Parasta juuri nyt

*Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Paluu blogin äärelle oli tällä kertaa jotenkin todella hankala, vaikka en ollut edes suunnitellut pitäväni taukoa päivittämisestä. Päivät ovat soljuneet ohitse tasaiseen tahtiin lasten kanssa touhutessa, enkä ole jaksanut tai kerinnyt avata läppäriä. Halusin nyt kuitenkin katkaista hiljaisuuden ja jakaa hiukan kuulumisia kertomalla mitkä asiat ovat saaneet minut viime aikoina erityisen innostuneeksi tai iloiseksi.

1. Suodatinkahvi. Olen muistaakseni maininnut joskus blogissa, miten siirryin mieheeni tutustumisen myötä juomaan vain ja ainoastaan kapselikeittimellä valmistettua kahvia. Se tuntui sopivan niihin aikoihin herkälle vatsalleni paremmin ja pidin myös sen mausta enemmän. Alettuani alkuvuodesta kiinnittää enemmän huomiota rahankäyttööni, huomasin kapselikahvin pian olevan yksi suurimmista melko turhista menoeristä taloudessamme. Ilmoitin miehelle siirtyväni juomaan jälleen suodatinkahvia ja pitkin hampain sain hänetkin siirtymään ainakin osittain suodatinkahvin pariin. Uusi innostukseni onkin nyt kokeilla mahdollisimman monia erilaisia kahvilaatuja – kunhan saan ne hankittua hävikkihinnoilla. En ole pitänyt tarkkaan kirjaa kertyneestä säästöstä, mutta väitän summan olevan suuri, jopa kymmeniä euroja kuukaudessa. Samalla olen välttänyt kerryttämästä turhaa muovijätettä ja tehnyt käsittääkseni hyvän teon myös kolesteroliarvoilleni.

2. Hävikkiruokaa myyvät verkkokaupat. Ensimmäisestä kohdasta päästiin suoraan seuraavaan innostuksen kohteeseeni, nimittäin hävikkiruokaan ja sitä myyviin verkkokauppoihin. Olen aina kolunnut mielelläni kauppojen punaisten lappujen laareja ja ostanut ruokaa alennuksesta, mutta korona-aikana tämä on vähentynyt huomattavasti. En myöskään voi osallistua kauppojen ilta-alennuksiin, sillä iltaisin olen tiiviisti kiinni lasten nukkumaanmenopuuhissa. Tiedän hävikkiruokakauppojen jakavan mielipiteitä vahvasti, sillä toiset pitävät niitä turhina houkutuksina ostaa sellaisia ruokia, joita ei muuten olisi tullut ostaneeksi. Myönnän itsekin ostaneeni alkuhuumassa paljon turhia herkkuja, mutta nykyisin herkut eivät enää ole mitenkään automaattisesti osa tilauksiani. Ostan hävikkituotteina mieluiten ruokakaapin kuiva-aineita, kahvia ja lastenruokia, ja niitäkin vain silloin, kun alennukset ovat oikeasti tuntuvia. Minulle tutuin verkkokauppa on Fiksuruoka.fi, mutta minulla on parhaillaan tilaus tulilla ensimmäistä kertaa myös *Matsmartille. Uudet asiakkaat saavat *Matsmartilta 18.4. asti yli 45 euron tilauksesta 10% alennusta koodilla SUPERVIIKKO10. Olen huomannut tekeväni ruokaostoksia nykyään jopa mieluummin verkon välityksellä ja kaupassa käyminen on vähentynyt huomattavasti, mikä on tietenkin plussaa näinä aikoina.

3. Tyttöjen lähestyvä syntymäpäivä. Kumpikin tyttäreni täyttää kesällä vuosia. Olen leikitellyt jo kuukauden verran ajatuksella heidän syntymäpäiväjuhlistaan, vaikka tällä hetkellä ei olekaan varmaa voiko sellaisia edes pitää. Olen kehitellyt juhlista mielessäni kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on meillä kotona pidettävä tilaisuus ja toinen ulkona maaseudulla pidettävä tilaisuus. Rakastan juhlia, joissa on selkeää ohjelmaa, ja olen jo näihinkin mahdollisesti pidettäviin kekkereihin kerinnyt suunnitella monenlaista. Tuntuu kuin purkaisin koko korona-ajan luoman sosiaalisten tilanteiden kaipuuni juhlajärjestelyihin, vaikka samalla tiedostan, että juhlat voidaan joutua perumaan. Toisaalta huomaan myös jännittäväni jo ennakkoon tilannetta, jossa on paljon ihmisiä paikalla. Osaanko enää edes olla ihmisten kanssa?

