Jopas oli mahtavaa saada kirjoittaa otsikkoon sana kevät! Olkoonkin että nyt saattaa olla vielä talvi, mutta kuitenkin. Kevät on monille talvikoomasta heräämisen ja kaikenlaisten projektien aloittamisen aikaa ja minuun tämä pätee ehdottomasti myös. Tänä vuonna olen ollut kevään lähestymisestä ja valon lisääntymisestä aivan erityisen innoissani, sillä ne ovat tarkoittaneet myös kesän ja vauvan saapumisen olevan lähempänä. Muuttuvasta elämäntilanteesta johtuen myös tämän kevään projektit tulevat olemaan astetta suurempia.
Rakastan nykyistä asuinaluettamme, mutta aika ajoin olen silti miettinyt kiivaasti pitäisikö meidän sittenkin muuttaa. Olen viihtynyt pääosin hyvin 50-luvun kerrostaloasunnossamme, varsinkin kun olen viettänyt elämäni onnellisimmat vuodet täällä, mutta on tässä ilmennyt myös huonoja puolia. Ylipäätään oman rauhan puute on sellainen asia, johon mittani alkaa olla viidentoista vuoden kerrostaloasumisen jälkeen täysi.
Vauva-uutinen aktivoi jälleen muuttopohdintani, vaikka olin muutaman melko vahvan epävarmuustekijän vuoksi jo päättänyt haudata ne ainakin tämän vuoden loppuun asti. En kuitenkaan voinut sivuuttaa muutamaa tosiasiaa. Ensinnäkin meillä ei ole tässä talossa hissiä, ja asumme toisessa kerroksessa. Käytännössä minun pitäisi raahata vauvan vaunuja kolmet rappuset suuntaansa vain todetakseni, että eihän meillä ole edes paikkaa, jossa vaunuja voisi säilyttää. Asumme 50 neliön kaksiossa, jossa on hyvä pohjaratkaisu, mutta eihän täällä mitään ylimääräistä tilaa ole. Meillä on nykyisessä asunnossa vaikeuksia saada ylipäätään mitään vauvan tavaroita mahtumaan minnekään.
Jotta asia ei olisi vielä tarpeeksi stressaava, päätettiin taloyhtiössämme aloittaa keväällä useamman kuukauden kestävä parvekeremontti, jonka olisi määrä olla ehkäpä kiivaimmillaan juuri vauvan syntymän aikoihin. Raukka joutuisi elämään ensimmäiset kuukautensa tolkuttoman metelin keskellä ja remontti estäisi myös parvekkeella tai ylipäätään ulkona nukuttamisen. Veikkaan että myös vauvan äiti (ja isä) olisi tässä kohtaa melko stressaantunut…
Löysin muutama viikko sitten erään omaan makuuni sekä juuri meidän tarpeisiimme täydellisen asunnon, jonka hankkimiseen meillä oli periaatteessa ihan realistiset mahdollisuudet. Oikeastaan ihan kaikki asunnossa ja sen ympäristössä tuntui kolahtavan täydellisesti. Tartuimmekin miehen kanssa lyhyehkön pohdinnan jälkeen tilaisuuteen ja kävimme viime perjantaina allekirjoittamassa kauppakirjan. Muutamme reilun kuukauden kuluttua paritalon puolikkaaseen, enkä voisi olla tästä ratkaisusta onnellisempi!
Rakastan muuttamista ja kaikkea sitä edeltävää puuhastelua, vaikka se toisaalta on myös stressaavaa, eikä muuttoa jaksaisi millään odottaa. Muuton ajattelu saa minulle kuitenkin ennen kaikkea positiivisella tavalla kutkuttavan tunteen ja minun tekee mieli alkaa suunnitella erilaisia projekteja. Tietyt rituaalit, kuten tavaran vähennys, ovat aina edeltäneet muuttojani ja kosmetiikkahamsterina onkin luonnollista, että kohdistan projektini ennenkaikkea omistamiini pulloihin ja purkkeihin. Välillä tuntuu, että pannuprojektini ja kosmetiikan kanssa hääräilyni pitävät minut järjissään kaikkien suurempien muuttoon ja asunnon myymiseen sekä ostamiseen liittyvien asioiden keskellä.
Tavoitteeni on saada maaliskuun aikana käytyä läpi kaikki tavaramme, mukaanlukien tietysti kosmetiikkani niin, ettei uuteen kotiin tarvitsisi raahata mitään turhaa. Lähdemme kuunvaihteessa viettämään miehen syntymäpäivää Dubaihin ja sieltä tarttuu varmasti jotakin mukaan, mutta muuten olen yrittänyt alkuvuoden hillitä kaikenlaisen uuden tavaran hankkimista. Joitain poikkeuksia toki löytyy ja niistä yritän saada aikaan postausta teillekin. 🙂
Muuton ja tavaran karsimisen ohella puuhaa tulee riittämään uuteen asuntoon tehtävien suurempien hankintojen sekä esimerkiksi pankin vaihdon kanssa. Saan aloittaa huhtikuussa vihdoin myös vauvan huoneen sisustamisen.
Tämän postauksen kuvituksena näkyi viime vuonna tähän aikaan ottamiani kuvia. Näistä ”meikkikokoelmani” on monilta osin muuttunut, eli monilta osin pienentynyt ja joiltain osilta myös kasvanut. Vaikka tuossa ei kaikkia meikkejäni näkynytkään, niin yleisesti voin todeta, että omistan kyllä tällä hetkellä järkevämmän arsenaalin kuin viime vuonna. 🙂
Joko saa toivottaa ihanaa kevättä? Nauttikaahan valosta ja auringosta!
ROUVA KAMELEONTTI 