Luonnollinen mineraalimeikkisarja Lily Lolo – ostoksia ja ensivaikutelmia

Luonnollinen mineraalimeikkisarja Lily Lolo  – ostoksia ja ensivaikutelmia

*Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Luonnonkosmetiikka on kiinnostanut minua jo vuodesta 2013, mutta huomaan kiinnostukseni olevan huipussaan keväisin. Kun auringon ensisäteet herättelevät minut talvikoomasta, huomaan kurottelevani ihonhoitojemmoista Dr. Hauschkaa, Laveraa ja Weledaa, ja nykyään tartun myös luonnollisempiin meikkituotteisiini. Viime keväänä innostukseni meni hetkellisesti niin pitkälle, että leikittelin ajatuksella luopua kaikesta muusta kosmetiikastani paitsi luonnonkosmetiikasta. Ajatus jäi lopulta toteuttamatta, mutta idea silti kertonee jotakin innostukseni vakavuudesta.

Nyt kun minulle tarjoutui itkettävän ihana tilaisuus viettää kotona yksin kokonaiset kaksi päivää, päätin vihdoin tehdä täsmäiskun lähi-Prismani Lily Lolo-hyllylle. Annoin itseni hiukan riehaantua, vaikka en mitään olisi tarvinnutkaan. Nautin siitä tunteesta, kun pitkästä aikaa (lue: pariin kuukauteen) innostuin palavasti jostakin meikkiasiasta (tai ylipäätään mistään) ja annoin tunteen viedä.

En ostanut kaikkea kerralla, vaan etsin tuotteista tietoa ja käytin kyllä harkintaakin. Yksi tuote osoittautui saman tien hiukan hutiostokseksi itselleni, mutta jollain tasolla pidän siitä silti.

Itselleni tuli yllätyksenä, että Lily Lolo on luonnonkosmetiikkaa. Olin mieltänyt sarjan ”puhtaammaksi” mineraalimeikkisarjaksi, joka olisi kuitenkin kaukana luonnonkosmetiikasta. Varsinkin kun tuotteet eivät tunnu luonnonkosmetiikan meikeiltä, vaan levittyvyys ja pysyvyys ovat ainakin ensituntumalta ihan normikosmetiikan tasoa. Välillä saa yllättyä iloisesti!

Lily Lolo on tunnetuin mineraalimeikkipohjistaan, mutta itse jätin ne suosiolla väliin, sillä olen ehdottomasti nestemäisten meikkivoiteiden ystävä. Sen sijaan päätin tutustua sarjan pressattuihin meikkipohjatuotteisiin sekä huulituotteisiin. Luomiväripaleteissa on omaan makuuni aivan liian kesyt sävyt, joten säästin rahani myös niiden osalta.

Saatan palata joihinkin tuotteisiin omassa postauksessaan, mutta nyt aluksi saatte kuulla lähinnä ensivaikutelmia.

Lily Lolo Pressed Blush sävyssä Tickled Pink on kauniin hohtava poskipunasävy, jossa on pigmenttiä omaan makuuni hiukan turhan maltillisesti. Tämän poskipunan kanssa on mahdotonta saada pigmenttiövereitä, mutta kerrostamalla poskipunaa saattaa kyllä saada ihosta jauhoisen näköisen. Tiedätte varmaan miltä iho näyttää, kun sille kerrostaa puuterisia tuotteita liikaa. Kevyesti meikatusta ilmeestä pitävälle Tickled Pink on ihanteellinen poskipuna, mutta itselläni tämä menee ehkä ennemminkin korostustuotteesta. Tämä oli se joukon huti.

Lily Lolo Sculpt & Glow Palette on näpsäkän kokoinen paletti, joka sisältää varjostussävyn sekä korostussävyn. Pigmenttiä löytyy huomattavasti enemmän kuin poskipunasta, mutta en onnistunut tälläkään saamaan övereitä, vaan ennemminkin oikein luonnollisen ilmeen. Varjostussävy on vaalealle iholleni hyvä, eikä lainkaan liian oranssi. Ostin tämän itselleni matkapaletiksi, sillä tämä on tosiaan aivan älyttömän kompakti! Tälle peukku!

Lily Lolo Lipstick sävyssä Nude Allure sekä Lily Lolo Lipgloss sävyssä English Rose ovat kumpikin sävyltään niin turvallisia joka päivän huulimeikkejä, etten oikein helpompaa keksi. Huulipunassa on pehmeän hoitava ja kostea koostumus ja se tuntuu huulilla lähes huulivoidemaiselta. Pysyvyydessä olisi parantamisen varaa, mutta tätä on ilo lisäillä huulille.

