Ristiriitaisia reissutunnelmia

Toinen reissupostaukseni onkin hieman tavallista haikeampaa tajunnanvirtaa. Reissumme on ollut mahtava, mutta siihen on sisältynyt myös hyvin ristiriitaisia tunnelmia. San Francisco sai mielialani hetkellisesti melko matalaksi ja pohdiskelin siellä paljon maailman epäoikeudenmukaisuutta ja podin muutenkin maailmantuskaa. Jos teillä on jo valmiiksi huono päivä, niin kehoitan lukemaan tämän postauksen jonain muuna ajankohtana.

Näimme jo viime vuonna monenlaista vietettyämme lähes kuukauden Amerikan eri osavaltioissa, mutta tällä kertaa lyhyemmällä reissulla olemme nähneet jopa enemmän kurjaa puolta Amerikasta. Kaliforniassa köyhien ja kodittomien tilanne on riistäytynyt länsimaisella mittapuulla käsistä, eikä asiaan ainakaan paikallisten käsityksen mukaan näy helpotusta. Kadulla asuvat ihmiset vaikuttavat olevan melko unohdettu joukko, eikä heidän tilanteensa helpottamiseksi ole tehty pitkäjänteisiä ratkaisuja. Erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt yrittävät auttaa kodittomia ja yhteiskunnan toimesta kodittomille on perustettu väliaikaisia suojia (joihin vain pieni osa mahtuu), mutta pitkäaikaiseen ja edulliseen asumiseen ei ole haluttu panostaa riittävästi. Pienen tutkimustyön perusteella tämä kierre on esim. San Franciscossa saanut sysäyksen 80-luvulla, kun silloinen presidentti vähensi rankalla kädellä varoja mm. julkisen puolen tarjoamista edullisista asunnoista sekä mielenterveyspalveluista.

Kaikki Kalifornian kadulle päätyneet ihmiset eivät ole huumeidenkäyttäjiä, kuten usein ajatellaan, vaan joukossa on myös ihmisiä, jotka työpaikkansa menettämisen jälkeen eivät ole pystyneet enää maksamaan huimia vuokria ja näin ollen saamaan asuntoa. Vaikka Suomessa ihmiselle yleensä kasautuu melkoinen ketju epäonnisia tapahtumia ennen asunnottomaksi päätymistä, muistuttaa tämän elokuvissa satumaisen osavaltion tilanne jokseenkin myös Suomen tilannetta. Sillä erotuksella toki, että täällä ihmisiä asuu moninkertainen määrä Suomeen verrattuna ja myös ongelmat näkyvät räikeämpinä.

Yövyimme San Franciscon jälkeen kolme yötä Fresnossa, joka on tunnettu kodittomista asukkaistaan sekä telttakylistä, jotka kaupunki on vuosien saatossa välillä päättänyt tuhota ilman että ihmisille on tarjottu vaihtoehtoista ratkaisua asumiseen. Kaupunki on myös kuuluisa rikollisuudestaan ja huumeongelmistaan. Tämä ei kuitenkaan näyttäytynyt meille turisteille mitenkään, koska turisteille on tietenkin tehty omat turvalliset ja hyvien palveluiden kanssa varustetut alueensa. Fresno on suhteellisen pieni kaupunki, mutta senkin sisälle mahtuu valtavat ristiriidat ja eriarvoisuus.

Turistina Kalifornian tiettyihin ihmisiin kohdistuvaa köyhyysongelmaa ei välttämättä satunnaisia kodittomia lukuunottamatta näe, ellei satu eksymään tietyille, turisteille epämieluisiksi kuvailluille alueille. San Francisco tekee tosin tässä poikkeuksen, siellä kurjuuden näkemiseltä ei voi välttyä. Kalifornian runsas kodittomien määrä on mielestäni osavaltion häpeäpilkku, jolle soisi tehtävän jotakin pikaisesti. Jonkun pitäisi tehdä jotakin on toki lause, joka minun on helppo todeta, mutta jonka tueksi itselläni ei ole antaa muuta konkreettista lisäneuvoa kuin tuttu virsi rahan suuntaamisesta enemmän tiettyihin palveluihin.

Olimme kerinneet viettää Fresnossa yhden yön ja tokeentua jo hieman San Franciscon meihin jättämästä alakuloisesta vireestä, kunnes aamulla Facebookia selatessa törmäsimme uutisiin oman kotikaupunkimme tragediasta. En edes ymmärtänyt koko asiaa aluksi, mutta iltapäivällä tieto tavoitti tunnetasolla mieleni ja koko loppupäivä meni epätodellisessa sumussa.

En halua ottaa kantaa blogissa politiikkaan tai kommentoida Turun tapahtumia muutenkaan tässä foorumissa sen enempää, mutta yksi toive minulla olisi. Itsekin perheenjäseniä menettäneenä muistan miltä kaikki spekulaatio asiaan liittyen tuntui vielä vuosien jälkeenkin. Toivoisin, että Turun iskussa läheisensä menettäneet saisivat surra omaisiaan rauhassa ilman someraivoa. Tapahtuma kosketti kaikkia suomalaisia ja kukaan ei haluaisi vastaavaa tapahtuvan uudelleen, joten reaktiot ovat toki hyvin ymmärrettäviä. Tällä hetkellä minut kuitenkin tekee hyvin surulliseksi se, että näen omassa Facebook-syötteessäni jopa keskenään läheisten ihmisten laukovan näppäimistönsä kautta toisilleen ilkeyksiä kuin riitely jotenkin muuttaisi asioita paremmaksi.

Hetkellisistä angstisista ajatuksistani huolimatta reissumme on ollut erittäin onnistunut ja koen itseni melko valmiiksi palaamaan taas viikon päästä arkeen, kun lomani loppuu. Reissun paras asia on ollut se, että olen tajunnut lähes kipeää tekevän voimakkaasti olevani ihan käsittämättömän onnekas ihminen. Tämä on yleensäkin pidemmissä matkoissa parasta: omaa elämää tulee usein mietittyä monelta eri kantilta ja arvostus sitä kohtaan kasvaa. Tiedän loman loputtua alkavani taas murehtia pieniä asioita kuin ne olisivat suurikin taakka, mutta toivon mukaan pystyn edes välillä palauttamaan mieleeni tämän matkalla kokemani tunteen.

Valoisaa uutta viikkoa kaikille!

P.S. Mieheni vaikutti hieman hämmentyneeltä luettuaan tämän postauksen. Hän ihmetteli, että koinko San Franciscon todellakin pelkästään negatiivisesti. Koin siksi tarpeelliseksi painottaa vielä teillekin, että ei, en todellakaan kokenut. Halusin vain tuoda tässä tekstissä esiin mieleeni nousseita ristiriitoja ja surullisempia puolia usein hohdokkaana kuvatun paikan todellisuudesta. Palaan San Franciscoon blogin puolella vielä myöhemmin positiivisemmissa merkeissä. 🙂

Mainokset

Hello from California!

