Guerlain La Petite Robe Noire Intense

Olin lievästi sanottuna innoissani nähdessäni ensimmäistä kertaa kuvat Guerlainin uudesta La Petite Robe Noire edp Intensesta. Sininen ei yleensä ole minun värini, mutta tässä uudessa tuoksussa se ihastutti ja tuntui ihanan raikkaalta vaihtelulta. Guerlainin tuoksuilla on melko erityinen osa minun ja nykyään myös miehen tuoksukokoelmassa, sillä minulla suurin osa omistamistani tuoksuista on Guerlainilta ja myös mies tarttuu enimmäkseen kahteen hänelle antamaani merkin tuoksuun. Myös uudet lanseeraukset saavat näin ollen meillä aikaan innokasta odotusta.

Suhteeni tuoksuihin on nykyään hiukan erilainen kuin ennen. Joitain vuosia sitten vielä keräilin tuoksuja ja ostin myös sellaisia yksilöitä, jotka eivät välttämättä olleet mielestäni täydellisiä, mutta vain joltain ominaisuudeltaan sellaisia, että halusin ne omistaa. Annoin tuoksun luomien mielikuvien vaikuttaa paljon ostopäätöksiini. Nykyään olen karsinut ja myynyt paljon tuoksujani eteenpäin, enkä kelpuuta uusia tuoksuja kokoelmiini, elleivät ne ole aivan erityisiä.

Suhtaudun tuoksuihin nykyään uutena mahdollisuutena, niin hassulta ja kornilta kuin se saattaa kuulostaakin. Tuoksut ovat minulle ennen kaikkea asia, jotka keräävät ympärilleen muistoja ja erilaisia tunnelmia. Alkaessani käyttää uutta tuoksua ajattelen, että tässä on taas yksi muistojen uusi keräilijä ja säilöjä, ja että kunpa sen tallettamat muistot olisivat hyviä.

Guerlainin La Petite Robe Noire-sarjan uusi tulokas LPRN eau de parfum Intensea on mainostettu tähänastisista pikkumustatuoksuista makeimpana ja vahvimpana. Haistan tuoksussa ilokseni selkeästi mustikan ja tuoksun hetken iholla oltua myös hattaran. Mustikka ja hattara olivat ne kaksi nuottia, jotka saivat minut odottamaan tuoksun hyppysiini saamista eniten. Ne kuulostivat mielenkiintoiselta, mutta samalla jopa ehkä hiukan pelottavalta yhdistelmältä.

Juurikin mustikka ja hattara  antoivat odottaa jotakin todella makeaa, mutta ei tämä olekaan ollenkaan liian makea nykyisiinkään mieltymyksiini. Mustikka on tuoksussa mielestäni ennemminkin kirpeä kuin makea. Bulgarianruusu tuo tuoksuun hienostuneen vivahteen, ja sen aistinkin vahvasti mustikan ja hattaran jo haihduttua. Tuoksusta löytyy myös bergamottia, valkoista myskiä, santelipuuta ja patsulia.

Alkuperäinen tuoksu on mielestäni tunnistettavissa tästä hyvin, mutta kyllä nämä myös eroavat toisistaan paljon. Omalla ihollani tämä on aluksi jopa kirpeä, siinä missä alkuperäinen on pehmeä ja jotenkin utuinen.

En rakastunut LPRN edp Intense-tuoksuun yhtä palavasti kuin aikoinaan alkuperäiseen versioon, mutta silloin olikin kyseessä poikkeuksellisen suuri tuoksurakastuminen, jollaista ei tapahdu usein. Käytin alkuperäistä LPRN:a niin paljon, että kyllästyin siihen auttamattomasti, enkä ole nyt suihkinut sitä vuoteen. Tajusin itse asiassa, että tuoksut, joihin olen ihastunut ensi nuuhkaisulta palavasti, saavat minut myös kyllästymään niihin pitkäksi ajaksi. Hitaammin syttynyt ihastus ei koe tällaista laskua niin varmasti.

Uusi Intense on tervetullutta vaihtelua tuoksuperheeseen, ja vivahde-erot ovat olleet riittävät, sillä olen käyttänyt tätä sinistä kaunokaista joka päivä pullon käsiin saatuani. Tämä yksilö saa ehdottomasti paikan tuoksukokoelmastani.

Tuoksu on saatavilla kaupoissa syyskuusta 2016 alkaen.

Oletteko te nuuhkineet uutta Pikkumustaa?

*Tuoksu saatu blogin kautta.

Mainokset

Paljon iloa uudesta meikkipöydästä

Vaikka olen yleisesti ottaen hyvin siisti ihminen, ovat meikkipöytä ja sen läheisyys olleet paikkoja, jotka eivät vain millään pysy siistinä ja tavarat paikoillaan. Asumme Mr. Kameleontin kanssa 50 neliön kaksiossa, jossa on hyvin vähän säilytystilaa. Meillä on suhteellisesti todella vähän tavaraakin, mutta silti tietyt asiat, kuten vähän käytetyt (ei vielä pesun tarpeessa olevat) vaatteet, minun kosmetiikkani sekä kodin sekalaiset pikkutavarat pyörivät ympäri asuntoa. Ongelmallisinta tämä on juurikin makuuhuoneessamme, jossa meikkini sijaitsevat.

