Ristiriitaisia reissutunnelmia

Toinen reissupostaukseni onkin hieman tavallista haikeampaa tajunnanvirtaa. Reissumme on ollut mahtava, mutta siihen on sisältynyt myös hyvin ristiriitaisia tunnelmia. San Francisco sai mielialani hetkellisesti melko matalaksi ja pohdiskelin siellä paljon maailman epäoikeudenmukaisuutta ja podin muutenkin maailmantuskaa. Jos teillä on jo valmiiksi huono päivä, niin kehoitan lukemaan tämän postauksen jonain muuna ajankohtana.

Näimme jo viime vuonna monenlaista vietettyämme lähes kuukauden Amerikan eri osavaltioissa, mutta tällä kertaa lyhyemmällä reissulla olemme nähneet jopa enemmän kurjaa puolta Amerikasta. Kaliforniassa köyhien ja kodittomien tilanne on riistäytynyt länsimaisella mittapuulla käsistä, eikä asiaan ainakaan paikallisten käsityksen mukaan näy helpotusta. Kadulla asuvat ihmiset vaikuttavat olevan melko unohdettu joukko, eikä heidän tilanteensa helpottamiseksi ole tehty pitkäjänteisiä ratkaisuja. Erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt yrittävät auttaa kodittomia ja yhteiskunnan toimesta kodittomille on perustettu väliaikaisia suojia (joihin vain pieni osa mahtuu), mutta pitkäaikaiseen ja edulliseen asumiseen ei ole haluttu panostaa riittävästi. Pienen tutkimustyön perusteella tämä kierre on esim. San Franciscossa saanut sysäyksen 80-luvulla, kun silloinen presidentti vähensi rankalla kädellä varoja mm. julkisen puolen tarjoamista edullisista asunnoista sekä mielenterveyspalveluista.

Kaikki Kalifornian kadulle päätyneet ihmiset eivät ole huumeidenkäyttäjiä, kuten usein ajatellaan, vaan joukossa on myös ihmisiä, jotka työpaikkansa menettämisen jälkeen eivät ole pystyneet enää maksamaan huimia vuokria ja näin ollen saamaan asuntoa. Vaikka Suomessa ihmiselle yleensä kasautuu melkoinen ketju epäonnisia tapahtumia ennen asunnottomaksi päätymistä, muistuttaa tämän elokuvissa satumaisen osavaltion tilanne jokseenkin myös Suomen tilannetta. Sillä erotuksella toki, että täällä ihmisiä asuu moninkertainen määrä Suomeen verrattuna ja myös ongelmat näkyvät räikeämpinä.

Yövyimme San Franciscon jälkeen kolme yötä Fresnossa, joka on tunnettu kodittomista asukkaistaan sekä telttakylistä, jotka kaupunki on vuosien saatossa välillä päättänyt tuhota ilman että ihmisille on tarjottu vaihtoehtoista ratkaisua asumiseen. Kaupunki on myös kuuluisa rikollisuudestaan ja huumeongelmistaan. Tämä ei kuitenkaan näyttäytynyt meille turisteille mitenkään, koska turisteille on tietenkin tehty omat turvalliset ja hyvien palveluiden kanssa varustetut alueensa. Fresno on suhteellisen pieni kaupunki, mutta senkin sisälle mahtuu valtavat ristiriidat ja eriarvoisuus.

Turistina Kalifornian tiettyihin ihmisiin kohdistuvaa köyhyysongelmaa ei välttämättä satunnaisia kodittomia lukuunottamatta näe, ellei satu eksymään tietyille, turisteille epämieluisiksi kuvailluille alueille. San Francisco tekee tosin tässä poikkeuksen, siellä kurjuuden näkemiseltä ei voi välttyä. Kalifornian runsas kodittomien määrä on mielestäni osavaltion häpeäpilkku, jolle soisi tehtävän jotakin pikaisesti. Jonkun pitäisi tehdä jotakin on toki lause, joka minun on helppo todeta, mutta jonka tueksi itselläni ei ole antaa muuta konkreettista lisäneuvoa kuin tuttu virsi rahan suuntaamisesta enemmän tiettyihin palveluihin.

Olimme kerinneet viettää Fresnossa yhden yön ja tokeentua jo hieman San Franciscon meihin jättämästä alakuloisesta vireestä, kunnes aamulla Facebookia selatessa törmäsimme uutisiin oman kotikaupunkimme tragediasta. En edes ymmärtänyt koko asiaa aluksi, mutta iltapäivällä tieto tavoitti tunnetasolla mieleni ja koko loppupäivä meni epätodellisessa sumussa.

En halua ottaa kantaa blogissa politiikkaan tai kommentoida Turun tapahtumia muutenkaan tässä foorumissa sen enempää, mutta yksi toive minulla olisi. Itsekin perheenjäseniä menettäneenä muistan miltä kaikki spekulaatio asiaan liittyen tuntui vielä vuosien jälkeenkin. Toivoisin, että Turun iskussa läheisensä menettäneet saisivat surra omaisiaan rauhassa ilman someraivoa. Tapahtuma kosketti kaikkia suomalaisia ja kukaan ei haluaisi vastaavaa tapahtuvan uudelleen, joten reaktiot ovat toki hyvin ymmärrettäviä. Tällä hetkellä minut kuitenkin tekee hyvin surulliseksi se, että näen omassa Facebook-syötteessäni jopa keskenään läheisten ihmisten laukovan näppäimistönsä kautta toisilleen ilkeyksiä kuin riitely jotenkin muuttaisi asioita paremmaksi.

Hetkellisistä angstisista ajatuksistani huolimatta reissumme on ollut erittäin onnistunut ja koen itseni melko valmiiksi palaamaan taas viikon päästä arkeen, kun lomani loppuu. Reissun paras asia on ollut se, että olen tajunnut lähes kipeää tekevän voimakkaasti olevani ihan käsittämättömän onnekas ihminen. Tämä on yleensäkin pidemmissä matkoissa parasta: omaa elämää tulee usein mietittyä monelta eri kantilta ja arvostus sitä kohtaan kasvaa. Tiedän loman loputtua alkavani taas murehtia pieniä asioita kuin ne olisivat suurikin taakka, mutta toivon mukaan pystyn edes välillä palauttamaan mieleeni tämän matkalla kokemani tunteen.

Valoisaa uutta viikkoa kaikille!

P.S. Mieheni vaikutti hieman hämmentyneeltä luettuaan tämän postauksen. Hän ihmetteli, että koinko San Franciscon todellakin pelkästään negatiivisesti. Koin siksi tarpeelliseksi painottaa vielä teillekin, että ei, en todellakaan kokenut. Halusin vain tuoda tässä tekstissä esiin mieleeni nousseita ristiriitoja ja surullisempia puolia usein hohdokkaana kuvatun paikan todellisuudesta. Palaan San Franciscoon blogin puolella vielä myöhemmin positiivisemmissa merkeissä. 🙂

Alkuvuoden meikkisuosikit

Olen maininnut blogissa moneen kertaan tarkoituksestani järkeistää vuosien saatossa jättimäiseksi paisunutta meikkikokoelmaani. Keinoja jemmojen pienentämiseen ovat olleet muunmuassa meikkien myyminen, eteenpäin lahjoittaminen sekä pannuprojektit. Ja tietenkin se, että ostan nykyään huomattavasti harkitummin uusia asioita.

