Luovuin Naked-paleteistani

Kerroin tässä postauksessa miten olen jälleen kerran siivonnut meikkijemmojani ja miten olen tällä kertaa keskittynyt erityisesti siihen, miten vanhoja omistamani meikkituotteet ovat. Tuotteiden ikäperspektiivi on ollut asia, mikä on auttanut minua oikeasti käymään läpi tuotteita rankalla kädellä ja pääsemään yli tavasta säilyttää tuotteita vain tunnesyistä.

Ensimmäinen askel projektissani oli päätös luopua alkuperäisistä Naked-paleteistani. Ne olivat nimittäin ensimmäisiä suuria luomiväripalettejani, joita hankin blogitaipaleeni alussa. Naked-paletit aiheuttivat 2010-luvun alussa paljon kohinaa blogeissa ja YouTubessa ja lähes kaikki metsästivät niitä ulkomaisista verkkokaupoista. Muistan senkin hyvin, miten verkkokauppojen sivuilla Naked-palettien kohdalla luki aina sold out, ja niitä sai kyräillä jopa kuukausia, jos mieli saada ne omakseen.

Ostin ensin Naked 2-paletin, sillä pidin sen viileästä sävymaailmasta. Käytin palettia paljon, sillä omien silmämeikkieni lisäksi käytin sitä harjoitusmeikeissä ja asiakkailla opiskellessani meikkaajaksi vuonna 2013. Vuoden 2013 jälkeen en käyttänyt palettia enää kuin satunnaisesti, mutta ostin silti paletille kaveriksi ensimmäisen Naked-paletin ja myöhemmin vielä useita muita Nakuja. Olen itse asiassa tainnut omistaa kaikki muut normaalikokoiset Naked-paletit, paitsi Reloadedin.

Yksikään Naked-paletti ei ole päässyt aktiiviseen käyttöön Naked 2-paletin jälkeen, enkä ole tarkemmin ajatellen koskaan edes pitänyt kovasti niiden laadusta. Naked 3 oli mielestäni laadullisesti pohjanoteeraus, ja vaikka palettien laatu on sen jälkeen mielestäni parantunut, pidän silti pehmeämmästä luomivärien koostumuksesta, enkä tartu Urban Decayn paletteihin Born To Runia lukuunottamatta. Viimeinen niitti Naked-palettien kohdalla on ollut niiden makuuni liian jykevät ja painavat pakkaukset. Pakkaus sinetöi juuri myös Naked Honey-paletin kohtalon, ja päätin myydä sen, viimeisen jäljellä olevan Naku-palettini.

Myönnän, että minun oli todella vaikeaa aluksi edes kuvitella luopuvani Naked-paleteistani. Tunnistin kuitenkin vuonna 2012 ostetussa Naked 2-paletissa tunkkaisen, härskin hajun, joka kertoi minulle sävynappien pilaantuneen. Naked-paletin olen ostanut vasta myöhemmin ja olen käyttänyt sitä todella vähän, joten sen kehtaan vielä lahjoittaa eteenpäin. Vaikka Naked-paletin sävyt viehättävät minua enemmän kuin Naked 2-paletin erittäin viileät neutraalit, on minun turhaa jäädä jemmailemaan sitäkään omissa kätköissä, sillä käyttöaika on käymässä vähiin senkin kohdalla.

En edelleenkään noudata orjallisesti pakkausmerkintöjä kaikkien tuotteiden kohdalla. En esimerkiksi ole luopunut kolmen vuoden jälkeenkään Anastasia Beverly Hillsin Modern Renaissance-paletistani, vaikka sille luvataan käyttöiäksi vain naurettavat puoli vuotta. Tuoksu ja koostumus ovat puuteristen tuotteiden kohdalla edelleen ne tekijät, joiden varaan lasken eniten. En kuitenkaan ottaisi enää esimerkiksi pannuprojekteihin mukaan vuosia vanhoja paletteja, joista oikeasti haluaisin vain päästä eroon.

