Pinkki apuri sivellinten pesuun

Tänään haluan kertoa teille eräästä siveltimien pesussa käytettävästä apuvälineestä, jonka hankin Amerikan reissullamme Ulta Beautysta. Tällaisia pesualustoja on ilmestynyt kuin sieniä sateella viime kuukausien aikana, mutta itse en ollut kokeillut vielä ensimmäistäkään ennen tämän pinkin söpöläisen hankkimista.

Siveltimien pesemistä helpottamaan tarkoitettu alusta on valmistettu silikonista ja muotoiltu sopimaan hyvin käteen. Minulle tulee entisiltä heppa-ajoilta mieleen tästä sellainen kuminen suka, joskaan tämä ei ole yhtä painava.

Alustalle neuvotaan kaatamaan ensin pieni määrä pesuainetta ja sen jälkeen lisäämään lämmintä vettä. Sivellin pyöräytetään pesuaineessa ja kostutetaan. Tämän jälkeen on tarkoitus varovasti hieroa sivellintä vasten paletin eri kokoisia silikoninystyröitä niin, että sivellin puhdistuu.

Kuten alemmasta kuvasta voi nähdä, en saanut pesualustan mukana tullutta pesugeeliä vaahtoamaan juurikaan, vaikka käytin sitä reilusti. Siveltimistä irtosi ainoastaan meikin väristä, likaista vettä. Kun pesin siveltimet toiseen kertaan, alkoi vaahtoa jo muodostua. Real Techniquesin sivellinten puhdistusgeeli ei siis pääse jatkoon näiden parin kokemuksen perusteella. Sen kanssa koen siveltimien joutuvan turhan kovaan käsittelyyn, kun tarvitsen yhtä sivellintä kohden kaksi erillistä pesukertaa saadakseni siveltimen oikeasti kunnolla puhtaaksi.

Ensivaikutelma pesualustasta oli ihan hyvä, mutta ei mitenkään riemukas kuitenkaan. Pärjäisin ilman tätäkin, mutta en silti kadu tämän ostamista.  Välineurheilijalle kaikki mikä vähänkin innostaa tylsään tekemiseen on tervetullutta ja minusta on viime kuukausien aikana tullut niin laiska siveltimien pesijä, että kaikki pesupuuhiin vähänkin inspiroiva tulee tarpeeseen. Ja kyllähän tämä nopeuttaa tylsää pesuprosessia. 16 dollarin hinta oli mielestäni joka tapauksessa aika kova.

Käytän jatkossa siveltimiä pestessä – alustan kanssa tai ilman – tuttua ja turvallista (ja halpaa!) Marseille-saippuaa. Sitä ei ole vielä mikään voittanut.

Oletteko te testanneet Real Techniquesin pesualustaa tai käytättekö ylipäätään tällaisia apuvälineitä sivellinten pesussa?

Ihanaa viikonloppua! 🙂

Häämatkan Soap & Glory-ostokset

Päätin esitellä Amerikan road tripilla, eli häämatkallamme hankkimani ostokset pienissä osissa syksyn mittaan, jotta minulla on sitten tuotteista jo vähän käyttökokemuksiakin kerrottavana. Totta puhuen en oman mielenrauhani vuoksi edes pystyisi laittaa niitä kaikkia samaan kuvaan, sen verran paljon tuli shoppailtua kolmen ja puolen viikon aikana. 😀

Mainitsinkin jo aiemmin, että koin häämatkalla totaalisen hurahtamisen Soap & Gloryn edullisiin ihonhoitotuotteisiin. Niitä oli myynnissä todella kattava valikoima Ulta Beautyissa, ja minulle tarttuikin useana eri kertana jotakin pientä mukaan. Tässä postauksessa ei nähdä ollenkaan niitä tuotteita, jotka ostin tuliaisiksi, koska ne olen jo antanut eteenpäin.

Soap & Glory on minulle hyvinkin tuttu merkki jo ennestään, mutta en tiedä mikä siinä nyt sykähdytti niin kovasti. Jotkut tuotteet tulivat ihan tarpeeseen jo reissussa, joten niitä on käytetty jonkin verran.

