Kepeän naisellinen Avon Luck La Vie

Olen katsellut usein Avonin kuvastoista tuoksuja ja erityisesti alkuperäistä Luck-tuoksua, mutta en ole uskaltautunut tilaamaan sitä pelkän esitteen perusteella. Avonin kuvastoissahan on sivuilla sellaiset hauskat ”hiero tästä ja nauti tuoksusta”-kohdat, ja esim. suihkugeelien kohdalla tuoksunäyte on kuvastanut hyvin itse tuotteen tuoksua. Hajuvesiä en silti ole uskaltautunut tilaamaan. Ilahduin siis kovasti saatuani blogin kautta kokeiltavaksi Avon Luck La Vie edp:n, joka on kevyempi versio Luck-tuoksusta.

Minulla herää lähes aina epäilykset tuoksun suhteen, jos se on pakattu vaaleaan, hempeään hajuvesipulloon. Pidän enimmäkseen intensiivisistä, mausteisista, makeista tai kirpeistä tuoksuista, joita joku kuvailisi varmaankin raskaiksi. Siksi tällainen kepeä kukkaistuoksu ei olekaan ehkä se ensimmäinen vaihtoehto, jota lähtisin hankkimaan itselleni. Tämä tuoksu sattui kuitenkin saapumaan luokseni loistavaan aikaan, sillä kaipasin jotakin uutta ja erilaista tuoksua, johon vangita juuri tämä vaihe elämästäni. Elän aikaa, jollaista ei tule ehkä koskaan olemaan uudelleen, joten tämä fiilis täytyy saada vangittua johonkin. Tämä ei kuitenkaan ole sen tyyppinen tuoksu, jota käyttäisin pitkään, ja syksyllä tämä siirtyykin varmaan taas syrjään.

Tuoksussa mainitaan kolme nuottia: alkutuoksussa mansikka, sydäntuoksussa kielo ja pohjatuoksussa santelipuu. Minä tunnistan vain etäisesti mansikan, mutta muuten tuoksu on minun nenääni tavanomainen kepeä kukkaishedelmäinen tuoksu, jollaisista en yleensä koskaan osaa erottaa nuotteja. Tuoksu ei ole kovin omaperäinen, mutta se on raikas ja melko turvallinen valinta vaikka lahjaksikin. Tuoksu kesti ihollani reilu viitisen tuntia, eli ihan mukavasti.

Tuoksu maksaa normaalihintaan n. 35e, mutta sen voi saada kampanjatarjouksista välillä reilulla parillakympillä.

Tilaatteko te tuoksuja ilman että pääsette tuoksuttelemaan niitä? Millaisia tuoksuja te käytätte juuri nyt?

*Tuoksu saatu blogin kautta.

Arvostelussa Rimmelin kurkkumaskara

Olen tykännyt todella monista Rimmelin ripsiväreistä, joten suhtaudun aina suurella mielenkiinnolla merkin uusiin lanseerauksiin. Sain huomiota herättävän vihreään putkiloon pakatun ripsivärin keväällä Bernerin Kauneuden puutarha-tapahtuman goodiebagista ja aloitin kokeilut sen kanssa heti edellisen ripsivärin loputtua.

Ripsivärissä tuntui olevan minulle monia Rimmelin ripsiväreille tyypillisiä, ennestään tuttuja ominaisuuksia. Harja on tuuhea ja runsas. Massa on märkää ja helposti kerrostettavaa, ja se lähtee vedellä helposti pois. Kun melko massiivista harjaa oppii käyttämään, saa sillä mainiosti ripsiin sekä tuuheutta, että pituutta. Tuttua ja hyvää Rimmel-laatua siis. Tuoksu tässä on tuotelupauksensa mukaisesti poikkeuksellisen raikas ja hyvä kurkku! Vihreä putkilo ei ole mielestäni kaunis, mutta sen löytää aamuisin helposti meikkipussista jopa ennen aamukahvia puoliunessa ollessa.

Eräs ominaisuus tässä muuten erinomaisessa maskarassa kuitenkin tökkii, ja se on suttaavuus. Massa ripsivärissä on kahden kuukauden aktiivikäytönkin jälkeen edelleen niin märkää, että saan sotkettua luomeni erityisesti ulkonurkasta joka ainoa kerta, vaikka yrittäisin olla kuinka varovainen. Tämä luonnollisesti harmittaa, jos oma kädenjälki sattuu miellyttämään jonain aamuna erityisen paljon niin, ettei luomivärejä olisi kivaa mennä sörkkimään pumpulipuikolla.

Olen usein blogissa ylistänyt Rimmelin ripsivärejä, kuten olisin voinut tehdä tämänkin kohdalla ilman tuota viimeiseksi mainittua ominaisuutta. Rimmelin ripsivärien massa on usein märkää, mutta kokemukseni mukaan ne muuttuvat sopivan kiinteiksi viimeistään kolmen viikon kuluessa. Valitettavasti näin ei Wake Me Up-maskaran kanssa käynyt. Wake Me Up-kurkkumaskarassa ei myöskään ehkä ole mitään varsinaista uutta Rimmelin tarjontaan, vaan päinvastoin minusta tämä ripsiväri muistuttaa monia muita merkin maskaroita.

