Parasta juuri nyt

*Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Paluu blogin äärelle oli tällä kertaa jotenkin todella hankala, vaikka en ollut edes suunnitellut pitäväni taukoa päivittämisestä. Päivät ovat soljuneet ohitse tasaiseen tahtiin lasten kanssa touhutessa, enkä ole jaksanut tai kerinnyt avata läppäriä. Halusin nyt kuitenkin katkaista hiljaisuuden ja jakaa hiukan kuulumisia kertomalla mitkä asiat ovat saaneet minut viime aikoina erityisen innostuneeksi tai iloiseksi.

1. Suodatinkahvi. Olen muistaakseni maininnut joskus blogissa, miten siirryin mieheeni tutustumisen myötä juomaan vain ja ainoastaan kapselikeittimellä valmistettua kahvia. Se tuntui sopivan niihin aikoihin herkälle vatsalleni paremmin ja pidin myös sen mausta enemmän. Alettuani alkuvuodesta kiinnittää enemmän huomiota rahankäyttööni, huomasin kapselikahvin pian olevan yksi suurimmista melko turhista menoeristä taloudessamme. Ilmoitin miehelle siirtyväni juomaan jälleen suodatinkahvia ja pitkin hampain sain hänetkin siirtymään ainakin osittain suodatinkahvin pariin. Uusi innostukseni onkin nyt kokeilla mahdollisimman monia erilaisia kahvilaatuja – kunhan saan ne hankittua hävikkihinnoilla. En ole pitänyt tarkkaan kirjaa kertyneestä säästöstä, mutta väitän summan olevan suuri, jopa kymmeniä euroja kuukaudessa. Samalla olen välttänyt kerryttämästä turhaa muovijätettä ja tehnyt käsittääkseni hyvän teon myös kolesteroliarvoilleni.

2. Hävikkiruokaa myyvät verkkokaupat. Ensimmäisestä kohdasta päästiin suoraan seuraavaan innostuksen kohteeseeni, nimittäin hävikkiruokaan ja sitä myyviin verkkokauppoihin. Olen aina kolunnut mielelläni kauppojen punaisten lappujen laareja ja ostanut ruokaa alennuksesta, mutta korona-aikana tämä on vähentynyt huomattavasti. En myöskään voi osallistua kauppojen ilta-alennuksiin, sillä iltaisin olen tiiviisti kiinni lasten nukkumaanmenopuuhissa. Tiedän hävikkiruokakauppojen jakavan mielipiteitä vahvasti, sillä toiset pitävät niitä turhina houkutuksina ostaa sellaisia ruokia, joita ei muuten olisi tullut ostaneeksi. Myönnän itsekin ostaneeni alkuhuumassa paljon turhia herkkuja, mutta nykyisin herkut eivät enää ole mitenkään automaattisesti osa tilauksiani. Ostan hävikkituotteina mieluiten ruokakaapin kuiva-aineita, kahvia ja lastenruokia, ja niitäkin vain silloin, kun alennukset ovat oikeasti tuntuvia. Minulle tutuin verkkokauppa on Fiksuruoka.fi, mutta minulla on parhaillaan tilaus tulilla ensimmäistä kertaa myös *Matsmartille. Uudet asiakkaat saavat *Matsmartilta 18.4. asti yli 45 euron tilauksesta 10% alennusta koodilla SUPERVIIKKO10. Olen huomannut tekeväni ruokaostoksia nykyään jopa mieluummin verkon välityksellä ja kaupassa käyminen on vähentynyt huomattavasti, mikä on tietenkin plussaa näinä aikoina.

3. Tyttöjen lähestyvä syntymäpäivä. Kumpikin tyttäreni täyttää kesällä vuosia. Olen leikitellyt jo kuukauden verran ajatuksella heidän syntymäpäiväjuhlistaan, vaikka tällä hetkellä ei olekaan varmaa voiko sellaisia edes pitää. Olen kehitellyt juhlista mielessäni kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on meillä kotona pidettävä tilaisuus ja toinen ulkona maaseudulla pidettävä tilaisuus. Rakastan juhlia, joissa on selkeää ohjelmaa, ja olen jo näihinkin mahdollisesti pidettäviin kekkereihin kerinnyt suunnitella monenlaista. Tuntuu kuin purkaisin koko korona-ajan luoman sosiaalisten tilanteiden kaipuuni juhlajärjestelyihin, vaikka samalla tiedostan, että juhlat voidaan joutua perumaan. Toisaalta huomaan myös jännittäväni jo ennakkoon tilannetta, jossa on paljon ihmisiä paikalla. Osaanko enää edes olla ihmisten kanssa?

