Kynsilakkakokoelma musiikkifanaatikolle

Pahoittelen jo heti aluksi sitä, että osa postauksen kuvista on otettu kännykällä. Olen tehnyt tätä postausta kolmen viikon ajan ja räpsinyt kuvia aina kun olen lakannut kynteni jollakin postauksen lakoista. Taas kerran huokaisen helpotuksesta, kun en ole kynsibloggaaja. Ymmärrätte ehkä kynsikuvista miksi..

Faby oli itselleni ennestään tuntematon lakkamerkki, joten otin mielelläni kokeiltavaksi muutamia lakkoja kevään ja kesän 2015 uudesta musiikista inspiraatiota ammentaneesta Music Collection-kokoelmasta. Nythän näitä on näkynyt jo useammassa blogissa, joten alkavat tuntua melko tutuilta. Teema ja lakkojen nimet upposivat minuun niin hyvin, että sävytkin alkoivat heti kiinnostaa minua aivan uudella tavalla. Tunnustan valinneeni omat lakkani lähes täysin niiden nimien perusteella. Ainoastaan yksi lakka oli itsestään selvä valinta myös sävynsä puolesta.

Lopussa on hirmu pitkä sepustus musiikista ja sen merkityksestä minulle, sillä en vain pystynyt olla tarttumatta tilaisuuteen, kun sain vaahdota aiheesta tämän lakkakokoelman suoman aasinsillan myötä.

Faby on italialainen lakkamerkki, jonka lakat kuuluvat 5-free-lakkoihin. Niistä puuttuu siis viisi haitallista aineosaa, jotka ovat kamferi, DBP, tolueeni, formaldehydi ja formaldehydihartsi. Lakkoja ei ole testattu eläimillä. Fabyn lakkojen jälleenmyyjät löytyvät täältä.

That’s Jazz (näyttää tuolta ihan sekoitettunakin), Are you AC or DC?, Moonwalk

Rockabilly, Wembley ’86

That’s Jazz on ollut kuvassa kynsilläni kaksi päivää. Lakka ei ollut levittyvyydeltään parhaimmasta päästä, mutta en tule oikein koskaan toimeen cremelakkojen kanssa. Kestävyys oli keskitasoa.

Are You AC or DC? on sekä nimensä, että sävynsä puolesta suosikkini. Lakka on myös joukon laadukkaimman oloinen ja mukavin käyttää. Lakka levittyi hyvin ja oli mukavan kestävä. Käytin tätä heti lakan käsiin saatuani ja kipitin turkulaisen Hangman’s Voodoon keikalle. Nimeä ei varmaan tarvitse edes perustella? Tämä lakka on ihan minua.

Olin kuullut ennalta melko paljon mutinaa Moonwalkista, joten odotin jännityksellä miten lakka käyttäytyisi minun kynsilläni. Tilanne näyttikin melko uhkaavalta ensimmäistä kerrosta levittäessäni, sillä lakka ei tuntunut millään levittyvän tasaisesti. Toinen kerros kuitenkin peitti jo hyvin ja pelasti tilanteen. Lakka oli myös yllättävän kestävä.

Rockabilly oli pakollinen valinta nimensä vuoksi, mutta itse sävy jätti kylmäksi. En tule toimeen vihreiden kanssa, elleivät ne sitten ole tuollaisia melkein mustia, kuten Are you AC or DC?. Lakka peitti jotenkuten kahdella kerroksella, mutta kolmas kerros ei olisi ollut pahitteeksi. En osaa sanoa mitään lakan kestävyydestä, koska tämä ei ollut pitkään kynsilläni.

Yyh, sottainen lakkakuva. Wembley ’86 näytti pullossa melko violettiin taittavalta, mutta kynsillä se oli hyvin sininen. Tämäkään sävy ei ollut oikein minun juttuni. Nimen vuoksi se oli kuitenkin pakollinen valinta. Lakka levittyi melko mukavasti ja kesti yllättävän hyvin ollakseen koostumukseltaan niin ohutta, mutta peittävyys ei ollut parhaasta päästä. Kuvissa lakkaa on kynsillä kaksi kerrosta.

Voisin tässä kohtaa valottaa hieman jotakin itsestäni. Jos toisten musiikkimaku ja musiikki ylipäätään ei kiinnosta erityisemmin, skippaa tämä osuus!

Olen musiikin suurkuluttaja, ollut jo ala-asteelta asti. Musiikkimakuni laajudesta kertoo hieman se, että kuuntelin neljännellä luokalla muunmuassa Nylon Beatia, Kissiä, Alphavilleä, Army Of Loversia, Aikakonetta ja Stratovariusta. Kuuntelen musiikkia ihan koko ajan, kun se on mahdollista. Jos menen viiden minuutin reissulle viemään roskat tai ajan kolmen minuutin automatkan, laitan soimaan jonkin sopivan kappaleen kännykästä. Suuri vaikuttava tekijä entisen karvalakkimallisen puhelimeni vaihtamisesta iPhoneen oli parempi mahdollisuus musiikin kuuntelemiseen. Jos elämän jokaisessa tilanteessa voisi soida jokin juuri siihen hetkeen istuva musiikki, olisin onnellisempi ihminen.