4. Tauko uutisista ja somesta. Olin pääsiäisen aikaan kokonaisen viikon katsomatta tai lukematta uutisia, enkä avannut koko aikana ylipäätään lainkaan televisiota. Vietin vähemmän aikaa myös sosiaalisessa mediassa ja netissä ja keskityin vapaa-ajallani lukemaan kirjoja. Erityisesti tauko uutisista teki minulle todella hyvää ja suosittelen tätä muillekin! Hyvin pysyin hengissä, vaikka en kuullut joka päivä uusimpia tartuntalukuja tai spekulointeja päivästä toiseen samoina toistuvista aiheista. Maailma näytti ilman uutisia vietetyn viikon jälkeen hetken hiukan paremmalta paikalta.

5. Kevätsiivous. Olen hiljalleen kevätauringon herättelemänä alkanut tehdä perusteellisempaa karsintaa ja siivousta kodissamme. Armin syntymän jälkeen olemme tehneet taloomme useamman kaatopaikan, eli sellaisen pisteen, jonne vain kasataan kaikki ylimääräinen tavara, jolle ei vielä ole omaa paikkaa. Tällaista tavaraa on muunmuassa lahjoituksina saadut second hand-lastenvaatteet -ja lelut, sesonkivaatteet, ylimääräiset pahvilaatikot jne. Sain eilen raivattua vaatehuoneeni ja tänään yritän viedä ensimmäisen kuorman käyttämättömäksi jäänyttä sisustustavaraa kierrätyskeskukseen.

6. Pienet edistysaskeleet arjessa. Kuopuksen syntymän jälkeen myös esikoisen arkeen palasi monia vauva-elementtejä. Tutista ja ja jopa ennen täysin kelpaamattomasta tuttipullosta tuli isosiskon henki ja elämä. Noin kuukausi sitten vieroittauduimme viimeinkin esikoisen kohdalla tutista ja nyt myös tuttipullo on alkanut jäädä vähemmälle. Pottahommat ovat myös arkipäiväistyneet ja vaipat kuuluvat enää yöunille. Siirsin kuopuksen perhepedistä pinnasänkyyn, mikä sekin tuntuu suurelta asialta. Yöunet ovat tällä hetkellä repaleisia kehittyneiden motoristen taitojen vuoksi, eli 8-kuisen hulinat ovat meillä täyttä totta. Muutokset tuntuvat silti hyvältä pitkän aikaa kummankin lapsen kohdalla jumittuneelta tuntuneen vaiheen jälkeen.

Mitä teille kuuluu?

Kestäviä, eettisesti valmistettuja ja tyylikkäitä luottovaatteita – kokemuksia kotimaisesta Alpasta

Postauksen neuleet ostettu itse.

Karsin viime vuonna vaatekaappiani rankalla kädellä, sillä kahden lapsen saamisen myötä kroppani ei ollut enää samanlainen kuin ennen. Myös tarpeeni ja mieltymykseni olivat muuttuneet paljon niistä ajoista, kun asuimme vielä kahden miehen kanssa kaupungissa kerrostalokaksiossa ja harrastimme matkailua ja ulkona syömistä. Olin lopen kyllästynyt heikkolaatuisiin halpavaateketjujen vaatteisiin, jotka olivat menettäneet muotonsa ja nyppyyntyneet lähes käyttökelvottomiksi jo muutaman pesun jälkeen. Päätin vaatteita karsiessani, että kyseinen karsinta saisi olla viimeinen lajiaan, ja että en jatkossa enää haaskaisi rahojani huonoon laatuun, vaan alkaisin panostaa vaatteisiini ajatuksella vähemmän on enemmän.

Kestävää ja eettistä laatua

Törmäsin jyväskyläläiseen Alpaan etsiessäni esimerkkejä kestävästä ja eettisestä muodista. Alpa myy pääasiassa 100% alpakanvillasta valmistettuja tuotteita, jotka suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan pipoja lukuunottamatta Liettuassa. (Suomessa ei ole Alpan tarpeisiin tarpeeksi suuria tehtaita.) Alpa ostaa langat vastuullisilta toimijoilta Perusta.

Alpan mallisto on laaja ja useimmat mallit ovat ajattomia, mutta mallistoon tulee myös säännöllisesti vaihtelua uusien tuotteiden ja värien muodossa. Tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan kestämään aikaa ja kovaa käyttöä. Alpaan on siis erittäin helppoa jäädä pahasti koukkuun.

