Mitä meille kuuluu

Lupailin taannoin postausta Helsinki-päivästämme, mutta koska tajusin etten osaa kirjoittaa pelkästään yhdestä päivästä, ajattelin kertoa  hiukan laajemmin mitä meille kuuluu juuri nyt. Kuvituksena on otoksia Helsinki-päivästämme.

Meille on tosiaan muodostunut miehen kanssa perinteeksi viettää joka vuoden lokakuussa rentoa kulttuurin ja shoppailun täyteistä päivää Helsingissä. Nuo reissut ovat osoittaneet, että aina ei tarvitse lähteä ulkomaille asti rentoutuakseen, kun hotelliyö ja hauska tekeminen voivat onnistua ihan Suomessakin. Vajaan parin vuorokauden irtiotto kotimaassa ei maksa läheskään yhtä paljon kuin ulkomaanmatka, mutta on kuitenkin ehdottomasti odottamisen arvoinen asia, joka piristää arjen ja pimeimmän vuodenajan keskellä. Tänä vuonna reissu oli toki hieman erilainen ja sanottakoon nyt ihan kaunistelematta, että ei myöskään aivan yhtä rentouttava, sillä meillä oli kolmas perheenjäsenemme mukana. 😀

Meillähän oli vauvan kanssa tosi helppoa ensimmäiset kolme ja puoli kuukautta, mutta reilu kuukausi sitten tietyt asiat alkoivat muuttua hiukan haastavammaksi. Samaan aikaan kun vauvasta tuli aktiivisempi ja hän oppi erilaisia taitoja, muuttuivat yöt meillä aika karseiksi. Silja ei malta nykyään keskittyä päivisin syömään, kun ympärillä on niin paljon kaikkea jännää katseltavaa, joten hän tankkaa öisin ja haluaa muutenkin viettää yöllä aikaa rinnalla lähes jatkuvasti. Ja jos hän sattuukin nukkumaan, herää hän kuitenkin ainakin tunnin välein tai vähintäänkin itkee ja huutelee unissaan. Viimeisimpänä levottomuutta öihin aiheuttavana ilmiönä ovat painajaiset, joista Silja ei tunnu pääsevän yli kuin pitkällisen lohduttamisen ja sylissä heijaamisen jälkeen. Meillä nukutaan siis tällä hetkellä erittäin pätkissä ja huonosti.

Tavallaan tämä vaihe on se, jota olen koko ajan jollakin tasolla odottanut alkavaksi, sillä olin vielä itse lapsettomana ajatellutkin vauva-arjen olevan juuri tällaista valvomista ja väsynyttä koomailua. Silloin kun Silja vielä nukkui melkein kellon ympäri heräten siinä välissä vain pari kertaa syömään, ajattelin aina ettei näin mahtava meininki voi jatkua ja muistutin itseäni nauttimaan joka hetkestä. Vaikka nämä ”nelikuisen hulinat” ovat rankkaa aikaa, yritän kuitenkin olla kiitollinen siitä, että sain nukkua ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa, eikä minulla ole taakkana kuukausien aiempia univelkoja. Tavallaan olen myös tyytyväinen siitä, että tiedän nyt mitä elämä vauvan kanssa voi olla vaaleanpunaisen kuplan ulkopuolella. Ja olenhan minä myös toki ylpeä itsestäni ja miehestäni ja siitä, että olemme jaksaneet näinkin hyvin ja pysyneet kasassa muutamien tuntien yöunilla.

Yleisesti voisin todeta Siljasta, että hän on kaikin puolin loistava tyyppi. Jännä sekoitus minun harkitsevan oloista tarkkaavaisuutta sekä miehen vilkkaampaa ja vaihtelunhaluisempaa olemusta. Vaikka väsymys painaa usein, on mahtavaa seurata hänen kehittymistään ja tehdä hänen kanssaan uusia asioita yhdessä. Helsingin reissumme oli ensimmäinen yhteinen minilomamme ja se meni hänen kanssaan muuten aivan moitteettomasti, mutta yö toki pyörittiin hotellin lakanoissa unettomina ja turhautuneina. Kiasmassa käynnin aikana hän nukkui tyytyväisenä ja soi näin vanhemmilleen rauhan taiteen tuijotteluun.

