Turistina Rodoksella

Palasin muutama päivä sitten kotiin viikon Rodoksen matkalta ja nyt kun reissu on vielä kirkkaana mielessä, haluan jakaa kokemuksiani teidän kanssanne. Näin lomasesongin alussa tästä on toivon mukaan joillekin lomaansa vielä suunnitteleville hyötyä. Ilokseni olen huomannut, että vaikka kirjoitan pääasiassa kosmetiikkaan keskittyvää blogia, ovat reissupostaukseni blogini suosituimpia postauksia. Aiempia reissupostauksia löytyy tunnisteen matkustaminen alta.

Olen lapsesta asti rakastanut matkustamista, mutta nyt aviomieheni kanssa matkustaminen on saanut aivan uuden merkityksen. Meillä nimittäin menee erittäin hyvin yksiin mieltymykset niin matkakohteen kuin ajankäytönkin suhteen. Meillä molemmilla on lähes jatkuva matkakuume, ja jos vain olisi taloudellisesti ja ajallisesti mahdollista, kävisimme matkalla varmasti useita kertoja vuodessa. Kaikki eivät viihtyisi minun ja miehen matkassa, sillä tykkäämme lomalla liikkua paikasta toiseen ja nähdä mahdollisimman paljon eri paikkoja. Emme voisi kuvitellakaan makaavamme viikkoa rannalla, vaan haluamme matkalla kokea ja nähdä kulttuuria, syödä hyvin, shoppailla sekä nauttia lämmöstä, eli mieluiten valitsemme kaupunki -ja rantalomakohteen yhdistelmän kulttuurilla höystettynä. Kummankin elämän paras matka on ollut klassinen Amerikan coast to coast-reissu, jolloin ajoimme vajaassa kuukaudessa Amerikan halki. Haaveissa on kokea vielä ainakin Australia, monta Aasian maata sekä tehdä useita reissuja eri puolille Amerikkaa.

Tässä kohtaa joku voi ihmetellä, että miten ihmeessä päädyimme tällä kertaa valitsemaan matkakohteeksi Rodoksen. Valinta tuntui minustakin aluksi hiukan kummalliselta, mutta Rodos valikoitui lähinnä siksi, että olimme lähdössä ensimmäistä kertaa matkalle vauvan kanssa. Halusimme päästä kolmestaan reissuun, mutta valita mahdollisimman helpon ratkaisun ja minimoida kaikenlaisen säätämisen. Meidän piti päästä lentämään Turusta, mikä rajoitti kohdevalikoimaa huomattavasti. Lennon piti olla lyhyehkö, ja Rodoksen neljän tunnin lento tuntui juuri sopivalta. Halusimme myös välttää kaikkein perinteisimmät Kanarian saarten kohteet, sillä ainakin minulla on niitä kohtaan todella suuret ennakkoluulot. Suuri yksittäinen valintaan vaikuttanut tekijä omalla kohdallani oli myös arvostamani bloggaajan suositukset kohteesta. Keyword: Love -blogin Jonna sai Rodoksen kuulostamaan paikalta, jonka halusin itsekin päästä kokemaan.

Ilmasto

Rodoksella oli toukokuun alussa alkanut juuri lomasesonki, mutta ilmat olivat edelleen hyvin vaihtelevia ja ajoittain todella viileitä. Itse tykkään helteisestä 30-asteisesta ilmastosta, joten palelin Rodoksen 17-22 asteessa lähes jatkuvasti, mutta vauvan kanssa viileys oli parempi kuin kova kuumuus. Uimavesi oli meressä aikuiselle mukavan viileää, vauvalle liian kylmää. Myös uima-altaiden vedet olivat vauvalle liian kylmiä, sillä niitä ei käsittääkseni tavallisesti lämmitetä. Tyttäremme pääsi uimaan matkalla kerran, sillä eksyimme vahingossa parempien huoneiden asukkaille tarkoitetulle yksityiselle uima-altaalle, jossa vesi oli muita altaita huomattavasti lämpimämpää. Rodokselle kannattaa pakata mukaan lämpimiä vaatteita, sillä illat ja yöt olivat viileitä ja ilma saattoi viiletä keskellä päivääkin nopeasti. Saarella tuuli paljon, joten sekin kannattaa huomioida. Minulle mieluisampi ajankohta Rodoksen lomaan olisi ollut varmaankin kesäkuussa, mutta tosiaan vauvaa ajatellen näin oli parempi.