4. Tauko uutisista ja somesta. Olin pääsiäisen aikaan kokonaisen viikon katsomatta tai lukematta uutisia, enkä avannut koko aikana ylipäätään lainkaan televisiota. Vietin vähemmän aikaa myös sosiaalisessa mediassa ja netissä ja keskityin vapaa-ajallani lukemaan kirjoja. Erityisesti tauko uutisista teki minulle todella hyvää ja suosittelen tätä muillekin! Hyvin pysyin hengissä, vaikka en kuullut joka päivä uusimpia tartuntalukuja tai spekulointeja päivästä toiseen samoina toistuvista aiheista. Maailma näytti ilman uutisia vietetyn viikon jälkeen hetken hiukan paremmalta paikalta.

5. Kevätsiivous. Olen hiljalleen kevätauringon herättelemänä alkanut tehdä perusteellisempaa karsintaa ja siivousta kodissamme. Armin syntymän jälkeen olemme tehneet taloomme useamman kaatopaikan, eli sellaisen pisteen, jonne vain kasataan kaikki ylimääräinen tavara, jolle ei vielä ole omaa paikkaa. Tällaista tavaraa on muunmuassa lahjoituksina saadut second hand-lastenvaatteet -ja lelut, sesonkivaatteet, ylimääräiset pahvilaatikot jne. Sain eilen raivattua vaatehuoneeni ja tänään yritän viedä ensimmäisen kuorman käyttämättömäksi jäänyttä sisustustavaraa kierrätyskeskukseen.

6. Pienet edistysaskeleet arjessa. Kuopuksen syntymän jälkeen myös esikoisen arkeen palasi monia vauva-elementtejä. Tutista ja ja jopa ennen täysin kelpaamattomasta tuttipullosta tuli isosiskon henki ja elämä. Noin kuukausi sitten vieroittauduimme viimeinkin esikoisen kohdalla tutista ja nyt myös tuttipullo on alkanut jäädä vähemmälle. Pottahommat ovat myös arkipäiväistyneet ja vaipat kuuluvat enää yöunille. Siirsin kuopuksen perhepedistä pinnasänkyyn, mikä sekin tuntuu suurelta asialta. Yöunet ovat tällä hetkellä repaleisia kehittyneiden motoristen taitojen vuoksi, eli 8-kuisen hulinat ovat meillä täyttä totta. Muutokset tuntuvat silti hyvältä pitkän aikaa kummankin lapsen kohdalla jumittuneelta tuntuneen vaiheen jälkeen.

Mitä teille kuuluu?

Takana kuukausi kosmetiikan ostolakkoa – miltä ostolakko on tuntunut ja miten kulutustottumukseni ovat muuttuneet

Kerroin tässä postauksessa aloittaneeni vuodenvaihteessa ostolakon kosmetiikan ja muutaman muun asian suhteen sekä tehneeni muita kuluja varten nykyisiin tuloihini ja elämäntapaani sopivan budjetin. Takana on nyt yksi kokonainen kuukausi kosmetiikan ostolakkoa ja tänään kerron miten lakkoilu on sujunut ja olenko kenties ratkennut ostamaan kosmetiikkaa.

Lakko on sujunut yllättävän helposti ja kivuttomasti. Muutaman kerran mieleeni on päässyt juolahtamaan, että olisipa mukavaa kokeilla jotakin uutta seerumia tai meikkituotetta, mutta olen palauttanut itseni nopeasti maan pinnalle.

Kuvasin hiljattain kaiken kosmetiikkani ja kuvien palauttaminen mieleen toimii tehokkaana muistutuksena siitä, että en ihan oikeasti tarvitse pitkään aikaan mitään uutta. Hyvä jos kerkeän käyttää kaikki nykyisin omistamani tuotteet ennen kuin ne vanhentuvat.

Jännää kyllä olen huomannut jo nyt tiettyjä muutoksia kosmetiikan kulutustottumuksissani. Nyt kun olen alkanut miettiä kosmetiikkaan aiemmin käyttämääni rahasummaa kuukausi -ja vuositasolla, mieleni ei tee enää käyttää tuotteita yhtä tuhlailevasti kuin ennen. Tiedän nyt, että kun jokin tuote loppuu, en aio ostaa uutta tilalle. Se saa minut arvostamaan yksittäistä tuotetta ja nauttimaan myös sen käytöstä enemmän.

Olen alkanut käyttää tuotteitani osittain siinä järjestyksessä, että vältän mahdollisimman tehokkaasti niiden vanhenemisen. Toinen kriteerini tuotteiden valinnassa on ollut se, että tuote sopii mahdollisimman hyvin ihoni tarpeisiin juuri nyt.