Alkuvuoden suosikkimeikkituotteissa näkyy selkeästi tämä projekti. Suuri osa suosikeista on jemmoistani löytyneitä jo melko vanhojakin tuotteita. Olen tästä todella tyytyväinen, sillä tässä näkyy todella konkreettisesti se, että olen tainnut ihan oikeasti sisäistää homman idean – minulla on jo kaikkea, eikä aina tarvitse ostaa uutta.

Vuoden 2017 tavoitteeksi otin käyttää vähintään kerran jokaista omistamaani meikkituotetta. Koska jemmani ovat pienentyneet huomattavasti, on tämä mahdollista 365 päivän puitteissa. Olen päätöstäni toteuttaessa saanut laitettua edelleen paljon tuotteita eteenpäin, mutta myös päätynyt ihastumaan moneen vanhaan suosikkiin. Tänään katsellaan muutamia tuotteita, joihin olen tykästynyt erityisen paljon.

MACin Strobe Liquid Lotion oli pitkään kokoelmani murheenkryyni. Maksoin siitä paljon rahaa, mutta en koskaan saanut aikaiseksi opetella käyttämään sitä, enkä näin ollen oikein millloinkaan tarttunut siihen meikatessa. Viime syksynä tajusin, että pullon sisältö alkaa olla jo luvattoman vanhaa, joten joudun heittämään sen pois, ellen saa sitä melko pian käytettyä loppuun. Nappasin putelin päivittäin käyttämieni meikkien joukkoon ja totesin pian, että minä todella pidän tästä. En edelleenkään tiedä tarkalleen mihin käyttötarkoitukseen tämä on varsinaisesti suunnattu, mutta  käytän tätä heleyttävänä primerina joko yksinään tai toisen primerin alla. Tuote on todella voimakkaasti heleyttävää koko kasvoilla käytettynä, mutta pidän sen tuomasta jäljestä. Pullon sisältö on alkanut huveta kovaa tahtia, joten saan tämän varmasti käytettyä loppuun ennen ensi syksyä, ellei tämä sitten osoita pilaantumisen merkkejä ennen sitä.

Sensai Smoothing Water Make-Up Base on uudempi ostos, johon olen kuitenkin kerinnyt palavasti ihastumaan. Tämä kosteuttava meikinpohjustaja on täydellinen pakkaskeleillä, kun iho on taipuvainen kuivumaan. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille kuivaihoisille! Edellä mainittu MAC Strobe Liquid Lotion toimii loistavasti tämän alla. Minulla on tästä työn alla oma postauksensa, joten en tarinoi tästä nyt sen enempää.

Artdecon Dita Von Teese-kokoelman Candlelight Powder (vuodelta 2013?!) on jälleen hyvä esimerkki tuotteesta, jota olen hillonnut ja ihaillut kokoelmassani, mutta en ole koskaan ottanut käyttöön. Katselin oikeasti monta vuotta tätä puuteria ja mietin, että on se kyllä nätti ja ihana, eihän tätä raaski käyttää. Parin edellisen puuterin loputtua otin tämän vihdoin käyttöön ja pääsin toteamaan, että tämä on tosiaankin nätti ja ihana myös ihan kasvoilla. Kiinnitän tällä meikkivoiteen, eikä tämä kevyestä hohdostaan huolimatta olen liian säihkyvä arkikäyttöön koko kasvoillakaan käytettynä. Minulla odottelee vuoroaan häämatkalta ostamani upea Hourglassin Ambient Lightning Powder, jonka pääsen korkkaamaan vasta kun Artdeco on käytetty loppuun.

Wet’n Wildin Comfort Zone-paletti on myöskin hyyyyvin vanha tuote, johon pääsin vasta nyt ensi kertaa ihastumaan kunnolla. Comfort Zone oli joskus vuosia sitten paletti, joka tuntui löytyvän lähes kaikilta kosmetiikkabloggaajilta tai blogeja seuraavilta. Minäkin ostin sen, mutta en koskaan ottanut käyttöön. Sävyjen laatu on makuuni aavistuksen turhan pehmoinen, mutta se ei ole ollut syynä paletin unohtumiseen, vaan lämpimät sävyt, joita olen aikaisemmin vierastanut. Nyt rakastan juuri tällaisia lämpimiä sävyjä, ja olen keksinyt parittaa paletin sävyjä useiden omistamieni ColourPopin sävyjen kanssa. Vierastan edelleen paletin oikean laidan vihreää, mutta muut sävyt ovat olleet kovassa käytössä.

Wet’n Wildin paletin vieressä lepäävä ColourPop Super Shock Shadow sävyssä Telepathy on ollut ehkä eniten käyttämäni luomivärisävy tänä vuonna. Epäröin melko pitkään sävyn tilaamista, sillä likainen vihertävä kulta ei vain kuulostanut yhtään minun sävyltäni. Onneksi tilasin, sillä vaikka tämä on todellakin ennenkuulumaton sävy kokoelmassani, olen täysin ihastunut siihen. Sävy on järjettömän pigmenttinen ja helposti levittyvä. Ihailkaa swatchia! Telepathy on oikeanpuoleisin, muut ovat suosikkisävyjäni Comfort Zone-paletista.

Maybelline The Colossal Volum’ Express Mascara on ties kuinka vanha lanseeraus, mutta pääsin itse korkkaamaan sen vasta nyt. Olen käyttänyt velvollisuudentuntoisesti pois ennestään saamiani ripsivärejä, mutta ne ovat olleet vain ”ihan kivoja”. Oli erittäin piristävää päästä vihdoin käyttämään ripsiväriä, joka teki ripset selkeästi pidemmän ja tuuheamman näköisiksi, ja jonka kanssa kauniin lopputuloksen saamiseksi ei tarvitse tehdä turhia kikkailuja. Tämä lähtee helposti vedellä pois, mitä arvostan. En tiedä myydäänkö tätä yksilöä enää, mutta Maybellinella on yleisesti älyttömän hyviä ripsivärejä.

Mavalan Oil Seal Dryerista voi jo ehkä ulkonäöstä päätellä, että vanha tuote on jälleen kyseessä. Minun on pitänyt vinkata teille tästä jo ainakin vuoden päivät, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tämä on yksinkertaisesti loistava pikakuivattaja. Öljyinen lakka kuivattaa kynsilakan nopeasti, tasoittaa mahdolliset rutut lakkauksessa ja tuntuu samalla hoitavan kynsinauhoja. Tuotteen saatavuus on hyvä ja hinta edullinen. Tämä on myös todella riittoisaa, eikä ole osoittanut öljyisen koostumuksensa vuoksi vuodenkaan aukinaisena olemisen jälkeen minkäänlaisia paksuuntumisen merkkejä. Tätä ostan jatkossakin!

Tonkikaa ihmiset meikkikätköjänne! Saatatte löytää vaikka mitä unohtuneita ihanuuksia. 🙂

Onko joku tehnyt viime aikoina löytöjä omista kokoelmistaan?

Artdecon puuteri, Mavalan pikakuivattaja ja Maybellinen ripsiväri saatu blogin kautta.

