kynsille.

idkuva


OPI Pompeii Purple on ollut minulla jo useita vuosia, ja olen sitä jonkin verran käyttänytkin. Nyt se vain oli päässyt unohtumaan. Minulla on hieman ristiriitainen suhde OPIn lakkoihin, sillä osa niistä pysyy kynsilläni hyvin, mutta ehkä suurin osa kuitenkin todella huonosti. Syy saattaa olla siinä, että lähes kaikki omistamani OPIn lakat ovat vuosia vanhoja, ja uudemmat lakat, joita minulla ei juurikaan ole, vaikuttavat mielestäni paremmilta. Vanhat, koostumukseltaan hyvin ohuet lakat kuluvat minulla kynnenkärjistä ikävän näköisiksi jo muutamassa tunnissa. Pompeii Purple osoittautui kuitenkin poikkeukseksi. Lakka kesti kynsilläni täysin moitteettomana siivouspäivän, joka sisälsi muunmuassa pyykki -ja tiskivuoren selättämisen ilman hanskoja. Yleensä kaikki veden kanssa touhuaminen saa kynsilakkani rapisemaan hetkessä. Vasta kolmantena päivänä minun piti korjailla lakkausta kärjistä.


Lakka levittyy kauniin tasaisesti, ja se on helppoa levittää makuuni sopivan kokoisella sivellinosalla. Kerrankin lakka, jota päätyy muuallekin kuin kynsinauhoille!

Sävy on siniseen taittava fuksiapinkki, eli ei ehkä niinkään violetti kuin nimi antaa ymmärtää. Aivan upea sävy joka tapauksessa!

Lakan kavereina käytin Nail Tekin aluslakkoja ja Seche Viteä. Nail Tekin lakat ovat pelastaneet kynteni ja saaneet ne pysymään niin hyvässä kunnossa, että olen vihdoin saanut ne kasvamaan pidemmiksi. Kynteni alkavat itse asiassa olla jo niin pitkät, etten meinaa tuntea niitä omikseni.


Oletteko te löytäneet viime aikoina unohtuneita aarteita lakkakokoelmastanne?

Lush African Paradise

Lush Suomi lähetti minulle kokeiltavaksi muutamia tuotteita, joista osasta kirjoittelin jo täällä. Vaikka pidin todella paljon saamistani palasaippuoista, oli tuoksuvan paketin kätköistä löytyneistä aarteista ehdoton suosikkini jo aiemmassa postauksessa vilahtanut African Paradise Body Conditioner-vartalonhoitoaine.

idkuva


African Paradise on nimetty nimenomaan vartalonhoitoaineeksi, mikä kuulostaa jännältä. Käytännössä tuotetta käytetään niin, että sitä hierotaan vartalon iholle peseytymisen jälkeen kostealle iholle ja huuhdotaan pois. Iho kuivataan varovasti taputellen.


Tuote levittyy kostealle iholle helposti ja liukkaan tuntuisesti, eikä siinä vaiheessa vielä todellakaan uskoisi, miten hyvin tuote kosteuttaa. Tuote jättää ihon pinnalle hieman öljyisen tunnun, mikä saattaa kuulostaa ikävältä, mutta mitä se ei kuitenkaan ole. Iho tuntuu todella pehmeän hoidetulta ja kosteutetulta, ja mikä parasta, kosteutettu tunne säilyy pitkään. Huomasin tänä aamuna, että kosteus tuntui ihossa vielä toisenkin suihkukerran jälkeen, ilman että olin välissä käyttänyt vartalonhoitoainetta uudelleen. Mainiota.



African Paradise tuoksuu pehmeän trooppiselta, mutta olen aistivinani siinä myös lievää yrttisyyttä. Tuote sisältää muunmuassa Reilun kaupan sheavoita ja afrikkalaisia öljyjä, kuten moringaöljyä ja baobaöljyä. Tuote on vegaaninen.


