Ristiriitaisia reissutunnelmia

Toinen reissupostaukseni onkin hieman tavallista haikeampaa tajunnanvirtaa. Reissumme on ollut mahtava, mutta siihen on sisältynyt myös hyvin ristiriitaisia tunnelmia. San Francisco sai mielialani hetkellisesti melko matalaksi ja pohdiskelin siellä paljon maailman epäoikeudenmukaisuutta ja podin muutenkin maailmantuskaa. Jos teillä on jo valmiiksi huono päivä, niin kehoitan lukemaan tämän postauksen jonain muuna ajankohtana.

Näimme jo viime vuonna monenlaista vietettyämme lähes kuukauden Amerikan eri osavaltioissa, mutta tällä kertaa lyhyemmällä reissulla olemme nähneet jopa enemmän kurjaa puolta Amerikasta. Kaliforniassa köyhien ja kodittomien tilanne on riistäytynyt länsimaisella mittapuulla käsistä, eikä asiaan ainakaan paikallisten käsityksen mukaan näy helpotusta. Kadulla asuvat ihmiset vaikuttavat olevan melko unohdettu joukko, eikä heidän tilanteensa helpottamiseksi ole tehty pitkäjänteisiä ratkaisuja. Erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt yrittävät auttaa kodittomia ja yhteiskunnan toimesta kodittomille on perustettu väliaikaisia suojia (joihin vain pieni osa mahtuu), mutta pitkäaikaiseen ja edulliseen asumiseen ei ole haluttu panostaa riittävästi. Pienen tutkimustyön perusteella tämä kierre on esim. San Franciscossa saanut sysäyksen 80-luvulla, kun silloinen presidentti vähensi rankalla kädellä varoja mm. julkisen puolen tarjoamista edullisista asunnoista sekä mielenterveyspalveluista.

Kaikki Kalifornian kadulle päätyneet ihmiset eivät ole huumeidenkäyttäjiä, kuten usein ajatellaan, vaan joukossa on myös ihmisiä, jotka työpaikkansa menettämisen jälkeen eivät ole pystyneet enää maksamaan huimia vuokria ja näin ollen saamaan asuntoa. Vaikka Suomessa ihmiselle yleensä kasautuu melkoinen ketju epäonnisia tapahtumia ennen asunnottomaksi päätymistä, muistuttaa tämän elokuvissa satumaisen osavaltion tilanne jokseenkin myös Suomen tilannetta. Sillä erotuksella toki, että täällä ihmisiä asuu moninkertainen määrä Suomeen verrattuna ja myös ongelmat näkyvät räikeämpinä.

Yövyimme San Franciscon jälkeen kolme yötä Fresnossa, joka on tunnettu kodittomista asukkaistaan sekä telttakylistä, jotka kaupunki on vuosien saatossa välillä päättänyt tuhota ilman että ihmisille on tarjottu vaihtoehtoista ratkaisua asumiseen. Kaupunki on myös kuuluisa rikollisuudestaan ja huumeongelmistaan. Tämä ei kuitenkaan näyttäytynyt meille turisteille mitenkään, koska turisteille on tietenkin tehty omat turvalliset ja hyvien palveluiden kanssa varustetut alueensa. Fresno on suhteellisen pieni kaupunki, mutta senkin sisälle mahtuu valtavat ristiriidat ja eriarvoisuus.

Turistina Kalifornian tiettyihin ihmisiin kohdistuvaa köyhyysongelmaa ei välttämättä satunnaisia kodittomia lukuunottamatta näe, ellei satu eksymään tietyille, turisteille epämieluisiksi kuvailluille alueille. San Francisco tekee tosin tässä poikkeuksen, siellä kurjuuden näkemiseltä ei voi välttyä. Kalifornian runsas kodittomien määrä on mielestäni osavaltion häpeäpilkku, jolle soisi tehtävän jotakin pikaisesti. Jonkun pitäisi tehdä jotakin on toki lause, joka minun on helppo todeta, mutta jonka tueksi itselläni ei ole antaa muuta konkreettista lisäneuvoa kuin tuttu virsi rahan suuntaamisesta enemmän tiettyihin palveluihin.