Huulikiilto antaa punan päällä käytettynä hiukan lisää potkua huulimeikkiin. Kiiltokin tuntuu huulilla kosteuttavalta ja hoitavalta ja tätä on ilo käyttää. Hauskana yksityiskohtana täytyy mainita, että kiilto tuoksuu herkullisen ja miedon suklaiselta, mutta ei lainkaan sellaiselta esanssisen ällöltä kuin suklaan tuoksu joskus kosmetiikassa on. Minun ensimmäinen kiiltoni lähti vaihtoon, kun hylsyn suulta irtosi annostelija, joten suosittelen varmuuden vuoksi kopauttamaan annostelijan kunnolla paikoilleen kiiltoa ensi kertoja käyttäessä.

Lily Lolo Powder Concealer oli joukon yllättäjä ja kiistaton suosikki, vaikka ostin tämän riskillä. Uskalsin hankkia tuotteen yhden YouTube-videon perusteella ja onneksi ostin, sillä tämä jää luultavasti lähes päivittäiseen käyttöön. Erittäin hienojakoisella, puuterimaisella peiteaineella saa täydellisen peittävyyden tummille silmänalusille. Minulla on helposti pulmana peiteaineen kasautuminen juonteisiin, mutta Lily Lolo Powder Concealerin kanssa tätä ongelmaa ei ole. Haluan kirjoittaa tästä helmestä oman postauksensa, joten en hehkuta tätä nyt enempää. Haaveilen myös kuvaavani meikin toteutettuna Lily Lolo-tuotteilla, jotta pääsisitte näkemään tuotteet käytännössä.

Tein hieman hintavertailua ja huomasin, että Prisman hinnat ovat oikein kilpailukykyiset. Useampi tuote maksoi Prismassa vähemmän kuin monissa verkkokaupoissa. Verkossa Lily Loloa myyvät esimerkiksi *Biodelly sekä *TwistBe. Biodellyssä valikoima on ilahduttavan laaja ja myös hinnat edullisimmat, joihin olen törmännyt.

Onko Lily Lolo teille tuttu meikkisarja? Kuulisin mielelläni, mikäli teillä on sarjasta suosikkeja!

Nämä meikit olen käyttänyt loppuun viimeksi

Nämä meikit olen käyttänyt loppuun viimeksi

On aavistuksen tylsää kirjoittaa tätä postausta, sillä päivän ainoana edes hiukan vähemmän hämäränä hetkenä napatuista kuvista huokuu oikea marraskuun ankeus ja valottomuus. Halusin kuitenkin kirjoittaa näistä muutaman sanasen blogiin, sillä en ole tainnut kirjoittaa näistä kuin yhdestä tuotteesta aiemmin.

Luomivärieni ja huulimeikkieni kokoelma on kasvanut syksyn mittaan melkoisesti, joten on mukavaa, että jotakin vastapainoksi loppuukin. Minulta on itse asiassa loppumassa lähiaikoina monia muitakin meikkituotteita, ainakin meikkivoiteita. On aina melkoinen saavutus kuluttaa loppuun meikkipohjatuotteita, vaikka niitä toisaalta saakin kulutettua paljon todennäköisemmin kuin vaikkapa luomivärejä. Olen tainnut saada kokonaan loppuun vain yhden neljän sävyn luomiväripaletin (Chanel Vanités!) koko elämäni aikana.

Sensai Glowing Base oli ihoa heleyttävä ja ihoa silottava pohjustaja, josta pidin paljon. Pohjustaja oli koostumukseltaan hyvin nestemäistä ja siinä oli nähtävissä selkeää kultaista hohdetta. Iholla pohjustaja oli vähäeleinen ja melko huomaamaton. Tämän päälle ei kuitenkaan kannattanut enää levittää hohtavaa meikkivoidetta tai valtavasti hohdepuuteria, sillä silloin kasvot hohtivat helposti liikaa. Tätä oli mukavaa käyttää pullollinen, mutta en ihastunut tähän niin paljon, että olisin ainakaan lähivuosina hankkimassa uutta.

Clarins True Radiance Perfect Skin Foundation oli erinomainen meikkivoide silloin, kun halusin oikein peittävän meikkipohjan. Meikkivoide peitti kokonaan ihoni pienet punoitukset ja satunnaiset näpyt, mutta onnistui samalla näyttämään melko luonnolliselta. Itselläni oli sävy 105 Nude, joka oli minulle aavistuksen liian vaalea. Voisin hyvin käyttää tätä meikkivoidetta joskus lisääkin, vaikka se arkikäyttöön olikin makuuni aavistuksen liian peittävä.

Cover FX:n irtopuuteri oli kaikin puolin hyvä irtopuuteri, jonka käytin mielelläni loppuun. Tämän aikaansaamaa suurta kohua en aivan ymmärrä, sillä ei tämä ollut minusta mitenkään ihmeellinen.

