Reissukaverina IBS

Kirjoittelin keväällä jonkin verran ärtyneen suolen oireyhtymästä eli IBS:stä. Luin oireyhtymästä ensimmäistä kertaa Mustaa kajalia-blogista ja aloin kovin tutuilta kuulostavien oireiden vuoksi tutkia asiaa enemmän. Tätä nykyä vatsaani on tutkittu jo melko paljon ja olen saanut IBS-diagnoosin kahdelta eri lääkäriltä. Aiemmat postaukseni aiheesta (ajalta jolloin en ollut vielä raahautunut läkäriin asti) voi käydä lukemassa täältä ja täältä.

Omalla kohdallani tilanne vatsani kanssa vaihtelee paljon. Välillä voin syödä rennommin myös IBS-potilaalle heikommin soveltuvia ruokia. Välillä taas joudun pitämään todella tiukasti kiinni suosituksista, eikä sekään tunnu aina auttavan. Vatsani kunto on kiinteästi yhteydessä paitsi syömääni ravintoon, myös nukkumiseen ja rutiineihin. Koska teen vuorotyötä, kestää vatsani hyvin vaihtelevasti ns. kiellettyjä ruokia. Aina kun nukkuminen jää vähäisemmäksi, on minun oltava tarkempi myös syömisten kanssa. Sama pätee stressiin – stressaantuneena vatsa kestää kaikkea heikommin.

IBS-ystävällisiä ja gluteenittomia tuotteita löytää Suomesta helposti niiden suuren kysynnän vuoksi. Arvasin Amerikkaan lähtiessä, että minulle saattaa tuottaa haasteita löytää sieltä minulle sopivia ruokia, mutta totuus osoittautui vielä haasteellisemmaksi. Koska olimme road tripilla, piti syömiset löytää nopeasti kulloinkin tien varressa sopivaan aikaan löytyvästä ravintolasta. Gluteenittomia vaihtoehtoja ei juurikaan ollut, paitsi jossain hienommissa ravintoloissa, eivätkä jäljelle jääneet rasvaiset raskanperunat ja muut pikaruoat olleet kovinkaan paljon parempia vaihtoehtoja.

14159285_10153865779043519_119735801_n

Näin jälkeenpäin ajateltuna suurimman haasteen sopivan ruoan löytämiseen  teki juuri reissun luonne. Autoilijalle pikaruokapaikat ja huoltoasemat ovat juuri ne, joissa eniten tulee käytyä.

14182159_10153865779378519_1747628475_n

Amerikassa epäterveellisesti syöminen on tehty erittäin helpoksi ja se on myös huomattavasti edullisempaa kuin terveellisemmän vaihtoehdon valitseminen. Toki näin on myös Suomessa, mutta Amerikassa tämä oli ihan korostuneen selkeää. En ihmettele yhtään, että maassa on paljon terveysongelmia ihmisten ylipainon ja muiden epäterveellisen ravinnon aiheuttamien ilmiöiden kanssa. Ilmeisesti monien vatsat myös voivat siellä huonosti, sillä radio tuuttasi jatkuvalla syötöllä mainoksia erilaisista turvotuksen poistajista ja tukalan olon helpottajista. Marketeissa näin hyllymetreittäin erilaisia laksatiiveja ja entsyymejä. Muutenkin minulle syntyi kuva, että kaikkeen mahdolliseen suositeltiin jonkinlaista pilleriä. Itsekin ostin joitain gluteenin pilkkojia ja entsyymejä kokeiluun, mutta en osaa sanoa oliko niistä mitään apua.

14159682_10153865779238519_926427925_n

Löysimme pienen googlettelun jälkeen Whole Foods-marketin, josta sai monipuolisesti gluteenitonta ruokaa, hedelmiä, vihanneksia ja erilaisia luomutuotteita. Hinnat olivat todella korkeita, mutta ostin silti matkaevääksi pitkiä ajoja varten gluteenittomia keksejä, hedelmäsäilykkeitä ja muuta pientä.

