Missä viipyvät matkapostaukset?

Olen ollut Amerikan matkamme jälkeen jo melkein kuukauden Suomessa, mutta reissupostauksia ei vain ole kuulunut blogiin, vaikka niin lupasin ja kovasti suunnittelin. En ole itsekään varma mistä on kyse, mutta kotiin palattuani en ole saanut kirjoitettua matkasta enkä ole oikein edes pystynyt muistelemaan sitä. Matka oli ihana ja onnistunut, mutta tällä kertaa en elellyt reissutunnelmissa viikkokausia paluun jälkeen tai haikaillut takaisin, kuten tein viime vuonna.

Samaan aikaan kun olen elänyt arkeani kotona ja töissä, olen manannut itseäni lähes päivittäin siitä, että en saa kirjoitettua matkasta. Asia on suorastaan riivannut minua välillä, sillä minä lupasin kirjoittaa siitä. Lupasin sekä teille, että itselleni. Olen ihmetellyt mikä minua oikein vaivaa, kun en vain saa aikaan yksinkertaista asiaa, vaikka olen ainakin 15 kertaa ajan kanssa yrittänyt. Tajusin asian kunnolla oikeastaan vasta tätä postausta kirjoittaessani – miten pystyisinkään kirjoittamaan jostakin, mitä en halua juuri nyt edes ajatella.

Miksi en muka halua ajatella matkaamme? Haluaminen on ehkä turhan vahvasti ilmaistu, mutta mielessäni on liuta muita asioita tällä hetkellä. Tottakai matka nostattaa lämpimiä ajatuksia ja haluaisin myös matkustaa pian uudelleen, mutta vastaavanlaista matkaa ei todennäköisesti ole tulossa pitkään aikaan, joten on turvallisempaa pitää ajatukset kurissa kuin alkaa haaveilla uudesta kaukomatkasta.

Kuten viime kertaisen road tripimme lopussakin, aloin tänä vuonnakin suunnitella matkan viimeisinä päivinä itselleni projekteja, jotka aloittaisin Suomeen palattuani – syksyhän on minulle aina elämänmuutosten ja haasteiden aikaa. Viime vuonna projektit koskivat lähinnä asunnon suursiivousta ja konmaritusta, ja sainkin ainakin vaatekaappini hyvälle mallille. 😉 Tänä vuonna innostuin hahmottelemaan mielessäni hieman suurempia haasteita ja rysäytinkin ne käyntiin saman tien jet lagista toivuttuani. Lopetin tupakoinnin ja nikotiinikorvaustuotteiden käytön reilu 15 vuoden savullisen ja noin 16,5 vuoden nikotiiniriippuvaisen elämän jälkeen, noin yhden asian mainitakseni.

Tupakoinnin lopettamisesta sen verran, että ei ollut ihan helppoa mainita asiasta blogissa. Olen tainnut aiempina vuosina kertoa blogissa pariin otteeseen tupakoineeni joskus, mutta ne kerrat ovat olleet jonkin tupakkalakkoni aikana. Pääasiassa kauneuteen ja kosmetiikkaan liittyvän blogin pitäjänä on ollut jotenkin noloa myöntää typerää tapaansa, enkä ole siksi tullut kertoneeksi vuosien kamppailuistani lakkojen ja erilaisten korvaustuotteiden kanssa. (Edes kaikki perheenjäseneni eivät todennäköisesti ole tienneet, että olen tupakoinut edelleen aikuisiällä!) Tällä kertaa lopetin sinänsä aivan eri tavalla, että hankkiuduin tupakan lisäksi eroon myös nikotiinista, enkä jatkanut senkään riippuvuuden ylläpitämistä. Tämä  on itselleni ainoa tapa pysyä pysyvästi erossa tupakasta, kaikki tai ei mitään-ihminen kun olen. Tuntuu, että olen lopettanut nyt lopullisesti ja se saa minut ihan uskomattoman tyytyväiseksi, vaikka viime viikot eivät olekaan olleet helppoja.

Palatakseni postauksen varsinaiseen aiheeseen… Aion vielä kirjoittaa matkastamme, mutta en tiedä milloin. Tällä hetkellä minun on turha edes yrittää, koska mitään ei vain tule ulos.

Mitä teille kuuluu? Onko syksy tuonut mukanaan jotakin uutta tai yllättävää?

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Missä viipyvät matkapostaukset?

  1. Ihan hirveästi onnea lopettamispäätöksestä ja mahtavaa, jos tuntuu, että se oli nyt tossa! Näitä on ollut lähipiirissä viime aikoina enemmänkin, eräs ystäväni on ollut nyt puoli vuotta polttamatta, kertoilee vaan niitä hyviä juttuja, mitä siitä seurasi painon nousua jos ei oteta lukuun, koska kaikki kulma maistuu nyt entistä paremmalta. 😀 Hän lopetti oman tupakointinsa lääkkeen avulla, mutta lääkekin on nyt lopetettu aikaa sitten. Omassa lähipiirissä on myös muutama tyyppi, jotka ovat lopettaneet niin, että tupakkaa polttaessaan ovat miettineet, että tää oli nyt sit viimeinen tupakka ja siihen loppu. Eli ei varmasti ole yhtä tapaa, pitää varmaan kokeilemalla löytää se oma tapa lopettaa, jos tahtoa siihen on. ^_^ Itsehän en ole kuin kerran teininä maistunut ja totesin, ettei ole mun juttu ja hyvä niin, just siinä iässä on tosi helppo jäädä siihen kiinni.

    Tykkää

    1. Kiitos, Jonna! ❤ Mäkin lopetin lääkkeen avulla, Champixin tarkalleen ottaen, ja se kyllä auttoi tosi paljon. Mä söin lääkettä vain sen aloituspakkauksen verran ja tupakan himo palasi kyllä heti kun lääkkeet loppuivat, mutta nyt olen vaan sitten sisulla ilman. 🙂 Mullekin on tullut jo neljä kiloa painoa reilussa kuukaudessa, joten kauhulla odotan jatkoa… 😀 Mutta ihan mielelläni otan muutaman lisäkilon, jos saan muuten pitää terveyteni. On kyllä mahtavaa, ettet sä ole koskaan polttanut! Kyllä sen näkee sun ihostakin. 🙂

      Tykkää

  2. Ei väkisin kannata pusertaa tekstiä,eikä missään nimessä tarvitsekaan, vaan sitten, kun on itse valmis ja vireessä. Ymmärrän kyllä, että pitkän ja kauas suuntautuneen matkan jälkeen omien ajatusten ja tuntojen tutkiminen ja kasaaminen vie aikansa. Olen kokenut samaa pitkien työreissujen (vähän lyhyempienkin) osalta, ettei kerta kaikkiaan jaksa heti ruveta raportoimaan muille miten meni ja mitä tapahtui. Itsellä on lähinnä puusta pudonnut olo ja pönttö sekaisin, suorastaan;)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s