Karsintaprojektini on edelleen kesken, vaikka olen luopunut jo paljosta ja esimerkiksi myynyt pelkästään tämän kevään aikana puolet (yli 10kpl!) suuremmista luomiväripaleteistani. Taistelen tällä hetkellä vastaan intoa täydentää kokoelmaani uusilla, luonnollisemmilla meikkituotteilla ja yritän pitää mielessä sen, että haluan oikeasti omistaa vain melko kompaktin valikoiman meikkejä.

Vuodenajat määrittelevät paljon ostoskäyttäytymistäni, ja yksi haastava ajanjakso on jälleen käsillä. Valo ja lähestyvä kevät saavat minut helposti innostumaan uutuuksista ja sulkemaan korvani järjen ääneltä. Koska en halua ajautua järjettömään noidankehään jatkuvan karsimisen ja uusien tuotteiden ostamisen kanssa, minun olisikin nyt ehkä aika valita tuotteet esimerkiksi seuraavaan pannuprojektiin ja keskittää hetkeksi intoni siihen.

Säilytättekö te meikkejä tunnesyistä? Meikkaatteko te vielä Naked-paleteilla?

Kuinka vanhoja meikkejä te käytätte?

Tänään ollaan sellaisen aiheen äärellä, joka minua kiinnostaa juuri nyt ihan hirveästi! Alan joka kevät siivota kotiamme ja karsia käyttämättömäksi jäänyttä tavaraa, eli sitä voi meidän kodissamme kutsua melkeinpä varmaksi kevään merkiksi. Kuten aiempinakin vuosina, keskityn erityisen intohimoisesti meikkivarastojeni syynäämiseen. Koska saimme hiljattain tietää odottavamme perheenlisäystä, olen tänä vuonna ollut entistäkin säälimättömämpi kosmetiikkajemmojani kohtaan, sillä en usko minulla olevan yhtä hyvää mahdollisuutta näin paljon aikaa vievään projektiin enää kahden pienen lapsen kanssa kotona ollessa.

En osaa tarkalleen ottaen sanoa miten ja miksi jaksan suhtautua meikkikokoelmani karsimiseen niin suurella intohimolla kuin mitä teen, mutta se on ollut viimeiset kuusi viikkoa suurin yksittäinen materiaan liittyvä kiinnostuksenkohteeni. Tuntuu, että en saa rauhaa ennen kuin omistan vain niitä meikkejä, joita haluan oikeasti käyttää ja jotka ovat minun näköisiäni. Jokaisesta ylimääräisestä tuotteesta luopuminen herättää minussa syvää tyytyväisyyttä, varsinkin jos tuote pääsee uuteen, hyvään kotiin.

Minulle tuntuu olevan erityisen tärkeää juuri nyt, että omistamani meikit soveltuvat nykyiseen elämäntilanteeseeni ja mieltymyksiini. Käytin ennen paljon rohkeita sävyjä ja esimerkiksi violetti huulipuna ja pinkki poskipuna olivat tavaramerkkejäni, mutta nykyisin meikkaan arjessa paljon hillitymmin. Makuni on muuttunut jatkuvasti kevyempää meikkiä suosivampaan suuntaan, enkä koe enää omaksi käyttää lähes ollenkaan tietynlaisia meikkituotteita. Koen, että haluan luopua näistä tuotteista kokonaan, koska ne eivät enää vastaa tarpeisiini ja mieltymyksiini.

Olen käynyt meikkini läpi useasti, mutta en ole koskaan ennen keskittynyt näin paljon siihen yksityiskohtaan, että kuinka vanhoja meikkini oikeasti ovatkaan. Aika kuluu ainakin minun elämässäni niin hurjaa vauhtia, että saatan huomata ihan yht’äkkiä, että jonkun tietyn tuotteen käyttämisestä on hujahtanut kolme-neljäkin vuotta ihan tuosta vain. Koin ihan todella suuria ällötyksen hetkiä tarkastellessani kuinka pöyristyttävän vanhaa tavaraa on päässyt kerta toisensa läpi karsinnoistani.

Tällä kertaa olenkin käynyt lähes kaikki tuotteeni läpi tätä ja tätä internetsivua hyväksi käyttäen. Sivustoilta voi nähdä tuotteen valmistusajankohdan, kunhan löytää tuotteen koodin. Esim. MACin huulipunien kohdalla kolme merkkiä pitkä koodi on painettu hylsyn pohjaan sävyn nimen viereen.