Shoppailu

Ostosten teko on ollut minulle aina tärkeä osa lomaa, mutta tältä lomalta en odottanut erityisempiä shoppailumahdollisuuksia. Minua kiinnosti oikeastaan vain kreikkalainen kosmetiikkamerkki Korres, jota olikin hyvin ja edullisesti tarjolla. Kirjoitan Korres-ostoksistani todennäköisesti oman postauksensa. Rodoksen vanhassa kaupungissa sekä esimerkiksi Lindoksessa oli tarjolla paljon perinteistä turistikrääsää, kuten matkamuistoja ja feikkituotteita. Myynnissä oli paljon myös erilaisia oliivituotteita sekä mausteita. Uudesta osasta Rodoksen kaupunkia löytyi vaateliikkeitä, kuten Mark & Spencer, Bershka, H&M ja Zara. Kosmetiikkaa sai ostettua muunmuassa Sephorasta ja lukuisista apteekeista. Hintataso oli mielestäni vaatteiden ja kosmetiikan osalta Suomen hintoja vastaava, mutta en perehtynyt asiaan mitenkään tarkasti.

Ajanviete

Rodos mielletään varmasti enimmäkseen rantalomakohteeksi, mutta siellä on paljon muutakin tekemistä kuin rannalla makoilu. Rodoksella on paljon historiallista nähtävää, minkä vuoksi se erottuu edukseen monista muista rantalomakohteista. Me päätimme vuokrata auton, sillä koimme sen itsellemme helpoimmaksi tavaksi päästä tutkimaan saarta. Palaan vauvan kanssa matkustamiseen vielä erikseen omassa postauksessaan, mutta voin jo nyt mainita, että paikan päältä sai vuokrattua kohtuuhintaan myös vauvan turvaistuimia. Jaoimme saaren kiertämisen kahdelle päivälle, ja se onnistui hyvin rennossa aikataulussa, sillä Rodos on melko pieni saari. Parhaana palana minulla jäi mieleen Lindos, jonka upeat maisemat ja arkkitehtuuri suorastaan häikäisivät. Paikka oli toki täynnä turisteja, mutta en ihmettele yhtään miksi. Jo autossa istuminen ja maisemien katselu oli elämys sinänsä, sillä Rodoksella riitti jatkuvasti nähtävää. Maisemat olivat usein surullisen kauniita, sillä auton ikkunasta näkyi tyypillisesti upeaa merimaisemaa vasten keskeneräiseksi jääneitä, hylättyjä rakennuksia. Kreikan taloudelliset ongelmat näkyivät selkeästi lähes joka puolella.

Ilokseni Rodoksella oli myös melko edullista syödä ja juoda hyvin. En pysty kirjoittamaan aiheesta kattavasti, sillä asuimme lomamme all inclusive-hotellissa, emmekä käyneet kuin kahvilla muualla kuin hotellilla (joskus näinkin!). Sen verran vilkuilin lennosta ravintoloiden ruokalistoja, että näin hintojen olevan vilkkaimmillakin turistialueilla edullisempia kuin Suomessa.

Liikkuminen

Rodoksen liikenne oli vilkasta ja paikalliset noudattivat ajoittain omia, suomalaisesta poikkeavia liikennesääntöjään. Tiet olivat myös keskustassa sekä asutusalueilla usein todella kapeita ja ahtaita. Mies sanoi, ettei olisi päästänyt minua rattiin, vaikka olisin halunnut. Liikenne ei kuitenkaan ollut missään nimessä kaoottista, vaan ennemminkin mukavaa pienellä tvistillä. Autovuokraamoja oli joka puolella, myös joidenkin hotellien yhteydessä. Taksilla kulkeminen oli edullisempaa kuin Suomessa ja bussilla kulkeminen ilmeisesti reilusti edullisempaa. Käveleminen paikasta toiseen oli ajoittain hankalaa, sillä varsinaisia kävelyteitä ei todellakaan aina ollut.

Mistä tykkäsin

Halusin tällä lomamatkalla päästä ennen kaikkea kokemaan millaista on matkustaa vauvan kanssa. Tämä oli ikäänkuin testimatka, jonka perusteella tiedämme millaisiin matkoihin pystymme tällä kokoonpanolla. Toivoin myös lämpöä, leppoisaa oleilua, Korres-shoppailua, hyvää ruokaa, uimista sekä aurinkoa, ja kaikki nämä sain. En rohjennut toivoa liiemmin kulttuuria, mutta sain sitä ruhtinaallisesti. Vaikka Rodokselle lensi vain neljä tuntia, oli olo ehdottomasti silti arkikuvioista irrottunut ja sellainen, että tunsin olevani ulkomailla.