Boho Terra Cotta-puuteri sävyssä 03 Terre De Gascogne oli ihastuttava viimeistelypuuteri, joka valitettavasti pilaantui alle vuodessa ja alkoi haista ummehtuneen homeiselta. Edullisella luonnonkosmetiikan puuterilla sai aikaan iholle todella upean hienostunutta hohtoa ja tervettä kuultoa, mutta en usko ostavani näin nopeasti pilaantuvaa tuotetta lisää. Ellei minulle sitten mahdollisesti myyty jo ostohetkellä vanhaa yksilöä…

Artdeco Angel Eyes Mascara oli löytö Purkkisnaisten vaihtarikasasta. Ripsiväri oli todellinen yllättäjä, sillä sen kanssa ripsiin sai todella reilusti tuuheutta ja pituutta ja siinä oli todella hyvä harja, jolla maskaran sai levitettyä ripsiin tasaisesti ja suttaamatta. Oma ripsivärini kerkesi olla käytössä melko vähän aikaa, sillä arvelen tämän olleen jo sen verran iäkäs, että se oli osittain kuivunut putkiloonsa, vaikka ennestään käyttämätön olikin.

Sephora Outrageous Volume Mascarassa oli minua kovasti miellyttävä suurehko kuminen harja, jolla ikävä kyllä onnistuin suttaamaan paljon. Maskaran massa oli aluksi todella märkää, joten tämän kanssa sai odotella melko pitkään ennen kuin massa muuttui sopivan notkeaksi. Vaikka tällä nimensä mukaisesti sai todella hyvin tuuheutta ripsiin, en usko ostavani tätä uudelleen suttaamisongelman vuoksi.

Tämän postauksen loppuneista suosikkimaskarakseni yli Lily Lolo Big Lash Mascara. Tämäkin on löytö Purkkisnaisten vaihtotorilta. Tämänkin kanssa minulla oli hiukan suttaamispulmaa, mutta maskaran tiimalasin muotoinen harja oli loistava ja massa makuuni juuri sopivaa. Sain tällä ripsiini todella dramaattista tuuheutta ja pituutta, mikä oli täydellinen yllätys luonnonkosmetiikan ripsiväriltä. Hiukan off topic, mutta menin haistamaan ripsiväriä kirjoitushetkellä, kun putkilo oli ollut jo hylättynä muutaman kuukauden. Haju oli todella tympeä, vaikka käytin tätä ehkä juuri sen suositellut kolme kuukautta! Ripsivärejä ei suotta kehoiteta vaihtamaan tiheällä aikavälillä.

Jane Iredale Pure Brow Browgel sävyssä Brunette ei päässyt suosikkieni joukkoon. Sen harja oli liian suuri ja se keräsi itseensä aivan liikaa massaa. Sain tällä useammin kuin kymmenen kertaa aikaan kamalat pötkökulmat. Sävy oli itselleni liian lämmin. Hinta tässä on myös todella kova, kun vertaa vaikkapa moniin paljon paremmin tehtävästään suoriutuviin markettituotteisiin. Tämäkin alkoi haista kammottavalta, kun tuubi oli ollut auki noin viitisen kuukautta.

Model Co Instant Brows-kulmakynä sävyssä Light/Medium tuli edellisvuonna Look Fantasticin joulukalenterista. Tämä on ehkäpä paras koskaan käyttämäni kulmakynä, joten aion metsästää tätä vielä uuden kappaleen itselleni. Kynä oli juuri sopivan pehmeä mutta skarppi, ja sävy oli itselleni täydellinen.

MAC Pro Longwear Lip Pencil sävyssä Dynamo päätyy valitettavasti roskikseen, vaikka sitä olisi vielä paljon jäljellä. Pääsin pari vuotta sitten jälleen unohtamaan, että minun ei kannata ostaa MACin Pro Longwear-kyniä, sillä ne kuivuvat joka ikinen kerta ennen kuin kerkeän käyttää niitä edes muutamaa senttiä. Teroittaminen ei auta, sillä kynä on auttamattomasti kuivunut koko matkalta.

Dr. Hauschka Lip Gloss sävyssä 05 oli miellyttävän tuntuinen ja tuoksuinen huulikiilto, jonka nakkasin pois päiväyksen vuoksi. En uskalla riskeerata luonnonkosmetiikan meikkien kanssa kovin paljon yli säilyvyysmerkintöjen.

Siinäpä niitä. Oliko joukossa teille tuttuja meikkejä?