Olen esimerkiksi hillonnut kaksi vuotta erästä kallista Clarinsin seerumia, koska en ole raaskinut ottaa sitä käyttöön. Olen nauttinut siitä tiedosta, että minulla on jemmoissani tuota seerumia ja että pääsen käyttämään sitä heti halutessani. Nyt otin sen käyttöön, sillä ei tuo seerumi ainakaan parane maatessaan kolmatta vuotta laatikossa. Se myös sopii erinomaisesti ihoni tarpeisiin juuri nyt, joten nautin tyytyväisenä sen käytöstä.

Käyttäessäni kallista seerumiani mietin samalla, että haluan jatkossa siirtyä käyttämään edullisempaa kosmetiikkaa. Tehokasta ja hyvää kosmetiikkaa saa myös edullisesti, joten en halua enää käyttää rahaa sellaisiin tuotteisiin, jotka eivät oikeasti ole minua varten ja joihin minulla ei olisi varaa. En ole kotiäitinä ollessani hyvätuloinen, joten en voi myöskään valita käyttämääni kosmetiikkaa kuin hyvätuloinen. 

Ennen kuin aloitin ostolakkoni, olin tehnyt useita karsintoja kosmetiikkavarastoihini. Menneen kuukauden aikana olen tullut useampaan kertaan muistelleeksi pois antamiani tuotteita ja tuntenut välillä jopa pientä häpeän sekaista harmitusta ja katumusta. Karsiminen on nykyään äärimmäisen muodikasta, mutta omalla kohdallani tunnistan sen aikaisessa ja jälkeisessä tilassa samanlaisen dopamiiniryöpyn kuin olen saanut uuden kosmetiikan ostamisesta. Tammikuussa aloinkin miettiä, onko tavaran ja erityisesti kosmetiikan karsiminen ollut omalla kohdallani aina aivan järkevää ja tervehenkistä, vai olenko kenties myös karsimisen avulla käsitellyt ikäviä tunteita ja hylännyt joitain tuotteita ihan vain karsimisen itsensä vuoksi. 

Oltuani kuukauden kosmetiikan ostolakossa päätin, etten enää karsi kosmetiikkajemmojani, vaan ne saavat pysyä sellaisina kuin ovat kaikessa laajuudessaan. Koska en saa ostaa uutta kosmetiikkaa, voin tutustua rauhassa kaikkiin jo ennestään omistamiini tuotteisiin. Yksi tärkeä pointti kosmetiikan ostolakossa onkin omalla kohdallani se, että pidän jatkuvassa käytössä olevan ihonhoito -ja meikkausrutiinini mielenkiintoisena ja tarpeeksi vaihtelevana. Minullahan on jo tavallaan oma kosmetiikan valintamyymälä kotona, joten minun pitää vain osata hyödyntää sitä ajatuksella.

Luulen, että vanhojen, karsittujen tuotteiden kaipaaminen on osa prosessia, jossa opettelen olemaan saamatta jatkuvasti uusia kosmetiikkatuotteita hyppysiini. Olen kuitenkin niin monia vuosia tottunut jatkuvasti saamaan uutta kosmetiikkaa, että menee hetki myös totutella tähän uuteen tilaan. Todennäköisesti en olisi edes käyttänyt karsimiani tuotteita, mutta jokin nostalgia niitä kohtaan saa minut kaipaamaan niitä. 

Kosmetiikan ostolakkoni ohella olen pitänyt tammikuussa yllä tiukempaa budjettia kaiken muunkin suhteen. Tammikuun alkupuolella minulla oli ylipäätään levoton olo ja budjetti tuntui kauhean sitovalta ja kurjalta. Siirryttäessä tammikuun toiselle puoliskolle huomasin stressini alkavan vähentyä ja tajusin saaneeni tilalle rauhallisemman olon. 

Omia keinojani rauhoittumiseen ja ikävien tunteiden käsittelyyn shoppailun tilalla ovat tammikuussa olleet kävely, muistiinpanojen tekeminen ja Raamatun lukeminen. Käyn useita kertoja päivässä vaunukävelyllä ja kuuntelen samalla kuulokkeista jotakuta YouTuben monista sisällöntuottajista, jotka tekevät videoita ostolakko/low buy-teemasta. Tammikuussa suosikkini oli Hannah Louise Poston. Raamattua taas luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja palaan seuraavan päivän aikana lähes huomaamattani useita kertoja miettimään lukemaani.