Alpassa minuun kolahti saman tien aivan kaikki. Kotimaisuus ja eettisyys yhdistettynä upeaan suunnitteluun ja laatuun. Alpan neuletuotteiden laatu on todellakin vertaansa vailla, ja neuleet ovat hyvin pidettyinä ja huollettuina sijoitus vuosiksi eteenpäin. Alpan neuleet eivät vaadi pesua, vaan ne pidetään raikkaina tuulettamalla ja harjaamalla. Pakkaspäivinä olen kantanut Alpani pakkaseen puhdistumaan, ja se onkin osoittautunut parhaaksi tavaksi saada ne jälleen raikkaiksi.

Alpakanvillatuotteilla on korkea jälleenmyyntiarvo

Alpan vaatteet ovat arvokkaita ja siksi niiden hankintaa ainakin toivon mukaan edeltää aina jonkinlainen harkintaprosessi. Voisin itse kotiuttaa lähes kaikki Alpan mallit ja siksi valitseminen laajasta valikoimasta on toisinaan vaikeaa. Olen itse ostanut yhden hutituotteen alpamaniani alussa. Minulla onkin harkinnassa myydä se, mutta varsinaista päätöstä en ole vielä tehnyt. Onneksi Alpalla on korkea jälleenmyyntiarvo ja merkin tuotteita voi myydä joko itse nettikirppiksellä tai ne voi myydä takaisin Alpalle. Alpa korjaa ja pesee secondhand-tuotteet ja myy ne eteenpäin verkkokaupassaan.

Päiväni alkavat nykyään kahvikupillisella sekä mieluisalla valinnalla: minkä Alpan pukisin tänään päälleni. Kuulostaa hirveän siirappiselta, mutta Alpan neuleista tulee ajan myötä kuin ystäviä, joita ilman en enää halua olla. En muista milloin olisin viimeksi käyttänyt muita yläosia kuin Alpan neuleita, enkä näe itseäni ostamassa enää muita vaatteita. Ilmojen lämmettyä valitsen käyttööni kevyemmät neuleet, eli Alpat eivät jää kesäksikään kaappiin. Ne on ehdottomasti tarkoitettu ympärivuotiseen käyttöön.

Alpat eivät nyppyynny

Ennen kuin uskalsin itse ostaa ensimmäisen Alpani, pyöri mielessäni huoli siitä, että mitä jos neule kuitenkin nyppyyntyy. Halpaketjujen neuleiden käyttämisen jälkeen pidin suorastaan mahdottomana ajatuksena, että voisin käyttää neuletta useita kuukausia ilman nyppyjä tai ilman että neule menettäisi muotonsa. Alpan neuleiden kanssa riskinotto kannatti, sillä ne eivät nyppyynny samalla tavalla kuin keinokuitua sisältävät, huolimattomasti ommellut sekoiteneuleet. Mallista ja väristä riippuen neuleen pintaan saattaa tulla pientä, nyppyistä haituvaa, mutta se ei ole missään nimessä samanlaista kuin halpaneuleissa. Haituvaan auttaa neuleharjalla harjaaminen tai ihan vain aika. Alpan neuleet nimittäin lupaustensa mukaisesti paranevat käytön myötä.

Haluan näyttää teille osan Alpa-kokoelmastani. Tässä ovat ensimmäisenä tehdyt hankintani, kun vieroksuin vielä värejä.

Pearl, musta

Pearl on täydellisen monikäyttöinen, yksinkertainen ja ohut neule. Todellinen vaatekaapin kulmakivi, joka sopii erinomaisesti kerrospukeutumiseen. Pearl ei ole yksinkertaisuudestaan huolimatta tylsä, sillä siinä on mielenkiintoisina yksityiskohtina puolikorkea kaulus ja tyylikkäät puolipitkät hihat. Pearl kuuluu Alpan silkki-alpakkakokoelmaan, eli sen materiaaleina on käytetty silkkiä ja alpakanvillaa.

Clarity, musta

Clarity on perusneule, joka Pearlin tavoin sopii täydellisesti kerrospukeutumiseen. Clarity on ohuehkoa neulosta, joka kuitenkin tuntuu lämpimältä. Claritya löytyy monessa herkullisessa värissä, joten minua ehkä hiukan harmittaa, että valitsin aikoinaan mustan.

Slowly, vaaleanharmaa

Slowly on ensimmäinen Alpa-ostokseni ja ehkä siksi niin rakas. Slowly on kuohkean pehmeä, oversize-tyylinen neuletakki, joka lämmittää ihanasti ja tuntuu todella hyvältä päällä. Slowly on suosikkini Alpan neuletakeista.

Mellow, tummanharmaa

Mellow on erittäin lämmin, mutta päällä kevyeltä tuntuva pooloneule. Käytän tätä pääasiassa ulkoillessa. Mellow on ihana, mutta se on silti toistaiseksi jäänyt melko vähäiselle käytölle.