Tällä kertaa jemmoistani lähti oikeasti valtava määrä tavaraa pois, sillä päätin etten anna enää tunnesyiden vaikuttaa meikkien säilyttämiseen, sillä ne ovat kuitenkin vain esineitä. Ja vaikka meikit eivät olisi vielä vanhoja, vanhenevat ne kuitenkin joka päivä lisää. On paljon järkevämpää antaa ne pois tänä vuonna, kun ne ovat vielä hyvässä kunnossa, kuin odottaa taas pari vuotta lisää, minkä jälkeen ne ovat roskiskamaa.

Muutama poikkeus tietenkin löytyy, kuten aina. Huomaan kuitenkin luopumisen olevan koko ajan helpompaa, ja tuote josta olen vielä maanantaina pitänyt hanakasti kiinni, päätyy usein jo keskiviikkona lahjoituskasaan, myytäväksi tai sitten ihan vain kokonaan pois.

Suurimmat hämmästyksen ja ällötyksen hetkeni koin tutkiessani aivan ensimmäisiä MACin luomivärejäni. Vanhimmat olivat vuoden 2011 alusta, eli yli yhdeksän vuotta vanhoja! Kun aloin oikein perehtyä niiden tuoksuihin ja koostumuksiin, havaitsin niissä tunkkaisen hajun ja joidenkin pinnassa erotin ihan paljaalla silmällä ylimääräistä tekstuuria. Yöks! Kyllä kirpaisi laittaa ihkaensimmäiset MACit pois, mutta laitoin muistiin suosikkisävyjeni nimet ja päätin, että voin joskus hankkia uudet niiden tilalle, jos jään ihan oikeasti kaipaamaan niitä.

Muutamista MACin limited edition-tuotteista minun oli todella vaikeaa luopua, mutta kun sain annettua ne esimerkiksi niitä paljon arvostavalle ystävälle, ei luopuminen äkkiä tuntunutkaan enää yhtään pahalta. Samoin minulle tuotti hankaluuksia irroittautua joistakin aarteina vaalimistani luomiväripaleteista, joita olin ostanut esimerkiksi häämatkalta, mutta sitten palautin taas mieleeni sen faktan, että meikit eivät säily ikuisesti. Motivaatiotani on lisännyt myös se, että viime aikoina ostamani meikit ovat luonnollisemmasta päästä ja siksi niillä on myös lyhyempi säilymisaika. Haluan keskittyä niiden käyttämiseen ilman tunnetta siitä, että uusien meikkieni sijasta minun olisi pitänyt olla käyttämässä loppuun jotakin vanhaa palettia, josta en enää edes erityisemmin pidä.

En tiedä miten paljon teitä kiinnostaa tietää mistä kaikista yksittäisistä meikeistä olen luopunut, mutta ainakin yksi postaus aiheesta on tekeillä. Lisäksi voin paljastaa sen verran, että minulla on tämän postauksen kuvissa näkyvistä tuotteista jäljellä enää jokunen hassu yksilö. Kuvien ottamisesta on jo aikaa, ja olen kerinnyt ostamaan ja myös myymään paljon uutta kuvien ottamisen jälkeen, mutta meikkieni kokonaismäärä on kaiken kaikkiaan pienentynyt huimasti ja alan pikkuhiljaa olla kokonaisuuteen tyytyväinen – en tosin aivan vielä.

Minua kiinnostaisi ihan hirveästi tietää, että miten vanhoja meikkejä te olette valmiita käyttämään, jos meikit eivät suoranaisesti vaikuta pilaantuneilta? Laittakaa halutessanne ihan lukuja peliin – kuinka vanhoja ovat vanhimmat omistamanne meikit! Kuinka moni muu puuhaa kevätsiivousta meikkijemmoilleen?