Ostolakko jatkuu helmikuussa hyvillä mielin ja tähän mennessä täysin ilman retkahduksia kosmetiikkaostoksiin. Olen itse asiassa hieman hämmästynyt siitä, miten helpolta ostolakko on tuntunut ja miten hirveän nopeasti tammikuu on mennyt. Ennustan helmikuusta tulevan hieman vaikeamman kuukauden, sillä kevään kosmetiikkalanseeraukset alkavat putkahdella joka puolelta ja alkuhuuma ostolakosta alkaa haihtua. Nyt onkin hyvä aika alkaa valmistautua sitä hetkeä varten.

Aiheeseen liittyvää:

Toiveissa järkevämpää ja vastuullisempaa kuluttamista vuodelle 2021

Kaikki kosmetiikkatuotteeni

Toiveissa järkevämpää ja vastuullisempaa kuluttamista vuodelle 2021

Olen maininnut blogissa aiemminkin, että uusi vuosi ei yleensä merkitse minulle uuden alkua läheskään samalla tavalla kuin alkusyksy. Aloitan usein syksyllä projekteja ja elämäntaparemotteja ja puhkun intoa uusille asioille. En tiedä johtuiko tämän vuoden syksyn täydellinen inspiraation puute pandemiasta vai hektisestä vauva-arjesta, mutta en innostunut mistään uudesta ja tuntuu, että vuoden lähestyessä loppuaan olen vajonnut yhä syvemmälle passiivisuuteen ja huonoihin elämäntapoihin.

Postauksen otsikossa seisoo kaksi hyvin muodikasta sanaa, järkevämpi ja vastuullisempi, joten joku jo varmaan arvasikin, että täältä löytyy tänään ajankohdalle tyypillistä uuden vuoden pohdintaa ja kehittämishaaveita.

Kuvituksena käytin talvella 2018 ottamiani kuvia, sillä tuollainen valkoinen hankimaisema on asia, jota kaipaan juuri nyt.

Viime vuoden puolella aloin poikkeuksellisesti pohtia, että mitäpä jos ryhtyisin toteuttamaan haasteita ja pieniä projekteja vuodenvaihteessa, vaikka vastustankin lähtökohtaisesti uudenvuoden lupauksia ja pidän niitä varsinkin omalla kohdallani turhina. Elämässäni on kuitenkin tällä hetkellä muutama niin kipeästi muutosta kaipaava asia, että tartun hanakasti pienimpäänkin motivaation kipinään.

Olen todennut monta kertaa, että totaalinen lakko esimerkiksi herkuttelussa ei todellakaan sovi minulle. Keskitien löytäminen on itselleni se kaikkein vaikein haaste, mutta jos päätän kieltää itseltäni herkut kokonaan, päädyn taatusti pienen tauon jälkeen ahmimaan niitä kaksin verroin.

Vaikka osa vuodenvaihteen muutostavoitteistani liittyy oikeasti herkuttelun rajoittamiseen, on varsinainen projektini kiinnittää huomiota kuluttamiseen ja rahankäyttööni, sillä olen pian jäämässä vanhempainvapaalta hoitovapaalle. Hoitovapaalla tulot ovat ilman keikkatyötä niin pienet, ettei sillä summalla osteta meille edes kuukauden ruokia. Kirjoitin tähän aluksi, että ei edes kolmen viikon ruokia, mutta tämäkin asia tarvinnee järkeistämistä. Koska viime vuoden loppupuoli veti talouteni kaikkine poikkeuksellisine menoineen ja pandemiashoppailuineen aika huonoon suuntaan, olisi korjausliike tehtävä nyt pikaisesti.

Pohdin asiaa syksyn ajan ja päätin ottaa vuoden alusta käyttöön tiukan budjetin kaikille ns. omille ostoksille, jotka eivät sisälly elämis -ja asumiskuluihin. Summaan sisältyy esimerkiksi ulkona syöminen ja kahvittelu, harrastukset ja vaatteet, mutta tietyin rajoittein nekin. En toivottavasti osta tänä vuonna esimerkiksi yhtään uutta meikkituotetta, sillä haluan käyttää nykyiset meikkini ensin pois. Siihen tulee tosin nykyisellä meikkaustahdilla menemään useita vuosia.