Olimme kerinneet viettää Fresnossa yhden yön ja tokeentua jo hieman San Franciscon meihin jättämästä alakuloisesta vireestä, kunnes aamulla Facebookia selatessa törmäsimme uutisiin oman kotikaupunkimme tragediasta. En edes ymmärtänyt koko asiaa aluksi, mutta iltapäivällä tieto tavoitti tunnetasolla mieleni ja koko loppupäivä meni epätodellisessa sumussa.

En halua ottaa kantaa blogissa politiikkaan tai kommentoida Turun tapahtumia muutenkaan tässä foorumissa sen enempää, mutta yksi toive minulla olisi. Itsekin perheenjäseniä menettäneenä muistan miltä kaikki spekulaatio asiaan liittyen tuntui vielä vuosien jälkeenkin. Toivoisin, että Turun iskussa läheisensä menettäneet saisivat surra omaisiaan rauhassa ilman someraivoa. Tapahtuma kosketti kaikkia suomalaisia ja kukaan ei haluaisi vastaavaa tapahtuvan uudelleen, joten reaktiot ovat toki hyvin ymmärrettäviä. Tällä hetkellä minut kuitenkin tekee hyvin surulliseksi se, että näen omassa Facebook-syötteessäni jopa keskenään läheisten ihmisten laukovan näppäimistönsä kautta toisilleen ilkeyksiä kuin riitely jotenkin muuttaisi asioita paremmaksi.

Hetkellisistä angstisista ajatuksistani huolimatta reissumme on ollut erittäin onnistunut ja koen itseni melko valmiiksi palaamaan taas viikon päästä arkeen, kun lomani loppuu. Reissun paras asia on ollut se, että olen tajunnut lähes kipeää tekevän voimakkaasti olevani ihan käsittämättömän onnekas ihminen. Tämä on yleensäkin pidemmissä matkoissa parasta: omaa elämää tulee usein mietittyä monelta eri kantilta ja arvostus sitä kohtaan kasvaa. Tiedän loman loputtua alkavani taas murehtia pieniä asioita kuin ne olisivat suurikin taakka, mutta toivon mukaan pystyn edes välillä palauttamaan mieleeni tämän matkalla kokemani tunteen.

Valoisaa uutta viikkoa kaikille!

P.S. Mieheni vaikutti hieman hämmentyneeltä luettuaan tämän postauksen. Hän ihmetteli, että koinko San Franciscon todellakin pelkästään negatiivisesti. Koin siksi tarpeelliseksi painottaa vielä teillekin, että ei, en todellakaan kokenut. Halusin vain tuoda tässä tekstissä esiin mieleeni nousseita ristiriitoja ja surullisempia puolia usein hohdokkaana kuvatun paikan todellisuudesta. Palaan San Franciscoon blogin puolella vielä myöhemmin positiivisemmissa merkeissä. 🙂

Mainokset

Hello from California!

Käsittääkseni useampi lukijani tykkäsi viime vuoden road trip-postauksistani, joten ajattelin tälläkin kertaa kirjoitella hiukan reissukuulumisia. 🙂 Kirjoittaessani tätä olen tosiaan seitsemättä päivää Kaliforniassa. Lensimme miehen kanssa 7. elokuuta Suomesta Los Angelesiin ja nyt matkaamme parhaillaan vuokra-autolla länsirannikkoa pitkin kohti San Franciscoa ja Sacramentoa.

Palaamme Suomeen 24.8., eli reissua on jäljellä vielä hyvä tovi. Olen kirjoitellut verkkaisesti matkakertomusta, mutta paljon on myös jäänyt dokumentoimatta, sillä matkustustahtimme on ollut jälleen melko kiivas, enkä ole iltaisin ollut kirjoittamistuulella tai muuten vain ehtinyt orientoitumaan blogiin. Aamupäivisin autossa istuessa minulla on parhaiten aikaa kirjoittaa, mutta varsinkin suurempien kaupunkien alueella minunkin silmäparini tarvitaan tarkkailemaan liikennettä, ennakoimaan kaistanvaihtoja sekä seuraamaan navigaattorin ohjeistusta. Yhtenä iltana minulla olisi ollut mainiosti aikaa, mutta juuri silloin motellimme nettiyhteys pätki.