Moment, luonnonvalkoinen

Moment on erittäin lämmin, pehmeä ja kuohkea neule, jossa on valloittavana yksityiskohtana suloiset puhvihihat. Olen puseromallia enemmän neuletakki-ihmisiä, joten siksi Moment on jäänyt vähäiselle käytölle ja harkitsen jopa sen myymistä. Pääasiassa mustaan pukeutuvana vieroksun myös aavistuksen luonnonvalkoista väriä, vaikka se kaunis onkin.

Moonlight, musta

Moonlight on yksinkertainen ja monenlaisiin tilanteisiin sopiva mekko, joka on parhaimmillaan sukkahousujen kanssa käytettynä. Alpan neulemekot toimivat yleensä myös tunikoina ja puseroina, mutta Moonlight ei istu minulle housujen kanssa käytettynä. Voisin kuvitella meneväni Moonlightin kanssa juhliin, jos pukisin mekon pariksi korkokengät ja juhlavan laukun.

Poem, yönsininen

Poem on selvästi Moonlightia juhlavampi mekko, sillä sen materiaali on Pearlin tavoin sekoitus silkkiä ja alpakanvillaa. Poem on päällä uskomattoman kevyt ja upea, enkä malta odottaa pääseväni käyttämään tätä kesällä ulkona. Olen stailannut Poemin ohuen vyön kanssa, jolloin vyötärön saa paremmin esiin. Aavistuksen laatikkomaisessa mallissa on toisaalta jotain hyvin hienostunutta ilman vyötäkin.

Mikäli aihe herättää kiinnostusta, voin näyttää teille myös värikkäämmät Alpani, sillä niitäkin on jo kerinnyt kertymään muutama.

Lopuksi haluan paljastaa itsestäni erään hulvattoman faktan, jota lähes kukaan läheiseni ei tiedä minusta: olen omistanut alpakan. Hain sen ihan itse Belgiasta siskoni miehen kanssa 2000-luvun alkupuolella. Päädyin myymään sen eteenpäin melko pian, mutta parin vuoden ajan minä tosiaan olin alpakanomistaja. Postauksen alkupään kuvissa poseeraavat siskoni alpakat.

Tunnustautuuko joku muu alpaholistiksi?

Mihin käytin rahaa helmikuussa

Helmikuu oli kokonaisuudessaan minulle hyvin erikoinen ja raskas kuukausi, mistä johtuen esimerkiksi kommentteihinne vastaaminen on kestänyt poikkeuksellisen pitkään. En jaksanut tehdä arjen pakollisten perusasioiden lisäksi mitään ylimääräistä, mutta odottelen toiveikkaasti, että saisin ehkä jo tässä kuussa otettua jouluvalot pois piha-aidasta.

Pitkä ja pimeä ajanjakso vaihtui paukkupakkasiin ja unesta herättävään, keväiseen auringonpaisteeseen. Otin pakkasista alkukuusta ilon irti ja ulkoilin innolla. Olin täynnä inspiraatiota ja tarmoa. Lisääntyyvä auringonvalo toi kuitenkin tullessaan myös joka keväisen hetkellisen taantuman nukkumiseen ja univaikeuteni alkoivat kasautua ikävästi univelaksi. Puolessa välissä kuuta alkoi tiedostusvälineissä pyöriä niin karmeat uutiset, että menetin muutamaksi päiväksi kykyni nukkua, eikä ruokakaan maistunut tavalliseen tapaan. Pari viikkoa viime kuusta oli tosiaan todellista rämpimistä, mutta nyt elämä alkaa jälleen voittaa ja alan olla keväästä todella innoissani.

Puidaan jälleen kuukauden menoni, eli paljonko ja mihin käytin rahaa helmikuussa.

ruokakauppaan (ruoka ja taloustarvikkeet, kuten pesuaineet, vaipat jne) 423,54e

apteekkiin 96,36e

sijoituksiin 200e

parkkimaksu 1,7e

”omat menot” 51e (muumiastiat ja ravintolisä)

tankkaaminen 54,65e

lahjoitukset (Unicef ja seurakunta) 52e

yhteisiin lainanhoitomenoihin ja laskuihin 430e

puhelinliittymään 17,90e

lääkärimaksu 20,60

yhteensä 1347,75e

Helmikuun jälkipuinti:

Helmikuusta jäi päällimmäisenä mieleen väsymys ja maailman ahdistavat tapahtumat. Tämä näkyy rahankäytössäni siten, että jätin käyttämättä suurimman osan ”omasta budjetistani”, sillä kuun ikävimpinä päivinä en uhrannut ajatustakaan tavaroille tai ostamiselle, vaikka asioiden ostaminen on yleisesti ollut minulle aiemmin keino käsitellä ikäviä tunteita. Helmikuussa kaikki materia tuntui niin turhalta, että en kokenut pakottavaa tarvetta edes tuhlata rahojani. Ostin omasta budjetistani uudet muumimukit, muumikulhon ja purkillisen magnesiumia. Näihin kului yhteensä 51 euroa. Vaatteisiin, kosmetiikkaan, ulkona syömiseen tai harrastuksiin minulla ei kulunut senttiäkään.