En haluaisi käyttää sanaa ostolakko, koska sillä on itselleni jotenkin todella negatiivinen kaiku. Käytän sitä nyt kuitenkin joidenkin asioiden kanssa, koska se on helpointa, tavoitteeni kun on mennä aivan nollalinjalla tiettyjen asioiden suhteen. Ostolakkoon sisältyviin kategorioihin olen valinnut sellaisia asioita, joille minulla ei ole tarvetta, mutta joita hankin mielelläni. Eli koska en ole erityisen kiinnostunut ostamaan esimerkiksi uutta elektroniikkaa tai sisustusesineitä, on minun turhaa mainita erikseen niitä, koska en todennäköisesti hankkisi niitä ilman lakkoakaan. Totaalinen ostolakkoni tuleekin koskemaan seuraavia asioita: meikit ja ihonhoitotuotteet, lasten vaatteet, lisäravinteet, laukut, kengät ja kodin tekstiilit, kuten pyyhkeet ja vuodevaatteet.

Voisin hiukan avata sitä, miksi juuri nämä kategoriat valikoituivat ”kiellettyjen” asioiden listalle. En kerkeä nykyisin käyttää meikkejä kovin usein, eivätkä ne innosta minua läheskään samassa mittakaavassa kuin aiemmin. Koska en myöskään tarvitse varmaakaan loppuelämäni aikana uusia meikkituotteita, olivat ne itsestään selvä valinta. Ihonhoitotuotteita minulla on useiden vuosien tarpeiksi, joten sitäkään tuskin tarvitsee perustella sen enempää.

Olen hamstrannut lasten vaatteita kaapit täyteen koko viime vuoden ajan, eikä kumpikaan lapsi tule todennäköisesti tarvitsemaan uusia vaatteita ennen 3-vuotissyntymäpäiväänsä. Lisäravinteita, teetä ja luontaistuotteita olen myös hamstrannut niin paljon, ettei uusien hankintaa pysty perustelemaan mitenkään. Pyrin myös jatkossa vähentämään kaikenlaisten lisäravinteiden ja maksaa kuormittavien tuotteiden käyttöä.

Laukut ja kengät ovat asioita, joita tykkään ostaa kausittain. Tällä hetkellä olen täydellisen tyytyväinen kaikkiin omistamiini laukkuihin ja jalkineisiin, enkä siis siksi osta uusia. Lisäsin ”kiellettyjen” asioiden listalle vielä kodin tekstiilit, sillä pärjäisimme kahden aikuisen taloudessa hyvin kahdella vuodevaatesetillä, mutta meiltä löytyy niitä lähemmäs 20 settiä. Pyyhkeitä ei ole mitenkään erityisen paljon, mutta eihän niitä tarvitakaan kuin muutama.

Vaatteet ovat yllättävää kyllä nykyisin ehkä suurin intohimoni ja ne kuluvat käytössä, joten niitä saan ostaa rajatusti ja harkitusti. Budjettini tulee olemaan sellainen, että pystyn ostamaan kuussa suunnilleen yhden vaatekappaleen ja jos haluan ostaa (tai siis tarvitsen!) vaikkapa uuden takin, saan säästää siihen useamman kuukauden.

Karsin viime syksyn aikana luultavasti 80% vaatteistani, sillä ne olivat käyneet minulle auttamattomasti liian pieniksi, eivätkä olleet enää muutenkaan nykyiseen mukavuuteen ja yksinkertaisuuteen perustuvaan tyyliini sopivia. Tilalle kokosin joistakin uusista, mutta pääasiassa jo ennestään omistamistani vaatteista 40 vaatekappaleen kapselivaatekaapin, jota työstän edelleen, mutta joka on aivan ihana ja minulle kaikin puolin sopiva.

En kirjoita nyt tässä postauksessa enempää kapselivaatekaapista, sillä siinä on aihetta aivan omaan postaukseensa, mutta se oli tärkeää mainita kokonaisuuden kannalta. Kapselivaatekaappi on nimittäin auttanut minua ymmärtämään millaisia vaatteita oikeasti käytän päivittäin ja millaisia vaatteita haluan jatkossa ostaa. Koska vaatebudjettini on rajallinen ja tulen oikeasti pienellä vaatemäärällä toimeen, pystyn kiinnittämään jatkossa paremmin huomiota vaatteiden laatuun. Jatkossa haluankin ostaa vain sellaisia vaatteita, joiden koko tuotantoketju paljastetaan asiakkaalle ja jotka kestävät käyttöä useita vuosia.

Haaveissani on, että voisin tänä vuonna oppia tunnistamaan itsestäni vielä paremmin niitä käyttäytymismalleja ja syitä, jotka saavat minut kuluttamaan ja käyttämään rahaa enemmän kuin olisi järkevää. Tällä hetkellä saavutus tuntuu kaukaiselta ja minulla on totta puhuen melko hämmentynyt olo. Ehkä tämä tästä helpottuu, sillä onhan muutos aina aluksi pelottava.