Lähdimme reissuun tälläkin kertaa melko suunnittelematta. Meillä oli tiedossa vain muutama kaupunki ja nähtävyys, jotka halusimme ehdottomasti nähdä ja kokea. Losissa olimme jo viime vuonna, mutta vain parin päivän ajan. Lähdimme nytkin Losista jo yhden yön jälkeen kohti San Diegoa, mutta aiomme viettää pohjoisesta palattuamme loppuloman Losissa.

Vaikka blogiin ei vielä ihan hetkeen tipahtelisi uusia reissupostauksia, matkantekoamme voi seurata Instagramissa kuvien sekä storiesin puolella. Klik.

Viime vuonna teimme Amerikan coast to coast-reissun, jolloin kirjoittelin jo muutamia postauksia mm. kosmetiikkaostoksista. Postaukset voi lukea alla olevista linkeistä:

Kosmetiikan shoppailu Amerikassa (klik)

Ruokarajoitteisen matkailu Amerikassa (klik)

Albuquerque (klik)

Yleistä reissusta (klik)

Olemme nyt levänneet pari päivää Salinasin pikkukaupungissa Kalifornian keskirannikolla ja keränneet voimia San Franciscoa varten. San Franciscoon lähtö on  saanut meidät jopa hieman suunnittelemaan ja valmistautumaan, koska siellä turistin ei tunnetusti kannata palloilla aivan missä tahansa.

Jos teitä kiinnostaa jokin tietty asia Kalifornian road tripissa ja haluaisitte kuulla jostakin enemmän, niin kertokaa se toki kommenteissa! 🙂

Breaking Bad in Albuquerque

Yksi American road tripimme kohokohtia oli vierailu Albuquerquen kaupungissa New Mexicon osavaltiossa. Kumpikaan meistä ei ollut kuullutkaan paikasta ennen viime kevättalvea, jolloin aloimme katsella ahkerasti Netflixissä näytettyä Breaking Bad-tv-sarjaa, mutta reissuun lähtiessä molemmille oli itsestään selvää, että sarjan maisemissa on pakko käydä pyörähtämässä.

13924880_10153804203193519_3878502849984258863_n

Idea Albuquerqueen lähdöstä syntyi eräänä koti-iltana sohvalla maatessa, kun mies heitti vitsillä, että tuonne tv-sarjan maisemiin me menemme joku päivä. Kun päätös road tripin teosta oli lyöty lukkoon, näytti myös vitsillä heitetty idea käyvän sittenkin toteen.

Olen erittäin nirso tv-sarjojen suhteen, enkä innostu edes joka vuosi mistään sarjasta niin paljon, että jaksaisin uhrata aikaa sen katseluun. Minulle on ylipäätään hankalaa istuutua tv:n ääreen ja rauhoittua tuijottamaan ruutua, sillä keksin koko ajan jotakin parempaa tekemistä. Minulla ei moneen vuoteen edes ollut tv:tä, mutta miehen myötä sellainen hankittiin kotiimme.

atwalterwhiteshouse
Turistit sarjan päähenkilöiden kodin edustalla. The White Residence.

Breaking Bad on yksi niitä harvoja tv-sarjoja, joka koukutti aivan ensi minuuteista lähtien ja jonka katselua odotin joka päivä ja joka vaikutti minuun todella voimakkaasti. Sarjan päähenkilönä on keski-ikäinen mies Walter, joka saa tietää sairastavansa parantumatonta syöpää. Turvatakseen toimeentulon perheelleen myös oman mahdollisen menehtymisensä jälkeen, hän alkaa hyödyntää kemian opettajan taitojaan myös vapaa-ajalla ja valmistaa metamfetamiinia entisen oppilaansa kanssa. Tämän enempää en juonesta kerro, mutta sarja etenee nukahtaneen oloisesta alkuasetelmasta aivan järjettömään toimintaan ja päähenkilöiden äärirajoille vietyihin käsittämättömän loistaviin roolisuorituksiin. Kaikki tapahtuu enimmäkseen pienessä Albuquerquen kaupungissa.

