Uusi yritys pakata järkevästi – 16 päivää Kaliforniassa

Uusi yritys pakata järkevästi – 16 päivää Kaliforniassa

Olen kehittänyt viimeisen vuoden aikana melko ristiriitaisen suhteen pakkaamiseen. Tavallaan minusta on ihanaa pohtia mitä otan mukaan matkalle ja suunnittelu voikin parhaimmillaan olla iso ja tärkeä osa matkan etukäteisfiilistelyä. Toisaalta inhoan pakkaamista, sillä minua melkeinpä ärsyttää jo valmiiksi tietää, että otan jälleen aivan liikaa tavaraa mukaan. Liiallinen tavaramäärä lisää kaaosta, ylimääräistä etsimistä ja ajanhukkaa määränpäässä, joten siksi sitä olisi tietenkin mukavaa välttää.

Kuten viime vuonna samoihin aikoihin, olemme lähdössä jälleen hieman pidempään reissuun, tällä kertaa road tripille Kaliforniaan. Vaikka matkalaukkutilaa on huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Wienin reissuun pakatessa, välttäisin mielelläni viimeksi tekemäni mokat. Haluaisin tällä kertaa lähteä aivan erityisen kevyin kantamuksin, sillä opin jo viime vuonna, että Amerikan matkasta ei todellakaan selviä ilman ostosten tekoa. Jos olen ihan rehellinen, niin mielelläni jättäisin kaiken kosmetiikan kotiin ja ostaisin paikan päältä mahtavan tekosyyn kera kaiken uutena, mutta tähän olen liian järkevä. 😀

Suurin kompastuskiveni matkatavaroiden kanssa on edelleen kosmetiikkatuotteet, sillä pakkaan niitä lähes poikkeuksetta aivan liikaa mukaan.  Ajattelin tällä kertaa nyt ihan oikeasti ottaa tarvittavat tuotteet muutamaa asiaa lukuunottamatta mukaan näytepusseina ja näytekokoina.  Pyrin siihen, että en joudu raahaamaan ainakaan Suomesta mukaan otettua kosmetiikkaa takaisin kotiin, vaan toivon mukaan olen osannut laskea kahden ihmisen kulutuksen sen verran oikein, että kaikki loppuu matkan aikana. Tällä kertaa hyödynnän myös muita kierrätykseen meneviä pakkauksia. Esim. shampooni pakkasin mukaan Dermosilin vanhaan suihkugeelipulloon. Tässä vinkissä ei varmaan ole mitään uutta kenellekään, mutta yritän nyt kerrankin oikeasti itse sisäistää tämän. 😀

Matkakohteessamme tärkein kosmetiikkatuote on aurinkosuoja, joten panostan siihen. Aurinkovoiteet saisi toki ostettua helposti paikan päältäkin, mutta haluan käyttää loppuun tänä kesänä korkatut tuotteet, kun ne ovat vielä käyttökelpoisia, enkä haluaisi ostaa uusia aurinkotuotteita Suomeen raahattavaksi enää tässä vaiheessa kesää. Muistan viime kesän reissusta, että aurinkovoidetta ja ihon suojaamiseen sekä kosteuttamiseen käytettäviä voiteita kului puolet enemmän kuin olin kuvitellut. Auringon lisäksi merivesi ja pitkät päivät ilmastoidussa autossa tekivät iholle tehtävänsä. Kuvan tuotteet ovat tosiaan olleet jo tänä kesänä käytössä, eivätkä suinkaan ole täysinäisiä.

Kosmetiikan ohella toinen murheenkryynini on vaatteiden valitseminen. Minulla ei ole mitään vaikeuksia jättää kotiin esim. erilaisia sähkölaitteita, kuten hiustenkuivaajaa, mutta ilman vaatteita ei kukaan pysty olemaan. Olen oppinut kantapään kautta miten tärkeää on selvittää millainen sää matkakohteessa on. Itse varaudun hieman säätiedoitusten lupauksia kylmempiin olosuhteisiin, koska useissa maissa ilma viilenee iltaa kohden ja on tylsää joutua heti ensimmäisenä ostamaan matkakohteessa uusia vaatteita tai kenkiä vilustumisen pelossa. Road tripilla voi tulla vastaan muutenkin yllättäviä olosuhteita, tai innostus mennä vaikkapa vuorenhuipulle, kuten me viime vuonna Albuquerquessa.