14194430_10153865778798519_1944086238_n

Ruoka oli tosiaan edullista, jos halusi syödä hampurilaisravintolassa, mutta suomalaistalouksissa päivittäin käytettävät elintarvikkeet kuten maito, munat, hedelmät, jogurtti ja leipä olivat yllättävän kalliita. Tein ruokaostoksia paljon huoltoasemilla, mutta päätelmäni saivat vahvistuksen ihan suuremmissakin paikallisten suosimissa marketeissa, kuten Targeteissa ja Walmarteissa. Söin reissussa paljon banaaneja ja maissimuroja, koska ne olivat minulle helppoja ja turvallisia ruoka-aineita, mutta sain kyllä maksaa itseni silti kipeäksi kevyistä eväistäni, sillä murojen kanssa syömäni laktoositon maito oli tuhottoman kallista, jopa neljä dollaria litra. Samoin banaanit olivat useimmissa paikoissa todella tyyriitä. 

14159738_10153865778853519_2113548645_n

Tein reissussa useita myönnytyksiä vatsani kustannuksella, koska aina ei vain jaksanut käyttää aikaa minulle sopivan vaihtoehdon löytämiseen. Tämä kostautui sitten aina jossain vaiheessa, mutta mihinkään hirvittävän huonoon kuntoon vatsani ei onneksi päässyt menemään. Vasta kun käyttämäni kuituvalmiste Visiblin pääsi loppumaan, aloin olla hiukan huolestunut. Suosittelen muuten kyseistä ispagulansiemenkuori-rouhetta kaikille, joilla on IBS-tyyppistä oireilua. Minulle se on ollut ihan pelastus! Tietenkin on hyvä ensin varmistaa apteekista tai lääkäriltä, että se sopii itselle. Minulle se on lääkärin suosittelemaa.

14182362_10153865778978519_1952901221_n

Minulla ei ole laktoosi-intoleranssia tai keliakiaa, mutta voin vain kuvitella miten hankalaa road tripilla olisi ollut löytää sopivaa syötävää vaikkapa keliaakikkona. Tilasin kerran gluteenittoman pitsan ja satuin näkemään miten kokki teki ruokani samoilla hanskoilla kuin oli tehnyt kaikki tavallisetkin versiot. Minuahan tämä ei haitannut, mutta toista olisi ollut keliaakikkona.

14159715_10153865779213519_1467199159_n

Kokeilin reissussa ensimmäistä kertaa viime maaliskuun jälkeen syödä vehnää, sipulia ja muita välttelemiäni ruoka-aineita, koska banaanit, kana ja salaatit alkoivat jossain vaiheessa tulla korvista ulos. Eihän tästä mitään maailmanloppua seurannut, mutta kesti kuusi päivää, että vatsani palautui normaaliksi. Kyllä nyt taas iloitsen aamuisesta puolukkasmoothiestani ja kotona itse valmistetusta ruoasta!

14217972_10153865778898519_598032375_n

Vaikka IBS olikin road tripilla reissukaverina välillä hieman haastava, lähtisin silti reissuun uudestaan vaikka heti. Eilen tätä postausta kirjoittaessa tirautin ensimmäiset pienet kyyneleet ihan sen tiedostamisesta, että menee taas pitkä aika ennen kuin tuonne pääsee uudestaan.

Nyt minua kiinnostaisi kovasti kuulla miten te muut erityisruokavaliota noudattavat olette pärjänneet reissuissa!

Seuraavassa postauksessa katsellaan erästä kosmetiikkaan liittyvää hankintaani. Reissupostaukset eivät kuitenkaan lopu tähän. Pitkästä aikaa olen kirjoittanut näppäimistö sauhuten monta tuntia päivässä. Oli jo aikakin aktivoitua täällä blogin puolella. 🙂

Ihanaa viikonloppua kaikille! ❤

Pakolliset alennusmyyntiostokset ja hiukan heinäkuusta

Kesäkuu hujahti ostolakkoillessa, enkä heinäkuussakaan aio riehaantua kosmetiikkapuolella erityisemmin. Tämän ei pitäisi olla hankalaa, koska kosmetiikka ei ole minulla tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä. Pääsen tänään kuitenkin pitkästä aikaa esittelemään teille pari pientä ostosta. Näiden tuotteiden kohdalla voisi jo puhua traditiosta, sillä jokin mustikka-sarjan tuote tarttuu matkaani joka ikinen vuosi The Body Shopin kesä-alennusmyynneistä.