Sarjassa kerrotaan myös Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla pahamaineisen Juarézin vieressä sijaitsevasta El Pasosta, jonne lähdimme Albuquerquesta myöskin Breaking Badin hengessä. El Pasossa tapahtuu sarjassa aina kauheita ja myöskään todellisuus ei ollut matkailijan silmin katsottuna kovin mukava. Hengästyttävän hektinen ja jotenkin aggressiivisen oloinen kaupunki ei ollut meidän mieleemme, vaan luikimme sieltä nopeasti muistaakseni San Antonioon.

13912457_10153804202933519_1332369484667504874_n
Twisters, eli sarjassa Los Pollos Hermanos.

Sarjassa on loistavat ja loppuun asti mietityt henkilöhahmot, joihin useisiin kehittyy ainakin jonkinnäköinen suhde. Tämä on minulle sarjoissa ja elokuvissa tärkeää, sillä en jaksa katsella ohjelmaa, jossa kukaan hahmo ei herätä syvempiä tuntemuksia. Breaking Badin kohdalla minua lähes riivasi se tunne, että pidin aivan hirveästi päähenkilöstä, mutta samalla en voinut hyväksyä hänen tekojaan. Walter Whitea kohtaan aluksi kokemani syvä empatia muuttui pikku hiljaa ristiriitaiseksi tunteeksi, joka alkoi olla loppua kohden jo hyvin epämiellyttävä. Mutta sellaisella kutkuttavalla tavalla, joka haastoi omaa ajattelua ja sai jopa pohtimaan omaa arvomaailmaa melko perinpohjaisesti. Erityismaininnan ansaitsee myös Walterin vaimo Skyler White.

13934737_10153804202903519_2456100570674663434_n

Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun kirjoitan tv-sarjasta blogiin. Kyseessä on siis todellakin hyvin ainutlaatuinen sarja, jota suosittelen lämpimästi. Herkimmille katsojille sarja ei ole ehkä sopiva, sillä sarjan kaikissa kohtauksissa ihmisen pahuutta ei ole kuvattu kovinkaan kaunistellen.

13892392_10153804203273519_3687943376882202780_n

Saavuttuamme miehen kanssa Albuquerqueen lähdimme lähes saman tien tutkimaan Breaking Badin maisemia ja teimme oman turistikierroksen autolla. Meillä oli niin hauskaa näitä kuvia ottaessa! 😀 Albuquerquessa käynti sijoittui melko alkupuolelle reissuamme, joten heitimme kunnon turistivaihteen päälle ja tervehdimme tyytyväisenä muita sarjan faneja, joita pyöri autopesulalla, Jesse Pinkmanin suosikkigrillillä ja ”Los Pollos Hermanosilla”.

13934702_10153804202943519_9041613254523990482_n

Onko joku teistä mahdollisesti hurahtanut tähän sarjaan?

Albuquerque oli minusta mahtava paikka muutenkin kuin Breaking Bad-fanin näkökulmasta. Vaikka pienehkö kaupunki on tullut räjähdysmäisen nopeasti kuuluisaksi päädyttyään kulttisarjan kuvaus -ja tapahtumapaikaksi, oli siellä aistittavissa omaleimainen ja tavallinen ”oikeiden ihmisten” elämä ja arki. Paikalliset suhtautuivat erittäin humoristisesti sarjan perässä parveileviin turisteihin ja vaikuttivat olevan ylpeitä kotipaikastaan. Albuquerquesta löytyi periamerikkalaista ystävällisyyttä parhaimmillaan. Harvemmin minä Suomessa alan suu vaahdossa keskustella tuntemattomien ihmisten kanssa kauppajonossa.

Kaipaan edelleen aivan kamalasti takaisin Amerikkaan. Taisi joku pieni murunen minusta jäädä sinne lopullisesti.