Helmikuussa tunsin ensimmäistä kertaa, että mielenterveyteni oli oikeasti koetuksella koronan vuoksi. Tajusin kotimme kaappeihin katsellessani, että olen alkanut hamstrata asioita. Minulle tuo selvästi turvaa, kun tiedän kodistamme löytyvän ruokaa ja muita tarvikkeita pitkäksi ajaksi. Varsinkin lapsille pitää olla hirveästi hamstrattuna kaikkea. Tämä on todellakin aivan uusi, pandemian luoma piirre itsessäni, sillä aiemmin pyrin ennemminkin luopumaan ja kierrättämään kaiken ylimääräisen tavaran talostamme.

Toisin kuin viime kuussa haaveilin, en saanut ruokakauppaan kuluvaa summaa juurikaan pienemmäksi, vaikka ainakin alkukuusta ihan tosissani yritin. Tällä hetkellä lähes ainoa oma aikani ja tapani vaihtaa maisemaa kodin seinien ulkopuolelle on käydä kaksi kertaa viikossa ruokakaupassa, joten minun on tosi vaikeaa saada vähennettyä kauppareissuja. Toisaalta minä olin myös helmikuussa se, joka meillä kävi kaupassa, sillä mies oli lähes koko ajan joko töissä tai opiskelemassa ja päivittäiset ostokset maksettiin siis pääasiassa minun lompakostani. Luultavasti meillä kului kuitenkin kokonaisuudessaan ruokakauppaan vähemmän rahaa kuin tammikuussa, sillä suunnittelin melko tarkkaan etukäteen mitä milloinkin söisimme ja hyödynsin tavallista enemmän sesonkituotteita.

Laitoin pitkästä aikaa rahaa sijoituksiin, ja se kyllä kirpaisi, kun raha tuntui ikään kuin vain häviävän tililtä jonnekin. Tämä on kuitenkin järkevää, sillä tällä hetkellä en kerrytä itselleni lähes yhtään eläkettä tai saa muutenkaan yhtään rahaa säästöön. Tai kyllä rahaa jää tällä hetkellä säästöön, mutta ne tulevat kulumaan hoitovapaani aikana perheen yhteisiin menoihin.

Koko kuukauden aikana kulunut summa näyttää edelleen liian suurelta, vaikka en näe realistisena saada sitä paljoakaan pienemmäksi. Mies maksaa meillä tällä hetkellä enemmän lainakuluja ja yhteisiä laskuja ja minä maksan enemmän päivittäisiä menoja. Systeemi on osoittautunut yllättävän käteväksi, sillä pysyn näin paremmin perillä esimerkiksi siitä paljonko taloudestamme oikeasti valuu rahaa vaikkapa ruokakauppoihin.

Maaliskuun suhteen minulla on melko samankaltaiset toiveet kuin helmikuulle, eli päivittäisten menojen pienentäminen. En kuitenkaan pidä kovinkaan realistisena sitä, että onnistuisin siinä, koska nykyisissä menoissa ei tosiaan ole hirveästi sellaista, josta voisi karsia. Ja vaikka olisin vakaasti päättänyt olla jonakin viikkona käyttämättä lähes yhtään rahaa, ilmestyy aina jostakin jokin rahareikä, kuten helmikuussa lähes sadan euron kustannukset lasten ja omiin lääkkeisiin. Tammikuussa tuntui sentään onneksi helpolta olla ostamatta turhaa tavaraa, kuten kosmetiikkaa tai vaatteita.

Koska tämän postauksen julkaiseminen meni melko pitkälle maaliskuuhun, voin paljastaa sen verran tulevasta, että olen repeillyt budjettini kanssa maaliskuun puolella oikein kunnolla. En osaa harmitella asiaa yhtään, joten se ei ehkä tiedä kovin hyvää loppukuun kannalta, ellen saa nyt itseäni ruotuun. Kosmetiikkaa en edelleenkään ole ostanut yhtään, mutta muita juttuja sitten senkin edestä.

Syy budjettini ylittämiseen oli jälleen suosikkivaatemerkkini Alpa, jonka alennuksiin taas haksahdin. Minulta on toivottu juttuja vaatteista ja olenkin jo kuvannut lähes kaikki suosikkivaatteeni. Aivan toinen asia sitten onkin milloin saan kyhättyä kuvista kokonaisen postauksen.