Käsittääkseni useampi lukijani tykkäsi viime vuoden road trip-postauksistani, joten ajattelin tälläkin kertaa kirjoitella hiukan reissukuulumisia. 🙂 Kirjoittaessani tätä olen tosiaan seitsemättä päivää Kaliforniassa. Lensimme miehen kanssa 7. elokuuta Suomesta Los Angelesiin ja nyt matkaamme parhaillaan vuokra-autolla länsirannikkoa pitkin kohti San Franciscoa ja Sacramentoa.

Palaamme Suomeen 24.8., eli reissua on jäljellä vielä hyvä tovi. Olen kirjoitellut verkkaisesti matkakertomusta, mutta paljon on myös jäänyt dokumentoimatta, sillä matkustustahtimme on ollut jälleen melko kiivas, enkä ole iltaisin ollut kirjoittamistuulella tai muuten vain ehtinyt orientoitumaan blogiin. Aamupäivisin autossa istuessa minulla on parhaiten aikaa kirjoittaa, mutta varsinkin suurempien kaupunkien alueella minunkin silmäparini tarvitaan tarkkailemaan liikennettä, ennakoimaan kaistanvaihtoja sekä seuraamaan navigaattorin ohjeistusta. Yhtenä iltana minulla olisi ollut mainiosti aikaa, mutta juuri silloin motellimme nettiyhteys pätki.

Lähdimme reissuun tälläkin kertaa melko suunnittelematta. Meillä oli tiedossa vain muutama kaupunki ja nähtävyys, jotka halusimme ehdottomasti nähdä ja kokea. Losissa olimme jo viime vuonna, mutta vain parin päivän ajan. Lähdimme nytkin Losista jo yhden yön jälkeen kohti San Diegoa, mutta aiomme viettää pohjoisesta palattuamme loppuloman Losissa.

Vaikka blogiin ei vielä ihan hetkeen tipahtelisi uusia reissupostauksia, matkantekoamme voi seurata Instagramissa kuvien sekä storiesin puolella. Klik.

Viime vuonna teimme Amerikan coast to coast-reissun, jolloin kirjoittelin jo muutamia postauksia mm. kosmetiikkaostoksista. Postaukset voi lukea alla olevista linkeistä:

Kosmetiikan shoppailu Amerikassa (klik)

Ruokarajoitteisen matkailu Amerikassa (klik)

Albuquerque (klik)

Yleistä reissusta (klik)

Olemme nyt levänneet pari päivää Salinasin pikkukaupungissa Kalifornian keskirannikolla ja keränneet voimia San Franciscoa varten. San Franciscoon lähtö on  saanut meidät jopa hieman suunnittelemaan ja valmistautumaan, koska siellä turistin ei tunnetusti kannata palloilla aivan missä tahansa.

Jos teitä kiinnostaa jokin tietty asia Kalifornian road tripissa ja haluaisitte kuulla jostakin enemmän, niin kertokaa se toki kommenteissa! 🙂

Uusi yritys pakata järkevästi – 16 päivää Kaliforniassa

Olen kehittänyt viimeisen vuoden aikana melko ristiriitaisen suhteen pakkaamiseen. Tavallaan minusta on ihanaa pohtia mitä otan mukaan matkalle ja suunnittelu voikin parhaimmillaan olla iso ja tärkeä osa matkan etukäteisfiilistelyä. Toisaalta inhoan pakkaamista, sillä minua melkeinpä ärsyttää jo valmiiksi tietää, että otan jälleen aivan liikaa tavaraa mukaan. Liiallinen tavaramäärä lisää kaaosta, ylimääräistä etsimistä ja ajanhukkaa määränpäässä, joten siksi sitä olisi tietenkin mukavaa välttää.

Kuten viime vuonna samoihin aikoihin, olemme lähdössä jälleen hieman pidempään reissuun, tällä kertaa road tripille Kaliforniaan. Vaikka matkalaukkutilaa on huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Wienin reissuun pakatessa, välttäisin mielelläni viimeksi tekemäni mokat. Haluaisin tällä kertaa lähteä aivan erityisen kevyin kantamuksin, sillä opin jo viime vuonna, että Amerikan matkasta ei todellakaan selviä ilman ostosten tekoa. Jos olen ihan rehellinen, niin mielelläni jättäisin kaiken kosmetiikan kotiin ja ostaisin paikan päältä mahtavan tekosyyn kera kaiken uutena, mutta tähän olen liian järkevä. 😀

Suurin kompastuskiveni matkatavaroiden kanssa on edelleen kosmetiikkatuotteet, sillä pakkaan niitä lähes poikkeuksetta aivan liikaa mukaan.  Ajattelin tällä kertaa nyt ihan oikeasti ottaa tarvittavat tuotteet muutamaa asiaa lukuunottamatta mukaan näytepusseina ja näytekokoina.  Pyrin siihen, että en joudu raahaamaan ainakaan Suomesta mukaan otettua kosmetiikkaa takaisin kotiin, vaan toivon mukaan olen osannut laskea kahden ihmisen kulutuksen sen verran oikein, että kaikki loppuu matkan aikana. Tällä kertaa hyödynnän myös muita kierrätykseen meneviä pakkauksia. Esim. shampooni pakkasin mukaan Dermosilin vanhaan suihkugeelipulloon. Tässä vinkissä ei varmaan ole mitään uutta kenellekään, mutta yritän nyt kerrankin oikeasti itse sisäistää tämän. 😀

Matkakohteessamme tärkein kosmetiikkatuote on aurinkosuoja, joten panostan siihen. Aurinkovoiteet saisi toki ostettua helposti paikan päältäkin, mutta haluan käyttää loppuun tänä kesänä korkatut tuotteet, kun ne ovat vielä käyttökelpoisia, enkä haluaisi ostaa uusia aurinkotuotteita Suomeen raahattavaksi enää tässä vaiheessa kesää. Muistan viime kesän reissusta, että aurinkovoidetta ja ihon suojaamiseen sekä kosteuttamiseen käytettäviä voiteita kului puolet enemmän kuin olin kuvitellut. Auringon lisäksi merivesi ja pitkät päivät ilmastoidussa autossa tekivät iholle tehtävänsä. Kuvan tuotteet ovat tosiaan olleet jo tänä kesänä käytössä, eivätkä suinkaan ole täysinäisiä.

