Ostamisesta ja kuluttamisesta kosmetiikkaholistin näkökulmasta

Otsikon paljastama aihe on pyörinyt mielessäni viime viikkoina. Postaus tulee käsittelemään kosmetiikkablogien ikuisuusaiheita ostamista ja kuluttamista. Seassa nähdään täysin sekalaista, julkaisematonta, enemmän tai vähemmän nuhjuista kuvamateriaalia blogin alkuajoilta ikäänkuin blogin 50. postauksen kunniaksi.

Olen käynyt viime viikkoina erityisen kovaa kamppailua itseni kanssa, mitä tulee meikkien ja kosmetiikan hamstraamiseen, johtuen kolmesta asiasta:
1. olen enemmän tekemisissä meikkien parissa opintojeni vuoksi
2. olen ”hurahdellut” uusiin asioihin jopa enemmän kuin tavallisesti
3. olen käynyt vähemmän töissä (enemmän aikaa norkoilla nettikaupoissa ja lukea blogeja)

Olen ollut kosmetiikkanarkkari niin pitkään kuin muistan. Ensimmäiset muistoni kaunistautumiseen ja kosmetiikkaan juontavat 23 vuoden taakse, jolloin nyt jo edesmennyt siskoni salli 4-vuotiaan pikkusiskonsa päästä ihastelemaan hajuvesivitriiniään. 5-vuotiaana sain ensimmäisen huulipunani ja olin taivaissa. Hiivin aina isosiskojen meikkipöytien ääreen heidän ollessaan poissa kotoa.

11-vuotiaana aloin meikata, mistä sain pienessä kyläkoulussani moitteita opettajilta. Teininä sudin naamaani Grimasin vitivalkoista puuteria ja silmiin mustaa kajalia. Myöhemmin meikkirutiinini normalisoituivat, mutta intohimo ja rakkaus ehostamiseen jäivät pysyvästi. 

Nyt, aikuisena ja työssä käyvänä, minulla on periaatteessa mahdollisuus ostaa ja hankkia kaikki budjettini sallima määrä haluamaani kosmetiikkaa. Ja minähän haluan – aina jotain. Toivomuslistalla on aina uusi huulipuna tai viides samansävyinen poskipuna. Jatkuva haikailuni uusien tuotteiden perään yhdistettynä impulsiiviseen luonteeseeni johtavat alituiseen kosmetiikan hamstraamiseen.

Blogimaailmaan tutustuttuani (olisikohan ollut vuonna 2008?) oli muotia olla ostamatta uusia tuotteita. Menin itsekin mukaan tähän, ja lompakkoni huokaisi hetkeksi helpotuksesta. Pikku hiljaa aloin siirtyä säästämisen ja uuden kosmetiikan ostamisen välimaastoon, ja tällä hetkellä en jaksa seurata tai tilastoida kuluttamaani tai uutta hankkimaani kosmetiikkaa enää ollenkaan.

Kirjoitin vuosia kaiken kosmetiikkaliikenteen kiltisti ylös (no okei, kaiken kuluttamani kosmetiikan, se toinen puoli aina jäi), ja kutistin määrätietoisesti jemmojani. Kiitos viime aikojen erinäisten innostusten, alkavat kosmetiikkakätköni olla taas aivan entisellä mallillaan, ylitse pursuavina ja taviskäyttäjän mielestä absurdin suurina. 

Kaksi suurinta minua tavaran hamstraamiseen yllyttävää tekijää ovat blogit ja YouTube. Lukiessani postauksia ja katsellessani viedoita alan yhtäkkiä tarvita tuotteita, joiden olemassaoloa en ole vielä viisi minuuttia aikaisemmin tiennytkään. Ja nyt kun opiskelen meikkaajaksi, niin ai mikä tekosyy se onkaan meikkien ostamiseen. ”Joo mä tarvitsen nyt tämän keltaisen glitterjauheen, sillä mulla ei ole vielä pakissa tällaista.”

