Kun ihastuin mä ColourPopiin

Kosmetiikkablogeja aktiivisesti lukevat eivät ole voineet välttyä viime aikoina jyllänneeltä ColourPop-huumalta. Itse olin ohittanut merkin hyvinkin tehokkaasti aina marraskuun loppuun asti. Merkki alkoi kuitenkin kiinnostaa, ja tämä Myyn postaus taisi olla viimeinen niitti omalle tilauspäätökselleni.

Minua arvelutti ColourPopissa ensin pari asiaa. En ollut tilannut mitään pitkään aikaan Jenkeistä, joten kynnys siihen ja tulliselvityksen tekemiseen oli ensin esteenä. Mietin myös luomivärien ja kasvotuotteiden koostumusta, eli että käyttäisinkö tosiaan lähes voidemaisessa muodossa olevia luomivärejä, poskipunia ja korostustuotteita. Muutaman päivän YouTube-tutkimusmatkailun jälkeen päädyin tekemään ensimmäisen tilaukseni, ja huh miten tyytyväinen olenkaan ollut siihen päätökseen!

ColourPop on saanut minussa pintaan lähes nostalgisia tunteita, sillä juuri tältä minusta tuntui joskus blogin alkuaikoina, kun jokin meikkimerkki sai aikaan kunnon täpinät ja innostuksen. Olen pitkästä aikaa ihastunut vakavasti meikkisarjaan. :’D

Toinen tilaukseni on matkalla, joten nyt on korkea aika katsella mitä ensimmäinen tilaukseni piti sisällään. Olen pitkästä aikaa julkaisemassa myös meikkikuvia, joten niitäkin on tulossa lähiaikoina. Saatte tässä postauksessa swatchit kasvo -ja huulituotteista, mutta luomivärit swatchaan toiseen postaukseen, koska muuten tästä postauksesta tulisi turhan pitkä.

Ensimmäinen tilaukseni oli hyvin luomiväripainoitteinen. Tilasin myös pari poskipunaa, hihglighteria ja huulijuttuja. Olen käyttänyt ihan kaikkia tilaukseni tuotteita, ja voin sanoa pitäväni kaikista aivan hirveästi. Olen tyytyväinen jokaisen kategorian laatuun, pigmenttisyyteen ja käytettävyyteen. Joukosta jotkut ovat toki nousseet erityisiksi suosikeiksi, mutta teen niistäkin oman postauksensa myöhemmin.

Aah, niin nättejä sävyjä! Luomivärit vasemmalta oikealle:

Glow, Truth, Cornelius

KatheenLights, Blaze, Sequin

Weenie, Brady, Static, Bae

Ensimmäinen tilaukseni sisälsi kaksi luomivärisettiä, joten sain useimmat luomivärit hiukan edullisemmin. Tilatessani oli myös voimassa 20% alennus koko valikoimasta, joten maksoin luomiväreistä muutenkin korkeintaan 4 dollaria kappaleelta (plus ne verot).

Poskipunat ja highlighterit vasemmalta oikealle:

Prenup, Smokin’ Whistles

Birthday Suit, Lunch Money

Sekä luomivärien, että kasvotuotteiden koostumus on moussemainen. Monet kuvailevat tuotteiden tuntuvan sormituntumalla voidemaisilta, mutta muuttuvan iholla puuterimaisiksi. Luomivärien sormin levittämisessä minulla ei ole ollut ongelmia, mutta minulla meni hetki ennen kuin opin levittämään kasvotuotteita oikein. Levitän nämä sormin tai Beauty Blenderillä, siveltimen kanssa en saa näitä toimimaan. Nämä kannattaa taputella iholle, ei sivellä. Kerrostan näitä aika reilusti iholle, ja ainakin sillä tavalla käytettynä pysyvyys on hyvä.

Huulipunia on tulossa lisää, mutta tässä tämänhetkinen saaliini:

Frenchie Lip Pencil, Frenchie Lippie Stix, Flawless Lippie Stix, Lip Primer

Kaksi Lippie Stix-sävyäni ovat aivan superpigmenttisiä ja kestäviä huulilla. Saan hinkata näitä iltaisin pois vedenkestävälle silmämeikille tarkoitetulla putsarilla, ja silti huulille saattaa jäädä hento pigmentti. Primer on lähes identtinen MACin huomattavasti tyyriimmän primerin kanssa, tosin ColourPopin primer on ehkä hiukan jähmeämpää.

ColourPopin tuotteet ovat edullisia, vaikka laatu on selektiivisen kosmetiikan tasoa. Luomivärit ja huulipunat maksavat 5 dollaria ja poskipunat sekä highlighterit 8 dollaria kappale. ColourPop tarjoaa kuitenkin melko usein 20% alennuksen valikoiduista tuotteista tai jopa koko valikoimasta. Tämän vuoden loppuun asti yli 50 dollarin tilauksiin saa ilmaiset postikulut. Toivon todella, että tuo etu jatkuisi myös ensi vuonna! Yli 22 euron tilauksista joutuu tekemään tulliselvityksen ja maksamaan 24% verot tilauksen loppusumman päälle. Toimitus on ollut ilahduttavan nopeaa. Sain ensimmäisen tilaukseni vajaassa parissa viikossa.

Lopetan tämän postauksen tähän, vaikka voisin hehkuttaa näitä vielä muutaman kappaleen ajan. 😀 Luonnoksissa notkuu lisää intoilua aiheesta, joten jos ColourPop kiinnostaa, muistakaahan käydä kurkkimassa täällä piakkoin uudestaan!