Päivät sujuvat katkonaisista öistä huolimatta nykyään helpommin kuin Siljan ollessa vastasyntynyt, sillä olemme miehen kanssa oppinet uudenlaisen tehokkaamman elämäntyylin, emmekä enää kuluta aikaamme pelkkään haahuilemiseen tai vaikkapa ylenmääräiseen somettamiseen. Silja nukkuu hyvin päiväunia, joten silloin saan nukuttua hiukan itsekin, sekä tehtyä kotitöitä tai vaikka kirjoitettua blogia.

Kaikki makea maistuu minulle tällä hetkellä aivan liian hyvin, sillä herkut ovat helppo ja nopea tapa nostaa hetkeksi energiatasoja ja piristää pitkältä tuntuvaa päivää. Ennen yksi rivi suklaata oli minulle riittävä määrä, mutta nyt riittää hyvällä tuurilla puoli levyä. Makeaa pitää myös saada monta kertaa päivässä ja sitä useammin mitä väsyneempi olen. Olen miettinyt varovasti itsekseni, että kunhan nämä Siljan hulinat ovat ohitse tai edes hiukan helpottuneet, voisin alkaa kiinnittää huomiota syömisiini ja alkaa vähentää päivittäin syömääni herkkujen määrää.

Herkkujen ohella olen piristänyt itseäni pimeänä aikana virtuaalisella shoppailulla. En ole vielä päätynyt ostamaan mitään, mutta kaikki överihintainen ihonhoito kiehtoo juuri nyt kovasti, kun ihmettelen aamuisin peilistä näkyviä tummia silmänalusia ja kelmeää ihonsävyä. En kirjoita toivelistallani olevista tuotteista nyt enempää, sillä tarkoituksenani on tehdä aiheesta ihan oma postauksensa. Helsingistä ostin yhden asian, joka ei ihme kyllä ollut kosmetiikkaa.

Lumin klassikkolaukku Eco Supermarket Bag X-Large maksoi maltaita, mutta ostin sen itselleni palkinnoksi muutamasta suuremmasta saavutuksesta. Tämä on tähän mennessä ensimmäinen ja ainoa design-laukkuni. Kerkesin jo hiukan harmitella miksi menin hankkimaan näin suuren laukun, mutta tila onkin osoittautunut erittäin käteväksi, koska tänne mahtuu myös Siljan tavaroita, joten pystyn tarvittaessa korvaamaan tällä erillisen hoitolaukun raahaamisen. Kerkesin haaveilemaan tästä laukusta ainakin kuusi vuotta, ja nyt se on minun. ❤

Olemme käyneet Siljan kanssa jo ihan alusta asti kerhoissa, joten olen tutustunut uudella kotiseudullani toisiin esikoisten äiteihin. Meille on muodostunut kuuden äidin porukka, joiden kanssa tapaamme kerran viikossa myös ohjattujen kerhojen ulkopuolella. En olisi osannut vuosi sitten kuvitella, että hakeudun joskus vapaaehtoisesti tällaisen uuden harrastuksen pariin tai että etsisin aikuisiällä uusia ystäviä, mutta kyllä vain näistä torstaikahvitteluista on tullut minulle tärkeä osa elämää. Kotiäitiys ylipäätään on tällä hetkellä väsyttävää, mutta edelleen kuitenkin parasta mitä tiedän.

Mitä teille kuuluu? Joko syksy väsyttää, vai onko teillä jakaa hyviä vinkkejä pirteänä pysymiseen?

Mainokset

Ristiriitaisia reissutunnelmia

Ristiriitaisia reissutunnelmia

Toinen reissupostaukseni onkin hieman tavallista haikeampaa tajunnanvirtaa. Reissumme on ollut mahtava, mutta siihen on sisältynyt myös hyvin ristiriitaisia tunnelmia. San Francisco sai mielialani hetkellisesti melko matalaksi ja pohdiskelin siellä paljon maailman epäoikeudenmukaisuutta ja podin muutenkin maailmantuskaa. Jos teillä on jo valmiiksi huono päivä, niin kehoitan lukemaan tämän postauksen jonain muuna ajankohtana.