Kreikkalaiset olivat pääasiassa todella vieraanvaraisen ja ystävällisen oloisia. Minulla oli reissussa koko ajan turvallinen olo, enkä pelännyt tulevani höynäytetyksi kenenkään taholta. Rodoksella oli omaleimainen tunnelmansa, eikä se vaikuttanut missään nimessä massaan hukkuvalta turistikohteelta. Voisinko mennä Rodokselle uudestaan? Kyllä ehdottomasti.

Matkamme Rodokselle ylitti kaikki odotukseni, sillä aktiivisiin omatoimimatkoihin tottuneena en antanut itseni odottaa paljoakaan turistikohteeseen sijoittuvalta pakettimatkalta. Pakettimatka all inclusive-hotellissa osoittautui kuitenkin erinomaiseksi ratkaisuksi meille, jotka reissasimme ensimmäistä kertaa 10-kuisen vauvan kanssa. Hotelliamme Eden Roc Resortia voin ehdottomasti suositella lapsiperheille, nimittäin siellä huomioitiin vauvaa todella kivasti. Silja sai aina pyydettäessä ravintolassa esimerkiksi pilkottuja hedelmiä ja buffetin illallisella oli jopa itse tehtyjä vauvan soseruokia. Arvatkaa vain syökö tyttö enää kotona omia ruokiaan, kun tottui viikon aikana eksoottisiin herkkuihin…

En kirjoittanut reissussa lainkaan blogia, mutta en myöskään kokenut asiasta minkäänlaista stressiä. Nyt oloni onkin levännyt ja inspiroitunut ja sormeni syyhyävät päästä kirjoittamaan monista asioista. Postaustahti saattaa silti olla hetken epäsäännöllisempi, sillä olen edelleen hieman lomamoodissa.

Oletteko te käyneet Rodoksella tai muilla Kreikan saarilla?

Menneisyysmatkailua

Yksi suosikkibloggaajistani, Keyword: Love -blogin Jonna, julkaisi helmikuussa hurmaavan postauksen, jossa hän jakoi lukijoidensa kanssa vanhoja kuvia ja muisteli menneitä reissujaan. Postauksen luettuani halusin ehdottomasti itsekin tehdä samanlaisen ja nyt paria kuukautta myöhemmin sain vihdoin aikaan toteuttaa sen. Minusta oli erityisen hauskaa matkailla menneeseen nyt, sillä olen lähdössä vihdoin, yli vuoden tauon jälkeen, taas matkalle. Minulla ei ole kovin vanhoja kuvia tallessa ainakaan itselläni, mutta eiköhän näistäkin saada nostalgiaa pintaan.

Playa Del Carmen, Meksiko marraskuussa 2006. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2005 ja aloin sen jälkeen matkustaa paljon. Olen kuvassa 20-vuotias. Meksikon matka oli ensimmäinen kaukomatka, jonne uskaltauduin lähtemään aikuisiällä kaverin kanssa. Matka oli melkoista kohellusta, ja minä varmasti todella rasittava matkakumppani. Tein ystävättäreni kanssa tuolla reissulla kaikki klassiset turistimokat ja päädyimme ajoittain jopa riitautumaan keskenämme, eli matkaa voisi pitää aikamoisena fiaskona. Se kuitenkin jätti minuun pysyvän kaukokaipuun, joka ei ole tänä päivänäkään lähtenyt minusta.

Jossakin päin Thaimaata helmikuussa 2007. Thaimaan reissuista minulla ei ole kovinkaan kummoisia muistoja, vaikka toki ne olivat jännittäviä, koska ne olivat edelleen ensimmäisiä kaukomatkojani sitten lapsuudessa äitini kanssa tehtyjen Israelin matkojen. Olin huoleton ja vastuuton bilettäjä, joka käytti näköjään erittäin rumaa paitaa. 😀

Egyptissä tammikuussa 2008. Tuo vuosi on jäänyt mieleeni yhtenä elämäni kaoottisimmista vuosista. Voin henkisesti huonosti, olin levoton ja pakenin oloani jatkuvaan matkusteluun. Minulla oli tosiaan nuorempana mahdollisuus matkustaa, sillä pidin useampia välivuosia lukion jälkeen ja kävin hyväpalkkaisessa keikkatyössä, jossa sain pitkälti päättää itse aikatauluistani. Kävin kahden vuoden sisällä ainakin Espanjassa, kaksi kertaa Thaimassa, Meksikossa ja kaksi kertaa Egyptissä. Saatoin lähteä uudelle matkalle toiselle puolelle maapalloa vietettyäni kuukauden reissun jälkeen kotona vain viikon. Suunnittelin tuolloin muunmuassa lähteväni reppureissaamaan halki Etelä-Amerikan, mutta reissu jäi onneksi toteutumatta. Tuskin nimittäin olisin koskaan palannut siltä matkalta kotiin.