Voisin jatkaa näistä aihepiireistä varmaan loputtomiin, mutta yritän palata jo melko pian päivittämään kuulumisia projekteihini liittyen. Yksi tavoitteeni uudelle vuodelle on se, että roikkuisin ylipäätään vähemmän sosiaalisessa mediassa, mutta päivittäisin useammin blogia.

Kiinnostaako tällainen aihepiiri teitä? Inspiroiko uusi vuosi teitä elämäntapamuutoksiin?

Ps. Rouva Kameleontista ei ole tulossa seuraavaa uutta minimalismi-blogia, vaikka haluankin jatkossa tuoda esille enemmän säästämistä kuin uusien meikkien shoppailua.

Vauva tuli taloon – nämä 10 asiaa muuttuivat

Tyttäremme Armi on tänään kuusi viikkoa vanha, eli olemme miehen kanssa eläneet kahden lapsen vanhempina puolitoista kuukautta. Arkemme on ollut lyhyesti kuvailtuna melkoista kaaosta, sillä uhmaikäinen 2-vuotias ja vauva on melko työllistävä yhdistelmä. Elämä yhden lapsen kanssa tuntuu nyt kaukaiselta ajanjaksolta, jolloin oli aikaa tehdä vaikka mitä. Nyt tuntuu lähinnä siltä, että juoksen kilpaa kellon kanssa ja ihmettelen iltaisin minne yksi päivä taas katosi.

Ensiaputoimenpiteinä yllättävän rajuna pommina yllättäneeseen uuteen arkeemme olemme kerinneet jo rukata koko perheen päivärytmin uuteen uskoon, ilmoittaa esikoisen mukaan useampaan kerhotoimintaan ja soitella hävettävän paljon isovanhemmille. Olen tehnyt sekopäisen arkemme keskellä muutamia huvittavia huomioita asioista, jotka ovat muuttuneet lyhyessä ajassa uuden vauvan tultua taloon.

1. Entisenä tarkkana pyykinpesijänä ja lajittelijana pesen tällä hetkellä kaikki pyykit 60 asteessa ja heitän lähes kaiken kuivausrumpuun. Ei ole enää niin justiinsa lämpötilojen ja värien kanssa, koska vie aivan liikaa aikaa lajitella.

2. Otan erittäin mielelläni apua vastaan lähes kaikkiin asioihin, mutta minulle on aivan supertärkeää saada pestä itse pyykit ja täyttää sekä tyhjentää itse tiskikone. Keksin tälle syyksi sen, että jatkuvasti keskeytyvässä arjessa minulle merkitsee paljon saada tehtyä edes yksi konkreettinen asia päivässä loppuun asti ja valmiiksi. Astianpesukonetta pilkun tarkasti täyttämällä järjestän samalla omaa päätäni.

3. Astianpesukoneesta puheen ollen – en enää puolita pesuainetabletteja. Siihen kuluu aikaa ainakin minuutti.

4. En kierrätä enää jokaista metallin suikaletta ja pahvin palaa. Edelleen todellakin kierrätän tunnollisesti, mutta en käytä aikaa näpertelyyn tai juoksuta minuuttikaupalla vettä jonkin asian pesemiseksi kierrätyskuntoon.

5. Olen lakannut käyttämästä meikkivoidetta. Sudin varjostukset ja poskipunan pelkän primerin päälle ja singahdan ulos ovesta. Myös ripsivärin käyttö on jäänyt.

6. Minusta on tullut nalkuttava vaimo. Ehkä olin sitä jo ennen Armia, mutta nyt valitettavasti puran entistä enemmän väsymystä mieheeni valittamalla mitä turhimmista asioista. Tätä tapahtuu kyllä myös toisin päin, eli olemme ainakin toistaiseksi puolin ja toisin toistemme turhautumisen kaatopaikkoja. Meillä osataan pyytää myös anteeksi, mutta eipä se silti oikeuta huonoon käytökseen.

7. Olen alkanut ostaa miehelleni olutta. Luin jostakin termin rakkauspankki. Rakkauspankkiin pitäisi kuulemma tehdä usein talletuksia, jotta parisuhde pysyy kunnossa. Ilmaisu oli jotenkin niin hulvattoman koominen ajatellessani meidän nykyistä elämäämme, että päätin ottaa sanan saman tien käyttöön. Päätin kaiken nalkutuksen vastapainoksi alkaa tehdä sijoituksia rakkauspankkiin ostamalla miehelle jokaisella kauppareissulla erilaisen oluen. Helppo keino saada mies iloiseksi!

