
Olen maininnut blogissa aiemminkin, että uusi vuosi ei yleensä merkitse minulle uuden alkua läheskään samalla tavalla kuin alkusyksy. Aloitan usein syksyllä projekteja ja elämäntaparemotteja ja puhkun intoa uusille asioille. En tiedä johtuiko tämän vuoden syksyn täydellinen inspiraation puute pandemiasta vai hektisestä vauva-arjesta, mutta en innostunut mistään uudesta ja tuntuu, että vuoden lähestyessä loppuaan olen vajonnut yhä syvemmälle passiivisuuteen ja huonoihin elämäntapoihin.
Postauksen otsikossa seisoo kaksi hyvin muodikasta sanaa, järkevämpi ja vastuullisempi, joten joku jo varmaan arvasikin, että täältä löytyy tänään ajankohdalle tyypillistä uuden vuoden pohdintaa ja kehittämishaaveita.
Kuvituksena käytin talvella 2018 ottamiani kuvia, sillä tuollainen valkoinen hankimaisema on asia, jota kaipaan juuri nyt.
Viime vuoden puolella aloin poikkeuksellisesti pohtia, että mitäpä jos ryhtyisin toteuttamaan haasteita ja pieniä projekteja vuodenvaihteessa, vaikka vastustankin lähtökohtaisesti uudenvuoden lupauksia ja pidän niitä varsinkin omalla kohdallani turhina. Elämässäni on kuitenkin tällä hetkellä muutama niin kipeästi muutosta kaipaava asia, että tartun hanakasti pienimpäänkin motivaation kipinään.
Olen todennut monta kertaa, että totaalinen lakko esimerkiksi herkuttelussa ei todellakaan sovi minulle. Keskitien löytäminen on itselleni se kaikkein vaikein haaste, mutta jos päätän kieltää itseltäni herkut kokonaan, päädyn taatusti pienen tauon jälkeen ahmimaan niitä kaksin verroin.
Vaikka osa vuodenvaihteen muutostavoitteistani liittyy oikeasti herkuttelun rajoittamiseen, on varsinainen projektini kiinnittää huomiota kuluttamiseen ja rahankäyttööni, sillä olen pian jäämässä vanhempainvapaalta hoitovapaalle. Hoitovapaalla tulot ovat ilman keikkatyötä niin pienet, ettei sillä summalla osteta meille edes kuukauden ruokia. Kirjoitin tähän aluksi, että ei edes kolmen viikon ruokia, mutta tämäkin asia tarvinnee järkeistämistä. Koska viime vuoden loppupuoli veti talouteni kaikkine poikkeuksellisine menoineen ja pandemiashoppailuineen aika huonoon suuntaan, olisi korjausliike tehtävä nyt pikaisesti.
Pohdin asiaa syksyn ajan ja päätin ottaa vuoden alusta käyttöön tiukan budjetin kaikille ns. omille ostoksille, jotka eivät sisälly elämis -ja asumiskuluihin. Summaan sisältyy esimerkiksi ulkona syöminen ja kahvittelu, harrastukset ja vaatteet, mutta tietyin rajoittein nekin. En toivottavasti osta tänä vuonna esimerkiksi yhtään uutta meikkituotetta, sillä haluan käyttää nykyiset meikkini ensin pois. Siihen tulee tosin nykyisellä meikkaustahdilla menemään useita vuosia.
En haluaisi käyttää sanaa ostolakko, koska sillä on itselleni jotenkin todella negatiivinen kaiku. Käytän sitä nyt kuitenkin joidenkin asioiden kanssa, koska se on helpointa, tavoitteeni kun on mennä aivan nollalinjalla tiettyjen asioiden suhteen. Ostolakkoon sisältyviin kategorioihin olen valinnut sellaisia asioita, joille minulla ei ole tarvetta, mutta joita hankin mielelläni. Eli koska en ole erityisen kiinnostunut ostamaan esimerkiksi uutta elektroniikkaa tai sisustusesineitä, on minun turhaa mainita erikseen niitä, koska en todennäköisesti hankkisi niitä ilman lakkoakaan. Totaalinen ostolakkoni tuleekin koskemaan seuraavia asioita: meikit ja ihonhoitotuotteet, lasten vaatteet, lisäravinteet, laukut, kengät ja kodin tekstiilit, kuten pyyhkeet ja vuodevaatteet.
