Uuden äärellä – IBS ja FODMAP

Luin Mustaa Kajalia -blogin Heidin kirjoittaman postauksen ärtyvän suolen oireyhtymästä ja FODMAP-ruokavaliosta jo edellisvuonna. Kiinnostuin kovasti aiheesta, sillä minulla on ollut itselläni kovin samankaltaisia oireita kuin Heidillä ennen kuin hän oli siirtynyt FODMAP-ruokavalioon. Ajattelin mielessäni, että minun todella pitäisi itsekin kokeilla muuttaa ruokailutottumuksiani, mutta en saanut vielä tuolloin muutosta aikaan. Viime viikolla fyysinen vointini ja olotilani alkoi olla niin heikko, että palasin Heidin postausten pariin ja päädyin ahmimaan tietoa lisää monesta muustakin lähteestä, osasin nimittäin yhdistää huonon oloni syömääni ravintoon. Tämänpäiväinen postaukseni koskeekin FODMAP-ruokavalioon siirtymistäni. En ole missään nimessä aiheen asiantuntija, enkä ole edes noudattanut diettiä kuin vasta viitisen päivää, mutta keskitynkin enemmän tunnepuoleen, eli siihen minkälaisia ajatuksia asia on herättänyt minussa.

Mitä ne ärtyvän suolen oireyhtymä tai FODMAP sitten ovat? Pidän omassa postauksessani teoriaosuuden hyvin suppeana, sillä ärtyneen suolen oireyhtymästä löytyy jo ennestään niin paljon hyvää tietoa. Suosittelen lukemaan Heidin postaukset aiheesta (ainakin tämän, tämän ja tämän) ja alkajaisiksi laajentamaan halutessa aihepiiriä internetin moniin terveyssivustoihin ja toki myös muihin blogeihin. Tyydyn toteamaan lyhyesti, että ärtyneen suolen oireyhtymä (IBS – irritable bowel syndrome) on suolen toiminnallinen vaiva, johon ei ole parannuskeinoa, mutta jonka oireita pyritään helpottamaan FODMAP-ruokavaliolla. FODMAP-dieetissä vältetään lyhytketjuisia, fermentoituvia hiilihydraatteja (FODMAP-hiilihydraatit). Suomeksi sanottuna IBS-potilaan ohutsuoli ei pysty käsittelemään esim. sipulia tai vehnää, jolloin nämä ravintoaineet siirtyvät paksusuolen bakteerikannan ravinnoksi ja paksusuolessa alkaa muodostua kaasua. Tästä luonnollisesti syntyy kiusallisia vatsavaivoja, kuten kipua, ripulia, ummetusta ja ilmavaivoja.

Olen luonteeltani melkoinen nautiskelija ja erityisen paljon nautin ruoasta. Herkkujani ovat olleet aina kaikki makea ja rasvainen, ja myös kahvia olen juonut jo vuosia pari pannua päivässä. Koska en liho helposti, eikä aknekaan ole enää vaivannut yli vuoteen, olen syönyt surutta ihan kaikkea haluamaani.

Asian kääntöpuolena olen kärsinyt vuosia vatsavaivoista, jotka ovat välillä helpottuneet ja välillä taas pahentuneet radikaalisti. Yhtä kaikki fyysinen oloni on ollut suurimman osan ajasta viime vuosina tukkoinen ja raskas, poikkeuksena viime kesä, jolloin tutustuttuani paremmin Mr. Kameleonttiin en syönyt lähes mitään pariin kuukauteen. 😀 Tuolloin vatsani voi hyvin, sillä söin todella kevyesti, enimmäkseen rahkaa ja appelsiineja. Tämäkään selvä merkki ei vielä saanut minua seulomaan syömisiäni tarkemmin.

Postauksen kuvissa näkyy entisiä suosikkiasioitani, joita söin ja join riemulla, mutta minkä jälkeen kärsin aina hirveistä vatsanväänteistä.

Vasta nyt noin viikko sitten, alettuani perehtyä kunnolla ärtyvän suolen oireyhtymään ja FODMAP-ruokavalioon minulle selvisi, että suurimmat herkkuni kahvi, irtokarkit, hiilihapolliset juomat, leipä, pasta ja pitsa ovat juuri vihoviimeisiä ruokia, joita minun tulisi syödä. Se oli melko karu hetki ja tunsin puhdasta surua ajatellessani miten joudun luopumaan herkuistani, jotka liittyvät olennaisena osana moniin suosikkihetkiini päivässä. Erityisen rankalta tuntui ajatus kahvista, useimmista leivistä ja karkeista luopumisesta. Ajattelin myös kaiholla hiilaripainoitteisia brunsseja, joita minulla on tapana tehdä Mr. Kameleontin kanssa. Eräänä aamuna kuitenkin tirautin pari kyyneltä osittain helpotuksesta ja osittain luopumisen haikeudesta ja suuntasin kohti lähimarkettiani. Kulutin tunnin verran tutkien minulle sallittujen ruokien valikoimaa ja kasasin ostoskoriin minulle erittäin epätyypillisiä ruoka-aineita, mutta myös vanhoja tuttuja, jotka löytyvät ”sallittujen” listalta. Siitä lähti konkreettisesti liikkeelle paremman olon tavoitteluni.

En ole käynyt vielä lääkärissä saamassa virallista diagnoosia, mutta se on kyllä aikomukseni.

Olen hämmentynyt siitä, miten paljon parempi olo minulla oli jo kahden päivän jälkeen uutta ruokavaliota noudatettuani. Tajusin, että olin vuosien aikana tottunut ja turtunut jatkuvaan tukalaan oloon ja kipuun, enkä osannut toivoa parempaa. Syömisen suunnittelu vie vielä paljon aikaa ja on melko vaivalloista, mutta ainakin syön huomattavasti terveellisemmin, harkitummin ja paremmin. Kirjoittelen myöhemmin lisää siitä, mitä ihan konkreettisesti syön, nimittäin niitäkin asioita on tietenkin monia. Nyt tämä postaus alkaa olla jo riittävän pitkä näinkin.

Haluaisin kovasti kuulla onko teillä muilla vastaavia kokemuksia FODMAP-ruokavalioon siirtymisestä tai onko joku miettinyt kokeilevansa sitä? Kuulisin myös mielelläni vinkkejä millä te IBS-tyypit herkuttelette! 🙂