225 grammaa tuotetta maksaa 34,95e, mikä tuntuu hieman kirpaisevalta. Jos itseään kuitenkin haluaa hemmotella aisteja hivelevällä tuoksuelämyksellä ja ihon tehokkaalla hellimisellä, pidän tuotetta hyvänä sijoituksena. Itse olen ehkä jäänyt koukkuun…

Lushia voi ostaa Helsingin Lush-myymälästä, joka sijaisee Kaivokadulla Asematunnelissa. Lushilla on myös verkkokauppa, joka löytyy täältä.


Tuote on saatu blogin kautta.

Uniikkeja asusteita Salla Seppälältä ja Ilona Puumalaiselta

Hei taas! Pahoittelen laiskaa postaustahtia elokuun osalta. Syitä on monia, mutta perinteisimpinä ne kolme tavallista – kiire, väsymys ja laiskuus. Yritän kyllä ryhdistäytyä, ja tulossa on kaikkea kivaa, muunmuassa katsaus MACin uusiin kokoelma-aarteisiin (joita en tosin vielä ole saanut hyppysiini)! Tänään katsellaan kuitenkin vielä muita juttuja.

Olen todella mielikuvitukseton ja laiska ostamaan ja käyttämään koruja. Puhumattakaan asusteista tai vaatteista. Meikit ovat minun juttuni. Toisaalta kun sitten löydän – tai onnekkaassa tapauksessa saan – mieleiseni asusteen, voisin käyttää sitä joka päivä. Näin kävi kahden kesän blogitapaamisista saamieni juttujen kanssa. Tämä postaus on tavallaan jatkoa edelliselle postaukselleni kesäsuosikeistani, mutta nämä uudet, ihanat asusteeni ansaitsivat ehdottomasti ihan oman postauksensa.

idkuva

Porin ”jazz-miitistä” saamani Omstart-merkin kaulakoru on päässyt lähes päivittäiseen käyttöön. Salla Seppälän suunnittelema koru on tehty kierrätysmateriaaleista, ja jokainen koru on tavallaan ainutlaatuinen ja uniikki. 

”Maailmassa on paljon tavaroita, jotka eivät enää toimi tai joita ei muuten käytetä. Niistä voi siis tehdä jotain muuta!” 
Lähde: Omstart.fi

Salla Seppälän suunnittelemat ja valmistamat korut ovat hauskoja ja omaperäisiä, ja niitä katsellessa on kivaa miettiä mistä kukin yksilö on tehty. Koruja on tehty esimerkiksi vanhoista sähköjohdoista ja pienistä lampuista. Tämä lusikkakoru oli kuitenkin ehkäpä eniten mieleeni. Seppälältä voi tilata omannäköisen korun vaikkapa omasta tärkeästä esineestä valmistettuna. Tämä koru, kuten toinenkin saamani asuste kerää kehuja päivittäin. Ihmiset myös lähes poikkeuksetta kysyvät mistä olen tämän hankkinut.

Toinen ihanuus, johon olen jo hyvinkin kiintynyt, on tekstiilisuunnittelija Ilona Puumalaisen suunnittelema Take A Bow-kokoelman rusettipanta. Pannasta erityisen tekee se, että tunnen Ilonan henkilökohtaisesti, ja hän on mitä ihanin ihminen, jonka käsiala ja tyyli tulevat tässä asusteessa loistavasti esiin. Ilona on todella lahjakas ja taitava suunnittelija, josta me kuulemme varmasti vielä lisää.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja nerokkaassa ideassaan tämän asusteen design uppoaa minuun aivan täysillä. Pannan rusetti on valmistettu kierrätysnahasta, eli jokainen panta on tavallaan uniikki. Saatuani pannan käytin sitä joka päivä kaksi viikkoa – ja sain useilta ihmisiltä lempinimen Lumikki. Panta sopii nykyiseen hiusmalliini todella hyvin, ja sillä saa pelastettua huonommankin hiuspäivän.