Oliko ColourPop vielä jollekin ennestään vieras merkki, vai oletteko tehneet itsekin tilauksia? Onko teillä lemppareita, joita haluaisitte suositella? 🙂

Mainokset

Ensimmäinen eleven-tilaukseni ja ensikosketus the Balmiin

Päätin marraskuussa tehdä ensimmäisen tilaukseni elevenille. Kylläpä muuten kesti kauan, ennen kuin sorruin tilaukseen! Olen nykyään jälkijunassa ihan kaikkien kosmetiikkamaailman juttujen kanssa, joten ero entiseen aikaan on huomattava. Ennenhän minä olin intopiukeana kokeilemassa kaikkea uutta vaikka en nyt ihan ensimmäisten joukossa, niin kuitenkin hyvin pikaisesti uusista ilmiöistä/lanseerauksista. Tämä on kuitenkin ihan hyvä juttu minulle itselleni, sillä en tee enää nykyään hankintoja yhtä impulsiivisesti.

Tein tilauksen pääasiallisena tarkoituksenani hankkia L’Occitanen joulukalenteri. Hankin toki sen, mutta näpyttelin tilaukseen myös läjän the Balmin meikkejä. Sarja olikin minulle ennestään tuttu vain blogien perusteella, ja omia kokemuksia ei ollut. Olen hypistellyt ja swatchaillut tuotteita lukuisia kertoja ulkomailla ollessa, mutta mikään ei ole innostanut niin, että olisin kotiuttanut mitään. Ihmettelen tätä aika suuresti näin jälkikäteen, sillä nämä ovat aivan ihania.

31350337946_2b6cf290c4_cEn olisi tarvinnut yhtäkään uutta luomiväripalettia, mutta Nude Dudessa puhuttelivat nuo punertavat sävyt, jollaisiin nykyään lankean todella helposti. Hauskaa miten minä ennen hamstrasin eri sävyisiä violetteja ja pinkkejä, ja nyt olen siirtynyt ihan täysin nudeihin ja erilaisiin punertaviin ruskeisiin.

31271637071_9988a84e51_bPaletin kaikki sävyt ovat melko laadukkaita, vain Friendly on ehkä hiukan kuiva. Sävyjen pigmenteissä on vaihtelua eri sävyjen välillä, mutta yksikään sävy ei ole huono, vaan kaikki levittyvät hyvin. Paletista puuttuu ehkä sellainen vaihtelunhaluisen meikkaajan vau-efekti, mutta olen kokenut tämän erittäin käteväksi ja helposti lähestyttäväksi arkipaletiksi. Tämän kanssa ei ole helppoa mennä aivan metsään, sillä sävyt ovat neutraaleja ja toisiinsa hyvin sopivia. Tämä paletti saikin minut innostumaan taas pitkästä aikaa kyhäilemään aamuisin silmämeikkejä, marraskuussa kun menin aika pitkälti nakusilmillä.

Tilasin myös Cindy-Lou Manizer-korostuspuuterin sekä Hot Mama-poskipunan. Arvoin pitkään jo lähes kulttituotteeksi muodostuneen Mary-Lou Manizerin ja Cindy-Loun välillä, mutta totesin omistavani jo niin monia vaaleita korostustuotteita, etten Mary-Louta tarvinnut. Vaikka Cindy-Lou on korostamiseen itselleni aavistuksen liian tumma, on tämä loistava poskipuna, jonka kanssa ei tarvitse käyttää korostustuotetta erikseen. Koostumus on melko pehmeä ja paksu. Tämä näyttää paksulta myös iholla, mikäli tätä levittää raskaalla kädellä. Tämä on niitä tuotteita, jonka ehkä voisi kuvitella saavansa käytettyä loppuunkin joskus, nimittäin kulumaa tulee melko helposti.

Hot Mamaa on verrattu usein NARSin Orgasm-poskipunaan. En koe näitä aivan samanlaisina, joten joudun ehkä sen Orgasminkin joskus hankkimaan. Hot Mama on joka tapauksessa ihana, hohtava, joskin koostumukseltaan aavistuksen paksu puna. Swatchit eivät tee näille oikeutta, mutta koittakaa kestää.

Vasemmalla Cindy-Lou Manizer ja Hot Mama. Oikealla Nude Dude.

Itse tilauskokemus oli erittäin positiivinen, eikä minulla ole elevenistä mitään huonoa sanottavaa. Palvelu oli selkeää ja paketti tuli nopeasti perille. Tämä ei takuulla jää viimeiseksi tilauskerraksi…

Mitkä ovat teidän the Balm-suosikkejanne, vai onko merkki kenties teille vielä vieras?

Kaksi suosikkia NARSilta

Kävin läpi tietokoneeni kuvakansioita tarkoituksena poistella turhia kuvia ja törmäsin pari vuotta vanhoihin otoksiin parista NARSin tuotteesta. Kuvat on otettu vuonna 2014, kun asuin vielä pikkuruisessa yksiössäni ja kun tuotteet olivat vielä uusia ja koskemattomia. Aloin miettiä näin kaksi vuotta myöhemmin, että miksi ihmeessä en ole koskaan saanut aikaan kirjoittaa näistä postausta, sillä molemmat kaunokaiset ovat olleet kovassa käytössä ja päässeet jopa osaksi elämäni tärkeimpien päivien meikkejä.