Kosmetiikan ohella toinen murheenkryynini on vaatteiden valitseminen. Minulla ei ole mitään vaikeuksia jättää kotiin esim. erilaisia sähkölaitteita, kuten hiustenkuivaajaa, mutta ilman vaatteita ei kukaan pysty olemaan. Olen oppinut kantapään kautta miten tärkeää on selvittää millainen sää matkakohteessa on. Itse varaudun hieman säätiedoitusten lupauksia kylmempiin olosuhteisiin, koska useissa maissa ilma viilenee iltaa kohden ja on tylsää joutua heti ensimmäisenä ostamaan matkakohteessa uusia vaatteita tai kenkiä vilustumisen pelossa. Road tripilla voi tulla vastaan muutenkin yllättäviä olosuhteita, tai innostus mennä vaikkapa vuorenhuipulle, kuten me viime vuonna Albuquerquessa.

Vaatteet painavat paljon, joten ne kannattaa valita tarkoin. Itse olen huomannut vaihtavani vaatteita matkoilla enemmän kuin kotona ollessa, koska kävelen ja tämän myötä myös tietysti hikoilen huomattavasti enemmän. Erityisesti paitoja kuluu paljon. Mikäli tilaa matkalaukussa on niukasti, suosittelen lämpimästi ottamaan matkalle mukaan sellaisia vaatteita, jotka joutaisivat joka tapauksessa pois lähiaikoina. Tällöin vaatteet voi jättää matkakohteeseen, eikä niitä tarvitse raahata takaisin mukanaan. Jos ajatus kohdemaan ”roskaamisesta” ahdistaa, voi siellä toki etsiä niille sopivan kierrätyspisteen. Kuulin tämän vinkin eräältä paljon reissaavalta ihmiseltä jo vuonna 2006, mutta en käsittänyt sitä silloin, koska vaatteiden pois laittaminen tuntui vieraalta ajatukselta. Nykyinen vaatevarastoni on melko niukka, joten joudun uusimaan usein tiettyjä vaatekappaleita ja olenkin säästänyt monia vaatteita tätä matkaa silmällä pitäen. Ajatusta voi soveltaa myös jalkineisiin. Otin itse viime kesän Amerikan matkalle mukaan jo valmiiksi kuluneita sandaaleja, ja ne olivatkin roskiskunnossa Suomeen palatessa. Kenkiä on toki kivaa myös ostaa matkoilta, mutta ne tuovat matkalaukkuun reilusti lisää painoa. Tällä kertaa päätin selvitä kahden kenkäparin turvin. Sandaalit eivät enää matkaa kanssani takaisin Suomeen.

Voihan olla, että jollakulla ei ole vaatekaapissaan kulahtaneita vaatteita, joista haluaisi hankkiutua eroon. Tällöin mukaan otettavat vaatteet kannattaa valita tietyin perustein. Minulla on tapana käyttää aina hyvin jämäkästi istuvia (lue: tiukkoja) vaatteita, jolloin varsinkaan suoraan ihokosketuksessa olevia yläosia ei voi käyttää kuin yhden päivän. Lainasin Wienissä olosuhteiden pakosta miehen itselleni hyvinkin löysää collegepaitaa, ja huomasin pärjääväni sen kanssa hyvin kolme päivää. Aluspaitoja pitää toki varata edelleen mukaan omansa jokaiselle päivälle, mutta ainakaan turhia päällispaitoja ei kannata raahata mukana. Jos matkakohteessa aikoo viipyä pidempään, kannattaa toki käyttää hyödyksi mahdollisuus vaatteiden pesuun. Amerikassa oli joidenkin motellien yhteydessä automaatteja, joista sai ostettua pieniä määriä pyykinpesuainetta.

Jos saisin valita tulevaan reissuun vain yhden vaatteen, olisi se tämä Vilasta viime vuonna ostettu kahdeksan euroa maksanut mekko. Se sopii Kalifornian helteeseen ja se on helppo pestä vaikka joka ilta motellilla, sillä se  kuivuu noin 20 minuutissa. Yritin etsiä tällaista toista tänä kesänä, mutta en harmikseni enää löytänyt.

Vielä yksi vähäpätöiseltä vaikuttava, mutta tietyllä hetkellä yllättävänkin tärkeä asia: mikäli matkakohteessa on edes jollakin todennäköisyydellä luvassa sadetta, kannattaa ottaa mukaan kunnollinen, taiteltava sateenvarjo. Turisteille kaupatuilla halvoilla sateenvarjoilla ei tee rivakammassa tuulessa mitään, vaan ne hajoavat alta aikayksikön.

Kuulisin nyt mielelläni teidän parhaat vinkkinne pakkaamiseen! Kosmetiikkakasaa saa myös kommentoida ihan vapaasti. 😀 Joitain tuotteita olen jo kuvaamishetken jälkeen poistanutkin mukaan otettavien joukosta. Meikkejä en kuvannut, koska en edelleenkään ole päättänyt mitä otan mukaan, mutta mikäli postaus niistä kiinnostaa, kertokaa se kommenteissa! 🙂

Osa kuvissa näkyvistä tuotteista on saatu blogin kautta.

Kesäkuulumisia

Kesäkuu on ollut blogin puolella hiljainen. Olen tehnyt ensimmäistä kertaa elämässäni töitä kasista neljään, eli pitänyt taukoa tavallisesta vuorotyöstäni ja ahertanut vain virka-aikana. Tämä on vaatinut vuorotyöhön tottuneelle päälleni yllättävän paljon muutoksia ajankäytön suhteen. Olen käytännössä katsoen lopettanut päiväunien nukkumisen ja pakottanut itseni ulkoilemaan lähes päivittäin. Ajan viettäminen ulkona on ollut ehdotonta, sillä houkutus nukkumiseen työpäivän jälkeen on säännöllisestä työrytmistä huolimatta ollut suuri. On yllättävän hankalaa luopua edes määräajaksi jostakin tavasta, joka on ollut osa arkea useita vuosia. Itselleni päiväunet ovat enimmäkseen tapa nollata pääni työpäivän jälkeen, mutta aktiivisella yrittämisellä olen löytänyt onneksi muitakin keinoja.

Säännöllisestä päivärytmistä huolimatta en harmi kyllä ole kirjoittanut blogia yhtään sen enempää kuin ennenkään, päinvastoin. Olen vuosia tottunut kirjoittamaan blogia joko ennen iltavuoroja tai aamuvuorojen jälkeen, mutta nyt hitaita iltavuoroja edeltäviä aamuja ei ole ollut ja työpäivien jälkeen olen ollut ulkoilun, useimmiten uimisen, tarpeessa. Yritän löytää blogille aikaa, mutta ennustan kesä-heinäkuulle verkkaista postaustahtia.