Take A Bow-kokoelman Facebook-sivut löytyvät täältä. Sivuilta löytyy Ilonan yhteystiedot, joiden kautta voi tilata oman ”Lumikki-pannan”, hieman pitkätukkaisemmille suunnatun rusettiponnarin tai monikäyttöisiä rusetteja. Ilonan kauneuteen keskittyvä blogi löytyy täältä.


Tuotteet on saatu blogin kautta.

Kesämuisteloa – loma-ajan suosikit

Bongaa Olga!

Olen auttamattomasti myöhässä postaukseni kanssa, mutta päätin silti räväyttää tämän julki, koska haluan kehaista teille muutamaa kesän suosikkituotettani. Monissa blogeissa mennään jo aika syksyisissä tunnelmissa, ja täytyy myöntää, että olen itsekin ajatuksissani siirtymässä kohti tummempaa sävymaailmaa ja täyteläisiä tuoksuja. Jokunen kammottava kesäralli kuuluu kuitenkin vielä soivan radiossa, ja hämmentävän lyhyt shortsimuoti vilkkuu katukuvassa, joten antaa mennä.

Vietin heinäkuussa kaksi lomaviikkoa, joista toisen olin valehtelematta koko ajan ulkona. Jossain vaiheessa en poistunut mökin pihasta viiteen päivään, joten voitte kuvitella, ettei mielessä käynyt myöskään meikkaaminen. Lomani oli niin rentouttava, etten muista milloin olisin viimeksi levännyt niin hyvin.

Lomaani kuului olennaisesti kesäisistä tuotteista nauttiminen. Meikkaaminen ei tosiaan mökillä innostanut, mutta sitäkin enemmän nautin ihon ja hiusten hellimisestä. Osan kuvan tuotteista kerkesin käyttää jo loppuun ja samalla hävittää pakkaukset. Kaikki muutkin tuotteet ovat huvenneet huomattavasti kuvien ottamisen jälkeen, sillä nämä olivat yli kuukauden päivittäisessä käytössä.

Joukosta ovat poistuneet Garnierin aurinkovoide, jonka mainitsin täällä. Myös Avon Naturals Vibrant Orchid & Blueberry-vartalovoide löytyy samaisesta postauksesta. Philosophyn aurinkovoiteesta olen kirjoittanut oman postauksensa.

Yves Rocherin kuivaöljy Monoï de Tahiti* oli ehkäpä kesän suurin tuote-ihastumiseni. Rakastuin tämän hyvin levittyvään koostumukseen ja taivaallisen hyvään tuoksuun. Öljy kosteuttaa ihoa tehokkaasti ja antaa sille kauniin hohteen. Se myös korosti kivasti rusketusta, ja nyt kun käytännössä kaikki aito rusketukseni on haihtunut, antaa tuote kivan muka-ruskettuneen efektin iholle. Olen ottanut tavaksi levittää tätä päivittäin käsivarsille ja jaloille, ja huumaava tuoksu leijuu ympärillä koko päivän. Kukaan lähelläni oleva ei ole kuitenkaan valittanut tuoksusta, vaikka se melko vahva onkin. Pidän kovasti myös tuotteen lasisesta pakkauksesta, vaikka korkki onkin melko heppoinen. Saa nähdä milloin tämä tuote saa siirtyä odottelemaan ensi kesää. Ainakaan vielä kyllästymistä ei ole havaittavissa, vaikka öljyä onkin kulunut jo useampi sentti. Sain öljyn Ilonan tupareiden goodie bagista.