Kyseessä ovat aikoinaan Lontoosta ostamani NARSin Deep Throat-poskipuna ja Albatross-korostuspuuteri. Molemmat taitavat olla melkoisia klassikkoja meikkimaailmassa. Muistan lähteneeni ostamaan intopiukeana Albatrossin kaveriksi Orgasm-poskipunaa (joo, NARS taitaa nämä nimeämisasiat..), mutta päätyneeni kuitenkin hankkimaan Deep Throatin, koska se oli loppujen lopuksi paljon enemmän minua. Hyvä päätös, sanoisin.

Deep Throat on niitä poskipunia, jotka sopivat lähes kaikkiin meikkeihin. Tätä saa annosteltua kiireessäkin sopivan määrän, sillä pigmentti ei ole supervahva, mutta kerrostamalla punan sävyn saa kunnolla esiin. Koostumus on pehmeän satiininen, eikä tippaakaan jauhoinen. Jos minun pitäisi nimetä yksi suosikki kaikkien poskipunieni joukosta, olisi valinta yllättävän helppo.

Deep Throat oli itsestäänselvä valinta häämeikkiini ja päätin käyttää tätä myös hyvän ystäväni häämeikissä. Provokatiivisesta ja kaksimielisestä nimestään huolimatta tällä saa aikaan luonnollista ja raikasta jälkeä. Täyden kympin poskipuna!

Albatross on kultaiseen taittava, erittäin hohtava korostuspuuteri, joka näyttää kuitenkin yllättävän luonnolliselta kasvoilla. Tässäkin koostumus on hyvin hienojakoista, eikä tämä korosta liiallisesti ihohuokosia. Albatross ei ole ollut minulla yhtä kovassa käytössä kuin Deep Throat-poskipuna, mutta käytän sitä kuitenkin tasaisin väliajoin.

Tykkään yleisesti ottaen todella paljon NARSin tuotteista ja siitä onkin tullut yksi suosikkimerkeistäni, jota ostan aina ulkomailla käydessä, mikäli sitä vain on saatavilla kohdemaassa. Ostin Jenkeistä kaikkiaan neljä NARSin meikkipohjatuotetta, mutta niiden kanssa on vielä testailut kesken, koska en ole päässyt vieläkään yli Laura Mercierin ihanuudesta.

Löytyykö teiltä Albatrossia tai Deep Throatia? Onko teillä suosikkeja NARSilta? Oletteko tilailleet NARSia jostakin verkkokaupasta?

Vouhotuksen uhri

Eilen se iski. Olin juuri kirjoittanut edellisessä postauksessani siitä, miten harmittelin taipumustani kosmetiikan hamstraamiseen ja miten en ainakaan tarvitsisi yhtään uusia poskipunia. Onhan minulla jo ennestään vajaa viisikymmentä poskipunaa, joista käytän aktiivisesti vain alle kymmentä. Sitten altistuin hypetykseen Urban Decayn Gwen-kokoelmasta ja aloin tuntea, miten kiinnostukseni Gwenin poskipunapalettia alkoi kasvaa kasvamistaan. Huomasin ajattelevani sitä joka käänteessä ja lopulta hyppiväni lähes tasajalkaa – mulle se nyt heti! Ei, en ihan oikeasti tarvitse sitä, mutta kun haluan! Poskipunat ovat vain niin ihania ja nehän ovat aina olleet se minun juttuni (hah!). Lääh, katsokaa nyt!

3605971105470_gwenstefani

3605971105470_gwenstefani_alt2

Kuvat Urban Decay.com.

Olen ankaran pohdinnan edessä. Nämä tulivat siis tänään myyntiin Helsingin ja Tampereen Sokoksille ja verkkokauppaan. Verkkokaupasta näyttivät olevan loppu jo heti aamusta, joten huokaisin hieman helpotuksesta ja hiukan myös mutristin huultani kiukkuisena. Nytkö ne jo meni? Minulla on vielä huomenna mahdollisuus päästä hipelöimään palettia livenä, jos se ei ole molemmista tavarataloistakin loppuunmyyty. Tämä ei ole maksettu mainos, ehei, vaan kaipaan teiltä nyt vertaistukea! Hankkiako tuo vai ei?

EDIT. EDIT. EDIT! Näitä kuulemma on vielä verkkokaupassa (klo 12 maissa), olivat tulleet myyntiin vasta hiukan viiveellä! 😀

Kuusi ihanaa, järjettömän nättiin palettiin sujautettua naamaan sudittavaa tuotetta alle kolmellakympillä Urban Decaylta kuulostaa täydelliseltä! Asian kääntöpuolena minulta tosiaan löytyy jo tolkuton kasa vastaavia tuotteita jo ennestään. Käyttääkö nyt järkeä vai mennäkö tunteella? Auttakaa! 😀

Salaa hiukan toivon, että kaikki hypetys olisi jo huomenna tehnyt tehtävänsä myös muiden poskipunahullujen kohdalla ja jäisin ilman palettia…

Kivaa viikonloppua! ❤

Kolme uutta MAC-vauvaa

Blogiani pidempään lukeneet luultavasti tietävät, että MAC lukeutuu suosikkimerkkeihini kosmetiikan saralla. Jotkut voivat muistaa senkin, että erityisesti MACin poskipunat ovat olleet suuri paheeni. Nyt on mennyt monta kuukautta niin, etten ole ostanut mitään MACin kokoelmista, enkä mitään edes vakiovalikoimasta. Kuten olen aiemminkin maininnut, kesti alkuvuoden ostolakkoni odotettua kauemmin ja ylipäätään mielenkiintoni on ollut muualla kuin meikeissä. Ostin kuitenkin käytettynä (kyllä, ostan käytettyjä meikkejä, jos myyjä on tuttu ja luotettava ihminen) nämä kolme MAC-aarretta ollessani vielä alkukesästä ostolakossa. Sain kuitenkin haettua ne vasta nyt. Myönnän kerinneeni jo harmitella sitä, että menin ylipäätään ostamaan lisää poskipunia, mutta saatuani nämä kaunokaiset hyppysiini muuttui harmitus suureksi riemuksi.