Näimme jo viime vuonna monenlaista vietettyämme lähes kuukauden Amerikan eri osavaltioissa, mutta tällä kertaa lyhyemmällä reissulla olemme nähneet jopa enemmän kurjaa puolta Amerikasta. Kaliforniassa köyhien ja kodittomien tilanne on riistäytynyt länsimaisella mittapuulla käsistä, eikä asiaan ainakaan paikallisten käsityksen mukaan näy helpotusta. Kadulla asuvat ihmiset vaikuttavat olevan melko unohdettu joukko, eikä heidän tilanteensa helpottamiseksi ole tehty pitkäjänteisiä ratkaisuja. Erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt yrittävät auttaa kodittomia ja yhteiskunnan toimesta kodittomille on perustettu väliaikaisia suojia (joihin vain pieni osa mahtuu), mutta pitkäaikaiseen ja edulliseen asumiseen ei ole haluttu panostaa riittävästi. Pienen tutkimustyön perusteella tämä kierre on esim. San Franciscossa saanut sysäyksen 80-luvulla, kun silloinen presidentti vähensi rankalla kädellä varoja mm. julkisen puolen tarjoamista edullisista asunnoista sekä mielenterveyspalveluista.

Kaikki Kalifornian kadulle päätyneet ihmiset eivät ole huumeidenkäyttäjiä, kuten usein ajatellaan, vaan joukossa on myös ihmisiä, jotka työpaikkansa menettämisen jälkeen eivät ole pystyneet enää maksamaan huimia vuokria ja näin ollen saamaan asuntoa. Vaikka Suomessa ihmiselle yleensä kasautuu melkoinen ketju epäonnisia tapahtumia ennen asunnottomaksi päätymistä, muistuttaa tämän elokuvissa satumaisen osavaltion tilanne jokseenkin myös Suomen tilannetta. Sillä erotuksella toki, että täällä ihmisiä asuu moninkertainen määrä Suomeen verrattuna ja myös ongelmat näkyvät räikeämpinä.

Yövyimme San Franciscon jälkeen kolme yötä Fresnossa, joka on tunnettu kodittomista asukkaistaan sekä telttakylistä, jotka kaupunki on vuosien saatossa välillä päättänyt tuhota ilman että ihmisille on tarjottu vaihtoehtoista ratkaisua asumiseen. Kaupunki on myös kuuluisa rikollisuudestaan ja huumeongelmistaan. Tämä ei kuitenkaan näyttäytynyt meille turisteille mitenkään, koska turisteille on tietenkin tehty omat turvalliset ja hyvien palveluiden kanssa varustetut alueensa. Fresno on suhteellisen pieni kaupunki, mutta senkin sisälle mahtuu valtavat ristiriidat ja eriarvoisuus.

Turistina Kalifornian tiettyihin ihmisiin kohdistuvaa köyhyysongelmaa ei välttämättä satunnaisia kodittomia lukuunottamatta näe, ellei satu eksymään tietyille, turisteille epämieluisiksi kuvailluille alueille. San Francisco tekee tosin tässä poikkeuksen, siellä kurjuuden näkemiseltä ei voi välttyä. Kalifornian runsas kodittomien määrä on mielestäni osavaltion häpeäpilkku, jolle soisi tehtävän jotakin pikaisesti. Jonkun pitäisi tehdä jotakin on toki lause, joka minun on helppo todeta, mutta jonka tueksi itselläni ei ole antaa muuta konkreettista lisäneuvoa kuin tuttu virsi rahan suuntaamisesta enemmän tiettyihin palveluihin.

Olimme kerinneet viettää Fresnossa yhden yön ja tokeentua jo hieman San Franciscon meihin jättämästä alakuloisesta vireestä, kunnes aamulla Facebookia selatessa törmäsimme uutisiin oman kotikaupunkimme tragediasta. En edes ymmärtänyt koko asiaa aluksi, mutta iltapäivällä tieto tavoitti tunnetasolla mieleni ja koko loppupäivä meni epätodellisessa sumussa.

En halua ottaa kantaa blogissa politiikkaan tai kommentoida Turun tapahtumia muutenkaan tässä foorumissa sen enempää, mutta yksi toive minulla olisi. Itsekin perheenjäseniä menettäneenä muistan miltä kaikki spekulaatio asiaan liittyen tuntui vielä vuosien jälkeenkin. Toivoisin, että Turun iskussa läheisensä menettäneet saisivat surra omaisiaan rauhassa ilman someraivoa. Tapahtuma kosketti kaikkia suomalaisia ja kukaan ei haluaisi vastaavaa tapahtuvan uudelleen, joten reaktiot ovat toki hyvin ymmärrettäviä. Tällä hetkellä minut kuitenkin tekee hyvin surulliseksi se, että näen omassa Facebook-syötteessäni jopa keskenään läheisten ihmisten laukovan näppäimistönsä kautta toisilleen ilkeyksiä kuin riitely jotenkin muuttaisi asioita paremmaksi.