Toinenkin kesäsuosikkini vartalolle on kuivaöljy. Born To Bion öljyssä* on hento monoï-tuoksu, joka ei tosin ole läheskään yhtä herkullinen kuin Yves Rocherin öljyssä, mutta käytänkin näitä erilaisiin tarpeisiin. Käytän tuotetta iltaisin, kun kropan iho on kaipaa lisäkosteutusta. Hulluna rasvaajana olen käyttänyt tätä myös vartalovoiteen alla, jos ihoni on ollut todella kuiva esimerkiksi auringon ottamisen jälkeen. Öljy imeytyy yllättävän nopeasti ihoon, joten olen hyvillä mielin voinut suihkutella sitä juuri ennen nukkumaanmenoakin. Tämäkin tuote siunaantui mukaan Ilonan tupareista.

Neutrogenan sitruksinen uutuus Visibly Clear Pore & Shine Daily Scrub* ei missään nimessä ole paras vaihtoehto kuivalle iholleni päivittäisessä käytössä, mutta olenkin käyttänyt tätä kevyenä kuorintana. Tuoksu on aivan huumaavan ihana – makea ja kirpakka, mutta samalla kermaisen pehmeä. Tykkään kovasti myös pakkauksen pirteästä ulkonäöstä. Käytin pitkään Neutrogenan greipintuoksuista sarjaa, mutta tämä vie ehdottomasti voiton siitäkin. Tämä, kuten seuraavakin tuote, ovat Pandan järjestämästä Pori Jazz-miitin goodie bagista.

Kun minä ja China Glazen Dorothy Who?* kohtasimme ensi kertaa, oli se rakkautta ensi silmäyksellä. Upeasta, sinisestä glitterpommista tuli välittömästi ykköskesälakkani. Dorothy Who? on jelly-pohjainen lakka runsaalla glitterillä. Lakka levittyy vaivattomasti ja kestää kynsillä uskomattoman hyvin. Sain kasvatettuani sormien kynteni ennennäkemättömän pitkiksi, kun pidin saman lakkauksen pari viikkoa. Enkä edes kyllästynyt. 

idkuva

Lakkarakkaus pääsi myös varpaiden kynsiin. Kuvat eivät tee oikeutta lakan upeudelle, mutta uskokaa minua, se on aivan huippu!

Alkukesän sitrustuoksu-innostuksen jälkeen ihastuin jälleen vanhaan tuttuuni Cleanin Fresh Laundry Eau de Parfumiin. Pullo on ainakin neljä vuotta vanha, ja olen aina käyttänyt sitä hyvin satunnaisesti. Nyt se pääsi kuitenkin tehokäyttöön, sillä nimensä mukaisesti sen raikkaan ja puhtaan pyykin tuoksu hurmasi minut pakahduttavilla helteillä. Tämä tuoksu sai minut haaveilemaan hieman merkin muistakin tuoksuista, mutta ehkä maltan mieleni ja kaivan seuraavaksi syksyisemmät tuoksut esiin…

Aurinkovoiteiden kulta-aika alkaa auttamattomasti olla ohi, mutta vinkkaan silti Ultrasunin aurinkovoiteesta* vaikkapa ensi kesää ajatellen, sillä pidin tästä itse kovasti. Tuote erottui muista aurinkovoiteista miellyttävän kevyellä koostumuksellaan. Se jätti ihon todella hohtavaksi, lähes häikäiseväksi, mutta se ei haitannut minua ollenkaan, päinvastoin. Jostain syystä tämä tuntui myös tehokkaammalta kuin monet muut verrokit, sillä voide kesti moitteettomasti hikoilun ja jopa uimisen. Mutta se aurinkotuotteista tämän vuoden osalta…

Mites teillä – vieläkö jaksatte innostua kesätuotteista, vai haaveiletteko jo syksyn uutuuksista ja kokoelmista? Mitä ajatuksia syksyn saapuminen ylipäätään herättää teissä? Itse olen yllättävän hyvällä mielellä, vaikka kesää rakastankin. Syksy on minusta tuntunut aina jännittävältä ja jonkin uuden alulta paljon enemmän kuin vaikkapa vuodenvaihde. Ja kohta pääsee kynttiläostoksille! ❤

*Tuote saatu blogin kautta.