Vaatteet painavat paljon, joten ne kannattaa valita tarkoin. Itse olen huomannut vaihtavani vaatteita matkoilla enemmän kuin kotona ollessa, koska kävelen ja tämän myötä myös tietysti hikoilen huomattavasti enemmän. Erityisesti paitoja kuluu paljon. Mikäli tilaa matkalaukussa on niukasti, suosittelen lämpimästi ottamaan matkalle mukaan sellaisia vaatteita, jotka joutaisivat joka tapauksessa pois lähiaikoina. Tällöin vaatteet voi jättää matkakohteeseen, eikä niitä tarvitse raahata takaisin mukanaan. Jos ajatus kohdemaan ”roskaamisesta” ahdistaa, voi siellä toki etsiä niille sopivan kierrätyspisteen. Kuulin tämän vinkin eräältä paljon reissaavalta ihmiseltä jo vuonna 2006, mutta en käsittänyt sitä silloin, koska vaatteiden pois laittaminen tuntui vieraalta ajatukselta. Nykyinen vaatevarastoni on melko niukka, joten joudun uusimaan usein tiettyjä vaatekappaleita ja olenkin säästänyt monia vaatteita tätä matkaa silmällä pitäen. Ajatusta voi soveltaa myös jalkineisiin. Otin itse viime kesän Amerikan matkalle mukaan jo valmiiksi kuluneita sandaaleja, ja ne olivatkin roskiskunnossa Suomeen palatessa. Kenkiä on toki kivaa myös ostaa matkoilta, mutta ne tuovat matkalaukkuun reilusti lisää painoa. Tällä kertaa päätin selvitä kahden kenkäparin turvin. Sandaalit eivät enää matkaa kanssani takaisin Suomeen.

Voihan olla, että jollakulla ei ole vaatekaapissaan kulahtaneita vaatteita, joista haluaisi hankkiutua eroon. Tällöin mukaan otettavat vaatteet kannattaa valita tietyin perustein. Minulla on tapana käyttää aina hyvin jämäkästi istuvia (lue: tiukkoja) vaatteita, jolloin varsinkaan suoraan ihokosketuksessa olevia yläosia ei voi käyttää kuin yhden päivän. Lainasin Wienissä olosuhteiden pakosta miehen itselleni hyvinkin löysää collegepaitaa, ja huomasin pärjääväni sen kanssa hyvin kolme päivää. Aluspaitoja pitää toki varata edelleen mukaan omansa jokaiselle päivälle, mutta ainakaan turhia päällispaitoja ei kannata raahata mukana. Jos matkakohteessa aikoo viipyä pidempään, kannattaa toki käyttää hyödyksi mahdollisuus vaatteiden pesuun. Amerikassa oli joidenkin motellien yhteydessä automaatteja, joista sai ostettua pieniä määriä pyykinpesuainetta.

Jos saisin valita tulevaan reissuun vain yhden vaatteen, olisi se tämä Vilasta viime vuonna ostettu kahdeksan euroa maksanut mekko. Se sopii Kalifornian helteeseen ja se on helppo pestä vaikka joka ilta motellilla, sillä se  kuivuu noin 20 minuutissa. Yritin etsiä tällaista toista tänä kesänä, mutta en harmikseni enää löytänyt.

Vielä yksi vähäpätöiseltä vaikuttava, mutta tietyllä hetkellä yllättävänkin tärkeä asia: mikäli matkakohteessa on edes jollakin todennäköisyydellä luvassa sadetta, kannattaa ottaa mukaan kunnollinen, taiteltava sateenvarjo. Turisteille kaupatuilla halvoilla sateenvarjoilla ei tee rivakammassa tuulessa mitään, vaan ne hajoavat alta aikayksikön.

Kuulisin nyt mielelläni teidän parhaat vinkkinne pakkaamiseen! Kosmetiikkakasaa saa myös kommentoida ihan vapaasti. 😀 Joitain tuotteita olen jo kuvaamishetken jälkeen poistanutkin mukaan otettavien joukosta. Meikkejä en kuvannut, koska en edelleenkään ole päättänyt mitä otan mukaan, mutta mikäli postaus niistä kiinnostaa, kertokaa se kommenteissa! 🙂

Osa kuvissa näkyvistä tuotteista on saatu blogin kautta.

13 asiaa Wienistä

13 asiaa Wienistä

Vietimme ensimmäistä hääpäiväämme Wienissä, ja kirjoittelinkin jo matkalle mukaan ottamastani kosmetiikasta. Tänään minun on tarkoitus kertoa yleisemmin siitä, minkälainen paikka Wien oli matkailijan silmin. Kuvituksena on kännykällä napattuja otoksia reissun varrelta.