Miten helmikuu sujui teillä talouden kannalta ja ihan ylipäätään elämässä? Oli tosi hienoa, kun useampi teistä intoutui viime kerralla jakamaan omia kuukausittaisia menojaan kommenttiboksissa!

Mihin käytin rahaa tammikuussa

Tämä on aivan uudenlainen postaussarja blogissani, enkä tiedä kiinnostaako se ketään muuta kuin itseäni, mutta päätin silti aloittaa listaamaan kuunvaihteessa kuukausittaiset menoni. Tämä karu listaus on jälleen yksi motivaatiokeino pysyä ruodussa ja saada pidettyä talous paremmin hallinnassa.

Koko kuukauden kuittien säästäminen ja verkkopankin syynääminen oli itselleni todella avartava kokemus. Suosittelen tätä jokaiselle, joka haluaa ymmärtää paremmin omaa ostoskäyttäytymistään ja saada rahaa säästöön.

Kertauksen vuoksi kerron vielä, että minun kanssani samassa taloudessa asuu aviomieheni ja kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Lapset eivät ole päiväkodissa, vaan hoidan heitä kotona. Suurena menoeränä mainittakoon, että ostamme ruokakaupasta tavanomaisten ruokien ja taloustarvikkeiden lisäksi toistaiseksi vielä kummallekin lapselle vaippoja ja pienempi lapsi syö kaupan soseita. Vertailemme melko tarkkaan hintoja kaupassa, mutta ostamme silti heräteostona herkkuja ja asioita, joita vain tekee mieli kokeilla.

Tässä minun menoni tammikuun aikana:

375,40e ruokakauppaan (yhteisiä ostoksia)

40,79e apteekkiin (omia ja lasten ostoksia)

60e terapiakäyntiin

15e lapsen kerhomaksuja

17,90e puhelinliittymään

67,88e blogin ylläpitoon liittyviä vuosittaisia kuluja

14,95e kirjakauppaan

47e lahjoitukset (Unicef ja seurakunta)

79,20e joulukuun kosmetiikkaostoksista

400e yhteisiin laskuihin ja lainakuluihin

4,5e parkkimaksu

179,00 Alpan neuletakki

71e auton tankkaamiseen

30e lastenhoitajan matkakorvauksia

yhteensä 1224,05 euroa

Tammikuun jälkipuinti:

Tammikuun kuitteja tutkiessani huomasin, että tammikuu oli selkeästi vielä harjoittelua ja opettelua säästämisessä. Minulla oli esimerkiksi kulunut ruokakaupassa aivan liikaa rahaa turhiin herkkuihin. Olin myös ostanut paljon sellaisia ruoka-aineita, joita meiltä olisi jo löytynyt paljon ennestään kaapeista. Helmikuussa onkin syytä hyödyntää pakastimesta ja kuiva-ainekaapista jo löytyviä ruokia.

Meidän piti tammikuussa saada ruokakauppaan kuluva summa pienemmäksi, mutta epäonnistuimme tässä täysin. Meillä meni varmasti ruokakauppaan jopa huomattavasti enemmän rahaa kuin mitä tavallisesti, yhteensä miehen kanssa lähes 700 euroa. Toki ostimme varalle monia sellaisia asioita, joita ei joka kuussa tule ostettua yhtä paljon, mutta ei tätä silti voi muuta kuin hämmästellä. Yritän lohduttautua sillä, että ostimme vaippoja tarjouksesta niin paljon, että niitä riittää pitkälle maalis-huhtikuuhun. Ostimme myös maskeja sekä monia hyvin säilyviä ruoka-aineita, joista kokkailemme pitkään.

Jouduin maksamaan tammikuussa viime vuoden puolella tekemäni kosmetiikkatilauksen maksumuistutuksen kera, sillä jostain syystä olin unohtanut maksaa sen ajallaan. Minulle käy näin ehkä kerran tai kaksi vuodessa, ja aina se harmittaa yhtä paljon. Tammikuussa tuollainen melkein 80 euron ylimääräinen menoerä tuntui erityisen rasittavalta, kun yritin nimenomaan saada säästettyä rahaa ja varsinkin kun olin aloittanut vuodenvaihteessa kosmetiikan ostolakon, eli kosmetiikkaan ei pitänyt mennä yhtään rahaa.

Suuri menoerä oli Alpan neuletakki, jonka ostin alennusmyynneistä. Se oli pitkään harkittu ostos, jonka ostin ns. omiin menoihini tarkoitetusta budjetista, joka tulee huhtikuun loppuun asti olemaan 200 euroa kuussa. Tästä summasta maksan kaikki omat hankinnat, harrastusmenot, ulkona syömisen jne. Huhtikuun jälkeen budjetti tulee pienenemään huomattavasti.