Olen miettinyt välillä jopa koko tämän blogin olemassaolon järkevyyttä, koska en pysty takaamaan lukijoilleni minkäänlaista säännöllisyyttä. Olen kuitenkin päätynyt pohdinnoissani siihen, että vaikka en ole jaksanut kehittyä kuvaamisessa ja sisällön tuottamisessa samaa tahtia kuin moni muu nykyään, haluan pitää tämän pienen pakopaikkani olemassa. Ja on tietysti kovin mahtavaa, jos juttujani lukee joku muukin. En ole totuuden nimessä seurannut lukijamääriäni Purkkimafia-portaalista muuton jälkeen, enkä edes avannut Google Analyticsia kuukausiin. Bloglovinin uuden toiminnon perusteella teitä lukijoita on kuitenkin ihan mukava määrä, mikä ilahduttaa kovasti. 🙂

Vietän Mr. Kameleontin kanssa kesälomaa vasta elokuussa, ja silloin onkin tiedossa taas reissu Amerikkaan. Tällä kertaa reissaamme länsirannikolla ja ajokilometrejä kertyy todennäköisesti noin 6000 vähemmän kuin viimeksi. En malta odottaa reissuamme, mutta sitä odotellessa yritän toki nauttia myös kesästä arjessa. Tulen varmasti kirjoittelemaan reissustamme samoin kuin viime kerrallakin.

Hiukan jotakin blogin varsinaisesta aihepiiristäkin: Olen siirtynyt tämän vuoden aikana pitkälti luonnonkosmetiikan käyttäjäksi ihonhoitotuotteiden osalta, joten luonnonkosmetiikka tulee olemaan vahvassa osassa postauksia jatkossakin.

Mitä teille kuuluu? Oikein ihanaa juhannusta kaikille!

13 asiaa Wienistä

Vietimme ensimmäistä hääpäiväämme Wienissä, ja kirjoittelinkin jo matkalle mukaan ottamastani kosmetiikasta. Tänään minun on tarkoitus kertoa yleisemmin siitä, minkälainen paikka Wien oli matkailijan silmin. Kuvituksena on kännykällä napattuja otoksia reissun varrelta.

Älkää antako ensimmäisen kuvan hämätä. Wienin kevät on ollut säätiloiltaan vaihteleva samoin kuin täällä Suomessa. Ensimmäiset kaksi päivää vietimmekin hyisessä, räntäisessä säässä, jolloin parhaita keksintöjä ikinä olivat sateenvarjo ja kaikki mahdolliset lämpimät vaatteet, jotka olivat päätyneet matkalaukun täytteeksi. Reissun viimeisinä päivinä saimme onneksi jo nauttia auringosta.

Korostan, että vietin Wienissä viisi päivää, joten tämä oli tosiaan se vaikutelma, joka itselleni syntyi tuon lyhyehkön visiitin aikana.

  • Ihmiset olivat ystävällisiä ja mukavia! Jotenkin Wienissä oli alusta asti kotoisa olo, sillä ihmisillä vaikutti olevan paljon yhtäläisyyksiä suomalaisten kanssa. Rehellisyys ja jämptiys ainakin. Ihmiset olivat kyllä avoimempia ja ystävällisempiä, mutta hieman myös suomalaiseen jäyhyyteen sopivan pidättyväisiä ja esim. kaupoissa sai katsella rauhassa ilman että joku oli koko ajan kimpussa. Rehellisyydestä jäi mieleen esimerkki, kun joku onneton oli jättänyt pankkiautomaatille rahansa. Joku ohikulkija huomasi rahat ja alkoi suureen ääneen kailottaa ihmisille, että hei kuka on jättänyt rahansa tänne. Kukaan ei ilmoittautunut rahojen omistajaksi, joten rahojen löytäjä jäi yleisön kera päivittelemään asiaa rahatukko kädessään automaatin eteen.
  • Wieniin oli vaivatonta matkustaa, sillä lento kesti yhteensä vain kolme tuntia. Lyhyestä matkustusajasta huolimatta minulla oli ehdottomasti sellainen olo, että olen ulkomailla. Yleensä jos pääsen lomakohteeseeni hyvin nopeasti, jää minulle helposti sellainen olo, etten ole oikeasti ulkomailla. Mies manailee tuon tuosta pitkiä lentoja, mutta minusta esim. Jenkkeihin lennettävä 10 tuntia on oikein hyvä aika.

  • Julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen oli mukavaa ja helppoa. Ostimme netin kautta jo Suomessa Wiener Linien-passin mobiiliversion viikoksi. Meidän passimme sisälsi lentokenttäkuljetuksen Cat-junalla, mikä oli jälkikäteen laskettuna se huomattavasti tyyriimpi vaihtoehto ja myöskin aika turha, koska metrolla olisi päässyt lentoasemallekin. Passimme sisälsi myös etuja nähtävyyksien pääsylippuihin. Mies muisteli, että Wiener Linien-passin saisi halvimmillaan viikoksi 12 eurolla. Se kannattaa huomioida, että lippu on kerrallaan voimassa aina maanantaista sunnuntaihin. Toki myös 24, 48 ja 72 tunnin lippuja on saatavilla. Jännää kyllä, kukaan ei pyytänyt saada nähdä kertaakaan matkalippujamme viiden päivän aikana.
  • Wienistä todella löytyy kulttuuria niille, jotka haluavat keskittyä myös siihen lomamatkallaan. Me kävimme luonnontieteiden museossa, Schönnbrunnin linnassa ja parissa kirkossa.

  • Wienissä oli enimmäkseen rauhallisen oloista. Hieman levottomampaa oli vain suurimmilla ja vilkkaimmilla metroasemilla viikonloppuiltoina myöhäiseen aikaan, ja silloin näkyvissä olikin jo useita vartijoita tarkkailemassa tilanteita. Wien oli itse asiassa paljon levollisemman ja turvallisemman oloinen kuin vaikkapa oma pääkaupunkimme.
  • Wienissä oli myös todella puhdasta ja roskiksia oli ihan joka puolella, ettei vain erehdyksessäkään kukaan heittäisi roskiaan maahan.

  • Kahviloita oli joka paikassa ja kahvi oli taivaallista. En saanut yhtään huonoa kahvikupillista koko reissun aikana. Oma valintani kahviloissa oli Verlengerter, joka oli siis käsittääkseni maltillisesti vedellä jatkettu tuplaespresso. Se muistutti paljon Americanoa, joskin oli hieman vahvempaa. Kahvikupillinen maksoi saman verran kuin Suomessa. Kahvilat tarjosivat todella edullisia leivonnaisia, mutta niihin en voinut koskea. Joistain harvoista paikoista sai gluteenittomia tuotteita, mutta ne olivat tosiaan hyvin harvassa.

  • Perinteinen ruoka Wienissä sisälsi lähes poikkeuksetta gluteenia, mutta selvisin silti hyvin reissusta ja löysin riittävästi syötävää. Paikalliset nauttivat ulkona syömisestä ja hyvästä ruoasta, ja se näkyi katukuvassa, sillä erilaisia ravintoloita oli tiheästi. Välillä nappasin hotellin viereisestä kioskista itselleni iltapalaksi kolme euroa maksavan sushiannoksen.