Kymmenen päivän minilomani päättyi maanantaina ja päätin piristää itseäni arkeen palaamisen johdosta The Body Shopin Blueberry-tuotteilla. Vartalovoita olen käyttänyt tässä nimenomaisessa tuoksussa jo varmaankin kymmenen purkkia. Vartalokuorinta oli uusi tuttavuus, joten nappasin sen mukaan ja jätin suihkugeelin suosiolla hyllyyn. Vartalokuorintojakin minulle on päässyt nyt kertymään, eli mistään tarveostoksesta ei ollut kyse, mutta aion vielä ennen häitä kuoria ihoani ahkerasti, joten pari kuorintaa pääsee tässä kuussa loppumaankin.

Vartalovoi on superkosteuttavaa ja ihan rehellisen rasvaista ja paksua tavaraa. Pidän sekä tuhdista koostumuksesta, että ihanasta mustikan tuoksusta, joten tästä ei ole mitään huonoa sanottavaa. Ihan suoraan lakanoiden väliin ei kannata puhahtaa tätä levitettyä, mutta hetken malttamisen jälkeen aamulla on taatusti pehmeä ja kosteutettu iho. Tämä tuoksu jää lakanoihin.

Kuorinnassa on sekä suurempia, että pienempiä kuorivia rakeita. Jaottelen kuorinnat tavallisesti kahdenlaisiin tuotteisiin, eli rouheisiin ja voimakkaasti kuoriviin tai iholle lempeämpiin kevyisiin kuorintoihin, jotka tuntuvat iholla lähinnä hiukan kuorivilta suihkugeeleiltä. Tämä kuuluu jälkimmäisiin, eli tuote tuntuu hyvin hellävaraiselta. Tykkään enemmän rouheista kuorinnoista, mutta mustikkakuorinnan juttu ainakin minulle itselleni onkin tuoksuelämys. Tuotteessa on myös aivan ihastuttava violetti väri. Tämä näyttää ihan mustikkahillolta, jota tekisi melkein mieli maistaa.

Otsikko lupaili joitain ajatuksia myös kuluvasta kuukaudesta. Voi olla, että blogi hiljenee jossain vaiheessa määrittelemättömän pitkäksi ajaksi, tai sitten ei. Blogin suhteen kaikki on tällä hetkellä avoinna.

Heinäkuu on minulle ihana ja kiireinen kuukausi. Järjestelen häitäni, joiden on määrä olla heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Olemme käsittääkseni pysyneet aikataulussa kaiken suhteen ja tärkeimmät asiat ovat hoidossa, mutta todella paljon on vielä kaikkea tekemistä ja muistamista. On niin paljon asioita, joita ei voi hoitaa ennen tiettyä ajankohtaa. Liian moni asia kasautuu häitä edeltävälle päivälle, ja siitäkin saa olla tyytyväinen, ettei sentään hääpäivän aamuna tarvitse revetä joka suuntaan. Olen tosi huono delegoimaan asioita toisille, varsinkin kun itsellä on ikäviä kokemuksia toisten häissä ”töissä” olemisesta. Pelkään äkillistä bridezillaksi muuttumista. 😀 Siispä olen kahminut lähes kaikki järjestelyt itselleni.

Hirviömorsiameksi heittäytymistä ei ole ollut ainakaan vielä nähtävissä, mutta veikkaan että juhlapäivän lähestyessä kaikki on mahdollista. Olin kovin iloinen, kun sain vielä toistaiseksi esimerkiksi kukkakaupasta ja pukuvuokraamosta kommentteja, että oletpas harvinaisen helppo morsianasiakas. Ilmeisesti morsiamet saattavat toisinaan olla aika pelottavia ilmestyksiä ja hankalia asiakkaita palveltaviksi. 😀 Pystyn onneksi tekemään päätöksiä ja valintoja hyvinkin nopeasti ja kivuttomasti, jos olen liikkeellä tarpeeksi inspiroituneessa mielentilassa. Valitsin esim. kukat häihimme kymmenessä minuutissa.