Seuraavaksi katsellaan taas kosmetiikkajuttuja, sillä minulla on vielä ainakin parin postauksen verran pelkkiä ostoksia esittelemättä. 🙂 Voimia uuteen alkavaan viikkoon!

Reissukaverina IBS

Kirjoittelin keväällä jonkin verran ärtyneen suolen oireyhtymästä eli IBS:stä. Luin oireyhtymästä ensimmäistä kertaa Mustaa kajalia-blogista ja aloin kovin tutuilta kuulostavien oireiden vuoksi tutkia asiaa enemmän. Tätä nykyä vatsaani on tutkittu jo melko paljon ja olen saanut IBS-diagnoosin kahdelta eri lääkäriltä. Aiemmat postaukseni aiheesta (ajalta jolloin en ollut vielä raahautunut läkäriin asti) voi käydä lukemassa täältä ja täältä.

Omalla kohdallani tilanne vatsani kanssa vaihtelee paljon. Välillä voin syödä rennommin myös IBS-potilaalle heikommin soveltuvia ruokia. Välillä taas joudun pitämään todella tiukasti kiinni suosituksista, eikä sekään tunnu aina auttavan. Vatsani kunto on kiinteästi yhteydessä paitsi syömääni ravintoon, myös nukkumiseen ja rutiineihin. Koska teen vuorotyötä, kestää vatsani hyvin vaihtelevasti ns. kiellettyjä ruokia. Aina kun nukkuminen jää vähäisemmäksi, on minun oltava tarkempi myös syömisten kanssa. Sama pätee stressiin – stressaantuneena vatsa kestää kaikkea heikommin.

IBS-ystävällisiä ja gluteenittomia tuotteita löytää Suomesta helposti niiden suuren kysynnän vuoksi. Arvasin Amerikkaan lähtiessä, että minulle saattaa tuottaa haasteita löytää sieltä minulle sopivia ruokia, mutta totuus osoittautui vielä haasteellisemmaksi. Koska olimme road tripilla, piti syömiset löytää nopeasti kulloinkin tien varressa sopivaan aikaan löytyvästä ravintolasta. Gluteenittomia vaihtoehtoja ei juurikaan ollut, paitsi jossain hienommissa ravintoloissa, eivätkä jäljelle jääneet rasvaiset raskanperunat ja muut pikaruoat olleet kovinkaan paljon parempia vaihtoehtoja.

14159285_10153865779043519_119735801_n

Näin jälkeenpäin ajateltuna suurimman haasteen sopivan ruoan löytämiseen  teki juuri reissun luonne. Autoilijalle pikaruokapaikat ja huoltoasemat ovat juuri ne, joissa eniten tulee käytyä.

14182159_10153865779378519_1747628475_n

Amerikassa epäterveellisesti syöminen on tehty erittäin helpoksi ja se on myös huomattavasti edullisempaa kuin terveellisemmän vaihtoehdon valitseminen. Toki näin on myös Suomessa, mutta Amerikassa tämä oli ihan korostuneen selkeää. En ihmettele yhtään, että maassa on paljon terveysongelmia ihmisten ylipainon ja muiden epäterveellisen ravinnon aiheuttamien ilmiöiden kanssa. Ilmeisesti monien vatsat myös voivat siellä huonosti, sillä radio tuuttasi jatkuvalla syötöllä mainoksia erilaisista turvotuksen poistajista ja tukalan olon helpottajista. Marketeissa näin hyllymetreittäin erilaisia laksatiiveja ja entsyymejä. Muutenkin minulle syntyi kuva, että kaikkeen mahdolliseen suositeltiin jonkinlaista pilleriä. Itsekin ostin joitain gluteenin pilkkojia ja entsyymejä kokeiluun, mutta en osaa sanoa oliko niistä mitään apua.

14159682_10153865779238519_926427925_n

Löysimme pienen googlettelun jälkeen Whole Foods-marketin, josta sai monipuolisesti gluteenitonta ruokaa, hedelmiä, vihanneksia ja erilaisia luomutuotteita. Hinnat olivat todella korkeita, mutta ostin silti matkaevääksi pitkiä ajoja varten gluteenittomia keksejä, hedelmäsäilykkeitä ja muuta pientä.

