Neiti Kameleontin vuosi

Kuten eräässä postauksessa siirappisesti ilmaisin, oli kuluneen vuoden paras asia kohdallani bloggaamisen uudelleen aloittaminen. Monen muun bloggaajan tavoin kertaan minäkin hieman vuotta 2013.


Tammikuussa tosiaan innostuin bloggaamisesta uudelleen. Palo kirjoittamiseen oli suuri, ja postasinkin lähes päivittäin. Minulla oli paljon aikaa kirjoittamiseen, sillä en käynyt töissä. Luovuttuani työpaikastani vuodenvaihteessa odottelin meikkaaja-opintojen alkamista ja yritin siinä sivussa sulatella elämääni yllättäen tullutta epävarmuutta tulevaisuudesta. Ostin paljon turhia meikkejä, joita olen nyt antanut eteenpäin koko loppuvuoden ajan. Toisaalta myös MAC-huuma lähti lopullisesti lapasesta. 

Kuvassa lähes kaikki MACin meikkini vuoden 2013 tammikuussa. Eivät taitaisi mahtua enää tuohon…

Helmikuussa aloitin meikkaajakurssin ja hämmästyin sitä, miten outo maailma se oli minulle. Ennakko-odotukseni olivat olleet aika erilaiset, ja yllätyin myös siitä, miten hankalaa toisen ihmisen meikkaaminen oli minulle. Kaikenlaiset reitit ja avaruudellinen hahmottaminen ovat olleet minulle aina vaikeita asioita, mutta totesin myös symmetrian olevan minulle hankala alue. Tämä ei luonnollisesti ole meikkaajalle kovin hyvä asia… Innostuin Dr. Hauschkasta ihoni ollessa kaameassa kunnossa ja kiinnostuin siinä sivussa kokeilemaan muutakin luonnonkosmetiikkaa. 

Maaliskuussa blogissa kohistiin Archie’s Girlsista, joka oli minulle ehkä vuoden suurin meikkispektaakkeli. Ihmettelin edelleen iho-ongelmiani ja hamstrasin luonnonkosmetiikkaa. Tein koulussa toinen toistaan kaameampia meikkejä, joista postasin kuvia blogiin. Houkutus poistaa kaikki vanhat meikkipostaukset on suuri, mutta taputan itseäni päälaelle ja yritän suhtautua asiaan itselleni armeliaasti.


Huhtikuussa olin jo hyvin lannistunut meikkaaja-opinnoissani ja itseluottamukseni oli asian suhteen aika nollassa. Osallistuin elämäni ensimmäiseen bloggaajamiittiin ja jännitin tätäkin etukäteen aika kamalasti. 


Toukokuu oli uusien alkujen aikaa. Muutin uuteen asuntoon ja ympäristöön, uskalsin heittäytyä uusiin haasteisiin ja sain hieman itseluottamusta meikkaajana pienten keikkojen myötä. Olin edelleen työtön, joten yritin hillitä kosmetiikan ostamista vaihtelevalla menestyksellä.


Kesäkuussa olivat meikkaaja-opintojen lopputyöt, joista selvisin kohtuullisesti. Kaikki tekemäni meikit olivat edelleen kamalaa räpellystä, mutta pientä kehitystä tapahtui kuluneen kuukauden aikana alaan liittyvässä harjoittelussa. Minulle kuitenkin selvisi, etten tulisi koskaan tekemään meikkaamista työnä. Siihen eivät riittäneet lahjat, eikä kiinnostus. Koin olevani vieraalla maaperällä ja tiesin olevani parempi vanhassa työssäni.

Heinäkuussa palasinkin vanhaan työhöni ja olin siitä hyvin innoissani. Samalla aloin taas nauttia meikkaamisesta, kun minulla ei ollut paineita olla siinä niin hyvä. Osallistuin ensimmäiseen suurempaan bloggaajatapahtumaan, jossa tapasin monia mahtavia ihmisiä.