Heinäkuun jälkeen, kun häähumu on ohitse, alkaa tämän vuoden toinen suuri projekti, nimittäin häämatka. Lähdemme Amerikkaan coast to coast-tyyppiselle häämatkalle kolmeksi ja puoleksi viikoksi. En ole kerinnyt paneutumaan reissujärjestelyihin ja suunnittelemiseen lähes ollenkaan, koska en pysty orientoitumaan täysipainoisesti kahteen suureen asiaan samaan aikaan. Sekä häät, että häämatka ovat vallan ihania asioita, jotka saavat toki vatsan pohjaan mukavan kipristelevän onnen tunteen, mutta väkisinkin ne aiheuttavat myös jännitystä ja unettomia öitä. Voipi olla, etten tässä kohtaa pysty repeämään enää blogijuttuihin, joten blogissa saattaa olla loppukesästä hyvinkin hiljaista. Olen saanut Mr. Kameleontin siunauksen matkapäiväkirjan pitämiseen elokuussa, mutta en tiedä miten realistinen ajatus blogin päivittäminen on kiivastahtisella road tripilla. Se jää nähtäväksi. Heinäkuu tulee joka tapauksessa olemaan epäsäännöllisen postaustahdin ja sekalaisten juttujen kuukausi Neiti Kameleontissa, pahoittelut siitä!

Oletteko te tehneet alelöytöjä? 🙂 Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?

Kuulumisia

Tänään haluan kertoa teille hiukan viime viikkojen kuulumisia. Kuvituksena on sekalaisia Instagram-otoksia viime viikoilta. Yhdistetty blogin ja henkilökohtaisen elämäni Insta-tili löytyy muuten blogin sivupalkista. En ole tainnut siitä ennen mainitakaan, vaikka se tuossa on ollut jo kohta varmaan vuoden verran.

13535711_10153701040473519_1661102603_n

Tänään minulla ja miehellä alkoi kymmenen päivän miniloma. Suunnitelmissa on kiertää Suomea moottoripyörällä ja vierailla eri ihmisten luona. Tämä sopii minulle mainiosti, sillä en keksi mitään terapeuttisempaa kuin istua moottoripyörän kyydissä maisemien vaihtuessa ja päässä erilaisia ajatuksia pyöritellessä. Stressitasoni on alkanut taas kohota pilviin heinäkuisten hääjuhliemme ansiosta ja tuon tuosta huomaan miettiväni mitä kummallisimpina ajankohtina hääkakun koristetta, lautausliinoja tai keskeneräistä hääohjelmaa. Moottoripyöräillessä osaan jo hiukan ohjelmoida ajatuksiani kevyempiin ja vähemmän stressaaviin asioihin ja nollata päätäni vain olemalla. (Ei sillä, että lautasliinojen pohdinta olisi kovin raskasta, mutta tajuatte varmaan pointin.) Koska juhannuksen sää näyttää aika ankealta, ostin jopa sadepuvun. Sellaisen mahdollisimman vähän sadepuvulta näyttävän ja mahdollisimman nätin.

13522389_10153701040678519_412983971_n

Hääjärjestelyistä sen verran vielä, että suuri kivi putosi harteilta, kun keksin vihdoin teemavärit häihimme. Nyt on huomattavasti helpompaa suunnitella koristeita ja juhlapaikan laittamista. Värit ovat musta ja valkoinen, eli tosi värikästä. 😀

Olen ollut huomaamattani ostolakossa lähes koko kesäkuun (tämä piti toki tarkistaa blogista, etten siellä ole esitellyt mitään unohdettuja ostoksia). Olen ostanut vain deodoranttia ja muuta pientä tarpeellista, enkä ole edes kaivannut mitään uutta purkkipuolelta. Toukokuista laivarepsahdusta lukuunottamatta olen siis ostolakkoillut kohta pari kuukautta. Aion ehdottomasti jatkaa tätä, siellä suuntaamme elokuussa häämatkalle, josta varmasti tulee osteltua vaikka mitä.