Ajatuksia FODMAP-ruokavaliosta – mitä kuuluu nyt?

Aloitin pari kuukautta sitten FODMAP-ruokavalion noudattamisen. Aiemman postaukseni voi käydä lukemassa täältä. Kuten aina kaiken uuden kanssa, olin ruokavaliomuutoksestakin aluksi todella innoissani. Ahmin aiheesta tietoa ja hankin rivakkaan tahtiin uusia tarvikkeita tukemaan uuden ruokavalioni noudattamista. Tässä kohtaa paloi muuten rahaa aivan järjettömästi! Jaksoin kokeilla hyvinkin ennakkoluulottomasti kaikkea uutta ja aloin valmistaa ruokani lähes poikkeuksetta itse. Kuitenkin aika pian alkuinnostuksen haihduttua noin kuukauden kuluttua törmäsin ensimmäisiin ongelmiin. Tämän postauksen myötä valotan teille missä ruokavalioni kanssa mennään nyt.

Huomasin FODMAP-ruokavalion positiiviset vaikutukset jo muutamassa päivässä. Oli ihan uskomaton tunne, kun olo ei ollut koko ajan turvonnut ja kivulias. Nukuin ja jaksoin paremmin. Koska jaksoin suunnitella syömiseni tarkkaan ja raahata töihin tunnollisesti omat eväät, söin todella terveellisesti. Arjen tullessa vastaan ja kuherruskuukauteni päätyttyä FODMAPin kanssa, aloin kokea pientä ärtymystä. Minua alkoi tympiä käyttää joka päivä aikaa seuraavan päivän syömisten suunnitteluun ja iänikuisten eväsrasioiden kantamiseen. Aloin tulla huolettomammaksi ateriasuunnittelun kanssa ja huomasin pian syöväni todella yksipuolisesti. Ilmeisesti söin myös liian vähän, sillä painoa putosi reilun puolen kilon viikkotahtia. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut alunperin pudottaa painoa, joten oli aika tarkistaa syömisiä.

12443376_10153481460773519_722462134_o

12874219_10153481460758519_639193493_o

Mitä minä nyt sitten oikein syön? Ruokavalioni kulmakivet ovat tällä hetkellä maustamaton ja turkkilainen jogurtti laktoosittomana, kala ja liha, kananmunat, gluteeniton leipä (kaupan tai itse tehty) banaani, marjat ja vihannekset. Miehen kanssa valmistamme usein jonkin liharuoan, jonka kanssa syön salaattia tai höyrytettyjä vihanneksia. Voisin lisätä tähän myös raakasuklaan, sillä entisenä karkkihiirenä kaipaan edelleen päivittäistä herkutteluhetkeä. Muutama itse tehty raakasuklaan pala auttaa makeanhimoon ainakin useimmiten. Koska painoni alkoi pudota nopeasti, päätin lisätä energiansaantia ja otin ruoanlaittoon mukaan enemmän joitakin paljon energiaa antavia asioita, kuten juustoa ja öljyjä.

Syön joka aamu saman aamiaisen, eli smoothien, joka sisältää noin neljä desiä maustamatonta laktoositonta jogurttia, pellavansiemenrouhetta ja chia-siemeniä, vajaan desin marjoja (yleensä puolukoita), tilkan kauramaitoa sekä yhden banaanin. Tällä jaksan muutaman tunnin. Lounaani on ollut luvattoman usein kasa vihreää salaattia tonnikalapurkillisen kera, minkä lisäksi olen fiiliksen mukaan syönyt pari gluteenitonta näkkäriä päällisillä. Välipalaksi olen syönyt mandariineja, näkkäriä tai rahkaa. Päivälliseni on ollut usein munakas vihanneksilla ja kinkulla, tai jokin ruokaisampi salaatti. Iltapalani on aina reilu, sillä tykkään edelleen syödä paljon iltaisin. Tämä ei ole mikään hyvä juttu, mutta rajansa siinäkin, miten paljon ihminen pystyy kerralla muuttamaan tapojaan. 😉 Iltapalani on lähes poikkeuksetta pari gluteenitonta näkkäriä tai riisikakkua päällisillä sekä pari desiä turkkilaista jogurttia vaahteransiirapilla. Sekaan voi lisätä silloin tällöin popsimani raakasuklaat sekä tietenkin satunnaiset hairahdukset milloin mihinkin. 🙂

12722398_10153481461988519_244828748_o

Paino siis putosi edellä mainittuja ruokia syömällä aluksi nopeaan tahtiin. Kehitys kuitenkin pysähtyi ainakin hetkellisesti heti, kun lipsuin FODMAP-ruokavaliosta ja aloin maistella silloin tällöin myös vältettävien listalla olevia ruokia. Eli toisin sanoen liian vähäinen syöminen pisti minut syömään harkitsemattomasti. Kävin läpi myös vaiheen, jossa ajattelin, että olen varmaan ylireagoinut entisiin vatsakipuihini ja ollut viime aikoina liian hysteerinen syömisteni kanssa. Tämä oli harmittava virhe, sillä sain väärin valituista syömisistä viikoksi itselleni todella tukkoisen ja turvonneen olon – sellaisen, joka minulla oli aina ennen vanhaan. Tuntui kuin aineenvaihduntani olisi pysähtynyt lähes kokonaan ja olisin vain kerännyt itseeni kaiken syömäni ja juomani. Tämä on itse asiassa tilanne juuri nyt. Tiedostan tässä selkeästi sudenkuoppani ja olenkin nyt tehnyt suunnitelmia aiempien virheideni korjaamiseksi. Minun on ensinnäkin alettava syömään monipuolisemmin ja myös enemmän. Minun on palattava tarkkaan aterioiden suunnitteluun, sillä saman tonnikalan ja näkkärin syöminen joka päivä ei vain voi johtaa mihinkään pysyvästi hyvään lopputulokseen. Teinkin jo pienen kauppareissun innostuttuani tästä Sannin postauksesta. Salaattien monipuolistamisesta osana jokapäiväistä ruokavaliota on hyvä lähteä. 🙂 Tuo on tietenkin vain yksi esimerkki, mutta olen tosiaan alkanut etsiä inspiraatiota ruoan valmistukseen eri blogeista ja lähteistä.

12516920_10153481462248519_1771315740_o

Asiat, joiden kanssa kamppailen edelleen päivittäin, ovat kahvi ja makea. Himoitsen irtokarkkeja, ja tähän himoon olen syönyt usein itse tekemääni raakasuklaata, mutta nyt alan olla kyllästynyt siihenkin. Monina työpäivinä myös tuhoan hyvän vatsa-päivän juomalla tavallista suodatinkahvia. Kahvin vähentäminen sujui aluksi paremmin, mutta nyt olen alkanut lipsua! Juon siis kapselikoneella keitettyä kahvia kotona,  mikä on osoittautunut olevan minulle ihan ok (tietenkin rajansa tässäkin), mutta suodatinkahvia vatsani ei kestä enää yhtään.