  • Luonnonkosmetiikka oli Wienissä todella edullista! Esimerkiksi Lavera maksoi noin puolet vähemmän kuin kotimaassa. Ostin reissusta erittäin niukasti kosmetiikkaa, mutta olisin varmaan shoppaillut enemmän, ellen olisi alkanut juuri ennen reissua potea pienoista kosmetiikkaähkyä ja ellei matkalaukkumme olisi ollut ylipainoinen jo menomatkalla. Laveran vartalovoide ja käsivoide maksoivat yhteensä alle kympin.
  • Matkalaukkuun kannattaa jättää tilaa kenkäostoksia varten, sillä Wienistä sai todella edullisesti nahkakenkiä. Ostin itse kolmet kengät, hups.

  • Wienistä ei löytynyt Sephoraa, mutta lähes saman asian ajoi Douglas. Douglasista sai esim. MACia, Laura Mercieriä, Bobbi Brownia, Benefitiä ja tietenkin kaikkia perus selektiivisiä merkkejä, kuten Dioria ja YSL:a. Douglasien valikoima vaihteli jonkin verran, ja löysin Laura Mercieriä vain yhdestä Douglasista. En toki kaikissa myymälöissä käynyt.

  • Helpon shoppailun toivossa kannatti suunnata Donau Centrum-ostoskeskukseen. Googlettelun perusteella kyseessä oli Euroopan suurimpiin kuuluva ostoskeskus, enkä kyllä ollut käynyt edes Amerikassa niin jättimäisessä ostoskeskuksessa. Lähdin reissuun sillä olettamuksella, ettei ykkösprioriteettini ole shoppailu, ja se pitikin paikkansa. Ostin Donausta ainoastaan KIKOsta pari asiaa – puuterin ja itseruskettavan voiteen levityshanskan.

  • Pidin todella paljon Wienistä, mutta en ilmeisesti niin paljon kuin mieheni. Mieheni pohtii jo milloin lähtisimme sinne uudelleen ja jopa sana muutto on mainittu. 😀 Mies tosin ihastuu aina uusiin paikkoihin varauksettomammin kuin minä. Minulle ainoastaan jotkut paikat Amerikassa ovat olleet sellaisia, jonne haluaisin palavasti palata uudelleen, ja jonne voisin harkita jopa muuttavani, jos käytännön asiat olisivat hieman helpommin hoidettavissa.

Kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne Wienistä, mikäli olette joskus käyneet siellä? Mistä piditte ja mistä ette? Mikä on suosikkikaupunkilomakohteenne Euroopassa?

Wienin reissun matkakosmetiikka

Itselleni pakkaamisen mukavin vaihe on ehdottomasti matkakosmetiikan valinta. Minulta jäi postaus tekemättä vajaan kuukauden mittaisen häämatkamme reissukosmetiikasta viime vuonna, mutta nyt lähtiessämme viettämään ensimmäistä hääpäiväämme Wieniin, sain ryhdistäydyttyä ja kuvattua matkalle mukaan valitsemani tuotteet. Olemme tällä kertaa matkalla neljä yötä ja viisi päivää.

Kovin montaa sanaa en kerkeä valinnoistani teille näpytellä, sillä pakkaaminen on edelleen muilta osin kesken, ja herätyskello soi huomenna aikaisin lähtevän lennon vuoksi kello 3.20. Nukkumaankin pitäisi vielä keritä jossain vaiheessa… Juuri nyt aikainen lähtö ei tunnu olevan kummallakaan riittävästi mielessä, sillä mies heräsi juuri päikkäreiltä ja minä juon kahvia.

Selvisin mielestäni tällä kertaa melko pienin kantamuksin, sillä yllä olevassa kuvassa on aivan kaikki ihonhoitoon, meikkaamiseen ja hiuksiin liittyvät asiat. Oli hyvä idea pakata esim. misellivesi ja kakkosvaiheen kasvoputsari pieniin purkkeihin, sillä näin säästyi todella paljon tilaa. Pyrin muutenkin ottamaan mukaan lähes pelkästään matkakokoja, joten vain muutama tuote lähtee mukaan täysikokoisina.

Kasvotuotteita näyttää ehkä olevan paljon, mutta ne mahtuvat todella pieneen tilaan. Ainoat täysikokoiset tuotteet näistä ovat Dr. Hauschkan Ruusuvoiteeni, sillä en halua olla juuri nyt ilman niitä edes matkalla. Tavallista versiota käytän yöllä ja lightia päivällä. Tuo Dr. Hauschkan miniseerumi on ehkä maailman söpöin kosmetiikkatuote! Silmänympärysvoiteet tulevat mukaan näytepusseina.

Bomb Cosmeticsin Strawberries and Cream Body Butter* on melko tahmaista ja sotkee hieman lakanoita, mutta hotellissa tämä ei haittaa, kun nukumme samoissa lakanoissa vain neljä yötä. Tykkään tästä superravitsevasta vartalovoista, mutta kotona käytän sitä harvoin hitaan imeytymisen vuoksi. Vartalovoi tuoksuu voimakkaan ja esanssisen mansikkaiselta, joten ainakin Wienistä jää vahva tuoksumuisto. 😀

Raahaan mukaan myös Lushin hierontapalan, sekä kolme Bomb Cosmeticsin kylpypommia*. Hotellihuoneessamme pitäisi olla amme, ja olen säästellyt näitä reissuja varten talvesta asti.

Chloé Love Story edp oli häätuoksuni, ja käytin sitä myös molemmilla häämatkoillamme viime vuonna. Se oli itsestään selvä valinta tälle matkalle.

Hiusasioita en ota mukaan kovinkaan paljon. Luultavasti unohdan käyttää lakkaa, joten sen voisin vielä nakata pois matkalaukusta…

Meikkien valinta tuotti hiukan enemmän päänvaivaa, mutta lopulta sain valittua mukaan järkevän setin. Menemme torstaina keikalle, jonne teen varmasti hiukan näyttävämmän meikin, mutta muuten meikkaan todennäköisesti tälläkin reissulla laiskasti.

Luomiväripaleteista mukaan pääsivät ikisuosikkini Sleekin Oh So Special, sekä MACin Burgundy x 9. Koska päädyn luultavasti meikkaamaan silmiä lähes olemattomasti useimpina päivinä, otin mukaan useamman huulipunan. ColourPopin kerrostettuna lähes mustalta näyttävä Nevermind-huulipuna pääsee Ghostin keikan kunniaksi ensimmäistä kertaa huulille. 🙂 Poskipuna on luottopunani NARSin Deep Throat, ja kätevä korostus-varjostuspaletti on Sleekilta.