13510587_10153701041273519_976657227_n

Olen ideoinut asuntomme sisustusta hiukan uusiksi ja saanut aikaan jopa sen verran, että raahasin Ikean Alex-laatikoston täyteen ahdetusta makuuhuoneesta olohuoneeseen. Kahdeksalla laatikolla varustettu Alex oli aikoinaan täynnä kosmetiikkaa, ihan joka ikinen laatikko. Nyt kaikki Alexissa majaileva käyttöön ottoa odottava kosmetiikka mahtuu kahteen laatikkoon, mistä olen todella ylpeä! Saan ihan oikeasti ehkä jopa käytettyä kaiken tällä hetkellä omistamani kosmetiikan, jos meikkejä ei lasketa…

13522428_10153701041698519_2044771548_n

Haaveilen tällä hetkellä minimalistisesta meikkiarsenaalista, eli haluaisin tehdä meikkieni suhteen samanlaisen suursiivouksen kuin tein vaatteilleni keväällä. Olen jo aloittanutkin projektin, sillä olen vihdoin päässyt yli niistä pohdinnoista, joita olen meikkien radikaaliin vähentämiseen liittyen vatvonut. Mietin pitkään monenlaisia mitä jos-ajatuksia. Mitä jos kadun meikkieni myymistä tai eteen päin antamista, mitä jos haluankin jonain päivänä käyttää pois antamaani huulipunaa, mitä jos haluankin ostaa uutta tilalle, jolloin vähennysprojektin lopputulos on yhtä tyhjän kanssa. Tiedän nyt, että en tule katumaan tätä, koska liian suuri meikkimäärä on aiheuttanut lähinnä päänvaivaa ja säilytysongelmia jo yli vuoden ajan. En vain ole enää ihminen, joka käyttäisi violettia luomiväriä ja näin ollen tarvitsisi kahtakymmentä eri sävyä violettia.

13536022_10153701061133519_369740110_n

On ihanaa päästä juhannukseksi pois kotoa ja mökkeilemään. En olisi koskaan uskonut sanovani, että on ihanaa päästä pois kotoa, mutta viime aikoina taloyhtiömme on alkanut muuttua huomattavasti levottomammaksi. Tämä huolettaa ja harmittaa yllättävän paljon, kun asunnon on mennyt ostamaan omaksi. Aiemmin vuokralla asuessa tällainen ei olisi varmaankaan vaikuttanut niin suurelta asialta, koska olisi ollut helpompaa vain muuttaa pois. 50-luvun kerrostalot ovat ihania, mutta äänieristyksen puute meinaa kyllä välillä tehdä hulluksi.

Mitä teille kuuluu? Millaisissa merkeissä te vietätte juhannusta? 

Kaikille lomalaisille haluan toivottaa ihanaa kesälomaa ja töissä vielä puurtaville jaksamista! Palailen blogin pariin luultavasti taas ensi viikolla loppuneiden tuotteiden postauksella.

Boyfriend/husband tag

Olen suunnitellut pitkään tekeväni tämän tyyppisen postauksen ja nyt ajattelin, että mikä olisikaan parempi ajankohta tälle kuin häidemme jälkeinen viikko, jolloin toinen pyörii jatkuvasti mielessä ja toisaalta arkeen ja blogin pyörittämiseen palaaminen tuntuu tökkivän. Näitä postauksia on näkynyt joissain kauneusblogeissakin ainakin Myyn ja Heidin toteuttamana. Omat ekat kysymykseni nappasin Myyltä ja jälkimmäiset Neiti kevät -blogista. Joitain kysymyksiä muokkasin pikkuisen.

Kysyin siis ensin mieheltä minuun liittyviä kysymyksiä ja vastasin sitten itse mieheen liittyviin kysymyksiin. Tungen molemmat tähän samaan postaukseen, eli kai tässä on samalla myös wife tag. 😀 Hieman saatoin kommentoida johonkin, ja sen tunnistaa kursiivista.

13023603_10153570628828519_1857083270_n

Mr. Kameleontti vastaa:

1. Missä tapasit hänet?

  • Töissä.

2. Missä olivat ensimmäiset treffinne?

  • Keskusautohallissa tai Naantalin aurinkoisessa (kahvila). Ai autojen katselu oli treffit? 😀

3. Mikä oli ensireaktiosi hänestä?

  • Wau. Ihastuin Päiviin heti.

4. Milloin tapasit hänen perheensä?

  • Äidin, isäpuolen, veljen ja siskon elokuun 2015 puolessa välissä. Toisen siskon 2015 loppuvuodesta. Mun muistaakseni tää oli aiemmin, mutta kesällä 2015 kuitenkin.

5. Onko hänellä joitain outoja pakkomielteitä, jos on – mitä?

  • Siisteys. Päivi ei kestä, jos asiat eivät ole järjestyksessä. Meikit.