Sweet Samba (ylimpänä) on marmorikuviollinen, Mineralize-laatuinen poskipuna, jossa on kahta eri sävyä. Sweet Samba ilmestyi kesän 2013 Tropical Taboo-kokoelmassa. Jäin miettimään tätä silloin kaksi vuotta sitten, koska sekä sävy, että punan pintakuviointi olivat niin nätit. Tätä poskipunaa tulee käytettyä luultavasti vähiten näistä kolmesta, sillä sävy on niin viileä, että se alkaa mennä jo liian kylmäksi. Tietyssä valossa puna taittaa kämmenellä lähes siniseen.

Kaikki kolme punaa ovat tosiaan sellaisia, jotka olen aikonut ostaa joskus. Breezy (vas. alhaalla) on vakiovalikoimaan kuuluva superpigmenttinen, täydellisesti syksyyn sopiva hohtava ja lämmin luumusävy. Koostumukseltaan se on sheertone shimmer blush. Olen joskus arponut pitkään tämän ja Plum Fooleryn välillä ja päätynyt ostamaan jälkimmäisen, mutta nytpä minulla on Breezykin.

Frost-laatuinen Hot Nights (oik. alhaalla) jäi kutittelemaan kesän 2013 Temperature Rising-kokoelmasta. Sekä poskipunan sävy, että upea mattaruskea pakkaus houkuttelivat, mutta jostain syystä jätin punan kauppaan. Ehkä koska sävy ei ole mitenkään uniikki kokoelmassani? Pigmentti on suorastaan pöyristyttävän vahva. Sain aikaan melkoiset pelleposket meikkaillessani kehnossa valossa eräänä iltana. Onneksi vietin loppuillankin hämärässä valossa… Olen joka tapauksessa erittäin iloinen tämänkin punan hankkimisesta.

Swatchit vasemmalta oikealle: Breezy, Sweet Samba, Hot Nights. Kovin samankaltaisia he ovat, mutta minkäs teet. MACin limited edition-punaa on vaikeaa vastustaa.

Minulle alkaa hiipiä taas pitkästä aikaa se tuttu innostus MACin meikkituotteita kohtaan. Pistäydyin edellispäivänä ständillä ja sain kuulla muutamista ihanista jutuista, joita on tulossa, ja joista Ilonakin kerkesi jo kirjoitella. Samanlaiseen MAC-hamstraukseen en aio lähteä kuin silloin joskus ennen vanhaan, mutta joitain juttuja aion kuitenkin kotiuttaa.

Oletteko te ostaneet viime aikoina jotain kivaa MACilta? Ostatteko te meikkejä käytettynä?

Toivepostaus: MACin poskipunani

Pitkäaikaisemmat lukijani tietävät minun olevan toivoton poskipunahamsteri, joka lankeaa erityisesti MACin valtavan poskipunavalikoiman edessä. Minun on pitänyt todella pitkään näyttää teille kaikki MACin punani, sillä tällaista postausta on toivottu paljon vuosien saatossa, ja olenpa itsekin kovin innokas kertoilemaan näistä suurista aarteistani. Aloitin kaksi viikkoa sitten radikaalin ostamisen vähennysprojektin, joka ainakin erittäin toivottavasti sulkee joksikin ajaksi kaiken uuden kosmetiikan virtaamisen kokoelmiini. Mikäs sen parempaa näinä kituuttamisen aikoina kuin suoda ekstrahuomiota näille jo ennestään laatikoihin kertyneille kaunokaisille?

Omistan siis poskipunia vielä ainakin toisen tällaisen setin, mutta tässä ovat kaikki MACin poskipunani. Voisin tehdä vastaavan postauksen ainakin Mineralize Skinfinisheistani, jos kiinnostusta löytyy?

Poskipunakokoelmani ei ole mitenkään järjettömän suuri, kun ottaa huomioon millaisen valikoiman edessä sävyjä ja koostumuksia MACilla saa ihmetellä eri vaihtoehtoja. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen juuri näihin yksilöihin, sillä kokoelmani kattaa mukavasti eri sävymaailmojen ja koostumusten kirjon. Mukana on myös ilahduttavan monia limited edition-aarteita, jotka ovat ylpeyteni. MACin poskipunat ovat olleet kolmisen vuotta ykköskeräilykohteeni. Kyllä, tämä nainen kerää MACin poskipunia.

Kirjoitan kaikista punista aika lyhyesti, jotta tästä ei tule aivan kilometrin pituista postausta. Jokaisesta rakkaasta voisin puhua vaikka puoli tuntia, mutta te voitte sitten esittää lisäkysymyksiä kommenttilootassa! Yritän muuten kirjoittaa tämän postauksen niin, etten kurki aluksi punien nimiä tai koostumuksia pannujen pohjista, vaan kokeilen muistanko ulkomuistista kaikki.