Elokuussa leikkautin hiukseni lyhyeksi, mikä oli hyvä päätös. Hautasin vanhan tukan mukana ikäviä muistoja ja asioita ja tunsin itseni vapaammaksi ihmiseksi. Tällaisella asialla voi olla ihmeellisen suuri merkitys! Panostin bloggaamiseen ostamalla järjestelmäkameran. Kamerankäytön opettelu tosin jää ensi vuodelle



Syys- ja lokakuu olivat Sleek-manian aikaa. Ostin muutenkin tolkuttomasti uusia meikkejä ja olin todella innostunut kokeilemaan erilaisia, myös minulle epätyypillisiä sävyjä ja tyylejä. Järjestelmäkameran ostamisen hyvät puolet alkoivat näkyä blogissa pikku hiljaa parempilaatuisina kuvina.


Marraskuussa sain osallistua peräti kaksiin bloggaajakutsuihin, mikä oli kerrassaan riemastuttavaa. Oltuani lyhyessä ostolakossa, löysin kuun lopussa pitkästä aikaa ulkomaiset verkkokaupat ja sorruin tilamaan melkoiset määrät mm. Urban Decayta ja Too Facedia. Hankin myös uuden tietokoneen, joka onkin jaetulla sijalla kameran kanssa vuoden parhaana ostoksena. 


Joulukuussa olin hyvin kiireinen, mikä haittasi bloggaustahtia. Testailin marraskuussa ostamiani meikkejä ja vouhotin blogissa meikkipaleteista. Tein mielestäni vuoden parhaat meikki-ostokset, joista minulla riittää kerrottavaa vielä ensi vuoden puolellekin. 



Kaiken kaikkiaan vuosi 2013 oli ehkä elämäni tähän mennessä paras vuosi. Blogissa kerron siitä toki vain pintaraapaisun. Koin paljon sekä hyviä, että huonoja asioita, mutta enimmäkseen hyviä. Uskalsin tehdä hypyn tuntemattomaan kokeilemalla alanvaihtoa ja selvisin häntä pystyssä, vaikka päätös osoittautuikin vääräksi. Jatkoin bloggaamista ja sain siitä todella paljon iloa sekä uuden harrastuksen, että uusiin ihmisiin tutustumisen muodossa. En osaa edelleenkään tehdä täydellisiä kissarajauksia, hillitä poskipunan käyttöä tai pitää kukkaronnyörejä tiukassa, mutta suuntaan silti hyvillä mielin tulevaan ja toivon pystyväni luomaan teille parempaa luettavaa ja katseltavaa vuonna 2014. 

Kiitän kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivotan teille onnellista ja kaunista uutta vuotta!

Mainokset

22 kommenttia artikkeliin ”Neiti Kameleontin vuosi

  1. Kaunista vuotta 2014! Mukava kertaus vuodesta. Siinä missä minä katselin maailmaa pitkälti täältä koto-Tampereelta käsin, sinä viiletit bloggaajatapahtumissa :). Voi et arvaakaan, kuinka usein itse mietin vanhojen postausten tuhoamista, mutta oikeastihan ne ovat merkki kehittymisestä.

    Tykkää

  2. Näin se pitää mennäkin 😀 Jännitystä ja uusia asioita, samalla löytää itsestään aivan uusia puolia ja varmuutta siihen mitä oikeasti haluaa. On ollut kiva tutustua 🙂

    Tykkää

  3. Yhteenveto vuodesta ja erityisesti meikkaajaopinnoista oli mielenkiintoinen – yllätyin yhteenvedossa tuosta, miten meikkaajaopintosi koit. Näin lukijana meikkaajaopinnoistasi lukeminen oli hirveän mielenkiintoista ja tykkäsin kovasti niistä postauksista. En nähnyt postaamissasi kuvissa ilmeisesti sitä, mitä itse näit ja olin ihan varma silloin siitä, että jatkaisit meikkaajana ja kehitys jatkuisi aina vain.On kovin harmi ettei se polku tuntunutkaan lopulta omalta, mutta toisaalta se varmasti antoi paljon, toi taitoa ja mahdollisuuksia näin myöhemminkin mennä myös sivupoluille. Ja useinhan ne tekemättä jääneet tai kokeilematta jääneet jutut harmittavat eniten.:) Lukijana sitä matkaasi on ollut ilo seurata, mutta sitten kuitenkin tärkeintä on, että löytää itse oman polkunsa, jota haluaa kulkea ja joka tuottaa onnellisuutta.:)Hyvää uutta vuotta sinulle!