14194430_10153865778798519_1944086238_n

Ruoka oli tosiaan edullista, jos halusi syödä hampurilaisravintolassa, mutta suomalaistalouksissa päivittäin käytettävät elintarvikkeet kuten maito, munat, hedelmät, jogurtti ja leipä olivat yllättävän kalliita. Tein ruokaostoksia paljon huoltoasemilla, mutta päätelmäni saivat vahvistuksen ihan suuremmissakin paikallisten suosimissa marketeissa, kuten Targeteissa ja Walmarteissa. Söin reissussa paljon banaaneja ja maissimuroja, koska ne olivat minulle helppoja ja turvallisia ruoka-aineita, mutta sain kyllä maksaa itseni silti kipeäksi kevyistä eväistäni, sillä murojen kanssa syömäni laktoositon maito oli tuhottoman kallista, jopa neljä dollaria litra. Samoin banaanit olivat useimmissa paikoissa todella tyyriitä. 

14159738_10153865778853519_2113548645_n

Tein reissussa useita myönnytyksiä vatsani kustannuksella, koska aina ei vain jaksanut käyttää aikaa minulle sopivan vaihtoehdon löytämiseen. Tämä kostautui sitten aina jossain vaiheessa, mutta mihinkään hirvittävän huonoon kuntoon vatsani ei onneksi päässyt menemään. Vasta kun käyttämäni kuituvalmiste Visiblin pääsi loppumaan, aloin olla hiukan huolestunut. Suosittelen muuten kyseistä ispagulansiemenkuori-rouhetta kaikille, joilla on IBS-tyyppistä oireilua. Minulle se on ollut ihan pelastus! Tietenkin on hyvä ensin varmistaa apteekista tai lääkäriltä, että se sopii itselle. Minulle se on lääkärin suosittelemaa.

14182362_10153865778978519_1952901221_n

Minulla ei ole laktoosi-intoleranssia tai keliakiaa, mutta voin vain kuvitella miten hankalaa road tripilla olisi ollut löytää sopivaa syötävää vaikkapa keliaakikkona. Tilasin kerran gluteenittoman pitsan ja satuin näkemään miten kokki teki ruokani samoilla hanskoilla kuin oli tehnyt kaikki tavallisetkin versiot. Minuahan tämä ei haitannut, mutta toista olisi ollut keliaakikkona.

14159715_10153865779213519_1467199159_n

Kokeilin reissussa ensimmäistä kertaa viime maaliskuun jälkeen syödä vehnää, sipulia ja muita välttelemiäni ruoka-aineita, koska banaanit, kana ja salaatit alkoivat jossain vaiheessa tulla korvista ulos. Eihän tästä mitään maailmanloppua seurannut, mutta kesti kuusi päivää, että vatsani palautui normaaliksi. Kyllä nyt taas iloitsen aamuisesta puolukkasmoothiestani ja kotona itse valmistetusta ruoasta!

14217972_10153865778898519_598032375_n

Vaikka IBS olikin road tripilla reissukaverina välillä hieman haastava, lähtisin silti reissuun uudestaan vaikka heti. Eilen tätä postausta kirjoittaessa tirautin ensimmäiset pienet kyyneleet ihan sen tiedostamisesta, että menee taas pitkä aika ennen kuin tuonne pääsee uudestaan.

Nyt minua kiinnostaisi kovasti kuulla miten te muut erityisruokavaliota noudattavat olette pärjänneet reissuissa!

Seuraavassa postauksessa katsellaan erästä kosmetiikkaan liittyvää hankintaani. Reissupostaukset eivät kuitenkaan lopu tähän. Pitkästä aikaa olen kirjoittanut näppäimistö sauhuten monta tuntia päivässä. Oli jo aikakin aktivoitua täällä blogin puolella. 🙂

Ihanaa viikonloppua kaikille! ❤

Kosmetiikan ostaminen Amerikassa

Olen vihdoin kotiutunut ja palautunut sen verran arkeen, että nyt on hyvä aika alkaa käydä läpi reissussa nähtyä ja koettua. Jos joku uusi lukija on eksynyt tänne hiljattain, niin kerron kertauksen vuoksi mistä on kyse. Kävin elokuussa mieheni kanssa häämatkalla, joka käsitti ajomatkan Los Angelesista Miamiin. Matkustimme 23:ssa päivässä läpi yhdeksän osavaltion. Tarkalleen ottaen reittimme oli Kalifornia – Nevada – Arizona – New Mexico – Texas – Louisiana – Mississippi – Alabama – Florida.