Plum Foolery (sheertone shimmer blush) on ykkösvalintojani talvella. Kaunis luumuisa sävy tuo kasvoille mukanaan myös pikkuisen kultaista glitterhippua.

Dollymix (sheertone shimmer blush) on yksi ehdottomia suosikkejani, jonka ostaisin silmää räpäyttämättä uudelleen. Sävy on järjettömän kaunis ja koostumus täydellinen. Tämän olen ostanut kaikista MAC-punistani ensimmäisten joukossa. Lämpöinen karkkipinkki häivähdyksellä kultaista hohdetta – täydellistä ja yllättävän monikäyttöistä.

Springsheen (sheertone shimmer blush) on mahtava kesäpuna. Hohtava persikkainen sävy korostaa nätisti päivetystä. Tämä on uusimpia puniani.

Coygirl (sheertone blush) on vanhimpia puniani. Kylmä pinkki on todella monikäyttöinen sävy, vaikka se pannussa näyttääkin jopa hiukan hurjalta. Tämäkin on yksi suosikkejani, ja varsinkin vielä aloittelevana poskipunahamsterina suhtauduin tähän varsin pakkomielteisen hullaantuneesti.

Fleur Power (satin) on vähiten käyttämiäni sävyjä. Lämmin, murrettu korallinen pinkki ei ole parhaita sävyvalintoja minulle, joten tämä on jäänyt jopa aika turhaksi.

Dainty (mineralize blush) on upea, hentoinen ja lämpöinen vaaleanpunainen sävy. Dainty on monien luottopuna, eikä suotta, sillä tämä on todella monikäyttöinen sävy.

Sweet Sentiment (mineralize blush) on limited edition-puna, jonka äärellä puntaroin ostohetkellä todella pitkään. Löysin lopulta superviileän pinkin koostumuksesta helmiäisen hohteen, joka antoi minulle heppoisen oikeutuksen lunastaa sen. Tätä nimeä en muistanut kurkkimatta!

Petal Power (mineralize blush) vaatii käyttäjältään kesäistä fiilistä. Erittäin voimakkaan kultaisena hohtava lämpöisen korallinen pinkki puna tuo mieleen  auringonlaskun. Tämä pääsee käyttöön taas kesällä. Aivan u-pe-a poskipuna. Tätäkään nimeä en muistanut ulkoa!

Amber Glow (mineralize blush) on limited edition-puna. Minulla oli aivan järjetön paniikki saada tämä aikoinaan käsiini, vaikka en näin jälkikäteen aivan ymmärrä, että miksi. Ehkä koska minun oli pakko saada poskipuna jokaisesta kokoelmasta vielä tuolloin? Puna tuo poskille lähinnä lämmintä hohtoa, joten tämä sopii hyvin korostuskäyttöön. Onhan tämä todella kaunis puna, joka on ilo omistaa. Vuosien takainen pakkomielteeni tähän tuntuu silti vähän huvittavalta.

Warm Soul (mineralize blush) on upea ja yllättävän monikäyttöinen lämpimän rusehtava puna. Käytän tätä enimmäkseen tumman silmämeikin kanssa, kun jätän huulimeikin luonnolliseksi.

Harmony (matte) on loistava puna varjostuksiin. Käytin tätä puolen vuoden verran joka päivä, mutta nyt se on jostain syystä jäänyt unholaan. Kätevän viileä ruskea sävy kannattaa pitää mielessä varjostusväriä etsiessä.

Margin (frost) on ehkäpä eniten käyttämäni MACin puna. Kullanhohtoinen persikkasävy tuo kasvoille parilla siveltimenvedolla tervettä ilmettä ja kaunista kuultoa. Frost-sävyisen punan kanssa ei tarvitse käyttää erikseen korostustuotetta. Tällä on jostain syystä aivan oma kolonsa sydämessäni ja olenkin sitä mieltä, että kaikilla pitäisi olla Margin!

Cubic (satin) oli aikoinaan mielestäni valtavan hyvä löytö. Riemuitsin siitä, miten se mielestäni sopi ihan jokaiselle, ja sudin tätä vähän kaikkien naamaan. Nyt olen tästä hyvinkin eri mieltä, enkä ole käyttänyt punaa edes itselläni aikoihin. Oikein kiva puna nudemeikkeihin, joka vaatii tosin aivan omanlaisensa fiiliksen. Tämä on yksi vanhimpia puniani MACilta.

Sculpt (sculpting powder) ei ole oikeasti poskipuna, mutta se sujahti nyt tänne joukkoon. Maleficent-kokoelman limited edition-varjostusväri jätti monta naista ja luultavasti miestäkin itkemään peräänsä, joten myönnän häpeillen, etten ole käyttänyt tätä juuri ollenkaan. Sävy on täydellinen viileä vaaleanruskea, mutta minun makuuni tästä irtoaa liian heikosti pigmenttiä. Koen tämän jotenkin työlääksi käyttää.

Pink Sprinkles (powder blush) on oikeasti ehkäpä kolmas puna, jonka ostamista olen oikeasti katunut hetken. Ostin tämän limited edition-punan oikeastaan aivan täysin Margen vuoksi ja aloin myöhemmin harmitella sen sävyä, jonka koin hetkelliseksi kovin tylsäksi. Tuo sävyhän ei ole missään nimessä oikeasti tylsä, vaikka siinä ei minun kokoelmassani olekaan mitään uniikkia. Ehkä minua tympii vain se, että pakkaus on eri kokoinen kuin muut poskipunani. Huoh, tiedän…

So Sweet, So Easy (cremeblend blush) on vähiten rakkautta saanut MACin punani. Se näyttääkin varsin surulliselta pakkauksessaan, sillä voidemaiseen koostumukseen on tarttunut pölyä ja muuta ylimääräistä. Käytän voidemaisia poskipunia erittäin harvoin muutenkin, mutta tämän sävy on jotenkin niin haalea, etten saa tätä näkymään ihollani oikein mitenkään. Pitäisi harjoitella tämän kanssa, sillä tällä hetkellä puna vain pilaantuu jemmoissani. Tämän ostamista kadun hieman.