Valittelin taas eilen aamulla sitä, miten kaaoksessa meikkipöytäni ja oikeastaan koko makuuhuoneemme oli. Minulla oli siis vielä eilen aamulla meikkipöytänä Ikean Malm-kampauspöytä, jonka vetolaatikko sekä päällinen toimivat meikkieni säilytyspaikkana. Kosmetiikkaa oli lisäksi kahden eri laatikoston uumenissa makuuhuoneessa ja olohuoneessa. Alkuasetelma oli hiukan huono paljon kosmetiikkaa omistavalle henkilölle, joka vielä harrastuksekseen kuvaa ja siirtelee purkkeja edetakaisin (sainpa tämän kuulostamaan hienolta harrastukselta ;D). Mies tokaisi, että eiköhän lähdetään Ikeaan hakemaan sulle uusi meikkauspöytä ja säilytyskalustoa.

Ignoratkaa muuten nuo kammottavat oranssit verhot! Ne ovat jääneet entisiltä asukkailta ikkunoihin, enkä en ole saanut aikaan hankittua uusia. Ne ovat kyllä ihan juuri lähdössä.. 😀

Näin tehtiin, ja pian raahasimme kotiin kaksi Ikean Alex-laatikostoa sekä Linnmon-pöytälevyn. Idea on suoraan kopioitu Mari Anniinan postauksesta. Tässä kohtaa voisin antaa hieman tunnustusta Marille noin muutenkin kuin vain kiitollisena hienosta ja toimivasta meikkauspisteen asetelma-ideasta. Marin blogi on ihanan selkeä, laadukas ja tyylikäs. Kommentoin tosi harvoin mitään, mutta ahmin erityisesti kaikki Marin sisustuspostaukset ja luen ne moneen kertaan. Olen saanut lukuisia inspiraatioita järjestellä ja yksinkertaistaa elämäni materiaalisia osa-alueita, kuten meikkikokoelmaani, vaatevarastoani ja yleisesti kodin tavaroiden kokonaisuutta. Marin blogin aihepiiri on laajentunut paljon kosmetiikan ulkopuolelle, ja tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä olen itsekin nykyään kiinnostunut myös muista aihepiireistä ja yritän tuoda omaankin blogiin laajemmin erilaista sisältöä.

Takaisin asiaan. Vähän käytettyjen vaatteiden ongelmaa en ole vielä ratkaissut, mutta ainakin meikit ovat nyt järjestyksessä. Uusien Alex-laatikostojen myötä myös olohuoneemme suuremmasta Alex-lipastosta vapautui tilaa kaikelle pikkusälälle. Kaikin puolin erinomainen järjestely siis!

Sen lisäksi, että toivon makuuhuoneemme pysyvän jatkossa paremmin järjestyksessä, toivon tämän auttavan myös bloggausjumiini. Olen tähän asti pitänyt läppäriäni keittiön ruokapöydällä, eli olen kirjoittanut kaikki postaukseni keittiössä. Näen keittiön pöydän äärestä koko asuntomme ja tietenkin myös kaiken sotkun, jos sellaista on. Jos en ole täydellisessä flow-tilassa kirjoittamisen suhteen, häiritsevät kaikki ärsykkeet minua. Tässä uudessa asetelmassa näen vain ulos ikkunasta. Nyt minun ei myöskään tarvitse kantaa tuotteita keittiön pöydän ääreen, vaan saan kirjoitettua niistä siinä tilassa, missä säilytänkin niitä.

Huomasin vielä lisää hyviä puolia tässä uudessa järjestelyssä. Saan tehtyä kaikkea muutakin tehokkaammin, kun minulla on oma työtila. Sain muunmuassa askarreltua kaikki häävieraidemme kiitoskortit yhdeltä istumalta. 😀

Kuulisin mielelläni teidän säilytysratkaisuistanne! Minua kiinnostaa myös se, vaikuttaako työympäristö teihin merkittävästi, vai pystyttekö olemaan tehokkaita pienessä kaaoksessakin?

Kivaa viikonloppua kaikille! ❤

Sekalaisia häämatkaostoksia

Päätin koota sekalaisen valikoiman Amerikan road tripilla hankkimiani ostoksia samaan postaukseen, sillä muuten nämä jäävät helposti kokonaan huomiotta blogissa. Kaikki tähän asti kokeilemani ostokset ovat osoittautuneet todella positiivisiksi yllätyksiksi ja osan kanssa on vielä testailut kesken.

Hamstrasin reissusta suihkumyssyjä – kyllä, luitte oikein – sillä edulliset hinnat ja laaja valikoima kiinnittivät huomioni eri liikkeissä käydessä. Suomessa suihkumyssyt ovat useimmissa paikoissa suhteellisen kalliita ja hiukan paremmasta laadusta saa maksaa itsensä kipeästi. Suihkumyssy on asia, jota käytän päivittäin, mutta en todellakaan halua maksaa kyseisestä asiaa montaa euroa.

Burt’s Bees oli Jenkeissä hiukan edullisempaa kuin Suomessa ja lisäksi valikoimat olivat ilahduttavan laajat, joten ostin pari merkin tuotetta. Renewal Smoothing Eye Cream-silmänympärysvoidetta ylistettiin jossakin ulkomaisessa blogissa erityisen sopivaksi superkuiville silmänalusille, joten kiinnostuin välittömästi. Tätä en ole käyttänyt vielä niin paljon, että osaisin antaa kattavaa arviota, mutta ensivaikutelma on erittäin hyvä. Voisin ehkä kirjoitella tästä myöhemmin lisää, jos jotakuta kiinnostaa?

Burt’s Beesin huulirasvat ovat ihan lemppareitani. Honey-versio vaati hiukan totuttelua, sillä imelän hunajainen tuoksu on melko läpitunkeva.