Meillä pääsi loppumaan kaikki vartalovoidenäytteet reissussa ja kummankin palanut iho kaipasi kosteutta, joten nappasin mukaan Smoothie Star Deep Moisture Body Milkin. Tuoksussa on mantelia, suklaata, jogurttia, kauraa ja hunajaa, ja tämä tuoksuu juuri niin makealta kuin kuulostaakin. Tämä on siinä ihan rajamailla, että pystynkö käyttämään puolen litran tonkan yhtäjaksoisesti loppuun. Koostumus on yllättävän runsas. Tämä kosteuttaa tehokkaasti, mutta imeytyy silti nopeasti.

Viimeksi mainitun koostumuksesta ja kosteutustehoista ihastuneena ostin puolen litran pönikän Sugar Crush Body Lotionia. Tämä tuoksuu makean ja kermaisen sitruksiselta. Tuoksu on vähemmän hyökkäävä ja vielä hitusen parempi kuin Smoothie Starissa. Tätä en ole vielä testannut iholle.

Meillä loppui suihkugeelikin matkalla ja minä sain tarpeekseni hotellien kuivattavista näytekokoisista”ihmisenpesuaineista”, kuten mies asian ilmaisee. Sugar Crush Body Washista tulee paljon mieleen Philosophyn Senorita Margarita- suihkugeeli niin tuoksun kuin koostumuksenkin puolesta. Tuoksu on sama makea limetti ja koostumus jotenkin jännän liukas ja runsaasti vaahtoava.

Heel Genius Foot Cream osoittautui yhtä loistavaksi kuin merkin käsivoiteet. Uskomattoman hyvän tuoksuinen voide imeytyy hetkessä, mutta jättää jalkojen ihon silti kosteutetun ja pehmeän tuntuiseksi. Tuntuma on aavistuksen silikoninen, mutta eipä tuo haittaa minua. Minulla on aina etsinnöissä tehokkaasti kosteuttava, mutta nopeasti imeytyvä jalkavoide. Ostan tätä – kuten yhtä lukuunottamatta näitä muitakin – ehdottomasti joskus lisää.

Ainoa tuote, jota en näistä Soap & Glory-herkuista ostaisi uudelleen, on The Scrub Of Your Life-vartalokuorinta. Koostumus tuntui heti jotenkin epäilyttävältä ja rakeet epämiellyttävän muovisilta. Bongasinkin sitten INCIstä Acrylates Copolymerin, eli tässä on kuin onkin käytetty muovia raaka-aineena. Plääh. Muuten ihana tuote, mutta rakeet olisi tosiaan saanut korvata jollakin luonnollisemmalla. Jonna kirjoitteli juuri hiljattain postauksessaan mietteitä muovin käytöstä kuorinnoissa.

Peaches And Clean Deep Cleansing Milk oli myöskin tarpeeseen ostettu tuote. Olin arvioinut mukaan pakkaamani kosmetiikkamäärän selkeästi hiukan väärin ja moni tuote pääsi loppumaan kesken. Lieneekö tämä alitajuisesti ollut tarkoituskin, en tiedä… 😀 Putsarikin yllätti positiivisesti. Se tuntuu samaan aikaan tehokkaalta, mutta hellävaraiselta. Käytän tätä ykkösvaiheen putsarina meikkejä poistaessa. Tämä on siitä mukava puhdistusmaito, että se kehoitetaan huuhtelemaan vedellä pois, eikä pyyhkimään pois vaikkapa vanulapulla. Epäilin kovasti sen tehoa näin käytettynä, mutta ihme kyllä se toimii. Tuoksu on tässäkin aivan ihana – persikkainen, mutta samalla jotenkin minttuinen.