Vuoden 2008 jälkeen meni joitain vuosia niin, että matkustin vain Euroopassa. Tässä välissä hypätäänkin useita vuosia ajassa eteenpäin.

Rooma, Italia elokuussa 2015. Järisyttävän rakastuneena Roomassa. Olin alkanut seurustella nykyisen mieheni kanssa vain paria kuukautta aiemmin, kun päätimme lähteä yhdessä reissuun. Muistan kaiken olleen hyvin jännittävää, sillä matka oli ensimmäinen yhteinen lomamatkamme. Löysimme itsemme muunmuassa etsimästä kuumeisesti kihlasormuksia vajaan kahden kuukauden seurustelun jälkeen. Emme löytäneet mieleisiä sormuksia, joten etsimme sellaiset käsiimme heti Suomeen päästyä. Vietimme muuten muutama viikko sitten kolmatta hääpäiväämme.

Gdansk, Puola huhtikuussa 2016. Rakastan tätä kuvaa, sillä elin tässä vaiheessa yhtä elämäni onnellisimmista ajanjaksoista. Olin mennyt naimisiin edellisenä päivänä ja lentänyt aamuyöllä häiden jälkeen Turusta Gdanskiin. Tämä oli pieni häämatkamme ennen varsinaista häämatkaamme, Amerikan road tripia. Muistan olleeni kuvaushetkellä niin väsynyt, että tunsin oloni lähes humalaiseksi. Palelin myös aivan valtavasti, sillä mieheni halusi istua ulkona, vaikka oli kylmä sää. Muistan olleeni epäuskoisen ihastuksen vallassa: minä menin oikeasti naimisiin, olen nyt rouva ja tuo vastapäätä istuva ihminen on minun!

Grand Canyon, Arizona, Yhdysvallat elokuussa 2016. Varsinainen häämatkamme alkoi Kaliforniasta Los Angelesista ja päättyi Floridaan. Ajoimme 8800 kilometriä vajaassa kuukaudessa ja pysähdyimme muunmuassa Grand Canyonille. Matka oli elämäni paras, vaikkakin myös kiivaasta ajotahdista johtuen hyvin rankka kokemus. Muistan olleeni puolet matkasta epätodellisen riemun vallassa, sillä pääsin toteuttamaan yhden suurista unelmistani.

Albuquerque, New Mexico, Yhdysvallat elokuussa 2016. Ette ehkä usko, jos kerron, että koko idea Amerikan road tripista lähti Breaking Bad-sarjasta! Jompikumpi meistä lausahti sarjaa tuijottaessamme, että tuolla Albuquerquessa olisi joskus kivaa käydä. Mies innostui välittömästi ajatuksesta ja alkoi selvitellä ajoreittiä, joka yhdistäisi meitä kiinnostavia kohteita Yhdysvalloissa. Yksi matkamme kohokohtia oli ehdottomasti Breaking Bad-sarjan maisemissa pyörähtäminen. Olen kirjoittanut tästä aikoinaan aivan oman postauksensa. Kuvassa olemme päähenkilö Walter Whiten talon edessä.

Wien, Itävalta toukokuussa 2017. Wienin matka oli syntymä -ja hääpäivälahja mieheltäni. Wienissä piti olla mieheni ystävän mukaan toukokuussa kevät kauneimmillaan, mutta kuten kuvasta näkyy, siellä olikin todella kylmä ja suorastaan hyinen ilma. Tuolloin huumorintajumme oli koetuksella, mutta jälkeenpäin olemme nauraneet odotusten ja todellisuuden ristiriidalle useasti.

San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat elokuussa 2017. Ihastuimme Yhdysvaltoihin vuonna 2016 niin, että halusimme palata sinne myös seuraavana vuonna. San Francisco oli minulle hyvin pysäyttävä kokemus, josta kirjoittelin enemmän täällä. Yhdysvaltojen reissupostaukseni ovat mielestäni ehkäpä blogini parasta antia, joten minulla on tarkoituksena kerätä ne kaikki omalle sivulleen jonain päivänä.

Dubai, Arabiemiraatit maaliskuussa 2018. Enpä olisi uskonut vuosi sitten, että laitan tämän kuvan joskus blogiini! Olen kuvassa noin kuudennella kuulla raskaana ja päässyt juuri kokemaan raskauden epämiellyttävämpiä puolia. Oloni oli tuolloin erittäin tukala ja minuun sattui koko ajan. Lämmin ilmasto pahensi turvotusta ja kipuja. Itse matka oli kyllä ihana, mutta fyysinen oloni jarrutti aika paljon menemisiämme. Aika kyllä kultaa muistot, sillä en olisi muistanut koko asiaa, ellen olisi törmännyt tähän valokuvaan.