Elfin Hydrating Face Primer oli ruokakaupasta mukaan napattu muutaman dollarin löytö, joka osoittautui hintaansa nähden aivan loistavaksi meikinpohjustajaksi. Tästäkin voisin näpytellä teille lisäinfoa hiukan myöhemmin.

Sain vihdoin hankittua KMS Californian Free Shape-lämpösuojasuihkeen. Tämä oli Jenkeissä puolet edullisempaa kuin Suomessa, joten tartuin tilaisuuteen. Tämä on todellakin ainoa lämpösuojasuihke, jonka huomaan toimivan hiuksissani täysin moitteettomasti. Useimmat lämpösuojat kähertävät hiuksiani ja saavat ne näyttämään kuivilta. Tämä ei tee sitä, ja myöskin hiukset kuivuvat nopeammin tuotetta käyttäessä. Tuoksukaan ei ole liian vahva. Tykkään!

Myös Redkenin tuotteet olivat Jenkeissä huomattavasti edullisempia kuin Suomessa. Tämä kosteuttava Clear Moisture Shampoo maksoi seitsemän (!) dollaria, kun Suomessa tästä saa maksaa yli parikymppiä. Tätä en ole vielä kerinnyt käyttää kuin pari kertaa.

Pari tuotetta tästä kasasta unohtui, mutta ne eivät olleet mitään erityisiä. Biorén mustapäälaput ovat kyllä kehuttuja, mutta itse en kokenut saavani niistä juurikaan hyötyä. Tarpeeseen ostettu deodorantti ei myöskään ole kovin kiinnostava asia.

Huomasin juuri, että shoppailuhimoni kyllä tyydyttyivät joksikin aikaa Jenkeissä, sillä en ole vilkaissutkaan kosmetiikkahyllyjen suuntaan Suomeen palattuani. Heitin reissun jälkeen pienissä shoppailumorkkiksissani kaikki mainokset suoraan kierrätykseen vilkaisemattakaan niitä, ja se kyllä toimi.

Näkyikö näiden ostoksien joukossa erityisen kiinnostavia tuotteita? 🙂

Breaking Bad in Albuquerque

Yksi American road tripimme kohokohtia oli vierailu Albuquerquen kaupungissa New Mexicon osavaltiossa. Kumpikaan meistä ei ollut kuullutkaan paikasta ennen viime kevättalvea, jolloin aloimme katsella ahkerasti Netflixissä näytettyä Breaking Bad-tv-sarjaa, mutta reissuun lähtiessä molemmille oli itsestään selvää, että sarjan maisemissa on pakko käydä pyörähtämässä.

13924880_10153804203193519_3878502849984258863_n

Idea Albuquerqueen lähdöstä syntyi eräänä koti-iltana sohvalla maatessa, kun mies heitti vitsillä, että tuonne tv-sarjan maisemiin me menemme joku päivä. Kun päätös road tripin teosta oli lyöty lukkoon, näytti myös vitsillä heitetty idea käyvän sittenkin toteen.

Olen erittäin nirso tv-sarjojen suhteen, enkä innostu edes joka vuosi mistään sarjasta niin paljon, että jaksaisin uhrata aikaa sen katseluun. Minulle on ylipäätään hankalaa istuutua tv:n ääreen ja rauhoittua tuijottamaan ruutua, sillä keksin koko ajan jotakin parempaa tekemistä. Minulla ei moneen vuoteen edes ollut tv:tä, mutta miehen myötä sellainen hankittiin kotiimme.

atwalterwhiteshouse
Turistit sarjan päähenkilöiden kodin edustalla. The White Residence.

Breaking Bad on yksi niitä harvoja tv-sarjoja, joka koukutti aivan ensi minuuteista lähtien ja jonka katselua odotin joka päivä ja joka vaikutti minuun todella voimakkaasti. Sarjan päähenkilönä on keski-ikäinen mies Walter, joka saa tietää sairastavansa parantumatonta syöpää. Turvatakseen toimeentulon perheelleen myös oman mahdollisen menehtymisensä jälkeen, hän alkaa hyödyntää kemian opettajan taitojaan myös vapaa-ajalla ja valmistaa metamfetamiinia entisen oppilaansa kanssa. Tämän enempää en juonesta kerro, mutta sarja etenee nukahtaneen oloisesta alkuasetelmasta aivan järjettömään toimintaan ja päähenkilöiden äärirajoille vietyihin käsittämättömän loistaviin roolisuorituksiin. Kaikki tapahtuu enimmäkseen pienessä Albuquerquen kaupungissa.

Sarjassa kerrotaan myös Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla pahamaineisen Juarézin vieressä sijaitsevasta El Pasosta, jonne lähdimme Albuquerquesta myöskin Breaking Badin hengessä. El Pasossa tapahtuu sarjassa aina kauheita ja myöskään todellisuus ei ollut matkailijan silmin katsottuna kovin mukava. Hengästyttävän hektinen ja jotenkin aggressiivisen oloinen kaupunki ei ollut meidän mieleemme, vaan luikimme sieltä nopeasti muistaakseni San Antonioon.

13912457_10153804202933519_1332369484667504874_n
Twisters, eli sarjassa Los Pollos Hermanos.