Kevään alennusmyyntilöytöjä

Kevään alennusmyyntilöytöjä

Olen kertonut karsineeni viime aikoina rankalla kädellä meikkejäni, mutta on minulle kevään mittaan jotakin uuttakin kertynyt. Ihonhoitotuotteita nyt tietenkin, mutta myös meikkejä. Olen ollut alennushaukkana ja tehnyt hyviä löytöjä. Vaikka olen tehnyt hankintoja pitkin kevättä, voin silti ilokseni vinkata alennukset myös teille, sillä edellispäiväinen tutkimusretkeni osoitti, että näitä löytyy edelleen.

Lily Lolon BB-voide on ainoa tuote, josta en pysty enää antamaan teille ale-vinkkiä, sillä ostin sen noin kuukausi sitten Helsingistä Forumin nyt jo lopetetusta Hehku-liikkeestä. Ihmettelin miten lähes tyhjässä liikkeessä oli niin paljon Lily Loloa jäljellä, mutta ehkä suomalaiset eivät oikein tunne merkkiä. Enpä minäkään ollut kokeillut merkiltä mitään ennen tätä BB-voidetta. Koostumus vakuutti, mutta medium on sävynä minulle vielä inasen liian tumma. Tämä jää odottamaan kesää. Maksoin BB-voiteesta muistaakseni noin seitsemän euroa.

Dr. Hauschkan meikit ovat huulikiiltoa lukuunottamatta kevään 2018 Purple Light Limited Edition-kokoelmasta ja siksi sain ne puoleen hintaan. Näitä löytyy edelleen myynnistä alennuksella ainakin Raision Myllyn Sokoksesta sekä Sokoksen verkkokaupasta. Purple Light -väripuuteri on monitoimituote, jota voi käyttää viimeistelypuuterina, korostustuotteena sekä luomivärinä. Olen heikkona monitoimituotteisiin, joten siksi tämä lähti mukaani. Purple Light -luomiväripaletti oli hairahdus heikolla hetkellä, jolloin kuvittelin hetkellisesti rakastuneeni uudelleen violettiin. Olen kyllä uskokaa tai älkää käyttänyt palettia, mutta olihan se nyt silti aika turha hankinta. Turha ja kaunis.

Zuiin Mango-poskipuna on klassikko, jonka ostamista olen harkinnut jo vuosien ajan. En ole pystynyt perustelemaan sen hankintaa itselleni mitenkään, mutta puoleen hintaan saatoin sujauttaa sen pikkuisen vaimeamman yliminän kitinän saattelemana ostoskoriin. Samaan syssyyn ostin Zuiilta upean lämpimän sävyisen huulipunan sävyssä Coral Red. Arvelen huulipunasta kehkeytyvän vielä kesän suosikkini, sillä se on sävyltään täydellinen kesäpuna ja huulilla ihanan kosteuttava ja hoitavan tuntuinen. Raision Myllyn Sokoksella on nyt kaikki Zuiin meikit puoleen hintaan, joten sännätkää sinne, mikäli Zuii kiinnostaa!

Alehaukkana olemisessa on puolensa. Olen ennenkin paasannut kosmetiikan päiväyksistä, mutta jatkan vielä vähän, nimittäin aleostoksia tehdessä päiväysten kanssa saa olla tarkkana. Varsinkin luonnonkosmetiikkaa ostaessa päiväykset kannattaa syynätä huolellisesti, sillä monet liikkeet myyvät luultavasti itsekään asiaa tiedostamattaan vanhaa tavaraa. Kotona on ärsyttävää huomata, että huulipuna on vanhentunut kolme kuukautta sitten tai itseruskettava voide saavuttanut parasta ennen-päiväyksensä viime vuoden puolella. Minulle on käynyt näin pelkästään tänä vuonna jo monta kertaa, vaikka mukamas olen aina tarkkana.

Eräässä marketissa oli juuri nostettu etualalle myyntiin vuonna 2018 parasta ennen-päiväyksellä merkittyjä itseruskettavia aivan normaalihintaan. Uudet pakkaukset oli työnnetty pois näkyvistä hyllyn perälle. En jaksanut mennä huomauttamaan asiasta jo aikoja sitten päiväuniajan ohittaneen vauvan kanssa, joten jätin asian sikseen. Otti kyllä päähän, sillä mieheni oli juuri viikkoa aiemmin noukkinut hyllystä minulle syntymäpäivälahjaksi kyseisen voiteen. Ja tämä oli vain yksi esimerkki, näitä tarinoita minulla valitettavasti riittäisi. Älkää tehkö kuten minä, vaan menkää aina antamaan palautetta ja saamaan rahanne takaisin vanhentuneista tuotteista.

Millaisia ale-shoppailijoita te olette? Tarkistatteko tuotteiden päiväyksiä ennen niiden kassalle kiikuttamista?