
Kerroin tässä postauksessa miten olen jälleen kerran siivonnut meikkijemmojani ja miten olen tällä kertaa keskittynyt erityisesti siihen, miten vanhoja omistamani meikkituotteet ovat. Tuotteiden ikäperspektiivi on ollut asia, mikä on auttanut minua oikeasti käymään läpi tuotteita rankalla kädellä ja pääsemään yli tavasta säilyttää tuotteita vain tunnesyistä.
Ensimmäinen askel projektissani oli päätös luopua alkuperäisistä Naked-paleteistani. Ne olivat nimittäin ensimmäisiä suuria luomiväripalettejani, joita hankin blogitaipaleeni alussa. Naked-paletit aiheuttivat 2010-luvun alussa paljon kohinaa blogeissa ja YouTubessa ja lähes kaikki metsästivät niitä ulkomaisista verkkokaupoista. Muistan senkin hyvin, miten verkkokauppojen sivuilla Naked-palettien kohdalla luki aina sold out, ja niitä sai kyräillä jopa kuukausia, jos mieli saada ne omakseen.
Ostin ensin Naked 2-paletin, sillä pidin sen viileästä sävymaailmasta. Käytin palettia paljon, sillä omien silmämeikkieni lisäksi käytin sitä harjoitusmeikeissä ja asiakkailla opiskellessani meikkaajaksi vuonna 2013. Vuoden 2013 jälkeen en käyttänyt palettia enää kuin satunnaisesti, mutta ostin silti paletille kaveriksi ensimmäisen Naked-paletin ja myöhemmin vielä useita muita Nakuja. Olen itse asiassa tainnut omistaa kaikki muut normaalikokoiset Naked-paletit, paitsi Reloadedin.
Yksikään Naked-paletti ei ole päässyt aktiiviseen käyttöön Naked 2-paletin jälkeen, enkä ole tarkemmin ajatellen koskaan edes pitänyt kovasti niiden laadusta. Naked 3 oli mielestäni laadullisesti pohjanoteeraus, ja vaikka palettien laatu on sen jälkeen mielestäni parantunut, pidän silti pehmeämmästä luomivärien koostumuksesta, enkä tartu Urban Decayn paletteihin Born To Runia lukuunottamatta. Viimeinen niitti Naked-palettien kohdalla on ollut niiden makuuni liian jykevät ja painavat pakkaukset. Pakkaus sinetöi juuri myös Naked Honey-paletin kohtalon, ja päätin myydä sen, viimeisen jäljellä olevan Naku-palettini.
Myönnän, että minun oli todella vaikeaa aluksi edes kuvitella luopuvani Naked-paleteistani. Tunnistin kuitenkin vuonna 2012 ostetussa Naked 2-paletissa tunkkaisen, härskin hajun, joka kertoi minulle sävynappien pilaantuneen. Naked-paletin olen ostanut vasta myöhemmin ja olen käyttänyt sitä todella vähän, joten sen kehtaan vielä lahjoittaa eteenpäin. Vaikka Naked-paletin sävyt viehättävät minua enemmän kuin Naked 2-paletin erittäin viileät neutraalit, on minun turhaa jäädä jemmailemaan sitäkään omissa kätköissä, sillä käyttöaika on käymässä vähiin senkin kohdalla.
En edelleenkään noudata orjallisesti pakkausmerkintöjä kaikkien tuotteiden kohdalla. En esimerkiksi ole luopunut kolmen vuoden jälkeenkään Anastasia Beverly Hillsin Modern Renaissance-paletistani, vaikka sille luvataan käyttöiäksi vain naurettavat puoli vuotta. Tuoksu ja koostumus ovat puuteristen tuotteiden kohdalla edelleen ne tekijät, joiden varaan lasken eniten. En kuitenkaan ottaisi enää esimerkiksi pannuprojekteihin mukaan vuosia vanhoja paletteja, joista oikeasti haluaisin vain päästä eroon.
Karsintaprojektini on edelleen kesken, vaikka olen luopunut jo paljosta ja esimerkiksi myynyt pelkästään tämän kevään aikana puolet (yli 10kpl!) suuremmista luomiväripaleteistani. Taistelen tällä hetkellä vastaan intoa täydentää kokoelmaani uusilla, luonnollisemmilla meikkituotteilla ja yritän pitää mielessä sen, että haluan oikeasti omistaa vain melko kompaktin valikoiman meikkejä.
Vuodenajat määrittelevät paljon ostoskäyttäytymistäni, ja yksi haastava ajanjakso on jälleen käsillä. Valo ja lähestyvä kevät saavat minut helposti innostumaan uutuuksista ja sulkemaan korvani järjen ääneltä. Koska en halua ajautua järjettömään noidankehään jatkuvan karsimisen ja uusien tuotteiden ostamisen kanssa, minun olisikin nyt ehkä aika valita tuotteet esimerkiksi seuraavaan pannuprojektiin ja keskittää hetkeksi intoni siihen.
Säilytättekö te meikkejä tunnesyistä? Meikkaatteko te vielä Naked-paleteilla?