Sarjassa on loistavat ja loppuun asti mietityt henkilöhahmot, joihin useisiin kehittyy ainakin jonkinnäköinen suhde. Tämä on minulle sarjoissa ja elokuvissa tärkeää, sillä en jaksa katsella ohjelmaa, jossa kukaan hahmo ei herätä syvempiä tuntemuksia. Breaking Badin kohdalla minua lähes riivasi se tunne, että pidin aivan hirveästi päähenkilöstä, mutta samalla en voinut hyväksyä hänen tekojaan. Walter Whitea kohtaan aluksi kokemani syvä empatia muuttui pikku hiljaa ristiriitaiseksi tunteeksi, joka alkoi olla loppua kohden jo hyvin epämiellyttävä. Mutta sellaisella kutkuttavalla tavalla, joka haastoi omaa ajattelua ja sai jopa pohtimaan omaa arvomaailmaa melko perinpohjaisesti. Erityismaininnan ansaitsee myös Walterin vaimo Skyler White.

13934737_10153804202903519_2456100570674663434_n

Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun kirjoitan tv-sarjasta blogiin. Kyseessä on siis todellakin hyvin ainutlaatuinen sarja, jota suosittelen lämpimästi. Herkimmille katsojille sarja ei ole ehkä sopiva, sillä sarjan kaikissa kohtauksissa ihmisen pahuutta ei ole kuvattu kovinkaan kaunistellen.

13892392_10153804203273519_3687943376882202780_n

Saavuttuamme miehen kanssa Albuquerqueen lähdimme lähes saman tien tutkimaan Breaking Badin maisemia ja teimme oman turistikierroksen autolla. Meillä oli niin hauskaa näitä kuvia ottaessa! 😀 Albuquerquessa käynti sijoittui melko alkupuolelle reissuamme, joten heitimme kunnon turistivaihteen päälle ja tervehdimme tyytyväisenä muita sarjan faneja, joita pyöri autopesulalla, Jesse Pinkmanin suosikkigrillillä ja ”Los Pollos Hermanosilla”.

13934702_10153804202943519_9041613254523990482_n

Onko joku teistä mahdollisesti hurahtanut tähän sarjaan?

Albuquerque oli minusta mahtava paikka muutenkin kuin Breaking Bad-fanin näkökulmasta. Vaikka pienehkö kaupunki on tullut räjähdysmäisen nopeasti kuuluisaksi päädyttyään kulttisarjan kuvaus -ja tapahtumapaikaksi, oli siellä aistittavissa omaleimainen ja tavallinen ”oikeiden ihmisten” elämä ja arki. Paikalliset suhtautuivat erittäin humoristisesti sarjan perässä parveileviin turisteihin ja vaikuttivat olevan ylpeitä kotipaikastaan. Albuquerquesta löytyi periamerikkalaista ystävällisyyttä parhaimmillaan. Harvemmin minä Suomessa alan suu vaahdossa keskustella tuntemattomien ihmisten kanssa kauppajonossa.

Kaipaan edelleen aivan kamalasti takaisin Amerikkaan. Taisi joku pieni murunen minusta jäädä sinne lopullisesti.

Seuraavaksi katsellaan taas kosmetiikkajuttuja, sillä minulla on vielä ainakin parin postauksen verran pelkkiä ostoksia esittelemättä. 🙂 Voimia uuteen alkavaan viikkoon!

Hehkuva iho Laura Mercierillä

Ostin häämatkalta jonkin verran meikkejä keskittyen erityisesti sellaisiin sarjoihin, joita on hankalaa saada Suomeen. Halusin myös tutustua minulle uusiin merkkeihin, joista olin kuullut lähinnä YouTuben ja blogien kautta. Yksi tällainen merkki oli Laura Mercier.

Laura Mercierin sävyttävää kosteusvoidetta hehkutetaan netissä aivan hurjasti. Valitsin itselleni kuitenkin tämän hohtavan version, Illuminating Tinted Moisturizerin, koska olen koukuttunut tällä hetkellä kaikenlaisiin kuultoa tuoviin tuotteisiin. Tämä olikin aivan nappivalinta, sillä ihastuin tähän ensikokeilusta alkaen palavasti, enkä ole käyttänyt mitään muuta meikkipohjaa nyt kuukauteen, ja se on minulle todella pitkä aika näissä asioissa.

Moni voisi mieltää tämän ehkä meikinpohjustustuotteeksi, koska tuotteen kuulto tai ennemmin jopa hohto, on todella voimakasta. Itse en koe sitä häiritsevän vahvana, vaan päinvastoin pidän siitä kovasti. Jos tämän kuitenkin erehtyy puuteroimaan kuultavalla tai vähänkään hohtavalla tuotteella, on lopputuloksena kiiltelevä ja ikävän rasvaisen näköinen iho. Testailin toissapäivänä uutta NARSin puuteriani tämän kanssa ja päädyin näyttämään aika kaamealta. Tuosta ja parista muusta NARSin tuotteesta on tulossa postaus myöhemmin.

Tuote levittyy helposti ja nopeasti ihan sormin ja sulautuu ihoon kuin unelma. Siksi tätä on hyvin nopeaa ja mukavaa käyttää.

Illuminating Tinted Moisturizer peittää melko kevyesti, mutta juuri sen verran kuin minä tällä hetkellä toivonkin meikkipohjan peittävän. Tämä häivyttää ihon sävyeroja, mutta ei kuitenkaan peitä kokonaan esimerkiksi pisamia. Iho näyttää luonnolliselta ja terveen hehkuvalta. Käyttäessäni tätä meikkipohjaa sain eräällä viikolla kuulla neljältä eri ihmiseltä näyttäväni jotenkin poikkeuksellisen hehkeältä. Minun oli ihan pakko vinkata jokaiselle kehujalle tästä tuotteesta!