Cheeky Bugger (satin) lähti mukaani vain limited edition-pakkauksensa vuoksi. Laventelinsininen pakkaus on edelleen yksi kauneimpia omistamiani. Havahduin vasta jälkikäteen siihen, miten nätti tämä vaalean persikkainen sävykin on. Koostumus on MACille harvinaisen jauhoinen.

Peaches & Cream (satin) tarttui mukaani samasta syystä kuin edellinenkin puna – pakkauksen vuoksi. Pian pakkaus olikin mielestäni jopa hieman mauton, mutta tajusin kiinnittää huomiota itse asiaan, eli miten upea sävy oli kyseessä. Minun piti muuten pitää nämä Osbournes-kokoelman punat koskemattomina keräilykappaleina, mutta otinkin ne lopulta käyttöön.

Easy Manner (satin) kuuluu taas niihin limited edition-ostoksiin, jotka oli pakko hankkia, koska kokoelmasta piti saada joku poskipuna. Tämä kuului Glamour Daze-kokoelmaan. Käytän tätä superhentoista vaaleanpunaista poskipunaa aivan äärimmäisen harvoin. Olen aikonut joskus myydä tämän, mutta tullut sitten kuitenkin toisiin aatoksiin. Keräilykappale on keräilykappale.

Bad Girl Gone Good (satin) on limited edition-puna Rihannan kokoelmasta. Tämänkin pakkaus oli suuri ostopäätökseen vaikuttava tekijä, mutta ihastuin jälkikäteen myös itse sävyyn kovasti. Lämmin pronssisen ruskea ei ole imartelevin sävy minulle, mutta en välitä.

Prom Princess (satin) on suurin poskipuna-aarteeni MACilta. Archie’s Girls on ollut minulle mieleenpainuvin kokoelma MACilta kautta aikojen, ja olen todella vilpittömän onnellinen siitä, että sain tämän käsiini. Hankkimatta jäänyt kokoelman toinen puna, persikkainen Cream Soda, jäi vaivaamaan minua iäksi. Prom Princess on tunnearvonsa ja ihanan pakkauksensa lisäksi aivan täydellinen kylmä pinkki. Rakkain poskipunani ehdottomasti. ❤

Siinäpä ne! Kyllä ne ovat kivoja… Löytyikö tuttuja punia? En suosittele laskemaan paljonko näihin on uponnut rahaa, sillä en ole itsekään hennonut sitä tehdä. Toivelistalta löytyy vielä useita punia, mielenkiintoisimpana uutuus Modern Mandarin, mutta uudet hankinnat saavat olosuhteiden pakosta odottaa. Tahtoisitteko lukea muita MAC-kokoelmapostauksia?

Ainiin, miten kävi nimien kanssa? Kuuden punan nimi (ja kahden koostumus) oli päässyt unohtumaan – häpeällistä!

MAC Heirloom Mix-hairahdukset

On taas todettava, että olen kosmetiikan suhteen kausi-ihminen. Intohimoni purkkeihin ja meikkeihin on jatkuvasti riivaava asia, mutta erityisen innostuksen kohteet vaihtelevat. Suurin sija sydämessäni on kuulunut viimeiset kolme vuotta MACille, vaikka aina välillä huomioni onkin napannut jokin muu merkki tai asia. No, nyt ollaan ainakin täydellä teholla kavalan MAC-kuumeen syövereissä.

Minulle taannoin MACilla tehty meikki sai minut kotiuttamaan pitkästä aikaa koko joukon sarjan meikkejä: vakiovalikoiman perusjuttuja, sekä näitä kokoelman kaunokaisia. Kokoelmajutut on itsepetoksen nimissä ostettu kolmessa eri osassa.

idkuva

Heirloom Mix-kokoelman pääosassa ovat kokoon puristetut pigmentit, joista ostin yhden sävyssä Modern Majesty. Tiedostin ostoksen taustalla piilevän riskin: pigmentti on kovin kaunis ja kimaltava tuote, mutta saattaa kauneudestaan huolimatta unohtua meikkilaatikon syövereihin käyttämättömänä. Päätinkin tämän ostettuani pitää huolta siitä, että harjoittelen sen käyttöä intensiivisesti muutaman päivän ajan. Se kannatti, koska olen todella ihastunut tähän. Pigmentillä saa näyttävän ja moniuloitteisen meikin nopeasti ja helposti. Se sopii mainiosti aamuvuoro-meikkeihini, sillä se kaipaa kaverikseen vain kulmaluulle levitettävän vaalean ja mahdollisesti myös häivytyssävyn. Jos siis aikaa on ylimääräiset kaksi minuuttia. Modern Majesty näyttää pannussa siniseltä glitterpommilta, mutta työstettynä iholle glitterin alta paljastuu kaunis lämmin ruskea.