Miltä meikkikokoelmani näyttää nyt

Kerroin tässä postauksessa aikomuksestani käydä meikkini jälleen kerran läpi ja karsia niitä tällä kertaa oikeasti raskaalla kädellä. Näin tapahtuikin vihdoin, sillä sain kuin sainkin lopulta puuttuneen kipinän ja ajan käydä kaikki vaiheet ajatuksella läpi. Projektin saaminen päätökseen vaati ajan lisäksi kylmäpäisyyttä, sillä ilman sitä asioista luopuminen ei olisi onnistunut, eikä projekti olisi edennyt toivomallani tavalla.

Meikit lojuivat pitkään olohuoneen lattialla kasoissa niin, että mies meinasi jo hermostua niihin. Myönnän toki itsekin, että on ehkä hieman ärsyttävää, kun vauva herää pitkällisen nukuttamisen jälkeen siihen, että jompikumpi meistä astuu huulipunakasan päälle ja ähisee kiukkuisena hylsyjen ja puteleiden vieriessä ympäri lattioita.

Eräänä yönä vauvan ollessa nukkumassa ja miehen ollessa yövuorossa, kannoin kaiken olohuoneesta kodinhoitohuoneen lattialle ja aloin karsia. Minulle tämä huoneen vaihto toimi jonkinnäköisenä kannustimena, sillä sain viikkoja jumittaneen vaiheen tehtyä loppuun muutamassa tunnissa. Tässä postauksessa näytän mitä meikkejä minulta lähti, mitä jäi jäljelle sekä miten ratkaisin säilytysongelmani.

Ennen kuin katsellaan kuvia lopputuloksesta, haluan jakaa kanssanne muutaman itselleni tärkeän oivalluksen.

Huomasin käyttäväni ennen meikkien karsimista aina niitä tuotteita, joista halusin eroon ja säästeleväni suosikkejani, mikä on tietenkin ihan nurinkurista. Jotenkin huono omatunto hutiostoksista pakotti aina tarttumaan niihin ikäviin yksilöihin siinä toivossa, että ne joskus kuluisivat loppuun ja lähtisivät häiritsemästä. Faktahan kuitenkin on, että esimerkiksi poskipunan loppuun kuluttamiseen voi mennä vuosia, joten kymmenen ikävän poskipunan tai viiden luomiväripaletin loppuun kuluttamiseen tarvitaan jo melkein elinikä. Sillä aikaa ne oikeasti kivat lempituotteet pilaantuvat tai menettävät muuten ihanuutensa.

Huomasin myös pyöritteleväni vuodesta toiseen käsissäni samoja tuotteita, joita en koskaan käyttänyt, mutta joista en pystynyt luopumaan, koska

a) olin maksanut siitä/niistä paljon rahaa

b) se oli blogitaipaleeseeni tai johonkin tärkeään elämäntapahtumaan liittyvä asia, kuten ensimmäinen blogin kautta saatu tuote tai häämeikin huulipuna

c) se oli suosikkimerkiltäni

Halusin viimein vapautua näihin esineisiin liittyvästä stressistä ja saada ne lopullisesti pois mielestäni.

Saatuani karsinnan päätökseen, minulle on muodostunut monia uusia meikkisuosikkeja, koska annan itseni käyttää juuri niitä tuotteita joita haluan, enkä yritä väkisin käyttää loppuun niitä joitain tiettyjä ikävämpiä tuotteita. Muistan nyt hyvin mitä kaikkea omistan, eivätkä yksittäiset tuotteet jää kokonaan unholaan.

Mennäänpä nyt viimein niihin lopputuloksiin.

Roskikseen ja kierrätykseen (esim. Back 2 MAC) meni suhteellisesti eniten tavaraa, sillä en voi hyvällä omallatunnolla myydä tai antaa kenellekään yli viisi vuotta vanhoja tuotteita. Puuteristen tuotteiden kohdalla voisin jossain tapauksessa tehdä poikkeuksen ja lahjoittaa niitä eteenpäin, mutta esim. vuonna 2012 hankituissa MACin poskipunissani oli jo tunkkainen, uudempiin yksilöihin verrattuna selkeästi erilainen haju. Käytin paljon hajuaistiani hyödyksi karsiessani tuotteita ja suosittelen tätä kaikille, sillä ainakin minä haistoin yllättävän monissa tuotteissa muuttuneen tuoksun, mikä auttoi luopumaan niistä. Aikaperspektiivin pohtiminen auttoi minua muutenkin luopumaan monesta asiasta, sillä vanhentuneiden tuotteiden käyttäminen voi olla äärimmäisessä tapauksessa jopa terveydelle haitallista. Siksi myöskään niiden säilyttämisessä ei ole edes tunnesyistä mitään järkeä. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti tosi armoton karsiessani tavaraa, sillä halusin saada aikaan selkeästi pienemmän ja järkevämmän meikkiarsenaalin.