Älkää antako ensimmäisen kuvan hämätä. Wienin kevät on ollut säätiloiltaan vaihteleva samoin kuin täällä Suomessa. Ensimmäiset kaksi päivää vietimmekin hyisessä, räntäisessä säässä, jolloin parhaita keksintöjä ikinä olivat sateenvarjo ja kaikki mahdolliset lämpimät vaatteet, jotka olivat päätyneet matkalaukun täytteeksi. Reissun viimeisinä päivinä saimme onneksi jo nauttia auringosta.

Korostan, että vietin Wienissä viisi päivää, joten tämä oli tosiaan se vaikutelma, joka itselleni syntyi tuon lyhyehkön visiitin aikana.

  • Ihmiset olivat ystävällisiä ja mukavia! Jotenkin Wienissä oli alusta asti kotoisa olo, sillä ihmisillä vaikutti olevan paljon yhtäläisyyksiä suomalaisten kanssa. Rehellisyys ja jämptiys ainakin. Ihmiset olivat kyllä avoimempia ja ystävällisempiä, mutta hieman myös suomalaiseen jäyhyyteen sopivan pidättyväisiä ja esim. kaupoissa sai katsella rauhassa ilman että joku oli koko ajan kimpussa. Rehellisyydestä jäi mieleen esimerkki, kun joku onneton oli jättänyt pankkiautomaatille rahansa. Joku ohikulkija huomasi rahat ja alkoi suureen ääneen kailottaa ihmisille, että hei kuka on jättänyt rahansa tänne. Kukaan ei ilmoittautunut rahojen omistajaksi, joten rahojen löytäjä jäi yleisön kera päivittelemään asiaa rahatukko kädessään automaatin eteen.
  • Wieniin oli vaivatonta matkustaa, sillä lento kesti yhteensä vain kolme tuntia. Lyhyestä matkustusajasta huolimatta minulla oli ehdottomasti sellainen olo, että olen ulkomailla. Yleensä jos pääsen lomakohteeseeni hyvin nopeasti, jää minulle helposti sellainen olo, etten ole oikeasti ulkomailla. Mies manailee tuon tuosta pitkiä lentoja, mutta minusta esim. Jenkkeihin lennettävä 10 tuntia on oikein hyvä aika.

  • Julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen oli mukavaa ja helppoa. Ostimme netin kautta jo Suomessa Wiener Linien-passin mobiiliversion viikoksi. Meidän passimme sisälsi lentokenttäkuljetuksen Cat-junalla, mikä oli jälkikäteen laskettuna se huomattavasti tyyriimpi vaihtoehto ja myöskin aika turha, koska metrolla olisi päässyt lentoasemallekin. Passimme sisälsi myös etuja nähtävyyksien pääsylippuihin. Mies muisteli, että Wiener Linien-passin saisi halvimmillaan viikoksi 12 eurolla. Se kannattaa huomioida, että lippu on kerrallaan voimassa aina maanantaista sunnuntaihin. Toki myös 24, 48 ja 72 tunnin lippuja on saatavilla. Jännää kyllä, kukaan ei pyytänyt saada nähdä kertaakaan matkalippujamme viiden päivän aikana.
  • Wienistä todella löytyy kulttuuria niille, jotka haluavat keskittyä myös siihen lomamatkallaan. Me kävimme luonnontieteiden museossa, Schönnbrunnin linnassa ja parissa kirkossa.

  • Wienissä oli enimmäkseen rauhallisen oloista. Hieman levottomampaa oli vain suurimmilla ja vilkkaimmilla metroasemilla viikonloppuiltoina myöhäiseen aikaan, ja silloin näkyvissä olikin jo useita vartijoita tarkkailemassa tilanteita. Wien oli itse asiassa paljon levollisemman ja turvallisemman oloinen kuin vaikkapa oma pääkaupunkimme.
  • Wienissä oli myös todella puhdasta ja roskiksia oli ihan joka puolella, ettei vain erehdyksessäkään kukaan heittäisi roskiaan maahan.

  • Kahviloita oli joka paikassa ja kahvi oli taivaallista. En saanut yhtään huonoa kahvikupillista koko reissun aikana. Oma valintani kahviloissa oli Verlengerter, joka oli siis käsittääkseni maltillisesti vedellä jatkettu tuplaespresso. Se muistutti paljon Americanoa, joskin oli hieman vahvempaa. Kahvikupillinen maksoi saman verran kuin Suomessa. Kahvilat tarjosivat todella edullisia leivonnaisia, mutta niihin en voinut koskea. Joistain harvoista paikoista sai gluteenittomia tuotteita, mutta ne olivat tosiaan hyvin harvassa.