Hetkellisistä angstisista ajatuksistani huolimatta reissumme on ollut erittäin onnistunut ja koen itseni melko valmiiksi palaamaan taas viikon päästä arkeen, kun lomani loppuu. Reissun paras asia on ollut se, että olen tajunnut lähes kipeää tekevän voimakkaasti olevani ihan käsittämättömän onnekas ihminen. Tämä on yleensäkin pidemmissä matkoissa parasta: omaa elämää tulee usein mietittyä monelta eri kantilta ja arvostus sitä kohtaan kasvaa. Tiedän loman loputtua alkavani taas murehtia pieniä asioita kuin ne olisivat suurikin taakka, mutta toivon mukaan pystyn edes välillä palauttamaan mieleeni tämän matkalla kokemani tunteen.

Valoisaa uutta viikkoa kaikille!

P.S. Mieheni vaikutti hieman hämmentyneeltä luettuaan tämän postauksen. Hän ihmetteli, että koinko San Franciscon todellakin pelkästään negatiivisesti. Koin siksi tarpeelliseksi painottaa vielä teillekin, että ei, en todellakaan kokenut. Halusin vain tuoda tässä tekstissä esiin mieleeni nousseita ristiriitoja ja surullisempia puolia usein hohdokkaana kuvatun paikan todellisuudesta. Palaan San Franciscoon blogin puolella vielä myöhemmin positiivisemmissa merkeissä. 🙂

Hello from California!

Hello from California!

Käsittääkseni useampi lukijani tykkäsi viime vuoden road trip-postauksistani, joten ajattelin tälläkin kertaa kirjoitella hiukan reissukuulumisia. 🙂 Kirjoittaessani tätä olen tosiaan seitsemättä päivää Kaliforniassa. Lensimme miehen kanssa 7. elokuuta Suomesta Los Angelesiin ja nyt matkaamme parhaillaan vuokra-autolla länsirannikkoa pitkin kohti San Franciscoa ja Sacramentoa.

Palaamme Suomeen 24.8., eli reissua on jäljellä vielä hyvä tovi. Olen kirjoitellut verkkaisesti matkakertomusta, mutta paljon on myös jäänyt dokumentoimatta, sillä matkustustahtimme on ollut jälleen melko kiivas, enkä ole iltaisin ollut kirjoittamistuulella tai muuten vain ehtinyt orientoitumaan blogiin. Aamupäivisin autossa istuessa minulla on parhaiten aikaa kirjoittaa, mutta varsinkin suurempien kaupunkien alueella minunkin silmäparini tarvitaan tarkkailemaan liikennettä, ennakoimaan kaistanvaihtoja sekä seuraamaan navigaattorin ohjeistusta. Yhtenä iltana minulla olisi ollut mainiosti aikaa, mutta juuri silloin motellimme nettiyhteys pätki.

Lähdimme reissuun tälläkin kertaa melko suunnittelematta. Meillä oli tiedossa vain muutama kaupunki ja nähtävyys, jotka halusimme ehdottomasti nähdä ja kokea. Losissa olimme jo viime vuonna, mutta vain parin päivän ajan. Lähdimme nytkin Losista jo yhden yön jälkeen kohti San Diegoa, mutta aiomme viettää pohjoisesta palattuamme loppuloman Losissa.

Vaikka blogiin ei vielä ihan hetkeen tipahtelisi uusia reissupostauksia, matkantekoamme voi seurata Instagramissa kuvien sekä storiesin puolella. Klik.

Viime vuonna teimme Amerikan coast to coast-reissun, jolloin kirjoittelin jo muutamia postauksia mm. kosmetiikkaostoksista. Postaukset voi lukea alla olevista linkeistä:

Kosmetiikan shoppailu Amerikassa (klik)

Ruokarajoitteisen matkailu Amerikassa (klik)

Albuquerque (klik)

Yleistä reissusta (klik)

Olemme nyt levänneet pari päivää Salinasin pikkukaupungissa Kalifornian keskirannikolla ja keränneet voimia San Franciscoa varten. San Franciscoon lähtö on  saanut meidät jopa hieman suunnittelemaan ja valmistautumaan, koska siellä turistin ei tunnetusti kannata palloilla aivan missä tahansa.