Sävyltään ostamani Bare Radiance on keltapohjainen ja minulle talvella varmasti liian tumma, mutta nyt käytän tätä vielä varmaankin kuukauden verran tyytyväisenä. Reissussa tämä oli loistava myös SPF20-siojakertoimensa vuoksi. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän, jos joskus saatte mahdollisuuden! 🙂

Laura Mercierin Matte Radiance Baked Powder on melkoisen hypetetty korostustuote YouTubessa ja myös Temptalia antoi tälle täydet pisteet. Siinäpä olivatkin ehkä suurimmat syyt omaan ostopäätökseeni. En todellakaan olisi tarvinnut uutta korostuspuuteria, mutta päätin vain hemmotella itseäni häämatkan kunniaksi ja halusin toki päästä tutkimaan mikä tässä on niin ihmeellistä.

Onhan kyseessä loistava tuote, sitä ei voi kieltää. Tämä on minun mittapuullani hohdoltaan melko maltillinen ja luonnollinen, eikä tällä saa tehtyä helposti korostusövereitä. Tämä ei myöskään korosta yhtään ihohuokosia, mikä on mukava ominaisuus varsinkin hiukan rasvaisemmalla ihotyypillä. Tällä hetkellä minä tykkään käyttää todella voimakkaan hohtavia korostustuotteita, joten tämä ei ole päässyt jokaisena päivänä osaksi meikkiä, mutta varmasti tulen käyttämään tätä tulevaisuudessa paljon.

Alla olevasta kuvasta voi nähdä ihoni tämän hetkisen tilanteen. Näppyjä ei ole, mutta ihonsävy kaipaa tasoitusta. Huomasin tänä kesänä merkittävän eron auringon vaikutuksesta ihooni. En enää rusketu tasaisesti, vaan aurinko tekee ihooni lähinnä läikkiä. 30 vuotta tulikin tuossa jo mittariin keväällä. 😉

Ja iho valmiin meikkipohjan kanssa. Olen käyttänyt molempia Laura Mercierin tuotteita sekä puuteroinut ja varjostanut ihon kevyesti.

Olen niin ihastunut tähän kuultavaan lopputulokseen! 🙂

Onko Laura Mercier teille tuttu merkki? Tykkäättekö te kuultavasta vai mattaisesta ja peittävästä meikkipohjasta?

Lempeää alkanutta viikkoa! ❤

Pinkki apuri sivellinten pesuun

Tänään haluan kertoa teille eräästä siveltimien pesussa käytettävästä apuvälineestä, jonka hankin Amerikan reissullamme Ulta Beautysta. Tällaisia pesualustoja on ilmestynyt kuin sieniä sateella viime kuukausien aikana, mutta itse en ollut kokeillut vielä ensimmäistäkään ennen tämän pinkin söpöläisen hankkimista.

Siveltimien pesemistä helpottamaan tarkoitettu alusta on valmistettu silikonista ja muotoiltu sopimaan hyvin käteen. Minulle tulee entisiltä heppa-ajoilta mieleen tästä sellainen kuminen suka, joskaan tämä ei ole yhtä painava.

Alustalle neuvotaan kaatamaan ensin pieni määrä pesuainetta ja sen jälkeen lisäämään lämmintä vettä. Sivellin pyöräytetään pesuaineessa ja kostutetaan. Tämän jälkeen on tarkoitus varovasti hieroa sivellintä vasten paletin eri kokoisia silikoninystyröitä niin, että sivellin puhdistuu.

Kuten alemmasta kuvasta voi nähdä, en saanut pesualustan mukana tullutta pesugeeliä vaahtoamaan juurikaan, vaikka käytin sitä reilusti. Siveltimistä irtosi ainoastaan meikin väristä, likaista vettä. Kun pesin siveltimet toiseen kertaan, alkoi vaahtoa jo muodostua. Real Techniquesin sivellinten puhdistusgeeli ei siis pääse jatkoon näiden parin kokemuksen perusteella. Sen kanssa koen siveltimien joutuvan turhan kovaan käsittelyyn, kun tarvitsen yhtä sivellintä kohden kaksi erillistä pesukertaa saadakseni siveltimen oikeasti kunnolla puhtaaksi.

Ensivaikutelma pesualustasta oli ihan hyvä, mutta ei mitenkään riemukas kuitenkaan. Pärjäisin ilman tätäkin, mutta en silti kadu tämän ostamista.  Välineurheilijalle kaikki mikä vähänkin innostaa tylsään tekemiseen on tervetullutta ja minusta on viime kuukausien aikana tullut niin laiska siveltimien pesijä, että kaikki pesupuuhiin vähänkin inspiroiva tulee tarpeeseen. Ja kyllähän tämä nopeuttaa tylsää pesuprosessia. 16 dollarin hinta oli mielestäni joka tapauksessa aika kova.

Käytän jatkossa siveltimiä pestessä – alustan kanssa tai ilman – tuttua ja turvallista (ja halpaa!) Marseille-saippuaa. Sitä ei ole vielä mikään voittanut.

Oletteko te testanneet Real Techniquesin pesualustaa tai käytättekö ylipäätään tällaisia apuvälineitä sivellinten pesussa?

Ihanaa viikonloppua! 🙂

Häämatkan Soap & Glory-ostokset

Päätin esitellä Amerikan road tripilla, eli häämatkallamme hankkimani ostokset pienissä osissa syksyn mittaan, jotta minulla on sitten tuotteista jo vähän käyttökokemuksiakin kerrottavana. Totta puhuen en oman mielenrauhani vuoksi edes pystyisi laittaa niitä kaikkia samaan kuvaan, sen verran paljon tuli shoppailtua kolmen ja puolen viikon aikana. 😀

Mainitsinkin jo aiemmin, että koin häämatkalla totaalisen hurahtamisen Soap & Gloryn edullisiin ihonhoitotuotteisiin. Niitä oli myynnissä todella kattava valikoima Ulta Beautyissa, ja minulle tarttuikin useana eri kertana jotakin pientä mukaan. Tässä postauksessa ei nähdä ollenkaan niitä tuotteita, jotka ostin tuliaisiksi, koska ne olen jo antanut eteenpäin.