12674848_10153481466828519_1378133599_o

Vielä yksi asia, josta haluan mainita, on syöminen ulkona tai kylässä. Ravintolassa ruoan valitseminen on vielä melko yksinkertaista, koska monista annoksista saa pyytämällä pois vaikkapa sipulit ja avokadot, mutta toisten ihmisten kotona syöminen onkin sitten ihan toinen juttu. Monet ovat kovin pahoillaan, kun heillä ei ole minulle mitään tarjottavaa. Tilanteissa vaihtelee usein kahdenlainen asetelma. Joko asia on täysin ok, eikä siitä tehdä numeroa, tai sitten minulle tulee kiusallinen olo siitä, että olen nyt näin hankala vieras, joka kieltäytyy kaikesta. Koska ärtyneen suolen oireyhtymä on monille edelleen vieras, joutuu sitä selittelemään ja kertomaan, että kyse ei ole vain laihduttamisesta tai hetken mielijohteesta hurahtaa johonkin dieettiin. Mieluummin tietenkin ohittaisin asian ilman turhaa vouhkaamista, koska aina ei tunnu luontevalta keskustella omasta suolen toiminnasta ruokapöydässä. ;D

12874183_10153481466923519_782887189_o

En ole vuosiin pohtinut näin tarkkaan syömisasioita. Olen mennyt vuosia sieltä mistä aita on matalin, joten tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen ja avartava kokemus, jonka aikana olen saanut huomata syöneeni ennen todella epäterveellisesti. Tasapaino nykytilanteeseenkaan ei ole vielä löytynyt, ja on ollut ärsyttävää huomata, että minulle ominaista on edelleen olla syömättä vaikka sitten lähes ollenkaan kuin nähdä liikaa vaivaa ravintoni eteen. Tämä johtaa säästöliekin myötä hetkelliseen tankkaamiseen ja aineenvaihdunnan temppuilemiseen, josta taas alkaa helposti ikävä kierre ja jojoilu. Puuh, on tässä päänvaivaa. 🙂

Heräsikö teille jotakin ajatuksia tästä? Minua totta puhuen hieman jännitti julkaista tätä postausta, sillä syömisasiat nostattavat yllättävän paljon tunteita ihmisissä ja olemme usein kovin kärkkäitä kommentoimaan toisten syömisiä tai syömättä jättämisiä. Ainakin ajatuksen tasolla, ellei joka kerta ääneen sanottuna. Kehotan muistamaan, että minä en ole neuvomassa ketään syömään tällä tavalla tai sanomassa, että minun tapani olisi mitenkään erityisen hyvä tai paras. 🙂

Pieni, suuri asia

Tänään on luvassa vähän erilainen postaus, sillä haluan jakaa teillekin innostustani eräästä asiasta. Tänään puhutaan alusvaatteista!

Olen etsinyt muutamia viikkoja kuumeisesti hyviä olkaimettomia rintaliivejä. Sain eräältä kaverilta vinkin kokeilla Wonderbra-merkkisiä liivejä, sillä ne ovat kuulemma aivan erityisen hyviä ja suosittuja olkaimettomien liivien joukosta. Aloin tutkia kotikaupunkini liivivalikoimaa aina tavarataloja ja pienimpiä kivijalkaputiikkeja myöden, tuloksetta. Kun näiden tiettyjen liivien hankkimisesta näytti muodostuvan hiukan suurempikin haaste, kehitin liiveistä itselleni kunnon pakkomielteen. Mikä muu ei enää kelvannut kuin tämä yksi merkki ja tarkalleen ottaen sen kaksi liivimallia.

Löysin lopulta netistä haluamani liivit, mutta tästä tulinkin uuden pulman eteen: rintaliivien ostaminen netistä – onko siinä jotain järkeä, mietin. Aloin monen vuoden jälkeen myös miettiä liivikokoani, sillä lähes kaikki ennestään omistamani liivit tuntuivat väärän kokoisilta. Päätin uusien hankintojen edessä selvittää siis myös oikean kokoni. Otinkin itsestäni saman tien mitat ja koin ihmetystä. Saamieni tulosten mukaan olin käyttänyt täysin väärän kokoisia liivejä. Tämä oli jotenkin hämmentävä hetki ja myönnän hiukan (tai aika paljon) ärsyyntyneenikin. Kaikki omistamani liivit muka väärän kokoisia? Ottamani mitat osoittautuivat lopulta täysin vääriksi, kun vihdoin menin Stockmannille ja pyysin myyjää mittaamaan itseni. Tämän pitkän johdannon myötä tulen vihdoin itse postauksen aiheeseen, nimittäin oikeanlaisten ja oikean kokoisten liivien löytämiseen. Oikean ja väärän kokoisten liivien ero osoittautui itselleni hyvinkin merkittäväksi asiaksi, joten haluan muistuttaa teitäkin parista asiasta.

Pientä tutkimusta tehtyäni huomasin, etten ole ainoa joka käyttää väärän kokoisia liivejä, vaan että se on itse asiassa hyvinkin yleistä. Useat naiset vaikuttaisivat käyttävän ympärysmitaltaan liian suuria liivejä, kun vastaavasti kuppikoko saattaa olla liian pieni. Oma ympärysmittani on 70, ja olen käyttänyt aiemmin kokoa 75-80. Löysin jopa parit ympärysmittaa 85 olevat liivit itseltäni. En ole löytänyt vielä koskaan itselleni sopivia olkaimettomia rintaliivejä, sillä olen aina tosiaan valinnut aivan liian suuren ympärysmitan ja sitten todennut liivit täysin istumattomiksi. Opin myös sen, että liivien mallista riippuen koko saattaa vaihdella, ja varsinkin jos liiveissä on enemmän täytettä, saa niistä ottaa luultavasti suuremman kuppikoon. Kaikki liivimallit myöskään eivät sovi kaikille. Itselleni esimerkiksi eräät kalliimmat liivit eivät sopineet yhtään, mutta puolet halvemmat vastaavat sopivat täydellisesti, vain koska mallissa oli inasen eroa. (Mainitsin hinnan, koska itselleni kalliimpi on aina tarkoittanut parempaa alusvaateasioissa.) Jännää, miten tämä asia aukeni minulle vasta myyjän opastuksella! Suosittelenkin kaikille, jotka vähänkin miettivät onko itsellä käytössä oikea koko, menemään rohkeasti jonkun asiaan perehtyneen myyjän mitattavaksi ja neuvomaksi. Mittojen ottamista en ala tässä neuvomaan, koska en osannut mitata edes itseäni. 😀

Päädyin tilaamaan netistä ne täydelliset liivit, kun sain vihdoin selville oikean kokoni. Ostin kuitenkin jo tilauksen saapumista odotellessa Stockalta yhdet täydellisesti istuvat olkaimettomat yksilöt, ja olen ihastellut joka päivä miten erilaista on olla oikean kokoisten liivien kanssa. Vaikka ne ovat olkaimettomat, en mieti yhtään että pysyvätkö ne nyt varmasti päällä tai vastaavasti että kylläpä ne kiristävät. Kovin pieni asia, mutta josta ainakin itselleni tuli todella hyvä mieli!