  • Perinteinen ruoka Wienissä sisälsi lähes poikkeuksetta gluteenia, mutta selvisin silti hyvin reissusta ja löysin riittävästi syötävää. Paikalliset nauttivat ulkona syömisestä ja hyvästä ruoasta, ja se näkyi katukuvassa, sillä erilaisia ravintoloita oli tiheästi. Välillä nappasin hotellin viereisestä kioskista itselleni iltapalaksi kolme euroa maksavan sushiannoksen.

  • Luonnonkosmetiikka oli Wienissä todella edullista! Esimerkiksi Lavera maksoi noin puolet vähemmän kuin kotimaassa. Ostin reissusta erittäin niukasti kosmetiikkaa, mutta olisin varmaan shoppaillut enemmän, ellen olisi alkanut juuri ennen reissua potea pienoista kosmetiikkaähkyä ja ellei matkalaukkumme olisi ollut ylipainoinen jo menomatkalla. Laveran vartalovoide ja käsivoide maksoivat yhteensä alle kympin.
  • Matkalaukkuun kannattaa jättää tilaa kenkäostoksia varten, sillä Wienistä sai todella edullisesti nahkakenkiä. Ostin itse kolmet kengät, hups.

  • Wienistä ei löytynyt Sephoraa, mutta lähes saman asian ajoi Douglas. Douglasista sai esim. MACia, Laura Mercieriä, Bobbi Brownia, Benefitiä ja tietenkin kaikkia perus selektiivisiä merkkejä, kuten Dioria ja YSL:a. Douglasien valikoima vaihteli jonkin verran, ja löysin Laura Mercieriä vain yhdestä Douglasista. En toki kaikissa myymälöissä käynyt.

  • Helpon shoppailun toivossa kannatti suunnata Donau Centrum-ostoskeskukseen. Googlettelun perusteella kyseessä oli Euroopan suurimpiin kuuluva ostoskeskus, enkä kyllä ollut käynyt edes Amerikassa niin jättimäisessä ostoskeskuksessa. Lähdin reissuun sillä olettamuksella, ettei ykkösprioriteettini ole shoppailu, ja se pitikin paikkansa. Ostin Donausta ainoastaan KIKOsta pari asiaa – puuterin ja itseruskettavan voiteen levityshanskan.

  • Pidin todella paljon Wienistä, mutta en ilmeisesti niin paljon kuin mieheni. Mieheni pohtii jo milloin lähtisimme sinne uudelleen ja jopa sana muutto on mainittu. 😀 Mies tosin ihastuu aina uusiin paikkoihin varauksettomammin kuin minä. Minulle ainoastaan jotkut paikat Amerikassa ovat olleet sellaisia, jonne haluaisin palavasti palata uudelleen, ja jonne voisin harkita jopa muuttavani, jos käytännön asiat olisivat hieman helpommin hoidettavissa.

Kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne Wienistä, mikäli olette joskus käyneet siellä? Mistä piditte ja mistä ette? Mikä on suosikkikaupunkilomakohteenne Euroopassa?

Wienin reissun matkakosmetiikka

Wienin reissun matkakosmetiikka

Itselleni pakkaamisen mukavin vaihe on ehdottomasti matkakosmetiikan valinta. Minulta jäi postaus tekemättä vajaan kuukauden mittaisen häämatkamme reissukosmetiikasta viime vuonna, mutta nyt lähtiessämme viettämään ensimmäistä hääpäiväämme Wieniin, sain ryhdistäydyttyä ja kuvattua matkalle mukaan valitsemani tuotteet. Olemme tällä kertaa matkalla neljä yötä ja viisi päivää.

Kovin montaa sanaa en kerkeä valinnoistani teille näpytellä, sillä pakkaaminen on edelleen muilta osin kesken, ja herätyskello soi huomenna aikaisin lähtevän lennon vuoksi kello 3.20. Nukkumaankin pitäisi vielä keritä jossain vaiheessa… Juuri nyt aikainen lähtö ei tunnu olevan kummallakaan riittävästi mielessä, sillä mies heräsi juuri päikkäreiltä ja minä juon kahvia.

Selvisin mielestäni tällä kertaa melko pienin kantamuksin, sillä yllä olevassa kuvassa on aivan kaikki ihonhoitoon, meikkaamiseen ja hiuksiin liittyvät asiat. Oli hyvä idea pakata esim. misellivesi ja kakkosvaiheen kasvoputsari pieniin purkkeihin, sillä näin säästyi todella paljon tilaa. Pyrin muutenkin ottamaan mukaan lähes pelkästään matkakokoja, joten vain muutama tuote lähtee mukaan täysikokoisina.