6. Kuinka kauan olette olleet yhdessä?

  • Reilu 10 kk.

7. Onko sinulla jotain perinnettä vaimosi kanssa?

  • Ei ole kerinnyt vielä muodostua varsinaisia perinteitä.

8. Mikä oli teidän ensimmäinen yhteinen road trip?

  • Menimme Päivin vanhempien luo Satakuntaan moottoripyörällä kesällä 2015.

9. Mikä oli ensimmäinen asia jonka huomasit hänestä?

  • Silmät.

10. Mistä kinastelette eniten?

  • Kodinhoidosta. Mutta emme paljon kinastele.

11. Jos hän katsoo telkkaria, mitä sieltä todennäköisesti tulee?

  • Orange Is The New Black. Sitä ennen Täydelliset naiset. Yleensä joku yhdessä valitsemamme sarja.

12. Mistä ruoasta hän ei pidä?

  • Sisäelinruoista ja äyriäisistä.

13. Minkä juoman hän tilaa, jos menette ulos syömään?

  • Veden.

14. Mikä on hänen kengänkokonsa?

  • 40.

15. Missä hän on taitava?

  • Meikkaamisessa, omassa työssään ja järjestyksen pitämisessä ainakin.

16. Mitä hän söisi joka päivä jos voisi?

  • Popcornia, irtokarkkeja ja lohta.

17. Mitä musiikkia hän kuuntelee?

  • Heviä. Göteborg-heviä tarkalleen ottaen. 😀 Lempibändejä ovat Opeth ja Dark Tranquillity. Myös Musea Päivi kuuntelee ajoittain paljon.

18. Minkä väriset silmät hänellä on?

  • Vihreät.

19. Kuka on hänen paras ystävänsä?

  • Minä. Ja Ninni ja Heidi.

20. Mikä on sellainen asia, jota teet, mutta hän ei toivoisi sinun tekevän sitä?

  • Oluen juominen. Tää ei kyllä häiritse mua oikeasti niin paljon kuin mies kuvittelee, vaikka itse en alkoholia käytäkään.

21. Missä hän on syntynyt?

  • Rauman sairaalassa. Syntymäkunta Lappi. Olen syntynyt Uudenkaupungin sairaalassa, mutta kotikunta meni oikein.

22. Jos hänellä olisi synttärit, millaisen kakun leipoisit hänelle?

  • Suklaakakun.

23. Mihin asiaan hän saisi helposti kulumaan useita tunteja?

  • Meikkikaupassa pyörimiseen.

24. Jos hän voisi asua ihan missä tahansa, missä se olisi?

  • Siellä missä hän nyt asuu.

 

Ja minä vastaan:

1. Jos aviomiehesi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
– Jos mies katsoo yksin telkkaria, siellä pyörii Uutisvuoto, uutiset tai Poliisi-TV. Minun kanssa katsoessa jokin yhdessä valittu sarja. Tällä hetkellä Orange Is The New Black.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
– Ei mitään. (Oikea vastaus on mitä tahansa, missä ei ole valkosipulia.)

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
– Kaikki, missä on valkosipulia. (Lisäys: tilliliha ja etanat.)

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
– SIsäfilettä mediumina ja jotakin maahantuontiolutta.

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?
– 41-42.

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

-Erikoisoluita, sikareita, moottoripyörävarusteita. Mies vaikuttaa keräilevän myös t-paitoja ja kenkiä. (Kuulemma hän ei keräile vaatteita…)

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Valmiiksi tehtyjä sämpylöitä, sipsejä, irtokarkkeja, loimulohta, kananmunia, pippurimeetwurstia, juustoa, lihapiirakkaa. (Oikea vastaus: jäätelö, tuliset kanansiivet ja Kuningaskebabin rullakebab.)

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Hyvää musiikkia! Heviä. Lempibändejä Opeth, Katatonia ja Paradise Lost.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
– Toimintaelokuvista ja komedioista. Lempileffoja James Bondit ja Rambot. (Tähtien sota-leffat unohtuivat.)

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
– Vihreät.

11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
– Minä sekä I, P, O, E, A, D ja K.