Vilahtiko tässä teille tuttuja tuotteita? 🙂

Palettirakkautta – Tartelette In Bloom

Luomiväripaletit olivat asia, joita päätin keväällä yrittää olla jatkossa ostamatta lisää. Nykyisten kanssakin on jo hiukan säilytysongelmia, sillä haluan säilyttää kaikki suuremmat palettini esillä meikkipöydälläni, jotta muistan joskus käyttääkin niitä. Amerikassa olin kuitenkin aivan myyty tämän paletin edessä, enkä voinut vastustaa sitä. Mukaan tarttui olemattoman harkinnan jälkeen Tarten Tartelette In Bloom, joka on osoittautunut viikon kokeilujen jälkeen aivan loistavaksi hankinnaksi. Anastasia Beverly Hillsin Modern Renaissancen kauppaan jääminenkään ei harmita enää niin paljon, koska In Bloom on niin upea. Niin, ostin siis lopulta vain tämän yhden paletin.

Käytin vielä vajaa pari vuotta sitten luomivärejä todella laajalla väriskaalalla. En vierastanut pastelleja, sinistä, vihreää, oranssia, oikein mitään paitsi ihan muutamaa sävyä. Viime syksynä meikkaustyylini koki jonkinnäköisen vakiintumisen ja osaan nyt helposti sanoa, mikä on minun näköiseni meikki tai sävy. Violetti ei enää kuulu mukavuusalueelleni, vaan ne ovat juuri ne sävyt, joita on tässä Tarten paletissa. Tämä, Urban Decayn Naked 3 ja MACin Burgundy Times Nine ovat aivan parhautta.

In Bloomissa on yhdeksän mattaista ja kolme hohtavampaa sävyä. Mattaiset sävyt levittyvät pehmeästi, mutta pöllyävät hiukan siveltimen kosketuksesta. Odotin sotkua, mutta koska nämä eivät kuitenkaan ole kuivia, nämä eivät onneksi merkittävästi sotke. Suosikkisävykseni on muodostunut punertavanruskea Rebel, alarivin toinen oikealta. Tässä paletissa ei ole kuitenkaan yhtään sellaista sävyä, joka jäisi käyttämättä, ja aina tarvittavia mattavaaleita löytyy kaksinkin kappalein. Paletin sävyt muuten tuoksuvat suklaalta!

YouTuben perusteella osasin odottaa kolmen hohtavamman sävyn kohdalla jotakin pientä ekstraa koostumuksen suhteen. En ihan heti tajunnut miksi niitä verrattiin foiled-tyyppisiin luomiväreihin, mutta tajusinpa sitten lopulta kuitenkin, Firecracker-sävyn jännä ominaisuus nimittäin pelasti minut eilen totaaliselta silmämeikkikatastrofilta. Alla oleva silmämeikki on kuorrutettu kokonaan kyseisellä sävyllä, sillä innostuin töihin lähtiessä sutimaan pikkuisen liikaa paletin tummimpia sävyjä. Firecracker pehmensi yleisilmeen hämmentävän tehokkaasti. Se ei peittänyt tummempien värien sävyä, vaan vain himmensi niitä kauniisti. Tätä temppua tulen varmasti hyödyntämään kiireessä usein!

Luomivärien pysyvyys oli huippuluokkaa. 12 tunnin jälkeen silmämeikki näytti aivan samanlaiselta kuin aamulla juuri tehtynä. Osuutta asiaan oli varmasti myös Urban Decayn UDEPP-pohjustajalla, jota olen nyt taas siirtynyt aktiivisesti käyttämään.

Pikaisen googlettelun perusteella en löytänyt mistään tietoa siitä, miten Tartea voisi saada Suomeen. Sen vuoksi kaappasinkin paletin hetimmiten hyppysiini häämatkallani. EDIT. Lukijani Tiahaar Gently Out Of Time-blogista tiesi, että Tartea saakin tilattua Suomeen ainakin joidenkin tuotteiden osalta heidän omilta sivuiltaan sekä sivustolta http://www.qvcuk.com/. 🙂

Onko teillä vakiintuneita suosikkiluomivärisävyjä? 🙂

Leppoisaa sunnuntaita!