Kasvotuotteita näyttää ehkä olevan paljon, mutta ne mahtuvat todella pieneen tilaan. Ainoat täysikokoiset tuotteet näistä ovat Dr. Hauschkan Ruusuvoiteeni, sillä en halua olla juuri nyt ilman niitä edes matkalla. Tavallista versiota käytän yöllä ja lightia päivällä. Tuo Dr. Hauschkan miniseerumi on ehkä maailman söpöin kosmetiikkatuote! Silmänympärysvoiteet tulevat mukaan näytepusseina.

Bomb Cosmeticsin Strawberries and Cream Body Butter* on melko tahmaista ja sotkee hieman lakanoita, mutta hotellissa tämä ei haittaa, kun nukumme samoissa lakanoissa vain neljä yötä. Tykkään tästä superravitsevasta vartalovoista, mutta kotona käytän sitä harvoin hitaan imeytymisen vuoksi. Vartalovoi tuoksuu voimakkaan ja esanssisen mansikkaiselta, joten ainakin Wienistä jää vahva tuoksumuisto. 😀

Raahaan mukaan myös Lushin hierontapalan, sekä kolme Bomb Cosmeticsin kylpypommia*. Hotellihuoneessamme pitäisi olla amme, ja olen säästellyt näitä reissuja varten talvesta asti.

Chloé Love Story edp oli häätuoksuni, ja käytin sitä myös molemmilla häämatkoillamme viime vuonna. Se oli itsestään selvä valinta tälle matkalle.

Hiusasioita en ota mukaan kovinkaan paljon. Luultavasti unohdan käyttää lakkaa, joten sen voisin vielä nakata pois matkalaukusta…

Meikkien valinta tuotti hiukan enemmän päänvaivaa, mutta lopulta sain valittua mukaan järkevän setin. Menemme torstaina keikalle, jonne teen varmasti hiukan näyttävämmän meikin, mutta muuten meikkaan todennäköisesti tälläkin reissulla laiskasti.

Luomiväripaleteista mukaan pääsivät ikisuosikkini Sleekin Oh So Special, sekä MACin Burgundy x 9. Koska päädyn luultavasti meikkaamaan silmiä lähes olemattomasti useimpina päivinä, otin mukaan useamman huulipunan. ColourPopin kerrostettuna lähes mustalta näyttävä Nevermind-huulipuna pääsee Ghostin keikan kunniaksi ensimmäistä kertaa huulille. 🙂 Poskipuna on luottopunani NARSin Deep Throat, ja kätevä korostus-varjostuspaletti on Sleekilta.

Sekalaisia tarvikkeita. Omituisen näköinen palanen kuvan keskellä on pieni marseillesaippua Beauty Blenderiä varten. Poistin tästä joukosta myöhemmin meikkivoidesiveltimen, sillä en oikeasti tarvitse sitä mukaan.

Lopuksi vielä käsimatkatavaroihin tulevat pakolliset asiat: käsivoide, kasvosuihke, kynsinauhavoide ja huulirasva. Ajattelin käyttää vihdoin pois myös L’Occitanen joulukalenterin mukana tulleen liinan.

Kysykää ihmeessä, jos haluatte kuulla jostakin tuotteesta enemmän! Minulle saa antaa myös viime hetken vinkkejä Wienistä! Tällä hetkellä jännittää hiukan, että miten löydän leipien ja vehnätaikinoiden luvatusta maasta FODMAP-ruokavalioon sopivaa syötävää, mutta olen varautunut siihenkin. Vaikka tämä reissu oli ja on edelleen minulle joiltain osin yllätys ja salaa järjestetty syntymäpäivä -ja hääpäivälahja, on minulla ollut hyvin aikaa suunnitella, koska mies ei lopulta pystynyt enää pitämään salaisuutta sisällään maaliskuun puolivälin jälkeen. 😀

 

*Tuote saatu blogin kautta.

Breaking Bad in Albuquerque

Yksi American road tripimme kohokohtia oli vierailu Albuquerquen kaupungissa New Mexicon osavaltiossa. Kumpikaan meistä ei ollut kuullutkaan paikasta ennen viime kevättalvea, jolloin aloimme katsella ahkerasti Netflixissä näytettyä Breaking Bad-tv-sarjaa, mutta reissuun lähtiessä molemmille oli itsestään selvää, että sarjan maisemissa on pakko käydä pyörähtämässä.