Jaan harvoin mitään Facebookissa, mutta kun jaan jotakin, on se useimmiten jokin kappale tai albumi, ja silloin koen jakavani jotain todella henkilökohtaista. Yksi kappale voi kuvata koko sielunmaisemani kolmessa minuutissa.

Saatan välillä kuunnella samoja kappaleita useita viikkoja, mutta en ole kuulemma missään nimessä ainoa lajiani, vaan tämä on yllättävän yleistä. Musen uutta Drones-levyä odotellessa olen esim. kuunnellut biisejä Psycho ja Dead Inside (tämän vuoden ehdottomasti paras kappale minusta!) valehtelematta sata kertaa kuukauden sisällä. Ehdottomasti eniten pidän raskaammasta musiikista (poikkeuksena Muse) ja kuuntelen ihan örinäheviäkin, mutta kuuntelen myös rockia, punkia, poppia, soulia, iskelmää, klassista ja mitä kaikkia näitä nyt on. Helpompi varmaan sanoa mitä en kuuntele: rappia ja teknoa. Reggaekaan ei iske. Suomirap on hirveintä musiikkia mitä tiedän, enkä löydä siitä mitään hyvää, vaikka useimmiten pystyn löytämään jokaisesta genrestä tai yksittäisestä kappaleesta edes jonkin positiivisen asian. Ysärijumputusteknoakin mieluummin kuin mikaelgabrieleja ja jiiveegeetä. Suomirap aiheuttaa minulle silkkaa kärsimystä.

Olen soittanut teininä rumpuja, mutta se harrastus jäi nopeasti, koska minusta ei kehkeytynytkään hetkessä loistavaa heavyrumpalia. Nyt vain kuuntelen tyytyväisenä. Minulla on paha tapa jämähtää musiikkiin niin, että kun pitäisi vaikka mennä nukkumaan, alan kuunnella jotakin artistia, enkä pysty lopettaa. Tarkoituksenani on alkaa käydä kuuntelemassa enemmän livemusiikkia keikoilla, koska saan niistä valtavasti positiivista energiaa. Voisin näköjään kirjoittaa tästä aiheesta vaikka koko päivän, mutta lopetan tähän. Mutta kertokaa te teidän musiikkimaustanne! Mikä iskee ja mikä tökkii? Mitä musiikki merkitsee teille? Oletteko kokeilleet näitä Fabyn lakkoja? Vaikuttavatko lakkojen nimet ostopäätökseenne?

*Lakat saatu maahantuojalta.

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Kynsilakkakokoelma musiikkifanaatikolle

  1. Ihanat esittelyt ihanista lakoista ❤ AC/DC ja Rockabilly olis mun lakat, mun pitää ehkä pyytää ne vielä kun mulla on se toinen puoli tästä kokoelmasta. Laadusta olen tykännyt, en tosiaan ole kokeillut näitä vaaleita mutta ne Fabyt mitä mulla on niin olen tykännyt. Plussaa 5-freestä ja eläinkokeettomuudesta.

    Kuuntelen laidasta laitaan; punkkia, raskaampaa, rockabillyä, psychoa. Autossa suomipop, radio Rock, Loop. Vaihtelee tosi paljon mutta tykkään myös jumputuksesta mutta en mistään jou musiikista 🙂

    Tykkää

    1. Iskee vähän nolous, kun te kynsibloggajat käytte lukemassa lakkapostauksiani. 😀 Nää mun lakkaukset on niin kauheita. 😀 Tuo AC/DC-lakka on näistä mun mielestä sekä kivoimman sävyinen, että parhain ominaisuuksiltaan, joten se kannattaa ehkä kyllä hankkia. 🙂

      Mä muistinkin jostain, että sulla on laaja musiikkimaku. 🙂

      Tykkää

  2. Moonwalk on tosiaan jännä sävy.
    Kuuntelen nykyään harmittavan vähän musiikkia enkä kauheasti käy keikoillakaan.
    Mitä nyt mies sattuu kuuntelemaan.. osa siitä on hyvää (elektrojutut ja naislaulajat) ja osa ihan kauheaa (suomirock ja väsyneenä metalli ja proge).
    nyt kuuntelen YouTubesta libanonilaista bändiä, jota satuttiin näkemään tänään Maailma kylässä -festareilla (Mashrou’ Leila). Oli yllättävän melankolista, joten kolahti :D.

    Tykkää

    1. Hauska kuulla, että joku kuuntelee metallia väsyneenä. 😀 Siitä saa kyllä raivoenergiaa. 😀 Minuunkin kolahtaa kaikki melankolinen useimmiten. Jotenkin tosi harvoin tekee mieli kuunnella iloista musiikkia, vaikka useammin varmaan pitäisi..

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s