12746132_10153428118548519_1108555172_n

Minuun iskee tasaisin väliajoin suuri innostus asunnon ja kaappien siivoamiseen ja järjestelyyn. Ennen tein tätä vain kosmetiikan kanssa, mutta viimeisen vuoden aikana inspiraatio on levinnyt kaikkiin materian osa-alueisiin. Yksi mukavimpia asioita joita tiedän, on tavaroiden järjestely kotona omissa oloissani, ja saankin siihen kulumaan helposti tuntikausia. Olen käynyt aktiivisesti yli vuoden läpi kaikkia omistamiani esineitä ja siitä on tullut jo jonkinnäköinen elämäntapa – en kestä mitään ylimääräistä tavaraa nurkissa pyörimässä. Kävin kesällä läpi kaikki alusvaatteeni, mutta nyt oli aika iskeä niihin uudestaan. Löysinkin melkoisen kasan täysin epäsopivia liiviparkoja, jotka saivat lähteä.

Joidenkin tuttujen mielestä siivousmaniani lähentelee hulluutta, jossa hyvää tavaraa laitetaan pois. Minä kuitenkin näen tässä paljon järkeä. Pidän nykyisin mielessä sen, että ostan uusia vaatteita, kenkiä, tekstiilejä, astioita ja muita kodin juttuja vain jos ihan oikeasti koen tarvitsevani ja tiedän käyttäväni tuotetta/asiaa paljon ja jos pidän siitä paljon. En osta ihan kivoja juttuja, vaan vain sellaisia, joista todella innostun. Alusvaaterintamalla tämä tarkoittaa sitä, että jätän tästä lähtien jotenkuten sopivat H&M:n liivit kauppaan ja ostan uusia, kestävämpiä ja laadukkaampia liivejä vain myyjän opastuksella.

Tiedättekö te käyttävänne oikean kokoisia liivejä? Tilaatteko te alusvaatteita netistä? Mitkä ovat teidän suosikkinne olkaimettomista rintaliiveistä, vai tykkäättekö niistä ylipäätään? 🙂

Vouhotuksen uhri

Eilen se iski. Olin juuri kirjoittanut edellisessä postauksessani siitä, miten harmittelin taipumustani kosmetiikan hamstraamiseen ja miten en ainakaan tarvitsisi yhtään uusia poskipunia. Onhan minulla jo ennestään vajaa viisikymmentä poskipunaa, joista käytän aktiivisesti vain alle kymmentä. Sitten altistuin hypetykseen Urban Decayn Gwen-kokoelmasta ja aloin tuntea, miten kiinnostukseni Gwenin poskipunapalettia alkoi kasvaa kasvamistaan. Huomasin ajattelevani sitä joka käänteessä ja lopulta hyppiväni lähes tasajalkaa – mulle se nyt heti! Ei, en ihan oikeasti tarvitse sitä, mutta kun haluan! Poskipunat ovat vain niin ihania ja nehän ovat aina olleet se minun juttuni (hah!). Lääh, katsokaa nyt!

3605971105470_gwenstefani

3605971105470_gwenstefani_alt2

Kuvat Urban Decay.com.

Olen ankaran pohdinnan edessä. Nämä tulivat siis tänään myyntiin Helsingin ja Tampereen Sokoksille ja verkkokauppaan. Verkkokaupasta näyttivät olevan loppu jo heti aamusta, joten huokaisin hieman helpotuksesta ja hiukan myös mutristin huultani kiukkuisena. Nytkö ne jo meni? Minulla on vielä huomenna mahdollisuus päästä hipelöimään palettia livenä, jos se ei ole molemmista tavarataloistakin loppuunmyyty. Tämä ei ole maksettu mainos, ehei, vaan kaipaan teiltä nyt vertaistukea! Hankkiako tuo vai ei?

EDIT. EDIT. EDIT! Näitä kuulemma on vielä verkkokaupassa (klo 12 maissa), olivat tulleet myyntiin vasta hiukan viiveellä! 😀

Kuusi ihanaa, järjettömän nättiin palettiin sujautettua naamaan sudittavaa tuotetta alle kolmellakympillä Urban Decaylta kuulostaa täydelliseltä! Asian kääntöpuolena minulta tosiaan löytyy jo tolkuton kasa vastaavia tuotteita jo ennestään. Käyttääkö nyt järkeä vai mennäkö tunteella? Auttakaa! 😀

Salaa hiukan toivon, että kaikki hypetys olisi jo huomenna tehnyt tehtävänsä myös muiden poskipunahullujen kohdalla ja jäisin ilman palettia…

Kivaa viikonloppua! ❤

Ärsyttävää tuhlausta

Postauksen otsikoksi päätyi lausahdus, joka pääsi huuliltani spontaanisti käydessäni jälleen kerran läpi meikkijemmojani. Vaikka olen mukamas tehnyt vuoden sisällä inventaarion meikkikokoelmaani jo useamman kerran, löytyy sieltä aina vain pilaantunutta tai vähintäänkin aveluttavaa kamaa. En ole kokenut enää vuoteen tarvetta ostaa uusia meikkejä samalla tavalla kuin vaikkapa blogin alkuaikoina, joten uusia tuotteita ei ole kerääntynyt muutamia blogin kautta saatuja tai itse ostamiani asioita lukuunottamatta. Yksittäinen ihminen kuitenkin tarvitsee loppujen lopuksi hyvin vähän meikkejä, mikäli ei halua usein vaihtelua tai nimenomaan harrasta meikkaamista, joten myönnettävä se on: minulla on edelleen ihan liikaa kaikkea.

Meikkaan nykyään lähes aina samoilla tuotteilla. Minulla on muutama suosikkiluomiväripaletti, johon tartun joka päivä. Käytän myös pitkälti samoja meikkipohjia, niitä hyväksi havaittuja ja luotettavia, jotka eivät aiheuta yllätyksiä päivän kuluessa. Lähes viidestäkymmenestä poskipunastani aktiivikäytössä on alle kymmenen, puhumattakaan huulituotteista. En voi enää sanoa harrastavani meikkaamista samoissa mittasuhteissa kuin aiemmin, enkä siis todellakaan tarvitse kokonaista Ikean Alex-lipastollista ehostustarvikkeita.

Tuosta Alexista puheenollen, taidan haluta sen ulos makuuhuoneestamme, sillä se riitelee valkoisessa värityksessään toisten tummanruskeaa puuta olevien huonekalujemme kanssa. Tämä tarkoittaa siis tulevaisuuteen vielä suurempaa tavarantyhjennysprojektia…

Olen huomannut siivousta tehdessäni pyöritteleväni samoja tuotteita käsissäni kuukaudesta toiseen. Jaottelin tuotteet tällä kertaa omiin kategorioihinsa, sillä näin pystyn lähestymään niitä jotenkin realistisemmin.

Huulimeikeistä on usein melko helppoa arvioida milloin ne ovat nähneet parhaat päivänsä, sillä koostumuksen tai tuoksun muuttuminen kertovat vanhentumisesta. Jos tuotetta kuitenkin on käyttänyt hyvin harvoin, jos koskaan, eikä bakteereja ole päätynyt kosketuksiin tuotteen kanssa samoissa määrin kuin tuotetta aktiivisesti käyttäessä, on arvioiminen hankalampaa. Olen huomannut, että ottaessani tehokäyttöön jonkin huulikiillon, alkaa se jo kuukauden sisällä vaikuttaa siltä, että se olisi parempi laittaa pois. Vaikka kuvissa esiintyvä L’Oréalin punainen huulipuna ei vaikuta vanhentuneelta, on se kuitenkin jo ainakin viisi vuotta vanha, enkä muista käyttäneeni sitä kuin pari kertaa. Siitä on siis aika luopua.