13924880_10153804203193519_3878502849984258863_n

Idea Albuquerqueen lähdöstä syntyi eräänä koti-iltana sohvalla maatessa, kun mies heitti vitsillä, että tuonne tv-sarjan maisemiin me menemme joku päivä. Kun päätös road tripin teosta oli lyöty lukkoon, näytti myös vitsillä heitetty idea käyvän sittenkin toteen.

Olen erittäin nirso tv-sarjojen suhteen, enkä innostu edes joka vuosi mistään sarjasta niin paljon, että jaksaisin uhrata aikaa sen katseluun. Minulle on ylipäätään hankalaa istuutua tv:n ääreen ja rauhoittua tuijottamaan ruutua, sillä keksin koko ajan jotakin parempaa tekemistä. Minulla ei moneen vuoteen edes ollut tv:tä, mutta miehen myötä sellainen hankittiin kotiimme.

atwalterwhiteshouse
Turistit sarjan päähenkilöiden kodin edustalla. The White Residence.

Breaking Bad on yksi niitä harvoja tv-sarjoja, joka koukutti aivan ensi minuuteista lähtien ja jonka katselua odotin joka päivä ja joka vaikutti minuun todella voimakkaasti. Sarjan päähenkilönä on keski-ikäinen mies Walter, joka saa tietää sairastavansa parantumatonta syöpää. Turvatakseen toimeentulon perheelleen myös oman mahdollisen menehtymisensä jälkeen, hän alkaa hyödyntää kemian opettajan taitojaan myös vapaa-ajalla ja valmistaa metamfetamiinia entisen oppilaansa kanssa. Tämän enempää en juonesta kerro, mutta sarja etenee nukahtaneen oloisesta alkuasetelmasta aivan järjettömään toimintaan ja päähenkilöiden äärirajoille vietyihin käsittämättömän loistaviin roolisuorituksiin. Kaikki tapahtuu enimmäkseen pienessä Albuquerquen kaupungissa.

Sarjassa kerrotaan myös Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla pahamaineisen Juarézin vieressä sijaitsevasta El Pasosta, jonne lähdimme Albuquerquesta myöskin Breaking Badin hengessä. El Pasossa tapahtuu sarjassa aina kauheita ja myöskään todellisuus ei ollut matkailijan silmin katsottuna kovin mukava. Hengästyttävän hektinen ja jotenkin aggressiivisen oloinen kaupunki ei ollut meidän mieleemme, vaan luikimme sieltä nopeasti muistaakseni San Antonioon.

13912457_10153804202933519_1332369484667504874_n
Twisters, eli sarjassa Los Pollos Hermanos.

Sarjassa on loistavat ja loppuun asti mietityt henkilöhahmot, joihin useisiin kehittyy ainakin jonkinnäköinen suhde. Tämä on minulle sarjoissa ja elokuvissa tärkeää, sillä en jaksa katsella ohjelmaa, jossa kukaan hahmo ei herätä syvempiä tuntemuksia. Breaking Badin kohdalla minua lähes riivasi se tunne, että pidin aivan hirveästi päähenkilöstä, mutta samalla en voinut hyväksyä hänen tekojaan. Walter Whitea kohtaan aluksi kokemani syvä empatia muuttui pikku hiljaa ristiriitaiseksi tunteeksi, joka alkoi olla loppua kohden jo hyvin epämiellyttävä. Mutta sellaisella kutkuttavalla tavalla, joka haastoi omaa ajattelua ja sai jopa pohtimaan omaa arvomaailmaa melko perinpohjaisesti. Erityismaininnan ansaitsee myös Walterin vaimo Skyler White.

13934737_10153804202903519_2456100570674663434_n

Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun kirjoitan tv-sarjasta blogiin. Kyseessä on siis todellakin hyvin ainutlaatuinen sarja, jota suosittelen lämpimästi. Herkimmille katsojille sarja ei ole ehkä sopiva, sillä sarjan kaikissa kohtauksissa ihmisen pahuutta ei ole kuvattu kovinkaan kaunistellen.

13892392_10153804203273519_3687943376882202780_n

Saavuttuamme miehen kanssa Albuquerqueen lähdimme lähes saman tien tutkimaan Breaking Badin maisemia ja teimme oman turistikierroksen autolla. Meillä oli niin hauskaa näitä kuvia ottaessa! 😀 Albuquerquessa käynti sijoittui melko alkupuolelle reissuamme, joten heitimme kunnon turistivaihteen päälle ja tervehdimme tyytyväisenä muita sarjan faneja, joita pyöri autopesulalla, Jesse Pinkmanin suosikkigrillillä ja ”Los Pollos Hermanosilla”.