Jos teitä kiinnostaa jokin tietty asia Kalifornian road tripissa ja haluaisitte kuulla jostakin enemmän, niin kertokaa se toki kommenteissa! 🙂

Uusi yritys pakata järkevästi – 16 päivää Kaliforniassa

Uusi yritys pakata järkevästi – 16 päivää Kaliforniassa

Olen kehittänyt viimeisen vuoden aikana melko ristiriitaisen suhteen pakkaamiseen. Tavallaan minusta on ihanaa pohtia mitä otan mukaan matkalle ja suunnittelu voikin parhaimmillaan olla iso ja tärkeä osa matkan etukäteisfiilistelyä. Toisaalta inhoan pakkaamista, sillä minua melkeinpä ärsyttää jo valmiiksi tietää, että otan jälleen aivan liikaa tavaraa mukaan. Liiallinen tavaramäärä lisää kaaosta, ylimääräistä etsimistä ja ajanhukkaa määränpäässä, joten siksi sitä olisi tietenkin mukavaa välttää.

Kuten viime vuonna samoihin aikoihin, olemme lähdössä jälleen hieman pidempään reissuun, tällä kertaa road tripille Kaliforniaan. Vaikka matkalaukkutilaa on huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Wienin reissuun pakatessa, välttäisin mielelläni viimeksi tekemäni mokat. Haluaisin tällä kertaa lähteä aivan erityisen kevyin kantamuksin, sillä opin jo viime vuonna, että Amerikan matkasta ei todellakaan selviä ilman ostosten tekoa. Jos olen ihan rehellinen, niin mielelläni jättäisin kaiken kosmetiikan kotiin ja ostaisin paikan päältä mahtavan tekosyyn kera kaiken uutena, mutta tähän olen liian järkevä. 😀

Suurin kompastuskiveni matkatavaroiden kanssa on edelleen kosmetiikkatuotteet, sillä pakkaan niitä lähes poikkeuksetta aivan liikaa mukaan.  Ajattelin tällä kertaa nyt ihan oikeasti ottaa tarvittavat tuotteet muutamaa asiaa lukuunottamatta mukaan näytepusseina ja näytekokoina.  Pyrin siihen, että en joudu raahaamaan ainakaan Suomesta mukaan otettua kosmetiikkaa takaisin kotiin, vaan toivon mukaan olen osannut laskea kahden ihmisen kulutuksen sen verran oikein, että kaikki loppuu matkan aikana. Tällä kertaa hyödynnän myös muita kierrätykseen meneviä pakkauksia. Esim. shampooni pakkasin mukaan Dermosilin vanhaan suihkugeelipulloon. Tässä vinkissä ei varmaan ole mitään uutta kenellekään, mutta yritän nyt kerrankin oikeasti itse sisäistää tämän. 😀

Matkakohteessamme tärkein kosmetiikkatuote on aurinkosuoja, joten panostan siihen. Aurinkovoiteet saisi toki ostettua helposti paikan päältäkin, mutta haluan käyttää loppuun tänä kesänä korkatut tuotteet, kun ne ovat vielä käyttökelpoisia, enkä haluaisi ostaa uusia aurinkotuotteita Suomeen raahattavaksi enää tässä vaiheessa kesää. Muistan viime kesän reissusta, että aurinkovoidetta ja ihon suojaamiseen sekä kosteuttamiseen käytettäviä voiteita kului puolet enemmän kuin olin kuvitellut. Auringon lisäksi merivesi ja pitkät päivät ilmastoidussa autossa tekivät iholle tehtävänsä. Kuvan tuotteet ovat tosiaan olleet jo tänä kesänä käytössä, eivätkä suinkaan ole täysinäisiä.