Lahjoitettavien tuotteiden läjään ei päätynyt enää tämän enempää tavaraa, sillä olen antanut jo aiemmin eteenpäin laatikkokaupalla tuotteita, jotka eivät kuulu pois heitettäviin tai myytäviin. Huomioitavaa on, että en koskaan myy blogin kautta saamiani tuotteita, vaan lahjoitan ne eteenpäin, ellen pidä niitä itse.

Myytäviäkään ei kertynyt ihan kauheasti, sillä samoin kuin lahjoitettavien kanssa, olen myytävät meikkini jo pitkälti aiemmin myynyt. Hieman katumapäälle tulin tuon Urban Decayn Vice-paletin kanssa, sillä aloin mielessäni toteuttaa sillä monia sävy-yhdistelmiä, ja paletissa todella on useita sävyjä, joita en muuten omista. Vice-paletti siis saattaa vielä jäädä minulle. Tuossa läjässä on kuitenkin useita pienempiä paletteja esim. ColourPopilta.

Loput kuvat ovatkin sitten niistä minulle jääneistä meikeistä. Paljon näitä on edelleen, mutta silmäni lepäävät näissä selkeissä ja siisteissä laatikoissa, joissa kaikki tuotteet ovat mieluisia. Laatikostot ovat Akateemisesta kirjakaupasta.

Meikkivoiteita, sävyllisiä päivävoiteita ja pohjustajia.

Sekalainen laatikko, jossa peiteaineita, puutereita ja ColourPopin yksittäiset luomivärini.

Kaikki meikkikynäni (lukuunottamatta kolmea viimeisessä kuvassa näkyvää kynää), ripsiväri, kulmapaletti sekä luomivärejä.

Poskipunia. MACin poskipunia karsin pois monia.

Korostuspuutereita.

Puutereita.

Kaikki huulimeikkini lukuunottamatta kuutta parhaillaan käytössä olevaa tuotetta. Huulimeikkitilanteesta olen kaikkein iloisin, niitä oli nimittäin ennen tätä projektia aivan liikaa. Huulituotteita lähti kokoelmastani pois suhteellisesti eniten, varmaan parikymmentä. Niitä näyttää nyt olevan ihan hämmentävän vähän, mutta juuri omaan makuuni sopivasti. Telineet ovat Tigerista.

Luomiväripalettini. Näistä en pystynyt luopumaan, vaikka tosi harvoin osaa käytänkin. En tykkää esim. Urban Decayn vanhimmista Naked-paleteista nykyään hirveästi, koska ne eivät ole makuuni tarpeeksi pigmenttisiä, mutta en pysty niistä luopumaankaan ja käytän niitä kuitenkin edelleen. Kirjatuet ovat Akateemisesta kirjakaupasta.

Viimeisenä ovat ne tuotteet, joita käytän tällä hetkellä päivittäin ja joita säilytän alakerrassa keittiön kaapissa. Päätin vaihtaa näihin kahteen säilytystelineeseen sisällön kuukausittain, jotta saan kierrätettyä meikkejä ja valittua aina vuodenaikaan sopivat sävyt. Olen tähän ratkaisuun ihan älyttömän tyytyväinen! Moni telineeseen päätyvä tuote on muuten aivan loppumaisillaan, joten sisältö saattaa hyvinkin vaihtua tällä kertaa jo keskellä kuukautta. Telineet ovat Duroylta.