13934702_10153804202943519_9041613254523990482_n

Onko joku teistä mahdollisesti hurahtanut tähän sarjaan?

Albuquerque oli minusta mahtava paikka muutenkin kuin Breaking Bad-fanin näkökulmasta. Vaikka pienehkö kaupunki on tullut räjähdysmäisen nopeasti kuuluisaksi päädyttyään kulttisarjan kuvaus -ja tapahtumapaikaksi, oli siellä aistittavissa omaleimainen ja tavallinen ”oikeiden ihmisten” elämä ja arki. Paikalliset suhtautuivat erittäin humoristisesti sarjan perässä parveileviin turisteihin ja vaikuttivat olevan ylpeitä kotipaikastaan. Albuquerquesta löytyi periamerikkalaista ystävällisyyttä parhaimmillaan. Harvemmin minä Suomessa alan suu vaahdossa keskustella tuntemattomien ihmisten kanssa kauppajonossa.

Kaipaan edelleen aivan kamalasti takaisin Amerikkaan. Taisi joku pieni murunen minusta jäädä sinne lopullisesti.

Seuraavaksi katsellaan taas kosmetiikkajuttuja, sillä minulla on vielä ainakin parin postauksen verran pelkkiä ostoksia esittelemättä. 🙂 Voimia uuteen alkavaan viikkoon!

Reissukaverina IBS

Kirjoittelin keväällä jonkin verran ärtyneen suolen oireyhtymästä eli IBS:stä. Luin oireyhtymästä ensimmäistä kertaa Mustaa kajalia-blogista ja aloin kovin tutuilta kuulostavien oireiden vuoksi tutkia asiaa enemmän. Tätä nykyä vatsaani on tutkittu jo melko paljon ja olen saanut IBS-diagnoosin kahdelta eri lääkäriltä. Aiemmat postaukseni aiheesta (ajalta jolloin en ollut vielä raahautunut läkäriin asti) voi käydä lukemassa täältä ja täältä.

Omalla kohdallani tilanne vatsani kanssa vaihtelee paljon. Välillä voin syödä rennommin myös IBS-potilaalle heikommin soveltuvia ruokia. Välillä taas joudun pitämään todella tiukasti kiinni suosituksista, eikä sekään tunnu aina auttavan. Vatsani kunto on kiinteästi yhteydessä paitsi syömääni ravintoon, myös nukkumiseen ja rutiineihin. Koska teen vuorotyötä, kestää vatsani hyvin vaihtelevasti ns. kiellettyjä ruokia. Aina kun nukkuminen jää vähäisemmäksi, on minun oltava tarkempi myös syömisten kanssa. Sama pätee stressiin – stressaantuneena vatsa kestää kaikkea heikommin.

IBS-ystävällisiä ja gluteenittomia tuotteita löytää Suomesta helposti niiden suuren kysynnän vuoksi. Arvasin Amerikkaan lähtiessä, että minulle saattaa tuottaa haasteita löytää sieltä minulle sopivia ruokia, mutta totuus osoittautui vielä haasteellisemmaksi. Koska olimme road tripilla, piti syömiset löytää nopeasti kulloinkin tien varressa sopivaan aikaan löytyvästä ravintolasta. Gluteenittomia vaihtoehtoja ei juurikaan ollut, paitsi jossain hienommissa ravintoloissa, eivätkä jäljelle jääneet rasvaiset raskanperunat ja muut pikaruoat olleet kovinkaan paljon parempia vaihtoehtoja.

14159285_10153865779043519_119735801_n

Näin jälkeenpäin ajateltuna suurimman haasteen sopivan ruoan löytämiseen  teki juuri reissun luonne. Autoilijalle pikaruokapaikat ja huoltoasemat ovat juuri ne, joissa eniten tulee käytyä.

14182159_10153865779378519_1747628475_n

Amerikassa epäterveellisesti syöminen on tehty erittäin helpoksi ja se on myös huomattavasti edullisempaa kuin terveellisemmän vaihtoehdon valitseminen. Toki näin on myös Suomessa, mutta Amerikassa tämä oli ihan korostuneen selkeää. En ihmettele yhtään, että maassa on paljon terveysongelmia ihmisten ylipainon ja muiden epäterveellisen ravinnon aiheuttamien ilmiöiden kanssa. Ilmeisesti monien vatsat myös voivat siellä huonosti, sillä radio tuuttasi jatkuvalla syötöllä mainoksia erilaisista turvotuksen poistajista ja tukalan olon helpottajista. Marketeissa näin hyllymetreittäin erilaisia laksatiiveja ja entsyymejä. Muutenkin minulle syntyi kuva, että kaikkeen mahdolliseen suositeltiin jonkinlaista pilleriä. Itsekin ostin joitain gluteenin pilkkojia ja entsyymejä kokeiluun, mutta en osaa sanoa oliko niistä mitään apua.

