Ristiriitaisia reissutunnelmia

Toinen reissupostaukseni onkin hieman tavallista haikeampaa tajunnanvirtaa. Reissumme on ollut mahtava, mutta siihen on sisältynyt myös hyvin ristiriitaisia tunnelmia. San Francisco sai mielialani hetkellisesti melko matalaksi ja pohdiskelin siellä paljon maailman epäoikeudenmukaisuutta ja podin muutenkin maailmantuskaa. Jos teillä on jo valmiiksi huono päivä, niin kehoitan lukemaan tämän postauksen jonain muuna ajankohtana.

Näimme jo viime vuonna monenlaista vietettyämme lähes kuukauden Amerikan eri osavaltioissa, mutta tällä kertaa lyhyemmällä reissulla olemme nähneet jopa enemmän kurjaa puolta Amerikasta. Kaliforniassa köyhien ja kodittomien tilanne on riistäytynyt länsimaisella mittapuulla käsistä, eikä asiaan ainakaan paikallisten käsityksen mukaan näy helpotusta. Kadulla asuvat ihmiset vaikuttavat olevan melko unohdettu joukko, eikä heidän tilanteensa helpottamiseksi ole tehty pitkäjänteisiä ratkaisuja. Erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt yrittävät auttaa kodittomia ja yhteiskunnan toimesta kodittomille on perustettu väliaikaisia suojia (joihin vain pieni osa mahtuu), mutta pitkäaikaiseen ja edulliseen asumiseen ei ole haluttu panostaa riittävästi. Pienen tutkimustyön perusteella tämä kierre on esim. San Franciscossa saanut sysäyksen 80-luvulla, kun silloinen presidentti vähensi rankalla kädellä varoja mm. julkisen puolen tarjoamista edullisista asunnoista sekä mielenterveyspalveluista.

Kaikki Kalifornian kadulle päätyneet ihmiset eivät ole huumeidenkäyttäjiä, kuten usein ajatellaan, vaan joukossa on myös ihmisiä, jotka työpaikkansa menettämisen jälkeen eivät ole pystyneet enää maksamaan huimia vuokria ja näin ollen saamaan asuntoa. Vaikka Suomessa ihmiselle yleensä kasautuu melkoinen ketju epäonnisia tapahtumia ennen asunnottomaksi päätymistä, muistuttaa tämän elokuvissa satumaisen osavaltion tilanne jokseenkin myös Suomen tilannetta. Sillä erotuksella toki, että täällä ihmisiä asuu moninkertainen määrä Suomeen verrattuna ja myös ongelmat näkyvät räikeämpinä.

Yövyimme San Franciscon jälkeen kolme yötä Fresnossa, joka on tunnettu kodittomista asukkaistaan sekä telttakylistä, jotka kaupunki on vuosien saatossa välillä päättänyt tuhota ilman että ihmisille on tarjottu vaihtoehtoista ratkaisua asumiseen. Kaupunki on myös kuuluisa rikollisuudestaan ja huumeongelmistaan. Tämä ei kuitenkaan näyttäytynyt meille turisteille mitenkään, koska turisteille on tietenkin tehty omat turvalliset ja hyvien palveluiden kanssa varustetut alueensa. Fresno on suhteellisen pieni kaupunki, mutta senkin sisälle mahtuu valtavat ristiriidat ja eriarvoisuus.

Turistina Kalifornian tiettyihin ihmisiin kohdistuvaa köyhyysongelmaa ei välttämättä satunnaisia kodittomia lukuunottamatta näe, ellei satu eksymään tietyille, turisteille epämieluisiksi kuvailluille alueille. San Francisco tekee tosin tässä poikkeuksen, siellä kurjuuden näkemiseltä ei voi välttyä. Kalifornian runsas kodittomien määrä on mielestäni osavaltion häpeäpilkku, jolle soisi tehtävän jotakin pikaisesti. Jonkun pitäisi tehdä jotakin on toki lause, joka minun on helppo todeta, mutta jonka tueksi itselläni ei ole antaa muuta konkreettista lisäneuvoa kuin tuttu virsi rahan suuntaamisesta enemmän tiettyihin palveluihin.

Olimme kerinneet viettää Fresnossa yhden yön ja tokeentua jo hieman San Franciscon meihin jättämästä alakuloisesta vireestä, kunnes aamulla Facebookia selatessa törmäsimme uutisiin oman kotikaupunkimme tragediasta. En edes ymmärtänyt koko asiaa aluksi, mutta iltapäivällä tieto tavoitti tunnetasolla mieleni ja koko loppupäivä meni epätodellisessa sumussa.

En halua ottaa kantaa blogissa politiikkaan tai kommentoida Turun tapahtumia muutenkaan tässä foorumissa sen enempää, mutta yksi toive minulla olisi. Itsekin perheenjäseniä menettäneenä muistan miltä kaikki spekulaatio asiaan liittyen tuntui vielä vuosien jälkeenkin. Toivoisin, että Turun iskussa läheisensä menettäneet saisivat surra omaisiaan rauhassa ilman someraivoa. Tapahtuma kosketti kaikkia suomalaisia ja kukaan ei haluaisi vastaavaa tapahtuvan uudelleen, joten reaktiot ovat toki hyvin ymmärrettäviä. Tällä hetkellä minut kuitenkin tekee hyvin surulliseksi se, että näen omassa Facebook-syötteessäni jopa keskenään läheisten ihmisten laukovan näppäimistönsä kautta toisilleen ilkeyksiä kuin riitely jotenkin muuttaisi asioita paremmaksi.