Oloni on nyt mitä parhain! Projekti oikeasti helpotti arkeani, kun joka puolella ei loju meikkejä, eikä minun tarvitse enää kuluttaa aikaa hutiostosteni harmitteluun. Toisaalta on myös hienoa, että päivittäin tarvitsemani tuotteet löytyvät yhdestä paikasta ja ne myös vaihtuvat niin, että käytän tasapuolisesti kaikkia tuotteitani. Toivon tietenkin myös oppineeni hiukan järkevämmksi shoppailijaksi, jotta en joutuisi enää koskaan tekemään näin massiivista karsintaa.

Mitäs sanotte lopputuloksesta? Saiko kukaan tästä kipinää käydä omien meikkivarastojen kimppuun? 🙂

Paljon iloa uudesta meikkipöydästä

Vaikka olen yleisesti ottaen hyvin siisti ihminen, ovat meikkipöytä ja sen läheisyys olleet paikkoja, jotka eivät vain millään pysy siistinä ja tavarat paikoillaan. Asumme Mr. Kameleontin kanssa 50 neliön kaksiossa, jossa on hyvin vähän säilytystilaa. Meillä on suhteellisesti todella vähän tavaraakin, mutta silti tietyt asiat, kuten vähän käytetyt (ei vielä pesun tarpeessa olevat) vaatteet, minun kosmetiikkani sekä kodin sekalaiset pikkutavarat pyörivät ympäri asuntoa. Ongelmallisinta tämä on juurikin makuuhuoneessamme, jossa meikkini sijaitsevat.

Valittelin taas eilen aamulla sitä, miten kaaoksessa meikkipöytäni ja oikeastaan koko makuuhuoneemme oli. Minulla oli siis vielä eilen aamulla meikkipöytänä Ikean Malm-kampauspöytä, jonka vetolaatikko sekä päällinen toimivat meikkieni säilytyspaikkana. Kosmetiikkaa oli lisäksi kahden eri laatikoston uumenissa makuuhuoneessa ja olohuoneessa. Alkuasetelma oli hiukan huono paljon kosmetiikkaa omistavalle henkilölle, joka vielä harrastuksekseen kuvaa ja siirtelee purkkeja edetakaisin (sainpa tämän kuulostamaan hienolta harrastukselta ;D). Mies tokaisi, että eiköhän lähdetään Ikeaan hakemaan sulle uusi meikkauspöytä ja säilytyskalustoa.

Ignoratkaa muuten nuo kammottavat oranssit verhot! Ne ovat jääneet entisiltä asukkailta ikkunoihin, enkä en ole saanut aikaan hankittua uusia. Ne ovat kyllä ihan juuri lähdössä.. 😀

Näin tehtiin, ja pian raahasimme kotiin kaksi Ikean Alex-laatikostoa sekä Linnmon-pöytälevyn. Idea on suoraan kopioitu Mari Anniinan postauksesta. Tässä kohtaa voisin antaa hieman tunnustusta Marille noin muutenkin kuin vain kiitollisena hienosta ja toimivasta meikkauspisteen asetelma-ideasta. Marin blogi on ihanan selkeä, laadukas ja tyylikäs. Kommentoin tosi harvoin mitään, mutta ahmin erityisesti kaikki Marin sisustuspostaukset ja luen ne moneen kertaan. Olen saanut lukuisia inspiraatioita järjestellä ja yksinkertaistaa elämäni materiaalisia osa-alueita, kuten meikkikokoelmaani, vaatevarastoani ja yleisesti kodin tavaroiden kokonaisuutta. Marin blogin aihepiiri on laajentunut paljon kosmetiikan ulkopuolelle, ja tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä olen itsekin nykyään kiinnostunut myös muista aihepiireistä ja yritän tuoda omaankin blogiin laajemmin erilaista sisältöä.

Takaisin asiaan. Vähän käytettyjen vaatteiden ongelmaa en ole vielä ratkaissut, mutta ainakin meikit ovat nyt järjestyksessä. Uusien Alex-laatikostojen myötä myös olohuoneemme suuremmasta Alex-lipastosta vapautui tilaa kaikelle pikkusälälle. Kaikin puolin erinomainen järjestely siis!