Kosmetiikan ohella toinen murheenkryynini on vaatteiden valitseminen. Minulla ei ole mitään vaikeuksia jättää kotiin esim. erilaisia sähkölaitteita, kuten hiustenkuivaajaa, mutta ilman vaatteita ei kukaan pysty olemaan. Olen oppinut kantapään kautta miten tärkeää on selvittää millainen sää matkakohteessa on. Itse varaudun hieman säätiedoitusten lupauksia kylmempiin olosuhteisiin, koska useissa maissa ilma viilenee iltaa kohden ja on tylsää joutua heti ensimmäisenä ostamaan matkakohteessa uusia vaatteita tai kenkiä vilustumisen pelossa. Road tripilla voi tulla vastaan muutenkin yllättäviä olosuhteita, tai innostus mennä vaikkapa vuorenhuipulle, kuten me viime vuonna Albuquerquessa.

Vaatteet painavat paljon, joten ne kannattaa valita tarkoin. Itse olen huomannut vaihtavani vaatteita matkoilla enemmän kuin kotona ollessa, koska kävelen ja tämän myötä myös tietysti hikoilen huomattavasti enemmän. Erityisesti paitoja kuluu paljon. Mikäli tilaa matkalaukussa on niukasti, suosittelen lämpimästi ottamaan matkalle mukaan sellaisia vaatteita, jotka joutaisivat joka tapauksessa pois lähiaikoina. Tällöin vaatteet voi jättää matkakohteeseen, eikä niitä tarvitse raahata takaisin mukanaan. Jos ajatus kohdemaan ”roskaamisesta” ahdistaa, voi siellä toki etsiä niille sopivan kierrätyspisteen. Kuulin tämän vinkin eräältä paljon reissaavalta ihmiseltä jo vuonna 2006, mutta en käsittänyt sitä silloin, koska vaatteiden pois laittaminen tuntui vieraalta ajatukselta. Nykyinen vaatevarastoni on melko niukka, joten joudun uusimaan usein tiettyjä vaatekappaleita ja olenkin säästänyt monia vaatteita tätä matkaa silmällä pitäen. Ajatusta voi soveltaa myös jalkineisiin. Otin itse viime kesän Amerikan matkalle mukaan jo valmiiksi kuluneita sandaaleja, ja ne olivatkin roskiskunnossa Suomeen palatessa. Kenkiä on toki kivaa myös ostaa matkoilta, mutta ne tuovat matkalaukkuun reilusti lisää painoa. Tällä kertaa päätin selvitä kahden kenkäparin turvin. Sandaalit eivät enää matkaa kanssani takaisin Suomeen.

Voihan olla, että jollakulla ei ole vaatekaapissaan kulahtaneita vaatteita, joista haluaisi hankkiutua eroon. Tällöin mukaan otettavat vaatteet kannattaa valita tietyin perustein. Minulla on tapana käyttää aina hyvin jämäkästi istuvia (lue: tiukkoja) vaatteita, jolloin varsinkaan suoraan ihokosketuksessa olevia yläosia ei voi käyttää kuin yhden päivän. Lainasin Wienissä olosuhteiden pakosta miehen itselleni hyvinkin löysää collegepaitaa, ja huomasin pärjääväni sen kanssa hyvin kolme päivää. Aluspaitoja pitää toki varata edelleen mukaan omansa jokaiselle päivälle, mutta ainakaan turhia päällispaitoja ei kannata raahata mukana. Jos matkakohteessa aikoo viipyä pidempään, kannattaa toki käyttää hyödyksi mahdollisuus vaatteiden pesuun. Amerikassa oli joidenkin motellien yhteydessä automaatteja, joista sai ostettua pieniä määriä pyykinpesuainetta.

Jos saisin valita tulevaan reissuun vain yhden vaatteen, olisi se tämä Vilasta viime vuonna ostettu kahdeksan euroa maksanut mekko. Se sopii Kalifornian helteeseen ja se on helppo pestä vaikka joka ilta motellilla, sillä se  kuivuu noin 20 minuutissa. Yritin etsiä tällaista toista tänä kesänä, mutta en harmikseni enää löytänyt.

Vielä yksi vähäpätöiseltä vaikuttava, mutta tietyllä hetkellä yllättävänkin tärkeä asia: mikäli matkakohteessa on edes jollakin todennäköisyydellä luvassa sadetta, kannattaa ottaa mukaan kunnollinen, taiteltava sateenvarjo. Turisteille kaupatuilla halvoilla sateenvarjoilla ei tee rivakammassa tuulessa mitään, vaan ne hajoavat alta aikayksikön.