8. En kestä enää tuoksuja. Vaihdoin lähes kaiken kosmetiikan ja pesuaineet tuoksuttomiin heti synnytyksen jälkeen. Ajatuskin esimerkiksi hajuveden käytöstä puistattaa. Yleensä ihmisille käy näin käy raskausaikana, mutta minulle näköjään myös synnytyksen jälkeen.

9. Alan kaivata nukkumaanmenoa jo kello 22 aikaan. Olen ollut koko elämäni yökyöpeli, mutta nyt haaveilen oikeasti unirytmistä, jossa mennään kymmeneltä nukkumaan ja herätään seitsemältä. Nyt alkaa oikeasti keski-ikä lähestyä!

10. Olen oppinut kokkaamaan, syöttämään vauvaa ja pesemään hampaita samaan aikaan.

Onko teidän arjessanne tapahtunut viime aikoina muutoksia?

Näitä mietin tänään: Viimeinen raskauskolmannes, uhmaikäisen raivo, lähestyvä synnytys

Mielestäni ihan juuri hiljattain kerroin teille lamaannuttavasta väsymyksestä, jota podin koko kevään. Nyt tajuan, että ajankulu on taas päässyt yllättämään ja tästä postauksesta onkin jo melko pitkä aika. On siis ehkä aika kertoa jälleen hiukan kuulumisia, varsinkin kun h-hetkeni (synnytys!) lähestyy ja saatan piakkoin taas kadota netin ääreltä joksikin aikaa.

Väsymykselleni löytyi hyvin tavallinen syy, eikä kyse ollutkaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai mistään vakavammasta, kuten hetken jo kerkesin pelätä. Ferritiiniarvoni olivat naurettavan matalat, eli toisinsanoen rautavarastoni olivat päässeet pahasti ehtymään. Hyvin tavallinen raskausajan vaiva siis. Onneksi minut otettiin neuvolassa tosissaan ja pääsin oikeastaan saman tien mittauttamaan ferritiiniarvoni. Olen ymmärtänyt, että näistä voi joskus joutua vääntämään neuvolan kanssa oikein urakalla, mutta onneksi ei tällä kertaa. Aloitettuani rautalisän väsymykseni alkoi hellittää dramaattisesti. Olen toki edelleen jonkin verran väsynyt, mutta sille on järkevä syy, enkä sentään enää nukahtele pitkin asuntoa keskellä päivää.

Viimeinen raskauskolmannekseni ei ole sujunut ilman terveyshuolia, kuten osasin ensimmäisen odotusaikani perusteella jo odottaakin. Riesana on ollut niin turvotukset ja korkea verenpaine, kuin raskausdiabetes ja viimein se hepatogestoosikin. Kaikki muut vaivani saatiin vielä hoidettua neuvolassa, mutta raskausajan maksasairaus eli hepatogestoosi ajoi minut viimein asiakkaaksi erikoissairaanhoitoon. TYKSin äitiyspoliklinikalle päätyminen on tae siitä, että minä ja vauva olemme hyvissä käsissä, mutta samalla se on aivan älyttömän stressaavaa ja kuluttavaa. Minua henkilökohtaisesti rasittaa todella paljon se, jos minua hoitava henkilökunta on jokaisella kerralla eri, varsinkin jos kaikki painottavat hiukan eri asioita ja kertovat keskenään erilaisista hoitosuunnitelmista. Tässä raskaudessa tämä ei ole onneksi näkynyt yhtä räikeästi kuin Siljaa odottaessa, eikä nyt ole onneksi aikaakaan enää muuttaa moneen kertaan suunnitelmia, sillä laskettuun aikaani on enää reilu viikko.

Tämä raskaus on minulle toinen kerta, kun odotan kesävauvaa. Kesällä odottamisessa on omat hyvät puolensa, kuten se ettei tarvitse ahtautua pallovatsan kanssa ahdistaviin talvivaatteisiin ja että kesällä arki on helpompaa 2-vuotiaan kanssa, mutta kesä myös kiitää aivan huomaamatta ohi tässä odotellessa. En väsymyksen vuoksi kauheasti edes muista mitään alkukesästä, mutta kesäkuun puoliväli oli meidän perheessä ihanaa aikaa. Kävimme paljon uimassa ja retkillä ja nautimme kaikesta kesäisestä tekemisestä. Jotenkin aavistin sen, että heinäkuussa asiat olisivat toisin, emmekä enää pääsisi tekemään samalla tavalla kesäjuttuja. Heinäkuun ilmat ovatkin olleet ankeat ja minun vointini vaihteleva. Onneksi alkukesästä jäi hyvät muistot ja kuvat. Meidän viimeisestä kesästämme tällä nykyisellä kokoonpanolla.