Kerkesin jo kehaisemaan itseäni siitä, että pystyin kerrankin jättää ostamatta poskipunan MACin kokoelmasta, mutta Mineralize-laatuinen Sweet Sentiment oli niin jännä, etten lopulta pystynytkään vastustamaan sitä. Mineralize-poskipunat eivät mielestäni ole missään nimessä yleensä MACin parhaita punia, mutta Sweet Sentiment on poikkeus. Puna levittyy iholle kauniisti ja tuo iholle upeaa kuulautta. Puna on myös ilahduttavan pigmenttinen.

Kokoelman helmi on ehdottomasti mattalaatuinen huulipuna sävyssä Sparks Of Romance. Kuulin jo ennen kokoelman näkemistä luotettavasta lähteestä huhua glitterisestä mattapunaisesta. Oo. Oo! Hetkelliseksi hätäännyksekseni puna oli myyty Turusta loppuun, mutta Helsingissä sitä oli vielä Ilonan pikkujoulujen aikaan saatavilla.

Viileäsävyisessä punassa kultaista glitteriä – nerokasta.

Onnettomat swatchit menevät marraskuun piikkiin. Eikö ole mahtavaa, että huomenna vuoden ankein kuukausi on ohi? Hyvässä lykyssä enää kuukausi täyspimeyttä jäljellä!

MACia myydään Turun, Helsingin ja pian myös Tampereen (!) Stockmannien MAC-pisteillä. Pigmentti maksoi 24 euroa, poskipuna 27 euroa ja huulipuna 22,50 euroa.

Nyt se harmillinen osuus. Ainakin Turusta kokoelman poskipunat ja huulipunat on myyty loppuun. Pigmenttiä näytti vielä perjantaina olevan jäljellä, mutta tämänhetkisestä tilanteesta en osaa sanoa.

Ihastuitteko te Heirloom Mixiin?

Kuulumisia

Heippa! Julkaisen tänään varsin poikkeuksellisen postauksen ja kerron hieman viimeisen viikon kuulumisistani. Jotta tämä ei mene aivan oman navan kaivelemiseksi (yyh, inhoan tuota vertausta, mutta sitä tämä kuulemma on!), saatte ihailla samalla alkusyksystä Kicksin alennusmyynneistä löytämääni upeaa aarretta, jota en vieläkään saata uskoa omakseni.

Olin lauantaina Indiedaysin Blog Awards-gaalassa. Päivä oli varsin pitkä, ja olinkin 16 tuntia liikenteessä. En kokenut oloani kodikkaaksi juhlissa, sillä viihdyn paremmin kotikutoisissa kauneusbloggaajien tapaamisissa. Iltani pelastivat viitisen muuta kauneusbloggaajaa, joten vältyin seisoskelemasta koko iltaa seinäkukkasena kuplavesi kädessäni. Lähetin miehelle kotimatkalta viestin, että on kivaa olla arkinen kameleontti.

Illan meikistä en ottanut kuvaa, mutta pienenä triviatietona mainittakoon, että löysin meikkiä suunnitellessani kätköistäni MACin vanhan Paint Potin sävyssä Artefact. Sävy lienee jo lopetettu, mutta viininpunainen karpaloon kallellaan oleva pohjustaja on juuri nyt varsin ajankohtainen. Kannatti tonkia laatikoita!

Kun kerran Helsinkiin asti olin saanut itseni raahattua, hyödynsin tilanteen Blog Awards-avecini Pirjon kanssa keskustassa pyörien. Sain pidättäydyttyä tuhlaamasta rahaa muualla kuin Lushilla. Minullakin on nyt Snow Fairya, jee! Nettishoppailun aiheuttamassa krapulassani jätinkin kaiken muun kiltisti kauppaan. Aika ihania joulukokoelmia oli kyllä jo siunaantunut esille…

Sain Lushilta ihanan pikkujoululahjan, josta kuulette varmasti myöhemmin. Voiko ihminen olla addiktoitunut palasaippuoihin? Ilmeisesti.

idkuva

Liian pitkäksi venähtäneen postaustauon jälkeen yritän taas ryhdistäytyä ja päivittää useammin. On aika purkaa viime aikaisten ostosteni sumaa, mutta myös tutkia joitain jo pidempään käyttämiäni tuotteita.

Ja niin tuo poskipuna.. Diorin kevään 2014 kokoelman kausiposkipuna maksoi 15 euroa ja risat normaalihinnan ollessa yli 50 euroa. Olin suorastaan järkyttynyt nähtyäni sen alepöydällä muiden sottaisten ja rasvaisin sormin klähmittyjen alennustuotteiden keskellä. En harkinnut ostosta sekuntiakaan, vaan nappasin sen turvaan. Eikös olekin upea? Vaikka sävy näyttää ärhäkältä pannussa, on se iholla kevyesti käytettynä hillitty ja moneen tilanteeseen sopiva. Tätä minä kutsun täydelliseksi löydöksi!

Mitä teille kuuluu?

Tötterötukan oma kokoelma – The Simpsons by MAC

Huhhuh. Taas uusi kokoelma MACilta. Alan jo hengästyä. Kukaan ei taaskaan pakottanut minua, mutta kuinka ollakaan jäin kiinni ostoslistan kiikuttamisesta MACille. Tällä kertaa syynä Marge. Voi kyllä, Simpsoneiden käheä-ääninen räpsyripsi.