Rimmeliä myydään marketeissa ja tavarataloissa. Ripsivärien hinnat pyörivät kymmenen euron pinnassa. Voin lämpimästi suositella kokeilemaan Rimmelin maskaroita, sillä niiden joukossa on todellisia helmiä, vaikka postauksen yksilö ei minua saanutkaan hurraamaan.

Oletteko te kokeilleet tätä kurkkumaskaraa? Mitäs olette tykänneet?

*Tuote on saatu blogin kautta.

Yön sävyjä luomilla

Tänä kesänä minulle ei ole tullut vielä ollenkaan sellaista oloa, että pitäisi meikata jotenkin värikkäästi tai muuten vuodenaikaan viittaavasti. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei minun loma-aikaani ole mahtunut kuin kolme kesäisen lämmintä ja aurinkoista päivää. Ne päivät vietin tiiviisti ulkosalla äidin mökillä – ilman meikkiä tietenkin. Olen turvautunut lähes koko kesän vouhkaamaani Urban Decayn Pulp Fiction-palettiin tai saman merkin Naked 3-palettiin, ja piristykseksi sitten tehnyt välillä hieman voimakkaampia ja kokeilevampia meikkejä. Tämän postauksen meikki olkoon yksi esimerkki jälkimmäisistä.

Tuntui hiukan hurjalta tarttua pitkästä aikaa Guerlainin näyttävään Les Ombres De Nuit -palettiin, koska sävyjen hohtavuuden ja pigmenttisyyden vuoksi paletin kanssa lähtee helposti mopo käsistä, mutta koska oli vapaapäivä, annoin mennä. Lopputuloksesta tuli yllättävän arkimeikkikelpoinen, vaikka yleisilme olikin voimakas. Tykkäsin lopputuloksesta ja aion ehdottomasti kokeilla sitä uudelleen lähiaikoina.

Kaikki meikissä käytetyt tuotteet:

Avaintuotteet: Guerlain Écrin 4 Couleurs Les Ombres De Nuit, MAC Powder Blush Margin, MAC Mineralize Skinfinish Lightscapade, Make Up Store Microshadow Smog (kasvojen varjostukset & luomivärin häivytys), sekä kuvasta unohtunut We Care Iconin Magnetic Lips-huulikiilto tuntemattomassa sävyssä.

RVB LABin irtopuuteri ja Rimmelin Wake Me Up-ripsiväri saatu blogin kautta.

En tiedä onko joku siellä miettinyt koska Neiti Kameleontti alkaa taas päivittyä useammin… Tällä hetkellä en osaa sanoa. Olen alkuvuoteen verrattuna täysin uudenlaisessa elämäntilanteessa, enkä ole vielä löytänyt tasapainoa sen ja bloggaamisen kanssa. Minulla on ideoita blogin suhteen ja luonnoksissakin pyörii hiomista vailla olevia postauksia, mutta aikaa tai oikeanlaista fiilistä (puhumattakaan noiden kahden asian samanaikaisuudesta) niiden viimeistelemiseen ei tunnu löytyvän. En ole lopettamassa bloggaamista, mutta en myöskään pysty nyt lupaamaan tiheämpää postaustahtia. Kiva, kun moni tuntuu silti pysyttelevän mukana. 🙂 Kiitos siitä!

Leppoisaa sunnuntaita!

Mä shoppailin!

Aloitin tämän vuoden maaliskuussa ostolakon, jonka tarkoituksena oli pienentää kosmetiikkajemmojani, hillitä uuden kosmetiikan vyörymistä varastoihini ja opetella järkevämpää rahankäyttöä. Lakko sujui alusta asti loistavasti ja olikin yllättävän helppoa lopettaa turhan kosmetiikan ostaminen. Nyt eletään heinäkuuta, enkä minä ole vieläkään palannut holtittomaan kosmetiikan shoppailuun. Olen kokeillut kaksi kertaa miltä kosmetiikan ostaminen pitkästä aikaa tuntuu, ja molemmilla kerroilla olen ollut pettynyt – en saa enää kosmetiikan ostamisesta samanlaisia väristyksiä kuin ennen. Pikku hiljaa olen huomannut alkavani himoita esim. joitain uusia luomivärejä, koska olen innostunut taas meikkaamaan enemmän, mutta minun on kuitenkin helppoa pysyä poissa tavarataloista ja verkkokaupoista.