Tammikuussa en suunnitellusti käyttänyt yhtään rahaa harrastuksiin, ulkona syömiseen, elämyksiin tai niihin asioihin, jotka sisältyvät ostolakkooni. Korona tekee monesta asiasta luopumisen huomattavasti helpommaksi.

Helmikuussa yritän saada oikeasti pienennettyä ruokakauppalaskua, vaikka se korona-aikana tuntuukin olevan tosi vaikeaa. Huomaan saavani paljon lohtua ruoanlaitosta ja ylipäätään hyvästä ruoasta, kun elämä on muuten hyvin rajattua ja päivästä toiseen samanlaisena toistuvaa. Jostain on kuitenkin pystyttävä vähentämään.

Yritän myös saada siirrettyä enemmän rahaa säästöön, sillä tammikuussa menot olivat kaikkiaan tuloihini nähden hyvin suuret. Todellisuudessa minun on kuitenkin mahdotonta karsia esimerkiksi yhteisistä ruoka -ja lainakuluista tai tankkaamisesta, ja hyväntekeväisyyteen lahjoittamisesta en halua luopua. Minulla ei toisaalta tule helmikuussa menemään rahaa esimerkiksi terapiaan, blogin kuvapankkien vuosimaksuihin tai vanhoihin kosmetiikkatilauksiin, joten siinä säästyy jo pari sataa.

En tosiaan tiedä kiinnostaako teitä tämän tyyppinen blogisisältö, mutta itse olen parhaillaan aivan hurahtanut seuraamaan tuloja ja menoja. En voi sanoa tekeväni koko vuotta näitä laskelmia blogiin, mutta ainakin niin kauan kuin intoa riittää.

Vertailetteko te hintoja ruokakaupassa? Pidättekö kirjaa eri menoista?

Valoisaa helmikuuta! ❤

Takana kuukausi kosmetiikan ostolakkoa – miltä ostolakko on tuntunut ja miten kulutustottumukseni ovat muuttuneet

Kerroin tässä postauksessa aloittaneeni vuodenvaihteessa ostolakon kosmetiikan ja muutaman muun asian suhteen sekä tehneeni muita kuluja varten nykyisiin tuloihini ja elämäntapaani sopivan budjetin. Takana on nyt yksi kokonainen kuukausi kosmetiikan ostolakkoa ja tänään kerron miten lakkoilu on sujunut ja olenko kenties ratkennut ostamaan kosmetiikkaa.

Lakko on sujunut yllättävän helposti ja kivuttomasti. Muutaman kerran mieleeni on päässyt juolahtamaan, että olisipa mukavaa kokeilla jotakin uutta seerumia tai meikkituotetta, mutta olen palauttanut itseni nopeasti maan pinnalle.

Kuvasin hiljattain kaiken kosmetiikkani ja kuvien palauttaminen mieleen toimii tehokkaana muistutuksena siitä, että en ihan oikeasti tarvitse pitkään aikaan mitään uutta. Hyvä jos kerkeän käyttää kaikki nykyisin omistamani tuotteet ennen kuin ne vanhentuvat.

Jännää kyllä olen huomannut jo nyt tiettyjä muutoksia kosmetiikan kulutustottumuksissani. Nyt kun olen alkanut miettiä kosmetiikkaan aiemmin käyttämääni rahasummaa kuukausi -ja vuositasolla, mieleni ei tee enää käyttää tuotteita yhtä tuhlailevasti kuin ennen. Tiedän nyt, että kun jokin tuote loppuu, en aio ostaa uutta tilalle. Se saa minut arvostamaan yksittäistä tuotetta ja nauttimaan myös sen käytöstä enemmän.

Olen alkanut käyttää tuotteitani osittain siinä järjestyksessä, että vältän mahdollisimman tehokkaasti niiden vanhenemisen. Toinen kriteerini tuotteiden valinnassa on ollut se, että tuote sopii mahdollisimman hyvin ihoni tarpeisiin juuri nyt.

Olen esimerkiksi hillonnut kaksi vuotta erästä kallista Clarinsin seerumia, koska en ole raaskinut ottaa sitä käyttöön. Olen nauttinut siitä tiedosta, että minulla on jemmoissani tuota seerumia ja että pääsen käyttämään sitä heti halutessani. Nyt otin sen käyttöön, sillä ei tuo seerumi ainakaan parane maatessaan kolmatta vuotta laatikossa. Se myös sopii erinomaisesti ihoni tarpeisiin juuri nyt, joten nautin tyytyväisenä sen käytöstä.