Kuulisin nyt mielelläni teidän parhaat vinkkinne pakkaamiseen! Kosmetiikkakasaa saa myös kommentoida ihan vapaasti. 😀 Joitain tuotteita olen jo kuvaamishetken jälkeen poistanutkin mukaan otettavien joukosta. Meikkejä en kuvannut, koska en edelleenkään ole päättänyt mitä otan mukaan, mutta mikäli postaus niistä kiinnostaa, kertokaa se kommenteissa! 🙂

Osa kuvissa näkyvistä tuotteista on saatu blogin kautta.

13 asiaa Wienistä

13 asiaa Wienistä

Vietimme ensimmäistä hääpäiväämme Wienissä, ja kirjoittelinkin jo matkalle mukaan ottamastani kosmetiikasta. Tänään minun on tarkoitus kertoa yleisemmin siitä, minkälainen paikka Wien oli matkailijan silmin. Kuvituksena on kännykällä napattuja otoksia reissun varrelta.

Älkää antako ensimmäisen kuvan hämätä. Wienin kevät on ollut säätiloiltaan vaihteleva samoin kuin täällä Suomessa. Ensimmäiset kaksi päivää vietimmekin hyisessä, räntäisessä säässä, jolloin parhaita keksintöjä ikinä olivat sateenvarjo ja kaikki mahdolliset lämpimät vaatteet, jotka olivat päätyneet matkalaukun täytteeksi. Reissun viimeisinä päivinä saimme onneksi jo nauttia auringosta.

Korostan, että vietin Wienissä viisi päivää, joten tämä oli tosiaan se vaikutelma, joka itselleni syntyi tuon lyhyehkön visiitin aikana.

  • Ihmiset olivat ystävällisiä ja mukavia! Jotenkin Wienissä oli alusta asti kotoisa olo, sillä ihmisillä vaikutti olevan paljon yhtäläisyyksiä suomalaisten kanssa. Rehellisyys ja jämptiys ainakin. Ihmiset olivat kyllä avoimempia ja ystävällisempiä, mutta hieman myös suomalaiseen jäyhyyteen sopivan pidättyväisiä ja esim. kaupoissa sai katsella rauhassa ilman että joku oli koko ajan kimpussa. Rehellisyydestä jäi mieleen esimerkki, kun joku onneton oli jättänyt pankkiautomaatille rahansa. Joku ohikulkija huomasi rahat ja alkoi suureen ääneen kailottaa ihmisille, että hei kuka on jättänyt rahansa tänne. Kukaan ei ilmoittautunut rahojen omistajaksi, joten rahojen löytäjä jäi yleisön kera päivittelemään asiaa rahatukko kädessään automaatin eteen.
  • Wieniin oli vaivatonta matkustaa, sillä lento kesti yhteensä vain kolme tuntia. Lyhyestä matkustusajasta huolimatta minulla oli ehdottomasti sellainen olo, että olen ulkomailla. Yleensä jos pääsen lomakohteeseeni hyvin nopeasti, jää minulle helposti sellainen olo, etten ole oikeasti ulkomailla. Mies manailee tuon tuosta pitkiä lentoja, mutta minusta esim. Jenkkeihin lennettävä 10 tuntia on oikein hyvä aika.

  • Julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen oli mukavaa ja helppoa. Ostimme netin kautta jo Suomessa Wiener Linien-passin mobiiliversion viikoksi. Meidän passimme sisälsi lentokenttäkuljetuksen Cat-junalla, mikä oli jälkikäteen laskettuna se huomattavasti tyyriimpi vaihtoehto ja myöskin aika turha, koska metrolla olisi päässyt lentoasemallekin. Passimme sisälsi myös etuja nähtävyyksien pääsylippuihin. Mies muisteli, että Wiener Linien-passin saisi halvimmillaan viikoksi 12 eurolla. Se kannattaa huomioida, että lippu on kerrallaan voimassa aina maanantaista sunnuntaihin. Toki myös 24, 48 ja 72 tunnin lippuja on saatavilla. Jännää kyllä, kukaan ei pyytänyt saada nähdä kertaakaan matkalippujamme viiden päivän aikana.
  • Wienistä todella löytyy kulttuuria niille, jotka haluavat keskittyä myös siihen lomamatkallaan. Me kävimme luonnontieteiden museossa, Schönnbrunnin linnassa ja parissa kirkossa.

