Helmikuu oli kokonaisuudessaan minulle hyvin erikoinen ja raskas kuukausi, mistä johtuen esimerkiksi kommentteihinne vastaaminen on kestänyt poikkeuksellisen pitkään. En jaksanut tehdä arjen pakollisten perusasioiden lisäksi mitään ylimääräistä, mutta odottelen toiveikkaasti, että saisin ehkä jo tässä kuussa otettua jouluvalot pois piha-aidasta.
Pitkä ja pimeä ajanjakso vaihtui paukkupakkasiin ja unesta herättävään, keväiseen auringonpaisteeseen. Otin pakkasista alkukuusta ilon irti ja ulkoilin innolla. Olin täynnä inspiraatiota ja tarmoa. Lisääntyyvä auringonvalo toi kuitenkin tullessaan myös joka keväisen hetkellisen taantuman nukkumiseen ja univaikeuteni alkoivat kasautua ikävästi univelaksi. Puolessa välissä kuuta alkoi tiedostusvälineissä pyöriä niin karmeat uutiset, että menetin muutamaksi päiväksi kykyni nukkua, eikä ruokakaan maistunut tavalliseen tapaan. Pari viikkoa viime kuusta oli tosiaan todellista rämpimistä, mutta nyt elämä alkaa jälleen voittaa ja alan olla keväästä todella innoissani.
Puidaan jälleen kuukauden menoni, eli paljonko ja mihin käytin rahaa helmikuussa.
ruokakauppaan (ruoka ja taloustarvikkeet, kuten pesuaineet, vaipat jne) 423,54e
apteekkiin 96,36e
sijoituksiin 200e
parkkimaksu 1,7e
”omat menot” 51e (muumiastiat ja ravintolisä)
tankkaaminen 54,65e
lahjoitukset (Unicef ja seurakunta) 52e
yhteisiin lainanhoitomenoihin ja laskuihin 430e
puhelinliittymään 17,90e
lääkärimaksu 20,60
yhteensä 1347,75e
Helmikuun jälkipuinti:
Helmikuusta jäi päällimmäisenä mieleen väsymys ja maailman ahdistavat tapahtumat. Tämä näkyy rahankäytössäni siten, että jätin käyttämättä suurimman osan ”omasta budjetistani”, sillä kuun ikävimpinä päivinä en uhrannut ajatustakaan tavaroille tai ostamiselle, vaikka asioiden ostaminen on yleisesti ollut minulle aiemmin keino käsitellä ikäviä tunteita. Helmikuussa kaikki materia tuntui niin turhalta, että en kokenut pakottavaa tarvetta edes tuhlata rahojani. Ostin omasta budjetistani uudet muumimukit, muumikulhon ja purkillisen magnesiumia. Näihin kului yhteensä 51 euroa. Vaatteisiin, kosmetiikkaan, ulkona syömiseen tai harrastuksiin minulla ei kulunut senttiäkään.
Helmikuussa tunsin ensimmäistä kertaa, että mielenterveyteni oli oikeasti koetuksella koronan vuoksi. Tajusin kotimme kaappeihin katsellessani, että olen alkanut hamstrata asioita. Minulle tuo selvästi turvaa, kun tiedän kodistamme löytyvän ruokaa ja muita tarvikkeita pitkäksi ajaksi. Varsinkin lapsille pitää olla hirveästi hamstrattuna kaikkea. Tämä on todellakin aivan uusi, pandemian luoma piirre itsessäni, sillä aiemmin pyrin ennemminkin luopumaan ja kierrättämään kaiken ylimääräisen tavaran talostamme.
Toisin kuin viime kuussa haaveilin, en saanut ruokakauppaan kuluvaa summaa juurikaan pienemmäksi, vaikka ainakin alkukuusta ihan tosissani yritin. Tällä hetkellä lähes ainoa oma aikani ja tapani vaihtaa maisemaa kodin seinien ulkopuolelle on käydä kaksi kertaa viikossa ruokakaupassa, joten minun on tosi vaikeaa saada vähennettyä kauppareissuja. Toisaalta minä olin myös helmikuussa se, joka meillä kävi kaupassa, sillä mies oli lähes koko ajan joko töissä tai opiskelemassa ja päivittäiset ostokset maksettiin siis pääasiassa minun lompakostani. Luultavasti meillä kului kuitenkin kokonaisuudessaan ruokakauppaan vähemmän rahaa kuin tammikuussa, sillä suunnittelin melko tarkkaan etukäteen mitä milloinkin söisimme ja hyödynsin tavallista enemmän sesonkituotteita.
Laitoin pitkästä aikaa rahaa sijoituksiin, ja se kyllä kirpaisi, kun raha tuntui ikään kuin vain häviävän tililtä jonnekin. Tämä on kuitenkin järkevää, sillä tällä hetkellä en kerrytä itselleni lähes yhtään eläkettä tai saa muutenkaan yhtään rahaa säästöön. Tai kyllä rahaa jää tällä hetkellä säästöön, mutta ne tulevat kulumaan hoitovapaani aikana perheen yhteisiin menoihin.
Koko kuukauden aikana kulunut summa näyttää edelleen liian suurelta, vaikka en näe realistisena saada sitä paljoakaan pienemmäksi. Mies maksaa meillä tällä hetkellä enemmän lainakuluja ja yhteisiä laskuja ja minä maksan enemmän päivittäisiä menoja. Systeemi on osoittautunut yllättävän käteväksi, sillä pysyn näin paremmin perillä esimerkiksi siitä paljonko taloudestamme oikeasti valuu rahaa vaikkapa ruokakauppoihin.
Maaliskuun suhteen minulla on melko samankaltaiset toiveet kuin helmikuulle, eli päivittäisten menojen pienentäminen. En kuitenkaan pidä kovinkaan realistisena sitä, että onnistuisin siinä, koska nykyisissä menoissa ei tosiaan ole hirveästi sellaista, josta voisi karsia. Ja vaikka olisin vakaasti päättänyt olla jonakin viikkona käyttämättä lähes yhtään rahaa, ilmestyy aina jostakin jokin rahareikä, kuten helmikuussa lähes sadan euron kustannukset lasten ja omiin lääkkeisiin. Tammikuussa tuntui sentään onneksi helpolta olla ostamatta turhaa tavaraa, kuten kosmetiikkaa tai vaatteita.
Koska tämän postauksen julkaiseminen meni melko pitkälle maaliskuuhun, voin paljastaa sen verran tulevasta, että olen repeillyt budjettini kanssa maaliskuun puolella oikein kunnolla. En osaa harmitella asiaa yhtään, joten se ei ehkä tiedä kovin hyvää loppukuun kannalta, ellen saa nyt itseäni ruotuun. Kosmetiikkaa en edelleenkään ole ostanut yhtään, mutta muita juttuja sitten senkin edestä.
Syy budjettini ylittämiseen oli jälleen suosikkivaatemerkkini Alpa, jonka alennuksiin taas haksahdin. Minulta on toivottu juttuja vaatteista ja olenkin jo kuvannut lähes kaikki suosikkivaatteeni. Aivan toinen asia sitten onkin milloin saan kyhättyä kuvista kokonaisen postauksen.
Miten helmikuu sujui teillä talouden kannalta ja ihan ylipäätään elämässä? Oli tosi hienoa, kun useampi teistä intoutui viime kerralla jakamaan omia kuukausittaisia menojaan kommenttiboksissa!
ROUVA KAMELEONTTI 