14159682_10153865779238519_926427925_n

Löysimme pienen googlettelun jälkeen Whole Foods-marketin, josta sai monipuolisesti gluteenitonta ruokaa, hedelmiä, vihanneksia ja erilaisia luomutuotteita. Hinnat olivat todella korkeita, mutta ostin silti matkaevääksi pitkiä ajoja varten gluteenittomia keksejä, hedelmäsäilykkeitä ja muuta pientä.

14194430_10153865778798519_1944086238_n

Ruoka oli tosiaan edullista, jos halusi syödä hampurilaisravintolassa, mutta suomalaistalouksissa päivittäin käytettävät elintarvikkeet kuten maito, munat, hedelmät, jogurtti ja leipä olivat yllättävän kalliita. Tein ruokaostoksia paljon huoltoasemilla, mutta päätelmäni saivat vahvistuksen ihan suuremmissakin paikallisten suosimissa marketeissa, kuten Targeteissa ja Walmarteissa. Söin reissussa paljon banaaneja ja maissimuroja, koska ne olivat minulle helppoja ja turvallisia ruoka-aineita, mutta sain kyllä maksaa itseni silti kipeäksi kevyistä eväistäni, sillä murojen kanssa syömäni laktoositon maito oli tuhottoman kallista, jopa neljä dollaria litra. Samoin banaanit olivat useimmissa paikoissa todella tyyriitä. 

14159738_10153865778853519_2113548645_n

Tein reissussa useita myönnytyksiä vatsani kustannuksella, koska aina ei vain jaksanut käyttää aikaa minulle sopivan vaihtoehdon löytämiseen. Tämä kostautui sitten aina jossain vaiheessa, mutta mihinkään hirvittävän huonoon kuntoon vatsani ei onneksi päässyt menemään. Vasta kun käyttämäni kuituvalmiste Visiblin pääsi loppumaan, aloin olla hiukan huolestunut. Suosittelen muuten kyseistä ispagulansiemenkuori-rouhetta kaikille, joilla on IBS-tyyppistä oireilua. Minulle se on ollut ihan pelastus! Tietenkin on hyvä ensin varmistaa apteekista tai lääkäriltä, että se sopii itselle. Minulle se on lääkärin suosittelemaa.

14182362_10153865778978519_1952901221_n

Minulla ei ole laktoosi-intoleranssia tai keliakiaa, mutta voin vain kuvitella miten hankalaa road tripilla olisi ollut löytää sopivaa syötävää vaikkapa keliaakikkona. Tilasin kerran gluteenittoman pitsan ja satuin näkemään miten kokki teki ruokani samoilla hanskoilla kuin oli tehnyt kaikki tavallisetkin versiot. Minuahan tämä ei haitannut, mutta toista olisi ollut keliaakikkona.

14159715_10153865779213519_1467199159_n

Kokeilin reissussa ensimmäistä kertaa viime maaliskuun jälkeen syödä vehnää, sipulia ja muita välttelemiäni ruoka-aineita, koska banaanit, kana ja salaatit alkoivat jossain vaiheessa tulla korvista ulos. Eihän tästä mitään maailmanloppua seurannut, mutta kesti kuusi päivää, että vatsani palautui normaaliksi. Kyllä nyt taas iloitsen aamuisesta puolukkasmoothiestani ja kotona itse valmistetusta ruoasta!

14217972_10153865778898519_598032375_n

Vaikka IBS olikin road tripilla reissukaverina välillä hieman haastava, lähtisin silti reissuun uudestaan vaikka heti. Eilen tätä postausta kirjoittaessa tirautin ensimmäiset pienet kyyneleet ihan sen tiedostamisesta, että menee taas pitkä aika ennen kuin tuonne pääsee uudestaan.

Nyt minua kiinnostaisi kovasti kuulla miten te muut erityisruokavaliota noudattavat olette pärjänneet reissuissa!

Seuraavassa postauksessa katsellaan erästä kosmetiikkaan liittyvää hankintaani. Reissupostaukset eivät kuitenkaan lopu tähän. Pitkästä aikaa olen kirjoittanut näppäimistö sauhuten monta tuntia päivässä. Oli jo aikakin aktivoitua täällä blogin puolella. 🙂

Ihanaa viikonloppua kaikille! ❤