Ensi kuun alussa lähdemme Kreikkaan Rodokselle. Se on ensimmäinen pakettimatkani sitten vuoden 2008. Vauvan kanssa ensimmäistä kertaa reissatessa olemme halunneet valita helpoimmat ratkaisut. Odotan jännityksellä miten kaikki tulee sujumaan ja miten mieheni ja minä pystymme sopeutumaan rauhallisempaan lomailuun, kun olemme tottuneet aiemmilla reissuilla liikkumaan paikasta toiseen. Mies haluaisi kovasti vuokrata auton Rodokselta, mutta minä jarruttelen…

Onko teille jäänyt jostakin matkasta erityisiä muistoja? Oletteko paikkauskollisia, vai valitsetteko mieluummin itsellenne ennestään vieraita matkakohteita?

Mitä meille kuuluu

Lupailin taannoin postausta Helsinki-päivästämme, mutta koska tajusin etten osaa kirjoittaa pelkästään yhdestä päivästä, ajattelin kertoa  hiukan laajemmin mitä meille kuuluu juuri nyt. Kuvituksena on otoksia Helsinki-päivästämme.

Meille on tosiaan muodostunut miehen kanssa perinteeksi viettää joka vuoden lokakuussa rentoa kulttuurin ja shoppailun täyteistä päivää Helsingissä. Nuo reissut ovat osoittaneet, että aina ei tarvitse lähteä ulkomaille asti rentoutuakseen, kun hotelliyö ja hauska tekeminen voivat onnistua ihan Suomessakin. Vajaan parin vuorokauden irtiotto kotimaassa ei maksa läheskään yhtä paljon kuin ulkomaanmatka, mutta on kuitenkin ehdottomasti odottamisen arvoinen asia, joka piristää arjen ja pimeimmän vuodenajan keskellä. Tänä vuonna reissu oli toki hieman erilainen ja sanottakoon nyt ihan kaunistelematta, että ei myöskään aivan yhtä rentouttava, sillä meillä oli kolmas perheenjäsenemme mukana. 😀

Meillähän oli vauvan kanssa tosi helppoa ensimmäiset kolme ja puoli kuukautta, mutta reilu kuukausi sitten tietyt asiat alkoivat muuttua hiukan haastavammaksi. Samaan aikaan kun vauvasta tuli aktiivisempi ja hän oppi erilaisia taitoja, muuttuivat yöt meillä aika karseiksi. Silja ei malta nykyään keskittyä päivisin syömään, kun ympärillä on niin paljon kaikkea jännää katseltavaa, joten hän tankkaa öisin ja haluaa muutenkin viettää yöllä aikaa rinnalla lähes jatkuvasti. Ja jos hän sattuukin nukkumaan, herää hän kuitenkin ainakin tunnin välein tai vähintäänkin itkee ja huutelee unissaan. Viimeisimpänä levottomuutta öihin aiheuttavana ilmiönä ovat painajaiset, joista Silja ei tunnu pääsevän yli kuin pitkällisen lohduttamisen ja sylissä heijaamisen jälkeen. Meillä nukutaan siis tällä hetkellä erittäin pätkissä ja huonosti.

Tavallaan tämä vaihe on se, jota olen koko ajan jollakin tasolla odottanut alkavaksi, sillä olin vielä itse lapsettomana ajatellutkin vauva-arjen olevan juuri tällaista valvomista ja väsynyttä koomailua. Silloin kun Silja vielä nukkui melkein kellon ympäri heräten siinä välissä vain pari kertaa syömään, ajattelin aina ettei näin mahtava meininki voi jatkua ja muistutin itseäni nauttimaan joka hetkestä. Vaikka nämä ”nelikuisen hulinat” ovat rankkaa aikaa, yritän kuitenkin olla kiitollinen siitä, että sain nukkua ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa, eikä minulla ole taakkana kuukausien aiempia univelkoja. Tavallaan olen myös tyytyväinen siitä, että tiedän nyt mitä elämä vauvan kanssa voi olla vaaleanpunaisen kuplan ulkopuolella. Ja olenhan minä myös toki ylpeä itsestäni ja miehestäni ja siitä, että olemme jaksaneet näinkin hyvin ja pysyneet kasassa muutamien tuntien yöunilla.