Olin eräänä päivänä loistavalla tuulella ja kävin pyörähtämässä paikallisessa Kicksissä. Menin ihan kokeeksi tutkimaan alepöytiä ja bongasin sieltä Crabtree & Evelynin vartalotuotteita. Olin suorastaan harmistunut, koska tiesin heti joutuvani ostamaan ne. En pakota itseäni enää olemaan ostolakossa, mutta en olisi siltikään halunnut näin paljon uutta täytettä kosmetiikkavarastoihini. Ristiriitaista kyllä, ostin harmittelustani huolimatta kaikki kolme löytämääni C&E:n tuotetta. Olen kehittänyt syvän rakkaussuhteen sarjan granaattiomenan tuoksuiseen vartalovoiteeseen ja himoinnut merkin muitakin tuotteita useita kertoja, joten minulle koko sarja edustaa puhdasta täydellisyyttä. Tuotteet ovat normaalihintaan erittäin tyyriitä, joten 70% alennuslappu pakotti minut tarttumaan tilaisuuteen. Poimin pöydästä mukaani myös Cleanin vartalovoiteen.

Tuotteille jäi hintaa 7-9 euroa kappaleelta, eli tein toisin sanoen loistavat kaupat. Silti olen hieman harmissani, koska en olisi tarvinnut näitä oikeasti. On hauskaa huomata miten erittäin suuresta järkevöitymisestä huolimatta se entinen hamsteri-Päivi otti vallan ja nappasi kaikki purkit matkaan vain sen vuoksi, että nämä ovat tietyn merkin tuotteita. Nenään vahvasti puskeva laventelikaan ei enää sykähdyttänyt kotona.

Suosittelen kaikesta huolimatta tutkimaan Crabtree & Evelynin purnukat, mikäli törmäätte niihin alennusmyynneissä. Voiteet ja suihkugeelit ovat todella laadukkaita ja useimmat tuoksut huumaavan ihania. Omat aleshoppailuni taidan jättää tähän tältä vuodelta.

Korkkaamista odottelevien vartalotuotteideni jemmavarasto näyttää tällä hetkellä tältä. Kyseessä on Ikean Alex-laatikoston syvä laatikko.

Oletteko te tehneet hyviä alelöytöjä? Onko joku aloittanut viime aikoina ostolakkoa tai muuta projektia? 🙂

Tigi S-Factor Diamond Dreams

Tigi oli joskus hiukan nuorempana suosikkimerkkini hiustenhoitotuotteissa usean vuoden ajan. Viime vuosina olen kuitenkin ollut lähes poikkeuksetta hiukan pettynyt tuotteiden toimivuuteen, ja myös tuoksut ovat menneet mielestäni huonompaan suuntaan. Kokemukseen vaikuttaa varmasti se, että hiukseni ovat nykyään vaativammat ja käsitellymmät kuin silloin nuorempana, mutta mietin silti onko myös tuotteiden sisällöissä tapahtunut oikeasti merkittäviä eroja. Tämän postauksen tuotteiden kohdalla Tigi kuitenkin yllätti minut erittäin posiviitisesti.

Sain kauneusbloggaajien Turussa järjestetyn tapaamisen goodiebagista kokeiltavaksi S-Factor-sarjan sampoon ja hoitoaineen, joiden kerrotaan juhlallisesti sisältävän timanttipölyä (what?), kashmiria, samppanjauutteita ja murskattuja hedelmiä.

Tuoksu näissä ei ole aivan niin tigimäisen karkkinen kuin niissä minulle tutummissa Bed Head-sarjan tuotteissa, mutta hyvin herkullisen hedelmäinen ja pehmeän makea kuitenkin. Kaksikon luvataan kosteuttavan ja vahvistavan hiuksia, ja ainakin tuon kosteuttavuuden allekirjoitan jossain määrin. Hiukseni ovat erittäin vahvat ja paksut jo ennestään, joten minua kiinnostikin erityisesti tuo lupaus kosteuttavuudesta.

Sampoo vaahtoutuu helposti ja pesee tukan sopivan puhtaaksi. Ei narskuvaksi, mutta kuitenkin täysin puhtaan tuntuiseksi. Hoitoaine selvittää tukkani ihastuttavan helposti ja tekee siitä helpommin käsiteltävän. INCIssä komeilee kolmantena silikoni, joten siinä varmasti osasyynsä mukavaan hiustuntumaan. Kiillon lisääntymistä en ole hiuksissani huomannut, mutta se onkin jo melko haasteellinen tehtävä tässä luonnonkiharassa ja käsitellyssä pehkossa. Kosteutta nämä tuntuivat tuovan mukavasti ja kaikenkaikkiaan tykkään kovasti tästä kaksikosta. En ehkä niin paljon, että ostaisin näitä lisää, mutta nämä todellakin palauttivat uskoani Tigin tukkatuotteisiin.

Sampoo maksaa noin 29 euroa ja hoitoaine muutaman euron enemmän. Tigiä näkyy nykyään olevan myynnissä jopa joissain marketeissa, mutta edelleen näitä löytyy myös tavarataloista ja joistain kampaamoista.

Käytättekö te Tigin tuotteita? Onko S-Factor teille tuttu sarja?

*Tuotteet saatu blogin kautta.