Sekalaisia tarvikkeita. Omituisen näköinen palanen kuvan keskellä on pieni marseillesaippua Beauty Blenderiä varten. Poistin tästä joukosta myöhemmin meikkivoidesiveltimen, sillä en oikeasti tarvitse sitä mukaan.

Lopuksi vielä käsimatkatavaroihin tulevat pakolliset asiat: käsivoide, kasvosuihke, kynsinauhavoide ja huulirasva. Ajattelin käyttää vihdoin pois myös L’Occitanen joulukalenterin mukana tulleen liinan.

Kysykää ihmeessä, jos haluatte kuulla jostakin tuotteesta enemmän! Minulle saa antaa myös viime hetken vinkkejä Wienistä! Tällä hetkellä jännittää hiukan, että miten löydän leipien ja vehnätaikinoiden luvatusta maasta FODMAP-ruokavalioon sopivaa syötävää, mutta olen varautunut siihenkin. Vaikka tämä reissu oli ja on edelleen minulle joiltain osin yllätys ja salaa järjestetty syntymäpäivä -ja hääpäivälahja, on minulla ollut hyvin aikaa suunnitella, koska mies ei lopulta pystynyt enää pitämään salaisuutta sisällään maaliskuun puolivälin jälkeen. 😀

 

*Tuote saatu blogin kautta.

Päivän ihastus: unimaski

Heippa ja hyvää huhtikuuta!

Tänään haluan antaa teille vinkin täysin kosmetiikkaan liittymättömästä asiasta. Olen maininnut blogissa usein väsymyksestä, sillä minä olen todella usein väsynyt. Asiaa on tutkittu, mutta siihen ei ole löytynyt mitään terveydellistä syytä. En jaksa edes murehtia asiaa sen suuremmin nykyään, ja olenkin hyväksynyt sen yhdeksi ominaisuudekseni. Väsymykseen voisi toki vaikuttaa monin elämäntapamuutoksin, kuten ulkoilemalla enemmän, välttämällä kofeiinia jne. Kausittain innostunkin kokeilemaan erilaisia keinoja, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Keväisin univaikeuteni kasvavat aivan uusiin mittasuhteisiin, joten siksi mietin nukkumista ja väsymystä tavallista enemmän. Kärsin keväisin jatkuvasta univajeesta, sillä valo saa aivokemiani sen verran sekaisin, että en saa nukuttua kunnolla öisin, enkä myöskään pysty nukkumaan pitkään aamuisin. Tämä on ollut ongelmani joka ikinen kevät viimeiset kymmenen vuotta, ja vaikka odotan aina kevättä ja kesää innolla, alkaa unenpuute aiheuttaa pientä ahdistusta jo helmikuussa heti valon alettua lisääntyä.

Vuorotyö ja vuorotyötä tekevä asuinkumppani eivät helpota asiaa, sillä en malta pitää kiinni järkevästä ja säännöllisestä unirytmistä, eikä se työaikataulujeni vuoksi olisi edes mahdollista. Olen ajautunut kierteeseen, jossa nukun jokaisen aamuvuoron jälkeen päiväunet, valvon taas illalla myöhäiseen ja herään aamulla aikaisin. Yöunet jäävät usein 5-7 tuntiin, mikä on minulle aivan liian vähän. Keskimäärin nukun ehkä  kuusi tuntia yössä, vaikka tarvitsisin kahdeksan tai jopa yhdeksän tunnin unet.

Päivän ihastusta aiheuttanut asia liittyy unimaskeihin, sillä olen nyt nukkunut viimeiset kaksi yötä aivan älyttömän hyvin käytettyäni sellaista. Olen ennenkin käyttänyt unimaskeja, mutta jostain syystä unohtanut ne taas pitkäksi ajaksi. Edellisiltana kaivoin ”unikissani” ( juu se on oikeasti koira, mutta ajattelen sen mieluummin kissaksi) yöpöydän laatikosta ja päätin jälleen kerran aamuyön valon kanssa tuskailtuani kokeilla sitä.

Nukuin tämän unikaverin kanssa aivan käsittämättömän hyvin, sillä tämä ei läpäise yhtään valoa. Tämä silmillä ja korvatulpat päässä olen aivan omassa tyhjiössäni, jonne ei kuulu eikä näy mitään. Parasta. Olen ostanut tämän ehkä pari vuotta sitten H&M-myymälästä, mutta mikä tahansa tarpeeksi jämäkkä ja hyvin paikoillaan pysyvä maski ajaa asiansa. Liukkaat ja väljemmät maskit ovat mukavampia, mutta ne eivät kokemukseni mukaan pysy paikoillaan kovinkaan pitkään, mikä ei auta yhtään aamulla lisääntyvän valon suhteen.

Ihanteellisinta olisi tietenkin nukkua tilassa, jonka saa täysin pimeäksi, mutta itselleni se ei ole tässä asunnossa ja tämänhetkisillä järjestelyillä mahdollista. Ostin viime vuonna makuuhuoneeseen pimennysverhojen lisäksi paksut samettiverhot, mutta edes ne yhdessä eivät pidä valoa täysin poissa.

Jos kärsitte samankaltaisesta valosekoamisesta keväisin tai olette muuten herkkäunisia, kokeilkaa unimaskia! Tämä kissayksilö on minulle hiukan liian tiukka, mutta se pitää samalla nyöriensä avulla korvatulpat päässäni koko yön. Aion ehdottomasti kiskaista maskin silmilleni myös tulevina öinä.

Onko lukijoissani ketään uniherkkiksiä tai unettomuutta potevia? Vaikuttaako kevät ja valo teidän nukkumiseenne?

Joulukalenterimme 2016

Erilaisia joulukalentereita on putkahdellut markkinoille viime vuosina aivan käsittämättömään tahtiin, ja tuntuu kuin joka toinen yritys olisi oivaltanut erityisesti aikuisten joulukalentereissa piilevän loistavan markkinaraon. Minuunkin iski tänä vuonna aivan erityisen suuri joulukalenteri-innostus, kuten jo edellisessä postauksessa hiukan vihjasin. Tiedän olevani melko myöhässä tämän postauksen kanssa, mutta kerkesinpä sentään näpytellä näistä teille ennen ensimmäisen luukun aukaisemista!

Viime vuonna meillä ei ollut yhtään kaupasta ostettua joulukalenteria, mikä oli toisaalta ihan ok, mutta toisaalta hiukan kaivelemaan jäänyt asia. Muistan päättäneeni, että ensi joulukuussa meillä molemmilla on ainakin yksi joulukalenteri. Ensimmäinen kalenteri saapuikin meille jo lokakuun puolella, kun sain Mr. Kameleontilta Yankee Candlen ihanan tuoksukynttiläkalenterin.