    Tykkää

    1. Kiitos pitkästä kommentista! Luulin suoraan sanottuna olevani parempi meikkaaja, kuin mitä huomasin itse opinnoissa olevani. Olisin kaivannut todella intensiivistä opetusta erityisesti ongelmakohdissani symmetrian ja esim. rajausten suhteen, mutta ei sellaista saa tuollaisissa kouluissa, joissa oppilaita on paljon ja edetään nopeaan tahtiin. Minulle oli myös aluksi epämukavaa olla niin läheisessä kosketuksessa toisiin ihmisiin. Nyt olen vuoden aikana kehittynyt näissä molemmissa, mutta tuo neljä kuukautta ei kohdallani riittänyt mihinkään. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kokeilin tuollaista aivan erilaistakin hommaa. Nyt osaan arvostaa kaikkia taiteellista ja konkreettista kädenjälkeä tekeviä ihmisiä, itse kun olen kuitenkin ennemmin teoreettinen ihminen. Kiva, jos olet tykännyt lukea koulupostauksia. 🙂 Tuntuu hyvältä kuulla se, päässäni kun oli silloin lähinnä hämmennystä ja kaaosta. :DOikein ihanaa uutta vuotta sinullekin! 🙂

      Tykkää

  4. Oli kiva lukea sinun vuodestasi. 🙂 Ymmärrän hyvin sinua, sattuneesta syystä. 😉 Mietin vain, että oletko aivan varma päätöksestäsi? En kyseenalaista sinun päätöksiä, ehei! Mietin vain omia kokemuksia, kun koulusta valmistuin. Siinä työtä tekemällä oppii ja kehittyy lisää. Aluksi tuntui, että minä en koskaan opi mitään. Minusta on aivan mielettömän rohkeaa, että myönnät, että työ on vaikeampaa ja haastavampaa, kuin luullaan. 🙂 Se on sitä. Minä luovutin opintoni kampaajaksi, mutta meikkaajana edelleen jatkan, koska sen työn jo osaan. (ja siinä uuden oppiminen on alkanut käymään vähän helpommaksi) Alussa on äärettömän vaikeaa, aina. Nyt minulla on tilanne, jossa pähkäilen, että onko oma nälkäni tyydytetty? En ole tällä hetkellä uran suhteen intohimoinen, vaan kiinnostukseni on enemmän lapsissani ja perheessäni. Siksi tein sen ratkaisuni, jonka tein. Nyt elän välivaihetta päivä kerrallaan ja kuulostelen itseäni, että mitä tulen haluamaan myöhemmin. Nyt vain vähän tätä kauneus- ja teatterialan töitä ja enemmän kotiäitinä olemista. :)Uusia tuulia sinulle vuoteen 2014! 🙂

    Tykkää

    1. Kyllä minä olen varma. Viihdyn paljon paremmin nykyisessä työssäni ja varsinaisessa ammatissani. En loppujen lopuksi kestäkään niin suurta epävarmuutta, kuin mitä meikkaajana olisin joutunut kokemaan. Meikkaajista vain parhaat ja sinnikkäimmät työllistyvät, eikö vain 🙂 Jos jo lähtötilanne on epävarma ja olo lannistunut, ei jatko luultavasti ole helpoimmasta päästä. Tämä tietenkin pätee kaikkiin ammatteihin ja asioihin. Meikkaajan ja ylipäätään kauneudenhoitoon liittyevien ammattien työt ovat todellakin raskaita, tajusin sen viimeistään kesällä harjoittelussani. Huhhuh. Me voimme aina jatkaa siitä mihin jäimme, jos niin haluamme, kuten sinäkin olet sanonut. Muistan hyvin sen taannoisen postauksesi. Se oli minulle hyvin merkityksellinen. On varmasti hyvä päätös nauttia nyt perheestä, lapset kun kasvavat niin nopeasti. Ja teet kuitenkin alasi töitä, jolloin taito pysyy hyppysissä.Samoin sinulle, onnellista ja tapahtumarikasta uutta vuotta 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s