Säästän rikkinäisiä meikkipakkauksia välillä vuosiakin, vaikka en olisi käyttänyt itse tuotteita pitkään aikaan. En tule koskaan liimailemaan rikkoutuneita muovipakkauksia, joten nekin raasut saavat nyt kyytiä.

Meikkipohjat harmittavat minus ehkä eniten, sillä nämä olisi hyvin voinut antaa jollekulle niistä enemmän pitävälle vielä jokin aika sitten. Nyt on kuitenkin myöhäistä, sillä en itsekään uskaltaisi käyttää niitä. MACin BB-voide menee toki Back to MAC-kasaan.

Meikkikynät säilyvät vuosia ja ne saa teroitettua helposti uuteen uskoon, mutta ehkä niitäkään ei kannata enää säilyttää, jos ne ovat kahdeksan vuotta vanhoja, eikä niitä ole käyttänyt viimeiseen kuuteen vuoteen. Artdecon automaattikynä on tosin aivan rehellisesti homeessa!

Vanhat tuoksut ovat myös tuoteryhmä, jota pyörittelen ympäriinsä helposti useita vuosia. Niitä ei raaski heittää pois jonkin muiston vuoksi, mutta käyttäminen tai eteenpäin antaminenkaan eivät tule kysymykseen vahvana puskevan alkoholin hajun vuoksi. Paitsi nyt nämäkin saavat ihan oikeasti lähteä.

Tunnustan, että postauksen kuvissa nähtiin vain osa vanhentuneista tuotteista. Todellisuus on paljon karumpi. Luultavasti tämä projetki jatkuu vielä vuosia, kunnes meikkivarastoni ovat kooltaan hieman enemmän normaalikuluttajan kätköjä vastaavia.

Yritän jälleen oppia tästäkin roskiskeikasta jotain, nimittäin sen, ettei minun oikeasti kannata ainakaan ostaa mitään uutta laatikoihin pyörimään. Olen aika hienosti viimeisen vuoden sivuuttanutkin jo tietyt tuotekategoriat, kuten huulimeikit ja poskipunat.

Onko joku muu jo aloittanut kevätsiivouksen? Onko teillä joitakin tiettyjä tuotekategorioita, joiden karsiminen on erityisen hankalaa?

Mennyt vuosi 2015

Minusta on ollut kivaa lukea muista blogeista kirjoittajien muistoja kuluneesta vuodesta, joten ajattelin aiemmista suunnitemistani poiketen koota itsekin hiukan ajatuksiani aiheeseen liittyen. Olen jakanut blogissa viimeisen puolen vuoden aikana tavallista enemmän yksityiselämääni liittyviä asioita, mutta tänään keskitytään pääasiassa blogini varsinaiseen aihepiiriin, eli kosmetiikkaan. Kuvitukseksi valitsin sekalaisia otoksia vuoden varrelta. Oli muuten mielenkiintoista ja vähän haikeaakin selata Flickristä vanhoja kuvia, sillä kuvista palautui hyvin elävästi mieleen kunkin kuukauden fiilikset ja teemat. Haikea osuus johtui siitä, että tajusin miten paljon verkkaisempi olen nykyään julkaisemaan postauksia kuin vaikkapa vuosi sitten.

Vuoden 2015 alussa kuuluin vielä niihin bloggaajiin, jotka esittelivät useimmissa postauksissa uusia hankintoja. Ostin kosmetiikkaa usein ja paljon, ja syyksi tai innoitukseksi riitti tavallisesti pelkästään heikkona hetkenä luettu, jonkun muun bloggaajan oikeanlaisella draivilla kirjoittama ylistävä tuotepostaus. Kun aloin alkukeväästä suunnitella asunnon ostamista, aloin myös järkeistää rahankäyttöäni. Aloitinkin useamman kuukauden ostolakon, jonka onnistuminen yllätti minut totaalisesti. Pääsin blogihistoriani ensimmäistä kertaa tilaan, jossa nautin enemmän jo ennestään omistamani kosmetiikan loppuun kuluttamisesta kuin uuden ostamisesta. Sain tyhjennettyä todella tehokkaasti kosmetiikkajemmojani ja tehtyä löytöjä entisistä kätköistäni. Muistelen tätä ajanjaksoa itsetyytyväisyydestä hykerrellen.

Kesällä virallinen ostolakkoni päättyi, mutta ostin edelleen hyvin harvakseltaan kosmetiikkaa. Muuton ja uuden parisuhteen myötä intressini siirtyivät hetkeksi kosmetiikasta aivan muihin asioihin, joten aloin myös käyttää tuotteita entistä huolettomammin ja laiskemmin. Kesällä alkoi myös melko historiallinen ajanjakso, kun aloin viipottaa paikasta toiseen täysin meikittä.

Loppukesästä blogissa alkoi näkyä yhä useammin mainintoja Mr. Kameleontista. Hän hääriikin nykyään blogin taustajoukoissa vaihtelevan aktiivisena tuotteiden testailijana. Vuonna 2016 blogissani nähdään varmasti enemmän miesten kosmetiikkaa.

Syksyllä minut valtasi jälleen hetkeksi se vanha tuttu hamstrausinto ja täydensinkin nopealla tahdilla kosmetiikkajemmojani. Pääasiassa kiinnostukseni keskittyi ihonhoitoon, mutta ostin myös jonkin verran meikkituotteita. Luokseni päätyi muunmuassa Urban Decayn Naked Smoky, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä aloittamaani postausta loppuun. Mainittakoon nyt vaikka tässä välissä että kyllä, aivan ihana paletti, mutta en vain saa jostain syystä kirjoitettua tällä hetkellä meikkituotteista.

Siirryin syksyn aikana lähes huomaamattani yhä enemmän luonnonkosmetiikan käyttäjäksi. Tällä hetkellä ihonhoitotuotteeni ovat hyvin pitkälti luonnonmukaisia tai ainakin hiukkasen ylimääräisistä, synteettisistä ainesosista riisuttuja. En ole tehnyt tätä mitenkään harkiten, mutta niin on vain päässyt käymään.

Meikkaajana olen ollut tänä vuonna aivan alkuvuotta lukuunottamatta hyvin tylsä, sillä olen alkanut turvautua yhä useammin viidessä minuutissa hutaistuihin meikkeihin tai ollut jopa kokonaan ilman meikkiä. Ehkä suurin muutos meikkaustyyliini on ollut se, että en käytä enää nykyään juurikaan värejä. Alla olevan kuvan meikki muistuttaa minua siitä, että vaihtelu virkistäisi, mutta nudet vetävät tällä hetkellä enemmän puoleensa.

Kuluneen vuoden aikana minua eniten riemastuttaneita, kosmetiikkaan liittyviä asioita olivat seerumit, tuoksut, Lushin vartalotuotteet ja MACin miniysipaletit. Näin erittäin tiivistetysti sanottuna.

Vaikka innostuin taas loppuvuodesta ostamaan enemmän kosmetiikkaa ja intoilin monista tuotteista entisenlaisella palolla, laiskistuin tiettyjen rutiinien kohdalla totaalisesti. Tähän yritän saada aikaan muutosta tänä vuonna.