Sen lisäksi, että toivon makuuhuoneemme pysyvän jatkossa paremmin järjestyksessä, toivon tämän auttavan myös bloggausjumiini. Olen tähän asti pitänyt läppäriäni keittiön ruokapöydällä, eli olen kirjoittanut kaikki postaukseni keittiössä. Näen keittiön pöydän äärestä koko asuntomme ja tietenkin myös kaiken sotkun, jos sellaista on. Jos en ole täydellisessä flow-tilassa kirjoittamisen suhteen, häiritsevät kaikki ärsykkeet minua. Tässä uudessa asetelmassa näen vain ulos ikkunasta. Nyt minun ei myöskään tarvitse kantaa tuotteita keittiön pöydän ääreen, vaan saan kirjoitettua niistä siinä tilassa, missä säilytänkin niitä.

Huomasin vielä lisää hyviä puolia tässä uudessa järjestelyssä. Saan tehtyä kaikkea muutakin tehokkaammin, kun minulla on oma työtila. Sain muunmuassa askarreltua kaikki häävieraidemme kiitoskortit yhdeltä istumalta. 😀

Kuulisin mielelläni teidän säilytysratkaisuistanne! Minua kiinnostaa myös se, vaikuttaako työympäristö teihin merkittävästi, vai pystyttekö olemaan tehokkaita pienessä kaaoksessakin?

Kivaa viikonloppua kaikille! ❤

Kosmetiikan säilyttäminen osa 2

Eilen katseltiin mm. vartalo -ja hiustuotteideni säilyttämistä ja tänään perehdytään siihen, miten säilytän värikosmetiikkaani. Tämä osa on minulle ehdottomasti se mieluisampi!

Olen ehkä parin vuoden ajan etsinyt aktiivisesti säilytyskalusteita ja kivan näköisiä ratkaisuja meikkieni säilyttämiseen. Olen vaihtanut suunnilleen kymmenen kertaa pöytäni järjestystä ja kokeillut monenlaisia asetelmia, mutta nyt olen vihdoin löytänyt ratkaisun, joka mielestäni sekä näyttää hyvältä, että on toimiva jokapäiväisessä käytössä. Voi kyllä, olen kuin pikkutyttö nukketalon äärellä meikkipöytäni kanssa.

En tässäkään postauksessa erittele tai kommentoi tuotteita sen kummemmin, mutta edelleenkin saa kysyä jos tulee jotain mieleen! Voin esitellä meikkejäni erillisessä postauksessa, jos joku haluaisi lukea sellaisen.

Asiaan. Säilytän meikkejäni IKEAn Malm-kampauspöydässä. Pöytä maksaa tällä hetkellä 99e. Muistelisin maksaneeni tästä joskus enemmän, joten ehkä hinta on laskenut. Olen ollut pöytään tosi tyytyväinen. Pöydän päällä on lasikansi, joka on helppo pitää puhtaana meikkiroiskeista ja pölystä. Leveään, vedettävään laatikkoon mahtuu paljon tavaraa, ja halutessaan tilan voi jakaa pienempiin lokeroihin säilytyskoreilla/laatikoilla. Ainoa huono puoli pöydässä on se, että kun kiireessä tulee vedettyä laatikkoa auki, se natisee uhkaavasti. Laatu on IKEA-laatua, eli mitään 10 vuoden käyttöikää pöydälle ei voi odottaa. 

Pidän pöydällä kahta peiliä. Takana oleva peili on ostettu IKEAsta. Siitä on hyvä katsoa meikkiä kokonaisuudessaan. Pienemmän peilin sain mieheltä joululahjaksi. Ympäri käännettävän peilin toisella puolella on suurentava peili. Peilin vasemmalla puolella on valmistujaislahjaksi saamani ”kakkulautanen”. Tämä nainen ei leivo, mutta löysin tälle silti loistavan käyttötarkoituksen 😀 Kakku meikkilautasesta lisää tuonnempana. Oikealla IKEAn Moppe-laatikosto. Näitä Moppeja on myös eri kokoisia, ja olisin ottanutkin isomman, jos olisin ostosreissulla nähnyt niitä. 