Yleisesti voisin todeta Siljasta, että hän on kaikin puolin loistava tyyppi. Jännä sekoitus minun harkitsevan oloista tarkkaavaisuutta sekä miehen vilkkaampaa ja vaihtelunhaluisempaa olemusta. Vaikka väsymys painaa usein, on mahtavaa seurata hänen kehittymistään ja tehdä hänen kanssaan uusia asioita yhdessä. Helsingin reissumme oli ensimmäinen yhteinen minilomamme ja se meni hänen kanssaan muuten aivan moitteettomasti, mutta yö toki pyörittiin hotellin lakanoissa unettomina ja turhautuneina. Kiasmassa käynnin aikana hän nukkui tyytyväisenä ja soi näin vanhemmilleen rauhan taiteen tuijotteluun.

Päivät sujuvat katkonaisista öistä huolimatta nykyään helpommin kuin Siljan ollessa vastasyntynyt, sillä olemme miehen kanssa oppinet uudenlaisen tehokkaamman elämäntyylin, emmekä enää kuluta aikaamme pelkkään haahuilemiseen tai vaikkapa ylenmääräiseen somettamiseen. Silja nukkuu hyvin päiväunia, joten silloin saan nukuttua hiukan itsekin, sekä tehtyä kotitöitä tai vaikka kirjoitettua blogia.

Kaikki makea maistuu minulle tällä hetkellä aivan liian hyvin, sillä herkut ovat helppo ja nopea tapa nostaa hetkeksi energiatasoja ja piristää pitkältä tuntuvaa päivää. Ennen yksi rivi suklaata oli minulle riittävä määrä, mutta nyt riittää hyvällä tuurilla puoli levyä. Makeaa pitää myös saada monta kertaa päivässä ja sitä useammin mitä väsyneempi olen. Olen miettinyt varovasti itsekseni, että kunhan nämä Siljan hulinat ovat ohitse tai edes hiukan helpottuneet, voisin alkaa kiinnittää huomiota syömisiini ja alkaa vähentää päivittäin syömääni herkkujen määrää.

Herkkujen ohella olen piristänyt itseäni pimeänä aikana virtuaalisella shoppailulla. En ole vielä päätynyt ostamaan mitään, mutta kaikki överihintainen ihonhoito kiehtoo juuri nyt kovasti, kun ihmettelen aamuisin peilistä näkyviä tummia silmänalusia ja kelmeää ihonsävyä. En kirjoita toivelistallani olevista tuotteista nyt enempää, sillä tarkoituksenani on tehdä aiheesta ihan oma postauksensa. Helsingistä ostin yhden asian, joka ei ihme kyllä ollut kosmetiikkaa.

Lumin klassikkolaukku Eco Supermarket Bag X-Large maksoi maltaita, mutta ostin sen itselleni palkinnoksi muutamasta suuremmasta saavutuksesta. Tämä on tähän mennessä ensimmäinen ja ainoa design-laukkuni. Kerkesin jo hiukan harmitella miksi menin hankkimaan näin suuren laukun, mutta tila onkin osoittautunut erittäin käteväksi, koska tänne mahtuu myös Siljan tavaroita, joten pystyn tarvittaessa korvaamaan tällä erillisen hoitolaukun raahaamisen. Kerkesin haaveilemaan tästä laukusta ainakin kuusi vuotta, ja nyt se on minun. ❤

Olemme käyneet Siljan kanssa jo ihan alusta asti kerhoissa, joten olen tutustunut uudella kotiseudullani toisiin esikoisten äiteihin. Meille on muodostunut kuuden äidin porukka, joiden kanssa tapaamme kerran viikossa myös ohjattujen kerhojen ulkopuolella. En olisi osannut vuosi sitten kuvitella, että hakeudun joskus vapaaehtoisesti tällaisen uuden harrastuksen pariin tai että etsisin aikuisiällä uusia ystäviä, mutta kyllä vain näistä torstaikahvitteluista on tullut minulle tärkeä osa elämää. Kotiäitiys ylipäätään on tällä hetkellä väsyttävää, mutta edelleen kuitenkin parasta mitä tiedän.

Mitä teille kuuluu? Joko syksy väsyttää, vai onko teillä jakaa hyviä vinkkejä pirteänä pysymiseen?

Ristiriitaisia reissutunnelmia

Toinen reissupostaukseni onkin hieman tavallista haikeampaa tajunnanvirtaa. Reissumme on ollut mahtava, mutta siihen on sisältynyt myös hyvin ristiriitaisia tunnelmia. San Francisco sai mielialani hetkellisesti melko matalaksi ja pohdiskelin siellä paljon maailman epäoikeudenmukaisuutta ja podin muutenkin maailmantuskaa. Jos teillä on jo valmiiksi huono päivä, niin kehoitan lukemaan tämän postauksen jonain muuna ajankohtana.