Pahin ja kalleimmaksi tullut hurahdukseni ikinä on ollut MAC, eikä tälle hulluudelle näy vieläkään loppua. Toinen aika paha hullaantuminen on ollut hajuvedet, mutta pahin meni onneksi ohi pari vuotta sitten. Tämänhetkinen hulluuteni on luonnonkosmetiikka ja toisaalta myös ammattilaissarjojen ja markettien meikkien kokeileminen. Kolme uutta aluevaltausta saavat minut jatkuvasti mukamas tarvitsemaan jotain, tai vähintäänkin haluamaan.

Pitkällisen johdannon päätteeksi voisi valottaa sitä pointtiakin. Eli minun kohdallani kolme asiaa on osoittautunut hyödylliseksi järkeistettäessä kosmetiikan ostamista ja kuluttamista. Ensinnäkin minun täytyy aina pysähtyä hetkeksi näpytellessäni tilausta vaikkapa nettikauppaan. Jos olen virtuaalisesti heitellyt ostoskoriini tavaraa, josta kuitenkin ihan IRL tulee lasku, keskeytän hetkeksi homman. Esimerkiksi viikko sitten säästin sata euroa, kun päätinkin vielä harkita kaksi päivää tilauksen tekemistä Pretty.fi:hin. Kaksi yötä nukuttuani en kokenutkaan enää tarvitsevani kaikkea sitä, minkä melkein jo tilasin.

Toinen tajuamani asia on se, että kosmetiikkaa on turha jemmata kaappeihin ja vain haaveilla sen käyttämisestä. Esimerkkinä vaikka se, mitä minulle juuri taannoin kävi. Olen säilyttänyt kasoittain ihonhoitotuotteita, selektiivisiltäkin merkeiltä kuten Sensailta ja Cliniquelta, sillä ”ensin mun täytyy käyttää nää markettijutut loppuun”. Nyt hurahdin Dr. Hauschkaan, enkä voi käyttää enää vanhoja jemmojani pitkiin aikoihin, mikäli menen aivan Hauschkan ideologian mukaan.

Pohdin myös, mitä järkeä minun on yrittää käyttää vanhaa luomiväripalettia loppuun, jos en pidä siitä, kun sillä aikaa muut paletit odottelevat kaapeissa käyttöön ottamista. Tuotteet joista pitää eniten juuri nyt, kannattaa minusta käyttää surutta pois. Mistä sen tietää, pitääkö niistä vielä kolmen kuukauden päästä?

Nyt minulla on röyhkeästi kuusi suihkugeeliä ja kolme kropparasvaa käytössä. Ripsivärejä avaan edelleen samaan aikaan vain kaksi, ja meikkipohjissa yritän myös pitää jonkun tolkun. Mutta muuten kaikki vaan käyttöön. Päätin myös aloittaa haasteen, että käyttäisin joka päivä eri meikkejä, että käyttäisin kaikkia omistamiani aarteita edes joskus.

Kolmanneksi kannattaa vielä ennen uuden tavaran ostamista tarkistaa, ettei sellaista jo löydy ennestään kaapeista. Terveisin miljoonan neutraalinsävyisen luomiväripaletin omistaja.

Tarkoitukseni ei ole hyökätä kenenkään ajatuksia tai tapoja vastaan, kaikki saavat tehdä juuri niin kuin tahtovat. Itselleni olen havainnut yllä kuvailemani toimintatavat parhaaksi. Yhtä toivoton shoppailija olen silti, mutta tulee tehtyä vähemmän hutiostoksia tai ikäviä yllätyksiä.

Samankaltaisia ajatuksia jollain? Vai aivan erilaisia? 🙂

Tällaista pientä pohdintaa tänään. Huomenna saattaa tulla lepopäivä blogin osalta, sillä viikonloppu täyttyi yllättäen työasioista.
Näkemisiin viimeistään maanantaina!