Matka meni pääosin erinomaisen hyvin, mutta pieniä mutkia matkaan aiheuttivat esimerkiksi Louisianassa olevat tulvat ja rankkasateet. Takanani on ikimuistoinen kokemus, josta tulen kirjoittelemaan hieman myös teille. Aloitan aivan aluksi aiheella, joka todennäköisesti kiinnostaa teitä, pääasiassa kosmetiikkaan keskittyvän blogini lukijoita, eli mistä Amerikassa voi ja kannattaa ostaa kosmetiikkaa. Kaikki kuvat on otettu kännykällä, eli ne ovat melko kehnoja.

14169684_10153862225888519_641854497_n
Jättimäinen Dolphin Mall Miamissa.

Sain kolmen ja puolen viikon reissumme aikana tehtyä melko hyvän ja perinpohjaisen katsauksen amerikkalaisiin ostosmahdollisuuksiin. Matkasimme niin suurkaupunkien kuin aivan pikkuruistenkin kylien läpi, ja kiinnitin joka paikassa aina tilaisuuden tullen huomiota kosmetiikkatarjontaan ja hintoihin (kiitän kärsivällisestä ja harrastuksestani innostuneesta miehestä!). Minulle tuttuja merkkejä, joita tuntui saavan joka paikasta, olivat vain muutamia mainitakseni suomalaisillekin tutut Maybelline, L´Oreal, NYX ja Elf. Myös Soap & Glorya, Burt’s Beesia ja Palmers’ia oli tarjolla todella monissa pienemmissäkin kaupoissa.

Ostoskeskusketju Simon oli vallannut useimmat kaupungit, joissa kävimme. Simonin kauppakeskukset olivat lähes toistensa kopioita ja näin ollen melko persoonattomia, mutta niistä löytyi poikkeuksetta minua kiinnostava Sephora. Simoneista en muistaakseni löytänyt Ulta Beautyja, mutta en ole tästä ihan varma. Kävimme Simon-ketjun lisäksi useissa muissa ostoskeskuksissa, sillä niitähän Amerikassa riittää. Tuntui, että jokaisessa Turun kokoisessakin kaupungissa oli vähintään kolme valtavaa ostoskeskusta kaikkien muiden kauppakeskittymien lisäksi. Jokaisesta ostoskeskuksesta löytyi ainakin Bath and Body Works, josta ostinkin paljon tuliaisia.

14159733_10153862225068519_678515122_n

Sephora ja Ulta olivat minulle ne tärkeimmät löytöjentekopaikat ja haluaisinkin vertailla niitä hiukan keskenään. Sephora oli minulle siis jo ennestään tuttu, mutta Ultassa en ollut koskaan ennen käynyt. Se oli minulle tuttu ainoastaan nimenä seuraamieni vloggaajien YouTube-videoista.

14217995_10153862225478519_1855992831_n

Sephora-liikkeistä löytyi pitkälti samoja selektiivisiä merkkejä kuin Ulta Beautyista, mutta Ultasta löytyi myös edullisempia markettimerkkejä siinä missä ne Sephoroista puuttuivat kokonaan. Sephoran meikkiapajat olivat minulle todella riemastuttavat, mutta Ultassa keskityin enemmän ihonhoitotuotteisiin.

Innostuin jostain syystä heti reissumme alkumetreillä aivan kauheasti Ultasta laajasti tarjolla olevasta Soap & Glorysta. Olen toki omistanut merkiltä ennenkin monelaisia tuotteita aina ihonhoidosta meikkeihin, mutta nyt intouduin hamstraamaan oikein olan takaa merkin melko edullisia vartalotuotteita. Muistaakseni Soap & Glory oli kalliimpaa Lontoossa, mitä hiukan ihmettelin.