  • Wienissä oli enimmäkseen rauhallisen oloista. Hieman levottomampaa oli vain suurimmilla ja vilkkaimmilla metroasemilla viikonloppuiltoina myöhäiseen aikaan, ja silloin näkyvissä olikin jo useita vartijoita tarkkailemassa tilanteita. Wien oli itse asiassa paljon levollisemman ja turvallisemman oloinen kuin vaikkapa oma pääkaupunkimme.
  • Wienissä oli myös todella puhdasta ja roskiksia oli ihan joka puolella, ettei vain erehdyksessäkään kukaan heittäisi roskiaan maahan.

  • Kahviloita oli joka paikassa ja kahvi oli taivaallista. En saanut yhtään huonoa kahvikupillista koko reissun aikana. Oma valintani kahviloissa oli Verlengerter, joka oli siis käsittääkseni maltillisesti vedellä jatkettu tuplaespresso. Se muistutti paljon Americanoa, joskin oli hieman vahvempaa. Kahvikupillinen maksoi saman verran kuin Suomessa. Kahvilat tarjosivat todella edullisia leivonnaisia, mutta niihin en voinut koskea. Joistain harvoista paikoista sai gluteenittomia tuotteita, mutta ne olivat tosiaan hyvin harvassa.

  • Perinteinen ruoka Wienissä sisälsi lähes poikkeuksetta gluteenia, mutta selvisin silti hyvin reissusta ja löysin riittävästi syötävää. Paikalliset nauttivat ulkona syömisestä ja hyvästä ruoasta, ja se näkyi katukuvassa, sillä erilaisia ravintoloita oli tiheästi. Välillä nappasin hotellin viereisestä kioskista itselleni iltapalaksi kolme euroa maksavan sushiannoksen.

  • Luonnonkosmetiikka oli Wienissä todella edullista! Esimerkiksi Lavera maksoi noin puolet vähemmän kuin kotimaassa. Ostin reissusta erittäin niukasti kosmetiikkaa, mutta olisin varmaan shoppaillut enemmän, ellen olisi alkanut juuri ennen reissua potea pienoista kosmetiikkaähkyä ja ellei matkalaukkumme olisi ollut ylipainoinen jo menomatkalla. Laveran vartalovoide ja käsivoide maksoivat yhteensä alle kympin.
  • Matkalaukkuun kannattaa jättää tilaa kenkäostoksia varten, sillä Wienistä sai todella edullisesti nahkakenkiä. Ostin itse kolmet kengät, hups.

  • Wienistä ei löytynyt Sephoraa, mutta lähes saman asian ajoi Douglas. Douglasista sai esim. MACia, Laura Mercieriä, Bobbi Brownia, Benefitiä ja tietenkin kaikkia perus selektiivisiä merkkejä, kuten Dioria ja YSL:a. Douglasien valikoima vaihteli jonkin verran, ja löysin Laura Mercieriä vain yhdestä Douglasista. En toki kaikissa myymälöissä käynyt.

  • Helpon shoppailun toivossa kannatti suunnata Donau Centrum-ostoskeskukseen. Googlettelun perusteella kyseessä oli Euroopan suurimpiin kuuluva ostoskeskus, enkä kyllä ollut käynyt edes Amerikassa niin jättimäisessä ostoskeskuksessa. Lähdin reissuun sillä olettamuksella, ettei ykkösprioriteettini ole shoppailu, ja se pitikin paikkansa. Ostin Donausta ainoastaan KIKOsta pari asiaa – puuterin ja itseruskettavan voiteen levityshanskan.

  • Pidin todella paljon Wienistä, mutta en ilmeisesti niin paljon kuin mieheni. Mieheni pohtii jo milloin lähtisimme sinne uudelleen ja jopa sana muutto on mainittu. 😀 Mies tosin ihastuu aina uusiin paikkoihin varauksettomammin kuin minä. Minulle ainoastaan jotkut paikat Amerikassa ovat olleet sellaisia, jonne haluaisin palavasti palata uudelleen, ja jonne voisin harkita jopa muuttavani, jos käytännön asiat olisivat hieman helpommin hoidettavissa.

Kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne Wienistä, mikäli olette joskus käyneet siellä? Mistä piditte ja mistä ette? Mikä on suosikkikaupunkilomakohteenne Euroopassa?