Käyttäessäni kallista seerumiani mietin samalla, että haluan jatkossa siirtyä käyttämään edullisempaa kosmetiikkaa. Tehokasta ja hyvää kosmetiikkaa saa myös edullisesti, joten en halua enää käyttää rahaa sellaisiin tuotteisiin, jotka eivät oikeasti ole minua varten ja joihin minulla ei olisi varaa. En ole kotiäitinä ollessani hyvätuloinen, joten en voi myöskään valita käyttämääni kosmetiikkaa kuin hyvätuloinen. 

Ennen kuin aloitin ostolakkoni, olin tehnyt useita karsintoja kosmetiikkavarastoihini. Menneen kuukauden aikana olen tullut useampaan kertaan muistelleeksi pois antamiani tuotteita ja tuntenut välillä jopa pientä häpeän sekaista harmitusta ja katumusta. Karsiminen on nykyään äärimmäisen muodikasta, mutta omalla kohdallani tunnistan sen aikaisessa ja jälkeisessä tilassa samanlaisen dopamiiniryöpyn kuin olen saanut uuden kosmetiikan ostamisesta. Tammikuussa aloinkin miettiä, onko tavaran ja erityisesti kosmetiikan karsiminen ollut omalla kohdallani aina aivan järkevää ja tervehenkistä, vai olenko kenties myös karsimisen avulla käsitellyt ikäviä tunteita ja hylännyt joitain tuotteita ihan vain karsimisen itsensä vuoksi. 

Oltuani kuukauden kosmetiikan ostolakossa päätin, etten enää karsi kosmetiikkajemmojani, vaan ne saavat pysyä sellaisina kuin ovat kaikessa laajuudessaan. Koska en saa ostaa uutta kosmetiikkaa, voin tutustua rauhassa kaikkiin jo ennestään omistamiini tuotteisiin. Yksi tärkeä pointti kosmetiikan ostolakossa onkin omalla kohdallani se, että pidän jatkuvassa käytössä olevan ihonhoito -ja meikkausrutiinini mielenkiintoisena ja tarpeeksi vaihtelevana. Minullahan on jo tavallaan oma kosmetiikan valintamyymälä kotona, joten minun pitää vain osata hyödyntää sitä ajatuksella.

Luulen, että vanhojen, karsittujen tuotteiden kaipaaminen on osa prosessia, jossa opettelen olemaan saamatta jatkuvasti uusia kosmetiikkatuotteita hyppysiini. Olen kuitenkin niin monia vuosia tottunut jatkuvasti saamaan uutta kosmetiikkaa, että menee hetki myös totutella tähän uuteen tilaan. Todennäköisesti en olisi edes käyttänyt karsimiani tuotteita, mutta jokin nostalgia niitä kohtaan saa minut kaipaamaan niitä. 

Kosmetiikan ostolakkoni ohella olen pitänyt tammikuussa yllä tiukempaa budjettia kaiken muunkin suhteen. Tammikuun alkupuolella minulla oli ylipäätään levoton olo ja budjetti tuntui kauhean sitovalta ja kurjalta. Siirryttäessä tammikuun toiselle puoliskolle huomasin stressini alkavan vähentyä ja tajusin saaneeni tilalle rauhallisemman olon. 

Omia keinojani rauhoittumiseen ja ikävien tunteiden käsittelyyn shoppailun tilalla ovat tammikuussa olleet kävely, muistiinpanojen tekeminen ja Raamatun lukeminen. Käyn useita kertoja päivässä vaunukävelyllä ja kuuntelen samalla kuulokkeista jotakuta YouTuben monista sisällöntuottajista, jotka tekevät videoita ostolakko/low buy-teemasta. Tammikuussa suosikkini oli Hannah Louise Poston. Raamattua taas luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja palaan seuraavan päivän aikana lähes huomaamattani useita kertoja miettimään lukemaani.

Ostolakko jatkuu helmikuussa hyvillä mielin ja tähän mennessä täysin ilman retkahduksia kosmetiikkaostoksiin. Olen itse asiassa hieman hämmästynyt siitä, miten helpolta ostolakko on tuntunut ja miten hirveän nopeasti tammikuu on mennyt. Ennustan helmikuusta tulevan hieman vaikeamman kuukauden, sillä kevään kosmetiikkalanseeraukset alkavat putkahdella joka puolelta ja alkuhuuma ostolakosta alkaa haihtua. Nyt onkin hyvä aika alkaa valmistautua sitä hetkeä varten.

Aiheeseen liittyvää:

Toiveissa järkevämpää ja vastuullisempaa kuluttamista vuodelle 2021

Kaikki kosmetiikkatuotteeni