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
– Huomautan samasta asiasta monta kertaa, viivyttelen lähtiessä jonnekin, hoputan hoitamaan jonkin asian, häärään ympäri asuntoa, kun hän haluaisi olla rauhassa, intoilen siisteydestä, teen numeron jostakin turhasta asiasta/ylireagoin.

13. Missä hän on syntynyt?
– Turussa TYKSissä.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
– Juustokakun, jossa on karpaloa. (Mies halusi hääkakkuun karpaloa.)

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
– TV:n katselun, kavereiden kanssa, kännykän (some, pelaaminen, uutisten lukeminen), moottoripyörän.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
– Laittaa ruokaa, olla ihmisten kanssa töissä ja vapaa-ajalla, rauhoitella minua, keksiä yllätyksiä, kääntää huomion ikävistä asioista positiivisiin asioihin, toimia kriisitilanteissa, suunnistaa, suunnitella reissuja, haaveilla, korjata erilaisia asioita (auto, moottoripyörä, pesukone ym.).

17. Mikä on oudointa ruokaa, josta hän pitää?
– Lidlin jalapenotikut.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Avaimia, puhelinta ja hiusharjaa. (Hiusharja on kuulemma väärin ja oikea vastaus on kalenteri.)

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
– Valittaminen ja toisaalta mykkäkoulun pitäminen.

20. Entäs piristymään?
– Hyvä ruoka, kaverit, reissujen suunnittelu, yllätykset ja päikkärit.

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
– James Bondia ;D, Ozzy Osbournea ja Lemmy Kilmisteria.

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
– Heinä/elokuussa 2015.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
– Sähkötupakka.

25. Millainen on hänen kotilookinsa?
– Musta t-paita, huppari ja verkkarit tai kalsarit.

Lukisin mielelläni teidän tekemiänne boyfriend/husband-tageja. Laittakaahan linkkejä postauksiin, jos olette sellaisia tehneet tai jos aiotte tehdä myöhemmin! 🙂

Kiinnostaisiko jotakuta muuten kuulla hiukan enemmän vaikkapa häämeikistäni? 🙂 Päädyin tekemään sen itse, ja ideoinnissa auttoi joukko tuttuja kauneusbloggaajia.

14.4.

Olen kirjottanut tämän postauksen keskiviikkoaamuna sormet tutisten. Nyt, kun te luette tätä, olen minä matkalla minilomalle Gdanskiin… rouvana! Kyllä, minä ja mr. Kameleontti menimme torstaina 14.4. naimisiin. Blogini nimi pitää siis tällä hetkellä sisällään suuren huijauksen.

unicorn-vomit

Kuva: Cloudvalleyvapor.com

Menimme naimisiin maistraatissa, jonne olimme kutsuneet vain kourallisen väkeä. Lyhyen vihkitilaisuuden jälkeen menimme valokuvauksen kautta kotiimme viettämään pientä ja kodikasta hääjuhlaa, eli tarjosimme vieraillemme hääaterian kotonamme. En uskalla kirjoittaa tähän, että kaikki meni hyvin ja suunnitelmien mukaan, en sotkenut pukuani ja punaviinikastiketta riitti kaikille, koska en todellakaan tiedä tapahtuuko niin todella. Vaikka olemme järjestäneet pieniä häitämme vain kahdeksalle vieraalle, on tässä ollut monenlaista päänvaivaa ja puuhaa koko alkuvuodeksi. Avoitumisestamme on paria viimeistä viikkoa lukuunottamatta lähipiiristä tietänyt vain harva ja valittu joukko, joten kaikki on tapahtunut melko salassa. Nyt saan vihdoin kailottaa vaikka koko maailmalle, että hei, mä menin naimisiin!

En osaa sanoa, tuleeko nyt hieman pidempi blogitauko vai ei. Palaamme maanantaina jo töihin ja arkeen, joten voi olla että ensi viikolla palataan jo täälläkin pikku hiljaa normaaliin meininkiin.

Tuo Googlen kuvauhausta bongaamani kuva kuvastaa tunnelmiani aika täydellisesti. En voisi olla onnellisempi. Sain rakastamani ihmisen vierelleni loppuelämäksi.

Suunnitteleeko siellä joku häitä? 🙂

Ihanaa viikonloppua kaikille! ❤ ❤ ❤