Voisin hiukan avata sitä, miksi juuri nämä kategoriat valikoituivat ”kiellettyjen” asioiden listalle. En kerkeä nykyisin käyttää meikkejä kovin usein, eivätkä ne innosta minua läheskään samassa mittakaavassa kuin aiemmin. Koska en myöskään tarvitse varmaakaan loppuelämäni aikana uusia meikkituotteita, olivat ne itsestään selvä valinta. Ihonhoitotuotteita minulla on useiden vuosien tarpeiksi, joten sitäkään tuskin tarvitsee perustella sen enempää.
Olen hamstrannut lasten vaatteita kaapit täyteen koko viime vuoden ajan, eikä kumpikaan lapsi tule todennäköisesti tarvitsemaan uusia vaatteita ennen 3-vuotissyntymäpäiväänsä. Lisäravinteita, teetä ja luontaistuotteita olen myös hamstrannut niin paljon, ettei uusien hankintaa pysty perustelemaan mitenkään. Pyrin myös jatkossa vähentämään kaikenlaisten lisäravinteiden ja maksaa kuormittavien tuotteiden käyttöä.
Laukut ja kengät ovat asioita, joita tykkään ostaa kausittain. Tällä hetkellä olen täydellisen tyytyväinen kaikkiin omistamiini laukkuihin ja jalkineisiin, enkä siis siksi osta uusia. Lisäsin ”kiellettyjen” asioiden listalle vielä kodin tekstiilit, sillä pärjäisimme kahden aikuisen taloudessa hyvin kahdella vuodevaatesetillä, mutta meiltä löytyy niitä lähemmäs 20 settiä. Pyyhkeitä ei ole mitenkään erityisen paljon, mutta eihän niitä tarvitakaan kuin muutama.
Vaatteet ovat yllättävää kyllä nykyisin ehkä suurin intohimoni ja ne kuluvat käytössä, joten niitä saan ostaa rajatusti ja harkitusti. Budjettini tulee olemaan sellainen, että pystyn ostamaan kuussa suunnilleen yhden vaatekappaleen ja jos haluan ostaa (tai siis tarvitsen!) vaikkapa uuden takin, saan säästää siihen useamman kuukauden.
Karsin viime syksyn aikana luultavasti 80% vaatteistani, sillä ne olivat käyneet minulle auttamattomasti liian pieniksi, eivätkä olleet enää muutenkaan nykyiseen mukavuuteen ja yksinkertaisuuteen perustuvaan tyyliini sopivia. Tilalle kokosin joistakin uusista, mutta pääasiassa jo ennestään omistamistani vaatteista 40 vaatekappaleen kapselivaatekaapin, jota työstän edelleen, mutta joka on aivan ihana ja minulle kaikin puolin sopiva.
En kirjoita nyt tässä postauksessa enempää kapselivaatekaapista, sillä siinä on aihetta aivan omaan postaukseensa, mutta se oli tärkeää mainita kokonaisuuden kannalta. Kapselivaatekaappi on nimittäin auttanut minua ymmärtämään millaisia vaatteita oikeasti käytän päivittäin ja millaisia vaatteita haluan jatkossa ostaa. Koska vaatebudjettini on rajallinen ja tulen oikeasti pienellä vaatemäärällä toimeen, pystyn kiinnittämään jatkossa paremmin huomiota vaatteiden laatuun. Jatkossa haluankin ostaa vain sellaisia vaatteita, joiden koko tuotantoketju paljastetaan asiakkaalle ja jotka kestävät käyttöä useita vuosia.
Haaveissani on, että voisin tänä vuonna oppia tunnistamaan itsestäni vielä paremmin niitä käyttäytymismalleja ja syitä, jotka saavat minut kuluttamaan ja käyttämään rahaa enemmän kuin olisi järkevää. Tällä hetkellä saavutus tuntuu kaukaiselta ja minulla on totta puhuen melko hämmentynyt olo. Ehkä tämä tästä helpottuu, sillä onhan muutos aina aluksi pelottava.
Voisin jatkaa näistä aihepiireistä varmaan loputtomiin, mutta yritän palata jo melko pian päivittämään kuulumisia projekteihini liittyen. Yksi tavoitteeni uudelle vuodelle on se, että roikkuisin ylipäätään vähemmän sosiaalisessa mediassa, mutta päivittäisin useammin blogia.
Kiinnostaako tällainen aihepiiri teitä? Inspiroiko uusi vuosi teitä elämäntapamuutoksiin?
Ps. Rouva Kameleontista ei ole tulossa seuraavaa uutta minimalismi-blogia, vaikka haluankin jatkossa tuoda esille enemmän säästämistä kuin uusien meikkien shoppailua.