14218066_10153862222063519_655694403_n

En ole katsellut YouTubesta haul-tyyppisiä videoita pitkiin aikoihin, mutta minulla oli silti aiempien katselutottumusteni johdosta hyvät pohjatiedot siitä missä kannattaa shoppailla kosmetiikkaa. Suomalaisista blogeista kävin kurkkimassa reissun aikana useaan otteeseen mm. Eyeshadow And Flame-blogin Ilonan postauksia rapakon takaa tilatuista luomiväripaleteista.

Sephora-liikkeitä huomattavasti enemmän pidin Ulta Beautyista. Niistä sain useimmiten tarvittaessa ystävällistä palvelua, mutta henkilökunta antoi myös asiakkaiden katsella rauhassa, jos he sitä pyysivät. Ultassa myös tuotteiden varastotilanne näytti positiivisemmalta kuin Sephoroissa. Metsästin lähes koko reissun ajan Anastasia Beverly Hillsin Modern Renessaince-palettia ja näinkin sitä matkan alussa useassa Ulta Beautyissa. Sephoroista se oli loppu ihan joka paikasta. Ultasta löysin myös Lumenea, vau! 🙂 (Hinnat olivat luonnollisesti Suomea huomattavasti tyyriimpiä.)

14182648_10153862222798519_1669048459_n

Ulta Beautyissa myytäviä meikkimerkkejä olivat mm. Becca, Tarte, Lorac, Urban Decay, Anastasia Beverly Hills, Laura Mercier, Stila, Benefit ja Too Faced.

Sephorasta sai yllä mainittujen merkkien lisäksi  muunmuassa Japonesqueta, Kat Von D:ta, Bobbi Brownia, NARSia ja Hourglassia.

Lisäksi oli tietenkin Macy’s, Sokosta ja Stockmannia muistuttava tavaratalo, jossa oli laaja valikoima selektiivistä kosmetiikkaa ja useita samoja merkkejä kuin Ulta Beautyissa ja Sephoroissa, sekä lisäksi MACia. MAC oli jonkin verran edullisempaa kuin Suomessa, mutta en innostunut tällä kertaa ostamaan mitään merkin tuotteita.

14182428_10153862224233519_1653359893_n

Kosmetiikka ei ollut Amerikassa niin edullista, kuin olin odottanut. Olkaamme siis iloisia vaikkapa NYXin ja Urban Decayn nykyisestä helposta saatavuudesta Suomessa, niiden tuotteet eivät nimittäin olleet juurikaan edullisempia rapakon takana! Totesin myös monien suomalaisten suosimien verkkokauppojen hintojen olevan hyvin kilpailukykyisiä. Esimerkkinä mainittakoon, että Bumble & Bumblen hiustuotteet jäivät reissussa hyllyihinsä, sillä totesin hintojen olevan lähes samalla tasolla kuin vaikkapa elevenillä, josta saan tilattua tuotteita kotiinkin. Korjatkaa toki minua, jos tiedätte paremmin! 🙂 Ensin luulin hintoja edullisiksi, mutta hintoihin lisättiin vielä maksutilanteessa verot. Olin kyllä tästä lukenut, mutta kuitenkin autuaasti unohtanut.

Etsiessäni epätoivoisesti gluteenitonta syötävää, törmäsin Whole Foods-markettiin, josta löysin pitkät rivistöt tuttuja luonnonkosmetiikkamerkkejä. Oli hauskaa hypistellä esim. Laveraa amerikkalaisessa ruokakaupassa! Kyseisessä marketissa oli myös tarjolla laareittain eri merkkien testereitä. Nappasin niistä mukaani joitain minua kiinnostavia pussukoita, jotka käytin jo pääosin reissussa.

Esittelen tietenkin myöhemmin myös ne itse ostokset…

Tuliko mieleenne jotain mistä unohdin mainita tai mistä haluaisitte kuulla lisää? 🙂 Kommentointimahdollisuus tosiaan löytyy nykyään postauksen otsikon alta.