Soap & Glory on minulle hyvinkin tuttu merkki jo ennestään, mutta en tiedä mikä siinä nyt sykähdytti niin kovasti. Jotkut tuotteet tulivat ihan tarpeeseen jo reissussa, joten niitä on käytetty jonkin verran.

Meillä pääsi loppumaan kaikki vartalovoidenäytteet reissussa ja kummankin palanut iho kaipasi kosteutta, joten nappasin mukaan Smoothie Star Deep Moisture Body Milkin. Tuoksussa on mantelia, suklaata, jogurttia, kauraa ja hunajaa, ja tämä tuoksuu juuri niin makealta kuin kuulostaakin. Tämä on siinä ihan rajamailla, että pystynkö käyttämään puolen litran tonkan yhtäjaksoisesti loppuun. Koostumus on yllättävän runsas. Tämä kosteuttaa tehokkaasti, mutta imeytyy silti nopeasti.

Viimeksi mainitun koostumuksesta ja kosteutustehoista ihastuneena ostin puolen litran pönikän Sugar Crush Body Lotionia. Tämä tuoksuu makean ja kermaisen sitruksiselta. Tuoksu on vähemmän hyökkäävä ja vielä hitusen parempi kuin Smoothie Starissa. Tätä en ole vielä testannut iholle.

Meillä loppui suihkugeelikin matkalla ja minä sain tarpeekseni hotellien kuivattavista näytekokoisista”ihmisenpesuaineista”, kuten mies asian ilmaisee. Sugar Crush Body Washista tulee paljon mieleen Philosophyn Senorita Margarita- suihkugeeli niin tuoksun kuin koostumuksenkin puolesta. Tuoksu on sama makea limetti ja koostumus jotenkin jännän liukas ja runsaasti vaahtoava.

Heel Genius Foot Cream osoittautui yhtä loistavaksi kuin merkin käsivoiteet. Uskomattoman hyvän tuoksuinen voide imeytyy hetkessä, mutta jättää jalkojen ihon silti kosteutetun ja pehmeän tuntuiseksi. Tuntuma on aavistuksen silikoninen, mutta eipä tuo haittaa minua. Minulla on aina etsinnöissä tehokkaasti kosteuttava, mutta nopeasti imeytyvä jalkavoide. Ostan tätä – kuten yhtä lukuunottamatta näitä muitakin – ehdottomasti joskus lisää.

Ainoa tuote, jota en näistä Soap & Glory-herkuista ostaisi uudelleen, on The Scrub Of Your Life-vartalokuorinta. Koostumus tuntui heti jotenkin epäilyttävältä ja rakeet epämiellyttävän muovisilta. Bongasinkin sitten INCIstä Acrylates Copolymerin, eli tässä on kuin onkin käytetty muovia raaka-aineena. Plääh. Muuten ihana tuote, mutta rakeet olisi tosiaan saanut korvata jollakin luonnollisemmalla. Jonna kirjoitteli juuri hiljattain postauksessaan mietteitä muovin käytöstä kuorinnoissa.

Peaches And Clean Deep Cleansing Milk oli myöskin tarpeeseen ostettu tuote. Olin arvioinut mukaan pakkaamani kosmetiikkamäärän selkeästi hiukan väärin ja moni tuote pääsi loppumaan kesken. Lieneekö tämä alitajuisesti ollut tarkoituskin, en tiedä… 😀 Putsarikin yllätti positiivisesti. Se tuntuu samaan aikaan tehokkaalta, mutta hellävaraiselta. Käytän tätä ykkösvaiheen putsarina meikkejä poistaessa. Tämä on siitä mukava puhdistusmaito, että se kehoitetaan huuhtelemaan vedellä pois, eikä pyyhkimään pois vaikkapa vanulapulla. Epäilin kovasti sen tehoa näin käytettynä, mutta ihme kyllä se toimii. Tuoksu on tässäkin aivan ihana – persikkainen, mutta samalla jotenkin minttuinen.

Vilahtiko tässä teille tuttuja tuotteita? 🙂

Palettirakkautta – Tartelette In Bloom

Luomiväripaletit olivat asia, joita päätin keväällä yrittää olla jatkossa ostamatta lisää. Nykyisten kanssakin on jo hiukan säilytysongelmia, sillä haluan säilyttää kaikki suuremmat palettini esillä meikkipöydälläni, jotta muistan joskus käyttääkin niitä. Amerikassa olin kuitenkin aivan myyty tämän paletin edessä, enkä voinut vastustaa sitä. Mukaan tarttui olemattoman harkinnan jälkeen Tarten Tartelette In Bloom, joka on osoittautunut viikon kokeilujen jälkeen aivan loistavaksi hankinnaksi. Anastasia Beverly Hillsin Modern Renaissancen kauppaan jääminenkään ei harmita enää niin paljon, koska In Bloom on niin upea. Niin, ostin siis lopulta vain tämän yhden paletin.

Käytin vielä vajaa pari vuotta sitten luomivärejä todella laajalla väriskaalalla. En vierastanut pastelleja, sinistä, vihreää, oranssia, oikein mitään paitsi ihan muutamaa sävyä. Viime syksynä meikkaustyylini koki jonkinnäköisen vakiintumisen ja osaan nyt helposti sanoa, mikä on minun näköiseni meikki tai sävy. Violetti ei enää kuulu mukavuusalueelleni, vaan ne ovat juuri ne sävyt, joita on tässä Tarten paletissa. Tämä, Urban Decayn Naked 3 ja MACin Burgundy Times Nine ovat aivan parhautta.