Ps. Kiitos kaikille, jotka olette jättäneet kommentteja tänne uuteen sivustooni! Kommentit ovat aina kivoja, mutta nyt ne ovat ilahduttaneet aivan erityisesti, sillä olin reissun jälkeen suorastaan tyrmistynyt uuden pohjan keskeneräisyydestä ja ankeudesta. Harkitsen tällä hetkellä vakavasti WordPress Premiumiin siirtymistä, sillä tätä nykyistä pohjaa ei saa muokattua sellaiseksi, jollaiseksi sen haluaisin.

Reissukaverina IBS

Kirjoittelin keväällä jonkin verran ärtyneen suolen oireyhtymästä eli IBS:stä. Luin oireyhtymästä ensimmäistä kertaa Mustaa kajalia-blogista ja aloin kovin tutuilta kuulostavien oireiden vuoksi tutkia asiaa enemmän. Tätä nykyä vatsaani on tutkittu jo melko paljon ja olen saanut IBS-diagnoosin kahdelta eri lääkäriltä. Aiemmat postaukseni aiheesta (ajalta jolloin en ollut vielä raahautunut läkäriin asti) voi käydä lukemassa täältä ja täältä.

Omalla kohdallani tilanne vatsani kanssa vaihtelee paljon. Välillä voin syödä rennommin myös IBS-potilaalle heikommin soveltuvia ruokia. Välillä taas joudun pitämään todella tiukasti kiinni suosituksista, eikä sekään tunnu aina auttavan. Vatsani kunto on kiinteästi yhteydessä paitsi syömääni ravintoon, myös nukkumiseen ja rutiineihin. Koska teen vuorotyötä, kestää vatsani hyvin vaihtelevasti ns. kiellettyjä ruokia. Aina kun nukkuminen jää vähäisemmäksi, on minun oltava tarkempi myös syömisten kanssa. Sama pätee stressiin – stressaantuneena vatsa kestää kaikkea heikommin.

IBS-ystävällisiä ja gluteenittomia tuotteita löytää Suomesta helposti niiden suuren kysynnän vuoksi. Arvasin Amerikkaan lähtiessä, että minulle saattaa tuottaa haasteita löytää sieltä minulle sopivia ruokia, mutta totuus osoittautui vielä haasteellisemmaksi. Koska olimme road tripilla, piti syömiset löytää nopeasti kulloinkin tien varressa sopivaan aikaan löytyvästä ravintolasta. Gluteenittomia vaihtoehtoja ei juurikaan ollut, paitsi jossain hienommissa ravintoloissa, eivätkä jäljelle jääneet rasvaiset raskanperunat ja muut pikaruoat olleet kovinkaan paljon parempia vaihtoehtoja.

14159285_10153865779043519_119735801_n

Näin jälkeenpäin ajateltuna suurimman haasteen sopivan ruoan löytämiseen  teki juuri reissun luonne. Autoilijalle pikaruokapaikat ja huoltoasemat ovat juuri ne, joissa eniten tulee käytyä.

14182159_10153865779378519_1747628475_n

Amerikassa epäterveellisesti syöminen on tehty erittäin helpoksi ja se on myös huomattavasti edullisempaa kuin terveellisemmän vaihtoehdon valitseminen. Toki näin on myös Suomessa, mutta Amerikassa tämä oli ihan korostuneen selkeää. En ihmettele yhtään, että maassa on paljon terveysongelmia ihmisten ylipainon ja muiden epäterveellisen ravinnon aiheuttamien ilmiöiden kanssa. Ilmeisesti monien vatsat myös voivat siellä huonosti, sillä radio tuuttasi jatkuvalla syötöllä mainoksia erilaisista turvotuksen poistajista ja tukalan olon helpottajista. Marketeissa näin hyllymetreittäin erilaisia laksatiiveja ja entsyymejä. Muutenkin minulle syntyi kuva, että kaikkeen mahdolliseen suositeltiin jonkinlaista pilleriä. Itsekin ostin joitain gluteenin pilkkojia ja entsyymejä kokeiluun, mutta en osaa sanoa oliko niistä mitään apua.