Tuoksumakuni muutoksista kirjoittelin juuri hetki sitten täällä.

En ole vuosiin rajannut elämänmuutosten tekemistä tiettyyn ajankohtaan, enkä tehnyt tänä vuonnakaan uudenvuodenlupauksia. Elän toivossa, että saan ryhdistäydyttyä blogin pitämisen suhteen, mutta en pakota itseäni mihinkään. Tällä hetkellä kaikki on paremmin kuin koskaan, joten yritän nauttia siitä ilman turhia paineita mistään.

Toivon teille kaikille onnekasta uutta vuotta! Oma vuoteni 2015 oli muutosten vuosi, ja haluankin nyt erityisesti kannustaa kaikkia, jotka puntaroivat erilaisten elämänmuutosten ja päätösten tekemisten kanssa. Muutos aiheuttaa hetkeksi myllerryksen, mutta saattaa joskus tuoda mukanaan jotain todella hyvää. Tuo kuulostaa niin kovin lattealta kirjoitettuna, mutta tajusitte idean. 🙂

Miten teidän vuotenne sujui? Onko teillä tavoitteita tai haaveita uudelle vuodelle?

Ihanaa uutta vuotta! Kiitos, jos olet lukijani vielä vuonna 2016. 🙂

Kun ei pysty

Koko viime viikon päässäni on pyörinyt ajatus siitä, että blogi on hunningolla, ja että minun pitäisi ryhdistäytyä ja saada valmiiksi luonnoksissa roikkuvat tekeleet. En ole kuitenkaan saanut mitään aikaan. Olen toki ollut kiireinenkin, mutta niinä vapaina hetkinä, jolloin ehkä normaalitilanteessa olisin istahtanut kirjoittamaan tai muokkaamaan kuvia, olen vain oleillut lamaantuneena saamatta tehdyksi mitään konkreettista. Olen joutunut myöntämään, että jokavuotinen kaamoslamaannus on taas täällä. Minusta yksinkertaisesti loppuu virta, kun ulkona on jatkuvasti pimeää ja vetistä.

Kuvittelin välttäväni kaamossynkkyyden tänä vuonna, koska elämässäni on muuten ollut kaikkea niin kivaa meneillään. Väsymys on kuitenkin hiipinyt osaksi arkeani, kuten joka vuosi. Alkutalvi 1 – Päivi 0. Onneksi tiedän nykyään, että elämä helpottuu taas, kun joulunpyhät on saatu paketoitua ja tammikuu koittaa. Tässä iässä tunnen itseäni jo sen verran, etten toisin kuin nuorempana pelästy äkillistä uupumista. Pystyn näin olemaan itselleni armollisempi ja antaa itseni käydä vähän hitaammalla. Haaveeksi jäänyt pyykkäyspäivä tai muutama pölypallo nurkassa ei enää keikauta kuppia nurin. Blogin laiminlyönti toki harmittaa silti.

Yleisen nuutuneisuuden lisäksi minulla on nyt ihan fyysinenkin syy, joka estää minua viettämästä paljon aikaa näppäimistön ääressä. Olen jo kesästä asti huomannut, että esim. hiustenpesu tuottaa minulle vaikeuksia, koska käteni puutuu helposti. Viime viikkoina kaikki käsillä, tai oikeastaan oikealla kädellä tehtävä työ on ollut hankalaa. Olen vältellyt ihan meikkaamistakin, koska en jaksa pitää sivellintä kädessä. Viikonloppuna tajusin, että kättä olisi varmaan syytä käydä näyttämässä lääkärille, koska tässä on luultavasti joku tulehdus. Kirjoittaminen on siis ehkä pahinta, mitä voin nyt tehdä. En julista blogitaukoa, mutta todennäköisimmin joulukuusta on kuitenkin tulossa täällä hiljainen kuukausi. Aion keskittää voimani vapaa-ajalla suklaan syömiseen ja miehen paijaamiseen, eli tehdä sitä, mistä saan tällä hetkellä eniten voimaa ja iloa.

Sekavan vuodatukseni päätteeksi jotakin kosmetiikkaan liittyvääkin! Katsokaa, mitä viime viikkojen kauppareissut ovat poikineet, kun olen yrittänyt piristää itseäni välillä jollakin muullakin kuin suklaalla.

Ei se rakentavin tapa käsitellä nuutuneisuutta, mutta en toisaalta pidä muutamien eurojen purkkiostoksia kovin pahana, kun ne tulevat kuitenkin käyttöön. Supermoodin tuotteet maksoivat vähän enemmän kuin muutaman euron, mutta ne olivat etukäteisjoululahja itselleni erittäin ankean maanantain kunniaksi. Ja minulta oli silmänympärysvoiteet loppu. Että niin.

Onko siellä muita nuupahtaneita? Miten te selätätte pimeyden tuoman väsymyksen, vai onko siellä joku onnekas, johon synkkä vuodenaika ei vaikuta millään tavalla?

Voimia uuteen viikkoon! Muistakaa olla itsellenne kilttejä.

Ällöttäviä löydöksiä meikkipakin ääreltä

Ei varmaan ole kummoinenkaan yllätys, että omistan valtavasti kosmetiikkaa. Tämä siitä huolimatta, että en osta enää itse hirveästi tuotteita, kuten ennen tein, vaan ostan vain kun todella haluan tai tarvitsen jotain. Kosmetiikkavuoreni on kertynyt pitkän ajan kuluessa, ja bloginkin kautta kosmetiikkaa tulee testattavaksi tasaiseen tahtiin.

Käyn tasaisin väliajoin läpi kaikki omistamani meikit ja kosmetiikkatuotteet, ja omasta mielestäni olen pystynyt pitämään jemmani hyvässä järjestyksessä ja tilanteen kaikin puolin hyvin hallussa. Muutama viikko sitten tein kaikesta siivoamisesta ja järjestyksen pitämisestä huolimatta ällöttäviä löytöjä kokoelmastani. Tajusin, että minulla on tapana siirtää tietyt tuotteet aina vain takaisin paikoilleen, jos minulla on niihin vähänkin jotain tunnesidettä. Jos samaa huulikiiltoa on hillonnut kätköissä jo viisi vuotta, ei se ehkä ole enää säästämisen arvoinen. Ellei putkilollinen bakteereja ole se, mihin tunneside on muodostunut. Kuulostaako kenties tutulta?

Aloin eräänä päivänä käydä läpi meikkipakkini sisältöä poikkeuksellisen tarkasti ja tajusin, että sen sisältö on pilaantunut lähes kokonaan. Pakissa olen siis säilyttänyt vanhasta tottumuksesta niitä tuotteita, joita olen käyttänyt erityisesti toisia ihmisiä meikatessa. Lähempänä totuutta on kuitenkin se, että meikkaan hyvin harvoin nykyään toisia, enkä ole tainnut edes raottaa pakkia kuin vain satunnaisesti etsiessä vaikkapa jotakin kadonnutta sivellintä. Pakissa oli joka tapauksessa enimmäkseen voidemaisia tuotteita, kuten huulimeikkejä, meikkivoiteita, peiteaineita ja kyniä.