Näimme jo viime vuonna monenlaista vietettyämme lähes kuukauden Amerikan eri osavaltioissa, mutta tällä kertaa lyhyemmällä reissulla olemme nähneet jopa enemmän kurjaa puolta Amerikasta. Kaliforniassa köyhien ja kodittomien tilanne on riistäytynyt länsimaisella mittapuulla käsistä, eikä asiaan ainakaan paikallisten käsityksen mukaan näy helpotusta. Kadulla asuvat ihmiset vaikuttavat olevan melko unohdettu joukko, eikä heidän tilanteensa helpottamiseksi ole tehty pitkäjänteisiä ratkaisuja. Erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt yrittävät auttaa kodittomia ja yhteiskunnan toimesta kodittomille on perustettu väliaikaisia suojia (joihin vain pieni osa mahtuu), mutta pitkäaikaiseen ja edulliseen asumiseen ei ole haluttu panostaa riittävästi. Pienen tutkimustyön perusteella tämä kierre on esim. San Franciscossa saanut sysäyksen 80-luvulla, kun silloinen presidentti vähensi rankalla kädellä varoja mm. julkisen puolen tarjoamista edullisista asunnoista sekä mielenterveyspalveluista.

Kaikki Kalifornian kadulle päätyneet ihmiset eivät ole huumeidenkäyttäjiä, kuten usein ajatellaan, vaan joukossa on myös ihmisiä, jotka työpaikkansa menettämisen jälkeen eivät ole pystyneet enää maksamaan huimia vuokria ja näin ollen saamaan asuntoa. Vaikka Suomessa ihmiselle yleensä kasautuu melkoinen ketju epäonnisia tapahtumia ennen asunnottomaksi päätymistä, muistuttaa tämän elokuvissa satumaisen osavaltion tilanne jokseenkin myös Suomen tilannetta. Sillä erotuksella toki, että täällä ihmisiä asuu moninkertainen määrä Suomeen verrattuna ja myös ongelmat näkyvät räikeämpinä.

Yövyimme San Franciscon jälkeen kolme yötä Fresnossa, joka on tunnettu kodittomista asukkaistaan sekä telttakylistä, jotka kaupunki on vuosien saatossa välillä päättänyt tuhota ilman että ihmisille on tarjottu vaihtoehtoista ratkaisua asumiseen. Kaupunki on myös kuuluisa rikollisuudestaan ja huumeongelmistaan. Tämä ei kuitenkaan näyttäytynyt meille turisteille mitenkään, koska turisteille on tietenkin tehty omat turvalliset ja hyvien palveluiden kanssa varustetut alueensa. Fresno on suhteellisen pieni kaupunki, mutta senkin sisälle mahtuu valtavat ristiriidat ja eriarvoisuus.

Turistina Kalifornian tiettyihin ihmisiin kohdistuvaa köyhyysongelmaa ei välttämättä satunnaisia kodittomia lukuunottamatta näe, ellei satu eksymään tietyille, turisteille epämieluisiksi kuvailluille alueille. San Francisco tekee tosin tässä poikkeuksen, siellä kurjuuden näkemiseltä ei voi välttyä. Kalifornian runsas kodittomien määrä on mielestäni osavaltion häpeäpilkku, jolle soisi tehtävän jotakin pikaisesti. Jonkun pitäisi tehdä jotakin on toki lause, joka minun on helppo todeta, mutta jonka tueksi itselläni ei ole antaa muuta konkreettista lisäneuvoa kuin tuttu virsi rahan suuntaamisesta enemmän tiettyihin palveluihin.

Olimme kerinneet viettää Fresnossa yhden yön ja tokeentua jo hieman San Franciscon meihin jättämästä alakuloisesta vireestä, kunnes aamulla Facebookia selatessa törmäsimme uutisiin oman kotikaupunkimme tragediasta. En edes ymmärtänyt koko asiaa aluksi, mutta iltapäivällä tieto tavoitti tunnetasolla mieleni ja koko loppupäivä meni epätodellisessa sumussa.

En halua ottaa kantaa blogissa politiikkaan tai kommentoida Turun tapahtumia muutenkaan tässä foorumissa sen enempää, mutta yksi toive minulla olisi. Itsekin perheenjäseniä menettäneenä muistan miltä kaikki spekulaatio asiaan liittyen tuntui vielä vuosien jälkeenkin. Toivoisin, että Turun iskussa läheisensä menettäneet saisivat surra omaisiaan rauhassa ilman someraivoa. Tapahtuma kosketti kaikkia suomalaisia ja kukaan ei haluaisi vastaavaa tapahtuvan uudelleen, joten reaktiot ovat toki hyvin ymmärrettäviä. Tällä hetkellä minut kuitenkin tekee hyvin surulliseksi se, että näen omassa Facebook-syötteessäni jopa keskenään läheisten ihmisten laukovan näppäimistönsä kautta toisilleen ilkeyksiä kuin riitely jotenkin muuttaisi asioita paremmaksi.