14159682_10153865779238519_926427925_n

Löysimme pienen googlettelun jälkeen Whole Foods-marketin, josta sai monipuolisesti gluteenitonta ruokaa, hedelmiä, vihanneksia ja erilaisia luomutuotteita. Hinnat olivat todella korkeita, mutta ostin silti matkaevääksi pitkiä ajoja varten gluteenittomia keksejä, hedelmäsäilykkeitä ja muuta pientä.

14194430_10153865778798519_1944086238_n

Ruoka oli tosiaan edullista, jos halusi syödä hampurilaisravintolassa, mutta suomalaistalouksissa päivittäin käytettävät elintarvikkeet kuten maito, munat, hedelmät, jogurtti ja leipä olivat yllättävän kalliita. Tein ruokaostoksia paljon huoltoasemilla, mutta päätelmäni saivat vahvistuksen ihan suuremmissakin paikallisten suosimissa marketeissa, kuten Targeteissa ja Walmarteissa. Söin reissussa paljon banaaneja ja maissimuroja, koska ne olivat minulle helppoja ja turvallisia ruoka-aineita, mutta sain kyllä maksaa itseni silti kipeäksi kevyistä eväistäni, sillä murojen kanssa syömäni laktoositon maito oli tuhottoman kallista, jopa neljä dollaria litra. Samoin banaanit olivat useimmissa paikoissa todella tyyriitä. 

14159738_10153865778853519_2113548645_n

Tein reissussa useita myönnytyksiä vatsani kustannuksella, koska aina ei vain jaksanut käyttää aikaa minulle sopivan vaihtoehdon löytämiseen. Tämä kostautui sitten aina jossain vaiheessa, mutta mihinkään hirvittävän huonoon kuntoon vatsani ei onneksi päässyt menemään. Vasta kun käyttämäni kuituvalmiste Visiblin pääsi loppumaan, aloin olla hiukan huolestunut. Suosittelen muuten kyseistä ispagulansiemenkuori-rouhetta kaikille, joilla on IBS-tyyppistä oireilua. Minulle se on ollut ihan pelastus! Tietenkin on hyvä ensin varmistaa apteekista tai lääkäriltä, että se sopii itselle. Minulle se on lääkärin suosittelemaa.

14182362_10153865778978519_1952901221_n

Minulla ei ole laktoosi-intoleranssia tai keliakiaa, mutta voin vain kuvitella miten hankalaa road tripilla olisi ollut löytää sopivaa syötävää vaikkapa keliaakikkona. Tilasin kerran gluteenittoman pitsan ja satuin näkemään miten kokki teki ruokani samoilla hanskoilla kuin oli tehnyt kaikki tavallisetkin versiot. Minuahan tämä ei haitannut, mutta toista olisi ollut keliaakikkona.

14159715_10153865779213519_1467199159_n

Kokeilin reissussa ensimmäistä kertaa viime maaliskuun jälkeen syödä vehnää, sipulia ja muita välttelemiäni ruoka-aineita, koska banaanit, kana ja salaatit alkoivat jossain vaiheessa tulla korvista ulos. Eihän tästä mitään maailmanloppua seurannut, mutta kesti kuusi päivää, että vatsani palautui normaaliksi. Kyllä nyt taas iloitsen aamuisesta puolukkasmoothiestani ja kotona itse valmistetusta ruoasta!

14217972_10153865778898519_598032375_n

Vaikka IBS olikin road tripilla reissukaverina välillä hieman haastava, lähtisin silti reissuun uudestaan vaikka heti. Eilen tätä postausta kirjoittaessa tirautin ensimmäiset pienet kyyneleet ihan sen tiedostamisesta, että menee taas pitkä aika ennen kuin tuonne pääsee uudestaan.

Nyt minua kiinnostaisi kovasti kuulla miten te muut erityisruokavaliota noudattavat olette pärjänneet reissuissa!

Seuraavassa postauksessa katsellaan erästä kosmetiikkaan liittyvää hankintaani. Reissupostaukset eivät kuitenkaan lopu tähän. Pitkästä aikaa olen kirjoittanut näppäimistö sauhuten monta tuntia päivässä. Oli jo aikakin aktivoitua täällä blogin puolella. 🙂

Ihanaa viikonloppua kaikille! ❤