Odotan innolla pääseväni tutustumaan Yankee Candlen kynttilöiden eri tuoksuihin, sillä en malttanut ostaa niitä edes häämatkalta Amerikasta. Jospa näiden joukosta löytyisi joku erityinen lempparituoksu, jota innostuisin jatkossa tilaamaan!

Minua ei kiinnostanut hankkia suklaa -tai karkkikalenteria, koska en koe saavani mitään iloa yhdestä palasta suklaata tai karkkia. Jos otan yhden karkin, haluan syödä niitä kymmenen, joten en näe mieltä tällaisessa itsensä kiusaamisessa. Herkkukalenteria minulla on korvaamassa The English Tea Shopin teekalenteri, joka on myöskin lahja mieheltä. Jo erilaisia jouluisia teemakuja sisältävä kalenteri on itsessään ihana, mutta minulla tähän liittyy myös pieni tavoite. Yritän joulukuussa pystyä joka ilta rauhoittumaan sen verran, että istuisin sohvalla juomassa kupin teetä. Teekupillisen aikana pyrin siihen, että en roiku somessa, mieti työasioita tai stressaa mistään. Kirjan lukeminen on sentään sallittua.

Harkitsin pitkään ja ankarasti The Body Shopin kalenterin hankkimista, mutta jätin sen onneksi ostamatta. Minulla oli kyseinen kalenteri vuonna 2014 ja tiesin TBS:n kierrättävän melko paljon kalenterin sisältöjä. En missään nimessä halunnut saada samoja tuotteita kuin edellisvuonna, joten päädyin katsomaan netistä mitä kalenteri tänä vuonna sisältää. Olin kyllä tyytyväinen, että TBS:n kalenteri jäi tänä vuonna kauppaan. En tarkoita, että kaikki tuotteet olisivat olleet samoja kuin edellisvuonna, mutta ne eivät vain olleet minua kiinnostavia tuotteita.

Jokin kosmetiikkakalenteri oli kuitenkin tänä vuonna saatava, ja päädyinpä hankkimaan niitä ihan kaksin kappalein. Toinen niistä on heräteostoksena hankittu Kicksin joulukalenteri, joka sisältää käsittääkseni sekä näytekokoisia, että täysikokoisia tuotteita. Osa tuotteista on Kicksin omien sarjojen tuotteita ja osa sitten ihan muita. Tuotteet on kerrottu takakannessa, mutta olen vältellyt katsomasta sinne. Haluan ihan oikeasti yllättyä. 🙂  Tämä maksoi normaalihintaan vajaa 50e, mutta sain kupongilla 20% alennusta. Ei huono diili!

Ehkä eniten innoissani olen L’Occitanen kalenterista. Halusin tämän jo viime vuonna, mutta en tilannut sitä ajoissa ja jäin siksi ilman. Tältäkin vuodelta uskoisin tämän kalenterin olevan loppuunmyyty, mutta kertokaa toki, jos teillä on parempaa tietoa! L’Occitanen kalenteriin on pakattu näytekokoisia tuotteita ja tänä vuonna elän toivossa, että joka luukussa tosiaan olisi kosmetiikkaa, eikä mitään turhaa sälää, kuten paperinpaloja. Olen tykännyt lähes jokaisesta koskaan kokeilemastani L’Occitanen tuotteesta, joten uskoisin, että kalenterin sisällössä ei ole omaan makuuni moniakaan huteja. Mahtavaa päästä tutustumaan sarjaan näin laajasti. 🙂

Miehelle päätin hankkia viime vuonna saamatta jääneen olutjoulukalenterin. Tästä ideasta kiitos kuuluu Myylle. 🙂 Saveur Bieren kalenteri on loppuunmyyty tältä vuodelta, mutta tämän halutessaan suosittelen olemaan ensi vuonna kärppänä jo lokakuussa. Kalenterin mukana tuli nopean tilaajan etuna olutlasit, jotka eivät omaa silmääni miellytä, mutta joista mies oli kovin innoissaan. Tämä oli ihan nappihankinta oluthifistelijälle, ja vaimopisteet ropisivat. 😉

Ehkä näitä kalentereita tuli hankittua tänä vuonna aika monta, mutta en kadu ainoankaan hankkimista. Jäin jopa kaipaamaan yhtä kalenteria, nimittäin Dolce Guston kahvikapselikalenteria. Se olisi ollut niin siisti! 🙂 Niitä on ilmeisesti jonain vuonna ollut, mutta tänä vuonna en löytänyt niitä mistään. No, ehkä selviän näiden neljän kalenterin turvin…

Raportoin kalentereiden sisällöistä joulukuun aikana mahdollisesti täällä blogissa, mutta varmemmin luukkujen sisältöjä voi bongailla Instassa.

Onko teillä omaa joulukalenteria? 🙂 Mikä teistä on tämän vuoden kiinnostavin kalenteri?

Lidlin ihanat kaurasydämet (FODMAP-ruokavalioon)

Yksi FODMAP-ruokavalioon siirtymisen varjopuolia oli kunnollisesta ja maistuvasta leivästä luopuminen. Luovuin viime keväänä kokonaan gluteenista ja vatsani on voinut huomattavasti paremmin ilman sitä. Erityisesti vehnä tuntuu olevan yksi pahimpia asioita vatsalleni.

Maistelin FODMAP-ruokavalion aloittamisen jälkeen innolla erilaisia kaupasta saatavia gluteenittomia leipiä vain todetakseni, että ne parhaat yksilöt maksavat hunajaa. Raaskin ostaa näitä parempia leipiä vain punaisella lapulla varustettuna, eli silloin, kun satuin löytämään niitä puoleen hintaan. Tässä oli varjopuolena se, että ellen muistanut heti pakastaa niitä ja ottaa leipiä yksitellen sulamaan, olivat ne mahdollisesti jo seuraavana päivänä homeessa. Itse leipomiini leipiin taas kyllästyin nopeasti.

Olin eräällä kauppareissulla revetä riemusta, kun bongasin Lidlin paistopisteeltä sydämen muotoiset luomukaurapalat. Kaurapaloja ei mainosteta täysin gluteenittomina, mutta vehnää niiden leipomisessa ei ole käytetty, vaan ainoastaan kauraa. Keliaakikoille en näitä uskalla tietenkään suositella, mutta FODMAPia noudattaville kyllä, jos pieni määrä gluteenia ei aiheuta vatsanväänteitä tai terveysriskiä ja kaura sopii yleisesti ottaen vatsallesi.