Laatikko avattuna. Kuva on otettu myöhemmin, joten pöytä alkoi olla enemmän todellisuutta vastaavassa kunnossa siisteytensä puolesta 😉

Olen jakanut laatikon tilan pienempiin osioihin esim. pumpulipuikkorasioilla ja hajuvesilahjapakkausten laatikoilla. Vasemmalla puolella pumpulipuikkorasioissa ylempänä yleistä sälää ja alempana sekalaisia huulipunia. Isommassa laatikossa todella sekalainen kasa meikkejä. Suurin osa huulikiiltoja ja huulirasvoja. Myös joitain meikkitarvikkeita, kuten kabuki, meikkisieni ja kynsibufferi.

Tässä laatikossa suurin osa sisällöstä on luomiväripaletteja, mutta seassa on myös poskipunia, puutereita ja aurinkopuutereita.

Pikkulaatikossa on sekalaisia päivittäisessä käytössä olevia tuotteita, kuten peiteaineita, MACin Painterly Paint Pot, luomivärejä ja kulmakarvavärejä (vai miten se sanotaan?).

Jämäkori ja puhdistusliinoja.

Moppe-laatikosto.

Meikkivoiteita, Lumenen primer,  MACin meikkipuuteri.

Suosikkihuulipunia MACilta ja Chanelilta.

Paint Poteja, joita tulee käytettyä harvemmin, yksinäinen kabuki ja Tangle Teezer.

Tekoripsiä ja liimaa, meikkisieniä, matkakokoinen Sephoran sivellinputsari.

Laatikostoa vasten nojaa luomiväripaletteja. Vieressä IKEAn Godmorgon-laatikoissa MACin poskipunia ja MSF:ia ja luomivärejä. Luomivärit odottavat depottaamista, kunhan ensin saan tyhjiä MACin paletteja.

Tämä kuva on otettu eri aikaan kuin ylempi kuva, jossa meikkipussin tilalla on IKEAn laatikoita. Tästä saa paremman kokonaiskuvan. Vasemmalla meikkiaiheisia kirjoja. Laatikoston päällä siveltimiä, MACin sivellinputsari, Fix + ja Green Cleansing Gel. Kahdessa pienessä laatikossa sekalaisia huulituotteita ja meikkikyniä.

Lahjaksi saadussa maljakossa päivittäisessä käytössä olevia siveltimiä.

Mariela Sarkiman Make Up Bible ja Scott Barnesin About Face.

Meikkipöydälläni aina seisova Pentikin poro, joka muistuttaa minua voitetuista vaikeuksista ja siitä, että nyt mennään täysillä eteenpäin pää pystyssä. 

Nyt lisää kakkulautasesta! Tämä on siis lahjaksi saamani esine, joka on ostettu jostakin lahjatavaraliikkeestä. Sain tämän kondiittoriystävältäni, joka oli ehkä ajatellut tälle jotakin muuta käyttötarkoitusta. 🙂 Minulle tämä kuitenkin toimii erilaisissa kosmetiikkaan liittyvissä tarkoituksissa. Säilytän tässä suosikkituotteitani, joita käytän joka päivä. Laitan tähän myös tuotteita, joita minun täytyy muistaa käyttää. Kynsilakat pyörivät tuossa sen vuoksi, että ne ovat vielä korkkaamatta. Kokeiltuani niitä voin laittaa ne muiden lakkojen sekaan.

Kakkulautanen toimii myös siveltimien kuivatustelineenä.

Pöydän alla meikkipakkini, jota käytän silloin, kun olen menossa meikkaamaan jotakuta toista ihmistä. Tälle on kyllä ollut aika vähän käyttöä toistaiseksi.

Kynsilakkani, jotka unohtuivat eilisestä postauksesta. Nämä ovat siis eilen nähdyssä valkoisessa IKEAn Alex-lipastossa.

Lähikuvaa lakoista. Lakkoja minulla ei ole hirveästi (vaikka tästä puuttuukin osa), mutta olen silti kynsilakan ostokiellossa, sillä en ole kauhean kiinnostunut kynsien laittamisesta.

Kertokaa minulle hyviä säilytysvinkkejä, otan niitä vastaan mielelläni!

Miten te säilytätte omia aarteitanne?