Hetkellisistä angstisista ajatuksistani huolimatta reissumme on ollut erittäin onnistunut ja koen itseni melko valmiiksi palaamaan taas viikon päästä arkeen, kun lomani loppuu. Reissun paras asia on ollut se, että olen tajunnut lähes kipeää tekevän voimakkaasti olevani ihan käsittämättömän onnekas ihminen. Tämä on yleensäkin pidemmissä matkoissa parasta: omaa elämää tulee usein mietittyä monelta eri kantilta ja arvostus sitä kohtaan kasvaa. Tiedän loman loputtua alkavani taas murehtia pieniä asioita kuin ne olisivat suurikin taakka, mutta toivon mukaan pystyn edes välillä palauttamaan mieleeni tämän matkalla kokemani tunteen.

Valoisaa uutta viikkoa kaikille!

P.S. Mieheni vaikutti hieman hämmentyneeltä luettuaan tämän postauksen. Hän ihmetteli, että koinko San Franciscon todellakin pelkästään negatiivisesti. Koin siksi tarpeelliseksi painottaa vielä teillekin, että ei, en todellakaan kokenut. Halusin vain tuoda tässä tekstissä esiin mieleeni nousseita ristiriitoja ja surullisempia puolia usein hohdokkaana kuvatun paikan todellisuudesta. Palaan San Franciscoon blogin puolella vielä myöhemmin positiivisemmissa merkeissä. 🙂

Hello from California!

Käsittääkseni useampi lukijani tykkäsi viime vuoden road trip-postauksistani, joten ajattelin tälläkin kertaa kirjoitella hiukan reissukuulumisia. 🙂 Kirjoittaessani tätä olen tosiaan seitsemättä päivää Kaliforniassa. Lensimme miehen kanssa 7. elokuuta Suomesta Los Angelesiin ja nyt matkaamme parhaillaan vuokra-autolla länsirannikkoa pitkin kohti San Franciscoa ja Sacramentoa.

Palaamme Suomeen 24.8., eli reissua on jäljellä vielä hyvä tovi. Olen kirjoitellut verkkaisesti matkakertomusta, mutta paljon on myös jäänyt dokumentoimatta, sillä matkustustahtimme on ollut jälleen melko kiivas, enkä ole iltaisin ollut kirjoittamistuulella tai muuten vain ehtinyt orientoitumaan blogiin. Aamupäivisin autossa istuessa minulla on parhaiten aikaa kirjoittaa, mutta varsinkin suurempien kaupunkien alueella minunkin silmäparini tarvitaan tarkkailemaan liikennettä, ennakoimaan kaistanvaihtoja sekä seuraamaan navigaattorin ohjeistusta. Yhtenä iltana minulla olisi ollut mainiosti aikaa, mutta juuri silloin motellimme nettiyhteys pätki.

Lähdimme reissuun tälläkin kertaa melko suunnittelematta. Meillä oli tiedossa vain muutama kaupunki ja nähtävyys, jotka halusimme ehdottomasti nähdä ja kokea. Losissa olimme jo viime vuonna, mutta vain parin päivän ajan. Lähdimme nytkin Losista jo yhden yön jälkeen kohti San Diegoa, mutta aiomme viettää pohjoisesta palattuamme loppuloman Losissa.

Vaikka blogiin ei vielä ihan hetkeen tipahtelisi uusia reissupostauksia, matkantekoamme voi seurata Instagramissa kuvien sekä storiesin puolella. Klik.

Viime vuonna teimme Amerikan coast to coast-reissun, jolloin kirjoittelin jo muutamia postauksia mm. kosmetiikkaostoksista. Postaukset voi lukea alla olevista linkeistä:

Kosmetiikan shoppailu Amerikassa (klik)

Ruokarajoitteisen matkailu Amerikassa (klik)

Albuquerque (klik)

Yleistä reissusta (klik)

Olemme nyt levänneet pari päivää Salinasin pikkukaupungissa Kalifornian keskirannikolla ja keränneet voimia San Franciscoa varten. San Franciscoon lähtö on  saanut meidät jopa hieman suunnittelemaan ja valmistautumaan, koska siellä turistin ei tunnetusti kannata palloilla aivan missä tahansa.

Jos teitä kiinnostaa jokin tietty asia Kalifornian road tripissa ja haluaisitte kuulla jostakin enemmän, niin kertokaa se toki kommenteissa! 🙂