Nämä maistuvat kaikkien mauttomien ja höttöisten kaupan gluteenittomien leipien jälkeen aivan taivaallisilta! Nämä maistuvat ihan leivältä! Hamstraan jokaisella Lidlin reissulla näitä ison pussillisen, jonka jaan kotona useampiin pieniin eriin ja pakastan tuoreeltaan. Yksi leipä maksaa 39 senttiä ja välillä nämä ovat tarjouksessa neljä kappaletta eurolla. Minä tulen yhdestä leivästä todella täyteen, enkä voi näitäkään syödä kovin montaa päivässä, etten saa vatsan väänteitä, mutta eipä leipää tarvitsekaan syödä kilokaupalla päivässä. Vatsani ei siis kestä leipää suuria määriä, koska käytän säännöllisesti aamuin illoin lääkärin kehoituksesta apteekin Visiblin-kuitulisää, josta saan jo reilusti kuitua.

Kaurasydämet ovat erityisen ihania paahdettuna, mutta maistuvat taivaallisilta ihan sellaisenaankin. Lounaani on usein yllä olevan kuvan mukainen, koska en jaksa kovinkaan usein tehdä erikseen ruokaa vaikkapa töihin. Pakko antaa pieni varoitus: näihin tulee himo!

14543435_10153944766593519_477294610_n

Lidliin on alkanut ilmestyä muutenkin ilahduttavan paljon uutuustuotteita, jotka sopivat FODMAP-ruokavaliota noudattavalle. Näiden ihanien kauraleipien lisäksi olen löytänyt sieltä erilaisia gluteenittomia leipä -ja kakkujauhoseoksia. Gluteenittoman pastan ja kauramaidon olen ostanut Lidlistä jo pitkään, ja eilen bongasin vielä maitotuoteosastolta uutuuksina laktoositonta kreikkalaista jogurttia ja kauravälipaloja. En ollut varsinaisesti mitenkään riemuissani tajutessani keväällä miten paljon uuteen ruokavaliooni saa palamaan rahaa, joten tällaiset edulliset löydöt lähikaupasta ovat tehneen minut, eli ruoan suhteen pihin kuluttajan erittäin tyytyväiseksi.

Oletteko te maistaneet Lidlin kaurasydämiä? Mistä te ostatte ruokanne?

Paljon iloa uudesta meikkipöydästä

Vaikka olen yleisesti ottaen hyvin siisti ihminen, ovat meikkipöytä ja sen läheisyys olleet paikkoja, jotka eivät vain millään pysy siistinä ja tavarat paikoillaan. Asumme Mr. Kameleontin kanssa 50 neliön kaksiossa, jossa on hyvin vähän säilytystilaa. Meillä on suhteellisesti todella vähän tavaraakin, mutta silti tietyt asiat, kuten vähän käytetyt (ei vielä pesun tarpeessa olevat) vaatteet, minun kosmetiikkani sekä kodin sekalaiset pikkutavarat pyörivät ympäri asuntoa. Ongelmallisinta tämä on juurikin makuuhuoneessamme, jossa meikkini sijaitsevat.

Valittelin taas eilen aamulla sitä, miten kaaoksessa meikkipöytäni ja oikeastaan koko makuuhuoneemme oli. Minulla oli siis vielä eilen aamulla meikkipöytänä Ikean Malm-kampauspöytä, jonka vetolaatikko sekä päällinen toimivat meikkieni säilytyspaikkana. Kosmetiikkaa oli lisäksi kahden eri laatikoston uumenissa makuuhuoneessa ja olohuoneessa. Alkuasetelma oli hiukan huono paljon kosmetiikkaa omistavalle henkilölle, joka vielä harrastuksekseen kuvaa ja siirtelee purkkeja edetakaisin (sainpa tämän kuulostamaan hienolta harrastukselta ;D). Mies tokaisi, että eiköhän lähdetään Ikeaan hakemaan sulle uusi meikkauspöytä ja säilytyskalustoa.

Ignoratkaa muuten nuo kammottavat oranssit verhot! Ne ovat jääneet entisiltä asukkailta ikkunoihin, enkä en ole saanut aikaan hankittua uusia. Ne ovat kyllä ihan juuri lähdössä.. 😀

Näin tehtiin, ja pian raahasimme kotiin kaksi Ikean Alex-laatikostoa sekä Linnmon-pöytälevyn. Idea on suoraan kopioitu Mari Anniinan postauksesta. Tässä kohtaa voisin antaa hieman tunnustusta Marille noin muutenkin kuin vain kiitollisena hienosta ja toimivasta meikkauspisteen asetelma-ideasta. Marin blogi on ihanan selkeä, laadukas ja tyylikäs. Kommentoin tosi harvoin mitään, mutta ahmin erityisesti kaikki Marin sisustuspostaukset ja luen ne moneen kertaan. Olen saanut lukuisia inspiraatioita järjestellä ja yksinkertaistaa elämäni materiaalisia osa-alueita, kuten meikkikokoelmaani, vaatevarastoani ja yleisesti kodin tavaroiden kokonaisuutta. Marin blogin aihepiiri on laajentunut paljon kosmetiikan ulkopuolelle, ja tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä olen itsekin nykyään kiinnostunut myös muista aihepiireistä ja yritän tuoda omaankin blogiin laajemmin erilaista sisältöä.

Takaisin asiaan. Vähän käytettyjen vaatteiden ongelmaa en ole vielä ratkaissut, mutta ainakin meikit ovat nyt järjestyksessä. Uusien Alex-laatikostojen myötä myös olohuoneemme suuremmasta Alex-lipastosta vapautui tilaa kaikelle pikkusälälle. Kaikin puolin erinomainen järjestely siis!

Sen lisäksi, että toivon makuuhuoneemme pysyvän jatkossa paremmin järjestyksessä, toivon tämän auttavan myös bloggausjumiini. Olen tähän asti pitänyt läppäriäni keittiön ruokapöydällä, eli olen kirjoittanut kaikki postaukseni keittiössä. Näen keittiön pöydän äärestä koko asuntomme ja tietenkin myös kaiken sotkun, jos sellaista on. Jos en ole täydellisessä flow-tilassa kirjoittamisen suhteen, häiritsevät kaikki ärsykkeet minua. Tässä uudessa asetelmassa näen vain ulos ikkunasta. Nyt minun ei myöskään tarvitse kantaa tuotteita keittiön pöydän ääreen, vaan saan kirjoitettua niistä siinä tilassa, missä säilytänkin niitä.

Huomasin vielä lisää hyviä puolia tässä uudessa järjestelyssä. Saan tehtyä kaikkea muutakin tehokkaammin, kun minulla on oma työtila. Sain muunmuassa askarreltua kaikki häävieraidemme kiitoskortit yhdeltä istumalta. 😀

Kuulisin mielelläni teidän säilytysratkaisuistanne! Minua kiinnostaa myös se, vaikuttaako työympäristö teihin merkittävästi, vai pystyttekö olemaan tehokkaita pienessä kaaoksessakin?

Kivaa viikonloppua kaikille! ❤