Hetkellisistä angstisista ajatuksistani huolimatta reissumme on ollut erittäin onnistunut ja koen itseni melko valmiiksi palaamaan taas viikon päästä arkeen, kun lomani loppuu. Reissun paras asia on ollut se, että olen tajunnut lähes kipeää tekevän voimakkaasti olevani ihan käsittämättömän onnekas ihminen. Tämä on yleensäkin pidemmissä matkoissa parasta: omaa elämää tulee usein mietittyä monelta eri kantilta ja arvostus sitä kohtaan kasvaa. Tiedän loman loputtua alkavani taas murehtia pieniä asioita kuin ne olisivat suurikin taakka, mutta toivon mukaan pystyn edes välillä palauttamaan mieleeni tämän matkalla kokemani tunteen.

Valoisaa uutta viikkoa kaikille!

P.S. Mieheni vaikutti hieman hämmentyneeltä luettuaan tämän postauksen. Hän ihmetteli, että koinko San Franciscon todellakin pelkästään negatiivisesti. Koin siksi tarpeelliseksi painottaa vielä teillekin, että ei, en todellakaan kokenut. Halusin vain tuoda tässä tekstissä esiin mieleeni nousseita ristiriitoja ja surullisempia puolia usein hohdokkaana kuvatun paikan todellisuudesta. Palaan San Franciscoon blogin puolella vielä myöhemmin positiivisemmissa merkeissä. 🙂

Mainokset

10 kommenttia artikkeliin ”Ristiriitaisia reissutunnelmia

  1. Hyvä ja tärkeä postaus, kyllä ne mielen ristiriidat saa blogissakin minusta näkyä. Kaverit reissasivat jenkeissä kuukauden pari vuotta sitten ja sanoivat ihan sama San Franista, että huumeidenkäyttäjiä oli kaikkialla ja muutenkin aika ahdistava meininki. Mutta, onneksi olitte siellä ettekä Turussa. ❤

    Tykkää

  2. Ymmärrän kyllä sun fiilikset. Täällä Suomessa olot on aivan toiset kuin esim. eräässä kehitysmaassa (joka tosin on maanosansa ehkä kehittynein maa), jossa kävin keväällä työmatkalla. Elintasoerot on aivan valtavat, ei sitä meinaa tajuta ennen kuin omin silmin toteaa, ja kuitenkin olin siellä suht koht hyväosaisten parissa.
    Voimia loppumatkaan:)

    Tykkää

  3. Mielestäni tämä postaus kertoo sinussa asuvasta inhimillisyydestä. Näet ja tunnet myös sen, miltä etenkin lomalla ollessa moni haluaa sulkea silmänsä. Pidän itse siitä, että myös postataan välillä ikävistä tai surullistakin asioista ja huomiosta, se on todellista elämää. Ylipäätään kiva lukea matkapostauksia ja tottakai kiinnostaa myös kaikki mahdolliset shoppailut reissun aikana ja postaukset toivottavasti myös niistä.

    Tykkää

    1. Kiitos kauniista kommentista! ❤ Tosiaan kuten tuolla ylempänäkin mainitsin, niin tämän postauksen julkaiseminen mietitytti hiukan, kun yleensä olen tottunut postaamaan lähinnä meikeistä ja rasvoista. 🙂 Oli ilahduttavaa huomata, että myös erilaiset tekstit saavat hyvän vastaanoton.
      Matkapostauksia on tulossa lisää ja ehdottomasti kirjoittelen myös ostoksistani. Voin kertoa, että ostoksia on melkoinen kasa. 😮

      Tykkää

  4. Ihmisten kahtiajako maailmassa onkin sitten vähän joka puolella… Samoilla fiiliksillä kesällä Lontoossa kävellessämme, makuupusseissa porukkaa ovisyvennyksissä, nukkumassa, parhaimmillaan ihan pään vierestä kaikki kävelee. Meidän lapsiin tämä kolahti kovaa, he puhuivat ja miettivät että kyllä kaikilla pitäisi joku paikka olla, mihin mennä, jossain joku iso huone vaikka…. Myös meitä matkailu herätti ajattelemaan että epätasa-arvo maailmassa on kyllä todella suurta, joillakin on niin älyttömät rikkaudet ja toiset istuvat pahvinpalan päällä…. Harrodsilla sitten kun näki niitä todella rikkaita ihmisiä… Sepä se onkin mielenkiintoista, millä tätä saataisiin tasoitettua. Ja onko näillä syrjäytyneillä oikeasti ollut valinnanmahdollisuus, vai onko seinät niin pahasti pystyssä, ettei mahdollisuutta normaalista ole…. Hyvää loppulomaa kuitenkin!

    Tykkää

    1. Juu ei tarvitse mennä kovinkaan kauas, kun tuota eriarvoisuutta voi jo nähdä. Minulla ei ole lapsia, mutta mietin reissussa että melkoiset keskustelut olisi lasten kanssa edessä, jos olisin ollut lasten kanssa matkalla. Tärkeä aihe kyllä käydä lasten kanssa läpi. Toisilla syrjäytyminen varmasti riippuu paljon omasta toiminnasta, mutta toiset sitten taas saattavat tarkastella maailmaa ensihetkistään alkaen sieltä pahvinpalan päältä, jos on sattunut syntymään niihin oloihin. 😦

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s