Simpsons on mielestäni hauska ja kekseliäs kokoelma. Koska MAC on minulle joiltain osin keräilykohde, arvostan erityisesti tällaisia teemoja, jotka jo itsessään kiehtovat minua.

idkuva

Pysyin maltillisena ostosteni kanssa, sillä pointtina oli lähinnä saada hyppysiini noita pakkauksia. Poskipuna ja huulikiilto oli aikeenani hankkia, ja niissä sain myös pidettyä ostokseni ilman minkäänlaisia itsehillinnän vaikeuksia.

Poskipunapakkaus on suloinen, ja itse tuotekin hauskalla tavalla söpö. Ette näe taaskaan swatcheja, koska tämä menee keräilyaarteiden kammioon kauas siveltimistä ja klähmäisistä sormista.

Laitoin heti merkille, että poskipunapakkaus on epätavallisen suuri. Meikkitaiteilija tarkisti asian pakkausta ihmetellessäni ja totesi, että Margen punassa tosiaan on enemmän tavaraa. Normiposkipunassa on massaa 6 grammaa, ja Margessa 9,5.

Huulikiillon saadessani koin yllätyksen, sillä muistin ostaneeni aivan toisen sävyn. Mutta kyllä tämä oli oikea, muistin sen nyt jälkikäteen.

Lilahtava Itchy & Scratchy & Sexy pääsee käyttöön, sillä sävy on liian herkullinen vain säilöttäväksi. Huulikiillot tietenkin myös pilaantuvat aivan eri vauhtia kuin puuteriset tuotteet. Ja Margen tuimasta katseesta päätellen mimmiä ei kannata suututtaa nimikkokiillon kätkemisellä.

Yksityiskohtia arvostavalle ihmiselle pahvipakkauksen sinisen pinnan saanut sisus oli mieluisa. Kerrassaan nättiä.

Siitä hengästymisestä vielä. Turun MACille ilmestyi käsittääkseni eilen jälleen uusi kokoelma – A Novel Romance. Ihana roskaromaani-teeman ympärille kyhätty, syksyisiä sävyjä huokuva setti uusia houkutuksia. Käyn kamppailua aamukahvittelun lomassa – mennäkö hieman kurkkimaan mestoille ennen töihin menoa. Mieleni ei tee ostaa mitään, mutta jospa vain kävisin hiukan tutkimassa…

Oletteko te ostaneet jotain MACin kokoelmista viime aikoina?
Mikä kokoelma on sykähdyttänyt erityisesti?

MAC Kelly & Sharon Osbourne Collection

Olen hieman myöhässä postaukseni kanssa, pahoittelen. Sain haettua The Osbournes-saaliini MACilta jo viikko sitten, mutta viime päivät ovat meikkirintamalla kuluneet tiiviisti IsaDoran uuden syyskokoelman parissa. Tunnustan, etten ole perehtynyt näihin vielä kunnolla, joten saatte hyvin tuoreita ajatuksia ja tunnelmia kokoelmasta. Jos mielitte nähdä koko kokoelman, tutkikaa sitä vaikkapa Temptalian sivuilla. Itselleni ostin ”vain” kolme tuotetta.

En jaksa seurata MACin uusia kokoelmia yhtä intensiivisesti kuin ennen, joten ne pääsevät nykyään lähes aina yllättämään. Tätä kokoelmaa katselin jo alkukesällä, mutta en muistanut enää elokuussa pitää silmällä sen julkaisuajankohtaa. Kuultuani lopulta kokoelman olevan saatavilla, kipitin vauhdilla MACille ja tein paniikkiratkaisuja tyypillisen limited edition-tuotteiden ympärillä käyvän kuohunnan vallassa. ”Iiks, äkkiä kaikki mulle, ennen kun nää lop-puu-uuu!” Ostin kokoelman molemmat poskipunat, sekä upean Kelly Yum-Yum-huulipunan. Kellyn kokoelma oli enemmän makuuni sekä sävymaailmaltaan, että pakkauksiltaan. Vaalea lila näyttää ihan uskomattoman söpöltä. Sharonin punaiset pakkaukset taas ovat mielestäni siinä rajamailla, että ovatko ne jo hieman halvan ja ruman näköisiä. Punaiset pakkaukset taitavat näyttää vähän paremmilta muiden tuotteiden kohdalla, esim. luomiväripaletin, mutta poskipunassa se jotenkin tökkii.

idkuva

Jälkiviisaana pohdin, että minun olisi pitänyt valita toisin. Olisin voinut jättää Sharonin poskipunan kauppaan ja ottaa enemmän Kelly-juttuja. Suuntaan ensi viikolla Helsinkiin, joten saatan katsastaa olisiko MAC-pisteellä vielä jotain kiinnostavaa myynnissä…

Molemmat poskipunat ovat Satin-laatua, mistä pidän kovasti. Kellyn poskipuna, jonka sävyn kuvaillaan olevan peach brown, on nimeltään Cheeky Bugger, hih. Sharonin punan kerrotaan olevan sävyä mid-tone rose, mutta sen nimi jostain syystä on silti Peaches & Cream. Molemmat ovat ihania sävyjä, mutta en ole vielä päättänyt otanko nämä käyttöön, vai en.

Kelly Yum-Yum on kokoelman helmiä, ja olen suunnattoman iloinen saatuani tämän käsiini! Tämä pääsee tehokäyttöön viimeistään keväällä, ellen jo talven aikana innostu kylmästä pinkistä.

Kertakaikkisen upea kokoelma minusta, varsinkin tuo Kellyn osuus. Ja sanoinko tarpeeksi monta kertaa, että on muuten aika ihanat pakkaukset?
Vai mitä tuumitte?