Esikoisen kanssa olemme edenneet uuteen ja merkittävään kehitysvaiheeseen ja nykyisin meillä asuukin passiivisen vauvan sijasta erittäin temperamenttinen ja puhelias kiukkupussi. Silja on edelleen myös hyväntuulinen ja aurinkoinen höpöttelijä, mutta hän saa useamman kerran päivässä kunnon raivokohtauksen. Tilanteet ovat ainakin toistaiseksi yllättävän hyvin ennakoitavissa, joten niihin pystyy itse hiukan valmistautumaan. Kiukku iskee päivittäin ainakin silloin, kun mies tulee töistä, eikä pääse ulko-ovelta kahdessa minuutissa leikkimään, vaan leikin alkuun voi joutua odottamaan jopa viisi minuuttia. Yhtä hankalaa on iltaisin leikkien lopettaminen ja nukkumaanmeno. Oma sänky on alkanut harmittaa ja tuntua ”tylsältä”. Pahimmillaan raivo saattaa iskeä yöllä ja aiheuttaa parinkin tunnin huutoitkun, mutta onneksi nämä painajaismaisen pitkiltä tuntuvat purkaukset ovat harventuneet.

Joka päivä saan kuulla myös sydäntä raastavia rakkauden tunnustuksia, kuten että äiti on Siljan ”rakkauden sydän” ja ”elämän valo”. Näinä hetkinä kadun kaikkia hermostumisiani ja ihmettelen, että miten olen voinut saada tuollaisen lapsen.

Oma lukunsa omissa viime kuukausien ja viikkojen mietinnöissäni ovat olleet stressi uuden vauvan tuomista muutoksista sekä ajatukset siitä, että mitä olen tekemässä Siljalle, kun pakotan hänet sopeutumaan noin pienenä näin suureen muutokseen. Varmasti hyvin tavallisia huolenaiheita minun elämäntilanteessani olevalle ihmiselle, enkä ole onneksi lähtenyt käsikirjoittamaan liikaa etukäteen pian alkavaa uutta arkeamme. Kai me selviämme, kun niin moni muukin on selvinnyt.

En muista, että minulla olisi noussut Siljaa odottaessa näin vahvasti mieleen oma lapsuus ja varsinkin ne vähemmän mukavat asiat sieltä. Viime viikkoina minulla on noussut todella vahvasti pintaan surun, raivon ja pettymyksen tunteita, jotka olin mielestäni jo aikoinaan laittanut halki, poikki ja pinoon terapiassa, mutta nyt niissä on ollut aivan omanlaisensa tunnelataus ja niiden sietäminen on ollut jotenkin poikkeuksellisen hankalaa.

Selkeästi ilmiö liittyy siihen, että tämän raskauden aikana minulla on jo ennestään yksi lapsi, joka elää päivästä toiseen itse vahvaa tunnekuohua 2-vuotiaan uhmassaan ja hämmennyksessään. On niin paljon asioita, joilta haluaisin suojella häntä ja toisaalta niin monia asioita, joiden opettamiselle tämä kehitysvaihe olisi otollista aikaa. Raivoavan lapsen kanssa ei ole aina kovin helppoa olla samaan aikaan empaattinen ja jämäkkä, ja välttää samalla tunkemasta toista väkisin johonkin muottiin. Itse koko lapsuuteni kiltin tytön syndroomasta kärsineenä haluan välttää viimeiseen asti sen, että oman lapseni tunteita vähätellään ja mitätöidään.

Monilla naisilla tuntuu olevan tässä vaiheessa ja näillä viikoilla jo kiire synnyttämään, mutta itselläni ei ole erityisempää kiirettä. Olen ehkä tiedostamattani yrittänyt jopa työntää koko asian taka-alalle mielestäni, sillä kyllähän tilanne ajatuksena pelottaa kovasti. En ollut tyytyväinen ensimmäiseen synnytyskokemukseeni ja nyt tiedän vielä paremmin mitä kaikkea voi mennä pieleen ja osaan jo pelätä ennakkoon sitä uupumusta ja kipua. Moni on suositellut minulle rentoutumisharjoituksia ja synnytysvalmennuksia, mutta ne tuntuvat vierailta tavoilta itselleni, enkä ole ottanut niistä sen enempää edes selvää. Minulla energianlähteenä toimi viimeksi rentoutumisen sijasta raivo, joten ehkä luotan siihen tälläkin kertaa.

Mitä teille kuuluu ja miten teidän kesänne on sujunut?