In Bloomissa on yhdeksän mattaista ja kolme hohtavampaa sävyä. Mattaiset sävyt levittyvät pehmeästi, mutta pöllyävät hiukan siveltimen kosketuksesta. Odotin sotkua, mutta koska nämä eivät kuitenkaan ole kuivia, nämä eivät onneksi merkittävästi sotke. Suosikkisävykseni on muodostunut punertavanruskea Rebel, alarivin toinen oikealta. Tässä paletissa ei ole kuitenkaan yhtään sellaista sävyä, joka jäisi käyttämättä, ja aina tarvittavia mattavaaleita löytyy kaksinkin kappalein. Paletin sävyt muuten tuoksuvat suklaalta!

YouTuben perusteella osasin odottaa kolmen hohtavamman sävyn kohdalla jotakin pientä ekstraa koostumuksen suhteen. En ihan heti tajunnut miksi niitä verrattiin foiled-tyyppisiin luomiväreihin, mutta tajusinpa sitten lopulta kuitenkin, Firecracker-sävyn jännä ominaisuus nimittäin pelasti minut eilen totaaliselta silmämeikkikatastrofilta. Alla oleva silmämeikki on kuorrutettu kokonaan kyseisellä sävyllä, sillä innostuin töihin lähtiessä sutimaan pikkuisen liikaa paletin tummimpia sävyjä. Firecracker pehmensi yleisilmeen hämmentävän tehokkaasti. Se ei peittänyt tummempien värien sävyä, vaan vain himmensi niitä kauniisti. Tätä temppua tulen varmasti hyödyntämään kiireessä usein!

Luomivärien pysyvyys oli huippuluokkaa. 12 tunnin jälkeen silmämeikki näytti aivan samanlaiselta kuin aamulla juuri tehtynä. Osuutta asiaan oli varmasti myös Urban Decayn UDEPP-pohjustajalla, jota olen nyt taas siirtynyt aktiivisesti käyttämään.

Pikaisen googlettelun perusteella en löytänyt mistään tietoa siitä, miten Tartea voisi saada Suomeen. Sen vuoksi kaappasinkin paletin hetimmiten hyppysiini häämatkallani. EDIT. Lukijani Tiahaar Gently Out Of Time-blogista tiesi, että Tartea saakin tilattua Suomeen ainakin joidenkin tuotteiden osalta heidän omilta sivuiltaan sekä sivustolta http://www.qvcuk.com/. 🙂

Onko teillä vakiintuneita suosikkiluomivärisävyjä? 🙂

Leppoisaa sunnuntaita!

Ps. Kiitos kaikille, jotka olette jättäneet kommentteja tänne uuteen sivustooni! Kommentit ovat aina kivoja, mutta nyt ne ovat ilahduttaneet aivan erityisesti, sillä olin reissun jälkeen suorastaan tyrmistynyt uuden pohjan keskeneräisyydestä ja ankeudesta. Harkitsen tällä hetkellä vakavasti WordPress Premiumiin siirtymistä, sillä tätä nykyistä pohjaa ei saa muokattua sellaiseksi, jollaiseksi sen haluaisin.

Reissukaverina IBS

Kirjoittelin keväällä jonkin verran ärtyneen suolen oireyhtymästä eli IBS:stä. Luin oireyhtymästä ensimmäistä kertaa Mustaa kajalia-blogista ja aloin kovin tutuilta kuulostavien oireiden vuoksi tutkia asiaa enemmän. Tätä nykyä vatsaani on tutkittu jo melko paljon ja olen saanut IBS-diagnoosin kahdelta eri lääkäriltä. Aiemmat postaukseni aiheesta (ajalta jolloin en ollut vielä raahautunut läkäriin asti) voi käydä lukemassa täältä ja täältä.

Omalla kohdallani tilanne vatsani kanssa vaihtelee paljon. Välillä voin syödä rennommin myös IBS-potilaalle heikommin soveltuvia ruokia. Välillä taas joudun pitämään todella tiukasti kiinni suosituksista, eikä sekään tunnu aina auttavan. Vatsani kunto on kiinteästi yhteydessä paitsi syömääni ravintoon, myös nukkumiseen ja rutiineihin. Koska teen vuorotyötä, kestää vatsani hyvin vaihtelevasti ns. kiellettyjä ruokia. Aina kun nukkuminen jää vähäisemmäksi, on minun oltava tarkempi myös syömisten kanssa. Sama pätee stressiin – stressaantuneena vatsa kestää kaikkea heikommin.

IBS-ystävällisiä ja gluteenittomia tuotteita löytää Suomesta helposti niiden suuren kysynnän vuoksi. Arvasin Amerikkaan lähtiessä, että minulle saattaa tuottaa haasteita löytää sieltä minulle sopivia ruokia, mutta totuus osoittautui vielä haasteellisemmaksi. Koska olimme road tripilla, piti syömiset löytää nopeasti kulloinkin tien varressa sopivaan aikaan löytyvästä ravintolasta. Gluteenittomia vaihtoehtoja ei juurikaan ollut, paitsi jossain hienommissa ravintoloissa, eivätkä jäljelle jääneet rasvaiset raskanperunat ja muut pikaruoat olleet kovinkaan paljon parempia vaihtoehtoja.