Voin kertoa, että pakin uumenista löytyi aikamoinen kasa pilaantunutta kosmetiikkaa. En tajunnut kuvata kaikkia tuotteita, sillä en vielä tuolloin ajatellut tekeväni aiheesta postausta. Aiheesta on kirjoittanut kattavasti aiemmin muunmuassa Viilankantoluvan Petra. Kaikki kuvan tuotteet eivät myöskään ole meikkipakista kaivettuja. Esim. Tigin suihke on jostain kumman syystä tuolla. Se ei ollut pilaantunut, mutta lensi vain muuten roskikseen seistyään useamman vuoden tyhjän panttina kylppärin kaapissa. Yritin suihkia sitä silloin tällöin tukkaani, mutta tajusin lopulta, että on järjetöntä yrittää kuluttaa sitä loppuun väkisin.

Inhonväreitä minulle aiheuttivat erityisesti muutamat koostumukseltaan rasvamaiset tuotteet. Molemmat omistamani huulimeikkipaletit päätyivät minulle vuoden 2013 keväällä, kun kävin meikkaajakurssia. Muistan aikoneeni heittää Kryolanin paletin pois jo kauan sitten, sillä muutamassa sävyssä näkyy selkeästi sormenjälki. Kyllä tällainen paletti alkaa olla tuhon oma jo aika pian sen jälkeen, kun siihen on kajottu sormella. Spaattelia pitäisi aina muistaa käyttää.

Pinkin huulipunasävyn pinnasta näkyy hyvin, miten tuote on alkanut hikoilla ja kehittää jotakin kasvustoa pintaansa. Molemmat paletit saivat lähteä.

Toinen ällötys, jonka päätin mainita, oli Inglotin peiteaine. Olen siirrellyt tätä pitkään paikasta toiseen siivotessani, tajunnut sen olevan koostumukseltaan epäkelpo, mutta jäänyt aina odottamaan päivää, jolloin saan siitä vielä iloa irti. Nyt tuotteen pintaan oli alkanut kehkeytyä bakteerikasvustoa, joka näyttää kyllä aika karmivalta. Tai ajatus siitä, että tätä levittelisi vielä vaikkapa näppyjen päälle, on karmiva. Hyh.

Myös meikkivoiteista ja huulimeikeistä löytyi ikävän paljon muuttuneita koostumuksia ja hajuja. Meikkipakin tuotteiden kohdalla mentiin vielä kohtuullisten aikarajojen sisällä, koska olen aina pitänyt tarkempaa huolta toisilla käyttämistäni meikeistä, mutta kun tuosta aktiivisemmastakin ajasta alkaa olla vuosi… Oli todellakin aika tehdä tämä operaatio! Osa vain itselläni käyttämistäni tuotteista oli käsittämättömän vanhoja. Kai huomasitte Lumene Natural Coden huulikiillot?

Tämän pitkän jaarittelun pointtina on kannustaa teitäkin tutkimaan läpi kosmetiikkakätkönne ja poistamaan sieltä rohkeasti kaikki vähänkin arveluttava. Itse pyrin nykyään laittamaan ylimääräisen kosmetiikan eteenpäin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, koska joitain tuotteita ei vain viitsi antaa lähimmillekään ihmisille, jos käyttöaikaa alkaa olla takana mainittavasti. Näin minun pitäisi jatkossa välttää tällainen vastaavanlainen operaatio, jossa saldona on iso kasa pois heitettävää. Minusta kosmetiikkaan pätee sama nyrkkisääntö kuin vaatteisiinkin: jos tuotetta ei muista käyttäneensä vaikkapa puoleen vuoteen, tuskin sitä tulee enää käytettyä koskaan. Ja kannattaako jotakin tuotetta säästellä vain sen vuoksi, jos tietää käyttävänsä sitä kerran vaikkapa vuoden päässä häämöttävissä kesähäissä? Minusta ei.

Milloin te olette viimeksi tehneet kosmetiikkainventaarion? Pääsevätkö meikit tai muu kosmetiikka pilaantumaan teillä?

Mä shoppailin!

Aloitin tämän vuoden maaliskuussa ostolakon, jonka tarkoituksena oli pienentää kosmetiikkajemmojani, hillitä uuden kosmetiikan vyörymistä varastoihini ja opetella järkevämpää rahankäyttöä. Lakko sujui alusta asti loistavasti ja olikin yllättävän helppoa lopettaa turhan kosmetiikan ostaminen. Nyt eletään heinäkuuta, enkä minä ole vieläkään palannut holtittomaan kosmetiikan shoppailuun. Olen kokeillut kaksi kertaa miltä kosmetiikan ostaminen pitkästä aikaa tuntuu, ja molemmilla kerroilla olen ollut pettynyt – en saa enää kosmetiikan ostamisesta samanlaisia väristyksiä kuin ennen. Pikku hiljaa olen huomannut alkavani himoita esim. joitain uusia luomivärejä, koska olen innostunut taas meikkaamaan enemmän, mutta minun on kuitenkin helppoa pysyä poissa tavarataloista ja verkkokaupoista.

Olin eräänä päivänä loistavalla tuulella ja kävin pyörähtämässä paikallisessa Kicksissä. Menin ihan kokeeksi tutkimaan alepöytiä ja bongasin sieltä Crabtree & Evelynin vartalotuotteita. Olin suorastaan harmistunut, koska tiesin heti joutuvani ostamaan ne. En pakota itseäni enää olemaan ostolakossa, mutta en olisi siltikään halunnut näin paljon uutta täytettä kosmetiikkavarastoihini. Ristiriitaista kyllä, ostin harmittelustani huolimatta kaikki kolme löytämääni C&E:n tuotetta. Olen kehittänyt syvän rakkaussuhteen sarjan granaattiomenan tuoksuiseen vartalovoiteeseen ja himoinnut merkin muitakin tuotteita useita kertoja, joten minulle koko sarja edustaa puhdasta täydellisyyttä. Tuotteet ovat normaalihintaan erittäin tyyriitä, joten 70% alennuslappu pakotti minut tarttumaan tilaisuuteen. Poimin pöydästä mukaani myös Cleanin vartalovoiteen.

Tuotteille jäi hintaa 7-9 euroa kappaleelta, eli tein toisin sanoen loistavat kaupat. Silti olen hieman harmissani, koska en olisi tarvinnut näitä oikeasti. On hauskaa huomata miten erittäin suuresta järkevöitymisestä huolimatta se entinen hamsteri-Päivi otti vallan ja nappasi kaikki purkit matkaan vain sen vuoksi, että nämä ovat tietyn merkin tuotteita. Nenään vahvasti puskeva laventelikaan ei enää sykähdyttänyt kotona.

Suosittelen kaikesta huolimatta tutkimaan Crabtree & Evelynin purnukat, mikäli törmäätte niihin alennusmyynneissä. Voiteet ja suihkugeelit ovat todella laadukkaita ja useimmat tuoksut huumaavan ihania. Omat aleshoppailuni taidan jättää tähän tältä vuodelta.

Korkkaamista odottelevien vartalotuotteideni jemmavarasto näyttää tällä hetkellä tältä. Kyseessä on Ikean Alex-laatikoston syvä laatikko.

Oletteko te tehneet hyviä alelöytöjä? Onko joku aloittanut viime aikoina ostolakkoa tai muuta projektia? 🙂