14159285_10153865779043519_119735801_n

Näin jälkeenpäin ajateltuna suurimman haasteen sopivan ruoan löytämiseen  teki juuri reissun luonne. Autoilijalle pikaruokapaikat ja huoltoasemat ovat juuri ne, joissa eniten tulee käytyä.

14182159_10153865779378519_1747628475_n

Amerikassa epäterveellisesti syöminen on tehty erittäin helpoksi ja se on myös huomattavasti edullisempaa kuin terveellisemmän vaihtoehdon valitseminen. Toki näin on myös Suomessa, mutta Amerikassa tämä oli ihan korostuneen selkeää. En ihmettele yhtään, että maassa on paljon terveysongelmia ihmisten ylipainon ja muiden epäterveellisen ravinnon aiheuttamien ilmiöiden kanssa. Ilmeisesti monien vatsat myös voivat siellä huonosti, sillä radio tuuttasi jatkuvalla syötöllä mainoksia erilaisista turvotuksen poistajista ja tukalan olon helpottajista. Marketeissa näin hyllymetreittäin erilaisia laksatiiveja ja entsyymejä. Muutenkin minulle syntyi kuva, että kaikkeen mahdolliseen suositeltiin jonkinlaista pilleriä. Itsekin ostin joitain gluteenin pilkkojia ja entsyymejä kokeiluun, mutta en osaa sanoa oliko niistä mitään apua.

14159682_10153865779238519_926427925_n

Löysimme pienen googlettelun jälkeen Whole Foods-marketin, josta sai monipuolisesti gluteenitonta ruokaa, hedelmiä, vihanneksia ja erilaisia luomutuotteita. Hinnat olivat todella korkeita, mutta ostin silti matkaevääksi pitkiä ajoja varten gluteenittomia keksejä, hedelmäsäilykkeitä ja muuta pientä.

14194430_10153865778798519_1944086238_n

Ruoka oli tosiaan edullista, jos halusi syödä hampurilaisravintolassa, mutta suomalaistalouksissa päivittäin käytettävät elintarvikkeet kuten maito, munat, hedelmät, jogurtti ja leipä olivat yllättävän kalliita. Tein ruokaostoksia paljon huoltoasemilla, mutta päätelmäni saivat vahvistuksen ihan suuremmissakin paikallisten suosimissa marketeissa, kuten Targeteissa ja Walmarteissa. Söin reissussa paljon banaaneja ja maissimuroja, koska ne olivat minulle helppoja ja turvallisia ruoka-aineita, mutta sain kyllä maksaa itseni silti kipeäksi kevyistä eväistäni, sillä murojen kanssa syömäni laktoositon maito oli tuhottoman kallista, jopa neljä dollaria litra. Samoin banaanit olivat useimmissa paikoissa todella tyyriitä. 

14159738_10153865778853519_2113548645_n

Tein reissussa useita myönnytyksiä vatsani kustannuksella, koska aina ei vain jaksanut käyttää aikaa minulle sopivan vaihtoehdon löytämiseen. Tämä kostautui sitten aina jossain vaiheessa, mutta mihinkään hirvittävän huonoon kuntoon vatsani ei onneksi päässyt menemään. Vasta kun käyttämäni kuituvalmiste Visiblin pääsi loppumaan, aloin olla hiukan huolestunut. Suosittelen muuten kyseistä ispagulansiemenkuori-rouhetta kaikille, joilla on IBS-tyyppistä oireilua. Minulle se on ollut ihan pelastus! Tietenkin on hyvä ensin varmistaa apteekista tai lääkäriltä, että se sopii itselle. Minulle se on lääkärin suosittelemaa.

14182362_10153865778978519_1952901221_n

Minulla ei ole laktoosi-intoleranssia tai keliakiaa, mutta voin vain kuvitella miten hankalaa road tripilla olisi ollut löytää sopivaa syötävää vaikkapa keliaakikkona. Tilasin kerran gluteenittoman pitsan ja satuin näkemään miten kokki teki ruokani samoilla hanskoilla kuin oli tehnyt kaikki tavallisetkin versiot. Minuahan tämä ei haitannut, mutta toista olisi ollut keliaakikkona.

14159715_10153865779213519_1467199159_n

Kokeilin reissussa ensimmäistä kertaa viime maaliskuun jälkeen syödä vehnää, sipulia ja muita välttelemiäni ruoka-aineita, koska banaanit, kana ja salaatit alkoivat jossain vaiheessa tulla korvista ulos. Eihän tästä mitään maailmanloppua seurannut, mutta kesti kuusi päivää, että vatsani palautui normaaliksi. Kyllä nyt taas iloitsen aamuisesta puolukkasmoothiestani ja kotona itse valmistetusta ruoasta!

14217972_10153865778898519_598032375_n

Vaikka IBS olikin road tripilla reissukaverina välillä hieman haastava, lähtisin silti reissuun uudestaan vaikka heti. Eilen tätä postausta kirjoittaessa tirautin ensimmäiset pienet kyyneleet ihan sen tiedostamisesta, että menee taas pitkä aika ennen kuin tuonne pääsee uudestaan.

Nyt minua kiinnostaisi kovasti kuulla miten te muut erityisruokavaliota noudattavat olette pärjänneet reissuissa!

Seuraavassa postauksessa katsellaan erästä kosmetiikkaan liittyvää hankintaani. Reissupostaukset eivät kuitenkaan lopu tähän. Pitkästä aikaa olen kirjoittanut näppäimistö sauhuten monta tuntia päivässä. Oli jo aikakin aktivoitua täällä blogin puolella. 🙂

Ihanaa viikonloppua kaikille! ❤